Ladies Cup 3/6

Olihan hieno Ladies Cup -osakilpailu aurinkoisessa ja tuulisessa Kivikossa eilen! Lähdin suoraan töistä kohti Kivikkoa kunhan vaan vaihdoin shortsit ja viikkaripaidan päälleni. Kesän lämpö helli kovan tuulenkin läpi ja fiilikset oli hyvät. Kerrankin olin ajoissa paikalla - melkein kaksi tuntia etuajassa! Siirryin harjoituskoreille puttailemaan eri suunnista, olihan nyt aivan loistava tuuli kokeilla niin vastatuuli- kuin myötätuuliputtejakin. Melko vaihtelevaa oli puttien osumisprosenttikin, mutta ainakin spinniä niihin lähti ihan eri tavalla kuin normaalisti. Hauskaa ja haastavaa!

Muita naisia alkoi valua paikalle viiden pintaan ja heittelin siinä Milan sekä Niinan kanssa muutamia vastatuuliheittojakin eri kiekoilla. Yllättävän hyvin pitivät kiekot linjansa kun sain ne matalana liikkeelle. Hauska oli päästä heittämään draivereilla, viime päivät kun on menneet ihan vaan putterien kanssa pelaillessa. Opto River oli jälleen tämän päivän avauskiekko, aivan kuten Tyyni 2017 -kisan Kivikon kierroksellakin. Tärkeintä on, että itsellä on luottamus kiekkoon ja omaan peliin ja tällä uskoin sen saavani hyvien kokemusten pohjalta.

Paikalla oli ihan mukavasti 13 naista starttaamassa kierrokselle ja meidän ryhmä oli se 4-henkinen, muissa pelaajia oli kolme. Pääsin pelaamaan Anun sekä uusien tuttavuuksien Niinan ja Kadrin kanssa. Tai no, olenhan minä Niinan peliä nähnyt ennenkin ja ihastellut hänen vahvaa ja tarkkaa peliään mm Karkkilan Lady Tourilla pelatussa sudarissa, mutta yhdessä emme ole koskaan pelanneet. Tämä on taas näitä lajin upeita puolia - päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan heidän pelistään.

Vielä neljän pintaan harkkakoreilla oli tilaa treenata

 

Kierroksemme aloitusväylä oli #14, eli Pirkkometsä kutsui heti alkuun. Tavallaan mukavaa aloittaa sieltä, mutta tietenkin kierroksen loppuun oli samalla luvassa hankalahkot väylät #12 ja #13... Heitin aloitusväylän normityyliini pariin ja seuraavalla avasin samalla kiekolla kuin Pirkkometsän kisassakin: Culverin. Hiukan jännä valinta sinällään, mutta kyllä se jälleen mukavalle putille kaarsi. Upeaa oli sekin, että olimme kaikki neljä naista puttietäisyydellä ja mikä hienointa: kaikki puttasivat sisään! Starframe!! Olipa muuten minulla melkoiset paineet putata kun sain viimeisenä pelata tuon viisimetriseni ketjuihin. Mahtavaa naiset!

Kolmas Pirkkometsän väylä meni hiukan liian jyrkällä hyssellä risukasaan ja vaikka puttimatkaa oli ehkä 7-8m, oli heittoasentoni aivan mahdoton. Par siitä ja vielä viimeinen neppiväylä #17 oli pelattavana. Hetken tuota jännäsin mielessäni, sillä puukuja näytti yllättävän kapealta. Sitten nappasin vakkarikiekkoni M4 Light käteen ja heitin normiavaukseni tuohon. Kymppiin jäi, mutta hienosti läpi kujan! Kiekon luona tuuli tuntui taas melko kovana, mutta tavallaan käytin sitä hyväksenikin kun heitin lötköimmän Pureni antsassa hyvällä spinnillä kohti koria. Olin jo päättänyt yrittää sisään - hullua tai ei. Joskus hulluudesta palkitaan ja tänään oli se hetki: birdie! Niinakin sai tästä varmuutta putata omansa sisään ja yläfemmat oli ansaittu. Mahtava aloitus kierrokselle - olimme kumpikin tuloksessa -2 :)

