Veikkola Spring Amateurs 2018 - vaan missä viipyy kevät!

Talvikisaaminen on mukavinta silloin, kun siinä on rentoutta ja höntsäilyä mukana. Talvella on mukava järjestää viikkokisoja ja osallistua kaikenkarvaisiin parikisoihin ja todellakin pelata ainoastaan se yksi kierros per päivä. Huhtikuun toisena päivänä olimme menossa Veikkolan Spring Amateurs -kisaan, kun kevät on jo pitkällä ja talvi antaa sille tilaa. Vai kuinka se menikään...


Pitkin viikkoa olin jo sääennusteissa huomannut jännän poikkeuksellisen päivän pääsiäisen muuten aurinkoisessa säässä. Maanantaina olisi luvassa kunnon lumimyräkkä ja pahimmillaan 15-20cm lisää lunta. Apua! Vesisateessa olen pelannut elämäni huonoimman Talin kierroksen Helsinki Openissa ja nytkö olisi sama toisintona mutta lumi-räntäsateessa sormet kankeana? Ei ihan sitä, mitä etukäteen toivoin ja odotin - Veikkolan puut kun eivät antaisi lipsuville heitoille anteeksi. Päätimme Hollen kanssa silti, ettei se pelaa joka pelkää ja niin ajelimme lumisateen vallitessa aamulla pelipaikoille.


Muut kisaan ilmoittautuneet naiset olivat peruneet tulonsa, mutta onneksi Vilma lähti uhmaamaan talven viimeistä(?) tuiskua ja tiesin, että ainakin kakkoskierroksella saisimme pelata yhdessä. Ykköskierroksella pääsin ensimmäistä kertaa pelattavan MA55 -luokan mukavien poikien kanssa pelaamaan, oikein hyvä vaihtoehto sekin. Aloitin hieman onnekkaastikin pelaamalla aloitusväylän #18b neljällä koriin, mikä tarkoitti par-tulosta kun tuo väylä nyt jälleen pelattiin harjoituskoriin normikorin sijaan. Huojentavaa, sillä en pitänyt väylästä etukäteen ollenkaan. Myös ykkösväylälle onnistuin pelaamaan helpon parin ja sen jälkeen avaus ei osunutkaan nappiin väylällä #2. Sain kakkosheittoni korin vasemmalla olevan pikkupuun juurelle ja edessä oli haaraputti 8-9m matkalta. Suustani lipsahti "Oho" kun tuo putti upposi keskelle ketjuja ja näin jatkoin edelleen nollassa. Mielessä kävi radiossa kuulemani mainos, jossa sanaillaan kutakuinkin näin: "Ei voi olla totta!" - "Eikä olekaan." Pahaenteistä?


Kolmosväylään avaus lähti liikaa oikealle ja siitä en enää saanut nollaa pelastettua, puttini putosi sivuketjuista harmillisesti ulos. Vaan se oli vasta alkua, sillä nelosväylällä avaukseni karkasi jälleen liikaa oikealle ja jouduin rämpimään sinne puiden ja lumen keskelle, missä ei ollut muiden jalanjälkiä. Samassa huomasin, että olin unohtanut bägini auki ja tuloskansio oli pudonnut. Palasin siis takaisin tiipaikalle hakemaan lumista kansiota, pakkasin sen bägiini ja sitten pitikin jo rämpiä kiireesti takaisin kiekolle ja tähtäillä kiekkoa ilmaan. Hävetti sähläilyni ja ajankäyttöni, ja kiirehdin heittoani. Eihän siitä koskaan hyvää seuraa. Antsaksi tarkoitettu heitto lipsahti kosteista sormistani aivan liian aikaisin ja kiekko sinkoutui kovalla vauhdilla suoraan väylän vasemmalla olevaa metsää kohti. Tietenkin se löysi jostain oksien ja runkojen välistä reitin ja päätyi läheiselle ulkoilutielle saakka - enpä olekaan ennen ajatellut, että tuon tiheän pusikkoisen metsän takana on tie! Saati, että joskus pelaisin siltä tieltä! Ainoa järkevä ratkaisu olisi ollut uusintaheitto edelliseltä heittopaikalta, mutta se oli jo merkkaamattomana jäänyt taakse ja minun piti taistella tuon pusikon läpi tieni takaisin väylälle. Triplabogey. Siinä se loistava alku sitten oli.


En antanut romahduksen pahemmin haitata peliäni tai vaikuttaa mielialaani, se oli työnnettävä taka-alalle ja pyrittävä vain jatkamaan peliä parhaalla mahdollisella tavalla. Sainkin seuraavalle väylälle #5a pelattua parin, mutta sitten #5b:llä epäonnistui lähestyminen korille ja bogey napsahti korttiin. Väylä #6 pelattiin suoraan dropparilta par3:na ja pääsin siinä pitkälle pirkkoputille metrin verran kauemmas korista kuin mistä laitoimme kiekot sisään käydessämme täällä Hollen kanssa pelikirjojamme hiomassa edellisviikonloppuna. Nyt ei riittänyt rohkeus ja tähän par, seuraavalle väylälle odotetusti bogey, sitten taas par ja bogey. Etuysiltä kertyi näin tulosta jo +7 mikä ei luvannut loistavaa lopputulosta. Kelin turvin uskoin tuon kuitenkin olevan ihan hyvällä mallilla, sillä nyt olisi odotettavissa vähemmän onnistumisia kuin esim. End of 2017 -kisassa paremmalla säällä.


Takaysi lähti solidilla parilla liikkeelle kapealla pilliväylällä #10 ja tavoite oli jatkaa samaa peliä loppuun saakka. Sitten repesi jälleen. Väylän #11 avaukseni kopsahti kovalla vauhdilla ensimmäiseen oikealla olevaan puuhun ja otti siitä uuden suunnan vasemmalle päätyen väylän #10 puolelle. Ei ollut varovaisuudesta tietoakaan siinä heitossa. Kävin tarkistamassa kiekon sijainnin ja nyt kun voin, tein sen ainoan toimivan ratkaisun: re-tee. En olisi välttämättä päässyt vielä yhdellä heitolla takaisin väylälle ja vaikka tuo avaus onkin hieman kuumottava puiden osalta, uusintaheitto tuntui parhaalta ratkaisulta. Kyllä se olikin ja nyt pääsin pelaamaan väylää kohtuullisesti aina siihen saakka kun putin piti upota koriin ja se osui vahvasti yläpeltiin. Jälleen triplabogey!


