Disc Golf Vikings seuramestaruus 2017

Tulokset kummaltakin kierrokselta. Hauskasti kierrosten parhaista olisi saanut niinkin kovan tuloksen kuin -1! Vaan ei osu ne onnistumiset samalle rundille :)

Edustusseurani Disc Golf Vikingsien seuramestaruuskisat yllättivät minut viime vuonna, kun nappasin sieltä FPM-luokan voiton mukaani. Tänä vuonna lähdin siis puolustamaan mestaruuttani ja aamuun saakka näytti siltä, että kilpailisin luokassani yksin. Vaan onneksi mukaan oli ilmoittautunut viime hetkellä Miia, joka pelasi toukokuun Lady Tourilla kelpo tuloksen Kivikon radalle ja näin voitto ei ollutkaan läpihuutojuttu. Ehei - se vaatisi tänään onnistuneen pelin.

Ehdimme aamutokkurassa parahiksi paikalle ja pelini alkoi väylältä nro #4. Käytössä oli tänään erikoislayout, jossa oli mukana väyliä sellaisenaan, pidennettynä sekä ihan tätä kisaa varten perustettuja väliaikaisväyliä irtokoreineen. Mukavaa ja hiukkasen jännittävääkin, sillä näin ollen pelikirjaa ei näille erikoisväylille ollut tehtynä. Muutenkin lähdin kisaan sillä ajatuksella, että pelailen Kivikon normiväyliä vähän uusia kiekkoja testaillen sekä pelikirjaa mietiskellen ja uudet pelaan suuremmitta riskeittä niin kuin sillä hetkellä hyvältä näyttää. Ihan hyvä pläni!

Päivän ensimmäinen avaus kalahti väylän toiseen puuhun ja kakkosheitolla ei ollut realistisia mahdollisuuksia päästä korille saakka. Vitsailinkin, että tuottaisiko bogialoitus sitten parempaa onnea jos birkulla aloittaminen tekisi juuri päinvastoin. Peli käynnistyi siinä porukkaan tutustuessa - niin samaa seuraa kuin olemmekin, olivat pelikaverini minulle ennestään tuntemattomia. Seuraavaksi pelattiin normiväylät #5-#10 ja ne sujuivat oikeastaan puttia lukuunottamatta ihan nappiin. Tai tietenkin jos lähipeli olisi onnistunut niin, että olisin ollut aina nostolla niin ihannetulosta olisi tullut enemmänkin. Aina olin kuitenkin par-putilla kymppiringissä, eli lupaavaa oli, mutta sitten se putti... Olin tässä vaiheessa tuloksessa +5 ja tsekkasin hiukan miten muut naiset olivat pelanneet. Aika timangisti ja tasaista oli. Mitenhän tässä kävisi!

Ensimmäinen uusi väylä #11A oli n. 65m, ja se heitettiin väylän #11 vastaisesti kallion reunalle. Pohdin väylän muotoa ja totesin, että loiva antsa toimisi tässä parhaiten. Valitsin alivakaimman Opto Air Riverini ja heitin sen lähes flättinä, aivan pienenpienessä kulmassa. Kiekko päätyi kauniisti aivan korin alle! Wau, nyt tuli päivän ensimmäinen pirkotus! Tykkäsin väylästä heti :) Seuraavat viisi väylää onnistuin pelaamaan onnistuneilla avauksilla ja tarkemmalla lähipelillä sen verran lähelle koria, että sain putin sisään ja parit seurasivat toisiaan. Mukana oli Kivikon haastavat väylät #12 ja #13, joiden pelaaminen ihannetulokseen ilahdutti ja toi luottamusta peliin. Myös uudet ja pidennetyt pirkkometsän väylät sujuivat ihan nappiin poislukien normaalina pelattava väylä #17. Sain sen kuitenkin pelastettua bogiin ja olin jälleen tuloksessa +5. Enää oli jäljellä alkupään väylät #1-#3.

