Uusi rata: Ford Discgolfpark

Espanjan kesäisen peliviikon jälkeen oli hiukan vaikeuksia taas orientoitua pelaamaan pitkissä housuissa, takeissa ja hansikkaissa kylmänkostean puhurin puhaltaessa, eikä arkisin ehtinyt radalle sitten millään ennen pimeän tuloa. Roy ja Millis ehdottivat sitten lauantaista pelireissua uudelle vasta avattavalle radalle Tuusulassa ja tokihan sellainen kiinnostaa! Luvassa oli sopivasti aurinkoinen marraskuun lopun päivä eli tähän vuodenaikaan paras mahdollinen pelikeli.

Kaikenlaisten viivytysten jälkeen pääsimme lopulta paikan päälle ja aloittamaan kierroksemme.. viikonloppuaamut osaavat joskus yllättää. Pelasimme alkuun keskeneräisen ykkösväylänkin, vasemmalle kaartuvan pitkän par4:n, vaikka valmiina ovat vasta väylät 2-17. Pitäähän sitä jonkinlainen kokonaiskuva saada radasta ja tämä väylä olikin kovin erilainen muihin väyliin verrattuna. Tuo siis lisää monipuolisuutta kokonaisuuteen. Par tuolle väylälle on ainakin talvikeleillä minun heittopituuksillani aika lailla mahdoton, mutta bogiin sen saa kun ei roiski ihan minne sattuu. Tai siis jos ei roiski :)

Väylä #2 pelattiin pidempänä leiskana ja on tällaisena tosi tarkkaa ja teknistä heittoa vaativa 70m par3, jossa puuosuman jälkeen ei par ole niin vain pelastettavissa. Melko rankaiseva tiheikkö kymppiringissä ei ole ihan suosikkini, mutta kokonaisuutena ok väylä. Väylä #3, 180m par4, alkaa metsässä ja kaartaa hiukan ennen puoliväliä oikealle, mistä jatkaa aukealla ja kori on pienen nousun päällä. Avauksen sain juurikin omaan sweetspottiini väylän taitteeseen ja siitä pyrkimyksenä on pelata kahdella korin alle. Näin väylän saa pelattua par-tulokseen. Jos taas avaus kaartaa vasemmalle, voi olla haastavampaa päästä pelaamaan kakkosheittoa aukealle ja lisäheittoja kertyy.

Väylä #4 on tiukasti oikealle kaartuva 74m par3, jonka mando on minun makuuni turhan tiukka kuten suuressa osassa näitä vastaavia mandoväyliä. Jos tavoitteena on estää pelaaminen oikealta isolla hyssellä/upsilla, mandopuu voisi olla metrinkin oikealla väylän siitä kärsimättä. Millis heitti tässä rystyantsaa hiuksenhienosti mandon väärältä puolelta ja kiekko olisi ollut komeasti neljän-viiden metrin pirkkoputilla, mikä olisi ollut mielestäni ansaittu pirkotus. Jos taas mandon tarkoitus on vaikeuttaa väylää ja lähes pakottaa pelaamaan kämmenheitolla, niin siinä se onnistuu.

Väylän #5 tiillä seisoessa tuntuu siltä, että väylän avaus kaartaa aina oikealle ja LHBH/RHFH peli on aivan erilaista kuin tällaiselle RHBH-pelaajalle... Väylä on kyllä hieno, siitä ei voi sanoa kahta sanaa! Oma avaukseni sweetspottiin, oikealle taittavaan mutkaan, meni pari metriä pitkäksi eikä sieltä pääse väylää pitkin etenemään juuri ollenkaan ilman kunnon kämmenheittoa. Monipuolinen heittovalikoima on siis enemmän kuin tarpeen täällä pärjätäkseen. Varsinaista mörriä metsä ympärillä ei ole, mutta paikoin väylän sivusta on hankala löytää etenemisväylää ja hyvä niin. Loppuosa on melko suoraa, 100m verran kaunista metsäväylää, jossa kiekko laskeutuu lähes aina armeijan kaivamaan poteroon ja peli jatkuu sitten sieltä. Upea väylä!

Väylät #6 ja #7 ovat hienoja, maasto on kaunista ja ensiluokkaista edelleen ja korotettu kori hyvin toteutettu. Näissä löytyy sekä suoralle, että hiukan vasempaan feidaavalle heitolle reittiä, mutta väyläpituus (84m/94m) estää pirkotukset minun avauksillani. Tai no, kutosväylällä pääsen kyllä kymppirinkiin, mutta sieltä pitäisi saada se kiekko koriinkin. Väylän #8 koivukuja on taas erilainen ja komea sekin, ja jälleen pelataan oikealle kaartuvaa väylää 90m verran. Tässä väylältä pois joutuminen on hiukan rankaisevampaa kuin muualla, sillä koivikko ei anna armoa ja bogiinkin on tekeminen vasemman reunan tiheiköstä. Tarkkaa heittoa siis.

