torstai 14. huhtikuuta 2016

Pöljä päivä reikäpelien maailmassa



Seuramme reikäpeleihin olivat tervetulleita mukaan kaikki edustuspelaajat ja hetken mietin, että kehtaako sitä lähteä mukaan.. mutta vain hetken. Pohdin siinä saavutettuja hyötyjä - joista suurimpana ilman muuta se, että saan pelata ainakin sen yhden kierroksen hyvässä naisseurassa ja seurata naisten peliä. Se kun eroaa kovakätisten miesten pelistä melko lailla ja niitä heittojahan tässä on lähinnä päässyt kisoissa seuraamaan. Mukaan siis!
Sirpa ehdotti Meikkua ja sopiihan se. Meikussa olen kiertänyt talvella muutamissa viikkokisoissa, joista viimeinen alkoi mennä enemmän toivottuun suuntaan ja sain silloin enkkani +11 kun väyliä oli pari ylimääräistä eli yhteensä 18. Kentässä mietitytti se, että ainakaan minulla täällä ei ole juurikaan birdiemahdollisuuksia eli peli olisi sen välillä tasapainoilua, tulisiko par vai bogey. Näillä mietteillä siis reppu ja pojat peliseurana mukaan Meikkuun.
Ykkösellä Sirpa sai avauksen kallion päälle, minulla jäi sen nyppylän taakse ja kori edelleen piilossa. Lähärini lähti oikein nätisti ja kaarsi juuri sinne missä arvelin korin olevan. Jee! Pojista nuorempi onnistui heittämään lähärin "hiukan" pitkänä ja hän lähti hakemaan kiekkoaan parkkihallin rampilta kun Sirpa heitti oman kiekkonsa. Sen verran meni pitkäksi että otin yllätyksekseni ensimmäisen pisteen tältä väylältä. Olihan huima aloitus - muutenkaan en ole täällä ykkösväylältä saanut par-tulosta varmaan kisassa kertaakaan.
Kakkosväylällä sain reikäpelin sääntöjen mukaan minä avata ensin ja ihan ok paikalle se kiekko kiipesi kallion päälle. Siitä lähäri taas korin alle ja helppo nosto-par. Olipas tänään hyvä aloitus! Jo toinen piste kun Sirpan kakkosheitto kilpistyi hankalasti risukkoon.
Kolmosväylällä saatiin par-tulokset kumpikin ja nelosella peli heitin ensimmäisen bogeyni korttiin ja vitosella palasin par-kantaan. Nämä väylät pelasimme tasan, eli ei pisteitä. Sitten tuli päivän ainoa rähmimisväylä, jolta heittelin alaraudan kautta vitosen korttiin ja Sirpa sai tästä helpon pisteen. Yritin par-puttia liian kaukaa vain koska Sirpan kiekko oli korin alla ja par:lla olisi tullut tasatulos... tästä siis pelin luonteen takia ylimääräinen heitto - normaalipelissä olisin mitä luultavimmin heittänyt kiekon korin alle ja varmistanut bogeyn.
Onneksi peli ei ajautunut tuon väylän jälkeen huonommille urille ja sain kahdelta seuraavaltakin väylältä par:n. Näistä ensimmäisellä, väylällä 7, Sirpa heitti bogeyn ja sain kolmannen pisteeni, sillä avaukseni liiteli mandon läpi hiuksenhienosti. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa uskalsin alkaa ajatella, että minulla olisi mahdollisuudet jopa voittoon. Toki muistin vielä edessä olevan mandoväylän, josta en ole tainnut koskaan heittää läpi, mutta silti. Saahan sitä tyttö haaveilla!