Ykkösväylän pelikirjana on seiftaus ja se toimi tänään. Sain siihen nostoparin ja fiilikset nousivat entisestään. Nyt tiesin, että tänään olisi hyvää kierrostulosta luvassa. Kakkosväylälle sain hyvän avauksen, mutta lähestymisheittoni jäi 12-13m päähän korista, pelasin liian varovaisesti. Onneksi tiellä ei ollut mitään ja keskityin nyt puttiini erityisesti. Mietin, että se oli sama putti, mitä talvella sisätreeneissä heitettiin ja sen saisi astua ylikin. Tämä putti korvasi nyt lähes kaikki epäonnistuneet kierroksen aikana menemällä kauniisti sisään! Voi kun se olisikin aina yhtä helppoa!

Vielä extraväylä #3A, joka pelattiin väylän #3 takana olevalla nurmella, avaus melko tiukasti koivujen välistä. Sain ihan toimivan avauksen, joka feidasi liikaa vasempaan ja sieltä oksien lomasta kiekko korin alle ja par. Enää oli pelattavana viimeinen väylä - pidennetty #3. Nyt puut tiin edessä olivat kymmenen metriä kauempana ja asetelma oli niin paljon haastavampi. Huokaisin helpotuksesta, kun Opto Jadeni sujahti aukosta oikean reunan puun kylkeä sipaisten ja tarjosi mahdollisuuden par-tulokseen. Ja sen myös tein! Lopputulos +5 oli toiseksi paras naisten tulos, enkä huonolle hävinnyt - Jenna pelasi upean tuloksen +3 ja olimme näin naisten luokkien kärjessä. Seuraavat naiset olivat tuloksessa +8 ja minun FPM-luokkani kisakumppani Miia tuloksessa +9. Mikään ei ollut vielä ratkennut!

Seuran puolesta oli tarjolla makkaraa ja salaattia sekä juomaa kisatauolla ja hyvin se maistuikin kunhan kävin ensin vaihtamassa kuivan paidan ja sukat päälleni. Upeasti vapaaehtoiset olivat tuoneet meille eväät paikalle ja grillanneet syöntikuntoon pelin aikana. Cia toi vieläpä kaikille naisille muffinssit ja sehän vasta antoikin kaivattua lisäenergiaa, jolla jaksoi pelata taas koko kakkoskierroksen hyytymättä loppuun! Ihania ihmisiä <3

Pelasin Miian sekä kahden avoimen sarjan miehen, Vesa-Matin ja Villen, kanssa kierroksen alkaen väylältä #1. Pelasimme kaikki avauksemme OB:lle - mikä mahtava alku. Vielä droppariltakin kaksi meistä onnistui tuon uusimaan - minä tietenkin olin se toinen onnekas - ja näin kierros alkoi triplabogin makuisena. Huh, huh! Nythän piti lähteä pelaamaan järkevästi ja tarkasti ilman turhia riskejä! Ehkäpä tästä sisuuntuneena napautin kakkosväylälle pisimmän avaukseni koskaan: toisen puurivin ohi, ja siitä olikin helppo nepata kiekko korin alle ja ottaa par korttiin lohdukkeeksi.

Extraväylä #3A meni pitkällä pöröputilla nostopariksi, mutta pidennetty väylä #3 kävi hankalaksi, kun koivunrunko osui kiekkoni reitille. Avaus oli varovainen, joten kiekko karkasi liian aikaisin kädestä. Sain pelastettua tuon bogiin ja vastaavasti nelosen onnistuin pelaamaan ihannetulokseen. Pelini kulki tätä rataa aina väylälle #8 saakka: kaikki ykköskierroksen bogit paransin pariin ja parit taas heikkenivät bogiin. Westside Discs Sotakirves oli valintani tähän alamäkiliidätykseen ja nyt heitin sitä vielä voimakkaammin kuin ensimmäisellä kierroksella: pirkotus! Näytti, että avaus olisi mennyt pitkäksi, mutta olikin aivan nappiosuma. Loistavaa! Kyllä jokaiseen kierrokseen aina yksi pirkko mahtuu - näin Pirkon päivänä etenkin :)

