Joulun kiekko- ja ratatestailut

Joulun pyhät - mikä loistava tilaisuus ulkoilla ja pelata frisbeegolfia! Sattuipa vielä hienot ilmatkin juuri niille päiville, jolloin kotosalla oltiin eli 23.-26.12. Lyhyt valoisan aika hyödynnettiin tehokkaasti ja ilta sitten pimeässä nautittiin jouluruokia ja leppoisaa kotioleilua. Muuta ei tarvitakaan. Holle kuuluu vakioheittoseuraani automaattisesti ja nyt saimme mukaamme jouluisille kierroksillemme ilahduttavasti myös Royn ja Milliksen :)

Turnee alkoi Puolarmaarista, vesisateessa. Siellä oli melkoisen märkää jäisen pinnan alla ja kävelyreitit piti suunnitella tarkkaan ettei kengät ja sukat kastu. Pelaaminen onnistui pääosin hyvin, tuolla kun väylien pituus ei vaadi vauhtia ja tiit olivat kohtuullisessa kunnossa... ainakin niiden etuosassa oli paikat jaloille, millä pärjättiin. Peli oli hyväntuulista ja heitot osin sitä, osin tätä. Jos ei ekalla päässyt puun ohitse korin alle niin ehkä sitten toisella. Ja sai kolmannen tai neljännenkin heittää, jos bägissä oli vielä joku kiekko, jolla halusi kokeilla.

Eri kiekkojen vertailu on järkevää tehdä tällaisella tutulla radalla, missä väylät ovat lyhyitä ja pelikirja on päässä jokaiselle väylälle. Kiinnostavaa olikin seurata Milliksen kiekkotestailuja, ne kun toimivat hänen käsissään lähes aina juuri niin kuin Roy etukäteen sanoi! Wau! Itsekin intouduin kokeilemaan muutamaa eri kiekkoa, joista Royn hakattu Saint tuntui yllättävän hyvältä käteen ja lentoratakin oli odotetunkaltainen. Jokunen midariväylä vaihtui nyt selkeästi putterilla heitettäväksi, Pure on ollut liian alivakaa ja jonkin aikaa bägissäni ollut Harp taas toimi aivan nappiin. Putterit ovat kyllä hienoja kiekkoja - se on jälleen todettava!

Perjantaina kävimme vielä illalla sisähallissakin virittäytymässä tunnelmaan puttirallien myötä ja ei ollut nyt niin vahvaa putti kuin edellisperjantaina. Tulos oli yhden heiton parempi, mutta tunnelma aivan erilainen: puttifiilis epävarmaa ja sama heijastui hiukan seuraavan päivän parikisaankin. Kesäisellä Lady Tourilla tapaamani Nina oli tullut tännekin puttia kokeilemaan hyvällä menestyksellä ja näin meitä naisia oli paikalla taas laskujeni mukaan jopa kuusi. Enemmänkin toki mahtuisi, mutta hienoa! Hienoa oli kuulla myös, että Nina hankki nyt lisenssin ja lähtee kisaamaan heti tammikuussa virallisiin kisoihin.

Lauantaina ajelimme Hollen kanssa Tuusulan Ristikiveen parikisoihin. Näin saimme senkin radan taas hiukan tutummaksi - tämä oli Hollen toinen ja minun kolmas kierros kyseisellä radalla. Niin paljon ratoja, liian vähän aikaa! Yllätys ja ilahduttava sellainen oli, että saimme palata toisen sekaparin - Ninan ja miehensä Miikan kanssa samassa ryhmässä aloittamassa väylältä #4. Peli lähti minulla todella tahmeasti liikkeelle ja mentiin pääosin Hollen heitoilla ensimmäiset väylät. Ei vain kiekot osuneet väylään ja räntäsadekaan ei asiaa helpottanut saati kova tuuli, joka sai kiekot kippaamaan. Taisi olla muuten viime kerrallakin täällä samaa ongelmaa... pitää painaa mieleen, että ensi kerralla varaudun vakaammin kiekoin.

Kierros oli kuitenkin pitkä ja jossain välissä pelini lähti kulkemaan ja puttikin upposi. Hollen putti oli vieläkin varmempi. Yhden pörön saimme puristettua väylälle #12 kun Trespassini liiteli kymppirinkiin ja Holle upotti putin varmasti sisään. Mahtavaa - vaikka olisi niitä enemmänkin voinut toivoa :) Oltiin pitkään tuloksessa +1 ja siinä oli tarkoitus tulos pitää kun saimme hienosti väylälle #18 parin pelastettua pitkällä kolmosheitolla ja varmalla putilla. Ykköselle ja kakkoselle parit ja vielä viimeinen väylä #3. Tässä kohtuulliset avaukset molemmilla ja kakkosheitto piti saada ylämäkeen korin alle. Minulla Pure lähti hiukan vajaana ja feidasi vasemmalle liian aikaisin. Holle sai kiekkonsa hiukan lähemmäs, mutta puttimatkaa oli ylämäkeen useita metrejä. Harmillisesti kiekko korin katolle ja bogi. Toisaalta - näin olimme heittoseurueemme kanssa samassa tuloksessa +2 ja jaoimme sekaparien virtuaalisen kakkossijan Vilman ja parinsa pelattua tulokseen +1. Voittoa heille ei kuitenkaan lohjennut, sillä kisasimme kaikki samassa luokassa avoimen parien kanssa. Hauska hyvän tuulen kisa ja ihan ok tulostasokin loppujen lopuksi!