Mandoväyliin palatakseni - tänään oli se päivä, jolloin molemmat menivät läpi! Olen päässyt Prodigy M4 400G-kiekkoni kanssa niin hyvään yhteisymmärrykseen viime päivien treenissä, että tämä olkoon siitä palkkioni. Jopa jonkin aikaa kateissa ollut kevyt annukkaheitto löytyi kun sitä kaivattiin ja kierros oli niin palkitseva ja yllättävä, että en voinut kuin ottaa vastaan kaikki onnistumiset ja onnenhippuset nöyrin mielin. Upeaa! Tämä kierros säilyy mielessäni pitkään. Eikä tässä vielä kaikki - väylällä 9 oli kaljoitteluporukka, joka päästi meidät ohitseen. Kiitimme kovasti ja kiitimme uudestaan vielä kun olimme heittäneet avauksemme. Omani meni jännästi hiukan liikaa vasemmalle, paikkaan, josta en ole koskaan jatkanut ja hiukan jännäsin, kuinka sieltä pääsee korille. Ilahtuneena havaitsin, että matkaa oli toki sen 20-25m mutta suora linja. Siitä M4:lla mahdollisimman oikeaoppinen lähäri ja mitä tapahtuu - kiekko kilahtaa koriin! Sirpa huudahti spontaanisti Whaaaat!? ja samat oli omatkin ajatukseni. Pöljä päivä - tämä oli juuri sitä!
Huumaantuneena vaan pää kylmäksi ja kohti seuraavaa väylää. Ilmeisesti onnistuin nollaamaan hyvin, sillä siitä tuli par. Birdieputti olisi ollut turhan jännä, joten otin suosiolla tasapelin tältä väylältä. Taktikointia, toki. Seuraavalla väylällä par-putti kolahti liian isoon alarautaan ja bogey tuli korttiin. Sama seuraavalla, en tosin muista oliko nyt kyseessä alarauta, mutta jonkinlainen pidempi puttiyritys kuitenkin. Kaksi seuraavaa väylää taas tasoihin ja nyt tilanne pelissä oli ei-niin-turvallisesti 4-2 kun jäljellä oli enää kaksi viimeistä väylää, jotka olimme sopineet etukäteen heittävämme kahdesti jotta saamme vaaditut 18 väylää heitettyä.
Väylä 15 on ollut minulle kauhistus, sillä siinä heitetään kahden puun välistä, jokunen metri niiden takaa. Olisiko puiden etäisyys toisistaan 3m eli on siinä kiekolle tilaa, mutta silti. Ensimmäinen PDGA-kisani Veikkolassa kaatui pitkälti juuri puuosumiin ja muutenkin puut ovat aina saaneet heittoni sekaisin ja käteni tärisemään. Nyt tarkkana vaan, kiekkona sai toimia Pursi. Ensimmäisellä kerralla avaus putosi oikealle alas, sieltä lähestyminen korille ja par. Toisella yritin liikaa korjata sitä keskemmälle ja siitä tuloksena joutuminen vasemman pusikkoihin ja bogey. Tässä Sirpa kiri yhden pisteen päähän ja loppuun saakka siis riitti jännäämistä. Huh.
Väylä 16 on mennyt kerran niin hyvin, että olen päässyt birdieputille. Nyt siis jännäsin, onnistuuko antsa vai saanko jatkaa kiekkoineni kauempaa. Nätisti se kaarsi, mutta koska Sirpa otti tästä par:n, en ottanut riskiä pitkästä birdieputista vaan heitin kiekon korin alle ja par minullekin. Vielä sama väylä uudestaan ja kisa olisi siinä! Toinen avaus aika samanlainen kuin ensimmäinenkin, sillä erotuksella, että nyt kiekko skippasi lähemmäs koria. Ihan varma ei voinut olla siitä, olisiko kiekko niin lähellä, että putti olisi muodollisuus. Vielä Sirpan avaus, joka kaarsi nätisti - ja päätyi aivan korin alle! Varma birdie! Tästä olisi nyt kiinni, jatkuisiko peli tasatilanteesta vai saisinko yllätysvoiton. Kävelimme korin luo ja siellä ne olivat - kumpainenkin niin lähellä koria, että ei tästä voinut ohikaan heittää! Huojennus, ilo, mutta samalla pieni harmitus Sirpan puolesta - hänkin pelasi tosi hyvän kierroksen ja vielä tuollainen lopetus kierrokselle!