Väylällä #18 puhkui vastatuuli, mutta ei haitaksi asti. Tästä par. Sitten siirryimme ykkösväylälle, mutta siihen oli viiden-kuuden ryhmän jono! Hetken pohdimme, olisiko ok siirtyä suoraan seuraavalle ja pelata tämä kierroksen lopuksi ja yhteistuumin hyväksyimme tuon. Eihän kyseessä ollut virallinen PDGA-kisa, jolloin tuollainen ei tietenkään kävisi laatuun, mutta silloin taas meillä olisi ainakin jonkinlainen etuoikeus ohittaa nuo ryhmät. Kakkosväylällä oli porukkaa sielläkin, mutta he päästivät meidät heti ystävällisesti ohittamaan. Hienoa fribaspirittiä! Tuon väylän avauksen pelasin hiukan liikaa vasemmalle ja siitä oli puiden takia hankala päästä korille, joten bogeyfree päättyi alkuunsa.

Kolmosväylälle sain pitkän suoran avauksen ja helpon parin. Nelosella sain Tyynessä ensimmäistä kertaa ihannetuloksen, joten sama oli nyt mielessä. Jälleen luotto-Riverillä avaus, joka kaartoi puukujan jälkeen vasemmalle kohti kalliota. Täältä lötkö-Purella korkeahko lähestyminen ja nosto-par! Jes! Väylältä #5 en olekaan ihannetuloksia juurikaan - jos koskaan - saanut, joten nyt oli jännät paikat. Pitkä avaus Opto Jadella myötätuuleen ja feidi vasemmalle. Yllätyin, kuinka pitkälle kiekkoni liiteli, sillä tuosta oli enää lyhyt neppi korille ylämäkeen ja jälleen nosto-par! Olin liekeissä! Tällaista fiilista saa harvoin kokea, wau! Puolet väylistä oli nyt pelattuna ja olin edelleen miinustuloksessa - huikeaa! Tällaisessa flow-tilassa en olekaan saanut ennen pelata kisakierrosta. Mukava oli havaita sekin, ettei fiilis ainakaan heinetänyt suoritustasoa vaan oikeastaan päinvastoin - sain siitä lisää uskoa ja luottamusta peliini. Tunnetta, että tänään kaikki mitä yritän, onnistuu.

Kutosväylään sain mahtavan birdien Tyynessä ja nyt halusin samaa. Sama avaus, mutta hiukan liian lyhyenä ja olin hiukan antsakulmassa loppuväylään mandon takana nähden. En saanut Puren antsaa pitämään aivan loppuun saakka ja jäin viimeisten ohuiden puunrunkojen taakse, josta neppi korille ja nostopar. Jälleen. Milloin pelistäni tuli nostobogien sijaan nostopar-peliä?? Ei sen väliä, mutta myönnetään, että tämä oli kyllä huimasti hauskempaa!

Väylälle #7 normi-ylämäkiavaus normipaikkaan katajan etupuolelle. Tästä hiukan liian hysse kakkonen ja olin kalliolla puiden katveessa enkä saanut kiekkoani mitenkään korille. Nyt oli tyytyminen bogiin ja kokonaistuloksen nollautumiseen. Olihan se jo tiedossa, että jossain vaiheessa tämä hetki tulee, miinuspuskuri on käytetty loppuun. Yllättävän pitkälle siitä sainkin nauttia, ei näitä kierroksia ole nähty montaa! Kasiväylällä heitin hyvän avauksen jälkeen hiukan liian lyhyen lähestymisen tussahtavaan heinikkoon ja jäin jännäputille alamäkeen. Tänään ei täristy, tänään kaikki onnistuu! Puttasin tuosta sisään ja jälleen Niina hihkaisi, että pitäähän hänenkin sitten laittaa ja niin hän tekikin. Meillä oli kyllä huikean kannustava kierros koko ajan ja yläfemmoja heilahteli väylällä jos toisellakin. Upeaa peliseuraa, upeaa peliä!

