Kaikki oli valmiina naisten omaan päivään jo viikkoa ennen h-hetkeä. Millis oli saanut kerättyä aivan käsittämättömän hyvin sponsorilahjoja palkinnoiksi, niistä suurimpana Latitude64:n lahjoittamat palkintokiekot sekä vielä klinikkakiekot jokaiselle opastukseen osallistuvalle kun taas minä sain puhuttua Valiolta luomu-tuorepuurot pelaajapaketteihin sekä Powergripiltä markkerit lisenssittömille pelaajille. Toimitin mainoksia Länsiväylään ja someen, Roy taas radan ykköstiille. Holle naputteli Metrixiä ja sääti tuloskortit sekä kansiot kuntoon ja oli Royn kera projektissa suurena apuna ja mukana järjestelyissä siinä missä me naisetkin. Saimmepa vielä yllättävää apua kisaviikolla, kun Toni ilmoitti käyneensä raapimassa tiit auki ja näin saimme pelata lähes kesäkuntoisilta heittopaikoilta. Yhteistyöllä kaikki sujuu niin paljon paremmin, mahtavaa fribaspirittiä!
Opastukseen saapui naisia hyvissä ajoin ja kaikki saivat valita uuden kiekkonsa ennen tunnin alkua. Tunnelma oli odottava ja rento. Jokaiselle löytyi oma paikkansa rivistä ja kolmella kiekolla lähdettiin harjoittelemaan ensin rystyheittoa ja jonkun toiston jälkeen siihen saatiin mukaan kulmaakin antsan ja hyssen muodossa. Oivalluksia syntyi ja kiekot liitelivät nätisti lumiselle kentälle osin naurunkin säestyksellä. Kämmenheittoa päästiin harjoittelemaan myös ja kevyellä ranneliikkeellä kiekot lähtivät taas yllättävänkin kepeästi liitoon. Aina se jaksaa ilahduttaa uusia pelaajia, kuinka vaivaton kämmenheitto onkaan - sen haasteet ehtivät kyllä paljastua myöhemmin kun heitolle haetaan lisäpituutta ja tarkkuutta. Tunnin päätteeksi vielä puttailua koriin ja sen ympärille ja sitten olikin aika siirtyä ilmoittautumaan itse kisaan.
Kisakierros pelattiin pääosin neljän pelaajan ryhmissä, joissa oli mukana lisenssipelaajia sekä lisenssittömiä. Ajatuksena oli, että jokaisella olisi ryhmässä joku sellainen pelaaja, joka voi tarvittaessa neuvoa heitoissa, otteissa ja väylissä. Toivottavasti ryhmäjako toimi ja peli kulki hyvillä mielin. Upeaa, kuinka monta lajiin tutustujaa saimme mukaan! Kaikkein helpointa ei ole aloittaa pelaamista väyliltä, joilla on puita, mutta sen verran aloittelijaystävällinen rata Puolarmaari kuitenkin on, että väyläpituudet ovat kohtuulliset ja useimmat metsäväylistä ovatkin vain noin 50m luokkaa. Näin tulee heti selväksi pelin luonne, eli se, että tärkeintä ei ole heiton pituus vaan tarkkuus. Sen kun aina itsekin olisi muistanut ensimmäisenä harrastusvuonna...
Lisenssittömät pelaajat saivat vielä helpotusta peliinsä muutamalla väylällä, jossa heillä oli mahdollisuus pelata dropparilta suoraan avausheittonsa ja näin väylä saatiin lyhennettyä sekä osin helpotettuakin. Hienoa olikin huomata, että tulokset olivat samansuuntaisia kummassakin luokassa eikä ryhmien pelivauhdeissakaan tullut suurempia eroja vaan saavuimme kaikki samoihin aikoihin kahvilalle jälkipeleihin ja palkintojenjakoon. Ja tietenkin saimme sekä lisenssipelaajien että lisenssittömien pelaajien luokassa sudarit aikaan, sillä kummassakin pelattiin kärkitulos tasan - lisenssipelaajat jopa kolmen naisen voimin.
Omaan kierrokseeni olen ihan tyytyväinen, sillä peli oli tasaista ja osin onnistunuttakin. Pelasin 17/20 väylästä par-tulokseen ja näihin mahtui useita pirkotusyrityksiä 10-15m matkalta sekä pari pidempää pelastavaa puttia, joilla bogi vältettiin. Avaukset osuivat useimmiten nätisti väylään, mutta se pieni viimeinen silaus puuttui: kiekko ei flipannut ihan niin kuin olisin toivonut tai lähti hieman liian leveällä linjalla tai aavistuksen liian matalana tai sitten korkeana. Näin sen tielle osui joku oksa, risu tai puunrunko ja jäljelle jäi lähestyminen tai pitkä puttiyritys sekä nosto koriin. Pienellä lisäyksellä tuuria olisi voinut olla ihan unelmakierroskin, ja kokonaisuutena jäi hyvä maku suuhun. Nautinnollista peliä. Se kierroksen ainoa pirkotus 3,9m matkalta osui sitten sopivasti CTP-väylälle ja nappasin mukaani lahjakortin XXL-urheilukauppaan. Sattuuhan sitä :)
Palkintojenjako sujui nopsasti kun voittajille ojennettiin tuotekassit ja loput pelaajat saivat oman tuloksensa ja nimensä kuultuaan käydä valitsemassa palkintopöydältä mieleisensä palkinnon. Jokaiselle paikalle jääneelle riitti palkinto ja kovin oli ympärillä iloisia ilmeitä. Kyllä oli taas palkitsevaa saada olla mukana järjestämässä tällaista tapahtumaa! Useat naiset alkoivat lopuksi kysellä, missä pelataan seuraava Lady Tour -osakilpailu ja olisipa ollut mukava vastata, että sellainen olisi aiemmin kuin toukokuun lopulla, jolloin pelataan sekä Ford:lla että Partaharjulla. Mistä löytyisi se puuhanainen, joka saisi tapahtuman pystyyn jo huhtikuulle? Kyllä nyt näytti siltä, että kysyntää on ja intoa lähteä mukaan! Pienemmälläkin vaivalla tapahtuman saa pystyyn, tässähän tärkeintä on yhdessä pelaaminen, ulkoilu ja hyvä seura. Palkinnot ja muu hyvä tulee sitten mukava extrana. Palkinnoista paras järjestäjälle on se, jos yksikin nainen löytää tästä rohkeutta osallistua uudestaan johonkin frisbeegolftapahtumaan ja saa voitettua pelkonsa. Oletko sinä se yksi?
Tapahtuma Facebookissa
Tulokset Disc Golf Metrixissä
Valmistautumista Lady Tourille
Opastuksen alkajaisiksi napattu kuva, ihan kaikki eivät yhteiskuvaan ehtineet (kuva: Jouni Holopainen)
Yhteiset puttitreenit tunnin lopuksi (kuva: Jouni Holopainen)
Aina ei Ninankaan kiekko osu ketjujen väliin, mutta laitteeseen kuitenkin. (kuva: Roy Takala)
Niina tähtäilee (kuva: Roy Takala)
Jane laittaa kiekon koriin (kuva: Roy Takala)
Minulla jännä putti edessä - mennäkö vai eikö... (kuva: Roy Takala)
Kiki ja auringonsäteet (kuva: Roy Takala)
Ninalla peli ja fiilikset kohdillaan (kuva: Roy Takala)
Kisaajat ennen pelikierrosta - suurkiitokset ihan jokaiselle kun tulitte ja teitte päivästämme onnistuneen!