Veikkolassa pelasimme jouluaaton kierroksemme ja kyllä vain aurinkokin kurkisteli jostain puiden takaa kuinka peli sujuu. Talvikeli oli nyt pahimmillaan, kun lunta oli erittäin niukasti, mutta tiit olivat jäätyneet muhkuraisiksi ja niiltä oli hankala heittää jopa ilman vauhtia. Soveltaen saimme kierroksemme pelattua: milloin heitimme tiiltä, milloin sen takaa ja jonkun kerran edestäkin. Ei se niin tarkkaa aina ole. Tärkeintä oli viettää aikaa mukavassa seurassa hyvistä heitoista nauttien ja huonoistakin saa melko lailla riemua - sattuivat ne sitten itselle tai kaverille. Onneksi kierroksella on takuu siitä, että kumpiakin siihen mahtuu. Ihan jokaiselle. Pelikirjaa sain jonkin verran taas muuteltua vuoden vaihteen kisaa ajatellen ja nyt viimeistään revin lahjanarut pois kiekoistani kun säätiedotuskin kertoi, ettei lunta ole lisää tulossa.

Joulupäivänä päädyimme kiekkoinemme Taliin, sen kun sanottiin olevan ihan hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden. Näin olikin, mutta tiin pinta vaikka olikin tasainen ja putsattu, oli usein liukas ja aiheutti etenkin vauhdilla heittäville liukastumisia ja varovaisuutta. Näin ne täydet heitot loistivat poissaolollaan, mutta saihan sitä kämmenheitoilla ja varovaisemmillakin heitoilla radan pelattua omanlaiseen tulokseen. Olipas mukavaa pelata Talissakin, sinne kun kesäaikaan tulee niin harvoin - jos ollenkaan - mentyä jonojen takia. Tällainen pelailu sopii meille: mahdollisuus ottaa uusi avaus eri kiekolla ja kiireisempien ohi päästäminen. Sain testattavakseni Prodigy F5 400g Light -kiekon ja se kyllä toimi oikeastaan joka heitolla niin kuin piti - niin väylällä #2 kuin #15. Taitaa päästä suoraan bägiin!

Talin kierros uusittiin vielä Tapaninpäivänäkin, jolloin tiit olivat sulat ja niiltä pääsi pelaamaan jo rohkeammin. Tulostaso pysyi kaikilla samoissa: sen minkä heittopituudessa voitti, hävisi puteissa tai lähestymisissä. Minulla meni ekana päivänä väylät #1 ja #2 nappiin kun pelasin ne helposti pariin ja sain kakkosväylän mandosta kummatkin avaukseni suoraan läpi. Näistä toinen juurikin tuolla F5:lla. Parasta oli kuitenkin väylän #13 yllätyspirkotus 30m lähestymisheitolla skipin kautta Harp mukiin. Aplodit kaikuivat myös tiiltä, jossa seuraavat odottivat vuoroaan - on tää hieno laji! Toisena päivänä taas onnistuin pirkottamaan väylän #17, johon sain Vip Air Sotakirveellä pitkän antsan avausheitolla ja sieltä ison pusikon oikealta puolelta Lucid Air Trespass kymppirinkiin ja putti sisään! Tähän ei tarvittu edes onnea vaan kolme onnistunutta heittoa! :) Innostuin taas tuosta Trespassistakin sen verran, että kävin ostamassa yhden uuden Frisbeepointista näiden hakatumpien lisäksi. Onpahan taas yksi vakaampi mukana vastatuulta ja hankalampia olosuhteita varten. Sotakirveitä onkin jo sekä kevyempinä että sitten yli 170g painoisina, bägin vakiokalustoa.

Olihan mahtava joulu mitä harrastamiseen tulee! Pukilta tuli paketteihinkin jotain lajiin liittyvää... sekä odotettu yhteishankinta: drone. Tuskin maltan odottaa, että saamme tutustuttua siihen ja se alkaa toimia ohjauksessamme.. ensilento ei ollut ihan toivotunlainen kun unohtui odotella gps-satelliitit ja muuta pientä... Tekevälle sattuu ja onneksi potkureita saa kaupasta lisää :)

Karu ja jäinen maa... väripilkkuna kori ja kiekko :)

 

Talven kylmien varpaiden pelastus: lämmittimet sukissa - ei tule kylmä koko kierroksen aikana!

Royn hieno pirkotus väylälle #10

Yllättävän tuuletonta oli kumpanakin päivänä ja sai pelata alivakaammilla ja kevyemmillä kiekoilla tämänkin haastavan avauksen

 

Kolmen kärki - Hollen kanssa meillä oli tosin eroa vain yhden heiton verran ja sekin happymulliganin ansiota...

Ruska Masters 2017

Jotain on tapahtunut pelilleni tämän syksyn aikana, sillä nyt se tuntuu kulkevan. Olisiko syynä jonkin teknisen asian loksahtaminen paikalleen vai sittenkin se, että olen saanut pääni mukaan peliin? Taidan kallistua jälkimmäisen puoleen siitäkin huolimatta, että heittopituuteni ja -tarkkuuteni on parantunut keväästä melkoisesti. Väitän silti, että päällä on suurempi merkitys kokonaisuuden kannalta. Päällä ja ajattelumallilla sen sisällä.


Pääsin Ruska Masters -kisaan jonon kautta ja tietenkin olin mukana, sillä ilmoittautuneena oli masters-ikäisiä naisia toistakymmentä! Kun vielä sunnuntaille oli luvassa sateeton päivä, se vahvisti entisestään haluani osallistua tähän kotimaan kauden päätöskisaan. Perjantaina ehdimme Hollen ja nuoremman poikani kanssa pelaamaan kaikki väylätkin läpi, mikä oli minulle ensimmäinen kerta tällä radalla. Maaliskuussahan pelasimme pariin kertaan talvilayoutia, mutta vielä oli jokunen väylä pelaamatta ja pelikirja tekemättä. Suureksi yllätyksekseni pelasin radan nyt kahdeksalla plussalla ja niistäkin kaksi tuli viimeisellä väylällä #15. Minullahan on tapana tehdä pelikirjaa aloittaen samalta väylältä, miltä itse kisankin aloitan ja ryhmäni aloitusväyläksi oli Kisakoneessa merkattu väylä #16.