Väylät #9 ja #10 olen pelannut ennen bogiin ihan pelikirjankin mukaan. Nyt päätin yrittää paria, kummallekin. Eikä se kaukana ollutkaan. Loistava avaus sai jatkokseen liian hyssen lähestymisen, joka putosi korin takaa alas ja bogiin oli tyytyminen. Kympillä half-pipessä sain kaksi itselleni lähes täydellistä heittoa Jadella rinteeseen ja olin 8-9m par-putilla. Ei ihan säkittämiseen riittänyt tänään usko eikä taito ja siitäkin nostobogi. Väylä #11 oli nyt viimeinen pirkotustoiveeni ja siinä sainkin 11-12m pirkkoputtini keikkumaan korin alaraudan päälle... vaan uloshan se sitten päätyi ja nostopariin. Niin pienestä se on joskus kiinni.

Enää oli jäljellä vain pahin, eli väylä #12 sekä molemmat vesiväylät. Tuloksessa +2 oli hyvä olla, mutta hiukan jännitti, kuinka paljon sitä plussaa vielä tuleekaan lisää. Ennätys oli jo aivan selviö, mutta sekään ei saanut käsiä tärisemään. Olo oli luottavainen ja hyvä. Tuntui, että pelin kuuluikin olla tällaista, par-voittoista ja varmaa. Niinan kanssa oli koko ajan tosi vahvaa kannustusta ja sparrausta, ihan mahtavaa peliseuraa koko nainen! En epäillyt kertaakaan omia heittojani, puttejani, kiekkojani - mitään. En silloinkaan, kun kiekkoni lipsahti avauksessa OB:lle. Unohtui kai vain puristaa kiekkoa tai jotain. Väsymistäkin ehkä. Heitin dropparilta lötkö-Puren antsassa korin taakse n. 6-7m päähän. Harmillisesti missasin tuon putin ja näin ensimmäinen tuplabogi oli tosiasia.

Uudella innolla ja vähääkään periksi antamatta väylälle #13. Heitin Riverillä avauksen pitkälle väylään ja siitä jälleen Purella korille ja par. Wohoo! Kierros takana, enää jäljellä vain ykkösväylä ja enkkaa voi jo alkaa juhlistaa. Koska unohdin ottaa kelluvia kiekkoja mukaani tänään, heitin tuon ykkösen yliseiftillä Roc3:lla dropparin taakse ja siitä korille. Niina sen sijaan näytti kuinka pelataan aggressiivista peliä ja napautti avauksensa suoraan saarekkeeseen. Wau! Putit meillä oli kummallakin tässä vaiheessa jo hiukan jäässä ja näin tulokseeni lisättiin vielä yksi plussa. Enkkakierros +5 oli kuitenkin varma ja sillä tuli kisan kakkossija. Niinan huimaa voittotulosta +2 oli kyllä upeaa päästä seuraamaan vierestä ja se osaltaan siivitti minunkin tulostani näin korkealle. Se asetti riman, jota tavoitella. Riman, joka ei tuntuisi olevan kuitenkaan ihan mahdoton, vaan jopa saavutettavissa.

Wau mikä fiilis, wau mikä kisa!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Meidän ihana ryhmä: Niina, mä, Anu ja Kadri

Nelosväylän tiillä ehti hetkisen istahtaa edellä olevia ryhmien peliä odotellessa.

