Kohti kisakauden avausta, Pirkkometsää

Edustusseuran valinta tapahtui reilu vuosi sitten sattumien kautta enkä ole valintaani katunut. Disc Golf Vikings on hyvä seura harrastaa ja kilpailla. Hassua on vain se, kun porukat aina kyselevät minulta Kivikon radan tilanteesta ja vaikka se seuran kotirata onkin, itse olen heittänyt siellä vain muutamia kierroksia. Ja nekin pääosin kisakierroksia.

Jälleen olemme Hollen kanssa menossa Kivikkoon kisaamaan, mutta tällä kertaa vain ns. Pirkkometsän valloitukseen. Kisa käsittää neljä kierrosta, joista jokainen koostuu 7 kierroksesta Pirkkometsän neljällä väylällä... pitkällä matematiikalla tuosta kertyy yhteensä 4x7x4 väylää = 112 väylää yhden päivän aikana. Matkana mitattuna yksi neljän väylän rundi on n. 550m riippuen kuinka hyvin väylällä pysyy eli siitä kertyy matkaa n. 16km. Ei paha? Katsotaanpa.

Sunnuntaiaamuna ajelimme bägeinemme Kivikkoon ja aloitimme ensimmäisen pelikirjatreenimme. Koska olemme nuo väylät heittäneet oikeastaan vain kisassa, on niihin jäänyt hyvin ohut kosketuspohja ja kun kysee kuitenkin on 50-66m pitkistä väylistä, olisi niissä se pirkotuskin mahdollista oikealla pelikirjalla ja avauksella. Kierroksia otimme tähän harjoitukseemme kahdeksan, eli hiukan enemmän kuin 1/4 tulevasta kisastamme. Tällä saisimme vähän tuntumaa siihen, miltä kisassa sitten alkaa tuntumaan. Loppuhan menee tahdonvoimalla.

Väylä #14 Par3 50m (ka 3.0)

Väyläkuvauksessa näyttää, että korille on kaksi vaihtoehtoista reittiä, mutta tiillä vaihtoehdot ovat vähissä. Olen seuramestaruuskisassa joutunut pelaamaan väylän vasemman kautta ja tällaiselle oikean käden rystyheittäjälle ilman vahvaa forea se on kyllä tuskaa ja tuurikauppaa. Siispä pelikirjaan merkintä hysseheitosta ja vähintäänkin kohtuuvakaasta midarista. Hauskaa on, että väylän lyhyydestä huolimatta koria ei tiiltä näy ja sinne pääsykin vaatii todella tiukan hysselinjan ja skipin tai vaihtoehtoisesti laajemman hyssen veikaten voittoon puiden välistä. Tai nämä vaihtoehdot ovat minun taidoillani havaittavissa - muille voi avautua linjoja enemmänkin :)

Väylän pelaaminen meni melko lailla saman kaavan mukaisesti: hysseä tiukasti leveää väylää pitkin tai yhden puukierron kautta ja pitkä puttiyritys. Jokainen kierros päättyi ihannetulokseen. Skippiä en lumelta saanut enkä näin ollen tiedä, onko sellaista odotettavissa keväämmällä - toivotaan parasta. Jokunen pitkä putti tässä olisi mukava upottaa :)


Väylä #15 Par3 54m (ka 3.1)

Tätä väylää pidin etukäteen varmimpana pirkotusväylänä, mutta tulosten valossa se jäi kuitenkin yli ihannetuloksen. Koska väyläkuvauksen mukaista s-kaarta en osaa oikean käden rystyllä toteuttaa ja fore on pelkkä neppi, jää vaihtoehdoksi heitto lähes suoraan kohti koria ja toive, että kiekko löytää reitin päämääräänsä. Tässä onnistuin heti ensimmäisellä kierroksella ja luulin, että väylän pelikirja on siinä - pirkotettu! Vaan en päässyt yhtä hyvälle puttipaikalle enää kuin yhden kerran ja senkin puttasin alarautaan paikalle lentäneistä pirkko-korpeistakin huolimatta, joten plussalle jäätiin.

Väylällä on selvänä kompastuskivena kiekon joutuminen liian suoraan linjaan liian kauas korilta, jolloin sen ja korin välissä on melkoinen koivuvankila. Tuon vankilan lävitse heitin milloin upsia, milloin hysseä, milloin taas antsaa ja lopputulos oli joko parin pelastus taikka bogi. Pitänee harkita tähän hiukan isommalla feidillä olevaa kiekkoa, jolloin riski joutua koivikkoon olisi pienempi. Suoralla kiekolla liian ahtaalta heitettäessä saattaa olla riskinä joutua jopa vasemman puolen metsikköön ja silloin on bogi jo lähes varmasti kirjoitettavissa tuloskorttiin.


Väylä #16 Par3 66m (ka 3.1)

Tässä näen ainoana oikeana linjana pitkähkön suoran heiton maltillisella feidillä, jolloin kiekko päätyy korin luo hiukan ylärinteeseen. Hollella oli aivan loistava vasurin s-linja, joka päätyi aina vain useammin korin luo, mutta tuo vaatisi jälleen minulta foretuksen osaamista. Siispä linjoja etsimään.
Alkuun päädyin parikin kertaa metrin tarkkuudella samaan paikkaan, puukasan eteen kuusen juurelle. Heittoni jäi lyhyeksi, mutta kiekolle oli hyvin tilaa. Täältä oli hankala päästä korille muutoin kuin forenepillä ja sekin haastavasta asennosta jalka pitkälle kuusen alle venytettynä. Vielä kun akrobaattisen lähestymisen jälkeen haaraputtasi neljästä metristä alarautaan, oli huumori vähissä. Tai itse asiassa siitä se huumori vasta aukesikin - lajin eniten yhdistävä tekijä kun tuntuu tuo alarautaputti kuitenkin olevan :)

Lopuksi parin grippariavauksen jälkeen löysin linjan, jolla korille pääsee ja kun vielä putinkin sai oiottua salonkikelpoiseksi niin pirkotus oli tosiasia. Taisi olla ensimmäinen kerta tällä väylällä. Sain toistettua avaukseni vielä kerran lähes identtisenä, mutta en puttia... tällä mennään.

Väylä #17 Par3 55m (ka 3.5)

Ennakkoon arvioiden haastavin väylä, sillä ainoa mahdollisuus korille kulkee 20m päässä avautuvasta 2,4m leveästä aukosta, joka jatkuu puupillinä jonkin matkaa ennen avautumistaan loivasti oikealle. Olen tässä saanut avaukseni korille kisan harjoitusheitolla, mutta nopeasti tässä treenikierroksien kertyessä huomasimme, että tässä parasta on pelata paria - bogitikkaa uhmaten.