Vietimme lauantain hyvillä mielin Ikeassa shoppaillen ja kotia sisustaen, hyvää sadepäivän puuhaa. Sunnuntaina kello herätti minut klo 6:00 ja silmät sikkaralla nousin kahvinkeittoon. Pääsin liikkeelle aivan aikatauluni mukaisesti ja Hyvinkäällä olin kahdeksalta. Ennen autosta nousua laitoin vielä Within Temptationin Faster -biisin soimaan ja fiilistelin voimakasta oloa. Tänään nauttisin pelistä ja pelaisin omaa peliäni muiden tuloksista välittämättä. Sillä pääsee juuri niin korkealle tulostaulukossa kuin tänään pääsee. Aim high, stay safe. Matkaan!

Ensimmäiset väylät olin rasittava höpöttäjä. Jännitykseni purkautuu usein liikaa jauhamalla jokaista heittoani ja mahdollisia mokiani ensimmäisillä väylillä. Tuosta pitää pyrkiä eroon, sillä se saattaa häiritä kanssapelaajiakin enkä halua rasittavan pelaajan mainetta enkä varsinkaan olla haitaksi muiden pelille. Onneksi sain tuon itseni kuriin pelattuani aloitusväylän #16 pariin ja mokaamalla seuraavalla alle 6m putin ja ottamalla bogin. Jostain syystä pelini ja mieleni rauhoittuu vasta kun se ensimmäinen hölmöily sattuu kohdalle eli minun pelilleni saattaa jopa olla eduksi aloittaa jollain bogia pahemmalla. Tämäkö on se pohjimmainen syy siihen, että birdie aloitusväylältä mielletään huonoksi enteeksi?

Otin heti seuraavan nostobogin väylälle #18, sillä siinä hyvällä putilla on vielä enemmän merkitystä korin ollessa sijoitettuna pienelle nyppylälle. Sitten koitti pelini nautinnollisin vaihe, sillä pelasin vuoronperään par-birdie-par-birdie ja näin pääsin tuloksessa jälleen nollaan. Mieliala oli korkealla, porukka oli sopivan puheliasta ja kuten niin usein ennenkin - mukavaa ja kannustavaa. Ryhmät olivat 5 hengen, mutta pelimme oli niin sujuvaa, ettei suuri ryhmäkoko tuntunut yhtään hidastavan etenemistä.

Nappasin odotetusti bogin väylältä #4 ja seuraavalta ilahduttavasti parin hiukan onnekkaallakin avauksella puun kylkeä hipoen. Sen sijaan oikealle taittava CTP-väylämme #6 tuotti ongelmia kun avasin sen M4 Light:lla ja tein pahan kardinaalivirheen pelätessäni, ettei se käännä riittävästi yli: laitoin mukaan viime hetken antsakulmaa. Tuolle kiekolle kaikkein parasta olisi antaa loivaa hysseä ja heittää voimakkaammin, mutta jostain alitajunnasta tuli nyt se muistikuva, ettei pelikirjakierroksella kiekko taittanut tarpeeksi ja bogihan siitä kirjattiin. Seuraavalla väylällä taas lähestymiseni meni pitkäksi enkä saanut sitä putilla korjattua ja jälleen bogi.

Väylä #8 taittaa niin sopivasti vasemmalle lopussa, että arvelin siihen olevan paikallaan heittää Westside Discs Vip Air Tuonelan Lautturia. Aivan oikeassa olinkin, mutta lähdin liiankin laajalla hyzerillä ja pelasin kiekkoni korin alle ja pariin pusikosta. Sain pidettyä ihannetulosten jatkumoa vielä väylällä #9, johon taas oli tällä tuulella omiaan Latitude Frost River, joka laskeutui aivan keskelle väylää ja tarjosi helpon lähestymisen korille. Yritin samaa myös väylälle #10, mutta tässä puhaltanut vastatuuli toi kiekostani esille alivakaan puolen ja jatkoheitto lähti pienestä mäntysaarekkeesta avoimen väylän oikeasta laidasta. Pääsin kohtuulähelle koria, mutta otin varman päälle nostobogin, sillä tässä korin paikka mahdollistaa hankalat rollit alarautaputin sattuessa.

Nyt hyppäsin jostain syystä bogijunan kyytiin ja pelasin seuraavat neljä väylää kaikki bogiin. Pitkä par4 -väylä #11 toki on pelikirjassanikin bogi, sillä siinä korin lähestyminen on hankalaa ilman jäätävää ja varmaa forea ja väylästä #12 en oikein saanut otetta. Samoin korille tulo on haastavaa ilman kunnon forea väylällä #13, mutta onneksi seuraavana oli vuorossa pakkopirkkoväylä #14. Tähän tarjosin jälleen Tuonelan Lautturiani ja sehän laskeutui alle kolmeen metriin korilta. Jes! Vielä sain tulosta kavennettua ja enää oli edessä kierroksen viimeinen väylä.

Hiukan tarvittiin onnea puiden kanssa kun avasin Opto Jadellani liian laajalla kaarella ja kiekkoni ui puiden väleistä ja laskeutui lopuksi kauniisti keskelle väylää osumatta mihinkään sitä ennen. Mahtavaa! Pelasin väylän ehkä liiankin seiftisti loppuun ja nostobogiin, sillä en halunnut enää romahduksia vaan pitää tuplabogifreen kierrokseni loppuun saakka. Ja se piti. Tulos oli yllättävänkin hyvä +7, mutta pakko myöntää, että kyllähän se pieni pettymys oli, kun olin sillä vasta toisena luokassani, sillä Mila pelasi ennätyksensä +6. Vain yksi heitto tosin, se ei peliä ratkaisisi - näin ajattelin.