Väylälle #9 onnistuin pelaamaan ihannetuloksen nyt pitkästä aikaa ja halfpipe-väylällä #10 pääsin jälleen par-putille ylärinteeseen. Vieläkään ei ollut putti jiirissä ja sain tyytyä tässä kummallakin kierroksella bogiin - ainoa väylä siis, mihin en pelannut tänään joko paria tai parempaa. Väylällä #11 olin jälleen liian kaukana korista ja tuon nostoparin jälkeen alkoi kevyt tihkusade kun pelasimme väylää #12. Seiftasin sen bogiin samoin kuin seuraavan väylän #13, jossa olin hiukan liian pitkällä putilla. Tänään ei ollut puttipäivä. Extraväylällä #16A hakekasan takana sain esimakua sateen vaikutuksista kun avaukseni lipsahti kädestä ja tuohonkin nyt bogi. Pidennetty #16 taas jäi bogiksi putin takia. Sade oli nyt taukoamatonta.

Pirkkometsän lemppariväyläni (viha-rakkaus) #17 meni nyt nappiin - ellei puttia lasketa. Olin siis 7-8m pöröputilla ja nappasin nostoparin. Nyt tiesin, että tulokseni oli jo +9 enkä halunnut yhtään enempää plussia kierrokselle. Pidennetty #14 niinikään pariin ja enää viimeiselle väylälle, extraväylä #20, joka oli n. 60m saareke alamäkeen. Nyt tiesin jo, että tänään tulisi seuramestaruus, mutta halusin toki pitää kakkossijani naisten kokonaistuloksissa. Halusin, että pokaalini olisi sitäkin kautta perusteltavissa. Avaus samalla kiekolla kuin ensimmäiselläkin kierroksella, Opto River, joka lensi aivan samalla tavalla korin takaa leikaten sen linjaa ja antaen pieniä toiveita holarista. Jälleen pirkkoputti ja jälleen nostopar. Kierros oli takana, sadekin päättynyt ja kisa ohi!

Olihan mukava kuulla kierroksen päätteeksi, että Miiakin nyt päätti hankkia kilpalisenssin ja lähteä pdga-kisoihin mukaan! Meitä yli nelikymppisiä alkaa olla jo mukava määrä ja aina mahtuu mukaan upeita ja taitavia leidejä lisääkin. Mahtavaa! Mukavaa, jos olin myötävaikuttajana tähän myös. Tänään sain nauttia vielä palkintojenjaosta ja Hollen sekä lasten kanssa juhlistimme päivää käymällä Burger Kingissä syömässä ja herkuttelemassa. Tavoitteet saavutettu: FPM-luokan mestaruus sekä toiseksi paras tulos kaikkien seuran naisten keskuudessa! Jälleen yksi upea päivä ja muisto maailman parhaan lajin parissa :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Sunnuntaina olimme vielä Hollen kanssa TD:n ominaisuudessa pitämässä seuran parimestaruuskarkeloita ja nyt pelasimme yhden kierroksen Kivikon normaalileiskaa. Pelaajia virkistääksemme kehitimme uuden pelimuodon neljänneksi ja se sai nyt nimen Counter Shot, sillä muut olivat A=Alternate Shot, B_Best Shot ja D=Dough Shot (Tough). Pientä jäynää siis. Pelimuoto C tarkoitti siis sitä, että kumpikin parin pelaaja pelaa omaa tulostaan väylällä ja väylä on pelattu loppuun kun jompikumpi saa kiekon koriin. Kaikki siihen astiset heitot lasketaan ja aina kauempana korista oleva jatkaa. Saimme positiivisen vastaanoton ja ehkäpä tämä ei ollut kyseisen pelimuodon ainoa käyttötilanne!