Mitä rauhallisemmin tuohon kiekkoni päästin, sen varmemmin pääsin pillistä läpi. Tai no - kontrolliheitolla, jos sellainen vaan hihasta löytyy. Ehkä kovempikin nykäisy alivakaalla midarilla toimisi, jos taas löytäisi sen oikean tähtäyspisteen eikä kalauttaisi kerta toisensa jälkeen siihen kaikkein kärsineimpään koivuun. No, tuli treenattua erilaisia pelastaumisheittoja ja tutustuttua vaihtoehtoisiin reitteihin korille - eikös sekin ole arvokasta tietoa :)

Kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllinen ja hauskakin treeni! Tuttuja Viikkareita näkyi kiertämässä rataa kahteenkin kertaan ja siivoilevan tiiltä lunta ja jäätä pois. Hieno homma - arvostan! Käteen jäi hyvä fiilis sekä onnistumisista että niistä epäonnistumisista, joista sai uutta oppia. Kyllä tämä taidetaan mahdollisuuksien puitteissa ottaa vielä uusiksi kerran ennen kisaa - sen jälkeen näitä väyliä lienee kierrettykin ihan riittämiin :) :)

Kiekkojahan tuolla ei montaa tarvitse, mikäli kaikki menee pelikirjan mukaan. Mutta sitten on ne kerrat, kun avaus kalahtaakin puuhun ja jatkopaikka on aivan random - silloin pitää olla oikea kiekko saatavilla tuohonkin tilanteeseen. Hyvin rajoitetulla bägin sisällöllä tuonne kuitenkin lähdetään, mutta evästä taas saa olla normikisaa enemmän mukana. Kyllä siitä hauskaa tulee!

 

Hauskoja rituaalinomaisia kuvioita puiden rungoissa... taidettiin mekin muutama taideteos jälkeemme jättää väylälle #14

 

Tämän lähemmäs en päässyt pirkkoputille, mutta se riitti väylältä #16

 

Ah tuo ihana väylä #17 ja onnistunut avaus

 

Nyt oli par syntymässä: forenepillä pelastettu puuhun kalahtanut avaus ja tästä putti sisään... vai upposiko se sittenkään?

 

Kierros takana, korppien kaverit poistumassa

Tali IceBowl 2017

Aikataulumme sopivat Talissa järjestettäviin kisoihin aivan liian harvoin, mutta nyt oli juuri oikea hetki - ei Savon viikonloppua, ei muita sovittuja kisoja, ei velvollisuuksia. Tali IceBowl -kisapäiväksi oli kaikeksi onneksi vielä ennustettu aurinkoista pakkaspäivää, mikä on kyllä talvifriban parasta antia. Edes kevyen lumikerroksen alla väijynyt jää ei saanut meitä perääntymään. Viimeinen varmistus oli se, kun henkilökuntakauppamme alkoi jakaa glögiä ilmaiseksi kisaviikolla ja tottakai kannoin sitä heti 24 litraa auton takakonttiin kisapaikalle tuotavaksi. Perfect!

Kisapäivän aamu oli vilakka, pakkasta taisi olla -7 astetta ja moni kilpailija olikin vuorautunut useaan vaatekerrokseen pelaajakokouksen ajaksi. Minulla pysyy aina kropassa hyvin lämmöt päällä, mutta ääripisteet eli varpaat ja sormet olin varautunut lämmittämään kemiallisin lämmittimin. Sukkiin teipatut varpaanlämmittimiet ovatkin olleen monen talvikisan pelastus yhdessä villapohjallisten kanssa ja uudelleen käytettävän lämmittimen taas sujautan aina pelikäden rukkaseen ja vaihdan kun edellinen viilenee. Näillä mentiin tänäänkin ja varustepuoli kyllä toimi!

Sain samaan ryhmään Kissen, mikä oli suuri ylläri ja ilahduttava sellainen - milloinkohan olemmekaan pelanneet viimeksi yhdessä! Vielä kun kyseessä oli hyväntekeväisyystapahtuma ja höntsäilyksi luokiteltava, oli meillä kyllä rennon hauskaa koko kierroksen ajan. Tottakai välillä piti keskittyä heittoihinkin ja yrittää parastaan, mutta jos ei mennyt ihan putkeen niin eipä se päivän fiilistä heilauttanut. Näin pelaten moni väylä menikin yllättävän hyvin, yksi suuri ilon aihe oli väylältä 5 saatu par kummallakin kierroksella. Melko identtisestikin vielä tuo meni, Riverillä avaus väylän taitekohtaan tai hiukan sen yli ja siitä lähestyminen korille. Myös väylältä 6 oli par tarjolla, mutta se kaatui hiukan epätarkkaan lähestymiseen.

Olimme pelaamassa Tali Openin väylää 10 korille, mutta havaitsimme sitten hyvän lähestymisen jälkeen, ettei siellä koria ollutkaan. Siitä sitten hiukan hankalasti pääsimme kuitenkin jatkamaan väylän 11 korille. Silloin tajusimme katsoneemme koko ajan väärää ratakarttaa ja näin ollen kaikki kierrostuloksemme oli merkattu aivan väärille väylille. Ei tuolla niin suurta merkitystä ollut, kaikki heitot kun kuitenkin lasketaan yhteen :)

Kolmossektorille oli viritelty ihan uusia neppiväyliä holarin hakua varten. Kisassa jokaisesta holarista sain merkinnän ja samoin koriosumasta avauksella. Eipä niitä kyllä tullut kerättyä, kun napsin puuosumia oikein urakalla ja holaria avoimemmalla sitten yrittäessäni sain kiekkoni niin kauas korista ettei siitä enää saanut puttiakaan sisään. Loistavaa toimintaa, mutta ainakin monen naurun arvoisia. Ihania tällaiset kisat, joissa ei oikein ole muuta tavoitetta kuin nauttia lajista ja ihanasta talvipäivästä! Sen verran säädimme vielä kierroksen lopussakin, että väylä 16 jäi pelaamatta kokonaan, joten sille saimme vielä palata kun toiset aloittelivat keittolounastaan.

Lämmin keitto ja glögi maistuikin oikein loistavasti siinä tauolla ja söin vielä jälkkäriksi mukaan ottamani Risifrutin, jota en aamulla jaksanut vielä syödä. Huutokaupan jälkeen julkistettiin ryhmäjaot ja pääsimme ilahduttavasti toiselle kierrokselle Hollen kanssa samaan rapapooliin, meillä taisi olla yhden heiton ero tuloksessa :) Kierroksella osasimme jo väylät oikein, mutta peli meni lähes samalla tasolla kuin ykköskierroskin. Avaukset osuivat aika lailla kohdilleen, mutta lähipeli ei ole riittävän tarkkaa - enkä oikein tunne alivakaampia kiekkojani riittävällä tasolla näin talven jälkeen kun olen pelannut lähipeliä lähes pääasiassa vakaammilla midareilla. Muutenkin talvikaudella tuntuu, että heitto elää päivän mukaan paljonkin ja lahjanarut tuovat oman lisänsä. Hauskaa oli silti aivan kuten ykköskierroksellakin ja ilmahan vain parani päivän edistyessä! Aurinko mollotti ja lämmin glögi maistui aina pelattujen sektorien välissä. Kiva kun sitä oli laitettu tarjolle tuohon ykköstiin viereiseen pöytään :)

Lopuksi vielä palkintojen jako - kisassa palkittiin puttikorilla eniten holareita heittänyt ja sen lisäksi kaikkien kaksi kierrosta pelanneiden kesken arvottiin toinen kori. Ei osumia tässä pelissä, mutta kotia kohti lähdimme hymy huulilla ja jälleen yhtä hauskaa muistoa rikkaampina. Hieno kisa, upea leppoisa tunnelma ja aivan paras sää! Talvifribaa parhaimmillaan.