Väylä #9 pelattiin oikeanpuoleiseen koriin ja on 78m par3. Tämä pitäisi siis pystyä pelaamaan korille, kunhan pysyy väylällä. Väylän sivussa on jälleen hiukan pahempaa mörriä kuin alkuväylillä, eli tarkkuutta suosittelen vahvasti kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Myös vesieste on tarjolla mikäli väylä pelataankin vasemmanpuoleiseen koriin, pikkulammen yli, ja huonolla tuurilla kiekko sinkoaa lampeen myös oikeanpuoleiselta väylältä sopivan puuosuman seurauksena.

Väylä #10 oli karun näköinen ainakin näin syystalvisessa asussaan. Pitkä par3, joka ei erottele pelaajia, joiden avaus on alle 100m. Tässä pystyy pirkotukseen, jos pystyy heittämään kiekkonsa 120m tarkasti eli vain kovakätisille. Sivussa taimikkoa, jonne kiekko voi kadota huonolla tuurilla, mutta muuten avointa väylää minne lingota. Samalla aukealla pelataan väylä #11, jonka hieno korin paikka oikeuttaa tuon 213m par4-väylän. OB-laatikko väylällä ei ollut vielä merkattuna, joten sitä emme huomioineet pelissämme ja siksi tuo oli nyt vain lähes täysien heittojen toistoa kunnes päästiin putille.

Väylä #12 pelattiin lyhyempänä par3:na ja oli sellaisena hyvä, kohtuu vaativa korin paikka oikealla puolella. Vaikka sain avaukseni täydellisesti keskelle siltaa ja sen korin puolelle, oli korille pääsyn tiellä vielä yksi puu piilossa. Oikeakätisen antsaa tai forehysseä on tarjottava kakkosheitolla. Vasurin väylä :)

Väylä #13 oli aivan erilainen, mikä on hyvä. Korille on hyvä oikeakätisen hysselinja, mutta esteenä tiin ja korin välissä muutaman metrin korkea valli, jonka yli kiekon on mentävä. Muualla on mörriä, josta ei pääse läpi tuurillakaan. Tässä saattaa jäädä kuusten alle murisemaan, jos ei avaus osu kohteeseensa, muutoin kiva ja palkitseva väylä kun korillekin voi lähestyä vakaalla putterilla.

Väylä #14 pelattiin tarkasti pelikirjalla: lähäri, draivi, putti. Hyvä, pitkä par3, jossa par on birdien arvoinen. Oikeastaan kun tarkemmin mietin, tuohon varmnin pelikirja olisi: lähäri, lähäri, lähäri ja putti/nosto sillä väylältä ei kannata joutua ainakaan vasempaan reunaan eikä varsinkaan juuri sillä koria tavoittelevalla heitolla. Tässä jos missä bogi on par, mikäli suora eteneminen ei ole vahvimpia osa-alueita. Ja kyllähän sitä vielä suoraan etenisi, mutta se loppufeidi...

Väylä #15 on pitkähkö par3 melko avoimella ja pelattavissa kahdella korille. Korin paikka on jälleen siten, että hyssellä sinne ei pääse, joten kämmenheitto tai antsa tulevat hyvään käyttöön oikeakätisellä pelaajalla, ellei pääse avauksella sopivaan linjaan ja pääse pelaamaan suoraan korin alle. Korin takana kiekko saattaa sukeltaa vielä kuusen oksien alle ja pienikin lumimäärä piilotti valkoisen putterin yllättävän tehokkaasti ja se löytyi vasta tarkan syynäämisen ansiosta.

Väylä #16 taipuu kevyesti oikealle, on kaunis metsäväylä ja pitkähkö par3. Avaus voisi olla alle 80m pitkänä suorakin, ehkä turhaan heitin oikealle taipuvan, sillä sieltä lähestyminenkin taipuu samaan suuntaan. Väylä #17 on erittäin vaativa ja pitkä par3 - tähän ei taida pirkotuksia olla luvassa ihan joka pelaajalle. Haastava korin paikka haastavan avauksen ja lähestymisen jälkeen. Tähän olisi hienoa nähdä se täydellinen avaus ja birdie! Hieno väylä, johon par on hyvä suoritus.

Kokonaisfiilis paikasta on erittäin positiivinen ja tykkäsin radasta heti ensi käynnillä! Sekin on harvinaista, että suurin osa väylistä jäi jollain tasolla mieleen, eli ei samanlaista puuroa vaan toisistaan erottuvia väyliä. Hienoa työtä kaiken kaikkiaan! Yllättävän valmiiltakin väylät vaikuttivat, ei ollenkaan sellaista vasta valmistuneen tuntua siinä mielessä, että näkyisi keskeneräisyyttä. Liekö maasto sellaista, ettei puita ole tarvinnut juurikaan kaataa ja oksia karsia. Kävimme pelaamassa Hollen kanssa radan vielä toisena viikonloppuna, silloin oli lunta maassa 10cm ja ilman naruja kierros kesti ihan jo senkin takia, että puuterilumesta oli hankalaa aina löytää kiekkojaan. Yhtään ei silti hukattu, kaikki lähtivät mukaamme mitä paikalle tuotiin.