Itse kisa pelattiin sateisissa olosuhteissa, joten hattua täytyy nostaa porukalle, josta osa tuli 1-3 tunnin yöunilla pelaamaan ja vieläpä hyvin! Meillä meni peli höntsän piikkiin kun onnistuimme varsinkin C ja D -pelimuodoissa mokailemaan aina vuorotellen ja näin tulostakin kertyi vääjäämättä. Kivaa oli silti pitkästä aikaa taas pelailla yhdessä parikisaa ja eihän tuossa sateessa voi pelata muuten kuin rakkaudesta lajiin :)

Minä ja pokaali, jota jo vuosi sitten odottelin!

 

Koko palkittujen porukka: Avoin, Masters, Naiset, Naiset Masters

 

 

TD:n puuhissa sunnuntaina

 

Hollen avaus väylällä #12

 

Mun avaus samaisella väylällä - hauskasti käsi ja kiekko samassa vauhdissa :)

Puskasoturien mestaruuskisat 2017

Vaikka olenkin Disc Golf Vikingsien edustusjäsen, kuulun sen lisäksi kolmeen muuhunkin frisbeegolfseuraan kannatuksen vuoksi. Lomapaikkakunnallani Leppävirralla oleva Lepikon Ryske oli ensimmäinen seurani ja sieltä ovat myös ne ensimmäiset lajiin liittyvät mukavat ihmiset tulleet elämääni ja heidän viikkokisoissaan aloitin urani heti ensiheittojen aikoihin. Toinen saman seudun seuroistani on Joroisten Urheilijat ja sen frisbeegolfjaos, joka on ihan tuore ja vahvasti nouseva kilpaseura kovine pelaajineen.

Espoolaisena haluan olla mukana kasvattamassa ja rakentamassa myös kotiseudun harrastusmahdollisuuksia lajin osalta ja näin kuulun luonnollisesti myös Puskasotureihin. Kotiratani - siis ne, jotka ovat lähimpänä kotiani ja joita säännöllisesti koluan - ovat Oittaa (väylä #9 par4, tiedot vanhentuneet) ja Puolarmaari (20 väylää, tiedot vanhentuneet), joten olin enemmän kuin innoissani kun seuran mestaruuskisat osuivat sellaiselle viikonlopulle, joka sopi kalenteriini. Mukaan kisaan pääsi kolme muutakin naispelaajaa, eli ihan kohtuullinen otanta Espoolaista frisbeegolfharrastusta. Tiedossa oli mukava päivä kun meidät naiset oli laitettu kummallekin kierrokselle vielä samaan ryhmäänkin :)

Kisakierrokseni Oittaalla lähti liikkeelle hosumalla. Lähipelini oli surkeaakin surkeampaa Helsinki Openissa sekä viikon höntsäkierroksella Kirkkonummen Volsin radalla ja nyt sama näytti seuraavan tähänkin kisaan. Itsetunnon puute korreloi suoraan heiton onnistumisen kanssa ja ne kaikkein helpoimmalta vaikuttavat lähipeliheitot ovatkin silloin ne kaikkein vaikeimmat ja haastavimmat - henkisesti. Tätä vastaan lähdin taistelemaan hiukan huonolta vaikuttavalla aloituksella. Lyhyelle ykkösväylälle ei mitenkään voi heittää neljää heittoa, mutta nyt näköjään voi, kunhan edessä on yksikin puu. Naurahdin ja muistutin mieleeni, että kilpailun voi voittaa vaikka aloittaisi tuplabogilla - kuten kävi viime vuoden seuramestaruuskisoissa. Ensimmäinen väylä ei määrittelisi päivän peliäni tänäänkään. Eikä se toinenkaan, jolla harmikseni jouduin jälleen taipumaan bogiin. Vielä 36 väylää pelattavana, kyllä se tästä.