(Lähes) koko ihana Ladyjen ryhmä kuva: Hanna Tiainen

Ladies Bag Tag #009 palasi kotiin

 

Lady Tour Kivikko TD kiittää ja kumartaa

Hyppäsin ensi kertaa TD:n housuihin ihan virallisesti Kivikon Lady Tourin osakilpaluissa tänä keväisenä sunnuntaina. Olen ennen toiminut ainoastaan TD:n apuna kaikenlaisissa teknisissä puuhissa kuten kilpailun muokkauksessa, tulosten syötössä jne ja onhan niissäkin aina oma puuhansa ollut. Nyt oli vedettävänä kokonainen naisten oma kilpailu, johon saattaisi vielä tulla joku mukaan ihan ensimmäistä kertaa ja hänenkin olonsa olisi saatava hyväksi ja tervetulleeksi. Toivottavasti tässä onnistuttiin!

Koko viikonlopun teemana oli näköjään Kivikko, sillä lauantaina pelasin Tamaran kanssa siellä reikäpelinkin. Hyvää treeniä kyllä on tuo tuulinen Kivikko ja laittaa jälleen omat heitot ja kiekkovalinnat uuteen tarkasteluun. Ihan en voi sanoa pärjänneeni, sillä ainakin reikäpelin ajan tuskailin lähes jokaisella lähestymisheitolla kiekkovalinnan ja hyssekulman kanssa. Muutenkin pelattaessa vakaammilla kiekoilla saisi vedot olla räväkämmät kuin mitä nyt oli tarjolla, joten aikamoista töpsyttelyä väylällä eteenpäin tuo pelin kulku oli. Sen verran sain peliin jännitystä, että heitin väylälle 11 birdien yli 10m putilla ja näin ollen avasin oman pistetilini ja kun viimeiselle väylälle lähdettiin, oltiin tilanteessa 4-3. Viimeisenä pelasimme väylän 1.

Ykkösväylän avaan aina kelluvalla kiekolla. En vain suostu tuossa pelaamaan vakaalla normikiekollani, vaikka sillä tuo avaus olisi niin paljon varmemmin pelattavissa dropparin eteen. Tämä on selkeä heikkous väylän pelaamisessa, sillä tällaisella vastatuulella Aquariuskin kippasi oikealle ja olin heti altavastaajana. Upporikasta ja rutiköyhää tuotti jälkimmäisen vaihtoehdon tulokseksi ja näin Tamara korjasi reikäpelin voiton lukemin 5-3 ja pääsi jatkoon. Ansaittu voitto. Minulla on vielä paljon tekemistä Kivikon kanssa ennen loppukuun Westside Discs Tyyni -kilpailua...

Sunnuntaiselle Lady Tourille lähdin heikoin unin varustautuneena, sillä vaikka kuinka olin mielestäni hoitanut kaiken kuntoon, heräsin yöllä pohtimaan asioita, jotka olivat jääneet viime tippaan. Muutama lahjakortin koodi oli vielä saamatta, CTP-kiekot jäivät viimeistelmättä ja jotain muutakin huolen aihetta tuossa aamuyön jo valoisina tunteina mielessäni pohdin. Silti reilun aamiaisen jälkeen lähdimme hyvillä mielin ajoissa matkaan ja kaikki palkinnotkin olivat mukanamme sekä lähes kaikki muistilappuset. Onneksi sain Hollen avukseni, miten olisinkaan selvinnyt ilman henkistä tukea ja ihan muutakin järjestelyapua! Meillä oli vartti aikaa muokata ryhmät paikalla olevien pelaajien kesken ja näissä reunaehtomme olivat se, että jokaisessa neljän hengen ryhmässä on kaksi pelaajaa, joilla on mahdollisuus kirjata tuloksia Disc Golf Metrixiin kierroksen aikana ja mielellään lisäksi kaksi kilpailulisenssin omaavaa pelaajaa. Nämä ehdot täyttyivät ja päästiin ajoissa liikkeelle.