Todellakin käynnin ja toisenkin arvoinen rata ja tervetullut lisä lähiseudun tarjontaan! Melko hyvin siellä pystyi Zücallakin liikkumaan eikä tarvinnut kuin muutamassa kohdassa nostaa portaiden yli. Lumikelillä olin kannettavan normibägin kanssa, se tuntui helpommalta vaihtoehdolta silloin.

Ford Discgolfpark Frisbeegolfradat.fi -sivulla

Maasto ja metsäpohja on aivan ensiluokkaista, ihanaa kangasta Zücankin kulkea

Koreissa on aivan oma ilmeensä ja värityksensä. Ford todellakin näkyy täällä eikä ollenkaan huonolla tavalla. Väylän #6 kori

Millis, Roy ja Holle väylän #7 lähestymisheitolla

Väylän #8 hieno koivukuja ei anna anteeksi lipsahduksia. Vasurille taipuu hyvin.

Väylän #12 sweetspot on juurikin tässä sillan luona, ellei sitten käsi riitä korille saakka

Väylällä #13 avauksen on mentävä vallin yli ja kaarrettava kauniisti vasempaan riittävän kaukana. Ei ihan perushysse välttämättä tämäkään.

 

Talvisempana päivänä kaikki on niin erilaista, Hollen avaus väylällä #10

Pakkaspäivän kori #12

 

Tiin luona väylällä #13

Opasteet ovat ensiluokkaiset

Korit ovat myös ihan priimaa - ja joskus niihin syntyy lumiukkoja...

Hiukan väriä talviseen päivään, avaukseni väylälle #6

 

Ruska Masters 2017

Jotain on tapahtunut pelilleni tämän syksyn aikana, sillä nyt se tuntuu kulkevan. Olisiko syynä jonkin teknisen asian loksahtaminen paikalleen vai sittenkin se, että olen saanut pääni mukaan peliin? Taidan kallistua jälkimmäisen puoleen siitäkin huolimatta, että heittopituuteni ja -tarkkuuteni on parantunut keväästä melkoisesti. Väitän silti, että päällä on suurempi merkitys kokonaisuuden kannalta. Päällä ja ajattelumallilla sen sisällä.


Pääsin Ruska Masters -kisaan jonon kautta ja tietenkin olin mukana, sillä ilmoittautuneena oli masters-ikäisiä naisia toistakymmentä! Kun vielä sunnuntaille oli luvassa sateeton päivä, se vahvisti entisestään haluani osallistua tähän kotimaan kauden päätöskisaan. Perjantaina ehdimme Hollen ja nuoremman poikani kanssa pelaamaan kaikki väylätkin läpi, mikä oli minulle ensimmäinen kerta tällä radalla. Maaliskuussahan pelasimme pariin kertaan talvilayoutia, mutta vielä oli jokunen väylä pelaamatta ja pelikirja tekemättä. Suureksi yllätyksekseni pelasin radan nyt kahdeksalla plussalla ja niistäkin kaksi tuli viimeisellä väylällä #15. Minullahan on tapana tehdä pelikirjaa aloittaen samalta väylältä, miltä itse kisankin aloitan ja ryhmäni aloitusväyläksi oli Kisakoneessa merkattu väylä #16.

Vietimme lauantain hyvillä mielin Ikeassa shoppaillen ja kotia sisustaen, hyvää sadepäivän puuhaa. Sunnuntaina kello herätti minut klo 6:00 ja silmät sikkaralla nousin kahvinkeittoon. Pääsin liikkeelle aivan aikatauluni mukaisesti ja Hyvinkäällä olin kahdeksalta. Ennen autosta nousua laitoin vielä Within Temptationin Faster -biisin soimaan ja fiilistelin voimakasta oloa. Tänään nauttisin pelistä ja pelaisin omaa peliäni muiden tuloksista välittämättä. Sillä pääsee juuri niin korkealle tulostaulukossa kuin tänään pääsee. Aim high, stay safe. Matkaan!

Ensimmäiset väylät olin rasittava höpöttäjä. Jännitykseni purkautuu usein liikaa jauhamalla jokaista heittoani ja mahdollisia mokiani ensimmäisillä väylillä. Tuosta pitää pyrkiä eroon, sillä se saattaa häiritä kanssapelaajiakin enkä halua rasittavan pelaajan mainetta enkä varsinkaan olla haitaksi muiden pelille. Onneksi sain tuon itseni kuriin pelattuani aloitusväylän #16 pariin ja mokaamalla seuraavalla alle 6m putin ja ottamalla bogin. Jostain syystä pelini ja mieleni rauhoittuu vasta kun se ensimmäinen hölmöily sattuu kohdalle eli minun pelilleni saattaa jopa olla eduksi aloittaa jollain bogia pahemmalla. Tämäkö on se pohjimmainen syy siihen, että birdie aloitusväylältä mielletään huonoksi enteeksi?