Kolmannen väylän pelaamisen aikana aloin hiukan jo rauhoittua eikä sykkeeni noussut enää ihan niin korkealle avauksen tai lähestymisheiton jälkeen. Millähän tuosta alun jännityksestä pääsisi eroon? Toisaalta kun sen tietää eikä se aina aiheuta surkeata peliä, niin ei kai muutaman väylän kiihtyneisyys haittaa. Kun kuitenkin voi luottaa siihen, että se loppuu kunhan peli käynnistyy ja mieli rauhoittuu. Näin kävi nytkin - ei ihan vielä kolmosväylän parin jälkeen, mutta suunnilleen siinä kohdin kun olin saanut myös nelosen pelattua nostopariin ja aloin taas nauttia pelistä.

Oittaan kierros oli tosi tasaista suorittamista ja melko lailla sain pelastettua väylätuloksia pariin ihan vain keskittymällä lähestymisheitossa koriin sekä etäisyyteen korille ja mahdollisiin kierrettäviin kohteisiin siinä välillä. Avaukset menivät ihan nappiin useimmiten tai ainakin sinnepäin ja tuuriakin toki oli muutamalla metsäväylällä puiden kanssa. Hyvä kierrostulos vaatii hiukan myös hyvää onnea. Pirkkoputilla olin kolme kertaa kympin ringin reunamilta, mutta joko välissä oli puu tai jokin muu seikka sai seiftaamaan nuo tylsästi korin alle. Väylälle #7 en saanut nappiavausta ja siinä bogi oli hyväksyttävissä samoin kuin väylälle #15, joka jostain syystä on ollut minulle tänä vuonna yllättävän hankala.

Koska tein kierrokselle ainoastaan neljä bogia ja sain kuin sainkin suosikkipirkotusväyläni #12 pelastettua noin kympin putilla birdieen, kierroksesta jäi päällimmäisenä rauhallinen ja varma olo. Jotta en päässyt omaa ennätystäni tekemään, piti kaikki vastoinkäymiset ja virheet kasata yhdelle väylälle ja tänään se oli väylä #9. Osuin avausheitollani pitkästä aikaa keskellä väylää olevaan puuhun, josta kiekon suunta on aina kovaa vauhtia vasempaan eli poispäin ja alamäkeen. Ei hyvä. Tuolta pääsy takaisin väylälle vaati kaksi heittoa lisää, sillä tein virheen nro 2: yritin sankariheittoa. Nelosheitolla pääsin vanhalle korin paikalle ja siitä foreneppini laskeutui kauniisti korin alle, mutta kuitenkin kierähti niukasti rinteeltä alas ja jouduin puttaamaan hiukan ylämäkeen kuudesta metristä. Tähän sitten tällääntyi vielä se kierroksen pakollinen puttimissikin, joten keräsin yhdeltä väylältä kokonaista kolme plussaa tulokseeni - tasan puolet kokonaistuloksesta +6.

Meillä oli hyvä henki koko kierroksen ajan ja olihan mukava pelata näiden naisten kanssa ensimmäistä kertaa! Olin viiden heiton verran johdossa kun lähdettiin tauolle ja se sai luottavaiseksi iltapäivän kierrosta ajatellen. Seura tarjosi kaikille pientä purtavaa siinä kopilla ja samalla saimme jälkipelailla ja vaihtaa kuulumisia kierrokselta. Mahtavan hyväntuulista ja kun sääkin vielä suosi, niin mikäs siinä oli hetki jutustellessa. Matkalla Puolarmaariin kävimme Hollen ja poikani kanssa vielä Ikeassa syömässä parit hodarit, kahvia ja jäätelöä :)
Ehdimme paikalle parahiksi kun kierrokselle oltiin jo lähdössä ja nopeat tsempitykset saattelivat meidät matkalle.