Se kotiin jäänyt muistilappunen sisälsi kaikki muistiinpanoni koskien pelaajakokousta ja pelin kulkua. Puhuin siis mitä lappusesta muistin ja suurimman osan sitten kuitenkin muistinkin. Hienoa! Pelaajille puhuminen ei ollut ollenkaan jännittävää tai outoa ja vain tupakointia koskevaan kysymykseen en ollut varautunut ennakkoon... toivon mukaan sen osalta ei tullut kenellekään epäselvyyttä tai häiriötä. Ensi kertaa ajatellen pitäisi lukaista kilpailun järjestäjän muistilista ajatuksella läpi lähempänä kisaa, jotta kaikkeen olisi vastaus valmiina. Ryhmät saatiin kerättyä yhteen ja jokaiselle ryhmälle oli vielä paperinen tuloskortti kaksinkertaista kirjanpitoa varten. Aloitimme ryhmäni kanssa väylältä kolme ja Holle kulki mukanamme kierroksen ajan valokuvaten ja tuloksia seuraten.

Kivikossa tuulee aina, joten tämäkään lähes tuuleton päivä ei ollut tuuleton useimmilla väylillä. Jälleen oli vakaammille ja painavammille kiekoille käyttöä ja takkia sai olla pukemassa päälle ja pois aina tuulen sekä auringon mukaan. Perussää oli viileä ja poutainen, mutta tuuleton aurinkoinen pätsi versus tuulinen ja pilvinen avoin paikka teki lämpötilanvaihteluista suurta. Kevät on muutenkin ollut oikukas ja kylmä, joten tämä oli siihen nähden aivan loistava sää. Pelini oli parempaa kuin lauantain reikäpelissä, mutta kyllä nostobogien määrä koitui luvattoman suureksi. En kyllä suuremmin tulosten perässä ollutkaan - halusin vain nauttia tästä päivästä, mukavasta pelikierroksesta sekä maailman parhaasta lajista. Muutama onnistuminen tuli väylille, esim #15 avaus muutamaan metriin ja pirkotus sekä lähes onnistuminen väylälle #12 eli kiekko meni vain 20cm korin takaa OB:lle ja tarjosi paikan par-putille... Huomaa, ettei ollut oikein hohdokasta peliä kun lähes onnistumisetkin lasketaan :D No väylä #13 meni nätisti ilman OB:ta ja #11 sain identtisen avauksen lauantain kanssa, mutta nyt tuuli oli eri suunnasta enkä uskonut pirkkoputin mahdollisuuksiin.

Kierroksen jälkeen tuli TD:n urani seuraava ongelmakohta - sudarit. Kummassakin luokassa kärkinaiset olivat onnistuneet pelaamaan täysin saman tuloksen ja minun tuli miettiä, kuinka voitto ratkotaan. Myönnetään, etten ollut tälle asialle uhrannut ajatustakaan etukäteen! Lisäksi kaikista ryhmistä kiekkonsa avauksessa lähimmäksi koria väylällä #14 saaneet pääsivät CTP-kisan finaaliin ja sekin oli edessä. Kaikki ulos siis ja ensiksi CTP-finaali hiihtohallin takapihalla. Laitoin kiekon maahan ja tytöt saivat heittää vuorollaan omansa mahdollisimman lähelle tuota paikkaa. Voittaja sai kohteena olleen CTP-kiekon (Pure) ja toiseksi tullut toisen samalla värjäyksellä. Nämä kiekot oli lahjoittanut PowerGrip ja värjäys oli minun käsialaani. Onneksi ei tarvittu mittanauhaa vaan voittajat selvisivät silmämääräisesti. Huh, sitten vielä puttikisa voitosta. Neljä naista puttaamaan n. 9,5m matkalta ja kumpi parista ensin saa kiekkonsa koriin on voittaja. Ei tarvittu lisenssipelaajilla kuin kaksi kierrosta ja lisenssittömillä riitti ensimmäinen kun voittajat oli ratkottu ja pääsimme palkintojenjakoon.