Grillikahvila Holari sai minut asiakkaakseen ja hampurilaisen jälkeen ajelimme Kikin kanssa Hyvinkään McDonaldsille vielä jäätelölle ja lämmittelemään. Hyvä yhdistelmä :) Nautin ison Latten myös, lämmikettä ja virkistystä samalla. Mukava oli jutella ja tutustua hiukan toistemme taustoihin ja höpötellä päivän pelistä. Kiki pelasi FPM-luokassa ja jakoi johtopaikan Kissen kanssa tuloksella +3 eli juuri sopivasti meitä AMA-pelaajia rapsakampaa oli heidän pelinsä. Puttipelistä meillä kummallakin oli omaa karua kerrottavaa...

Kakkoskierrokselle sain ihanat aikuiset naiset seurakseni eli Milan, Riikan ja Sarin. Aloitimme väylältä #18, jolla onnistuin porukasta parhaiten ja näin nousin kokonaistuloksissa tasoihin kärkipaikalle. Väylällä #19 osuimme jostain syystä puihin ihan jokainen ja sain kuin ihmeen kaupalla pelastettua par-tulokseni yli 10m putilla. Tuo sai Milan vaihtamaan aggressiivisempaan peliin ja se ei tällä kertaa kannattanut, vaan kiekko rollasi kauas korista. Kun vielä nappasin hiukan onnekkaallakin avauksellani ykkösväylältä porukan ainoan birdien, tuntui kolmen heiton johtoasemani varmalta. Pidin edelleen kiinni seiftistä pelistä enkä aikonutkaan lähteä hyökkäilemään ja tuo tuntui toimivan.

Kolmosväylällä avaukseni oli löysä ja sain siltä ainoastaan parin kun taas Mila pussitti komean pitkän putin ja nautti pirkotuksesta. Ero kaventui kahteen. Haastavalla väylällä #4 pääsin kahdella heitolla kaikista pisimmälle, mäen päälle, hiukan talvikoriakin pidemmäksi ja peli tuntui kulkevan. Tässä tein kisan ehkä ainoan suuremman virhearvion ja aloin pelata aggressiivisesti, hakemaan suoraan korille. En tiedä väylän pituudesta, mutta uskoisin, että tuolta korille pelaaminen vaatisi aika lailla täydellisesti onnistuneen heiton ja vieläpä juuri oikeasta aukosta puiden siimekseen korille. Heittoni jäi surkeasti aivan liian lyhyeksi ja koska se oli hysse eikä järkevän pelaajan suora keskelle väylää, päädyin jonnekin puiden keskelle. Tästäkään en lähtenyt pelaamaan taaksepäin väylälle vaan roiskin puiden muodostaman vankilan läpi upsilla kohti uusia ongelmia. Pääsin viidennellä heitolla korille, mutta koska ongelmat aina kasautuvat, puttasin tuon viisimetriseni sivuketjuista ulos ja nappasin triplan. Ero kaventui yhteen heittoon. Joka kuuseen kurkottaa...

Pelasimme seuraavan väylän tasan pariin, mutta sitten tultiin jälleen ykköskierroksen CTP-väylälle #6. Muistissani oli edelliskierroksen harmittava bogi ja koska sen huonommin tuota lyhyttä väylää olisi vaikeaa pelata, uskaltauduin yrittämään avausta kämmenellä. Nappiin meni ja Milalla vielä paremmin, joten nyt olimme tasatilanteessa jälleen. Mahtavan tasaista peliä! Nyt aloin jo hiukan menettää uskoani voittomahdollisuuksiini, sillä Mila on vahva pelaaja, jolla on vahva voitontahto. Riittäisikö minun kilpailuviettini tässä pelissä? Suuremmin en tuntenut painetta suuntaan taikka toiseen, ja päätinkin vain pelata niin hyvin kuin voin ja katsoa mihin se riittää. Fiilis oli rento ja hyvä. Riikan kanssa tuli höpöteltyä aika lailla ja sekin rentoutti kivasti mieltä.

Pelasimme tasaista peliä ja ehkä parhaan onnistumiseni sain nyt väylälle #12. Siinä avaukseni päätyi keskelle väylää, mutta siitä oli suora linja melko lähelle koria enkä lähtenytkään nyt kiertämään mutkan kautta vaan pelasin suoraan. Sari oikeastaan vakuutti minut siitä, että tuo on paras reitti eikä ole mitään syytä kiertää kauempaa, sillä sielläkään väylä ei ole sen leveämpi. Hänelle siis kuuluu kiitokset pääsystä birdieputille ja sen mokattuani nostin tuosta parin. Myös väylille #13 ja #14 kertyi kolme heittoa kummallekin ja väylälle #15 pelasin jälleen bogin. Enää kaksi viimeistä väylää ja olimme tasoissa edelleen.

Väylän #16 avaus on rystypelaajalle tosi tarkka ja siinä harkitsin jälleen avaamista forella. Syteen taikka saveen: Prodigy M4 käteen ja kevyttä hyssekulmaa kiekon mukaan, rystyllä kuitenkin. Läpi meni ja hiukan oikean reunan puita hipoen pääsin kuin pääsinkin yli väylän puolivälin ja ihannetulokseen olisi kaikki mahdollisuudet. Koska Milalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain tässä heiton edun ennen viimeistä väylää. Tavoitteena siis pelata varma par. Kiekoksi sopi pelikirjan mukaisesti Latitude Opto Air River ja vielä se alivakain ja hakatuin yksilö eikä se pettänyt nytkään. Tuo kiekko oli niin monen puupillin luottokiekko tänään, että sen arvo nousi jälleen silmissäni monen monta pykälää. Voitto oli minun!