Olihan upeaa pelata ja olihan myös jännittävää ihan viimeiseen heittoon saakka! Mahtavaa huomata, että olen saanut pelini nyt sille tasolle, jolle sen haluankin. Että voi pelata. Että voi haastaa ja kisata. Että voi onnistua. Kaikkein vahvimmin pelaan itseäni vastaan, sillä huonolla pelillä voitto ei tunnu voitolta. Nyt se tuntui. Makealta sellaiselta.
ps. kuvasta puuttuu viimeiset 2 väylää tuplattuna, eli nehän menivät 4 ja 2...

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kivikkoa, Kaatista ja odotettu Halti-bägi!


Ihana fribaviikonloppu edessä ja odotettu Halti bagikin saapui perjantaina! Ihka oma ensimmäinen fribareppuni jäi hiukkasen vajaaksi kun pakkasin sinne luottokiekkoni ja nekin, joiden käyttöä vasta opettelen. Mukaan vielä pari ylimääräistä putteria ja ulos, sateiselle Kirkkonummen kierrokselle.

Sateessa heittoni alkavat aina lipsua urakalla enkä saa kiekkoja saati sormia niin nihkeiksi, että heitot lähtisivät toivottuun suuntaan. Hollen kierros sujui ihan hyvin, minä ja nuorempi poika kärsittiin huonoista heitoista, vilusta ja nälästä ;-) Heittoja kertyi lopulta reilut 10 enemmän kuin edelliskerralla, mutta väliäkö hällä kun lämmin sauna odotti. Kierroksesta viisastuin ainakin sen verran, että rukkasia ei voi vieläkään jättää kotiin...





Lauantaiaamuna treffasimme seurakavereita Kivikon frisbeegolfradalla, sillä pitihän tuo oma "kotiratakin" saada edes yhden kerran kierrettyä ennen Wappuwippailuja, joihin olemme osallistumassa. Heti ykköstiiltä väylää katsoessani alkoi hiukan hirvittää - jorpakkoa, jonne kiekon tuupata oli aivan liian lähellä, joten tyttären kolhitulla Dragonilla avaukseen. Ykkösheitto dropparin lähelle kuten muillakin, jees. Kakkosheitto lähti kaatumaan ja päätyi rollerina aivan korin juurelle. Mahtiylläri, jonka ansiosta korttiin sai heti kirjata par-tuloksen :)
Kakkosväylällä ok avaus, kakkosheitto taisi osua johonkin risuun tai puuhun matkalla ja kolmosheitto oli sen 5-6m korista, mikä aiheuttaa jännäputin... eli vitonen korttiin. Kolmosella pääsin sentään bogeylla, siinä kakkosheitto tyssäsi hiukan lyhyeksi puunlatvan takia.
Nelosväylältä aina väylälle 10 kaikki meni tasaiseen bogeyvauhtiin. Oman tuntemukseni mukaan avaukset olivat ihan hyviä, samoin väylällä jatkaminen, mutta jos kiekko ei ollut nostoetäisyydellä, tuli siihen aina se ylimääräinen putti mukaan. Tai ei ihan aina, kerran puttasin päättäväisesti sisään. Siis yhden kerran.
 
Lähes kaikki loppuväylät olivatkin sitten par-putken juhlaa. jopa haastava väylä 13 oli mennä par-lukemin, mutta siinä tein päätöksen putata vahvasti kohti koria ja menihän se kolmas putti jo sisään! Hahhaa, hyvä minä. Seiftaamalla siis olisi selvinnyt yhden pienemmällä lukemalla, mutta eihän nyt treeneissä seiftailla.
Pirkkometsä läpi par-linjalla ja ihan viimeisellä väylällä 18 taas se 5m putti alarautaan ja bogey. Ei kyllä voi valittaa tuloksia, +13 ei ole ihan jokapäiväinen tulos minulle missään 18-väyläisellä ja näin ollen Kivikko nousi heti suosikkikenttien joukkoon. Myös seura oli mukavaa ja jälkeenkin päin mietittynä erittäin arvokasta, sillä sain aina hyvät vinkit siitä, minne kattaa heittää, mitä varoa ja lisäksi pääsin seuraamaan muiden naisten heittelyä. Olenkin heitellyt luvattoman vähän naisten kanssa ja nyt se nähtiin, että kannattaisi!