Laukku ja Knife -merkkinen pinkki putteri pääsi lisenssittömien voittajalle

Lisenssipelaajien voittaja sai Ragnarok -merkkisen driverin

Alkuun kaikki asettivat DGStoren meille naisille lahjoittaneet bagtagit pöydälle ja järjestimme ne suuruusjärjestykseen. Sitten luin tuloksia loppupäästä alkaen ja jokainen sai nimensä kuultuaan hakea pöydältä suurimmalla numerolla olevan tagin sekä pelaajapaketin, Dermosil-huulirasvan ja muutaman muun näytteen. Näin saimme sujuvasti tagit liikkumaan riippumatta siitä, missä ryhmässä pelattiin - kiva idea! Kuusi parasta luokassaan sai muistopalkinnoksi erityisen tagin, joka oli tätä kisaa varten teetetty ja lisenssipelaajien voittaja Ragnarok -kiekon sekä lisenssittömien voittaja Viking Discs -frisbeelaukun sekä pinkin putterin. Viimein oli palkinnotkin jaettu sekä arvontapalkinnot arvottu. Villa Sibben 100€ lahjakortti meni yllättyneelle voittajalle, joka omien sanojensa mukaan "ei koskaan voita mitään" eli oikeaan osoitteeseen meni :) Parille onnellisella oli DGStoren lahjakortit ja yhdelle Sistuskauppa.com:n lahjakortti, yksi sai Kitin kutomat ihanat villasukat ja vielä oli SmartShake -juomapullokin. Niin monta meitä oli, että ihan jokaiselle ei palkintoja riittänyt, mutta ympärillä näkyi iloisia kasvoja. Kyllä nämä ovat hienoja tapahtumia ja olisipa hienoa, jos tämänkin seurauksena joku nainen innostuisi enemmän viikkokisailemaan tai jopa kilpalisenssin ostoon. Yhdessä olemme niin paljon enemmän.

Kiitos naiset, Ladyt Tourilla :)

Kiitos myös kaikille palkintojen lahjoittajille: Sibbe, DGStore, Viking Discs, PowerGrip, Sistuskauppa.com ja Kiti Eerola
Kiitos järjestäjän ominaisuudessa: Disc Golf Vikings

Yhteensä 25 naista oli kisassa mukana - mahtava porukka, hyvää tunnelmaa ja kovaa oli taistelu voitostakin!

Väylä #6

Väylä #8

Väylä #10

Pelaajia väylällä #13

 

Kuvanmuokkausta CTP-palkintojen kuvan muokkaamiseksi tarpeeksi yksinkertaiseen ja silti tunnistettavaan muotoon (kuva: Paige Pierce)

 

CTP-kiekkojen värjäystä...

 

...ja kiekot valmiina. Mukana myös pinkki mallikiekko, harjoituskappaleeni :)

 

Kisapäivää edeltävän iltana printteri lauloi tuloskortteja ilmoille

Ihanat villasukat <3

 

 

 

Ristikiven viikkokisat ja kadonnut putti

Huomasin FB:sta, että Ristikiven frisbeeradalle kaivataan lisää naisia viikkokisoihin ja koska olin juuri vappupäivänä käynyt rataan tutustumassa, ajattelin, että olisi hyvä käväistä heti uudestaan väyliä treenaamassa. Viikkokisat on loistava tilaisuus löytää radan kompastuskivet, sillä silloin on pärjättävä sillä yhdellä heitolla ja tilanne on kilpailunomainen. No, sitä saa mitä tilaa, eli kompastumisia odotettavissa!