Tutkailin mieleni perukoita pohtiessani, miksi olen pystynyt voittamaan nyt kilpailuja, vaikka vielä vuosi tai puolikin vuotta sitten en mielestäni ollut ollenkaan sen arvoinen. Minua jopa nolotti jos pelasin joskus paremmin kuin joku omissa silmissäni minua parempi pelaaja. Kaivelin esille maaliskussa 2016 kirjoittamani blogikirjoituksen, jossa sipaisen ohuesti pintaa aiheen "What kind of mindset do you have?" tiimoilta. Nyt huomaan kääntäneeni ajattelumalliani aika lailla tuon paremman, "Growth mindset" -mukaiseksi kun taas olen nuorempana ollut aivan malliesimerkki "Fixed mindset" -tyypin ihmisestä. Mitä on tapahtunut?

Olen oppinut haastamaan itseni. Olen oppinut nauttimaan haasteista sekä paloittelemaan ne pienemmiksi palasiksi ja saavuttamaan niitä pala kerrallaan. Kun teen virheitä, melkeinpä innostun siitä tunteesta, että jälleen opin jotain ja sain tilaisuuden kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi. Nautin sen päivän odottelusta, jolloin saisin korjata tuon virheeni pelissä ja osoittaa näin itselleni, että olen parempi, olen oppinut jotain. En odota tulosta nyt ja heti vaan nautin tästä matkasta. Nautin, koska luotan siihen, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan ja sekä kehitystä että menestystä on vielä edessäpäin. Koko viime kauden opettelin häviämistä ja nyt olen oppinut voittamaan. Silti matkani on vasta alussa.

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Avauskiekkoni Prodigy M4 ennen ensimmäisen kierroksen ensimmäistä avausta

Väylän #10 korilla on rollivaara

Tytöt väylän #11 avausta odottelemassa

FPM-luokassa päädyttiin sudariin, jonka Kisse vei

Ykköspalkinto ja viimeinkin pienempi Ladies bag tag

Puskasoturien mestaruuskisat 2017

Vaikka olenkin Disc Golf Vikingsien edustusjäsen, kuulun sen lisäksi kolmeen muuhunkin frisbeegolfseuraan kannatuksen vuoksi. Lomapaikkakunnallani Leppävirralla oleva Lepikon Ryske oli ensimmäinen seurani ja sieltä ovat myös ne ensimmäiset lajiin liittyvät mukavat ihmiset tulleet elämääni ja heidän viikkokisoissaan aloitin urani heti ensiheittojen aikoihin. Toinen saman seudun seuroistani on Joroisten Urheilijat ja sen frisbeegolfjaos, joka on ihan tuore ja vahvasti nouseva kilpaseura kovine pelaajineen.

Espoolaisena haluan olla mukana kasvattamassa ja rakentamassa myös kotiseudun harrastusmahdollisuuksia lajin osalta ja näin kuulun luonnollisesti myös Puskasotureihin. Kotiratani - siis ne, jotka ovat lähimpänä kotiani ja joita säännöllisesti koluan - ovat Oittaa (väylä #9 par4, tiedot vanhentuneet) ja Puolarmaari (20 väylää, tiedot vanhentuneet), joten olin enemmän kuin innoissani kun seuran mestaruuskisat osuivat sellaiselle viikonlopulle, joka sopi kalenteriini. Mukaan kisaan pääsi kolme muutakin naispelaajaa, eli ihan kohtuullinen otanta Espoolaista frisbeegolfharrastusta. Tiedossa oli mukava päivä kun meidät naiset oli laitettu kummallekin kierrokselle vielä samaan ryhmäänkin :)

Kisakierrokseni Oittaalla lähti liikkeelle hosumalla. Lähipelini oli surkeaakin surkeampaa Helsinki Openissa sekä viikon höntsäkierroksella Kirkkonummen Volsin radalla ja nyt sama näytti seuraavan tähänkin kisaan. Itsetunnon puute korreloi suoraan heiton onnistumisen kanssa ja ne kaikkein helpoimmalta vaikuttavat lähipeliheitot ovatkin silloin ne kaikkein vaikeimmat ja haastavimmat - henkisesti. Tätä vastaan lähdin taistelemaan hiukan huonolta vaikuttavalla aloituksella. Lyhyelle ykkösväylälle ei mitenkään voi heittää neljää heittoa, mutta nyt näköjään voi, kunhan edessä on yksikin puu. Naurahdin ja muistutin mieleeni, että kilpailun voi voittaa vaikka aloittaisi tuplabogilla - kuten kävi viime vuoden seuramestaruuskisoissa. Ensimmäinen väylä ei määrittelisi päivän peliäni tänäänkään. Eikä se toinenkaan, jolla harmikseni jouduin jälleen taipumaan bogiin. Vielä 36 väylää pelattavana, kyllä se tästä.

Kolmannen väylän pelaamisen aikana aloin hiukan jo rauhoittua eikä sykkeeni noussut enää ihan niin korkealle avauksen tai lähestymisheiton jälkeen. Millähän tuosta alun jännityksestä pääsisi eroon? Toisaalta kun sen tietää eikä se aina aiheuta surkeata peliä, niin ei kai muutaman väylän kiihtyneisyys haittaa. Kun kuitenkin voi luottaa siihen, että se loppuu kunhan peli käynnistyy ja mieli rauhoittuu. Näin kävi nytkin - ei ihan vielä kolmosväylän parin jälkeen, mutta suunnilleen siinä kohdin kun olin saanut myös nelosen pelattua nostopariin ja aloin taas nauttia pelistä.