 
Sunnuntaina oli edessä toinen uusi tuttavuus: Kaatis. Kehuttu kenttä, joka on tällä hetkellä kai ainoa maksullinen Etelä-Suomessa. Ja kyllä oli maisemat hulppeat, väylät haastavat ja kaikki jotenkin tosi erilaista kuin muualla! Heti alkuun väylä 3 ja etenkin sen korin sijoitus sai heittokäden väräjämään ja herätti pohdintoja siitä, minne kiekko rollii jos jostain syystä lähtee rinnettä alaspäin... Tämä siis eritystä varovaisuutta noudattaen eikä helpon nelosen jälkeen seurannut vitosväyläkään armoa antanut: laskettelurinnettä vastaava nousu ylös mäelle, jossa kori pienen puolikaaren muotoisen kuusiaidan suojassa. Seiskaväylän erikoisuutena mainittakoon, että heittoni pudotti mandonuolen alas... oli siis melkoisen nuoleva kaari siinä kiekossa ja siitä päätyikin hyvälle heittopaikalle mandon taakse, josta sain seuraavan jo lähelle koria. Tarkkaa puuhaa joskus.
Loppua kohti väylistä alkoi nauttimaan yhä enemmän. Mäelle nousut eivät olleet alun jälkeen yhtä rankkoja ja vähitellen sitä tottui aina uusiin haasteisiin ylös, alas vaakatasoon rinnettä tai vaihtoehtoisesti huipun suuntaisesti heitellessä. Tietenkään ei muistettu paikallissääntöä ja jokaiselle tuli ainakin yksi rankku laskettua mukaan, joskus heitettyäkin siitä missä kiekko katosi OB:lle. Omalle kohdalle osui vain yksi OB ja se oli väylä 15 lammen lähellä, josta jatkopaikaksi tuli droppari. Tässäkin syynä tuo Dragonin voimakas kaatuminen, kun en uskaltanut heittää muilla kiekoilla Hollen jo kadotettua yksi Teebird rollaten lammen uumeniin, kiekkojen hautausmaalle.


Viimeiset väylät heiteltiin vielä tarkasti par-tulokseen koko porukka ja näin ollen hyvillä mielin jutustelemaan porukoiden kanssa klubimajalle. Vaikka tulos +27 ei häikäise, fiilis radasta oli tosi jees ja tänne on mielenkiintoista tulla kisaamaan Spring Mastersien merkeissä kuukauden päästä!
Lopputulemana viikonlopusta on jälleen kerran: lisää lähäripeliä, lisää puttivarmuutta. Olen muuten huomannut JYLY:ssäkin, että varmuus 5-6m puteissa on kadonnut eli tuo ei ole ilmiö vain pelikentillä. Se ilahdutti, että pääsin melko lailla tutuksi uuden M400 kiekkoni kanssa ja varmaan niitä voisi ostaa pari lisää parempaa toistotreeniä ajatellen. Ja mikä ilahdutti suuresti on tuo uusi Halti bagi! Ai että on nautinnollista kun kiekot pysyvät järjestyksessä ja ojennuksessa ja olokin on kuin oikealla fribaajalla. Mahtavaa!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Worst shot – why not!


Menneen viikonlopun kisakokemuksesta jälleen viisastuneena päätin keskittää harjoittelua lähestymisten ja puttien suuntaan. Mikä tietenkin pitäisikin olla se oikea jako jatkuvasti. Entisen peruslähestymisten harjoittelun sijaan otan itseäni niskasta ja nöyrryn heittämään niin monesta kokeneemmasta suusta suositeltua Worst case -kierrostaktiikkaa.