Sain aloittaa saman tien ykkösväylältä ja nyt sain siihen pisimmän avaukseni koskaan - olin alle 15m putilla! Samoin kakkosväylällä, puttimatkaa oli reilun kympin verran, mutta lyhyellä neppiväylällä #3 viimein kaikki meni nappiin ja pääsin tuloksessa pakkasen puolelle kahden parin jälkeen. Nyt uskalsin avata väylän #4 kelluvan kiekon sijaan Prodigy M4 Light:lla ja se laskeutui kauniisti neljän metrin päähän korista. Tämä vahvisti uskoani siihen, että omiin heittoihin ja kiekkoihin pitää luottaa, vaikka vieressä olisikin vesieste. Suuri kiekon hukkaamisen pelko on aina estänyt minua, mutta nyt tein siitä pelosta selvää. Kokonaistulokseni oli nyt -2 ja sain pidettyä pääni kylmänä. Jännän kutkuttava fiilis. Päätin, että nyt pidän tulokseni pakkasella, seiftisti vaan.

Hyvin tuo päätökseni piti ja pelasin seuraavat väylät ihannetulokseen oli avaus onnistunut tai ei. Nyt lähipelini oli pomminvarmaa ja olin väylä väylän jälkeen nostolla tai korkeintaan viiden metrin putilla. Väylillä #5 ja #7 avaukseni jäi tosi lyhyeksi, mutta sain korjattua tilanteen loistavalla kakkosheitolla aivan korin alle ja tuo vahvisti itseluottamustani entisestään. Keskittynyt peli ja heittolinjojen tarkka suunnittelu sekä onnistunut toteutus palkittiin kerta kerran jälkeen ja pelasin kuin hurmiossa. Väylää #8 ei pelattu nyt saarekkeena, mikä säästi minut varmalta bogilta ja kun viimein birdietilini kasvoi väylällä #10 kolmeen, alkoi olo olla entistä varmempi miinustuloksen suhteen. Tänään tekisin ennätykseni tälle radalle, mutta mikä se olisi ja kuinka paljon pakkasella - se oli vielä auki.

Tutut pirkotusväylät #9 ja #11 pelasin pieneksi pettymyksekseni ainoastaan pariin missattuani lupaavat niukasti alle kymppimetriset putit, mutta vastaavasti selvitin haasteellisemman ylämäkeen pelattavan väylän #12 helposti senkin ihannetulokseen. Aloin varovasti haaveilemaan bogeyfree -kierroksesta ja tiesin sen nyt mahdolliseksi. Vaan haaveeni murskautui jo seuraavalla väylällä, jolla korotetun korin luo on päästävä melko lailla nostolle ja avaukseni kimmahti puusta väylältä selkeästi oikealle. En ole koskaan tuota pelannut oikeasta laidasta ja voin sanoa, ettei olisi ollut nytkään väliksi. Osuin viimeisiin puihin ennen koria enkä saanut varovaista haaraputtiani sisään pelätessäni korin takana olevaa pudotusta. Siinä se murskaaja tuli - ensimmäinen bogey.

Seuraavalla väylällä #14 sain onneksi tilanteen korjattua ja puttasin kiekon koriin kakkosheitolla. Mahtavaa! Unelma ennätyksestä oli jälleen askeleen - tai heiton verran lähempänä. Par seuraavalta ja sitten toisen unelmanmurskaajaväylän #16 kimppuun. Olen saanut tähän useimmiten kohtuuavauksen kallion päälle, mutta tänään osuin puuhun väylän keskellä enkä päässyt kovinkaan kauaksi tiiltä. Vaihtoehdoksi jäi upsi kallion päälle ja sieltäkin oli vielä tarkan antsan paikka päästä puttaamaan bogia korttiin. Pelastettu bogey kelpasi, vielä oltiin miinuksella. Vielä kun jälleen korjasin bogin välittömästi seuraavan väylän pirkotuksella, sain tuon flow-olotilan taas päälle. Tänään onnistuu!