Tulokset

Ratakartta - jota huomasimme sitten lopulta seurata

 

Ekan kierroksen tulosten laskenta menossa, mukana myös kuvaajamme

 

Viimeinen putti uppoaa aina! Kissen tyylinäyte.

 

Naiset tauolla, Susanna vei kisan parin heiton erolla Kisseen ja minulle jäi ronssi :)

 

Hyppy-askelputti lähdössä... (kuva: Jari Huotari)

 

Ihana aurinkoinen Millis ja minäkin heijastuksessa mukana (kuva: Jari Huotari)

 

Siitä lähtee avaus. Onkohan aina noin niskat jäykkänä heitossa vai tuliko liikaa puristusta kun kuvattiin? (kuva: Jari Huotari)

 

 

Kakkoskierroskin onnellisesti takana!

 

Koko porukka yhteiskuvassa sekä muutama kannustusjoukkolainenkin (kuva: Jari Huotari)

 

Uusi rata: Hollolan Hirven frisbeegolf

Usean tunnin ajomatkalle on aina mukava suunnitella uusien ratojen kiertoa kelissä kuin kelissä. Sattuipa sitten matkapäiväksemme melkoinen lumimyräkkä kun Etelä-Suomeenkin saatiin 10-20cm uutta lunta kovan tuulen saattelemana, mutta se ei suunnitelmiamme estänyt. Holle bongasi Hollolan Hirven Frisbeegolfradan, joka on kuvauksen perusteella ilmainen, yksityinen, 9-väyläinen neppailurata. Sinne siis!

Paikan päällä isäntä näkyi muutaman työmiehen kanssa viimeistelevän piharakennusta ja tuli kyselemään meiltä, mihin olemme matkalla. Kummasteli, kun ilmoitimme, että tulimme kiekkoa heittämään. Että sellaisella tuulella muovia ilmaan! Meitä tuo tuuli oikeastaan vain ilahdutti, sillä saisimmehan nyt hyvää tuulitreeniä, kun väylät kiersivät peltoa ja tuuli puhalsi aina väylän suhteen eri suunnasta. Lumisade oli vasta alkamassa eikä pakkastakaan kuin korkeintaan -7 astetta, joten pelisää oli ihanteellinen.

Aloitimme väylältä 7, joka on radan ainoa par4 -väylä. Vahvassa vastatuulessa kaivoin pitkästä aikaa Gold Culverinin esille - yleensä kun kiekkovalintani ovat huomattavasti alivakaampia. Väylä kaartui hiukan ylämäkeen vasemmalle ja oikealla oli OB, joten valitsin näistä pienemmän pahan. Tulihan turhan korkea ensiheitto ja tottumuksesta alivakaiden kanssa lisäsin siihen pienen hyssenkin. Tuuli tarttui selvästi kiekkoon kun pohja oli hetkenkin sitä kohti. Tarkemmin mietittynä tuossa olisi pitänyt heittää aivan OB:n reunan yli mahdollisimman flättinä, niin olisin päässyt enemmän menosuuntaan. Haastava paikka, kun edessä oli kuitenkin nousua ja siihen vastatuulta päälle.

Seuraavan heittoni heitin läheltä väylän 8 koria ja nyt sain pitkän ja matalan vedon aikaan ja pääsin jo lähes puttietäisyydelle. Loppuosa väylästä hoituikin uuden vakaan midarini Opto Anchorin ja G5 Splinterin yhteistyöllä. Näin oli lämmittelyt hoidettu.

Kasiväylälle olisi uskaltanut myötäiseen heittää muullakin kuin Culverinilla. Jokin alivakaampi kiekko olisikin ollut parempi, sillä nyt päädyin odotetusti alarinteeseen väylälle 7. Mutta koska väylä oli oikealle ylämäkeen kaartuva ja liiallinen antsa olisi vienyt kiekon talon pihalle, ei pää antanut myöten heittää alivakaata. Kakkosheittoon valitsin jälleen Anchorin, joka kaarsi kauniisti aivan korin vierelle, alle neljään metriin ja tästä taas tuuliputterilla mahdollsimman suora heitto ketjuihin. Lopputulos ei olisi siis siitä kummentunut, vaikka avaus olisi ollut toinen :)

Jokaiselle väylälle oli annettu nimi, kasiväylä oli "Mäyrä"

 

Putti uppoaa, vaikka kuvakaan ei ole aivan tarkka kovan tuulen riepotellessa kuvaajaa :)

Väylä 9 oli ensimmäinen selkeä pirkotushaaste, mutta koska olimme hölmöinä parkkeeranneet automme korin taakse heittolinjaan, pelasimme tämän kumpikin varovasti seiftaillen midareilla pariin. Samoin kävi ykkösväylän kanssa, työmiesten autot olivat sen verran lähellä etten ottanut riskejä tuulisella säällä. Kakkosväylä meni vaikeaksi oikeakätiselle rystypelaajalle... antsaa ja kovaa sivutuulta vasemmalta. Kiekon pohjan paljastaminen tuulelle olisi johtanut mandon missaamiseen melko varmasti ja tähän olikin todettava, ettei minulla ollut osaamista eikä heittoa tässä kelissä. Forehysse olisi ollut se oikea, pitäisikö se nyt joskus opetella...

Kolmosella saikin sitten liidättää jännittävästi pyörittäneeseen tuuleen loivaan alarinteeseen. Heittopaikalla tuuli tuntui vain nimeksi, mutta kiekkojen skipeistä päätellen alempana tuuli selvästi enemmän. Lähestyminen menikin harakoille, kun tuuli nappasi kiekon ja kuljetti sitä otteessaan kauas korin ohitse. Paljon varovaisempaa ja flätimpää lähestymistä olisi kaivattu, tässä ei hysselinja toimi!

Nelosväylällä oltiin jälleen loivaa antsalinjaa hakemassa vastaiseen tuuleen ja ylämäkeen. Haastavaa aina puttiin saakka. Taisin heitellä tämän ylivakaalla Anchorilla, mikä ei ehkä ollut se järkevin ratkaisu. Tai sitä en ainakaan korille pystyisi kiskaisemaan suoraan tiiltä. Ehkä Roc3 voisi toimia, mene tiedä. Väylän vieressä oli upea savusauna, jonka terassilla kutsuvasti leposijat huilihetkeä varten. Ei ihan tällä kelillä, mutta kesällä varmasti tosi jees!