Oittaan kierros oli tosi tasaista suorittamista ja melko lailla sain pelastettua väylätuloksia pariin ihan vain keskittymällä lähestymisheitossa koriin sekä etäisyyteen korille ja mahdollisiin kierrettäviin kohteisiin siinä välillä. Avaukset menivät ihan nappiin useimmiten tai ainakin sinnepäin ja tuuriakin toki oli muutamalla metsäväylällä puiden kanssa. Hyvä kierrostulos vaatii hiukan myös hyvää onnea. Pirkkoputilla olin kolme kertaa kympin ringin reunamilta, mutta joko välissä oli puu tai jokin muu seikka sai seiftaamaan nuo tylsästi korin alle. Väylälle #7 en saanut nappiavausta ja siinä bogi oli hyväksyttävissä samoin kuin väylälle #15, joka jostain syystä on ollut minulle tänä vuonna yllättävän hankala.

Koska tein kierrokselle ainoastaan neljä bogia ja sain kuin sainkin suosikkipirkotusväyläni #12 pelastettua noin kympin putilla birdieen, kierroksesta jäi päällimmäisenä rauhallinen ja varma olo. Jotta en päässyt omaa ennätystäni tekemään, piti kaikki vastoinkäymiset ja virheet kasata yhdelle väylälle ja tänään se oli väylä #9. Osuin avausheitollani pitkästä aikaa keskellä väylää olevaan puuhun, josta kiekon suunta on aina kovaa vauhtia vasempaan eli poispäin ja alamäkeen. Ei hyvä. Tuolta pääsy takaisin väylälle vaati kaksi heittoa lisää, sillä tein virheen nro 2: yritin sankariheittoa. Nelosheitolla pääsin vanhalle korin paikalle ja siitä foreneppini laskeutui kauniisti korin alle, mutta kuitenkin kierähti niukasti rinteeltä alas ja jouduin puttaamaan hiukan ylämäkeen kuudesta metristä. Tähän sitten tällääntyi vielä se kierroksen pakollinen puttimissikin, joten keräsin yhdeltä väylältä kokonaista kolme plussaa tulokseeni - tasan puolet kokonaistuloksesta +6.

Meillä oli hyvä henki koko kierroksen ajan ja olihan mukava pelata näiden naisten kanssa ensimmäistä kertaa! Olin viiden heiton verran johdossa kun lähdettiin tauolle ja se sai luottavaiseksi iltapäivän kierrosta ajatellen. Seura tarjosi kaikille pientä purtavaa siinä kopilla ja samalla saimme jälkipelailla ja vaihtaa kuulumisia kierrokselta. Mahtavan hyväntuulista ja kun sääkin vielä suosi, niin mikäs siinä oli hetki jutustellessa. Matkalla Puolarmaariin kävimme Hollen ja poikani kanssa vielä Ikeassa syömässä parit hodarit, kahvia ja jäätelöä :)
Ehdimme paikalle parahiksi kun kierrokselle oltiin jo lähdössä ja nopeat tsempitykset saattelivat meidät matkalle.

Sain aloittaa saman tien ykkösväylältä ja nyt sain siihen pisimmän avaukseni koskaan - olin alle 15m putilla! Samoin kakkosväylällä, puttimatkaa oli reilun kympin verran, mutta lyhyellä neppiväylällä #3 viimein kaikki meni nappiin ja pääsin tuloksessa pakkasen puolelle kahden parin jälkeen. Nyt uskalsin avata väylän #4 kelluvan kiekon sijaan Prodigy M4 Light:lla ja se laskeutui kauniisti neljän metrin päähän korista. Tämä vahvisti uskoani siihen, että omiin heittoihin ja kiekkoihin pitää luottaa, vaikka vieressä olisikin vesieste. Suuri kiekon hukkaamisen pelko on aina estänyt minua, mutta nyt tein siitä pelosta selvää. Kokonaistulokseni oli nyt -2 ja sain pidettyä pääni kylmänä. Jännän kutkuttava fiilis. Päätin, että nyt pidän tulokseni pakkasella, seiftisti vaan.

Hyvin tuo päätökseni piti ja pelasin seuraavat väylät ihannetulokseen oli avaus onnistunut tai ei. Nyt lähipelini oli pomminvarmaa ja olin väylä väylän jälkeen nostolla tai korkeintaan viiden metrin putilla. Väylillä #5 ja #7 avaukseni jäi tosi lyhyeksi, mutta sain korjattua tilanteen loistavalla kakkosheitolla aivan korin alle ja tuo vahvisti itseluottamustani entisestään. Keskittynyt peli ja heittolinjojen tarkka suunnittelu sekä onnistunut toteutus palkittiin kerta kerran jälkeen ja pelasin kuin hurmiossa. Väylää #8 ei pelattu nyt saarekkeena, mikä säästi minut varmalta bogilta ja kun viimein birdietilini kasvoi väylällä #10 kolmeen, alkoi olo olla entistä varmempi miinustuloksen suhteen. Tänään tekisin ennätykseni tälle radalle, mutta mikä se olisi ja kuinka paljon pakkasella - se oli vielä auki.

Tutut pirkotusväylät #9 ja #11 pelasin pieneksi pettymyksekseni ainoastaan pariin missattuani lupaavat niukasti alle kymppimetriset putit, mutta vastaavasti selvitin haasteellisemman ylämäkeen pelattavan väylän #12 helposti senkin ihannetulokseen. Aloin varovasti haaveilemaan bogeyfree -kierroksesta ja tiesin sen nyt mahdolliseksi. Vaan haaveeni murskautui jo seuraavalla väylällä, jolla korotetun korin luo on päästävä melko lailla nostolle ja avaukseni kimmahti puusta väylältä selkeästi oikealle. En ole koskaan tuota pelannut oikeasta laidasta ja voin sanoa, ettei olisi ollut nytkään väliksi. Osuin viimeisiin puihin ennen koria enkä saanut varovaista haaraputtiani sisään pelätessäni korin takana olevaa pudotusta. Siinä se murskaaja tuli - ensimmäinen bogey.