Sain houkuteltua seurakaverini Sarkun mukaan ja paikan päällä selvisi, että meitä olikin nyt neljä naista kisassa ja kuulemma ensimmäistä kertaa saatiin naisten ryhmä kasaan! Mikäs sen mukavampaa ja nyt sain samalla kolme uutta naisfribaajaa pelikaverikseni, toki tuttuja jollain tasolla jokainen, mutta ensi kertaa pelasin heidän kanssaan. Ja kun vielä ilmakin oli keväisen lämmin, sain pelata vuoden ensimmäisen kierrokseni ilman takkia ja polvimittaisissa shortseissa - kompressiosukilla toki kuitenkin :)

Aloitimme väylältä 5 ja numerosta 5 tulikin sitten kisan kohtalonnumero... tai miten sen nyt ottaa. Avaus lipesi kädestä, en kai muistanut puristaa kiekkoa ollenkaan ja heitin jotenkin löysästi tuohon lyhyeen väylään. Mörristä vasemmalta pelastautuminen väylälle, lähestyminen hiukan hankalasti toiseen mörriin, korille ja vitonen korttiin. Muille tytöille helppo par. Seuraavaksi väylältä 6, Huokausten laaksosta, samaten vitonen korttiin ja se nyt vielä meni kun kyseessä on melko haastava par4. Sitten pääsinkin loistoavauksen myötä par-putille hiukan ylämäkeen, mutta alaraudasta otti piiiitkät rollit ja näin oltiin jälleen kirjaamassa numeroa viisi minun sarakkeeseeni. Pelin kulku alkoi olla minun osaltani aika selviö: pidin häntäpäässä paikkaa ja naurahtelin jo tilanteelle.

Väylästä 8 tuli suosikkini ensi käynnillä emmekä riitautuneet nytkään, vaikka tässäkin väylätulos kipusi jälleen tutuksi tulleeseen numeroon viisi. Korotettu kori vei omansa samoin kuin epätarkka lähestyminen. Vielä kerran, väylällä 9, sain sanoa väylätulostani kysyttäessä numeron viisi ja totesimmekin, että on ainakin helppo laskea kaikki yhteen :) Eikä edes tarvinnut laskea kun Disc Golf Metrix hoiti sen puolen tunnollisen tarkasti. Viisi väylää, viisi viitosta. Joko pääsisi kohta pelaamaan niin, ettei kiekko joko lipeä kädestä tai grippaa oikeaan laitaan? Onneksi meillä oli hyvä porukka eikä minua kyllä suuremmin edes tulos harmittanutkaan, selitin tytöillekin, että näin tutustun uuteen rataan vain perusteellisemmin ja ensi kerralla tiedän pelata toisin ;-)

Kymppiväylällä sain avaukseni auttavan hyvin väylälle, mutta lähestyminen veti oikeaan. Putille jäi sellainen 11m antsa pienen puunnäreen ympäri ja taidettiin kaikki yllättyä kun kiekko kilahti keskelle ketjuja ja ensimmäinen par oli tosiasia! Hei, tästä tämä lähtee! No aivan täyteen vauhtiin ei peli sentään loikannut, mutta neljällä seuraavalla väylällä pelastin tulokseksi sentään boginelosen puttaamalla kiekon useimmiten 5-7m matkalta sisään. Avaukset lähtivät edelleen sinne ja tänne. Liian rauhalliset  ja muka-seiftit usein vasempaan laitaan ja liika yrittäminen suoraan korille taas kostautui oikean laidan puustoon tutustumisella. Sitten päästiin väylälle 15, joka on kyllä niin makoisa ja mahdollinen birdieväylä, että oltiin ihan jokainen kymppiringissä puttailemassa. Minulla matkaa oli 5-6m loivaan ylämäkeen ja tämän pirkon halusin. Ja sen myös sain!