Vitosväylä oli jälleen pikkuneppi vastatuuleen ja etenkin tässä sai tuuliputtauksessa olla kieli keskellä suuta. Normiputillani ei täällä tehnyt mitään vaan kiekon sai singota vahvalla kierteellä "nose down" kohti ketjuja päättäväisesti ja pelkäämättä. Splinter ei lähde herkästi liitelemään ja sillä putit upposivat yllättävänkin hyvin. Tiedä sitten jos kyseessä olisi ollut kisatilanne - olisiko pokkaa putata ollut samalla lailla :)

Kutosväylä oli sijoitettu hiukan liian lähelle autoja - tai autot väylää - joten totesimme sen pelaamisen nyt turhaksi. Sen sijaan jäimme juttelemaan paikan isännän kanssa frisbeegolfista ja paikalle syntyvistä upeista savusaunan pukuhuoneista. Pääsimme kurkistamaan sisällekin, kutsuvaa ja aivan mahtavat seinämaalaukset oli joku paikallinen taiteilija tehnyt kummankin pukuhuoneen takaseinään. Isäntä oli perustanut radan yhdeksi virikkeeksi ja järjestää paikalla TyKy-päiviä työporukoille. Muita virkistysvaihtoehtoja olivat kalliokiipeily ja luontopolku ja tietenkin tuo savusauna oli ryhmien käytössä. Vieressä on myös maaseuturavintola Hollolan Hirvi, jossa tilat n. 130 hengelle. Kylläpä kuulosti mukavalta kokonaisuudelta, etenkin kun mukana on kuulemma osaava frisbeegolfin opastaja ryhmille. Tulikin heti mieleen, ettei meidän työporukan TyKy-päiville ole vielä päätettynä paikkaa...

 

Holle avaamassa kolmosväylällä - aukeaa on!

Kolmoskori idyllisessä maalaismaisemassa - ollapa tällaiset takapihanäkymät

Sielläkin voi hyvällä silmällä havaita korin keskellä peltomaisemaa.. olikohan neloskori kyseessä

 

Ratakartta on sympaattinen samaten kuin korit ja tiit - kotikutoisuutta, josta ei voi olla pitämättä

 

Umpihankifribaa Tarinalaaksossa

Talvilomaa oli ruhtinaalliset yksi päivä jäljellä ja sen käytin tehokkaasti Tarinalaakso Disc Golf -radalla Hollen kanssa. Sunnuntaina satoi lunta ainakin parikymmentä senttiä, mutta emme antaneet sen häiritä, olimmehan silloinkin lumisateessa koko päivän pelaamassa. Kiekoissa oli valmiiksi lahjanarut kiinnitettynä, evästäkin oli pakattuna banaanien, Risifruttien ja mustikkasopan verran juomaveden lisäksi. Kohti Siilinjärveä siis!

Ensimmäinen ylläri oli se, ettei parkkipaikkaa oltu aurattu eikä siinä ollut yhtään jälkiä. Jätimme auton tien sivuun ja tässä vaiheessa jo totesimme, että talvisaappaat olisi ollut paras jalkine tänään. Minulla ne olivat mukana, mutta Hollen pilkkisaappaat kotona. Tallasin sitten Hollelle polun parkkipaikan halki rinteen luo, josta tarkoitus oli lähteä kapuamaan kohti kakkostiitä. Ajattelin, ettei hänen tarvitse lumettaa heti nilkkojaan umpilumessa... heh.

Tarinalaakso - here we come!

Samassa paikalle ajelikin auraustraktori ja Holle palasi siirtämään automme kohta avatulle parkkipaikalle. Viimein nousimme rinnettä puhkuen ja puhisten. Hiukan oli lumen alla liukastakin, mutta pääosin rasitteena toimi vain jyrkkä rinne ja valtava lumikuorma. Tuli hiki, tuli mäkihiki. Tiillä hetken aikaa puuskuttelua ja sitten kevyen hartialämpän kautta kiekot matkaan. Väylä näytti lyhyemmältä kuin muistin, mutta siitäkin huolimatta olin jälleen samassa paikassa kiekkoineni kuin aina ennenkin eli vasemmassa metsikössä. Siellä oli sentään kinosten alla hiukan tallausjälkiä eli joku oli aiemminkin sieltä jatkanut ja jonkin matkaa saimme tallata myös aivan järjettömän hienossa kunnossa olevaa ja leveää vapaan hiihdon baanaa. Toki aivan sen reunaa, tästä tuskin on yhdellekään hiihtäjälle haittaa.

Ponnetonta oli alkuheittely ja nostobogiin kopsahti. Vielä hiukan rinnettä ylös ja kohti kolmosväylää, jonne olikin auttava polku. Hiukan kevyempää, kyllä kai tämä tästä! Lumikenkäilijöitäkin näkyi menevän poispäin, hienot maastot sitä(kin) harrastusta varten! Olisikohan lumikenkäfribasta mihinkään... Hienosti täällä oli kuitenkin tiit lapioitu siisteiksi, niissä oli ainoastaan se 10-20cm uutta puuterilunta ja kinokset ympärillä. Selvästi joku tai jotkut olivat paikkoja huoltaneet ja ehkä pelanneetkin ennen sunnuntaita. Mukavaa!

Kolmosella otin kokeeksi pari avausta ja samoihin paikkoihin ne laskeutuivat - siis ne, jotka eivät kopsahdelleet siihen ensimmäiseen puuhun. Kakkosheitolla en päässyt aivan korille ja jälleen jatkui nostobogilinjamme. Samalla hyväksi havaitulla tyylillä heittelin myös nelosväylän, ei vaan heitot irronneet ihan kohdilleen vaan jäivät melko lyhyiksi. Viimein vitosväylän pilliin sain avaukseni aivan nappiin ja siitä vielä lähestymisenkin 6m päähän korista. Siinä ponnettomuus iski vasta putissa ja jatkoin nostobogilla :) Sen suuremmin asiaa pohtimatta jatkoimme eteenpäin. Nyt olosuhteisiin alkoi olla jo tottunut eikä lumessa tarpominen enää tuntunut rasitteelta. Mutta kyllä sitä riittävästi oli! Ja hiljaisuutta. Ei ketään muita missään, ei tuoreita jälkiä ihmisistä. Yhdet läskipyörän urat osuivat vanhalle polun pohjalle ja niitä saimme hyödyntää hetkisen siirtymillä väyliltä toiselle. Muuten pohlasimme syvässä hangessa aina kiekolle ja sitten taas seuraavalle.

Avaus osui täydelliselle ladulle - houkuttaisi sujuttelemaan suksilla eteenpäin

 

Hetkittäinen helpotus - kovaa maata jalkojen alla!