En saanut peliä kulkemaan aivan nappiin väylällä #12 ja siinä korille pääsy vaati veroa tuplabogeyn verran. Tosin tuo väylä saisi olla amatöörikisoissa muutenkin par5 ja pelattiin nyt siis par4:na. Lunta tuli katkeamattomana pehmeänä sateena ja maassa sitä alkoi olla jo sen verran, että kiekot katosivat helposti hangen alle. Minulla oli kiekoissani lahjanarua ja sen avulla ne löytyivät niin paljon helpommin. Usein hangen päällä näkyikin lilaa kiemuraista narua ja kiekko sieltä pienen kaivelun tuloksena. Melkoiset olosuhteet! Onneksi muillakin ryhmässäni narut oli kiekoissa ja pääsimme etenemään kohtuullista tahtia. Kaikki midarit ja putterit olin jättänyt naruttamatta ja se toimi, niiden laskeutumispaikan kun aina näki lähempää. Vaatteet alkoivat olla aivan märkiä, pipon vaihdoin läpimärkänä ja olihan keveämpää saada kuiva pipo päähän :)


Loppuväylistä onnistuin vielä #13 ja #16 pelaamaan ilman lisäplussia, muilta jouduin tyytymään bogeyyn. Ennen peliä olin ajatellut, että +15 on maksimitulos, jonka tuolta kierrokselta huolin ja nyt laskin tulokseni olevan juurikin tuon. Ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää. Lumisateen lisä oli tavallaan odotettua pienempi, toisaalta mahdollisuudet olisivat olleet parempaankin. Melko hyvin sain lopulta kiekkoni ennen heittoja kuivattua kunhan tein sen huolella enkä pelannut märällä kiekolla ja tulihan tässä paljon taas sadepelaamiseen oppia ja kokemusta. Joka kerralla kun totesin kiekon olevan hiukan märkä, se myös lipsahti kädestä ennen aikojaan. Oppia sekin. Vaan kylläpä maistui Veikkolan uudistuneessa Pala -ravintolassa pekonipasta kierroksen jälkeen ja kuivat vaatteet tekivät olon taas aivan uudistuneeksi. Sitten olikin jo uuden kierroksen aika.


Nyt starttasin väylältä #1 ja pelasimme kolmen hengen ryhmässä: minä, Vilma ja Jani, joka sai kierroksen aikana kuulla muilta ryhmiltä hyväntahtoista kuittailua rangaistuksestaan pelata naisten kanssa ja saipa hän kuulla tytöttelyäkin. Perussettiä siis, pakkohan tuossa säässä on kaivaa huumoria ihan mistä tahansa :) Huumoria kaivattiinkin jo heti avauksen jälkeen, kun kiekkoni kopsahti oikealla olevaan puuhun ja siitä kymppirinkiin - mutta ei korin vaan heittopaikan eteen. Kämmenheitolla jatkui ja kun kolmaskaan heitto ei laskeutunut kauniisti lumisateessa kylpevän korin alle, oli kortissa jo kaksi plussaa ja tuplabogey. Kohti uusia pettymyksiä siis.


Kierros jatkui nyt tasaisemmin ja bogeyt sekä parit vuorottelivat aina väylälle #7 saakka, missä osoitin väitteeni, että sen voi pelata hyvin myös suoralla vasempaan feidaavalla avauksella - vääräksi. Tai no, voihan sen toki niin pelata, mutta tuloksena oli tuplabogey... Ensi kerralla parempi pelikirja ja pelikeli - kiitos! Siihen päälle sain nauttia kahden väylän verran nollapelistä, minkä jälkeen hyppäsin kolmen väylän ajaksi bogeyjunaan. Lähellä ne parit olivat, mutta aina jäi väylän lopulle hiukan liian pitkä putti ja nosto. Siihen viimeiseen 20-40m matkaan tuhraantui kolme heittoa, mikä edustaa kyllä superlöysää pelaamista. Ei voinut säätäkään syyttää. Pelaamisen rytmi oli aivan kateissa, sillä edellämme pelaava ryhmä näkyi jatkuvasti etsiskelevän kiekkojaan enkä yhtään ihmettele: heillä ei ollut niissä naruja, ei spotteria ja avaukset liitelivät jonnekin sadan metrin hujakoille tuoreen vastasataneen lumen sekaan. Me saimme apuja perässämme pelanneen ryhmän Petteriltä, joka spottaili avauksemme ja toki narutkin auttoivat osaltaan.


Väylä #13 oli CTP-väylä, johon avasimme molemmat Vilman kanssa aivan liian suoraan kohti koria ja näin kiekkomme feidasivat alas kalliolta. Minun Roc3:ni jäi onnekkaasti hiukan lähemmäs koria ja näin sain ehkä hieman ansiottomasti tuon palkinnon... taisi olla kyllä ensimmäinen kerta kun avaan tuon niin, että kiekko putoaa kalliolta ja sama taisi olla Vilmallakin :) Sain tuohon ja väylälle #14 pelattua parin, mutta jälleen väylän #15 mando osoittautui hankalaksi ja siitä bogey. Tuohon pitäisi ehdottomasti mennä treenaamaan kunnon pelikirja-avaus, nyt olen aina tiillä todella epävarma ja sehän ei tuota tulosta. Tai tuottaa tulosta jopa enemmän kuin olisi tarpeen.


Pelikirjasta puheen ollen: tänään parhaiten toimi kyllä väylän #16 pelikirja! Avaus keskelle risteyskohtaa (Opto Air River), siitä kakkosheitto (Lucid Air Trespass) ja kolmas solmukohdan ohi ylämäen alkuun joko kämmenellä (Opto Air Diamond) tai antsassa (400g M4 Light). Tästä vielä kiekko hyssessä korille (GStar Roc3) ja putti sisään. Ykköskierroksella puttimatka oli 6m ja kakkoskierroksella sain nostaa kiekon sisään korin alta. Melko lailla varma par. Tuolla hyvänolontunteella olisi ollut mukavaa lopettaa kierros ja peli, mutta vielä oli rämmittävä kahden väylän verran. Ikävä kyllä.


Väsymys alkoi nostaa päätään ja jatkuva lumisateessa pelaaminen, kiekkojen kuivaaminen, lumen potkiskelu ja kiekkojen etsiminen tai muiden ryhmien odottelu kun he etsivät kiekkojaan oli enemmän kuin tarpeeksi. Toinen kierros oli kestänyt nelisen tuntia ja edelleen satoi lunta, edelleen kiekot olivat märkiä ja niiden rimmin alle kertyi märkää lunta massiivinen kerros jokaisella heitolla. Pyyhkeet olivat kosteita, sormia oli vaikeaa saada täysin kuiviksi ja grippi tuntui hinkkaamisesta huolimatta aina vaan luistavalta. Tällä pitkällä selittelyllä saattelen kahden viimeisen väylän heittoihin. Kahden viimeisen tuplabogeyn. Olihan tarpomista viimeiseen puttiin asti! Yllätyksekseni tulos oli täsmälleen sama kuin ensimmäiselläkin kierroksella, +15, eli aineksia oli jälleen niin paljon parempaan. Nyt se ei tosin haitannut, fiilis oli upea kun tästäkin koettelemuksesta oli selvitty ja juttu lensi koko matkan tuloksia palauttamaan.