Otin heti seuraavan nostobogin väylälle #18, sillä siinä hyvällä putilla on vielä enemmän merkitystä korin ollessa sijoitettuna pienelle nyppylälle. Sitten koitti pelini nautinnollisin vaihe, sillä pelasin vuoronperään par-birdie-par-birdie ja näin pääsin tuloksessa jälleen nollaan. Mieliala oli korkealla, porukka oli sopivan puheliasta ja kuten niin usein ennenkin - mukavaa ja kannustavaa. Ryhmät olivat 5 hengen, mutta pelimme oli niin sujuvaa, ettei suuri ryhmäkoko tuntunut yhtään hidastavan etenemistä.

Nappasin odotetusti bogin väylältä #4 ja seuraavalta ilahduttavasti parin hiukan onnekkaallakin avauksella puun kylkeä hipoen. Sen sijaan oikealle taittava CTP-väylämme #6 tuotti ongelmia kun avasin sen M4 Light:lla ja tein pahan kardinaalivirheen pelätessäni, ettei se käännä riittävästi yli: laitoin mukaan viime hetken antsakulmaa. Tuolle kiekolle kaikkein parasta olisi antaa loivaa hysseä ja heittää voimakkaammin, mutta jostain alitajunnasta tuli nyt se muistikuva, ettei pelikirjakierroksella kiekko taittanut tarpeeksi ja bogihan siitä kirjattiin. Seuraavalla väylällä taas lähestymiseni meni pitkäksi enkä saanut sitä putilla korjattua ja jälleen bogi.

Väylä #8 taittaa niin sopivasti vasemmalle lopussa, että arvelin siihen olevan paikallaan heittää Westside Discs Vip Air Tuonelan Lautturia. Aivan oikeassa olinkin, mutta lähdin liiankin laajalla hyzerillä ja pelasin kiekkoni korin alle ja pariin pusikosta. Sain pidettyä ihannetulosten jatkumoa vielä väylällä #9, johon taas oli tällä tuulella omiaan Latitude Frost River, joka laskeutui aivan keskelle väylää ja tarjosi helpon lähestymisen korille. Yritin samaa myös väylälle #10, mutta tässä puhaltanut vastatuuli toi kiekostani esille alivakaan puolen ja jatkoheitto lähti pienestä mäntysaarekkeesta avoimen väylän oikeasta laidasta. Pääsin kohtuulähelle koria, mutta otin varman päälle nostobogin, sillä tässä korin paikka mahdollistaa hankalat rollit alarautaputin sattuessa.

Nyt hyppäsin jostain syystä bogijunan kyytiin ja pelasin seuraavat neljä väylää kaikki bogiin. Pitkä par4 -väylä #11 toki on pelikirjassanikin bogi, sillä siinä korin lähestyminen on hankalaa ilman jäätävää ja varmaa forea ja väylästä #12 en oikein saanut otetta. Samoin korille tulo on haastavaa ilman kunnon forea väylällä #13, mutta onneksi seuraavana oli vuorossa pakkopirkkoväylä #14. Tähän tarjosin jälleen Tuonelan Lautturiani ja sehän laskeutui alle kolmeen metriin korilta. Jes! Vielä sain tulosta kavennettua ja enää oli edessä kierroksen viimeinen väylä.

Hiukan tarvittiin onnea puiden kanssa kun avasin Opto Jadellani liian laajalla kaarella ja kiekkoni ui puiden väleistä ja laskeutui lopuksi kauniisti keskelle väylää osumatta mihinkään sitä ennen. Mahtavaa! Pelasin väylän ehkä liiankin seiftisti loppuun ja nostobogiin, sillä en halunnut enää romahduksia vaan pitää tuplabogifreen kierrokseni loppuun saakka. Ja se piti. Tulos oli yllättävänkin hyvä +7, mutta pakko myöntää, että kyllähän se pieni pettymys oli, kun olin sillä vasta toisena luokassani, sillä Mila pelasi ennätyksensä +6. Vain yksi heitto tosin, se ei peliä ratkaisisi - näin ajattelin.

Grillikahvila Holari sai minut asiakkaakseen ja hampurilaisen jälkeen ajelimme Kikin kanssa Hyvinkään McDonaldsille vielä jäätelölle ja lämmittelemään. Hyvä yhdistelmä :) Nautin ison Latten myös, lämmikettä ja virkistystä samalla. Mukava oli jutella ja tutustua hiukan toistemme taustoihin ja höpötellä päivän pelistä. Kiki pelasi FPM-luokassa ja jakoi johtopaikan Kissen kanssa tuloksella +3 eli juuri sopivasti meitä AMA-pelaajia rapsakampaa oli heidän pelinsä. Puttipelistä meillä kummallakin oli omaa karua kerrottavaa...