 

Kutosväylällä oli jo tunne, että peli lähti käyntiin, mutta siinä hienon avauksen jälkeen kakkosheittoni kopsahti puuhun kauempana ja näin tulos oli jälleen tuttuakin tutumpi nelonen. Nyt saimme nauttia siirtymästä hiihtoreitin reunamilla ja olihan kevyttä kävelyä :) Siitäkö virkistyneenä heitin väylän 7 edelleen samalla neljällä heitolla kuin kaikki edellisetkin väylät - sillä erotuksella, että nyt oltiin par4-väylällä :) Tuo väylä ilahdutti erityisesti, sillä sen kanssa oli viime kaudella hankaluuksia. Nyt pelikirja oli selvä ja jälleen matkamme jatkui umpihankea väylän 8 liidätykselle.

Tässä avaukseni kopsahti mandopuuhun ja otin kilpailevan kakkosavauksen. Kovin usein näitä ei viitsitty vaivautua ottamaan, sillä kiekkojen pohlaaminen lumesta oli riittävän rankkaa ihan yhdelläkin kiekolla... No, tämän väylän pelasin kummallakin avauksella bogiin eli edelleen pidin tuon neloslinjani. Väylällä on aina kuitenkin selkeitä linjoja sivustakin kohti koria, se verran harvassa siinä puut ovat ja nyt kun lumi tussautti kiekon korin viereen rinteeseen, ei sen asennollakaan ollut niin väliä kun rollimisvaaraa ei ollut. Kyllä lumi helpottaakin osaltaan!

Ysiväylällä sain tarkan mutta lyhyehkön avauksen ja hiukan ponnettoman lähestymisen myötä jälleen oltiin nostobogin äärellä. Melko yksipuolista tuloslistaa, mutta pitäähän sitä mennä blogin hengessä :) Ja joskus sekin katkeaa, mutta ei niin kuin olisi toivonut vaan tuplabogin nappasin väylältä 10 monenmoisen sähellyksen jälkeen. Holle alkoi jo vihjailla välipalan nauttimisesta kun meinasin lyödä heitot lekkeriksi ja vasta pienen neuvottelun jälkeen suostuin heittämään upsin korille. Kai pelienergiat olivat siinä kohdassa lopussa, joten banaanin jälkeen matka jatkui ja jaksoi taas käyttää yläpäätäkin pelin suunnitteluun.

Laakso yli heitettävä väylä 11 tuntui tänään mahdottoman hankalalta ja siinä kiekko lipesikin kädestäni liian aikaisin. Antsa oli kyllä mukana, mutta irrotuksesta johtuen kiekko aivan väärässä paikassa. Taistelin väylän bogiin lumisessa rinteessä, jossa olisi paremmalla avauksella säästynyt monelta askeleelta. Tässä vaiheessa taisi jo pipo olla aika lailla läpimärkä lätty päässä, mutta oli meillä vaan hauskaa koko ajan! Ei tätä muuten jaksaisi kuin rakkaudesta lajiin :)

Väylälle 12 oli tullut viime vuodesta OB-kepit ja senkin vuoksi avaus piti heittää varmasti tarpeeksi pitkälle. River pikkuantsassa tuntui toimivan ja pääsin kymppirinkiin putille. Harvinaista herkkua! Ei vaan tällä varustuksella ja umpilumessa saanut puttia nousemaan koriin saakka ja nappasin parin. Edessä oli pitkä par4-väylä 13 syvääkin syvemmässä hangessa, sillä tuolla aukealla tuuli oli kinostanut lunta nivusiin ulottuviksi aalloiksi, joiden läpi oli puskettava. Onneksi sain avaukseni jälkeen kakkosheiton kovemmalle alustalle ja siitä kolmosenkin pitkälle rinteeseen. Mahdollisuudet oli bogiin, mutta tuo viimeinen lähestyminen jäi hiukan lyhyeksi ja toinen tuplahan siitä napsahti. Mutta siihenkin olin ihan tyytyväinen näissä olosuhteissa - huhtikuussa samaa väylää päästään heittämään ilman naruja ja tuo antaa toivon mukaan lisämetrejä oikeaan suuntaan...
 

Hiukan jää saatto vajaaksi kun molemmat jalat on tiukasti lumen keskellä...

 

Nosto koriin - ei tarvitse jännittää että löisi pään korin alareunaan :)

Väylä 14 erosi muista siinä, ettei sen tiitä oltu lapioitu. Olisiko tuo jäänyt vahingossa väliin vai olisiko tuuli puskenut siihen uudet lumet lapioinnin jälkeen? Väylän pelikään ei mennyt ihan nappiheitoilla ja liian pitkä par-putti johti nostobogiin. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus aiemminkin? :)

Hollen tuore värjäystyökin pääsi näyttämään tietä korille

Ennen väylän 15 avauksia nautimme välipalaa mäen päällä ihastellen näkymiä. Olimme nyt radan kauimmaisessa pisteessä ja kieltämättä se tuntui hiukan hurjalta niin monen kilometrin rämpimisen jälkeen. Väyliä ei ollut niin montaa jäljellä, mutta ne olivat pitkiä ja avoimella paikalla, mikä tarkoitti lunta, lunta ja enemmän lunta. Ja sitä oli luvassa myös metsässä, jonne kiekkoni feidasi avauksen jälkeen, kun ei vaan vauhti ja spinni ja liito riittänyt yli metsikön. Sieltä oli nepattava kiekko avoimelle ja siitä vielä pari heittoa ennen kuin pääsin putille. Hiukan jouduimme tässä etsimään kiekkoani, joka oli tullut hyssekulmassa ja hangessa oli ainoastaan kapea ura siinä, mihin kiekko oli sujahtanut sisään ja pienenpieni narunpätkä näkyi tuossa aukolla. Lunta olikin melko vahvasti, tuolla saimme taas pohlata nivusia myöten hangessa ja eteneminen oli hidasta.

Välissä oli mukava neppiväylä 16, jossa päädyimme heittämään tarkasti väylää ja hiukan kymppiringin ulkopuolelta puttasimme kiekot korille ja siitä nostoparit. Sitten lentokenttäväylää, 350m avointa edessä pienellä OB-alueella varustettuna. Onneksi tuo OB oli sellaisella etäisyydellä, että avaus ei sinne riittänyt ja kakkosheiton sai helposti sen yli. Muutenkin etenin yllättävän hyvin, nyt kun sai heittää vapaasti ja niin paljon kuin lähtee. Jade siirtyi n.70m eteenpäin heitto heitolta ja pääsin puttaamaan juuri kymppiringin ulkopuolelta tuplabogiputtia. Päästäkseni kiekolle rämmin sellaisen kinostuman yli, että piti ottaa nelivetokin avuksi, kun jalka ei yltänyt kivipohjaan saakka senkään lumimassan läpi. Melko epätoivoinen olo, mutta viimein olin kiekolla ja sain sinne tallattua jonkinmoisen alustan puttia varten. Hyppy- tai askelputit sai unohtaa ja siihen nähden tuo alarautaputti oli aika nappiheitto. Otin tähän ainoan triplani kierroksella, ihan jees sekin. Kunhan vaan pääsisi vielä pois korilta ja seuraavalle väylälle...