Mukaan siis bagillinen kiekkoja ja kohti Oittaan nyt jo käytössä olevaa fribakenttää. Yllätyksekseni siellä oli edelleen muutamia hiihtäjiä, mutta selkeästi fribakausikin on käynnistynyt. Alkujumpaksi hiukan käsien pyörittelyä, vartalon kiertoja, venyttelyitä ja mitä niitä nyt on ja ykköstiiltä eteenpäin.
1. Eka avaus kalliorinteeseen ja toinen 10m säteelle korista. Jatkoheitto kalliolta koria kohti mutta osui kuin osuikin puuhun, toinen heitto korin alle ja taas jatkoon tuo kauemmas jäänyt. Kun vielä onnistuin tyrimään kummankin putin alarautaan tai lyhyeksi, alkoi pelin luonne tulla selväksi. Kyseessä on enemmän henkinen kuin taidollinen kierros.
2. Taas avaukset matkaan, Ennustaja ja Hiiden Hirvi. Hirvi kaarsi kivasti puiden ohi ja jäi suoraan linjaan koria kohti väylälle. Ennustaja taas jatkoi liitoaan suoraan pitkälle oikealle, kumpareen taakse metsikköön lähelle kävelytietä jota pitkin tiille kävellään. Selvästi pidempi heitto, mutta hankalasti puiden takana - jatkoon. M400 tästä koria kohti ja pääsi melko lähelle, vaan ei tarpeeksi jotta saisin putattua sisään... tästä pettyneenä paransin heittoani sen verran, että Roc lensi viitisen metriä lähemmäs koria ollen helpohkolla par-puttipaikalla. Jatkopaikalta taas putit korin alle tai kolisten kohti ja lisää bogeyta korttiin.
3. Manala antsassa onnistuen loistavasti, pitkällä puttipaikalla. Toinen kiekko oli Ennustaja ja se päätyi lyhyemmälle, kuitenkin edessä olevan ison puun ohitse ja rolli siellä hiukan vasemmalle sivuun. Taas ensimmäisessä lähestymisessä samaa epätarkkuutta kuin aiemmilla väylillä ja tuloksena bogey kun vielä puttipaikka oli puun takana. Toinen lähestyminen olisi ollut hyvin korin alla.
4. Pitkä väylä, jossa OB on aina vaarana. Avaus keskelle väylää dropparin pituisena, jee! Vaan ilo päättyi siihen kun toinen avaus leijui OB:lle kymmenisen metriä dropparin ohitse ja jatkoheitto siis rankun kanssa sieltä. Nyt kumpikin heitoista pysyi sisällä, toinen enempi oikealle ja etäisyys sama. Jatkoin oikealta, lähes korin tasalta. Kuvio pysyi jälleen samana eli lähestymisistä vain toinen päätyi nätisti korin alle ja nyt saldona siis tuplabogey.
5. Avaukset aika kivasti molemmat linjassa, ison kuusen oikealla puolella, hiukan ojan takana. Jotenkin kuitenkin taas kämmäsin toisen lähärin ja bogeylinja jatkui.
6. Nyt avaukseen Pursi, joka kaartoikin kivasti suoraan. Myös Ennustaja hoiti hommansa mallikkaasti, mutta jäi hiukan liikaa kuusen oksien taakse. Tästä Pursi liiti suoraan korin alle, mutta M400 jäi heikommaksi ja seuraavaksi oli molemmat kiekot hakkeella eli par-mahdollisuutta tarjottiin vahvasti. Pitääkö kertoa tulos? Puttitreeniä kaivattaisiin ja paljon! Bogey.
Toiselle puolikkaalle metsään lähdin siis niinkin hurjista lukemista kuin +7. Toki tuolla loppupuolikkaallakin on ne kivat helpommat väylänsä, mutta myös haastavia metsäväyliä ja monia puunrunkoja joihin osua...
7. Jostain syystä sain kummankin avauksen kallionyppylän ylitse samaan paikkaan - sillä erotuksella, että toinen syvemmällä risukossa ja jatkoon siis ainoastaan forenepillä. Koska foreheitto on minulla todella epävarma, näistä vain toinen onnistui auttavasti ja ensimmäinen taisi lennellä vaivaiset 15m eteenpäin. Tästä jälleen korille - tosin vain toisella kiekolla kun toinen lensi hankalasti puun taakse mäen päälle ja tuplabogey korttiin.