Seuraavalla väylällä #14 sain onneksi tilanteen korjattua ja puttasin kiekon koriin kakkosheitolla. Mahtavaa! Unelma ennätyksestä oli jälleen askeleen - tai heiton verran lähempänä. Par seuraavalta ja sitten toisen unelmanmurskaajaväylän #16 kimppuun. Olen saanut tähän useimmiten kohtuuavauksen kallion päälle, mutta tänään osuin puuhun väylän keskellä enkä päässyt kovinkaan kauaksi tiiltä. Vaihtoehdoksi jäi upsi kallion päälle ja sieltäkin oli vielä tarkan antsan paikka päästä puttaamaan bogia korttiin. Pelastettu bogey kelpasi, vielä oltiin miinuksella. Vielä kun jälleen korjasin bogin välittömästi seuraavan väylän pirkotuksella, sain tuon flow-olotilan taas päälle. Tänään onnistuu!

Loppuosalla radasta ei ole minulle ollut kovinkaan vahvoja pirkotusväyliä, joten olin jo seiftaamassa tulostani tähän. Kuitenkin väylän #19 avaukseni lähti aivan nappilinjassa kevyessä hyssessä ja päätyi kuuteen metriin korilta. Vielä olisi mahdollisuus kaunistaa tulosta! Putti oli kohdallaan ja ennen viimeistä väylää mentiin huimissa luvuissa -4! En olisi hurjimmissa kuvitelmissanikaan ajatellut, että voisin pelata tänään noin kovan tuloksen! Viimeisellä väylällä meitä odotti vielä yksi yllätys: seuran miehet olivat lopettaneet kierroksensa ja tulivat sankoin joukoin katsomaan peliämme. Apua! Avaukseni ei onnistunut ollenkaan vaan kolautin kiekkoni joen tiin puolella olevaan yksinäiseen puuhun. Ei hitto! Pitikö tämän mennä vielä bogiksi! Vaan ei auta. Pojat kannustivat ja jälleen laitoin kelluvan kiekkoni syrjään ja turvauduin M4 Lightiin - sillä olisi kaikki ne ominaisuudet, joilla korille päästäisiin.

Huokaisin jo hiukkasen, kun huomasin, että kiekkoni kaarsi komeasti lähelle koria aplodien saattelemana. Tiesin, että edessä olisi vielä n. seitsemän metrin putti yleisön katsellessa. Jostain päähäni hiipi selostus "putting for the win" kun laitoin kiekon päättäväisesti kohti ketjuja ja sinne se upposi! Olihan erilainen ja hieno kokemus koko kisa ja etenkin sen kakkoskierros! Tulokseni radalta oli koko kisan kolmanneksi paras (jaettu) ja toiseksi parhaaseen tulokseenkin vain yhden heiton ero. Wau! Tältä siis tuntuu pelata kierros miinuksille ainaisten plussien keräämisen sijaan - mahtavaa! Kertaakaan ei tulokseni ollut yli nollan eikä kertaakaan pettänyt sipuli tiukassakaan paikassa. Puskasoturien FPO -luokan mestaruudesta saan vielä myöhemmin kiertopalkinnon sekä 30€ lahjakortin Frisbeepointiin, mutta tärkeintä tässä oli ehdottomasti tuo miinustulos ja sen aiheuttama tunnetila. Tätä tunnetta tulen kaipaamaan haastavammilla radoilla, sillä vaikka kuinka väitetään, että par-luvuilla ei ole merkitystä, niin on se aivan erilaista pelata miinustulosta kuin taistella bogeja vastaan! Kokonaistuloskaan ei ollut pöllömpi: kahdelta radalta yhteensä +2. Loistopäivä :) :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

PS. Jotta tuo ei aivan tähdenlennoksi jäisi, niin pelasimme vielä sunnuntaina oman höntsäkierroksen Puolarmaarin radalla pimeän tuloa vastaan ja nyt sain kuin sainkin sen: bogeyfree tulos ja -3! Kuten tuloksestakin näkee, pelasin melko varmistelevaa peliä ja napsin vain helpot ja varmat birdiet pois. Kolme 6-8m pirkkoputtia meni ohi suun, eli ihan sitä vahvinta ei tuo ollut, mutta sellaista tasaisen varmaa suorittamista, millä tulosta tehdään. Nautinnollista! Me like :)

Kuva Kirkkonummelta silloin kun lähipelini meni vielä puihin...

 

...ja samalta kierrokselta toinen otos

 

Luottokiekkoni - Opto River ja sen kevyempi malli Opto Air River siivittävät avaukseni melko luotettavasti sinne minne pitääkin

 

Harjoituskierrokset päättyvät melko usein pimeän tuloon ja viimeiset väylät pelataan hämärässä ketjuja tuskin havaiten

 

Ihanat peli- ja kilpailukumppanini Talvikki, Juliana ja Pirjo matkalla Oittaan väylälle #16

 

Pirjon kämmenheitto on hyvä ja napakka

 

Tulokset Oittaan kierrokselta...

 



...ja Puolarmaarin finaalikierrokselta



Pelikirjaa ja kierros Talissa

Syksy taitaa olla nyt toden teolla alkanut, sillä olen pelannut ensimmäisen kierrokseni pitkissä housuissa. Kyseessä on eilinen Talin kierros, jonne sain peliseuraksi Kitin sekä Hollen ja kohtuullisen tuulen lisäksi auringonpaisteen. Hyvät ainekset maistuvaa soppaan siis!