Väylälle 18 en ole saanut onnistumista koskaan enkä saanut nytkään. Avaus jäi lyhyeksi ja kakkosheitto meni kyllä pitkälle, mutta hiukkasen hankalaan paikkaan oikealle männikköön. Lähestyminen ei mennyt putkeen, joten päädyin napsimaan tuplan tältä. Pelikirja on edelleen hiukan auki väylän osalta, mutta nyt ei ollut hyvä hetki sen hiomiseen. Nyt halusimme vain pelata ykkösväylän ja päästä vaihtamaan lumiset housut ja läpimärät paidat pois yltämme. Onneksi ykkösellä ei tullut suurempia yllätyksiä vastaan, mitä nyt sain yhden helpotuksen kun avaukseni päätyi aivan oikeaan laitaan ja jatkoin vasemmalta. Pelikirjaan siis oikean reunan välttäminen, sillä kumpu oli OB-aluetta kokonaisuudessaan. Lopulta viimeiset pohlaukset kiekolle ja viimeiset putit. Jee! Kierros takana ja vieläpä ennätystuloksella :) :) Taitaa olla jotain pientä edistymistä pelissä tapahtunut viime kevään jälkeen kun tällaisellakin pelillä päästään ennätyksiä kiillottamaan :)

Aah - kuiva paita päälle, kuivat housut päälle, kuivat sukat ja kengät jalkaan ja kuiva pipo! Sitten lähigrillille nauttimaan hampurilaiset ja pelaamaan jälkipelejä punaisin poskin. Kierroksen ajaksi tuli lähes 4h ja voin sanoa, että näin kovaa kierrosta en ole koskaan vielä kiertänyt! Aurinkokin jo alkoi laskemaan, joten ei ollut tarvetta kysyä, että "Mennäänkö toinenkin kierros?". Kiitos Holle ihan parhaasta seurasta ja lomapäivästä! Kevättä odotellessa :)

Ihanaa - välipalaa väylän 15 tiipaikalla

 

Väylällä 17 ei paljon hyppyputille ollut mahdollisuuksia

 

Viimeisiä viedään, kiekko jälleen saatettu koriin nostamalla

 

 

 

Etenemistä kohti ykkösväylän lähestymisheiton kiekkoa

 

Kierros takana, palaamme jälleen keväämpänä Tarinalaaksoon :)

 

Talvilomalla ehtii hyvin radalle

Talviloman suunnaksi asettui odotetusti Savon seutu ja siellä ehdimme kiertämään kahdet viikkokisat tai turnaukset viikonlopun aikana. Melko hyvin off-seasonille!

Lauantain viikkokisat olivat Partaharjulla, jota onkin nyt hyvä kiertää tulevaa Iso Parta -kisaa varten aina kun vaan pääsee - ja nyt pääsi. Odotuksissa oli lähteä parantamaan niitä väyliä millä viimeksi tuli sulettua urakalla, mutta tietenkin olisi aina kiva pitää ne muut samalla tasolla. Vaan kuinkas taas kävikään.

Pääsimme aloittamaan ykkösväylältä eli heti ongelmanratkaisun kimppuun. Viimeksi klopsasin tässä jokaiseen mahdolliseen puuhun ja nappasin tuplan - nyt heitin väylälle kelpo avauksen ja pitkän puttiyrityksen jälkeen tuloksena nostopar. Myönnetään, ettei avaus nytkään lähtenyt siihen aukkoon, johon piti, mutta ratkaistaan tuo sitten keväämmällä. Tuurilla ne valtamerilaivatkin seilaavat :)

Kakkosväylällä konttasin viimeksi epäonnistuneen bogiputin jälkeen triplan, nyt otin sen bogin, mikä oli otettavissa. Paremmalla lähestymisellä tuosta saisi parinkin, mutta tämä kelpasi. Kolmosväylälle sain loistoavauksen ja helpon nostoparin, mutta nelosella kärsin hiukan huonompaa puukarmaa enkä päässyt puttaamaan kuin vasta vitosta korttiin tuulimyllyn vierestä. Haastava korin paikka.

Vitosväylän sain viimeksi kesytettyä helppoon pariin, mutta nyt jäin liian pitkälle putille ja seiftasin bogiin. Kutosella olin jälleen viiden metrin pirkkoputilla ja nostin parin. Löysä kisaputti vainoaa edelleen. Näitä korotettuja putteja juuri treenailin ja sain mielestäni niihin vankan otteen, mutta ei sen tuominen kierrokselle, ulos talveen ole niin vain toteutettavissa. Ehkä joskus, mutta ei tänään.

Pirkkoputilla hyvässä paikassa - nämä pitää hoitaa kotiin sitten keväämmällä, eikös juu!

 

Hollen avaus väylälle 11, keskelle väylää

 

Väylällä 7 kärsin jälleen mandoa edeltävistä puuosumista aivan kuten viimeksi ja nappasin sekä tästä että väylältä 8 bogin. Sitten turvallinen ja ilahduttava par, mutta kympillä sorruin puttivirheeseen ja nostin bogin. Väylälle 11 identtinen avaus viime kerran kanssa, jolloin päätin, etten heitä tähän enää niin alivakaata. Nyt päätin sen uudestaan :D Tripla tästä muistutuksena. No okei, oli siinä jokunen muukin asiaan vaikuttanut heitto matkan varrella... en vaan pysy väylällä vaan suhailen oikea laidan puiden välistä taikka niinkuin nyt - siksakkia laidasta toiseen. Blaah.

Pientä löysäilyn makua alkoi olla pelissä, sillä kahdelta seuraavalta tuli jälleen nostobogit. Mandon kanssa oli säätöä ensin ja seuraavaksi taas lähestyminen tuotti ongelmia. Onneksi sain väylälle 14 nyt hyvän hyssehtävän avauksen, mutta kiekko skippasi hiukkasen turhan kauas korista ja siltä par. Ei pirkotuksia tälläkään kierroksella... ehkä ne säästyivät sitten sinne Iso Partaan?

Väylälle 15 epäonnistuin täysin avauksessa ja kiekko kimposi puusta alas korin linjalle. Tuolta oli tosin aivan suora linja korille ja sain pelastettua parin. Ei siis niin paha kuin miltä aluksi vaikutti. Mutta ah ihana väylä 16, jolla en keksinyt yhtään mitään sweet spotin tapaistakaan vaikka pääsin mandosta ihan hyvin eka heitolla ja triplaan se kasahti. En vaan pääse tuon väylän kanssa sopuun. Pikkuneppi 16B välissä palautti par-kantaan, mutta väylällä 17 oli niin liukasta, että kiekko oli lopulta heitettävä ihan korin alle laiturille, jotta sen sai paikalleen jäämään ja tuplaan meni se tulos. Hankalia nämä rinteet kun on jäätävä keli ja olosuhteet!

