Uusi rata: Ford Discgolfpark

Espanjan kesäisen peliviikon jälkeen oli hiukan vaikeuksia taas orientoitua pelaamaan pitkissä housuissa, takeissa ja hansikkaissa kylmänkostean puhurin puhaltaessa, eikä arkisin ehtinyt radalle sitten millään ennen pimeän tuloa. Roy ja Millis ehdottivat sitten lauantaista pelireissua uudelle vasta avattavalle radalle Tuusulassa ja tokihan sellainen kiinnostaa! Luvassa oli sopivasti aurinkoinen marraskuun lopun päivä eli tähän vuodenaikaan paras mahdollinen pelikeli.

Kaikenlaisten viivytysten jälkeen pääsimme lopulta paikan päälle ja aloittamaan kierroksemme.. viikonloppuaamut osaavat joskus yllättää. Pelasimme alkuun keskeneräisen ykkösväylänkin, vasemmalle kaartuvan pitkän par4:n, vaikka valmiina ovat vasta väylät 2-17. Pitäähän sitä jonkinlainen kokonaiskuva saada radasta ja tämä väylä olikin kovin erilainen muihin väyliin verrattuna. Tuo siis lisää monipuolisuutta kokonaisuuteen. Par tuolle väylälle on ainakin talvikeleillä minun heittopituuksillani aika lailla mahdoton, mutta bogiin sen saa kun ei roiski ihan minne sattuu. Tai siis jos ei roiski :)

Väylä #2 pelattiin pidempänä leiskana ja on tällaisena tosi tarkkaa ja teknistä heittoa vaativa 70m par3, jossa puuosuman jälkeen ei par ole niin vain pelastettavissa. Melko rankaiseva tiheikkö kymppiringissä ei ole ihan suosikkini, mutta kokonaisuutena ok väylä. Väylä #3, 180m par4, alkaa metsässä ja kaartaa hiukan ennen puoliväliä oikealle, mistä jatkaa aukealla ja kori on pienen nousun päällä. Avauksen sain juurikin omaan sweetspottiini väylän taitteeseen ja siitä pyrkimyksenä on pelata kahdella korin alle. Näin väylän saa pelattua par-tulokseen. Jos taas avaus kaartaa vasemmalle, voi olla haastavampaa päästä pelaamaan kakkosheittoa aukealle ja lisäheittoja kertyy.

Väylä #4 on tiukasti oikealle kaartuva 74m par3, jonka mando on minun makuuni turhan tiukka kuten suuressa osassa näitä vastaavia mandoväyliä. Jos tavoitteena on estää pelaaminen oikealta isolla hyssellä/upsilla, mandopuu voisi olla metrinkin oikealla väylän siitä kärsimättä. Millis heitti tässä rystyantsaa hiuksenhienosti mandon väärältä puolelta ja kiekko olisi ollut komeasti neljän-viiden metrin pirkkoputilla, mikä olisi ollut mielestäni ansaittu pirkotus. Jos taas mandon tarkoitus on vaikeuttaa väylää ja lähes pakottaa pelaamaan kämmenheitolla, niin siinä se onnistuu.

Väylän #5 tiillä seisoessa tuntuu siltä, että väylän avaus kaartaa aina oikealle ja LHBH/RHFH peli on aivan erilaista kuin tällaiselle RHBH-pelaajalle... Väylä on kyllä hieno, siitä ei voi sanoa kahta sanaa! Oma avaukseni sweetspottiin, oikealle taittavaan mutkaan, meni pari metriä pitkäksi eikä sieltä pääse väylää pitkin etenemään juuri ollenkaan ilman kunnon kämmenheittoa. Monipuolinen heittovalikoima on siis enemmän kuin tarpeen täällä pärjätäkseen. Varsinaista mörriä metsä ympärillä ei ole, mutta paikoin väylän sivusta on hankala löytää etenemisväylää ja hyvä niin. Loppuosa on melko suoraa, 100m verran kaunista metsäväylää, jossa kiekko laskeutuu lähes aina armeijan kaivamaan poteroon ja peli jatkuu sitten sieltä. Upea väylä!

Väylät #6 ja #7 ovat hienoja, maasto on kaunista ja ensiluokkaista edelleen ja korotettu kori hyvin toteutettu. Näissä löytyy sekä suoralle, että hiukan vasempaan feidaavalle heitolle reittiä, mutta väyläpituus (84m/94m) estää pirkotukset minun avauksillani. Tai no, kutosväylällä pääsen kyllä kymppirinkiin, mutta sieltä pitäisi saada se kiekko koriinkin. Väylän #8 koivukuja on taas erilainen ja komea sekin, ja jälleen pelataan oikealle kaartuvaa väylää 90m verran. Tässä väylältä pois joutuminen on hiukan rankaisevampaa kuin muualla, sillä koivikko ei anna armoa ja bogiinkin on tekeminen vasemman reunan tiheiköstä. Tarkkaa heittoa siis.

Väylä #9 pelattiin oikeanpuoleiseen koriin ja on 78m par3. Tämä pitäisi siis pystyä pelaamaan korille, kunhan pysyy väylällä. Väylän sivussa on jälleen hiukan pahempaa mörriä kuin alkuväylillä, eli tarkkuutta suosittelen vahvasti kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Myös vesieste on tarjolla mikäli väylä pelataankin vasemmanpuoleiseen koriin, pikkulammen yli, ja huonolla tuurilla kiekko sinkoaa lampeen myös oikeanpuoleiselta väylältä sopivan puuosuman seurauksena.