Vaikka etukäteen ajatus lumisateessa pelaamisesta kahden 3,5-4h kierroksen ajan ei kuulostanutkaan kovin houkuttelevalta, on näin jälkeenpäin muistissa vain kaikki hauskat hetket ja hulvaton huumori. Sain pelata aivan mahtiseurassa ja kyllä se vaan on totta, että "keli on kaikille sama", vaikka aina sieltä joku nouseekin ihan huipputuloksellaan esille. Kuten nyt 13-vuotias Elias, joka pelasi ensimmäisen PDGA-kisansa ja nappasi toisella kierroksella yli 1000 alustavaa ratingpistettä! Nuorissa on tulevaisuus! Oli kyllä hienoa saada olla mukana. TD:mme Miikka oli saanut käsittämättömän hyviä palkintoja lisäkilpailuihinkin, esim. Marksman -puttikori, jonka sai mukaansa kunhan pystyi puttaamaan siihen toisen korin takana... Veikkolaan on kyllä aina mukava tulla uudestaan ja aivan joka kerta hampaankoloon jää monta ensi kerralla parannettavaa väylää ja heittoa siitäkin huolimatta, että sain kierroksista keskimäärin 810 alustavaa ratingpistettä. Hullunhauska päivä! Vaan siitäkin huolimatta tai juuri sen takia: sulakaa lumet, tulkoon kevät ja kesä!


Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla
Kisan tulokset Kisakoneessa

Toisen triplabogeyn heittopaikka... pitäisihän tuohon väliin osua! Vaan aina ei mene niin kuin suunnitellaan...

 Melko talviset näkymät ja yhä talvisemmaksi vain meni päivän edetessä...

Holle ja puhtaaksi kirjoitettu tuloskortti edellisen muututtua lähes selluloosaksi kierroksen loppupuolella...

Ruokaa odotellessa oli hyvä tsekata tuloksia... Vilma ja Tero etualalla naapuripöydässä

Vilma pelasi hienoa peliä, alkupuolikkaan kakkoskierroksesta jopa puhtaasti nollaan!

The palkinnot - niin tuttuja Veikkolan aiemmistakin kisoista

TD Miikka, joka väsymättä jaksaa ahertaa kisojen parissa sekä minä linssinluteena palkinnon kera :)

Kaikki päivän voittajat - vaikka kyllä mielestäni tuossa säässä jokainen kisan loppuun pelannut oli voittaja: me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan

Ruska Masters 2017

Jotain on tapahtunut pelilleni tämän syksyn aikana, sillä nyt se tuntuu kulkevan. Olisiko syynä jonkin teknisen asian loksahtaminen paikalleen vai sittenkin se, että olen saanut pääni mukaan peliin? Taidan kallistua jälkimmäisen puoleen siitäkin huolimatta, että heittopituuteni ja -tarkkuuteni on parantunut keväästä melkoisesti. Väitän silti, että päällä on suurempi merkitys kokonaisuuden kannalta. Päällä ja ajattelumallilla sen sisällä.


Pääsin Ruska Masters -kisaan jonon kautta ja tietenkin olin mukana, sillä ilmoittautuneena oli masters-ikäisiä naisia toistakymmentä! Kun vielä sunnuntaille oli luvassa sateeton päivä, se vahvisti entisestään haluani osallistua tähän kotimaan kauden päätöskisaan. Perjantaina ehdimme Hollen ja nuoremman poikani kanssa pelaamaan kaikki väylätkin läpi, mikä oli minulle ensimmäinen kerta tällä radalla. Maaliskuussahan pelasimme pariin kertaan talvilayoutia, mutta vielä oli jokunen väylä pelaamatta ja pelikirja tekemättä. Suureksi yllätyksekseni pelasin radan nyt kahdeksalla plussalla ja niistäkin kaksi tuli viimeisellä väylällä #15. Minullahan on tapana tehdä pelikirjaa aloittaen samalta väylältä, miltä itse kisankin aloitan ja ryhmäni aloitusväyläksi oli Kisakoneessa merkattu väylä #16.

Vietimme lauantain hyvillä mielin Ikeassa shoppaillen ja kotia sisustaen, hyvää sadepäivän puuhaa. Sunnuntaina kello herätti minut klo 6:00 ja silmät sikkaralla nousin kahvinkeittoon. Pääsin liikkeelle aivan aikatauluni mukaisesti ja Hyvinkäällä olin kahdeksalta. Ennen autosta nousua laitoin vielä Within Temptationin Faster -biisin soimaan ja fiilistelin voimakasta oloa. Tänään nauttisin pelistä ja pelaisin omaa peliäni muiden tuloksista välittämättä. Sillä pääsee juuri niin korkealle tulostaulukossa kuin tänään pääsee. Aim high, stay safe. Matkaan!

Ensimmäiset väylät olin rasittava höpöttäjä. Jännitykseni purkautuu usein liikaa jauhamalla jokaista heittoani ja mahdollisia mokiani ensimmäisillä väylillä. Tuosta pitää pyrkiä eroon, sillä se saattaa häiritä kanssapelaajiakin enkä halua rasittavan pelaajan mainetta enkä varsinkaan olla haitaksi muiden pelille. Onneksi sain tuon itseni kuriin pelattuani aloitusväylän #16 pariin ja mokaamalla seuraavalla alle 6m putin ja ottamalla bogin. Jostain syystä pelini ja mieleni rauhoittuu vasta kun se ensimmäinen hölmöily sattuu kohdalle eli minun pelilleni saattaa jopa olla eduksi aloittaa jollain bogia pahemmalla. Tämäkö on se pohjimmainen syy siihen, että birdie aloitusväylältä mielletään huonoksi enteeksi?

Otin heti seuraavan nostobogin väylälle #18, sillä siinä hyvällä putilla on vielä enemmän merkitystä korin ollessa sijoitettuna pienelle nyppylälle. Sitten koitti pelini nautinnollisin vaihe, sillä pelasin vuoronperään par-birdie-par-birdie ja näin pääsin tuloksessa jälleen nollaan. Mieliala oli korkealla, porukka oli sopivan puheliasta ja kuten niin usein ennenkin - mukavaa ja kannustavaa. Ryhmät olivat 5 hengen, mutta pelimme oli niin sujuvaa, ettei suuri ryhmäkoko tuntunut yhtään hidastavan etenemistä.

Nappasin odotetusti bogin väylältä #4 ja seuraavalta ilahduttavasti parin hiukan onnekkaallakin avauksella puun kylkeä hipoen. Sen sijaan oikealle taittava CTP-väylämme #6 tuotti ongelmia kun avasin sen M4 Light:lla ja tein pahan kardinaalivirheen pelätessäni, ettei se käännä riittävästi yli: laitoin mukaan viime hetken antsakulmaa. Tuolle kiekolle kaikkein parasta olisi antaa loivaa hysseä ja heittää voimakkaammin, mutta jostain alitajunnasta tuli nyt se muistikuva, ettei pelikirjakierroksella kiekko taittanut tarpeeksi ja bogihan siitä kirjattiin. Seuraavalla väylällä taas lähestymiseni meni pitkäksi enkä saanut sitä putilla korjattua ja jälleen bogi.

Väylä #8 taittaa niin sopivasti vasemmalle lopussa, että arvelin siihen olevan paikallaan heittää Westside Discs Vip Air Tuonelan Lautturia. Aivan oikeassa olinkin, mutta lähdin liiankin laajalla hyzerillä ja pelasin kiekkoni korin alle ja pariin pusikosta. Sain pidettyä ihannetulosten jatkumoa vielä väylällä #9, johon taas oli tällä tuulella omiaan Latitude Frost River, joka laskeutui aivan keskelle väylää ja tarjosi helpon lähestymisen korille. Yritin samaa myös väylälle #10, mutta tässä puhaltanut vastatuuli toi kiekostani esille alivakaan puolen ja jatkoheitto lähti pienestä mäntysaarekkeesta avoimen väylän oikeasta laidasta. Pääsin kohtuulähelle koria, mutta otin varman päälle nostobogin, sillä tässä korin paikka mahdollistaa hankalat rollit alarautaputin sattuessa.