Kakkoskierrokselle sain ihanat aikuiset naiset seurakseni eli Milan, Riikan ja Sarin. Aloitimme väylältä #18, jolla onnistuin porukasta parhaiten ja näin nousin kokonaistuloksissa tasoihin kärkipaikalle. Väylällä #19 osuimme jostain syystä puihin ihan jokainen ja sain kuin ihmeen kaupalla pelastettua par-tulokseni yli 10m putilla. Tuo sai Milan vaihtamaan aggressiivisempaan peliin ja se ei tällä kertaa kannattanut, vaan kiekko rollasi kauas korista. Kun vielä nappasin hiukan onnekkaallakin avauksellani ykkösväylältä porukan ainoan birdien, tuntui kolmen heiton johtoasemani varmalta. Pidin edelleen kiinni seiftistä pelistä enkä aikonutkaan lähteä hyökkäilemään ja tuo tuntui toimivan.

Kolmosväylällä avaukseni oli löysä ja sain siltä ainoastaan parin kun taas Mila pussitti komean pitkän putin ja nautti pirkotuksesta. Ero kaventui kahteen. Haastavalla väylällä #4 pääsin kahdella heitolla kaikista pisimmälle, mäen päälle, hiukan talvikoriakin pidemmäksi ja peli tuntui kulkevan. Tässä tein kisan ehkä ainoan suuremman virhearvion ja aloin pelata aggressiivisesti, hakemaan suoraan korille. En tiedä väylän pituudesta, mutta uskoisin, että tuolta korille pelaaminen vaatisi aika lailla täydellisesti onnistuneen heiton ja vieläpä juuri oikeasta aukosta puiden siimekseen korille. Heittoni jäi surkeasti aivan liian lyhyeksi ja koska se oli hysse eikä järkevän pelaajan suora keskelle väylää, päädyin jonnekin puiden keskelle. Tästäkään en lähtenyt pelaamaan taaksepäin väylälle vaan roiskin puiden muodostaman vankilan läpi upsilla kohti uusia ongelmia. Pääsin viidennellä heitolla korille, mutta koska ongelmat aina kasautuvat, puttasin tuon viisimetriseni sivuketjuista ulos ja nappasin triplan. Ero kaventui yhteen heittoon. Joka kuuseen kurkottaa...

Pelasimme seuraavan väylän tasan pariin, mutta sitten tultiin jälleen ykköskierroksen CTP-väylälle #6. Muistissani oli edelliskierroksen harmittava bogi ja koska sen huonommin tuota lyhyttä väylää olisi vaikeaa pelata, uskaltauduin yrittämään avausta kämmenellä. Nappiin meni ja Milalla vielä paremmin, joten nyt olimme tasatilanteessa jälleen. Mahtavan tasaista peliä! Nyt aloin jo hiukan menettää uskoani voittomahdollisuuksiini, sillä Mila on vahva pelaaja, jolla on vahva voitontahto. Riittäisikö minun kilpailuviettini tässä pelissä? Suuremmin en tuntenut painetta suuntaan taikka toiseen, ja päätinkin vain pelata niin hyvin kuin voin ja katsoa mihin se riittää. Fiilis oli rento ja hyvä. Riikan kanssa tuli höpöteltyä aika lailla ja sekin rentoutti kivasti mieltä.

Pelasimme tasaista peliä ja ehkä parhaan onnistumiseni sain nyt väylälle #12. Siinä avaukseni päätyi keskelle väylää, mutta siitä oli suora linja melko lähelle koria enkä lähtenytkään nyt kiertämään mutkan kautta vaan pelasin suoraan. Sari oikeastaan vakuutti minut siitä, että tuo on paras reitti eikä ole mitään syytä kiertää kauempaa, sillä sielläkään väylä ei ole sen leveämpi. Hänelle siis kuuluu kiitokset pääsystä birdieputille ja sen mokattuani nostin tuosta parin. Myös väylille #13 ja #14 kertyi kolme heittoa kummallekin ja väylälle #15 pelasin jälleen bogin. Enää kaksi viimeistä väylää ja olimme tasoissa edelleen.

Väylän #16 avaus on rystypelaajalle tosi tarkka ja siinä harkitsin jälleen avaamista forella. Syteen taikka saveen: Prodigy M4 käteen ja kevyttä hyssekulmaa kiekon mukaan, rystyllä kuitenkin. Läpi meni ja hiukan oikean reunan puita hipoen pääsin kuin pääsinkin yli väylän puolivälin ja ihannetulokseen olisi kaikki mahdollisuudet. Koska Milalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain tässä heiton edun ennen viimeistä väylää. Tavoitteena siis pelata varma par. Kiekoksi sopi pelikirjan mukaisesti Latitude Opto Air River ja vielä se alivakain ja hakatuin yksilö eikä se pettänyt nytkään. Tuo kiekko oli niin monen puupillin luottokiekko tänään, että sen arvo nousi jälleen silmissäni monen monta pykälää. Voitto oli minun!