Väylä #10 oli karun näköinen ainakin näin syystalvisessa asussaan. Pitkä par3, joka ei erottele pelaajia, joiden avaus on alle 100m. Tässä pystyy pirkotukseen, jos pystyy heittämään kiekkonsa 120m tarkasti eli vain kovakätisille. Sivussa taimikkoa, jonne kiekko voi kadota huonolla tuurilla, mutta muuten avointa väylää minne lingota. Samalla aukealla pelataan väylä #11, jonka hieno korin paikka oikeuttaa tuon 213m par4-väylän. OB-laatikko väylällä ei ollut vielä merkattuna, joten sitä emme huomioineet pelissämme ja siksi tuo oli nyt vain lähes täysien heittojen toistoa kunnes päästiin putille.

Väylä #12 pelattiin lyhyempänä par3:na ja oli sellaisena hyvä, kohtuu vaativa korin paikka oikealla puolella. Vaikka sain avaukseni täydellisesti keskelle siltaa ja sen korin puolelle, oli korille pääsyn tiellä vielä yksi puu piilossa. Oikeakätisen antsaa tai forehysseä on tarjottava kakkosheitolla. Vasurin väylä :)

Väylä #13 oli aivan erilainen, mikä on hyvä. Korille on hyvä oikeakätisen hysselinja, mutta esteenä tiin ja korin välissä muutaman metrin korkea valli, jonka yli kiekon on mentävä. Muualla on mörriä, josta ei pääse läpi tuurillakaan. Tässä saattaa jäädä kuusten alle murisemaan, jos ei avaus osu kohteeseensa, muutoin kiva ja palkitseva väylä kun korillekin voi lähestyä vakaalla putterilla.

Väylä #14 pelattiin tarkasti pelikirjalla: lähäri, draivi, putti. Hyvä, pitkä par3, jossa par on birdien arvoinen. Oikeastaan kun tarkemmin mietin, tuohon varmnin pelikirja olisi: lähäri, lähäri, lähäri ja putti/nosto sillä väylältä ei kannata joutua ainakaan vasempaan reunaan eikä varsinkaan juuri sillä koria tavoittelevalla heitolla. Tässä jos missä bogi on par, mikäli suora eteneminen ei ole vahvimpia osa-alueita. Ja kyllähän sitä vielä suoraan etenisi, mutta se loppufeidi...

Väylä #15 on pitkähkö par3 melko avoimella ja pelattavissa kahdella korille. Korin paikka on jälleen siten, että hyssellä sinne ei pääse, joten kämmenheitto tai antsa tulevat hyvään käyttöön oikeakätisellä pelaajalla, ellei pääse avauksella sopivaan linjaan ja pääse pelaamaan suoraan korin alle. Korin takana kiekko saattaa sukeltaa vielä kuusen oksien alle ja pienikin lumimäärä piilotti valkoisen putterin yllättävän tehokkaasti ja se löytyi vasta tarkan syynäämisen ansiosta.

Väylä #16 taipuu kevyesti oikealle, on kaunis metsäväylä ja pitkähkö par3. Avaus voisi olla alle 80m pitkänä suorakin, ehkä turhaan heitin oikealle taipuvan, sillä sieltä lähestyminenkin taipuu samaan suuntaan. Väylä #17 on erittäin vaativa ja pitkä par3 - tähän ei taida pirkotuksia olla luvassa ihan joka pelaajalle. Haastava korin paikka haastavan avauksen ja lähestymisen jälkeen. Tähän olisi hienoa nähdä se täydellinen avaus ja birdie! Hieno väylä, johon par on hyvä suoritus.

Kokonaisfiilis paikasta on erittäin positiivinen ja tykkäsin radasta heti ensi käynnillä! Sekin on harvinaista, että suurin osa väylistä jäi jollain tasolla mieleen, eli ei samanlaista puuroa vaan toisistaan erottuvia väyliä. Hienoa työtä kaiken kaikkiaan! Yllättävän valmiiltakin väylät vaikuttivat, ei ollenkaan sellaista vasta valmistuneen tuntua siinä mielessä, että näkyisi keskeneräisyyttä. Liekö maasto sellaista, ettei puita ole tarvinnut juurikaan kaataa ja oksia karsia. Kävimme pelaamassa Hollen kanssa radan vielä toisena viikonloppuna, silloin oli lunta maassa 10cm ja ilman naruja kierros kesti ihan jo senkin takia, että puuterilumesta oli hankalaa aina löytää kiekkojaan. Yhtään ei silti hukattu, kaikki lähtivät mukaamme mitä paikalle tuotiin.

Todellakin käynnin ja toisenkin arvoinen rata ja tervetullut lisä lähiseudun tarjontaan! Melko hyvin siellä pystyi Zücallakin liikkumaan eikä tarvinnut kuin muutamassa kohdassa nostaa portaiden yli. Lumikelillä olin kannettavan normibägin kanssa, se tuntui helpommalta vaihtoehdolta silloin.

Ford Discgolfpark Frisbeegolfradat.fi -sivulla