Nyt hyppäsin jostain syystä bogijunan kyytiin ja pelasin seuraavat neljä väylää kaikki bogiin. Pitkä par4 -väylä #11 toki on pelikirjassanikin bogi, sillä siinä korin lähestyminen on hankalaa ilman jäätävää ja varmaa forea ja väylästä #12 en oikein saanut otetta. Samoin korille tulo on haastavaa ilman kunnon forea väylällä #13, mutta onneksi seuraavana oli vuorossa pakkopirkkoväylä #14. Tähän tarjosin jälleen Tuonelan Lautturiani ja sehän laskeutui alle kolmeen metriin korilta. Jes! Vielä sain tulosta kavennettua ja enää oli edessä kierroksen viimeinen väylä.

Hiukan tarvittiin onnea puiden kanssa kun avasin Opto Jadellani liian laajalla kaarella ja kiekkoni ui puiden väleistä ja laskeutui lopuksi kauniisti keskelle väylää osumatta mihinkään sitä ennen. Mahtavaa! Pelasin väylän ehkä liiankin seiftisti loppuun ja nostobogiin, sillä en halunnut enää romahduksia vaan pitää tuplabogifreen kierrokseni loppuun saakka. Ja se piti. Tulos oli yllättävänkin hyvä +7, mutta pakko myöntää, että kyllähän se pieni pettymys oli, kun olin sillä vasta toisena luokassani, sillä Mila pelasi ennätyksensä +6. Vain yksi heitto tosin, se ei peliä ratkaisisi - näin ajattelin.

Grillikahvila Holari sai minut asiakkaakseen ja hampurilaisen jälkeen ajelimme Kikin kanssa Hyvinkään McDonaldsille vielä jäätelölle ja lämmittelemään. Hyvä yhdistelmä :) Nautin ison Latten myös, lämmikettä ja virkistystä samalla. Mukava oli jutella ja tutustua hiukan toistemme taustoihin ja höpötellä päivän pelistä. Kiki pelasi FPM-luokassa ja jakoi johtopaikan Kissen kanssa tuloksella +3 eli juuri sopivasti meitä AMA-pelaajia rapsakampaa oli heidän pelinsä. Puttipelistä meillä kummallakin oli omaa karua kerrottavaa...

Kakkoskierrokselle sain ihanat aikuiset naiset seurakseni eli Milan, Riikan ja Sarin. Aloitimme väylältä #18, jolla onnistuin porukasta parhaiten ja näin nousin kokonaistuloksissa tasoihin kärkipaikalle. Väylällä #19 osuimme jostain syystä puihin ihan jokainen ja sain kuin ihmeen kaupalla pelastettua par-tulokseni yli 10m putilla. Tuo sai Milan vaihtamaan aggressiivisempaan peliin ja se ei tällä kertaa kannattanut, vaan kiekko rollasi kauas korista. Kun vielä nappasin hiukan onnekkaallakin avauksellani ykkösväylältä porukan ainoan birdien, tuntui kolmen heiton johtoasemani varmalta. Pidin edelleen kiinni seiftistä pelistä enkä aikonutkaan lähteä hyökkäilemään ja tuo tuntui toimivan.

Kolmosväylällä avaukseni oli löysä ja sain siltä ainoastaan parin kun taas Mila pussitti komean pitkän putin ja nautti pirkotuksesta. Ero kaventui kahteen. Haastavalla väylällä #4 pääsin kahdella heitolla kaikista pisimmälle, mäen päälle, hiukan talvikoriakin pidemmäksi ja peli tuntui kulkevan. Tässä tein kisan ehkä ainoan suuremman virhearvion ja aloin pelata aggressiivisesti, hakemaan suoraan korille. En tiedä väylän pituudesta, mutta uskoisin, että tuolta korille pelaaminen vaatisi aika lailla täydellisesti onnistuneen heiton ja vieläpä juuri oikeasta aukosta puiden siimekseen korille. Heittoni jäi surkeasti aivan liian lyhyeksi ja koska se oli hysse eikä järkevän pelaajan suora keskelle väylää, päädyin jonnekin puiden keskelle. Tästäkään en lähtenyt pelaamaan taaksepäin väylälle vaan roiskin puiden muodostaman vankilan läpi upsilla kohti uusia ongelmia. Pääsin viidennellä heitolla korille, mutta koska ongelmat aina kasautuvat, puttasin tuon viisimetriseni sivuketjuista ulos ja nappasin triplan. Ero kaventui yhteen heittoon. Joka kuuseen kurkottaa...

Pelasimme seuraavan väylän tasan pariin, mutta sitten tultiin jälleen ykköskierroksen CTP-väylälle #6. Muistissani oli edelliskierroksen harmittava bogi ja koska sen huonommin tuota lyhyttä väylää olisi vaikeaa pelata, uskaltauduin yrittämään avausta kämmenellä. Nappiin meni ja Milalla vielä paremmin, joten nyt olimme tasatilanteessa jälleen. Mahtavan tasaista peliä! Nyt aloin jo hiukan menettää uskoani voittomahdollisuuksiini, sillä Mila on vahva pelaaja, jolla on vahva voitontahto. Riittäisikö minun kilpailuviettini tässä pelissä? Suuremmin en tuntenut painetta suuntaan taikka toiseen, ja päätinkin vain pelata niin hyvin kuin voin ja katsoa mihin se riittää. Fiilis oli rento ja hyvä. Riikan kanssa tuli höpöteltyä aika lailla ja sekin rentoutti kivasti mieltä.

Pelasimme tasaista peliä ja ehkä parhaan onnistumiseni sain nyt väylälle #12. Siinä avaukseni päätyi keskelle väylää, mutta siitä oli suora linja melko lähelle koria enkä lähtenytkään nyt kiertämään mutkan kautta vaan pelasin suoraan. Sari oikeastaan vakuutti minut siitä, että tuo on paras reitti eikä ole mitään syytä kiertää kauempaa, sillä sielläkään väylä ei ole sen leveämpi. Hänelle siis kuuluu kiitokset pääsystä birdieputille ja sen mokattuani nostin tuosta parin. Myös väylille #13 ja #14 kertyi kolme heittoa kummallekin ja väylälle #15 pelasin jälleen bogin. Enää kaksi viimeistä väylää ja olimme tasoissa edelleen.

Väylän #16 avaus on rystypelaajalle tosi tarkka ja siinä harkitsin jälleen avaamista forella. Syteen taikka saveen: Prodigy M4 käteen ja kevyttä hyssekulmaa kiekon mukaan, rystyllä kuitenkin. Läpi meni ja hiukan oikean reunan puita hipoen pääsin kuin pääsinkin yli väylän puolivälin ja ihannetulokseen olisi kaikki mahdollisuudet. Koska Milalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain tässä heiton edun ennen viimeistä väylää. Tavoitteena siis pelata varma par. Kiekoksi sopi pelikirjan mukaisesti Latitude Opto Air River ja vielä se alivakain ja hakatuin yksilö eikä se pettänyt nytkään. Tuo kiekko oli niin monen puupillin luottokiekko tänään, että sen arvo nousi jälleen silmissäni monen monta pykälää. Voitto oli minun!