Tutkailin mieleni perukoita pohtiessani, miksi olen pystynyt voittamaan nyt kilpailuja, vaikka vielä vuosi tai puolikin vuotta sitten en mielestäni ollut ollenkaan sen arvoinen. Minua jopa nolotti jos pelasin joskus paremmin kuin joku omissa silmissäni minua parempi pelaaja. Kaivelin esille maaliskussa 2016 kirjoittamani blogikirjoituksen, jossa sipaisen ohuesti pintaa aiheen "What kind of mindset do you have?" tiimoilta. Nyt huomaan kääntäneeni ajattelumalliani aika lailla tuon paremman, "Growth mindset" -mukaiseksi kun taas olen nuorempana ollut aivan malliesimerkki "Fixed mindset" -tyypin ihmisestä. Mitä on tapahtunut?

Olen oppinut haastamaan itseni. Olen oppinut nauttimaan haasteista sekä paloittelemaan ne pienemmiksi palasiksi ja saavuttamaan niitä pala kerrallaan. Kun teen virheitä, melkeinpä innostun siitä tunteesta, että jälleen opin jotain ja sain tilaisuuden kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi. Nautin sen päivän odottelusta, jolloin saisin korjata tuon virheeni pelissä ja osoittaa näin itselleni, että olen parempi, olen oppinut jotain. En odota tulosta nyt ja heti vaan nautin tästä matkasta. Nautin, koska luotan siihen, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan ja sekä kehitystä että menestystä on vielä edessäpäin. Koko viime kauden opettelin häviämistä ja nyt olen oppinut voittamaan. Silti matkani on vasta alussa.

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Avauskiekkoni Prodigy M4 ennen ensimmäisen kierroksen ensimmäistä avausta

Väylän #10 korilla on rollivaara

Tytöt väylän #11 avausta odottelemassa

FPM-luokassa päädyttiin sudariin, jonka Kisse vei

Ykköspalkinto ja viimeinkin pienempi Ladies bag tag

Disc Golf Vikings seuramestaruus 2017

Tulokset kummaltakin kierrokselta. Hauskasti kierrosten parhaista olisi saanut niinkin kovan tuloksen kuin -1! Vaan ei osu ne onnistumiset samalle rundille :)

Edustusseurani Disc Golf Vikingsien seuramestaruuskisat yllättivät minut viime vuonna, kun nappasin sieltä FPM-luokan voiton mukaani. Tänä vuonna lähdin siis puolustamaan mestaruuttani ja aamuun saakka näytti siltä, että kilpailisin luokassani yksin. Vaan onneksi mukaan oli ilmoittautunut viime hetkellä Miia, joka pelasi toukokuun Lady Tourilla kelpo tuloksen Kivikon radalle ja näin voitto ei ollutkaan läpihuutojuttu. Ehei - se vaatisi tänään onnistuneen pelin.

Ehdimme aamutokkurassa parahiksi paikalle ja pelini alkoi väylältä nro #4. Käytössä oli tänään erikoislayout, jossa oli mukana väyliä sellaisenaan, pidennettynä sekä ihan tätä kisaa varten perustettuja väliaikaisväyliä irtokoreineen. Mukavaa ja hiukkasen jännittävääkin, sillä näin ollen pelikirjaa ei näille erikoisväylille ollut tehtynä. Muutenkin lähdin kisaan sillä ajatuksella, että pelailen Kivikon normiväyliä vähän uusia kiekkoja testaillen sekä pelikirjaa mietiskellen ja uudet pelaan suuremmitta riskeittä niin kuin sillä hetkellä hyvältä näyttää. Ihan hyvä pläni!

Päivän ensimmäinen avaus kalahti väylän toiseen puuhun ja kakkosheitolla ei ollut realistisia mahdollisuuksia päästä korille saakka. Vitsailinkin, että tuottaisiko bogialoitus sitten parempaa onnea jos birkulla aloittaminen tekisi juuri päinvastoin. Peli käynnistyi siinä porukkaan tutustuessa - niin samaa seuraa kuin olemmekin, olivat pelikaverini minulle ennestään tuntemattomia. Seuraavaksi pelattiin normiväylät #5-#10 ja ne sujuivat oikeastaan puttia lukuunottamatta ihan nappiin. Tai tietenkin jos lähipeli olisi onnistunut niin, että olisin ollut aina nostolla niin ihannetulosta olisi tullut enemmänkin. Aina olin kuitenkin par-putilla kymppiringissä, eli lupaavaa oli, mutta sitten se putti... Olin tässä vaiheessa tuloksessa +5 ja tsekkasin hiukan miten muut naiset olivat pelanneet. Aika timangisti ja tasaista oli. Mitenhän tässä kävisi!