Enää kolme viimeistä väylää ja taisin jo olla hyvin tietoinen, ettei nyt ole enkkaa tulossa. Tai olisi ollut pelkkiä ihannetuloksia viskomalla, mutta nuo väylät eivät ole siihen suosiollisimpia... Varmistellen bogi väylältä 18 ja pienellä loppuväylän mörriytymisellä napsahti jopa tripla väylältä 19. Nyt siis kasassa +21 ja enää päätösväylä muiden katsellessa kuinka peli sujuu. Sujuihan se loppua lukuunottamatta - siinä missä Holle heitti upsin korin alle samasta paikasta, minun kiekkoni kapsahti kauemmas ja näin ollen sain keräiltyä vielä yhden plussan lisää bogin muodossa.

Muiden naisten poissa ollessa naisten sarjan voitto siitä sitten tuli ja olisin ollut ruutiukoissakin heti Hollen jälkeen hopealla. Olosuhteet eivät ihan suosineet kärkeäkään, sillä kisa voitettiin +9 tuloksella, mikä on kyllä avoimen pojille liikaa sekin. Summa summarum - ollaan tyytyväisiä siihen, että saavutettiin se, mikä saavutettavissa tänään oli. :)

Tulokset

Sunnuntaina osallistuimme Kotkatharjun karvalakkicupin ensimmäiseen osakilpailuun talvisissa olosuhteissa. Jos Partaharjulla oli nastat tarpeen ja jäistä sekä liukasta, niin nyt oli uutta lunta lähtiessä ainakin 10cm ja kierroksen lopuksi vielä 10cm lisää... ja aivan koko ajan sitä lunta satoikin. Kiekkoihin piti taas viritellä lahjanarut kiinni ja siltikin niitä sai aina hetkisen etsiskellä heiton jälkeen...

Yleensä oltiin melko pitkällä putilla Kotkatharjun haastavilla väylillä

 

Lumi oli märkää ja sitä oli kiekoissa pohja täynnä aivan joka heitolla!

Saimme naisten ryhmän ja se tiesi hidasta kierrosta. Ihan jo senkin takia, että Kotkatharju on vaativimpia ratoja Suomessa ja väyläpituudet samaa tasoa. Lumisade ja nollakeli siihen päälle, niin kolme tuntia meni helposti ja ylittyikin. Ja oli muuten hiki!

Heittelin kierroksen samaa perustahtia kuin edellisetkin tuolla, minuun ei olosuhteet vaikuttaneet kovinkaan suuresti. Tai sitten olisi paremmissa oloissa tullut parempaa jälkeä, sillä nyt heitin toiseksi parhaan kierrokseni tuolla! Aloitin kierroksen heittämällä väylälle 18 parin ja jatkamalla honorissa aina väylälle kolme saakka, jossa Jonna nappasi paikkansa. Pääsin kakkosväylällä bogiputillekin, mutta ei ollut tänään puttipäivä.

Parhaat väyläni olivat tänään selvästi muista erottuva 9, jolla sain jokaisen heittoni menemään juuri sinne, minne halusinkin ja siitä hieno par. Väylälle 6 sain mainion alun ja pääsin heittämään kolmosta alas puupilliin, mutta juuri tuossa huomasin, että heittoon tarvittava M4 Light oli jäänyt ilman lahjanarua ja sen verran pelkäsin sen kadottamista, ettei heitto lähtenyt riittävällä voimalla vaan kapsahti mäntyyn. Loppuväylä menikin ihan siksak-sekoiluksi, mikä jäi kyllä harmittamaan. Vähän. Väylälle 17 sain myös ihan jees heitot alkuun, mutta kolmas ei mennyt aivan korille saakka ja siitä tupla. Tuolle tilastollisesti radan haastavimmalle väylälle sekin on ihan hyvin pelattu.

Kaikkein huonoimmin pelasin tänään väylät 15 ja 16, joilta otin kummaltakin 10 heittoa! Mukaan mahtui monenlaista forekokeilua, puuosumaa ja joki-OB:ta, joten kelistäkin huolimatta olin muutoin aivan ennätystahdissa. Harmillisen monta heittoa siitä lyhyestä huonosta vaiheesta vaan ehtii kertyä kun osuu oikeille väylille :) Oikeastaan otin nuo ihan kokemuksenkin kannalta enkä aina pyrkinyt parhaaseen heittoon vaan kokeilin eri vaihtoehtoja. Seli-seli, huonoa ja luokatonta peliähän se vain oli :D

Tilastolukuina kierrokseeni mahtui:

• 2 par-tulosta
• 8 bogia
• 4 tuplabogia
• 1 triplabogi
• 3 other-tulosta (4-5 päälle)

Olen määritellyt itselleni tuon radan "tuplabogi on par" ja tänään tulokseni oli +33 eli kolme alle tuplabogin. Kehitystä on jonkin verran havaittavissa joillain väylillä - mukava sitten kesäkelissä päästä nuokin väylät heittämään ilman tekosyitä ja selityksiä huonosta säästä... tavoitteena pelata rata bogiin vielä tämän vuoden aikana. Jatkoa seuraa :)

Tulokset

Melko talviset näkymät korilla 13. Hennosti kuultaa lumen läpi Pure odottaen koriin pääsyä

Jonnan putti uppoaa tässä helposti

Myös Justinella oli helppo työ saattaa kiekko koriin

Uusi rata: Vihioja Tampere

Sain hienon tilaisuuden hyödyntää työmatkani Tampereelle sekä aurinkoisen kevätpäivän (vaikka onkin helmikuu), joten "paikallisopas" Sannan suosituksesta suuntana oli Vihioja. Rata on 9-väyläinen ja sijaitsee puistossa, joten odotukset eivät olleet kovin korkeat väylien haastavuuden tai mielikuvituksellisuuden suhteen. Lähinnä odotin mukavaa neppailua kauniissa säässä.

Sanna joutuikin sitten jäämään pois itse kierrokselta muiden menojen takia, joten piti rohkaista mielensä ja lähteä ihan issekseen radalle. Varsinkin puistoissa, joissa on muitakin ihmisiä liikkeellä, tuntuu aina vähän valjulta mennä heittelemään ennen kuin sitten taas lämpenee heittämiselle ja unohtaa ympäristön. Niin kävi nytkin. Aloitin kolmosväylältä, sillä ykkösväylän korin lähellä oli äitejä lapsineen pulkkamäessä ja kakkosella taas joku fribaaja treenaamassa avauksia.