Tutkailin mieleni perukoita pohtiessani, miksi olen pystynyt voittamaan nyt kilpailuja, vaikka vielä vuosi tai puolikin vuotta sitten en mielestäni ollut ollenkaan sen arvoinen. Minua jopa nolotti jos pelasin joskus paremmin kuin joku omissa silmissäni minua parempi pelaaja. Kaivelin esille maaliskussa 2016 kirjoittamani blogikirjoituksen, jossa sipaisen ohuesti pintaa aiheen "What kind of mindset do you have?" tiimoilta. Nyt huomaan kääntäneeni ajattelumalliani aika lailla tuon paremman, "Growth mindset" -mukaiseksi kun taas olen nuorempana ollut aivan malliesimerkki "Fixed mindset" -tyypin ihmisestä. Mitä on tapahtunut?

Olen oppinut haastamaan itseni. Olen oppinut nauttimaan haasteista sekä paloittelemaan ne pienemmiksi palasiksi ja saavuttamaan niitä pala kerrallaan. Kun teen virheitä, melkeinpä innostun siitä tunteesta, että jälleen opin jotain ja sain tilaisuuden kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi. Nautin sen päivän odottelusta, jolloin saisin korjata tuon virheeni pelissä ja osoittaa näin itselleni, että olen parempi, olen oppinut jotain. En odota tulosta nyt ja heti vaan nautin tästä matkasta. Nautin, koska luotan siihen, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan ja sekä kehitystä että menestystä on vielä edessäpäin. Koko viime kauden opettelin häviämistä ja nyt olen oppinut voittamaan. Silti matkani on vasta alussa.

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Avauskiekkoni Prodigy M4 ennen ensimmäisen kierroksen ensimmäistä avausta

Väylän #10 korilla on rollivaara

Tytöt väylän #11 avausta odottelemassa

FPM-luokassa päädyttiin sudariin, jonka Kisse vei

Ykköspalkinto ja viimeinkin pienempi Ladies bag tag

Disc Golf Vikings seuramestaruus 2017

Tulokset kummaltakin kierrokselta. Hauskasti kierrosten parhaista olisi saanut niinkin kovan tuloksen kuin -1! Vaan ei osu ne onnistumiset samalle rundille :)

Edustusseurani Disc Golf Vikingsien seuramestaruuskisat yllättivät minut viime vuonna, kun nappasin sieltä FPM-luokan voiton mukaani. Tänä vuonna lähdin siis puolustamaan mestaruuttani ja aamuun saakka näytti siltä, että kilpailisin luokassani yksin. Vaan onneksi mukaan oli ilmoittautunut viime hetkellä Miia, joka pelasi toukokuun Lady Tourilla kelpo tuloksen Kivikon radalle ja näin voitto ei ollutkaan läpihuutojuttu. Ehei - se vaatisi tänään onnistuneen pelin.

Ehdimme aamutokkurassa parahiksi paikalle ja pelini alkoi väylältä nro #4. Käytössä oli tänään erikoislayout, jossa oli mukana väyliä sellaisenaan, pidennettynä sekä ihan tätä kisaa varten perustettuja väliaikaisväyliä irtokoreineen. Mukavaa ja hiukkasen jännittävääkin, sillä näin ollen pelikirjaa ei näille erikoisväylille ollut tehtynä. Muutenkin lähdin kisaan sillä ajatuksella, että pelailen Kivikon normiväyliä vähän uusia kiekkoja testaillen sekä pelikirjaa mietiskellen ja uudet pelaan suuremmitta riskeittä niin kuin sillä hetkellä hyvältä näyttää. Ihan hyvä pläni!

Päivän ensimmäinen avaus kalahti väylän toiseen puuhun ja kakkosheitolla ei ollut realistisia mahdollisuuksia päästä korille saakka. Vitsailinkin, että tuottaisiko bogialoitus sitten parempaa onnea jos birkulla aloittaminen tekisi juuri päinvastoin. Peli käynnistyi siinä porukkaan tutustuessa - niin samaa seuraa kuin olemmekin, olivat pelikaverini minulle ennestään tuntemattomia. Seuraavaksi pelattiin normiväylät #5-#10 ja ne sujuivat oikeastaan puttia lukuunottamatta ihan nappiin. Tai tietenkin jos lähipeli olisi onnistunut niin, että olisin ollut aina nostolla niin ihannetulosta olisi tullut enemmänkin. Aina olin kuitenkin par-putilla kymppiringissä, eli lupaavaa oli, mutta sitten se putti... Olin tässä vaiheessa tuloksessa +5 ja tsekkasin hiukan miten muut naiset olivat pelanneet. Aika timangisti ja tasaista oli. Mitenhän tässä kävisi!

Ensimmäinen uusi väylä #11A oli n. 65m, ja se heitettiin väylän #11 vastaisesti kallion reunalle. Pohdin väylän muotoa ja totesin, että loiva antsa toimisi tässä parhaiten. Valitsin alivakaimman Opto Air Riverini ja heitin sen lähes flättinä, aivan pienenpienessä kulmassa. Kiekko päätyi kauniisti aivan korin alle! Wau, nyt tuli päivän ensimmäinen pirkotus! Tykkäsin väylästä heti :) Seuraavat viisi väylää onnistuin pelaamaan onnistuneilla avauksilla ja tarkemmalla lähipelillä sen verran lähelle koria, että sain putin sisään ja parit seurasivat toisiaan. Mukana oli Kivikon haastavat väylät #12 ja #13, joiden pelaaminen ihannetulokseen ilahdutti ja toi luottamusta peliin. Myös uudet ja pidennetyt pirkkometsän väylät sujuivat ihan nappiin poislukien normaalina pelattava väylä #17. Sain sen kuitenkin pelastettua bogiin ja olin jälleen tuloksessa +5. Enää oli jäljellä alkupään väylät #1-#3.

Ykkösväylän pelikirjana on seiftaus ja se toimi tänään. Sain siihen nostoparin ja fiilikset nousivat entisestään. Nyt tiesin, että tänään olisi hyvää kierrostulosta luvassa. Kakkosväylälle sain hyvän avauksen, mutta lähestymisheittoni jäi 12-13m päähän korista, pelasin liian varovaisesti. Onneksi tiellä ei ollut mitään ja keskityin nyt puttiini erityisesti. Mietin, että se oli sama putti, mitä talvella sisätreeneissä heitettiin ja sen saisi astua ylikin. Tämä putti korvasi nyt lähes kaikki epäonnistuneet kierroksen aikana menemällä kauniisti sisään! Voi kun se olisikin aina yhtä helppoa!