Talin ykkönen on tuntunut aina pelottavalta enkä sano, etteikö siinä tulisi hölmöiltyä edelleenkin, mutta kyllähän siihen nyt jo draiveria uskaltaa tarjota. Viime vuoden WGE:ssä pelasin varovasti midarilla ja silti siihen upposi heittoja enemmän kuin olisin toivonut. Nyt luottokiekkoni Opto Air River eteni kauniisti väylällä ja vasta neljännellä heitollani otin liian laajan linjan ja jouduin aivan väylän oikeaan laitaan, niukasti sisäpuolelle kuitenkin. Tästä oli ainoastaan kämmenheitolle linjaa ja sain kuin sainkin samaisella Riverilläni näpsäkän 30m lähestymisen korin alle ja bogin korttiin. Kiva aloitus, kiva oli nähdä myös foren toimivan.

Ykkösosalla tuli siten ne löysemmät pelailut seuraaville väylille ja bogijunassa oli tasaista matkustaa. Vasta väylälle #5 sain loistavan avauksen ja pääsi pitkälle putille ja lopulta nostopar korttiin. Bogijunan kyytiin tuli sitten taas istahdettua ja löysäiltyä jopa lyhyt väylä #9 bogitulokseen kun aloin varoa avauksen menoa pitkäksi. Parempi pitkä avaus kuin lyhyt - tämä lausahdus pelikirjaan. Koska tuloksesta ei ollut enää millään tasolla väliä, päätin testata kevyeen vastatuuleen väylällä #11 uutta Opto Jadeani pikkuhyssessä. En tiedä jäikö hysse pois vai oliko tuuli liikaa kevyelle kiekolleni, mutta ei se enää palannut kun oli OB:n makuun päässyt ja samalla alkoi tuulikin näyttää voimistuvaa ilmettä. Tähän siis pelikirjaan todellakin seiftiavaus painavammalla ja vakaammalla lätyllä, tuuli ei tunnu välttämättä tiille. Tai lähinnä sama pelikirja kaikille avoimille väylille, joissa on vastatuulta - ei mitään uutta ja mullistavaa siis.

Viimeiselle osuudelle emme päässetkään pelaamaan, sillä väylällä #12 oli ruohonleikkuu käynnissä. Siispä mäen päälle ja tähän sainkin pisimmän avaukseni koskaan tällä väylällä, luotto-Riverilläni. Silti par jäi saavuttamatta, sillä oikealta puhaltava tuuli vei hysselähestymiseni kauas korista vasempaan ja sieltä olikin sitten pelattava korin alle, suoraan kohti puhaltavaan tuuleen.

Väylällä #14 sain napakan avauksen keskelle väylää, mutta kakkosheittoni karahti koivun oksaan ja lähestymiseni meni pitkäksi. Pahalta siis näytti. Päätin putata nose-down tuulta vastaan vahvalla spinnillä ja tällä kertaa se meni nappiin! Bogikin on joskus ilon aihe ja pieni voitto :) Ylämäkiväylälle sain ihan jees avauksen ja vielä paremman lähestymisen, mutta väylälle #16 valitsi liian vakaan kiekon ja pelikirjaan tuli astetta alivakaampi versio, kevyempi Prodigy M4 Light. Ellei sitten tuule aivan toisesta suunnasta kisapäivänä...

Päivän mielenkiintoisin väylä on #17, joka on minulle aina "se vanha 18", sillä minulla on takapihallani edellinen väylän #18 kori :) Viha-rakkaus suhde väylään. Juttelin etukäteen, etten ole tähän pystynyt paria pelaamaan, sillä heitot eivät vaan riitä, joten bogi on tässä par. Avaus Opto Air Riverillä loivaan antsaan ja kivasti siihen tuli mittaa ja sijainti keskellä väylää. Kakkosheittoon sama kiekko ja napsahtaen se lähti kädestä, rennolla vedolla, hysseflipillä. Yllättäen kiekko jatkoikin matkaansa paljon odotettua pidemmälle ja totesin, että nyt jos koskaan on se päivä, jolloin yritän päästä kolmosheitolla saarekkeeseen. Tähän tarvitsin hiukan vakaampaa kiekkoa, eli vastaus oli Opto River, jolla on painoa yli 170g. Hiukan aiottua korkeampana kiekko lähti, mutta kulma oli juuri oikeanlainen ja korin taakse, viiteen metriin, päätyi kiekkoni. High-fivet lähti jo tässä vaiheessa, sillä par oli enemmän kuin lähellä. Wau! Se, mihin ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia tällä 205m väylällä :) Hiukan jännitti putti, mutta meni sentään heikosti ketjuihin kilahtaen sisälle...

Vielä fiilisten ollessa aivan katossa sain viimeisen väylän pelattua pariin vastatuulestakin huolimatta. Tässä on muistaakseni ollu aina vastatuuli, kun olen väylää pelannut... Kierros päättyi niin upeissa tuntemuksissa, että alkuväylien bogijunakin unohtui ja tämän layoutin enkka siitä napsahti. Tulos oli ihan kohtuullinen +15 ja vaikka nyt tuntuukin, että tarkemmalla pelillä on lauantain Helsinki Openissa mahdollisuus parempaan, uskon tuon olevan realistisesti ajateltuna ihan odotettavissa oleva pelitulos. Hyvä, jos menee paremmin ja vähintäänkin lievä pettymys jos menee huonommin. Tuulet, sateet ym olosuhteet tuovat tietenkin oman lisänsä keitokseen, mutta näillä aineksilla se syntyy ja toivon mukaan maistuu. Kyllä se maistuu. Ehdoton ehkä.

Väylä #13 avautuu upeasti huipulta kummallekin puolelle - kumman sinä valitset?

Väylän #16 avauspaikka on myrskyn myötä muuttunut aivan erilaiseksi kuin ratasuunnittelija sen tarkoitti