Ensimmäinen uusi väylä #11A oli n. 65m, ja se heitettiin väylän #11 vastaisesti kallion reunalle. Pohdin väylän muotoa ja totesin, että loiva antsa toimisi tässä parhaiten. Valitsin alivakaimman Opto Air Riverini ja heitin sen lähes flättinä, aivan pienenpienessä kulmassa. Kiekko päätyi kauniisti aivan korin alle! Wau, nyt tuli päivän ensimmäinen pirkotus! Tykkäsin väylästä heti :) Seuraavat viisi väylää onnistuin pelaamaan onnistuneilla avauksilla ja tarkemmalla lähipelillä sen verran lähelle koria, että sain putin sisään ja parit seurasivat toisiaan. Mukana oli Kivikon haastavat väylät #12 ja #13, joiden pelaaminen ihannetulokseen ilahdutti ja toi luottamusta peliin. Myös uudet ja pidennetyt pirkkometsän väylät sujuivat ihan nappiin poislukien normaalina pelattava väylä #17. Sain sen kuitenkin pelastettua bogiin ja olin jälleen tuloksessa +5. Enää oli jäljellä alkupään väylät #1-#3.

Ykkösväylän pelikirjana on seiftaus ja se toimi tänään. Sain siihen nostoparin ja fiilikset nousivat entisestään. Nyt tiesin, että tänään olisi hyvää kierrostulosta luvassa. Kakkosväylälle sain hyvän avauksen, mutta lähestymisheittoni jäi 12-13m päähän korista, pelasin liian varovaisesti. Onneksi tiellä ei ollut mitään ja keskityin nyt puttiini erityisesti. Mietin, että se oli sama putti, mitä talvella sisätreeneissä heitettiin ja sen saisi astua ylikin. Tämä putti korvasi nyt lähes kaikki epäonnistuneet kierroksen aikana menemällä kauniisti sisään! Voi kun se olisikin aina yhtä helppoa!

Vielä extraväylä #3A, joka pelattiin väylän #3 takana olevalla nurmella, avaus melko tiukasti koivujen välistä. Sain ihan toimivan avauksen, joka feidasi liikaa vasempaan ja sieltä oksien lomasta kiekko korin alle ja par. Enää oli pelattavana viimeinen väylä - pidennetty #3. Nyt puut tiin edessä olivat kymmenen metriä kauempana ja asetelma oli niin paljon haastavampi. Huokaisin helpotuksesta, kun Opto Jadeni sujahti aukosta oikean reunan puun kylkeä sipaisten ja tarjosi mahdollisuuden par-tulokseen. Ja sen myös tein! Lopputulos +5 oli toiseksi paras naisten tulos, enkä huonolle hävinnyt - Jenna pelasi upean tuloksen +3 ja olimme näin naisten luokkien kärjessä. Seuraavat naiset olivat tuloksessa +8 ja minun FPM-luokkani kisakumppani Miia tuloksessa +9. Mikään ei ollut vielä ratkennut!

Seuran puolesta oli tarjolla makkaraa ja salaattia sekä juomaa kisatauolla ja hyvin se maistuikin kunhan kävin ensin vaihtamassa kuivan paidan ja sukat päälleni. Upeasti vapaaehtoiset olivat tuoneet meille eväät paikalle ja grillanneet syöntikuntoon pelin aikana. Cia toi vieläpä kaikille naisille muffinssit ja sehän vasta antoikin kaivattua lisäenergiaa, jolla jaksoi pelata taas koko kakkoskierroksen hyytymättä loppuun! Ihania ihmisiä <3

Pelasin Miian sekä kahden avoimen sarjan miehen, Vesa-Matin ja Villen, kanssa kierroksen alkaen väylältä #1. Pelasimme kaikki avauksemme OB:lle - mikä mahtava alku. Vielä droppariltakin kaksi meistä onnistui tuon uusimaan - minä tietenkin olin se toinen onnekas - ja näin kierros alkoi triplabogin makuisena. Huh, huh! Nythän piti lähteä pelaamaan järkevästi ja tarkasti ilman turhia riskejä! Ehkäpä tästä sisuuntuneena napautin kakkosväylälle pisimmän avaukseni koskaan: toisen puurivin ohi, ja siitä olikin helppo nepata kiekko korin alle ja ottaa par korttiin lohdukkeeksi.