Vielä extraväylä #3A, joka pelattiin väylän #3 takana olevalla nurmella, avaus melko tiukasti koivujen välistä. Sain ihan toimivan avauksen, joka feidasi liikaa vasempaan ja sieltä oksien lomasta kiekko korin alle ja par. Enää oli pelattavana viimeinen väylä - pidennetty #3. Nyt puut tiin edessä olivat kymmenen metriä kauempana ja asetelma oli niin paljon haastavampi. Huokaisin helpotuksesta, kun Opto Jadeni sujahti aukosta oikean reunan puun kylkeä sipaisten ja tarjosi mahdollisuuden par-tulokseen. Ja sen myös tein! Lopputulos +5 oli toiseksi paras naisten tulos, enkä huonolle hävinnyt - Jenna pelasi upean tuloksen +3 ja olimme näin naisten luokkien kärjessä. Seuraavat naiset olivat tuloksessa +8 ja minun FPM-luokkani kisakumppani Miia tuloksessa +9. Mikään ei ollut vielä ratkennut!

Seuran puolesta oli tarjolla makkaraa ja salaattia sekä juomaa kisatauolla ja hyvin se maistuikin kunhan kävin ensin vaihtamassa kuivan paidan ja sukat päälleni. Upeasti vapaaehtoiset olivat tuoneet meille eväät paikalle ja grillanneet syöntikuntoon pelin aikana. Cia toi vieläpä kaikille naisille muffinssit ja sehän vasta antoikin kaivattua lisäenergiaa, jolla jaksoi pelata taas koko kakkoskierroksen hyytymättä loppuun! Ihania ihmisiä <3

Pelasin Miian sekä kahden avoimen sarjan miehen, Vesa-Matin ja Villen, kanssa kierroksen alkaen väylältä #1. Pelasimme kaikki avauksemme OB:lle - mikä mahtava alku. Vielä droppariltakin kaksi meistä onnistui tuon uusimaan - minä tietenkin olin se toinen onnekas - ja näin kierros alkoi triplabogin makuisena. Huh, huh! Nythän piti lähteä pelaamaan järkevästi ja tarkasti ilman turhia riskejä! Ehkäpä tästä sisuuntuneena napautin kakkosväylälle pisimmän avaukseni koskaan: toisen puurivin ohi, ja siitä olikin helppo nepata kiekko korin alle ja ottaa par korttiin lohdukkeeksi.

Extraväylä #3A meni pitkällä pöröputilla nostopariksi, mutta pidennetty väylä #3 kävi hankalaksi, kun koivunrunko osui kiekkoni reitille. Avaus oli varovainen, joten kiekko karkasi liian aikaisin kädestä. Sain pelastettua tuon bogiin ja vastaavasti nelosen onnistuin pelaamaan ihannetulokseen. Pelini kulki tätä rataa aina väylälle #8 saakka: kaikki ykköskierroksen bogit paransin pariin ja parit taas heikkenivät bogiin. Westside Discs Sotakirves oli valintani tähän alamäkiliidätykseen ja nyt heitin sitä vielä voimakkaammin kuin ensimmäisellä kierroksella: pirkotus! Näytti, että avaus olisi mennyt pitkäksi, mutta olikin aivan nappiosuma. Loistavaa! Kyllä jokaiseen kierrokseen aina yksi pirkko mahtuu - näin Pirkon päivänä etenkin :)

Väylälle #9 onnistuin pelaamaan ihannetuloksen nyt pitkästä aikaa ja halfpipe-väylällä #10 pääsin jälleen par-putille ylärinteeseen. Vieläkään ei ollut putti jiirissä ja sain tyytyä tässä kummallakin kierroksella bogiin - ainoa väylä siis, mihin en pelannut tänään joko paria tai parempaa. Väylällä #11 olin jälleen liian kaukana korista ja tuon nostoparin jälkeen alkoi kevyt tihkusade kun pelasimme väylää #12. Seiftasin sen bogiin samoin kuin seuraavan väylän #13, jossa olin hiukan liian pitkällä putilla. Tänään ei ollut puttipäivä. Extraväylällä #16A hakekasan takana sain esimakua sateen vaikutuksista kun avaukseni lipsahti kädestä ja tuohonkin nyt bogi. Pidennetty #16 taas jäi bogiksi putin takia. Sade oli nyt taukoamatonta.

Pirkkometsän lemppariväyläni (viha-rakkaus) #17 meni nyt nappiin - ellei puttia lasketa. Olin siis 7-8m pöröputilla ja nappasin nostoparin. Nyt tiesin, että tulokseni oli jo +9 enkä halunnut yhtään enempää plussia kierrokselle. Pidennetty #14 niinikään pariin ja enää viimeiselle väylälle, extraväylä #20, joka oli n. 60m saareke alamäkeen. Nyt tiesin jo, että tänään tulisi seuramestaruus, mutta halusin toki pitää kakkossijani naisten kokonaistuloksissa. Halusin, että pokaalini olisi sitäkin kautta perusteltavissa. Avaus samalla kiekolla kuin ensimmäiselläkin kierroksella, Opto River, joka lensi aivan samalla tavalla korin takaa leikaten sen linjaa ja antaen pieniä toiveita holarista. Jälleen pirkkoputti ja jälleen nostopar. Kierros oli takana, sadekin päättynyt ja kisa ohi!

Olihan mukava kuulla kierroksen päätteeksi, että Miiakin nyt päätti hankkia kilpalisenssin ja lähteä pdga-kisoihin mukaan! Meitä yli nelikymppisiä alkaa olla jo mukava määrä ja aina mahtuu mukaan upeita ja taitavia leidejä lisääkin. Mahtavaa! Mukavaa, jos olin myötävaikuttajana tähän myös. Tänään sain nauttia vielä palkintojenjaosta ja Hollen sekä lasten kanssa juhlistimme päivää käymällä Burger Kingissä syömässä ja herkuttelemassa. Tavoitteet saavutettu: FPM-luokan mestaruus sekä toiseksi paras tulos kaikkien seuran naisten keskuudessa! Jälleen yksi upea päivä ja muisto maailman parhaan lajin parissa :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Sunnuntaina olimme vielä Hollen kanssa TD:n ominaisuudessa pitämässä seuran parimestaruuskarkeloita ja nyt pelasimme yhden kierroksen Kivikon normaalileiskaa. Pelaajia virkistääksemme kehitimme uuden pelimuodon neljänneksi ja se sai nyt nimen Counter Shot, sillä muut olivat A=Alternate Shot, B_Best Shot ja D=Dough Shot (Tough). Pientä jäynää siis. Pelimuoto C tarkoitti siis sitä, että kumpikin parin pelaaja pelaa omaa tulostaan väylällä ja väylä on pelattu loppuun kun jompikumpi saa kiekon koriin. Kaikki siihen astiset heitot lasketaan ja aina kauempana korista oleva jatkaa. Saimme positiivisen vastaanoton ja ehkäpä tämä ei ollut kyseisen pelimuodon ainoa käyttötilanne!

Itse kisa pelattiin sateisissa olosuhteissa, joten hattua täytyy nostaa porukalle, josta osa tuli 1-3 tunnin yöunilla pelaamaan ja vieläpä hyvin! Meillä meni peli höntsän piikkiin kun onnistuimme varsinkin C ja D -pelimuodoissa mokailemaan aina vuorotellen ja näin tulostakin kertyi vääjäämättä. Kivaa oli silti pitkästä aikaa taas pelailla yhdessä parikisaa ja eihän tuossa sateessa voi pelata muuten kuin rakkaudesta lajiin :)

Minä ja pokaali, jota jo vuosi sitten odottelin!