Loppuosalla radasta ei ole minulle ollut kovinkaan vahvoja pirkotusväyliä, joten olin jo seiftaamassa tulostani tähän. Kuitenkin väylän #19 avaukseni lähti aivan nappilinjassa kevyessä hyssessä ja päätyi kuuteen metriin korilta. Vielä olisi mahdollisuus kaunistaa tulosta! Putti oli kohdallaan ja ennen viimeistä väylää mentiin huimissa luvuissa -4! En olisi hurjimmissa kuvitelmissanikaan ajatellut, että voisin pelata tänään noin kovan tuloksen! Viimeisellä väylällä meitä odotti vielä yksi yllätys: seuran miehet olivat lopettaneet kierroksensa ja tulivat sankoin joukoin katsomaan peliämme. Apua! Avaukseni ei onnistunut ollenkaan vaan kolautin kiekkoni joen tiin puolella olevaan yksinäiseen puuhun. Ei hitto! Pitikö tämän mennä vielä bogiksi! Vaan ei auta. Pojat kannustivat ja jälleen laitoin kelluvan kiekkoni syrjään ja turvauduin M4 Lightiin - sillä olisi kaikki ne ominaisuudet, joilla korille päästäisiin.

Huokaisin jo hiukkasen, kun huomasin, että kiekkoni kaarsi komeasti lähelle koria aplodien saattelemana. Tiesin, että edessä olisi vielä n. seitsemän metrin putti yleisön katsellessa. Jostain päähäni hiipi selostus "putting for the win" kun laitoin kiekon päättäväisesti kohti ketjuja ja sinne se upposi! Olihan erilainen ja hieno kokemus koko kisa ja etenkin sen kakkoskierros! Tulokseni radalta oli koko kisan kolmanneksi paras (jaettu) ja toiseksi parhaaseen tulokseenkin vain yhden heiton ero. Wau! Tältä siis tuntuu pelata kierros miinuksille ainaisten plussien keräämisen sijaan - mahtavaa! Kertaakaan ei tulokseni ollut yli nollan eikä kertaakaan pettänyt sipuli tiukassakaan paikassa. Puskasoturien FPO -luokan mestaruudesta saan vielä myöhemmin kiertopalkinnon sekä 30€ lahjakortin Frisbeepointiin, mutta tärkeintä tässä oli ehdottomasti tuo miinustulos ja sen aiheuttama tunnetila. Tätä tunnetta tulen kaipaamaan haastavammilla radoilla, sillä vaikka kuinka väitetään, että par-luvuilla ei ole merkitystä, niin on se aivan erilaista pelata miinustulosta kuin taistella bogeja vastaan! Kokonaistuloskaan ei ollut pöllömpi: kahdelta radalta yhteensä +2. Loistopäivä :) :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

PS. Jotta tuo ei aivan tähdenlennoksi jäisi, niin pelasimme vielä sunnuntaina oman höntsäkierroksen Puolarmaarin radalla pimeän tuloa vastaan ja nyt sain kuin sainkin sen: bogeyfree tulos ja -3! Kuten tuloksestakin näkee, pelasin melko varmistelevaa peliä ja napsin vain helpot ja varmat birdiet pois. Kolme 6-8m pirkkoputtia meni ohi suun, eli ihan sitä vahvinta ei tuo ollut, mutta sellaista tasaisen varmaa suorittamista, millä tulosta tehdään. Nautinnollista! Me like :)

Kuva Kirkkonummelta silloin kun lähipelini meni vielä puihin...

 

...ja samalta kierrokselta toinen otos

 

Luottokiekkoni - Opto River ja sen kevyempi malli Opto Air River siivittävät avaukseni melko luotettavasti sinne minne pitääkin

 

Harjoituskierrokset päättyvät melko usein pimeän tuloon ja viimeiset väylät pelataan hämärässä ketjuja tuskin havaiten

 

Ihanat peli- ja kilpailukumppanini Talvikki, Juliana ja Pirjo matkalla Oittaan väylälle #16

 

Pirjon kämmenheitto on hyvä ja napakka

 

Tulokset Oittaan kierrokselta...

 



...ja Puolarmaarin finaalikierrokselta