Extraväylä #3A meni pitkällä pöröputilla nostopariksi, mutta pidennetty väylä #3 kävi hankalaksi, kun koivunrunko osui kiekkoni reitille. Avaus oli varovainen, joten kiekko karkasi liian aikaisin kädestä. Sain pelastettua tuon bogiin ja vastaavasti nelosen onnistuin pelaamaan ihannetulokseen. Pelini kulki tätä rataa aina väylälle #8 saakka: kaikki ykköskierroksen bogit paransin pariin ja parit taas heikkenivät bogiin. Westside Discs Sotakirves oli valintani tähän alamäkiliidätykseen ja nyt heitin sitä vielä voimakkaammin kuin ensimmäisellä kierroksella: pirkotus! Näytti, että avaus olisi mennyt pitkäksi, mutta olikin aivan nappiosuma. Loistavaa! Kyllä jokaiseen kierrokseen aina yksi pirkko mahtuu - näin Pirkon päivänä etenkin :)

Väylälle #9 onnistuin pelaamaan ihannetuloksen nyt pitkästä aikaa ja halfpipe-väylällä #10 pääsin jälleen par-putille ylärinteeseen. Vieläkään ei ollut putti jiirissä ja sain tyytyä tässä kummallakin kierroksella bogiin - ainoa väylä siis, mihin en pelannut tänään joko paria tai parempaa. Väylällä #11 olin jälleen liian kaukana korista ja tuon nostoparin jälkeen alkoi kevyt tihkusade kun pelasimme väylää #12. Seiftasin sen bogiin samoin kuin seuraavan väylän #13, jossa olin hiukan liian pitkällä putilla. Tänään ei ollut puttipäivä. Extraväylällä #16A hakekasan takana sain esimakua sateen vaikutuksista kun avaukseni lipsahti kädestä ja tuohonkin nyt bogi. Pidennetty #16 taas jäi bogiksi putin takia. Sade oli nyt taukoamatonta.

Pirkkometsän lemppariväyläni (viha-rakkaus) #17 meni nyt nappiin - ellei puttia lasketa. Olin siis 7-8m pöröputilla ja nappasin nostoparin. Nyt tiesin, että tulokseni oli jo +9 enkä halunnut yhtään enempää plussia kierrokselle. Pidennetty #14 niinikään pariin ja enää viimeiselle väylälle, extraväylä #20, joka oli n. 60m saareke alamäkeen. Nyt tiesin jo, että tänään tulisi seuramestaruus, mutta halusin toki pitää kakkossijani naisten kokonaistuloksissa. Halusin, että pokaalini olisi sitäkin kautta perusteltavissa. Avaus samalla kiekolla kuin ensimmäiselläkin kierroksella, Opto River, joka lensi aivan samalla tavalla korin takaa leikaten sen linjaa ja antaen pieniä toiveita holarista. Jälleen pirkkoputti ja jälleen nostopar. Kierros oli takana, sadekin päättynyt ja kisa ohi!

Olihan mukava kuulla kierroksen päätteeksi, että Miiakin nyt päätti hankkia kilpalisenssin ja lähteä pdga-kisoihin mukaan! Meitä yli nelikymppisiä alkaa olla jo mukava määrä ja aina mahtuu mukaan upeita ja taitavia leidejä lisääkin. Mahtavaa! Mukavaa, jos olin myötävaikuttajana tähän myös. Tänään sain nauttia vielä palkintojenjaosta ja Hollen sekä lasten kanssa juhlistimme päivää käymällä Burger Kingissä syömässä ja herkuttelemassa. Tavoitteet saavutettu: FPM-luokan mestaruus sekä toiseksi paras tulos kaikkien seuran naisten keskuudessa! Jälleen yksi upea päivä ja muisto maailman parhaan lajin parissa :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Sunnuntaina olimme vielä Hollen kanssa TD:n ominaisuudessa pitämässä seuran parimestaruuskarkeloita ja nyt pelasimme yhden kierroksen Kivikon normaalileiskaa. Pelaajia virkistääksemme kehitimme uuden pelimuodon neljänneksi ja se sai nyt nimen Counter Shot, sillä muut olivat A=Alternate Shot, B_Best Shot ja D=Dough Shot (Tough). Pientä jäynää siis. Pelimuoto C tarkoitti siis sitä, että kumpikin parin pelaaja pelaa omaa tulostaan väylällä ja väylä on pelattu loppuun kun jompikumpi saa kiekon koriin. Kaikki siihen astiset heitot lasketaan ja aina kauempana korista oleva jatkaa. Saimme positiivisen vastaanoton ja ehkäpä tämä ei ollut kyseisen pelimuodon ainoa käyttötilanne!

Itse kisa pelattiin sateisissa olosuhteissa, joten hattua täytyy nostaa porukalle, josta osa tuli 1-3 tunnin yöunilla pelaamaan ja vieläpä hyvin! Meillä meni peli höntsän piikkiin kun onnistuimme varsinkin C ja D -pelimuodoissa mokailemaan aina vuorotellen ja näin tulostakin kertyi vääjäämättä. Kivaa oli silti pitkästä aikaa taas pelailla yhdessä parikisaa ja eihän tuossa sateessa voi pelata muuten kuin rakkaudesta lajiin :)

Minä ja pokaali, jota jo vuosi sitten odottelin!

 

Koko palkittujen porukka: Avoin, Masters, Naiset, Naiset Masters

 

 

TD:n puuhissa sunnuntaina

 

Hollen avaus väylällä #12

 

Mun avaus samaisella väylällä - hauskasti käsi ja kiekko samassa vauhdissa :)