Heittelin lämpimikseni kolmoselta ja neloselta avauksia, kolmosen kori oli niin sympaattisen näköisessä paikassa, etten nyt vielä siihen putannut... Neloselta aloitin virallisesti kierrokseni ja vaikka kyseessä oli lyhyt 55-56m väylä, en saanut kiekkoani korille saakka. Tätä pitäisi varmaan yrittää enemmän hyssepuolelta, sillä oma antsani ei ole riittävän terävä enkä saa kämmenelläkään noin pitkää heittoa ylämäkeen. Heitin sitten lähestymisenkin huolimattomasti ja se liukui vielä jäällä kauemmas korista. Jippii - ensimmäinen par-putti kymppiringin rajalta ellei jopa hiuksenhienosti ulkopuolelta! Mutta koska oli höntsäkierros, niin sehän meni koriin! Hyväntuulinen aloitus :)

Vitosväylälle seuraavaksi, siihen B-radan tiille. Kori näkyi alhaalla joenmutkan luona ja sinne päin lähti Jade liitämään. Pääsin kumpareella olevan koivun, väylän ainoa puu, etupuolelle ja siitä sitten kiekko helpolle putille ja jälleen kolmonen korttiin. Kiva väylä, joka lienee pakkokakkonen peruspelaajille.  Kutosväylän tiitä en sitten löytänyt, mutta heitin alhaalta joen vierestä avauksen B-radan korille puiden luo ja koska siellä ei koria ollut, merkkasin korttiin kolmosen. Ajattelin katsella tuon väylän uusiksi toisella kierroksella. Kun siirryin väylän 7 tiille, huomasin kauempana korin ja karttaa tutkimalla selvisi, että se oli kutosväylän par4 -leiskan kori. Samassa paikalle käveli koiranulkoiluttaja, joka siinä jäi jutustelemaan hetkeksi, mutta ei hänkään väyliä tiennyt sen paremmin. Siispä eteenpäin.

Seikalla heitin kaksi avausta, ensiksi Diamondilla, mutta koska se näyttää olevan nyt minulle auttamattomasti liian alivakaa, heitin toisen avauksen Jadella. Tämä toimi ja pääsin pitkälle pirkkoputille, olisiko ollut 12-13m. Lähellä oli pirkotus, mutta nostin sitten kolmosen korttiin. Taas karttaa tutkimaan ja kääntelemään ja kasin tiille. Kiva koivukuja, joka ei kuitenkaan ollut niin tiukka, etteikö sen sivuista pääsisi lähestymään korille. Tässä kolme avausta ja paras niistä oli täyspainoinen M4. Jokaiselta pääsi hyvin lähestymään korille ja puttaamaan par-tulosta koriin.

Vielä viimeinen väylä, nro 9, joka heitetään lasten pulkkamäen poikki lähelle ykkösen tiitä. Avaukselle oli jälleen hyvin tilaa ja sain kiekkoni pulkkamäen keskelle. Tästä oli helppo lähestyminen jälleen korille ja sain pidettyä tuloksen nollassa edelleen. Mukavia väyliä nämä! Ja nyt kun pulkkamäki oli tyhjentynyt pääsin jatkamaan myös ykkösväylälle. Kiva alamäkeen heitettävä selkeä väylä, jolla River toimi loistavasti muuten, mutta osoitti jälleen alivakauttaan eikä palannut ollenkaan koria kohti vaan jäi jokea kohti kulkevalle hiekkatielle. Bägissäni ei sen vakaampia kiekkoja mukana ollutkaan, joten tähän tyydyttiin ja kun tuo 15m oli liikaa putillekin tuloksena oli jälleen par.

Kakkosväylälle pääsin avaamaan vielä ennen kuin perääni lähti isompi porukka ykköseltä. Olipas tämäkin kiva väylä: mando oli kierrettävä vasemmalta ja sinne sai liidättää vapaasti. Heitin tähän sekä Diamondin että M4 Light:n ja näistä midarilla pääsin hiukan pidemmälle. Lopputulokseen näillä ei ollut vaikutusta, sillä kummaltakin oli heitettävä lähestymisheitto korille joka tapauksessa ja siitä putti koriin. Kolmosväylällä ympyrä sulkeutui, mutta tästä en ollut vielä tulosta heittänyt, joten nyt tarkka avaus Jadella kohti koria ja sinne rinteeseen kiekkoni sain, varmaan aivan kymppirinkiin. En alkanut urheilemaan jäisellä rinteellä vaan mummotin kiekkoni korin alle ja nostin parin. Mummotuskaan ei tosin ollut aivan päivänselvä juttu, sillä perässäni heittävä kaveri sai mummottaa tuohon kahdesti ennen kuin kiekko korin alle pysähtyi :)

Koska olimme kumpikin yksin heittämässä, liityin seuraan ja isompi lössi jäi heittämään perässämme. Nyt näin kuinka nätisti nuo väylät pelataan suoraan korille, kun fore on napakka ja toimii. Ollapa moinen heitto takataskussa! Kiersimme tuon paikallisen kaverin kanssa väylät uudestaan ja hän opasti minut myös puuttuvalle kutosväylän tiille, mäen päälle. Pelasimme sieltä tuon par4 -väylän ja moraalisesti sen ihannetulokseen pelasin, mutta koska epäonnistunut puttikin lasketaan heitoksi niin tuosta kopsahti kierroksen ainoa bogi :)

Mukava oli kiertää väylät uudestaan, nyt ne jäivät paremmin mieleenkin ja tietenkin kun ovat kohtuullisen mittaisia, herättivät pirkotusnälän kytemään... näillä väylillä sitä toivoisi, että osaisi heittää pidempiä avauksia tarkasti. Tai ylipäätään että saisi kiekkonsa liitämään niin vaivattoman keveästi korille saakka. Vaikka pelissäni olenkin keskittynyt enemmän tarkkuuteen ja lähipeliin, nyt huomaan, että kyllä tuo draivauskin olisi tärkeää saada paremmaksi, pidemmäksi, tarkemmaksi. Se tietenkin edellyttää myös kiekkojen tuntemusta ja oikeiden kiekkojen käyttöä. Nyt tuli jälleen vahvistus sille, että saan vaihtaa hiukan vakaampiin ja/tai painavampiin, jotta kiekot toteuttavat sen, mitä heitollani haen.

Ihan mukavaa peliä oli tuo kakkoskierroskin, hiukan pidempiä avauksia sain ainakin seiskalle ja ysiväylälle, mutta ne pirkotukset ovat edelleen haaveita vain. Mukavaa oli saada heittoseuraa ja huomata jälleen, kuinka hieno laji tämä on ja kuinka upeita ihmisiä tätä harrastaa! Hieno kierros, hieno rata!

Kolmosen kori hiukan vinksallaan :)

Legendaarisen ei tarvitse olla niin viimeisen päälle

Harkkakorillakin ehdin ottaa muutaman putin sivutuulessa

Kierros takana, mutta tänne tulen vielä uudestaan!