 

Koko palkittujen porukka: Avoin, Masters, Naiset, Naiset Masters

 

 

TD:n puuhissa sunnuntaina

 

Hollen avaus väylällä #12

 

Mun avaus samaisella väylällä - hauskasti käsi ja kiekko samassa vauhdissa :)

Syysmyrsky AM 2017 kaikilla herkuilla

Syyskuun viimeisenä päivänä koettiin Syysmyrsky AM ja täytyy sanoa, että säiden puolesta oli kyllä laimeahko myräkkä: tuulta varmaan 3m/s ja kaunis pilvipouta, n. 10 astetta. Kuinka siistiä olikaan päästä Suomen yhdelle kauneimmalle kentälle, Vihdin Kaatikselle, kisaamaan FA1-luokassa yhdeksän naisen voimalla!

Edeltävä yö koitui jälleen minulle koetinkiveksi, eikä pelkästään omaa syytäni. Laitoin illalla puhelimelta Yle Areenan Luonto-Suomi -ohjelman tuomaan rauhoittavaa puheensorinaa ja siihen nukahdinkin nopeasti. Joskus yöllä havahduin kurkien huuteluun ja nukahdin uudestaan. Puoli kolmen aikaan heräsin koppelon soidinääniin ja silloin totesin, että nyt ei ole kyllä kaikki kohdillaan. Areena oli tyynen rauhallisesti jatkanut kuuntelukokemustani Luonnonäänien illalla ja nehän eivät mene normaalin taustahälyn piikkiin enää mitenkään. Turhan virkistyneenä kieriskelin sängyssä siis ensin tunnin, jonka jälkeen nousin hetkeksi lueskelemaan ja jälleen pyörimään tunniksi. Kun herätys - se oikea - sitten klo 6:30 kilahti, olivat silmäni ja aivoni sementtiä.

Muistissani oli liiankin hyvin vastaavat kokemukset Talman kisoista kesällä ja henkinen laskusuhdanteeni siellä, samoin kuin Tyyni 2017 finaalikierroksen romahdus ja nousu. Päätin nyt psyykata itseni jaksamaan ja voittamaan väsymys. Päätin, että se ei määrittele tänään peliäni eikä minua pelaajana. Kyllähän minä tiedän, ettei yksi tai kaksikaan huonosti nukuttua yötä vielä suorituskykyä kaada, ellei itse valitse fiilistään sen mukaan. Tänään päätin toisin.

Sain mukavan lähtöväylän #18 ja rennon startin muutaman pikkunäpsy-harkkaheiton jälkeen. Ryhmässäni kaikki olivat uusia pelikavereina, joten hyvä tuuri siinäkin. Etenkin kun tunnelma oli heti rento ja mukavan kannustava. Pelikin lähti kulkemaan nollatuloksella ja sain sykkeeni tasattua vasta jossain väylällä kaksi, tutusti se kun tuppaa kohoamaan jokaisen avauksen jälkeen järjettömän kovaksi. Ykkösväylän par2 tuli selätettyä vihdoinkin kun sain avaukseni siihen sopivan puttimatkan päähän ja ensimmäinen bogi oli edessä vasta väylällä #2. Sekin tosin muuttui tuplaksi kun onnistuin sössimään puttini yläpeltiin.

Pelini oli kohtuullista omaa tasoa, joitain hiukan epäonnistuneita heittojahan peliin aina mahtuu, sellaisia, jotka eivät mene ihan pelikirjan mukaan ja ne on vaan siedettävä. Harkkakierroksella, kun tehtiin pelikirjaa Kaatiksella, aloin haaveilla väylän #7 pirkotuksesta, sillä pääsin siinä n.7m putille ja jouduin tyytymään nostopariin. Nyt siihen oli aivan selkeä pelikirja siis ja uusi kiekko: Tuonelan Lautturi Vip Air -muovilla. Aamupäivän selkeä kohokohta oli pelata tämä täydellisen nappiin kahdella heitolla viiden metrin putille ja kilauttaa kiekko koriin kolmannella heitolla. Jes! Eikä pirkollisveroakaan seuraavalla väylällä, sillä sain honorit sekä kiekkoni laatikkoon avauksella ja näin tuokin par2 oli selätetty. Moraalisia pirkotuksia omassa pelikirjassani.

Pahinta rävellystä pelissäni osoitti väylän #9 pelaaminen. Olen tuon pelannut kolmella edellisellä kerralla kauniisti bogiin ilman yhtäkään puuosumaa ja sama oli suunnitelmana tänään. Vaan ei mennyt niin kuin oli aikomus. Avaukseni osui hiukan puuhun väylän oikeassa laidassa ja sinkosi vasemmalle. Sain kakkosheittoni väylälle, mutta niin kuolleeseen kulmaan, että olisi tarvittu tosi jyrkkää hysseä alkuun ja pitkää liitoa korille. Arviointini meni sen verran tuossa ahneuttani pieleen, että pelasin aivan liian leveää linjaa ja kiekkoni osui koivuihin paskalammen takana ja ilmeisesti sukelsi sinne. OB, rankku, ja vielä kaksi heittoa ennen kuin pääsin nostamaan kiekon koriin. Harmillinen triplabogi.

Astelin sitten bogijunaan ketjuja kutittelevan puttini kera ja nostelin bogeja aina viiden väylän verran. Väylältä #11 se tosin on luokiteltavissa ihannetulokseksi, sen verran monta haastetta tuohon väylään on osattu laittaa - tänään selvitin ne siis hyvin. Katsoin tuloksia kun plussien keräämiselle ei tuntunut tulevan loppua ja yksi pelikavereistani totesi, että: "Tuo oli jo neljäs sivuketjuista missattu putti" ja aloin selitellä, että puttitreenit ovat tosiaan jääneet kevään jälkeen luvattoman vähäisiksi. Kuinka usein olen tuonkin todennut ja aina silti jättänyt treenit väliin!

Viimeiset väylät #15, #16 ja #17 pelasin keskittyneesti ja tahdonvoimalla pariin, sillä halusin pitää uuden ennätykseni +13 ja sen myös tein! Vasta nyt näin muiden naisten tulokset ja ilo sekä yllätyskin oli suuri, kun huomasin olevani kärjessä! Mahtavaa! Olin edellisiltana Hollelle jo todennutkin, että minulle sopii parhaiten se tilanne, että johdan ensimmäisen kierroksen jälkeen kisaa. Mietin, kuinka hienoa olisi startata toisella kierrokselle kärkikortista, koko kisan johdosta, ja pelata omaa peliä samalla muiden peliä tarkkaillen ja tilanteita laskeskellen. Nyt se olisi totta! Wau, olin yhtä hymyä :)

Tiina odotteli minua lounaalle ja kävimmekin Vihdissä nautiskelemassa kebabin ranskalaisilla puoliksi sekä virkistävää colaa. Ihanaa oli päästä myös vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja lämmittelemään sisätiloihin. Jälkipelaaminen on kyllä mukavaa puuhaa etenkin kun Tiinakin oli pelannut kelpo kierroksen. Pian oli kuitenkin aika lähteä takaisin pelikentille jäykin jaloin ja hiukan horkkaviluisena. Jostain se kylmä aina sisimpään pääsee iskemään ja unohdin kokonaan nauttia kuumaa kahvia tauolla. No, pelatessa lämpiäisi, kunhan ei nyt päästäisi vain sormia palelemaan ja aivan kylmiksi. Minulla kun tyypillisenä valkosormisuudesta kärsivänä kropan kylmyys laittaa sormet valkoiseksi ja aivan toimintakyvyttömiksi enkä vielä muistanut ottaa varuiksi kädenlämmittimiä mukaan.

Olipas mukava päästä pelaamaan taas naisporukalla! Meitä oli kokonaista viisi pelaajaa tavoittelemassa voittoa, ainoastaan kolmen heiton sisällä kaikki. Aloitusväylällä #8 saatiin heti liikettä, sillä siihen ei nyt tullut niin nappiavausta ja jouduin tyytymään bogiin ja väylän #9 pelasin lähes identtisesti ensimmäisen kanssa triplabogiin! Ei voi olla totta! Ainoa ero oli se, että nyt Star Roc3 ei uponnut jorpakkoon vaan jäi rannalle enkä menettänyt nyt varakiekkoanikin. Paljonpa näköjään opin ykköskierroksen möhläilyistäni :)

Pelini oli jotenkin tasaisen bogivoittoista ja itsellä oli sellainen olo, että huomattavasti huonompaa kuin aamulla. Tosin väylä #11 yllätti minut jälleen, sillä siinä Opto Riverini laskeutui neljännellä heitolla viiden metrin päähän korista ja pääsin par-putille hentoon vastatuuleen. Kuinka makoisaa olisikaan ottaa tästä se ensimmäinen par-tulos! Päivän puttia kuvastaa lopputulos: nostobogi. Liian varovainen oli tuo puttiyritys ja kiekkoni kellahti alaraudan päältä ulos, rimmi nappasi korin nänniin ja siitä sitten tosiaan heitti lätyn pihalle. Boginmakuista kierrosta piristi kummasti Annemarin heittämä upea holari väylälle #13 ja CTP-voitto! Frisbeespirit näytti jälleen voimansa ja iloitsimme hänen puolestaan ihan koko porukka ja kaikki nekin pelaajat, jotka huutomme kuulivat.

Loppuväylillä #17 alkaen sain taas par-vaihteen päälle ja pääsin pelaamaan honorissa. Nyt peli sujuikin ihan toiseen malliin, sain jostain uutta virtaa ja pidin ykköspaikkani aina väylälle #4 saakka, missä Hellevi nappasi porukan ainoan birdien. En silti seurannut peliä enkä muiden tuloksia ja olin aivan varma siitä, että taistelin kisassa enää kolmossijasta. Päätin taistella siitä loppuun saakka ja toiveissani oli uusia väylän #7 pirkotus jälleen, sopivasti kierroksemme lopetusväylällä. Vaan aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan ja singautin kiekkoni aivan liian leveällä kaarella ja se päätyi lähelle parkkipaikan reunaa. Tiesin, että tästä en pääsisi enää yhdellä heitolla korille, mutta yritin silti Tuonelan Lautturilla, sillä pelikirjassani lukee niin. En vain saanut päätäni käännettyä uusille urille ja näin päädyin ison puun taakse ja jouduin heittämään siitä pienen selviytymisheiton väylälle. Niin turhaa. Sitten lähestyminen korin alle ja bogilopetus.

Tulosten lasku olikin sitten jännittävää. Huomasin heti, että olin tasatuloksessa Annemarin kanssa ja joutuisimme sudariin. Laskin vielä muiden tyttöjen tuloksia ja kun siinä kertoilimme toisillemme ensimmäisen kierroksemme tulokset, kävi ilmi, että myös Mila pääsisi sudariin kanssamme ja vielä suurempi oli yllätys, kun kyseessä oli koko kilpailun voitto! Kolme naista samassa lopputuloksessa - voiko tämä olla tottakaan! Väsymykselle ei siis ollut sijaa vieläkään, peli vasta alkaisi alusta. Panoksena voitto - ei sen vähempää.

Täytyy sanoa, että jotenkin rakastan sudarin tunnelmaa! Tykkäsin siitä jo keväällä Skogbyssä, jolloin en ollut henkisesti valmis taistelemaan voitosta ja nyt entistä enemmän. Nyt halusin voittaa. Pelasimme väylät #1, #2 sekä #6 saamatta eroa Milan kanssa. Annemari putosi kolmanneksi. Väylällä #7 en saanut aivan nappiheittoja, mutta pääsin silti puttaamaan pirkkoputtia n. 10m päästä. Heittoni edusti tämän päiväni pitkiä putteja ansiokkaasti kutittelemalla ketjuja vasemmalta ja näin tasapeli edelleen. Kilpailun johtaja ehdotti, että voisimme ratkoa kisan myös rangella pelaamalla CTP-kisaa 50m päässä olevalle korille. Emme pystyneet päättämään, joten päädyimme pelaamaan vielä väylän #1 uudestaan ja miettimään sitten tilannetta jälleen.

Avasimme kummatkin putille. Minun kiekkoni oli jossain 9-10m päässä korista ja Milan metrin lähempänä. Pohdin nössöilyä. Punnitsin vaihtoehtoja. Päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää - olihan junnujenkin sudari ratkennut tähän samaiselle väylälle komeaan yli 10m puttiin. Niin haluaisin lopettaa sudarin itsekin. Keskityin ketjuihin. Nyt ei tarvinnut jännittää paluuputtia - olisi vain tämä yksi yritys ja joko voitto tai tappio. Se olisi sitten siinä. Megasoft Pure lähti kädestäni tutusti pienessä antsassa, kaarsi korin oikealle puolelle ja feidasi juuri oikealla kohdalla päätyen ketjujen kautta koriin. Huudahdin riemusta, paineet olivat nyt kanssakilpailijalla! Ja ne paineet ovat kovat: kiekko ei päätynyt koriin ja voittopokaali tuli minulle! Mikä mahtava kisa ja päivä!

Tämä voitto oli kyllä ennen kaikkea henkisen vahvuuden ansiota. Kerrankin sain psyykattua itseni pelaamaan koko ajan tyynesti keskittymättä heikkouksiini, väsymykseeni tai mihinkään peliä haittaavaan tekijään. Sen sijaan keskityin vahvuuksiini ja todella olin valmis voittamaan. Ja tätä voittoa minä halusin! Frisbeegolfurani paras ja upein voitto! Kaiken ei tarvitse onnistua, kaiken ei tarvitse mennä ihan nappiin, mutta pään pitää pysyä kasassa. Kiitos NFS ja kiitos kanssapelaajani! Mieleenjäävä päivä :)

Syksyn lehdet tarttuivat hyvin Zücan renkaisiin - vaan se ei menoa jarrutellut

 

Väylän #9 puttailua

 

Tulosten laskentaa ekan kierroksen jälkeen

 

Kauniisti maisema maalautuu syksyn väreihin, näkymä huipulta

 

Nurmikko tip top -kunnossa, kuva väylältä #2 kohti heittopaikkaa

 

FA1 kärkipooli

 

Me kaikki ykköset - jokaisella sama yhteistulos!

 

Jännittävän kisan lopputulokset sudarin jälkeen