Väylillä 16- 18 oli par aina putin päässä, mutta se kierroksen pakollinen puttimissi sattui väylälle 17, jossa puttasin nelimetrisen ketjuista ulos. Sen sijaan nautin upean metsäväylän 18 tuplamandoineen ihannetulokseen kolmella ihan jees-heitolla pitkin väylää sekä kahdeksan metrin putilla keskelle ketjuja! Nyt oltiin asian ytimessä - tätä on frisbeegolf parhaimmillaan! Harmi, että tuo flow sai minussa aikaan jälleen liikayrittämisen moodin, joka kostautui käsittämättömään grippariin helpohkolla väylällä 1 ja kun sieltä sivusta niitä puitakin oli edessä enemmän kuin olisi toivonut, päätyi kiekkoni vasta viidennellä heitolla koriin. Ei - ei taas tätä!

Pillimehua koneistoon, ettei energiat aivan pääse loppumaan ja vielä kolmen viimeisen väylän kimppuun. Väylän 2 kakkosheitto ei mennyt ihan putkeen enkä saanut lähestymistäkään pysymään antsassa ja siitä bogi. Kolmoselle ihanteellinen avaus ja loppukin rauhallisesti pariin. Enää mukava alamäkeen heitettävä uudistettu väylä nelonen, jolta oli pirkotuskin mielessä. Sain avata ensimmäisenä ja Hiidenhirvi kyllä tiesi, minne mennä! On se upeaa katsella kun kiekko löytää väylän kohti koria ja kaartaa sinne kauniisti jääden n. 5-6m etäisyydelle korista. Normisti olisin ollut kauhuissani edessä olevasta ratkaisuputista, mutta en tänään. Olin putannut kierroksella rauhallisesti jo monen monta puttia sisään ja tytöt olivat kehuneet puttiani niin varmaksi ja hyväksi, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kiekon koriin. Loistofiilis! Kyllä rämpimällä aloitettu kierros on hienoa lopettaa tällaiseen nousuun ja tällaiseen puttiin! Pirkko ja kolmossija!

Kärjessä käytiin myös hermoja raastavaa peliä viimeiseen väylään saakka, sillä Susanna nappasi naisten voiton ottamalla myös pirkon viimeiseltä väylältä. Naisten bagtag nro 001 meni sen sijaan Lauralle, sillä Susannalta tuo puuttui kokonaan. Jokaiselle jotain. Minulle päätyi hyvä numero 009 ja ei tuo tappio pahalta tuntunut :) Tulihan nähtyä jälleen, kuinka näennäisen helpoilta väyliltä voikaan saada uskomattoman huonoa tulosta ihan vain pelaamalla huonoa peliä. Ja tänään tuo huono peli lähti aivan pääkopasta. Alkuun mukana oli jännitystä, myöhemmin liikaa yrittämistä. Sieltä kuitenkin kuoriutui upea puttipeli, joka pelasti tulokseni tänään ihan hyvälle tasolle. Tuo jos mikä ilahduttaa ja tuo uutta tsemppihenkeä tähän kevääseen ja tuleviin kisoihin. Osaan ja pystyn puttaamaan myös kisassa. Tätä kisaa haluan muistella aina kun tuntuu, että putti katoaa. Ei se katoa. En päästä sitä katoamaan. Kisan saldo siis kaikin puolin vankasti plussalla - kiitos kivan radan, kannustavien pelikumppanien ja aidosti naisten määrästä ilahtuneiden miespelaajien. Tänne pitää tulla toistekin!

Naisten tulokset. Oltiin loppujen lopuksi aika tasaisia sitten kuitenkin ja pelattiin kaksi väylää jopa keskimäärin alle parin

Sariannan avaus dropparilta, Leijonaväylä

Susanna lähestyy koria 17 kun ilta-auringon säteet vielä lämmittivät pelaajia

Susanna voittoisaa puttia nostamasta korista väylällä 4. Onnittelut voitosta!

Yhteisselfia viimeisellä väylällä nro 4, hymyt vain levenivät loppua kohti jokaisella

Onnellinen ykköstagin haltija Laura - missä lie onkaan tagi seuraavaksi haasteen kohteena...

Minulle päätyi nro 009, tälläkin saattaa joutua nopeasti haastetuksi :)