8. Ylämäkeen puiden välistä ja kumpikin avaus päätyi samalle korkeudelle, näistä jatkoon oikean reunan avaus hiukan risujen takana. Tästä lähestymisheitto koria kohti mutta kolahti kiven yläreunaan ja siitä vierähti sen taakse. Ei auttanut, vaikka toinen lähestyminen meni korille. Taas kaksi puttia ja bogey.
9. Antsalla avaus eli Manalaa käteen. Ihan jees, nätisti kaarsi oikeaan suuntaan mutta osui puiden oksiin ja putosi alas väylälle. Toinen avaus kaarsi liiankin ahnaasti oikean reunan puiden välistä ja jäi sinne keskelle. Koria kohti pääsi jälleen vain toinen lähestyminen, Roc killitteli lähellä koria kun taas M400 osui johonkin puuhun eikä bogeyltä voitu välttyä.
10. Kiva antsaväylä alamäkeen ei mennyt tänään täydellisesti, mutta rinteeseen päätyivät kummatkin kiekot, siitä korille ja ensimmäinen par!
11. Radan ainoa par2. Lyhyt neppi korille vaan sen verran jäi toinen avaus puun taakse että putit kolisivat onttoina ja par jäi haaveeksi.
12. Viimeistä vietiin ja nyt loivaa hysseä alamäkeen. Hiiden hirvi lähti liiankin vaatimattomalla vauhdilla kädestä päätyen liikaa vasemmalle, mandon ohitse pusikkoon. Sieltä lähestymiset korille ja sen verran lähelle nyt päästiin tai sitten putti oli viimein vertynyt, että par tuli tästäkin korttiin varmistaen lopputulokseksi +12 eli tasan bogey.
Mahtava kokeilu, jonka tulen uusimaan! Näitä kierroksia kun radoilla kiertää, pääsee selkeästi realistisempaan käsitykseen siitä, mitä esim. kisoissa on odotettavissa. Toki mielessä kävi, että olisi ollut mukava käydä myös se toinen vaihtoehto läpi, eli katsoa mihin Best shot olisi johtanut, mutta onko sillä nyt sitten kuitenkaan niin väliä? Eikö tärkeämpää ole selvittää, mikä on se worst case scenario, se huonon päivän tulos? Sen jälkeen kisoissakaan ei tule niitä pettymyksiä, joita väistämättä tulee jos aina kiertää ratoja antaen itselleen uusia mahdollisuuksia ja siloiteltua kuvaa.
Tänään otettiin mittaa siitä, kuinka hyvin siedän sitä, että kerta toisensa jälkeen saan hylätä ne parhaat heitot ja raahautua heittämään siltä epäonnistuneelta paikalta. Etten ole niin hyvä kuin paras heittoni vaan tasan niin hyvä kuin se huonoin. Usein epäonnistunut kakkosheitto oli yhtä lähellä koria kuin parempi avausheitto ja siltä huonommaltakin paikalta jatkettu parempi lähestyminen oli korin alla kun taas se epäonnistunut jäi juuri sen verran, että bogey oli ainoa vaihtoehto... Ainakin se iskostui hyvin mieleen, että jokaiseen heittoon tulee keskittyä kuin se olisi ainoa. Ja sillä kertaa se onkin. Yhtäkään heittoa ei pidä päästään kädestään miettimättä, mikä on toivottu heittolinja ja kiekon optimaalinen päätymispaikka. Pohtimatta, mitkä ovat riskit valittua heittolinjaa käyttämällä ja mitkä vastaavasti saavutetut edut jos/kun heitto menee niin nappiin kuin se on suunniteltu. Vertailematta vaihtoehtoisia heittoja, etsimättä kaikkia mahdollisia väyliä ilman halki jos ei aina suoraan korille niin ainkin tarpeeksi lähelle.
Ihan kuin olisin löytänyt pelin sisältä uuden pelin!