V: En tiedä. Olen harrastanut lajia vasta 28 kuukautta.
Usein tulee hämmästeltyä sitä, kuinka lyhyt aika onkaan siitä päivästä, jolloin otin ensimmäisen kerran frisbeegolfkiekon käteeni ja aloin pelaamaan. Niin paljon on tapahtunut näiden 28 kuukauden aikana! Nykyään vietän melkein kaiken vapaa-aikani pelaten, harjoitellen tai sitten katsellen frisbeegolfia YouTubesta yhdessä Hollen kanssa. Kaikki ystävät, joita tapaan, ovat frisbeegolfharrastajia. Se ei ole minulle, meille, vain harrastus vaan todellakin elämäntapa.
Yhdistyksemme, Disc Golf Vikingsien, päättäjäiset olivat marraskuun lopulla yhdessä vuosikokouksen kanssa. Olipas mukava nähdä niin monta tuttua kasvoa, joita näemme aivan liian harvoin, kun emme asu kotiratamme Kivikon lähellä. Aluksi nautimme kakkutarjoilusta muutaman SM-kisoissa menestyneen pelaajan kunniaksi ja siinä samalla olikin hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia sinne ja tänne. Onnittelut vielä Sekaparien SM -mitalistit Jenna ja Sebastian sekä Amatöörien SM-kultaa tuonut Mika!
Palkitsemistilaisuus pelaajille ja jäsenille pidettiin illan virallisen osion jälkeen. Kaikilla jäsenillä oli etukäteen mahdollisuus ehdottaa palkinnon saajia ja hallitus teki sitten lopulliset päätökset. Palkittiin Vuoden pelaaja ... Vuoden kehittyjä ... Vuoden viihdyttäjä ... Vuoden TD ... niin tärkeitä ja hienoja huomionosoituksia. Ja sitten oli vuorossa jotain todella suurta: Vuoden Viikinki. Joku, joka oli osoittanut suurta intohimoa lajiin ja toi seuraamme esiin sekä sosiaalisessa mediassa että todellisessa elämässä. Mikä kunnia! Sitten paljastettiin, että tänä vuonna palkinnon voittaja on nainen, joka on osallistunut myös Frisbeegolf Ohjaaja 1 -koulutukseen. Mitä! Se olin minä! En voinut uskoa! Minulla ei ollut aavistustakaan! Vau, mikä kunnia - kiitos kaikille!
Olo on kiitollinen. On niin paljon helpompaa olla itsekin ylpeä siitä, mitä teen ja miten pelini on kehittynyt, kun saan sille tukijoita ja arvostusta. Joskus ajattelen tätä blogiani, enkä ole varma antaako se muille mitään, lukeeko sitä monikaan. Minulla ei edes itselläni ole aikaa lukea kirjoituksiani juurikaan julkaisemisen jälkeen, vaikka pääosin itselleni tätä teenkin. Liian usein tunnen myös, etten treenaa tarpeeksi, että vain pelailen ja pohdin asioita päässäni enkä toteuta käytännössä. En treenaa puttia, en erilaisia lähestymisiä kuin hetkittäin vaan pääosin ne tulevat pelailun lomassa, niillä hyvän tuulen höntsäkierroksilla. Mutta sitten taas - aina kun pelaan ja heitän kiekkoja, opettelen ja opin jotain uutta. Usein unohdan, mitä olen oppinut ja sitten jonkin ajan kuluttua opettelen asiaa uudelleen ja vasta sen jälkeen muistan edetä siitä seuraavalle tasolle. Tämä vuosi on ollut mahtava ja olen todella yllättynyt siitä kaikesta, mitä pelissäni on tapahtunut! Mutta tärkeintä on, että mitä paremmin pelaan, sitä enemmän nautin pelistä itsessään. Rakastan sitä!
Vuoden Viikinki 2017 - tätä en osannut odottaakaan!
Mikä kausi tämä onkaan ollut minulle! Aloitin ratingilla 699 kun tavoitteeni vuodelle 2016 oli 700 tai enemmän. PDGA:n huumoria jättää yhden alle. Nyt ratinkini on 777 ja uusimpien kierrosteni keskiarvo tasan 800. Kuinka kauan tätä nousua on mahdollista tapahtua? Olen odottanut oikeastaan loppukesästä saakka milloin saavutan sen tason, etten enää pysty pelaamaan yli kulloisenkin ratinkini eikä sitä ole vielä tullut vastaan. Nyt alan jo rauhoittuakin asian suhteen ja palata siihen fiilikseen, etteivät ne ratingit niin tärkeitä olekaan. Että omaan pelaamiseen ja omiin virheisiin voi suhtautua huumorilla. Että voin osallistua kisoihin aivan uusillakin radoilla tietäen riskit siihen, että saan huonoja tuloksia. Niin lähdin Mijakseenkin marraskuun lopulla ja hyvinhän siellä silti kävi. Itse asiassa paremmin kuin hyvin!
Suunnitelmia ja tavoitteita tulevaisuudelle on paljonkin ja haluan nähdä, kuinka kauan on mahdollista kehittyä pelaajana. Tätäkin tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä kaikkea, mitä tämä upea laji on antanut ja tulee toivon mukaan antamaan tulevinakin vuosina. Olen saanut tutustua niin moneen uuteen ihmiseen ja aina vain todeta sen, kuinka mukavat ihmiset tätä lajiamme harrastaakaan! Olen oppinut rennompaa suhtautumista peliini ja epäonnistumisiini sen myötä, kun niitä onnistumisia tulee aina vain useammin. Ja myös rentojen pelikaverien myötä. Tavoitteenani on myös yhä enemmän olla antamassa lajille takaisin kaikkea sitä, mitä itse siltä olen saanut - osallistua talkoisiin, kisojen ja tapahtumien järjestämiseen jne jne. Kohti vuotta 2018 - olkoon se entistäkin antoisampi!
Omat ratinkini kautta aikojen - kuinka osaamattomana sitä tulikaan lähdettyä kisoihin ja kuinka paljon se kaikesta huolimatta antoi!
PDGA Kilpailuluokat
Yllättävänkin kova ratingtaso on tämän mukaan FPM(FP40) -luokan naisilla, yli 850 ja tulostaso alle 63 heittoa. Tuohon en taida koskaan yltää, mutta vuoden päästä siirryn FPG (FP50) -luokkaan, jonka ratinkiraja 800+ on toivon mukaan ihan mahdollinen
Viimeisten 25% kierrosteni keskiarvotulos on 72 heittoa, minkä mukaan olen FA2-tason pelaaja - ja nyt sinne on vihdoin noustu ratinkienkin valossa
Hyvää kehitystä vuoden aikana! Ja asenne kohdallaan!
VastaaPoista