Vastuu painaa, sehän tiedetään. On mukavaa osallistua, antaa oma panoksensa
ja tehdä parhaansa. On hieno tunne onnistua, mutta mokaaminen ei aina tunnu
lahjalta. Tai ehkä sen lahjan arvon huomaa vasta paljon myöhemmin.
Fribassa putti on vastuunkantaja.
Jos avauksessa ei kaikki menekään ihan suunnitelmien mukaan, sen voi aina
(yrittää) korjata hyvällä lähestymisheitolla. Jos lähestyminen jää hiukan
kauemmas kuin oli tavoitteena, sen voi aina (ainakin mielessään) korjata
hyvällä putilla. Mutta mitä jos putti ei kulje, kuka sen korjaa ellei toinen
putti! Huonon putin paras - ellei jopa ainoa - kaveri on hyvä putti.
Kävin viikolla heittämässä yhden hyvän tuulen kierroksen Talissa.
Aloittelija - Tali - hyvän tuulen kierros... outo yhdistelmä?! Analysoin
mielessäni, mistä hyvä tuuleni ja onnistumisen olotilani johtui ja tässä
muutama huomio:
1) Heitin avaukset aina kolmella kiekolla. Ensin tuttu Westside Discs
Manala, sitten uusi tuttavuus Sotakirves ja viimeisenä Discraft Heat. Lähes
poikkeuksetta tai ainakin suurin osa avauksista löytyi pieneltä alueelta
muutaman metrin säteeltä toisistaan. Kiekkojen ominaisuudetkin eroavat hyvin
vähän toisistaan.
2) Tarkemmilla väylillä sovelsin avaukseen lähestymisheiton tarkkuuden
tuovaa lyhyttä vauhdinottoa ja vedossa kiekko edellä kaartuvaa kättä ja sain
näin tarkempia heittoja ilman, että pituudesta leikkautui radikaalisti mittaa
pois. Tällä vedolla starttasin jopa pitkälle väylälle nro 18...
3) Avauksen osuessa ensimmäiseen puuhun sovelsin sumeilematta mulligania.
4) Jätin stressaavan puttaamisen pois mikäli puttausmatka oli välimatkalta
5m...10m. Näissä tyydyin siihen, että lähestyminen meni nappiin - tai tosi
lähelle sitä - ja laskin mielessäni, että putteja tarvitaan enää yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti