NBDG Ladies Series ja muuta hupailua

Kovin rikkonaiseksi kääntyneen kauden piti olla ohi kunhan saan Masterien SM-kisat Lykynlammella pelattua. Koska tenniskyynärpääni ei kipeytynytkään kolmen päivän pelaamisesta, mieli paloi edelleen kisaamaan. Siellähän sitä tapaa ne parhaat tyypit ja saa viettää aikaa ulkoillen maailman parhaan lajin parissa. Mukaan vaan, mutta minne? Onneksi oli NBDG Ladies Series!


NBDG Ladies Series on ihan uudentyyppinen konsepti naispelaajien saamiseksi mukaan kisaamaan. Kisasarja koostui 11:stä osakilpailusta, jotka kaikki pelattiin eri radoilla ja jokaisella ainoastaan yksi kierros - ja sekin arki-iltana. Siis ihan kuin menisit työpäivän päätteeksi kiertämään kaverien kanssa höntsärundin, mutta vaan että kyseessä onkin kilpailu, josta saa myös ratingit. Huikeaa!


Kisasarjasta oli jäljellä enää kuusi osakilpailua ja mukaan kokonaistuloksiin laskettiin viiden parhaan osakilpailun tulokset. Mahtavaa - olisi siis mahdollisuus kilpailla vielä ihan kokonaissijoituksestakin. Ensimmäinen pelattiinkin heti SM-kisojen jälkeisellä viikolla Ristikivellä, joka on mukava rata sopivan mittaisilla väylillä. Ilmoittauduin oitis mukaan ja ajelin paikalle sopivasti pelaajakokoukseen.


Ristikiven radalla olen pelannut vain muutamia kertoja, mutta ihan hyvääkin peliä: kesän viikkokisassa sain siellä tuloksen +5 (62) ja se mielessäni lähdin nytkin pelaamaan. Vaan kaikkea kanssa! Aloitin helpolta lyhyeltä väylältä #5 ja tietenkin sain siinä avaukseni osumaan hankalaan paikkaan ja kun kakkosheittokaan ei osunut korin alle vaan puuhun, alkoi tuloksenmetsästys bogilla. Naurahdin ja pelasin seuraavan, haastavan par4-väylän tarkasti pelikirjan mukaisesti pariin. Näin kuuluu pelata, mietin.


Väylällä #7 avaukseni oli jälleen epäonnistunut, siltä siis bogi. Väylä #8 on niin hankala pilleineen ja korotettuine koreineen, että bogi siltä on ihan odotettua, mutta miten ihmeessä onnistuinkaan sohlaamaan väylälle #9 tuplabogin!? Väylän laidasta toiseen, eikä todellakaan väylällä. Tuskastuttavaa! Tulosta oli kertynyt jo viiden väylän jälkeen viiden plussan verran eikä tämä tahti ollut ollenkaan sitä, mitä lähdin hakemaan. Mihin pelitatsi oli kadonnut? Olinko kuitenkin päättänyt kauden mielessäni ja tämän siitä saa kun lähtee herättelemään sitä uudestaan?


Keskittymällä pelaamiseen sain kuin sainkin sentään muutaman parinkin pelattua puttimissien aiheuttamien bogien väliin ja kun jäljellä oli enää 8 väylää, pelini kääntyi täysin. Onnistuin pirkottamaan väylän #15 ja tämä toi itseluottamusta niin avauksiin kuin puttaamiseenkin. Keskityin jokaiseen heittoon, jokaiseen suoritukseen miettimättä kokonaistulosta. Peli kulki, vain väylälle #18 sain harmillisen puttimissin ja siitä bogin, mutta muille nappasin paria parin perään. Kakkosväylällä olin kiven takana puttaamassa birdietä, mutta harmikseni putti ei ihan riittänyt. Se ei tänään loistanut kuin ihan ohimenevästi parilla väylällä. Vielä loppuväylät ja kisakierros päättyi epäonnistuneeseen birdieputtiin väylällä #4. Ohut harmitus unohtui kun katsoin tuloksia: sain kisavoiton luokassani ja tulokseni oli kolmanneksi paras kaikista kisan naisista! What! Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka kuinka huonosti kulkisi, taas se tuli nähtyä. Ratinkiakin tuolta kierrokselta tuli mukavat 833! Todellakin osallistuisin näihin kisoihin jatkossakin!

Voitto tuntuu joskus vielä paremmalta kuin yleensä :)

Pelasin vielä syksyn kuluessa NBDG Ladies Series -osakilpailut Pornainen, Karkkila, Puolarmaari ja Sibbe. Lähes aina sää suosi ja saimme pelata sateettomissa olosuhteissa. Pornaisissa pelini kulki muuten, mutta koska putilla on tällaisella radalla niin suuri merkitys, se ei toiminut ja birdiet jäivät haaveeksi. Karkkilassa taas onnistuin osumaan lähes aina kakkosheitollani korien ympärillä oleviin puihin (kuinka siellä niin moni kori onkaan puiden ympäröimä?) ja tyytymään sitä kautta liian usein bogiin. Sibbessä tuuli voimakkaasti ja pimeys laskeutui kierroksemme lopuksi. Kaksi viimeistä väylää siellä oli silkkaa taistelua pimeyttä vastaan, mahdollisimman kirkkailla kiekoilla varmoja linjoja pelaten. Puolarmaari oli suuri pettymys, sillä kotiratana odotin siltä parempaa kuin 806 ratingpistettä, mutta toisaalta taas sinä päivänä puttini oli jälleen epävarmaakin epävarmempi. Selkeitä missejä 7m säteeltä tuli kolme ja lopulta siirryin haaraputtaamaan, sillä silloin kiekko ainakin meni kohti koria ja useimmiten jopa upposi koriin. Tästä tuli jatkossakin minulle se selviytymiskeino, jolla pääsen liiallisen puttijännittämisen yli kisakierroksella.


Kokonaisuudessaan NBDG Ladies Series oli hieman alakanttiin odotusten suhteen, sillä pelasin kierrokseni 798 keskiarvoratingilla ja jos tavoitteena on läpäistä 800 ei tuolla hurrata. Toisaalta, kun puttia ei ole voinut harjoitella ankä muutenkaan ole paljoa pelannut, enempää en voi odottaa. Tyytyväinen olin, että osallistuin. Kaikki kisakierrokset olivat mukavia, tutustuin jälleen uusiin naispelaajiin ja sain viettää hyvässä seurassa monen monta iltaa. Enempää en voi nyt vaatiakaan. Ensi vuonna pyrin saamaan ehjän kauden ja nostamaan ratinkini maagisen 800 pisteen rajan yli - nyt pelaan sillä tasolla kuin pelini tällä hetkellä on ja nauti siitä aina kun saan onnistumisia tai opin jotain uutta. Ja tälläkin pelillä sijoituin kokonaiskisassa luokkani kolmanneksi, ei ihan huonoa sekään!


Koska Ladies Series -kisoista saatiin niin hyvää palautetta, haluttiin sekä Puolarmaarin että Pornaisten radalla järjestää vielä erilliset kisat, jotka on erityisesti suunnattu aloittelijoille, naisille, junnuille ja papoille. NBDG Extra @ Puolarmaari pelattiin Pirkon päivänä 7.10. ja toimin siinä apu-TD:nä sekä Puskasoturien edustajana. Kisapäivä oli - kuinkas muutenkaan - hieno ja sää suosi kaikista sade-ennusteista huolimattakin. En saanut edelleenkään parasta peliäni kisaan, mutta sentään yhden kierroksen pelasin nollatulokseen ja ratingkeskiarvoni oli piirun päälle 800. Tärkeintä tuona päivänä oli kuitenkin päästä mukaan järjestämään tällaista mukavaa rakkaan harrastuksen parissa. Kisat oli suuri menestys, ainakin jos iloisista kasvoista voi jotain päätellä. Siispä päätimme osallistua myös Pornaisten vastaavaan tapahtumaan lokakuun lopulla.

Puolarmaarin FA40 kärkikolmikko: Lahja, minä ja Nina

Por Nice 2018 pelattiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna nollakelissä. Ensimmäiset kylmät tuntuivat luissa ja ytimissä ja pelin käynnistyminen aamulla oli hankalaa jäisillä sormilla. Jotenkin se siitä sitten lopulta starttasi ja ensimmäiselle kierrokselle onnistuin sohlaamaan kokonaista neljä tuplabogia! Kokonaistulos puristui siitäkin huolimatta numeroihin +9, sillä kahdella birdiellä sain siitä kuitattua kaksi kolmesta bogista pois. Ei mitään huippuesitystä ja olin ensimmäisen kierroksen jälkeen luokassani toisena. Kaikesta huolimatta ajelimme hyvillä mielin tauolle läheiselle SEO:lle jonottamaan muiden nälkäisten seuraan ja siitä taas uuteen kierrokseen kylmän edelleen hytisyttäessä sisuksia.


Kakkoskierroksen pelasimme naisten kanssa, viiden hengen ryhmässä ja olihan taas mukavaa! Tykkään pelata eri ihmisten kanssa, mutta koska niin harvoin pelaan naisseurassa, tykkään kakkoskierroksesta kisassa erityisesti kun naiset laitetaan samaan. Kierrokseen mahtuu niin paljon höpöttelyä, naurua, puhetta, kiljahduksia, kiroilua ja kehumista, että ei paremmasta väliä. Ihania pelikavereita! Pelinikin alkoi kulkea ysiväylän mandomissin jälkeen kohtuukivasti ja haaraputilla hoidin jälleen putin epäluottamuksen aina 7m puttiin saakka. Pidemmissä on jo epätarkempaa kun en saa niihin voimaa mukaan... mutta miten olikaan Pornaisten väylälle #6 ilmestyneen korotetun korin kanssa! Kyllä nyt oli mennyt korotuksessa liioittelun puolelle, kun kori on niin korkea, ettei siihen saa kiekkoa nostettua alle kolmen metrin päästä. Olin selvästikin liian lähellä, sillä kiekkoni nousi tuulessa korin katolle! Huh huh.

Korotettu kori Pornaisten väylällä #6

 

Por Nice 2018 pelaajakokous aamulla

Tämä putti jostain syystä upposi

Kierroksen jälkeen oli ilahduttavaa huomata, että olin saanut tulostani parannettua neljälle heitolla ja tulos siis 2. kierroksella +5. Tämä nosti minut kisan voittoon ja ratingissakin oli nyt selkeää nostetta 829 alustavan lukeman myötä. Näitä kaipaisin lisää, jotta saisin sitä korotettua tänään julkistetusta 799 edes yhdellä pisteellä ylöspäin. Toisaalta taas ehkä parempi, että jos ja kun sitä kasisataista aletaan rikkomaan, niin mennään sitten kunnolla ja varmasti yli ettei seuraavassa pudota taas alle. Vaikka kyseessä on ainoastaan yksi piste, on sillä iso merkitys. Vai onko sittenkään. Tärkeintä on, että saa ja voi harrastaa ja joskus jopa onnistuukin. Siinä se.

Masters SM-kisat Joensuu Lykynlampi 2018

Viimein koitti sekin päivä, jolloin pakkasin kamppeeni autoon ja ajelin Joensuuhun. Nyt ei enää tarvitsisi miettiä, missä kunnossa käsi ja kyynärpää on SM-kisan alkaessa. Se oli tässä ja nyt. Käsivarren lihakset kestivät nyt jo hieman pelaamista ja kipeytyivät enää ainoastaan "terveellä" tavalla, eli ei liikaa eikä liian ilkeästi. Ja mikä tärkeintä - kyynärpäähän ei pelaaminen sattunut eikä juurikaan edes pelaamisen jälkeen. Pientä pistemäistä tuntemusta oli, mutta ei sellaista, joka estäisi pelaamiseni. Tässä mentiin ja näillä toivoin voivani koko kolmen kierroksen kisan pelata.


Keskiviikkoiltana saavuttuani perille kävin kiertämässä radan kertaalleen. Vihdoin sain pelata nämä väylät! Kaikkiin en avausta ottanut, piti kuitenkin säästellä. Sain mukavaa seuraa kierrokselle, pelaamiseen, pelikirjan täydentämiseen ja jutteluun. Fiilistelyyn. Radalla saivat nyt pelata vain Masters SM-kisan pelaajat ja olihan mahtavaa saada olla yksi heistä.Jännitystä ei vielä tuntunut, vain sellainen mukavan odottava tunne kun kauden tärkein kisa oli edessä. Tätä olin odottanut ja kauan!


Torstaina oli sateisempi päivä ja silloin kävin pelailemassa jälleen muutamia väyliä. Koska keskiviikkona tuuli oli täysin eri suunnasta kuin ennusteiden mukaan kisapäivänä, ei avoimen väylien pelaamisessa ollut juurikaan silloin apua ja nyt koetin pohdiskella niitä uudestaan. Tein tarkentavaa pelikirjaa ja pari muutosta, jotka olin keskiviikkona tehnyt, peruin nyt ja palautin alkuperäiseen asuunsa. Edelleen minulla jäi muutama väylä avaamatta kokonaan, mikä ei ollut jälkeenpäin ajatellen ollenkaan hyvä asia. Juuri noille väylille oli avaukseni ja pelini niin paljon epävarmempaa itse kisapäivinä, vaikka sinällään vastaavia väyliä olen pelannut ja niihin oli selkeä pelikirja tehtynä. Alitajuisesti tuo taisi silti kuitenkin päästä vaikuttamaan.


Pelaajakokoukseen mennessä ehdin juttelemaan monenkin tutun kanssa, ihana päästä fiilistelemään kisatunnelmia ja vaihtamaan kuulumisia. Viimeinkin olin täällä Joensuussa pelaamassa. Tänne minua olivat monet paikalliset pelikaverit jo houkutelleet useaankin otteeseen ja kesällä olin niin moneen kisaan jo tulossa vaan jouduin kaikki viime tingassa aina perumaan. Kokouksen jälkeen ajelin vielä asemalle hakemaan Hollen ja nuoremman poikani, jotka saapuivat viikonloppuseuraksi ja caddyksi. Enää iltapalaa ja kaikki valmiiksi seuraavaa aamua varten, silloin pelattaisiin ensimmäinen kierros!


Pääsin pelaamaan pääosin tutussa porukassa, Johannan kanssa ollaan pelattu useastikin, Tiinan kanssa Peurungalla sekaparien SM-kisassa ja Maaritin olin tavannut samoin Peurungassa. Pelifiilis oli rentoutunut, kunhan ensimmäisistä väylistä päästiin eroon. Tai no, olihan siinä sekin jännä tapahtuma, kun 10 minuuttia ennen starttia huomasin, että bägistäni puuttui monen monta kiekkoa... Holle kävi hakemassa autosta pussillisen varakiekkojani ja poimin niistä tärkeimmät mukaani ja Holle taas vei pussin autolle. Kai siinä jotain jännitystä oli sitten kuitenkin ja kisarutiinien unohdusta. Niin ja unohdinhan minä sen tuloskorttinikin vessaan, mutta se taisi olla vasta toisena kisapäivänä... :)


Ykkösväylän olin viimeistelemässä alle kuuden metrin putilla, mutta en saanut kiekkoa tuulta täristessäni koriin ja otin siihen bogin. Tyypillistä alkujännitystä. Kakkosväylän pelasin tunnollisesti pelikirjan mukaan kahdella korin alle ja puttasi ne parit hassut metrit pariin. Kolmosväylälläkin olin 6m par-putilla, mutta koska kori oli rinteessä yläpuolellani, jännäsin tuota ja päätin putata pehmeällä putterilla, joka ei rollaa niin helposti... Tyhmää lähteä puttaamaan oletusarvoisesti jo ohi! Mietin tosin, että kiekko pysähtyy pari metriä korin alapuolella olevaan kantoon. Kovempi putteri olisi varmemmin jäänyt koriin, mutta tuo pehmeä ei saanut ketjuja työnnettyä tieltään ja putosi sivusta maahan ja - rollasi täydellisesti kannon juurelle ja pysähtyi siihen. Aivan kuten olin tuon suunnitellutkin. Eikö parempi olisi kuitenkin ollut vain putata suoraan ja vahvasti sisään!


Nelosväylään palautin putteriavauksen pelikirjaani ja olihan hienoa nähdä sen toimivan täydellisesti! Draiverit sinkoilivat mikä minnekin, mutta Pure liiteli kauniisti aivan dropparin etupuolelle ja siitä oli helppoa sijoittaa kiekko korin luo ja putata taas vajaa viisimetrinen putti koriin. Kun käsi ei riitä korille saakka, miksi edes yrittää enempää? Matkalla seuraavalle väylälle oli Joen Lokan bajamaja, luksusta kisakierroksella. Toinen oli sijoitettu avoimelle kierroksen loppupuolelle, jossa se palveli usean väylän pelaajia. Tosi jees, arvostan.


Vitosväylällä valitsin hyvän alun jälkeen liian alivakaan kiekon ylämäkeen ja tästä tuli yksi ylimääräinen heitto kun jouduin liikaa oikealle puiden suojiin. Väylä, jota en pelannut ennen kisaa. Seuraavilla kierroksilla osasin tuon sitten korjata. Jyrkän ylämäkiväylän #6 pelasin pariin, tosin sekin vaati 8m ylämäkiputin, jonka sijoitin nyt varmasti koriin. Väylä #7 oli ennen pelaamaton ja siihen tyrinkin helposti bogin. Melko vaihteleva alku siis, onneksi edes joka toinen väylä päätyi pelikirjan mukaisesti ihannetulokseen. Ihanaa oli pelata!


Selkeästi pahin väyläni alkupuoliskolla oli yli 200m metsäpilliväylä #8. Sitä en pelannut ollenkaan ennen kisaa ja pelikirjani mukaan se piti selvittää neljällä midariheitolla korille. Pelasinko sitä kertaakaan midareilla - en! Ansaittu triplabogi siis. Sitä seurasi bogivoittoinen haastavien väylien jatkumo, jossa tosin oli yksi par-väyläkin #9, mutta siihen en saanut avaustani toimimaan. Tämäkin niitä väyliä, joita en pelannut etukäteen ollenkaan ja aivan turhaan siis epävarmasti pelattu pahasti sössityn väylän jälkeen. Itsevarmuus palasi kun sain sekä väylän #10 että #11 pelattua kauniisti pelikirjan mukaiseen bogiin ja vuorossa oli siirtyminen avoimempaan maastoon.


Avaus ja kakkosheitto olivat kummatkin avoimella ja olihan vapauttavaa päästä taas pelaamaan ilman tiukkoja puurännejä. Kiekko olisi vaan pitänyt saada seuraavaksi sinne korin alle, sillä tuuli oli melkoisen kova ja jouduin puttaamaan 5-6m sivuvastaiseen. Ei antanut pää kädelle riittävää tukea ja kiekko kilahti sivuketjuista maahan. Turha tuplabogi tähän ja vielä seuraavallakin väylällä onnistuin hölmöilemaan sivutuulen kanssa ja nappaamaan yhtä turhan bogin. Ja nyt vasta alkoi se pahin vaihe - avoin 376m sivuvastaiseen pelattava alkuun kapea OB-kepein rajattu monsterväylä! Tässä tuulessa väylä tuntui aivan järjettömältä ja olin toki jo etukäteenkin puhunut siitä järjestäjille, kyseenalaistanut väylän järkevyyden masters-ikäisten kisassa. Ymmärrän väylän idean avoimen luokan peleissä, joissa kaverien käsi saattaa riittää 150m avaukseen ja parhailla on riskin kautta mahdollisuus jopa pirkotukseen, mutta kun meille naisille ja 60-70+ miehille riittää puolikaskin!


Monsterväylän avaus piti heittää antsassa tai kämmenellä, sillä keskellä oleva mandopaalu piti kiertää vasemmalta. Oikealta etuviistosta puhaltava kova tuuli teki kaikenlaisen hysseflippaamisen ja korkeat heitot turhiksi ja jätti vaihtoehdoiksi kämmenheitot vakailla kiekoilla sekä matalat antsat tai flatit heitot jyräkiekoilla. Näitä harjoittelin Tyynen jälkeen ja silloin kipeytin kyynärpääni todella pahasti, joten kovat rykäisyt eivät tulleet nyt kuuloonkaan. Piti siis mennä niillä mitä oli ja varoa satuttamasta itseään enempää. Tällä väylällä otin koko kisassa odotetustikin isoimmat plussat ja kun niitä kertyy kolmella kierroksella yhdellä väylällä +14 heiton verran, nousee jokunen kulmakarva. Parhaillakin naisilla tuo luku on +7 eikä kukaan naisista saanut väylälle kertaakaan tuplabogia parempaa tulosta. Minulle tuo väylä maksoi yhden sijan kokonaiskisassa.


Triplamandoväylää pidin heti alusta saakka pahana, eikä siinä tullut mieleenkään yrittää heittää avausta läpi. Dropparikin oli niin paha, että pelikirjassa luki aina seiftaaminen mandolle kämmenheitolla ja siitä korin alle mandon läpi. Tänään tuo toimi täydellisesti ja sain nostokolmosen! Pientä lohtua ja itsetunnon nostatusta seuraaville hankaille väylille. Nyt pelattiin 217m avoin väylä, joka olisi minun mielestäni riittänyt distanceväyläksi naisille ja vanhemmille miehille kisassa. Tässä saatiin normaalimmat erot ja tulostasokin oli pääosin parin ja triplabogin välissä. Minulle bogi oli tuossa par ja seuraavalla väylällä pyrin samaan. Ihan ei toiminut, kun Trespassini kippasi avauksessa ja siitä eskaloitui monenlaista ongelmaa väyläpelaamiseen ja tuplabogi. Vielä viimeinen haastava väylä tuli tyrittyä kahden OB:n jälkeen triplabogiin ja kierros oli takana. Mahtavaa! Pystyin siihen eikä yksikään heitto sattunut kyynärpäähäni!


Pelikaverini kertoivat jälkeenpäin, että naksutus, jota kyynärtukeni ruuvaaminen pitää, jäi heille päähän soimaan :D Pahoitteluni siitä! Tuon pienen apuvälineen avulla sain pelattua, sain harrastaa tätä ihanaa lajia upeiden naisten kanssa ja sijoittua ensimmäisen kisapäivän jälkeen hienolle sijalle 5/12. Aivan loistavaa! Olin aivan liekeissä ja pystyin jopa unohtamaan väylän #14 kaikkine haasteineen, vaikka sen pelaaminen tulokseen 10 heittoa söikin ratingistani joitain kymmeniä pisteitä... tänne ei tultu ratinkia keräämään, täällä oltiin kisaamassa Suomen parhaita masters-ikäisiä pelaajia vastaan ja mittaamassa omaa pelitasoa siinä sakissa. Siihen nähden olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen ensimmäiseen päivääni.


Kierroksen jälkeen maistui Katu Cateringin paikalla valmistama herkullinen hampurilainen ja sen jälkeen painelin lämpimään saunaan ja pulahdin Lykynlampeen uimasille. Ihanan viilentävää, ihanan rentouttavaa. Upeaa, että nämäkin meille kisaajille tarjottiin! Toisena kisapäivänä sain seuraa saunaan Kissestä ja finaalipäivänä Kikistä, muuten saunassa oli yllättävän hiljaista. Eikö me suomalaiset ollakaan enää saunakansaa? Me ainakin saimme näin Lykynlammesta kaikki puolet irti samalla reissulla. Hieno paikka kaiken kaikkiaan!


Iltasella kierrettiin yksi lähiseudun radoista, kaverit ja caddyt halusivat tietenkin vielä päästä heittämään. Minä hengailin mukana, en tällä kädellä uskalla tosiaan pelata vielä yhtään enempää kuin on "pakko". Käteen ei särkenyt, mutta toki lihaksissa jotain tuntemusta oli. Hyvä, että kyynärpää oli kivuton. Mukavaa illanviettoa, käytiin vielä porukalla syömässäkin ennen siirtymistä taas hotellille ja valmistautumista. Nyt oli edessä aikaisempi aamu ja unta olisi ollut tarve saada aiemmin... lisäksi tulossa oli sadepäivä, eli astetta haastavampaa siis. Tuuli sen sijaan ei ollut laantumaan päin vieläkään.


Pelini lähti aika samoin kuin ensimmäisenäkin päivänä, mutta nyt siitä puuttui tarkkuus, viimeinen terävyys ja sain bogia toisensa perään. Viiden ensimmäisen väylän bogijonon jälkeen virkisti itseäni tuplabogilla ja kun väylällä #8 tuli jälleen seikkailtua metsän puolella triplabogin arvoisesti ja sama toistettua vielä väylällä #10, oli huumori vähissä. Sade ja tuuli pääsivät jotenkin kuitenkin vaikuttamaan peliini, vaikka sade ei ollut jatkuvaa ja lakkasi kierroksen loppupuolella. Kierroksen ensimmäinen ja ainoa par tuli väylälle #13 ja senkin jälkeen jatkui alavireinen suorittaminen kunnes viimeisen väylän bogi tuntui ihan parilta. Loppuihan sekin kierros ja yllätyksekseni utosin ainoastaan yhden sijan ja jatkoin siis finaalipäivään sijalta 6/12. Pientä lohtua. Sitten taas lisäharmia päivään toi ensimmäisenä kisapäivänä auton katolle unohtuneet kiekot, joita porukat olivat nähneet ympäri moottoritietä... niitä ei sitten koskaan lähdetty edes etsiskelemään. Uusien treeniputterien hankinta on siis edessä - muut olivat varakiekkoja.


Ilta sujui taas mukavassa kaveriporukassa ja jälleen kierrettiin yksi lähiseudun radoista, oikein mukava ja hienolla paikalla järven rannalla, jonkin kartanon mailla. Minä toimin spotterina ja kannustajana, muut pelasivat hämärän tuloon saakka ja jälleen käytiin syömässä - nyt kunnon herkkuateriat Fransmannissa. Viimeinen ilta, edessä finaalipäivä ja tarkoitus skarpata taas peliä. Luvassa oli nyt tyynempää keliä, lämmintä ja aurinkoista. Oikein lupaavaa. Peliseurakin oikein mukavaa, joka päivälle sain aina uusia kasvoja pelikavereiksi, mikä on aina virkistävää.


Nyt aloitin aivan eri hengessä ja sain pelattua alkupuolikkaan radasta tulokseen +6, missä oli mukana jälleen väylälle #8 pelattu triplabogi. Huokaus, tuo ei vaan sujunut. Ensi kerralla pelaan sen kyllä midareilla, lupaan sen :) Nousin tässä vaiheessa viidenneksi ja se toi uutta puhtia peliin. Päivän huonointa antia oli kuitenkin loppupuoliskolla oleva monsterväylä #14 sekä toinen pidempi väylä #16, joihin en enää saanut kädestä ruutia irti ja silloin kun heitto lähti hyvin, kiekkoni kippasi OB:lle ja sain siinä kätevästi aina kaksi heittoa samalla kertaa. Tiesinkin odottaa, että nämä väylät eivät ole tämänhetkisessä pelikunnossa helppoja, mutta kyllähän näin surkea esitys silti harmitti. Niissä annoin pelikavereilleni liikaa siimaa. Sain pidettyä sijoitukseni 6/12, jolla päivään lähdin ja siihen oli tyytyminen. Ihan hyvin ensimmäisissä SM-kisoissani enkä huonoille hävinnyt!


Kokonaisuudessaan kisat olivat suuri menestys ja niistä jäi hyvä maku. Järjestelyt olivat ensiluokkaiset, tilat samaten ja ratakin yhtä tiettyä väylää lukuunottamatta ihan ok valinta. Lykynlammella on monipuolisesti haastetta metsäväylien, korkeuserojen ja vastaavasti avoimien väylien kanssa ja parhaat selvittivät näistä jokaisen osa-alueen ensiluokkaisesti. Tänne tullaan varmasti muutenkin vielä pelaamaan. Kiitokset pelikavereille, caddyilleni, järjestävälle seuralle, talkoolaisille, Katu Cateringille, Lykynlammen kisakahviolle ja kaikille tutuille ja tutuksi tulleille paikan päällä! Hieno reissu, arvokisakokemus, josta jäi hyvä mieli ja nälkää seuraaviin vuosiin.

Kisaradan kartta, puolikkaat pelattiin eri järjestyksessä kuin normilayoutissa

FP40 lopputulokset. Kärkikaksikko erottui, samaten kolmossijasta käytiin tiukkaa kisaa.

Frisbeegolfarin tenniskyynärpää - spin putt elbow

Vaiva alkoi huhtikuun lopulla, tunnistin kivun paikallisuuden ja mietin, että tämäkö se nyt on - tenniskyynärpää. Olihan minulla jo jonkin aikaa tuntunut kireyttä kyynärvarren lihaksissa ja rintalihakset ovat tietotyöläiselle ominaiseen tapaan olleet aina kireät ja liikerata suppea.
Sain alkuun helpottavan lausunnon: frisbeegolfia ei tarvitse jättää kokonaan. Sen lisäksi tuli kehotuksia varata aika urheiluhierojalle ja fysioterapeutille, käyttää kylmähoitoa, alkaa venytellä sekä painella kipukohtaa kyynärvarren lihaksissa, lähellä kyynärpäätä. Sitä kohtaa, joka poistaa lihastyön aiheuttaman paineen jänteiltä, jotka kulkevat kyynärpään yli. Niin paljon kaikkea muistettavaksi ja kun kipukin tuntui helpottavan pelatessa, ajattelin, että se on hoidossa. Kunhan lisäsin venyttelyä ja hieroskelin tuota kipeätä kohtaa ja annoin sille kylmähoitoa aamuin illoin.

Toukokuu


WGE -kisat lähestyivät ja sinne sain käden taas pelikuntoon, kunhan harvensin pelaamista ja etenkin niitä täysiä vetoja. Kipua tuntui etenkin kierrosten välissä ja koko kisan jälkeen, jolloin edessä oli taas pelitaukoa pidemmiltä väyliltä. Pidin tuntumaa yllä pelaamalla helpompia ratoja ja puttailuakin uskalsi hieman treenata. Pidemmät putit tosin tuntuivat kyynärpäässä ja ne jätin siis pois kokonaan. Kyynärvarren lihakset olivat koko ajan kireinä ja jomottivat ajoittain, etenkin yöllä. Välillä tuntui, että ne olivat kivikovat enkä saanut niitä rentoutumaan millään.

Kesäkuu


Tyyni-kisojen lähestyessä tilanne oli edelleen hankala, en voinut pelata kuin maksimissaan kierroksen päivässä ja sekin aiheutti kipua etenkin ensimmäisillä heitoilla. Sitten käsi ikään kuin turtui ja jatkoheitot eivät sattuneet sen enempää. Täysin kivuttomia heittoja en ollut kokenut aikoihin ja varmaan olin osin unohtanutkin, että pelata voi kivuttomasti. En voinut treenata Tyynen kisaratoja ollenkaan, joten kävelin mukana kun Holle teki pelikirjaa pelaten avauksia Keinukalliossa ja tein samalla omaa pelikirjaani niiden pohjalta. Uskoin voivani pelata kierroksen päivässä kisan ajan ja sen jälkeen pitää pelitaukoa.

Tyyni-viikko oli haastava olosuhteiden ja käden takia. Nukuimme koko viikon teltassa Sibbessä ja vaikka meillä olikin kunnon patjat, uni jäi melko vähiin käden jomottelun ja aikaisten aamujen takia. Omat pelikierrokseni olivat aina iltapäivällä kolmen-neljän aikaan ja koska heräsin aina ennen kahdeksaa, oli päivä pitkä odotella. Treenaamaankaan en voinut mennä, joten aikaa piti vain tappaa pitkän päivän ajan Metrixistä muiden tuloksia seuraten ja kisakeskuksella hengaillen. Käytin kipugeeliä öisin ja muuten käsi sai olla ilman hoitoa, mitä nyt päivittäiset venyttelyt hoidin useaan kertaan päivässä. Pelissä käteen toki sattui jonkin verran, mutta sillä tavalla kohtuullisesti kuitenkin, että pystyin pelaamaan omaa peliäni kaikki Tyynen kisakierrokset.

Kisaviikon jälkeen analysoin omaa peliäni ja sitä, mikä oli heikkouteni ja se on edelleen se tuulipelaaminen. Jonkin verran sain siinä oppia ja viimeisen päivän peli Keinukallion tuulessa antoi jo toivoa paremmasta, mutta totesin, että se kaipaa lisää harjoitusta. No pitihän sitä mennä treenaamaan, vahvoja heittoja jyräkiekoilla. Siitä käteni ei taas tykännyt ollenkaan ja pitkään asiaa pyöriteltyämme peruimme osallistumisemme Sexton Shootoutiin Turussa, Lausteen frisbeegolfradalla. Sinne menossa ei olisi ollutkaan tällä kädellä mitään järkeä, pitkät väylät ja vakaat kiekot yhdistelmänä kipeän heittokäden kanssa ei nyt vaan toimi.

Heinäkuu


Heti parin päivän heittotauon jälkeen kipu taas asettui ja mieli alkoi kaivata kisaamaan. Järkeilin, että kyllähän aina yhden kierroksen voi päivässä pelata. Niin kuin oli tähän asti voinutkin. Huijasin itseäni uskomaan, etten tee mitään haitallista. Kävimme pelaamassa viikkokisaa Ristikivellä, Sahanmäessä ja Kellokoskella ja kaikissa sain pelini kulkemaan niin kivasti, että aina vain innostuin seuraavasta ja näin kierroksia taas kertyi, vaikka taukoa piti pitää. Käsi oli kipeä, siihen oli vain tottunut ja turtunut jo itsekin. Kipu tuntui eniten kyynärvarren lihaksissa ja vain pelatessa kyynärpäässä, joten sen sai hallintaan kylmä- ja kipugeeleillä. Ajattelin voivani pelata kesän ja ottaa taukoa sitten syksyllä tai viimeistään talvella. Eihän parasta kesäaikaa ja lomaa voi olla pelaamatta!

Mökkireissulla Savoon pääsimme mukaan golfkentällä järjestettyyn kisaan, jonka startti oli klo 21 illalla ja eihän nyt sellaisesta huvista VOI jättäytyä pois! Ei, vaikka käsi oli kipeä jo valmiiksi. Pelasin alun aika lailla nappiin, mutta koska heittopituuteni on vaatimaton ja golfkentän väylät ovat pitkiä, tuli niissä revittyä aivan liikaa. Ja pian se kostautui niin, että kipu kyynärpäässä oli sietämätön. Kuinka tyhmää! Pelasin kuitenkin kierroksen loppuun, vaikka puolivälin jälkeen jokainen avaus pelotti jo valmiiksi. Yritin siis heittää ne alivakailla kiekoilla, jotka saivat edes jotain pituutta lentorataansa kevyelläkin vedolla. Sitten oli edessä pakollinen tauko. Heittäminen ei tuntunut enää hyvältä, olin mennyt liian pitkälle.

Lomailimme mökillä parisen viikkoa ja hankalaahan se on yrittää pitää kättä levossa. Puuhastelin varovasti mökkipuuhia, osallistuin lähiradan risutalkoisiinkin varovasti ja pääosin yritin nostella ja heittää risut ja rangat vasemmalla kädellä lavalle. Jatkoin venyttelyä, mutta ikävä kyllä mitään kylmähoitoa oli mahdotonta saada sähköttömälle mökille siinä jatkuvassa helteessä. Peruin osallistumiseni Joensuun SM-kisaradalla järjestettäviin kilpailuihin, mutta matkustimme paikan päälle ja seurasimme naisten peliä tuolla radalla. Sain heiltä arvokasta tietoa siitä, mihin väylillä kannatti pelata ja mihin heidän heittopituutensa riitti. Tiesin, että omat heittoni ovat vielä lyhyempiä, joten pelikirja piti rakentaa armolliseksi itselle ja olosuhteille. Halusin Masterien SM-kisoihin todella ja ainoa tavoitteeni tälle loppuvuodelle oli päästä pelaamaan siellä. Sen eteen olin valmis uhraamaan aikaa ja rahaakin.

Terveyskirjasto.fi sivulta lainattu kuva tenniskyynärpään kipukohdasta. Täsmää.

Töiden alettua aloin etsimään lisää tietoa tenniskyynärpään hoidosta. Lepoa, buranaa ja Voltaren -geeliä tarjosi lääkäri, jonka luona kävin, mutta häneltä ei irronnut vastausta siihen, kuinka aloittaa taas pelaaminen ja välttyä siltä, ettei vaiva uusi. Jäin siihen käsitykseen, että pelitauko tarkoittaa lajin lopettamista. Googlaamalla löytyi paljon erisuuntaisia mielipiteitä siihen, paraneeko tenniskyynärpää ja jos, niin miten. Minuun kolahti kirjoitukset siitä, etteivät jänteet parane samalla tavalla kuin vaikkapa haavat tai luunmurtumat - silkassa levossa. Ne eivät parane vain odottamalla ja laittamalla kipeä käsi pakettiin ja avaamalla sitten puolen vuoden päästä täysin terveenä ja kivuttomana. Ehei. Jänteet kaipaavat aineenvaihduntaa parantuakseen ja sitä ne saavat vain toiminnasta. Ja lämmöstä.

Kylmähoitoa suositellaan aina tulehdukseen, mutta kuntoutusta kaipaava tenniskyynärpää ja sen jänteet kaipaavat taas lämpöä ja toimintaa. Mistä siis tietäisin, onko minulla päällä oleva tulehdus vai onko kyynärpääni valmis toipumaan? Kuulemma lepokipu paljastaa paljon. Koska lepokipua rajoittuu minulla aina vain pelaamisen jälkeiseen päivään ja esiintyy sen jälkeen ainoastaan yöllä, kun käsi on hankalasti vartalon alla tai huonossa asennossa, päättelin, että siinä ei ole tulehdusta. Muutenkin lepokipu paikallistui käsivarren lihaksiin - ei kyynärpäähän. Päättelin, että kyynärnivelen jänteen aineenvaihdunta on häiriintynyt ja se paranee vain aktiivisella toiminnalla. Googletin lisää. Löysin sanan faskiahieronta.

Sain ensimmäisen faskiahieronta-ajan heinäkuun lopulle ja menin sinne avoimin mielin, odottavaisena. Olin lukenut, että kehon kaikkia lihaksia ympäröi faskiakalvot ja niiden kireys estää lihasvoiman saamisen käyttöön sekä aiheuttaa jänteisiin kireyttä ja kiputiloja. Tekstien mukaan faskiat kulkevat ketjuina koko kehon läpi ja niitä ei saa joustavaksi venyttelemällä tavanomaisesti vaan ainoastaan toiminnallisella ns. faskiajumpalla. Faskiakalvot ovat kuulemma kolmikerroksiset ja kerrosten välissä on hyaluronihappoa, samaa ainetta, millä keinotekoisesti kohotetaan ikääntynyttä ihoa ja palautetaan sen joustavuutta. Jos nuo kerrokset eivät liu’u toistensa lomassa, aiheutuu kireyttä ja lihasvoiman tuotto vähenee jopa 30%. Kuinka kiinnostavaa ja kiehtovaa! Uskoin omien faskiakalvojeni olevan aivan jumissa ja odotin jotain suurta ja mullistavaa.

Hieronta suoritetaan osittain käsin ja osin erillisillä instrumenteilla, jotka on valmistettu kirurginteräksestä. Hieroja sanoi, että kun hän on ehdottanut hieronta-asiakkailleen faskiahierontaa, moni säikähtää nähdessään nuo teräsvempeleet ja päättää, että kädet riittävät heille. Minua taas aihe kiinnosti, sillä ne muistuttivat Mutjutinta, ainakin ymmärsin tarkoitusperän olevan saman. Käsin hieronta tuntui makeankivuliaalta, mutta instrumentilla käsittely ei tehnyt kipeää ollenkaan. Tai se tuntui hiukkasen kivuliaalta käden alapuolella, tuo alue minulla on ollut kova ja pinkeä niin kauan kuin muistan. Muuten vain makoilin ja nautin kun käteni sai käsittelyä 40 ihanan minuutin ajan ja tunsin kireyden poistuvan. Mitkä olivat kokemukseni jälkeenpäin? Ensimmäinen vaikutus, minkä huomasin, oli se, että kyynärvarteni lihakset olivat hetkutettavissa ja irtonaiset! Poissa oli kivikova kireys ja jähmeys. Wau!

Elokuu, viikko 31


Pari päivää hierontakäsittelyn jälkeen käsivarteni oli kosketusarka ja aloin pohtia, milloin uskaltautuisin toiseen käsittelyyn. Siihen toki olin menossa, sehän on selvä! Kokemus oli niin hyvä ja uskoin tämän tuovan minulle apua. Harmikseni en saanut käsittelyä seuraavalla viikolla, kun aloin aikoja selata joskus keskiviikon kieppeillä. Etsin siis vastaavaa palvelua muualta. Käsi oli jo käsittelyä vailla. Sainkin fysioterapeutin ajan jo seuraavalle päivälle ja sinne suuntasin toiveikkaana. Fyssari oli oikein leppoisa, juttelimme paljon kilpailemisesta ja hän suhtautui minuun kuin urheilijaan, mikä tuntui mukavalta. Samalla hän murjoi käteni lihaksia ja tarkkaili ilmeitäni sen varalta, ettei tee mitään liian kovaa. Totesi sitten, että ”ilmekään ei värähdä” kun oli upottanut sormensa kyynärvarteeni ja kylläpä tuo tuntuikin kipeänmakealta! Sanoin, että olen saanut niin paljon ikävää kipua kokea tuon käden osalta, että tämä oli siksi vain nautinto. Kun tiesin, että sen vaikutus on hyvä.

Fysioterapeutilta sain vinkin pakastaa mukillisen vettä ja kun se on täysin jäätynyt, avata siitä aina sentin verran jäätä esille ja sillä pyöritellä sulavalla jääpalalla rukkanen hierovassa kädessä tuota kyynärpään seutua. Sillä lailla sen saa puuduksiin ja tämä on siksikin hyvä tehdä esim. treenin jälkeen. Niin - hän suositteli varovaista heittelyä tenniskyynärpäätuen kanssa, sen, jossa on säädettävä kompressionuppi. Lisäksi ranteen pyörittelyä ja liikuttelua siten, että painan samalla tuota lihasten välissä olevaa jänteen kiinnityskohtaa vapauttaakseni jänteen paineelta ja rasitukselta. Hän kertoi realistisesti sen, että SM-kisojen jälkeen minun tulee pitää kunnon tauko pelaamisesta, kunnes saan käden aivan kuntoon. Lepoa ja kuntoutusta. Minun korvissani tuo kaikki oli enemmän kuin täydellistä, motivaatiotaso oli varmasti ainakin sata. Kunhan vaan saan pelata ensin!

Jäämuki ja rukkanen valmiina kylmähoitoa antamaan

Hoidon hyvästä vasteesta innostuneena pakkasin siis kyynärtuen reppuun sekä pari kiekkoa ja suuntasin Talin putteriradalle. Jumppasin, lämmittelin, venyttelin ja sitten kiinnitin Futuro Custom Dial -tenniskyynärpäätuen käteeni. Kiinnitin tukea sen verran, että se ei purista mistään vaan istuu napakasti ja kiristin kompressionupin maksimiin. Heitin tässä parilla kiekolla avaukset ja jatkoin puttaamaan. Kiersin nupin löysälle ennen putteja. Taas kun olin seuraavalla tiillä, kiristin kompressiotyynyn maksimiin, heitin avaukset ja löysäsin kompressiota. Innostuin kivuttomuudesta niin paljon, että pelasin putteriradan jälkeen muutamalla avauksella myös väylän 16, johon en ole vielä sitä oikeaa heittoa ja kiekkoa löytänyt. Nyt sekin yhdistelmä löytyi! Samaa kyytiä väylälle 17, jossa pelasin edelleen midareilla kolmella kohtuukovalla vedolla mantereen päähän kolmella heitolla ja siitä korin alle ja nostobogi. Olin aivan innoissani, mutta tiesin, että nyt on oikea aika lopettaa, kun mihinkään ei satu. Melko ylpeä saan itsestäni ollakin, että sen maltoin tehdä. Mikä fiilis! Mikä nälkä päästä pelaamaan!

Tuki käsivarressa ja säätönuppi, jolla kopressiota saa säädettyä. Minulla on käytössäni asteikon ääripäät: päällä ja pois :)

Kun kompressio on suurimmillaan, käsivartta ei purista ja sen lihakset voivat toimia normaalisti. Silti puristus tuntuu juuri oikeassa kohdassa.

Sunnuntaina lähdin liikkeelle aamusta ja matkani vei junalla Leppävaaraan asioita hoitamaan. Sieltä kävelin Taliin, sillä olin ihan vain ”kaiken varalta” ottanut jälleen mukaani nuo kaksi midaria - Gstar Roc3 ja Goldline Fuse. Kuinka ollakaan, myös kyynärtuki oli repussani sekä litran verran vettä. Talin ykkösväylältä oli lähdössä pari tuttua fribaajaa, joten lähdin heidän mukaansa hengailemaan ja jutustelemaan. Kiersimme näin alun kuusi väylää, jonka jälkeen siirryin putteriradalle heittämään omat heittoni. Kylläpä oli ihanaa taas päästä laittamaan kiekkoa ilmaan! Tuttua onnistumisen ja mokailun sekaista pelaamistahan se taas oli, kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan kohtuullisesti osui heitot väylään. Kyynärtuki toimi jälleen hyvin, kipua en tuntenut ja siksikin uskaltauduin jälleen heittämään väylä 16 kierroksen päätteeksi. Laitoin Fusen liitoon ja ilahduttavasti se päätyi mukavalle 6m putille korin lähelle ja pirkotin näin väylän ensi kertaa aikoihin. Mahtifiilikset - ja kaikki ilman kipua!

Pelattuani väylän 17 vielä kolmella midariheitolla mantereen päähän ja siitä korille, kävelin parkkipaikalle ja sopivasti kaverit olivat juuri lopettaneet keskiväylien pelaamisen ja näin kiersin heidän mukanaan vielä kierroksen loppuun pelaamatta. Annos frisbeegolfia oli tänään pienehkö, mutta näillä mennään. Sain olla tyytyväinen jo siihen, että sain päivääni annoksen tätä ihanaa lajia. Maltilla kun mennään, jonain päivänä annokset ovat taas isommat ja saan nälkäni tyydytettyä. Ajatus kokonaisesta kierroksesta kuun lopulla kuulostaa niin huimalta, että tuskin jaksan sitä odottaa. Mutta tavoitteenani on pelata se ilman kipuja. Tai no, jos vähän sattuu, niin sen vielä hyväksyn.

Kotona hoidin taas kyynärniveltäni jäämukin avulla, samalla hoidin myös kipeytyneen peukalon jänteen, joka on tullut esiin sitä mukaa lisää, kun kyynärpään kipu on hälvennyt. Vai olisinko vasta nyt kiinnittänyt siihen huomiota, kun toiselta, siltä enemmän invalidisoivalta kivulta sain tilaa? Kipualue on ollut koko ajan ranteesta kyynärpäähän saakka, mutta pelatessani enemmän kipu keskittyi lähemmäs kyynärpäätä. Nytkin pelaamisen jälkeen oli pientä tuntemusta kyynärvarren yläpuolen lihaksissa, mutta menneisiin viikkoihin nähden niin vähäistä, että sijoittuu aivan asteikon alapäähän. Töihin paluu kesäloman jälkeen vaikutti varmasti osaltaan myös, kun näppäimistön ja hiiren kanssa tulee vietettyä taas enemmän aikaa, valitettavasti. Liikaa rasitusta samoille lihaksille ja jänteet ei siitä tykkää. Kun osaisikin käyttää hiirtä vasemmalla kädellä, mutta ei ole ihan niin vaan toteutettavissa.

Elokuu, viikko 32


Turhauttavaa, kun oikeastaan mitään ei voi tehdä kotona ilman rasitusta kädelle. Nostan maitotölkin, avaan sen kierrekorkin, kannan ostoskasseja kaupasta, nostan tietokoneen laukusta, surffaan puhelimella, ajan autoa, naputtelen sormia musiikin tahtiin, pesen hampaita, puen vaatteita - lista on loputon. Yöksi ranne pitää tukea, jotta se saa lepoa eikä jänteen tulehdus pääse pahenemaan. Kylmää ja venyttelyä lisäksi, kunnes jälleen maanantaina pääsin työpaikkani kustantamana fysioterapeutille. Lopulta sain jopa kolme käyntiä puhuttua itselleni, kun ranteen oireet viittaavat hiirikäteen eikä vapaa-ajan urheiluharrastukseen. Minun päässäni kaikki yhdistyvät yhtenä ja samana oireistona, ylirasitustilana koko kyynärvarressa ja kaiken perussyy on sormien ja sitä kautta koko käsivarren lihasten käyttö. Sormissahan lihaksia ei ole, vaan kaikki lihastyö tapahtuu käsivarressa.

Työfysioterapeutti oli oikein reipas, mutta kuunteli hyvin huonosti. Yritin kertoa kaikenlaista, mutta hän ei oikein jaksanut pysähtyä kuuntelemaan, vaan oli jo päättänyt selkeästi mitä tapaamisessa käydään läpi ja millä tästä edetään. Hän tutki, ettei ole pinnettä niskassa. Hän tsekkasi puristusvoiman. Hän kysyi, halusinko kokeilla kipukynää, Paingone, viikon ajan ranteeseeni. Toki, miksei. Laite on tosi helppokäyttöinen: kynä, jolla osoitetaan kipeää kohtaa kehossa ja sen päästä painetaan niin kauan, että kipukohta saa 30 pientä sähköiskua. Kynän antamat sähköiskut olivat hyvin siedettäviä. Tuntemus oli vähän kuin tatuoitaessa, eli sen kestää oikein hyvin 30 iskun ajan, mutta liian kauan samaan kohtaa alkaisi jo ärsyttää. Mielelläni kokeilen kaikki keinot, joilla voi olla yhtään helpottavia tai parantavia vaikutuksia. Miksei. Hän laittoi myös kinesioteipit ranteen joka puolelle tukemaan ja aika helpoltahan se vaikuttaa, joten jatkossa osaan ne laittaa itsekin. Nuo kun lähtivät pois jo illalla saunassa, joten omat teippirullat on tässä eduksi.

Kinesioteipit tuovat hiukan tukea kipeälle ranteelle, mutta pysyvät tosi vähän aikaa, käsiä kun tulee pestyä usein päivän mittaan

Viikon lopulla kävin pitkästä aikaa salilla, laitoin n. 70% entisistä painoista laitteisiin ja treenasin keskikroppaa sekä jalkoja. Kokeeksi laitoin myös ojentajat työhön ja sekin meni ilman mitään kipuja. Ihanan ryhdikäs olo! Perjantaina pääsin jälleen faskiahierontaankin ja tällä kertaa hierottiin vain 20min ajan. Tuntemukset olivat aika lailla samat kuin ensimmäiselläkin kerralla. Käden iho muuttui punaiseksi käsittelyn edetessä ja jos alku olikin hiukan kivulias, muuttui se loppua kohden taas nautinnolliseksi. Seuraavana päivänä lihaksissa oli jälleen kosketusarkuutta. Käsittelin itse Mutjuttimella vielä ne alueet, jotka kosketusta sietivät ja näin sain koko käsivarren taas hoitoon. Kyynärnivelessä ei tunnu enää selkeänä kipupistettä, sinne juilii ainoastaan silloin, kun suoristan käden aivan suoraksi ja tuo tunne on selkeästi jänteessä, ei nivelessä. Liekö tähän avuksi vain aika ja varovainen jumppa jännettä juurikaan rasittamatta. Tein pientä pyörittelyä jänteen kiinnityskohtaa painaen ja uskon sen olevan eduksi pelkän levon sijaan. Toivotaan parasta.

Elokuu, viikko 33


Uusi viikko lähti käyntiin uusin tuntemuksin. Maanantaina heräsin ensimmäistä kertaa viikkoihin, ellei jopa kuukausiin ilman kovaa jomotusta oikeassa kyynärvarressa! Jotain positiivista edistymistä siis, mikä ilahdutti muutoin alavireistä mielialaani. Ensimmäistä kertaa mieleen on alkanut valua sellaisiakin ajatuksia, että mitä jos en enää uskalla pelata niin kuin joskus ennen. Mitä jos alitajuntaani on jäänyt niin vahvasti kivun pelko, etten saa vietyä heittoa loppuun ja kaikki jää puolitiehen. Pelaamisesta on jo niin kauan aikaa, tai siltä se ainakin tuntuu, etten enää tiedä kuinka se sujuu, kun taas seison tiillä valmiina kokonaiseen kierrokseen. Tämä on pisin jakso koko kolmen vuoden harrastamiseni aikana, jolloin en ole pelannut ja tuntuu kuin elämä olisi kaventunut ohueksi janaksi uusia aamuja, päiviä ja iltoja, joista puuttuu tärkeä palanen. Onneksi edes viikonloppu meni Sibbe Openissa caddyn ja katsojan ominaisuudessa ja videollakin on taas uusia Jomez Productionin koosteita katseltavaksi.

Kipukynän palautin tiistaina, en saanut siitä oikein mitään apua enkä rehellisesti sanottuna muistanut sitä aina käyttääkään. Kynää ei saanut käyttää märälle iholle ja kun otin kylmähoitoa jääpalalla ranteeseen, jäi kinesioteippaus tietenkin aina märäksi, eli hoito olisi pitänyt ajoittaa sitä ennen. Välillä taas onnistuin osumaan niin ikävään paikkaan, että sykäykset tuntuivat aina keskisormen päähän asti, kun tarkoitus oli hoitaa peukalon puolta. En siis varmaankaan osannut vain käyttää laitetta oikein.

Illalla kävimme Hollen kanssa hiukan kävelyreissulla heittämässä kiekkoa samalla. Heitin lyhyitä lähestymisheittoja metsäpolulla siten, että kipua ei tuntunut missään vaiheessa. Yllättävän hyvin tuo sujuikin, olisipa mahtavaa, jos lähipeli olisi säilynyt tauosta huolimatta edes kohtuullisesti. Ainakin tämä toi taas uskoa siihen ja sillähän on suuri merkitys pelatessakin - jos et usko itseesi, et voi onnistua. Ainakin päälle lenkki teki hyvää ja nosti mielialaa. Kisat ovat jo ihan kulman takana, malta mielesi ja jaksa vielä tämä reilu viikko. Hiukan laittoi mietteliääksi toki se, kuinka pienestä kyynärvarren lihakset taas ärtyivät ja kyynärpäähänkin tuli taas pientä tuntemusta nivelnastan kohtaan. Siihen, jonka olin juuri muutama päivä sitten saanut kivuttomaksi. Kylmähoitoa ja voidetta yöksi, ei kai muutakaan voi.

Kun näinkin tärkeä alue elämästä kuin frisbeegolfin pelaaminen on pois, sitä haluaa tutustua kaikkiin vaihtoehtoihin ja uskoa ihan kaikkeen, minkä vain väitetään auttaneen. Niinpä löysin internetin syövereistä tuotteen Handy Care Ring, joka on vieraskielisestä nimestään huolimatta kovin kotimainen tuote, Kempeleestä. En aikaillut tilatessani tuon käsivarren lihaksia hierovan laitteen ja keskiviikkona se jo kolkuttelikin postilaatikon seiniä. Luin ohjeet, katselin videot, jotka olin toki jo katsonut aiemminkin ja voideltuani käteni kevyesti hierontaöljyllä sovitin laitteen kyynärvarteeni. Napakasti, mutta ei puristaen. Kuinka sopivasti se saapuikin, nyt kun lihakset olivat pienestä treenistä ärtyneet. Lähdin pyörittämään rengasta hitaasti ja nautin kuminuppien puristavasta ja hierovasta tunteesta hiukan arkoja lihaksiani vasten. Hieroskelin näin kumpaankin suuntaan kolmesta eri kohdasta, joista lähin oli viitisen senttiä kyynärpäästä ja jokaiseen kohtaan nuppeja sai säätää. Säätö oli nopeaa ja helppoa, laite oli helppo saada sovitettua ja hieroessakin voi antaa lisäpainetta haluamiinsa kohtiin, joissa kireyttä esiintyy. Ensivaikutelma oli siis hyvä. Samaa pyörittelyä olen muutenkin tehnyt päivittäin, toisella kädellä puristaen ja kääntäen.

Handy Care Ring tuntui ainakin ensimmäisillä käyttökerroilla toimivalta. Tätä pitää käyttää jatkossakin, myös ennaltaehkäisevästi kunhan joskus pääsee siihen vaiheeseen...

Torstai-iltana otin jälleen kiekot mukaani ja nyt oli edessä kierros ihan frisbeegolfradalle! Pientä tuttua jännitystä hiipi vatsanpohjaani ja nyt vasta tajusin, että rento suhtautumiseni SM-kisojen pelaamiseen saattaisi olla silmänlumetta. En vain muistanut tätä fiilistä, kun astun tiille ja tähtään kiekkoani kohti väylää ja kaikki muut katsovat. Se hetki on vain minun. Silloin haluaa onnistua. Nyt tosin katsojana oli sekalaista porukkaa, joka oli lähtenyt kaveriporukassa viettämään kaunista kesäiltaa lähiradalle eikä heistä varmaan montaakaan rehellisesti sanoen kiinnostanut kuinka minun avaukseni lähtee 😊 Minua se kiinnosti ja sitäkin enemmän se, voinko heittää kivutta. Kyllä!

Tutuksi kävi kierroksellani tenniskyynärpäätuen kompressionupin kiristys- ja löysäämisnaksutus, sillä kiristin sen aina avaukseen ja annoin olla löysänä muut heitot. Jossakin vaiheessa huomasin, että pidemmässä putissa tuo tuki voisi olla myös eduksi, sillä siinä ranteen spinni tuntuu kyynärpään jänteessä ja siltä tunteeltahan haluan täysin välttyä. Vielä täytyy harjoitella lisää heittämistä tuen kanssa, sillä kyllä sillä vaikutusta on. Muutenkin heitto tuntui olevan hiukan kateissa ja etenkin kiekon nokkakulmien hallinta on vaikeaa, ellei mahdotonta, kun yrittää välttää kipua. Mutta minä pelasin! En avannut ihan jokaista väylää, mutta suurimman osan kuitenkin. Sain jopa yhdelle väylälle pelattua pörön, onhan sekin jonkin alku. Illalla lihaksissa tuntui paljon kireyttä, kyynärpää oli aavistuksen kipeä ja kosketettaessa jänteessä tuntui hiukan kipua. Näillä nyt mennään: kylmähoitoa, hierontaa, venyttelyä ja kipuvoidetta oli iltaohjelmassa.

Vähän jännältä tuntuu lähteä niinkin arvostettuun kilpailuun kuin Frisbeegolf SM Masters  -kisaan kun oma peli ei ole ihan parhaassa tikissä enkä todellakaan olisi arvannut, että valmistautumiseni kisaan on tällaista kuin nämä viimeiset viikot. Kuvittelin treenaavani paljon lähipeliä, puttia, metsäpillien pelaamista. Olin ajatellut treenata hieman distanceheittoakin ja erilaisilla kiekoilla vastatuuleen etenemistä. Nyt kaikki tuo jäi tekemättä. Omat luottokiekotkaan eivät toimi nyt samaan tapaan kuin ennen, kun en tiedä kuinka saan heiton iskuun. Tasan viikon kuluttua starttaa tämän kauden pääkisani ja minä olen siellä mukana. Teen parhaani, nautin lajista ja olen ylpeä tästä mahdollisuudesta päästä mukaan, päästä pelaamaan ensimmäistä ja viimeistä kertaa SM-kisaa FP40-luokassa. Joensuussa tavataan!

Helteisen kesän kautta eteenpäin

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut blogiin. Taitaa olla pisin tauko koko blogin historiassa! On tullut vietettyä aikaa mökillä sähköjen ja melkein verkonkin ulottumattomissa ja se jos mikä on tehnyt hyvää tällaisena kesänä. Hellettä on riittänyt päivästä toiseen ja hyvä jos yöksi laskee lämpötilat hellerajan alapuolelle... harvinaisen kuuma kesä! Ei mikään helppo pelikeli tuollainen hiostava helle, mutta katsojana ollaan kierretty kisoja ja nautittu ihan täysillä. Mahtavaa!


Tyyni 2018 meni aika lailla suunnitelmieni mukaan ja olin tyytyväinen sieltä saatuun kolmossijaan. Pelini kulki melko lailla tasaisesti joitain tuulisten väylien isompia virheitä lukuunottamatta ja sain siellä lisää itsevarmuutta peliini sekä ihan kisaamiseenkin. Olen ollut vähän liian lepsu kisaaja useasti aiemmin ja tyytynyt pelaamaan kohtuullisen hyvin. En ole yrittänyt parastani, vaan olen jopa vähätellyt omaa tekemistäni ihan suotta. Tyynessä sain erilaisen kisavaihteen päälle ja se oli uusi sekä hieno kokemus. Jospa sitä ihan oikeasti alkaisi uskoa omaankin tekemiseen. Jospa osaisi hyödyntää omia vahvuuksiaan ja häivyttää heikkouksiaan. Jos pelaisi sitä peliä, mitä haluaakin pelata.


Harmikseni loppukevään riesana ollut tenniskyynärpääni alkoi kipeytyä yhä lisää kun en malttanutkaan pitää taukoa Tyynen jälkeen. Siellä kipu oli hallittavissa, mutta heinäkuun puolelle päästessä tuli kisailtua erinäisissä viikkokisoissa palkintosijoja rohmuten ja viimeinen niitti oli golfkentällä pelatut yökisat Joroisissa. En halunnut jäädä niistä pois! Harvinaisia tilaisuuksiahan nämä ovat, päästä pelaamaan illan pimetessä avoimelle hyvinhoidetulle golfkentälle kun kesäyö on kauneimmillaan ja ilma sopivasti viilentynyt helteisen päivän jälkeen. Pelasin vahvasti alun väylät ja jo ennen kierroksen puoliväliä alkoi kyynärpäässä vihloa ja sen jälkeen oli jokainen draivi yhtä tuskaa. Manasin itseäni ja tuota typerää kipua. Pelasin loppuväylät erittäin varovaisin heitoin, alivakaimmilla ja keveimmillä kiekoillani sain jotain pituutta heittoon vajavaisellakin heitolla ja sain kuin sainkin kierroksen pelattua loppuun. Kakkoskierrokselle en todellakaan lähtenyt.


Pelitaukoa, mökkilomailua, talkoohommia, kesälomaa. Erilainen loma kuin pariin vuoteen. En pelannut yhtään pariin viikkoon, peruin osallistumiseni Pohjois-Karjalan juhlakisaan ja kun taas pääsin kotiin sähköjen ja mukavuuksien äärelle, otin vielä kylmähoitokuurin ja paljon venyttelyä päivittäiseen rutiiniini. Kokeilin faskiahierontaa, joka tuntui taivaalliselta ja sen jälkeen heittokäteni lihakset olivat ensimmäistä kertaa kuukausiin rennon löysät, niitä voi jopa ravistaa. Kivikova möykky kyynärpäästä ranteeseen oli muuttunut jälleen normaalimmaksi käsivarreksi, sellaiseksi, jossa näkyy milloin lihakset ovat jännityksessä ja milloin levossa. Toivottavasti tästä lähtee paraneminen.


SM-kisat Tampereella tarjosi oivan tavan päästä lajin ytimeen pelaamatta itse ollenkaan. Otimme Hollen ja poikani kanssa kylpylästä majoituksen ja vietimme päivät lähinnä naisten pelejä katsellen. Rata on kyllä aivan upea ja kun kolme kierrosta siellä kiersin itseäni parempien pelejä seuraten, sain väylistä hyvän kuvan ja toiveissa on päästä tuonnekin joskus vielä pelaamaan. Upeaa kun on niin paljon tuttuja lajin huipulla ja jokaisessa ryhmässä useita, joiden pelejä olisi ollut kiinnostavaa päästä katsomaan. Kaikkeen ei tietenkään taivu ja valintoja oli tehtävä. Joka tapauksessa Suomen parasta frisbeegolfia - siitä ei ole epäilystäkään - ja minkä loppuratkaisun jätti miesten kärki viimeiselle väylälle ja sen putille... huikeaa jännitysnäytelmää ja suuria tunteita! Luin useaan kertaan Janne Hirsimäen analyysin kisasta ja siinä on kyllä meille jokaiselle pelaajalle paljon omaksuttavaa. Kunpa osaisikin omaa pääkoppaansa hallita pelin ollessa kesken, osaisi sulkea kaikki tunteet ulkopuolelle ja keskittyisi vain siihen yhteen suoritukseen. Siihen alle 30 sekunnin ajanjaksoon, jolloin millään muulla ei ole merkitystä kuin yhdellä heitolla. Siihen kuplaan ei mahdu mitään muuta kuin sinä, kiekko ja väylä tai sen päätepiste, kori.


Tämän kauden osalta tavoitteenani on päästä pelaamaan Masterien SM-kisat kokonaisuudessaan ja sen jälkeen hoitaa heittolihakset kuntoon. Sen pidemmälle en nyt voi ajatella. SM-kisoihin pääsy oli haaveeni jo viime vuonna ja nyt kun sinne viimeinkin pääsin, viimeistä kertaa FP40-luokassa, todellakin haluan siellä pelata. Mitä luultavimmin en pääse pelaamaan täysissä voimissa ja täysin kunnossa, mutta pelaan näillä mitä on. Pelikirjani olen tehnyt sen mukaan, mihin luulen pelitehojeni nyt riittävän ja tärkeintä olisikin pysyä siinä eikä yrittää liikoja ja ehkä taas rikkoa jotain. Päivä kerrallaan. Lykynlammen rata on minuun makuuni poislukien pari avointa kiitorataa, joten senkin vuoksi osallistuminen on enemmän kuin mieluisaa. Ja kaikki nuo ihanat pelikaverit! Tuskin maltan odottaa, pelihalut ovat kovat ja nyt tärkeintä on vain malttaa. Harmikseni en voi kiekkoja testailla enkä juurikaan puttailla - puttini on muuten kallistunut yhä enemmän push putin puolelle ja sekin on edelleen epävarmaa. Onneksi aikaa vielä on.


Tein alkupalaksi ja teaseriksi muutaman väylän vertailua ratakartta vs. todellisuus miettiessäni kuinka nuo väylät tulen pelaamaan. Oli erittäin tärkeää päästä näkemään avoimen naisten peliä kisaradalla kun itse en siellä uskaltanut paria avausta enempää heitellä. Näin sain jotain käsitystä väylien mittasuhteista ja siitä, mihin tulokseen on realistista pyrkiä pelaamaan. Pelikirjaa voi näemmä luoda näinkin - kuinka toimivaa se on, paljastuu myöhemmin :)

Väylä 2: Näyttää paikan päällä aika lailla samalta kuin ratakartan kuvassa, joka tosin ei kerro oikealla olevaa jyrkkää rinnettä. Oikea puoli on siis vahva no-no, sinne en kiekkoani halua... pysy väylällä.

 

Väylä 3: Paikan päällä korkeuserot näyttävät ja tuntuvat isommilta kuin ratakartassa. Nousua tiipaikalle jonkin verran, toivon mukaan en ole ensimmäisenä avaamassa, että saan hengityksen tasaantumaan :D

 

Väylä 6: Tuntuu ratakarttaa katsellessa ihan kohtuulliselta, mutta tiiltä katsellessa tuntuu kuin seinä olisi vastassa. Mäki on jyrkkä ja jokunen puukin siihen on jätetty.

 

Väylä 11: Jälleen väylä, joka näyttää ratakartassa juuri siltä kuin tiiltä katsellessa. Sweet spotteja saa miettiä kaksin kappalein ja vielä on edessä se toteutus pelikirjan mukaan. Kaunista.

Tyyni 2018 feat. Google translator

Sain kirjoitettua viikon tapahtumat englanniksi ja tarkoitukseni on toki kirjoitella nämä vielä suomeksikin. Nyt saatte kuitenkin tyytyä aluksi tähän Google kääntäjän tarjoamaan versioon sellaisenaan. Oli muuten ainakin omasta mielestä niin hauska, että muutamaan otteeseen nauroin silmät vesissä käännöksille. Olkaa hyvä: Se oli jo joulukuussa, kun maksoimme retkeilypisteen, koska halusimme olla varmoja, että olisimme tarpeeksi tilaa koskaan suurimmalle teltalle, Outwell Hartford XL: lle. Koska halusimme olla paikan päällä kymmenen päivän ajan, siellä oli oltava hyvä vuode ja patjat kaikille ja se tarvitsi kaksi kertaa ajoa kotimme, auto täynnä kaikenlaisia ​​tavaroita. Lopuksi kaikki oli valmis ja pystyimme nukkumaan ensimmäisen yön teltassa. Mutta tietenkin oli valtava ukkonen ensimmäisenä iltana, joka vei minut ja lapset istumaan autoon yli tunnin ajan ... mikä miellyttävä alku Tyyni 2018 -viikolle! Väsymyksestä huolimatta voisin pelata Tyyni Jussin kisat kunnon kierroksella seuraavana aamuna, vain 9 paria ja tämä antoi minulle yli 800 pistettä. Se oli melko kylmä ja tuulinen ympäri, mutta sain paljon sateita kierroksen aikana. Juhannusfestivaali oli niin kylmä ja kolea, että onnistuimme pelaamaan Mölkkyä ja grillata ateriamme ja se oli kaiken kaikkiaan. Onneksi ensi sunnuntaina voisimme nukkua ja levätä voidaksemme pelata Tyyni Jussin kisat -renaa. Seuraava kierros oli melkein yhtä hyvä kuin ensimmäinen, vaikka kovista tuulisista olosuhteista huolimatta. Arvosanat olivat melkein sama kuin ensimmäisellä kierroksella, joten kaiken kaikkiaan tämä oli minulle hyvin sujuvasti pelattu turnaus. Hyvä alku! Tyyni 2018 Kartano-kurssi oli valmis pelaamaan maanantaina ja osallistuimme Flex-aloituskilpailuun. Oma pyöreä oli melko hyvä, jotkut hyvät reiät ja jotkut ei-niin-hyvä. Lähes kaikki reiät ovat liian kauan minulle lintu, joten yritin pelata mahdollisimman paljon. Pisteeni oli 11 yli parin, joten oli paljon parannettavaa, mutta mielelläni silti sidottiin voittoon ja sai lahjakortin NBDG Storesta. Poikani voitti luokkansa ja sai vielä suuremman lahjakortin kuin minä. Kuinka onnellinen hän oli! Hän alkoi soittaa PDGA-turnauksia täällä Tyyni ja heti voitti niin paljon. Tämä oli hieno päivä meille molemmille! Seuraava Tyyni-tapahtuma oli naisten tapahtuma, jossa Paige Pierce antoi meille hyödyllisiä vinkkejä. Olisin halunnut nähdä hänen laittamisen liian, mutta silti se oli niin hyvä ja lämmin tapahtuma. Ehkä opin myös jotain. Klinikan jälkeen soitimme Söderkulla-disc golfkenttä ja sain niin ihastuttavia tyttöjä ryhmässäni. Meillä oli loistava kierros puhua ja pelata peliä, ja vasta ensimmäisellä linnuillani reikään 6 huomasin, että voisin pelata kierrosta parilla. Minulla oli aina lintuharrastaja, mutta tänään ei ollut paras päiväni kuin laittaminen ... niin vain reikään # 11 minun asema oli tarpeeksi lähellä ja voisin lopettaa reiän kahdella. Sain toisen tuloksen parilla! Mikä loistava kierros ja tunne! Viimeisenä päivänä ennen Tyyni-päätapahtumaa en pelannut lainkaan, mutta jäi poikani flex start @ Sibbe. Tenniskyyneni on ollut ahkera huhtikuusta lähtien ja se tarvitsi tänä päivänä heittämättä ja tekemästä mitään. Nautimme ilmapiiristä, kun Sibbe oli täynnä disc-golfaajia ja yhtäkkiä tuttuja kasvoja oli kaikkialla. Kuten yksi valtava perhe! Olemme tehneet niin paljon uusia ystäviä näiden kolmen vuoden aikana disk golf-kentällä ja joskus se tuntuu niin ihmeelliseltä, että se on todellakin vain kolme vuotta siitä lähtien, kun aloitimme tämän urheilun pelaamisen. Nyt elämme ja hengitämme disc-golfia joka päivä. Kaikki FA40: n kierrokset pelattiin iltapäivällä alkaen noin neljätoista. Se oli uusi haaste siitä, kuinka viettää päiväsi, kun et pääse loppuun ja et vieläkään ole vain liian hukkaan. Söin aamiaiseni yleensä noin kello 7 ja olen todella rakastanut niitä aamuisin, kun leirialue oli vielä hiljainen ja siellä oli vain lintuja laulavana ja ruokkimassa jälkeläisiä. Yksi syy herätä aikaisin oli aurinko, joka loisti ja lämmitti teltassamme, joten se tuntui saunalta ... Holle aloitti kierroksensa aikaisin ja minulla oli hyvää aikaa seurata Disc Golf Metrixin pisteitä juottamalla latteani. Ensimmäinen kierros Kartanossa oli niin vankka peli vain pars ja bogeys, kunnes reikä # 13. Olin jollain tavalla onnistunut heittämään OB: n tätä, kun soitin joustavasti alusta, ja se oli vain sen takia, että tein sen uudelleen! Tämä reikä oli myös viime vuonna käännekohta ja sai minut melkein romahtamaan, joten minulla on joitain ongelmia tämän reiän kanssa. Nyt yritin pelastaa vatsan OB: n jälkeen ja heittää OB kahdesti! Triple bogey ei tehnyt minua onnelliseksi, mutta silti voisin par seuraavat reiät paitsi viimeinen. Tulos olisi voinut olla parempi, mutta olin tyytyväinen kymmeneen yli par. Olin kolmannessa paikassa ja se oli jotain, jonka päätin pitää. Tyyni 2018: n toinen kierros pelattiin Sibissä ja nyt meillä oli hyvin tuulinen päivä. Jos Jussin kisat pelattiin tuulisissa olosuhteissa, nyt se oli vieläkin vaikeampaa. Menimme katsomaan viimeistä reikää, joka on 120 metriä veden reikää vasten ja näissä olosuhteissa on lähes mahdotonta pelata turvallisesti. Päätin pelata sitä neljällä lyhyt- ja matala-laukauksella kohti koriä eikä ottamaan mitään OB: ta. Pelini oli todella keskittynyt, koska nyt pelasin lyijykortilla ja kaikki muut pelasivat niin. Ensimmäiset viisi reikää soitin parhaiten kortistamme ja se antoi minulle enemmän luottamusta. Halusin todella pelata hyvin ja tehdä suuria virheitä. Vaikean reiän 6 jälkeen en voinut pelata paria, koska minulla oli aina pieniä virheitä tee-ammuttuani ja jotka johtavat salamavoittoon ja pelastamiseen. Muutamat kaksoisveneet tekivät minut tuntemaan hieman turhautuneen, mutta yritin saada sen yli. Sitten tulivat tuulet reikiä ja tuuli tuli ihon alle. En ole koskaan ollut hieno pelaaja tuulen kanssa, ja tänään minun piti kohdata se uudelleen. Tein monia virheitä levyjen valintaan ja kulmien kanssa, joten siinä missä Nina pääsi pois pelaamalla sujuvasti kuin ei ollut tuulta. Pitää ihailla sitä! Olin edelleen kolmannella sijalla samanlaisen tuloksen jälkeen kuin Heidi, joka oli toiseksi, mutta Riikka soitti hänet lyijykorttiin ja oli vain muutamia lyöntejä jäljessä. Viimeinen reikä vei meille yhden tunnin, koska meidän oli ensin odotettava kolmea muuta ryhmää pelata sitä ja vasta sen jälkeen pelattiin itse. Ehdottomasti ole hyvä reikä amatööreille leikkimään tuulisen päivän aikana! Oli jo niin myöhässä, ettei meillä ollut aikaa tai energiaa vierailemaan Beef & Burger -tapahtumassa, joka oli valtava pettymys. Minun piti päästä saunaan lämmittämään sen tuulisen ja sateisen kierroksen jälkeen ja sen jälkeen olin niin väsynyt, että halusin nukkumaan. Lopullinen päivä tuli ja heräsin varhain latteani, kun taas muut nukkuivat vielä. Ei kuitenkaan Holle, hän pelasi viimeistä kierrostaan ​​klo 7:40 ja jälleen kerran minulla oli aikaa tarkistaa hänen pisteet. Tunsin vähän kylmä koko päivän ja minulla oli niin paljon vaikeuksia päästä itselleni oikeaan tapaan pelata. Yritin syödä pastaa, mutta se ei ollut maukasta. Lopulta oli aika ajaa Keinukallioon ja kaikki siellä kuuntelin Within Temptationissa ja se todella auttoi minua! Tee-off-laulu on nopeampi ja kun kuulin tänä päivänä, päätin pelata lujaa ja älykäs golfia. Ja minä. Ensimmäiset seitsemän reikää soitimme tasaisesti ja emme tehneet virheitä. Edessä yhdeksän soitin seitsemän parin paria ja se oli pelistä, josta tulin pelaamaan täällä. Tuulisin reikiä oli vielä tulossa, mutta tänään päätin olla pelkäämättä, ei luopua. Ennen kolmea viimeistä reikää pisteet olivat yksitoista paria ja nyt oli aika keskittyä. Minulla oli vielä kolmas paikka, mutta tiesin, että nämä viimeiset reiät tarkoittavat kaikkea. Huomasin myös, että Sari oli pelannut hyvää kilpakortilla ja otti neljännen sijan. Reikään # 15 onnistuin tallentamaan parini heittämällä suurta lähestymistapaa, joka oli ammuttu tapin alla ja joka antoi minulle enemmän luottamusta. Reikään # 16 soitin hyvin kaksi ensimmäistä väylän laukausta, mutta potkivat puita lähestyttäessä koriä metsässä. Muutamia puita osui ja yhtäkkiä otin triple bogey. Okei, pelaa paremmin golfia, kerroin itselleni. Seuraava reikä pelasin sujuvasti korissa neljällä laukauksella, mutta jäi 7 metrin putteni ja sain kaksoisuran. Vielä melko hyvä ja silti ilman mitään OB: itä. Viimeinen reikä ja minä päätin lyödä pois Lucid Air Trespassin kanssa. Kun levyni putosi, myös spotterti laski ja yritti päättää, onko se sisään tai ulos. Vihreä lippu! Mikä helpotus! Toinen heittoni ei ollut niin älykäs ja minulla oli ensimmäinen pyöreä OB. Ja seuraava layup meni myös OB. Focus! Seuraavat kaksi laukausta menivät hyvin sisäänmatkaan ja pisteet tälle reiälle oli 8. Tämä oli tarpeeksi hyvä ja sain kolmannen sijan! Tuntui kuin voitto! Oli niin kunniallista päästä palkintokorokkeelle ja saada viileä palkinto! Tyyni 2018 oli menestystarina, ja mielestäni ei olisi paljon voinut tehdä paremmin. Tietenkin on aina joitakin päätöksiä ja huonoja putteja, mutta se on vain osa peliä. Ei ole täydellistä kierrosta. Ei varmasti ole täydellinen turnaus. Tämä oli kuitenkin tarpeeksi hyvä ja mielestäni yksi Tyynin voittajista. Kiitän Terhiä ja Juhaa sekä kaikkia vapaaehtoisia ja henkilökuntaa, jotka tekivät tämän Tyyni-viikon mahdolliseksi! Tämä oli disc golfin joulu ja juhannus ja kaikki voit ajatella samassa paketissa. Ensi vuonna olen tietysti - ja sitten soitan toisella divisioonilla ja jätän nuoret tytöt kilpailemaan FA40-troofeista. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme ja kaikkiin ystäville disk-golf-kohtaukseen! Olet mahtava, olen niin kiitollinen siitä, että löydän tämän yhteisön ja tämän harrastuksen ja kaiken tämän tavan, jota kutsutaan levyelämaksi. Kiitos Google kääntäjälle! Alkuperäinen teksti

Latitude 64 Tyyni 2018 in books

It was already in December when we payed the retainer for the camping place because we wanted to be sure to have enough space for the biggest tent ever, Outwell Hartford XL. Because we wanted to be at the spot the whole 10 days, there had to be good bed and mattresses for everyone and it required two times driving there from our home, car full of all kinds of stuff. Finally everything was ready and we were able to sleep the first night in the tent. But of course there was a huge thunderstorm in the first night that took me and my kids to sit in the car for more than an hour... what a pleasant start for Tyyni 2018 week!


Despite my tiredness I could play a decent round in Tyyni Jussin kisat the next morning, only 9 over par and that gave me over 800 rating points. It was quite cold and windy all round but I did not get much rain during the round. Midsummer festival was so cold and chilly we managed to play some Mölkky and barbecue our meal and that was about all. Luckily next night we could get some sleep and rest to be able to play the second round of Tyyni Jussin kisat. My next round was almost as good as the first one despite of tough windy conditions. Ratings were almost exatly the same as for the first round so all in all that was a very smoothly played tournament for me. A great start!
Results and ratings in PDGA

Tyyni 2018 Kartano course was ready to be played on Monday and we took part to the Flex start competition there. My round was quite ok, some good holes and some not-so-good. Almost all holes are too long for me to be birdied so I tried to play par as much as possible. My score was 11 over par so there was much to improve but gladly I still tied for the win and got a gift voucher to NBDG Store. My son won his class too and got even bigger gift voucher than me. How happy he was! He started playing PDGA tournaments here in Tyyni and right away won so much. That was a great day for us both!
Results and ratings in PDGA


The next Tyyni event was Women's event where Paige Pierce gave us useful hints in putting. I would have loved to see her putting too but still that was so good and warm event. Maybe I learned something too.. After the clinic we played the Söderkulla disc golf course and I got so lovely girls in my group. We had a great round chatting and enjoying the game and only after my first birdie at hole 6 I noticed I could play the round under par. I was always putting for birdie but today was not my best days as to putting... so only at hole #11 my drive was close enough and I could finish that hole by two. I finished second with result under par! What a great round and feeling!


The last day before main event of Tyyni I did not play at all but was caddying my son in flex start @ Sibbe. My tennis elbow has been aching since April and it needed this day without throwing and doing anything. We enjoyed the atmosphere as Sibbe was filled with disc golfers and suddenly there were familiar faces everywhere. Like one huge family! We have made so many new friends during these three years in disc golf scene and sometimes it feels so miraculous that it really is only three years since we started playing this sport. Now we live and breathe disc golf every day.


All my rounds in FA40 were played in the afternoon, starting around 4 pm. That was a new challenge on how to spend your day by not getting exhausted and still not just getting too sloppy. I ate my breakfast usually around 7 am and I really loved those mornings when the camping area was still quiet and there were only birds singing and feeding their offspring. One reason of getting up early was the sun that was shining and warming up our tent so it felt like sauna... Holle started his round early and I had good time to follow his scores in Disc Golf Metrix while drinking my latte. First round in Kartano was so solid game only pars and bogeys until hole #13. I somehow managed to throw OB this when playing flex start and was it just because of that I did it again! This hole was also a turning point last year and made me almost collapse back then so I think I have some issues with this hole. Now I tried to save my bogey after the OB and throwed OB twice! Triple bogey did not make me happy but still I could par the next holes except the last one. Result could have been better but I was satisfied with ten over par. I was in third place and that was something I decided to keep.


The second round of Tyyni 2018 was played in Sibbe and now we had a very windy day. If Jussin kisat was played in windy conditions, now it was even harder. We went to watch the last hole that is 120m over water hole and during those conditions it is almost impossible to play safe. I decided to play it with four short and low shots towards the basket and take no OB. My play was really concentrated as now I played in lead group and everyone else was playing so too. First five holes I played best of our card and it gave me more confidence. I really wanted to play well and make no big mistakes. After tough hole #6 I could not play par as there were always some minor mistakes in my tee shot and that lead to scrambling and saving a bogey. A few double bogeys made me feel a bit frustrated but I tried to get over it. Then came the windies holes and the wind got under my skin. I have never been a great player with the wind and today I had to face that again. I made many mistakes in choosing discs and with the angles so that is where Nina got away by playing smoothly like there was no wind. Have to admire that! I was still at third place after playing same result as Heidi who was second but Riikka played her to the lead card and was only few strokes behind. The last hole took us an entire hour as first we had to wait for three more groups to play it and only after that we got to play that ourselves. Definitely not a good hole for amateur women to play in windy day! It was already so late we had no time or energy to visit Beef & Burger night which was a huge disappointment. I had to get me to sauna to get warmed up after that windy and rainy round and after that I was so tired I wanted to get to bed.


Final day came and I woke up early to have my latte while the others were still sleeping. Not Holle though, he was playing his final round at 7:40 am and again I had my time to check his scores. I was feeling a bit cold all day and I had so much difficulties to get myself to the right mode for playing. I tried to eat some pasta but that was not tasty enough. Finally it was time to drive to Keinukallio and all way there I listened Within Temptation and that really helped me! My tee-off song is Faster and when I heard that tpday, I decided to play solid and smart golf. And I did. First seven holes we played even and did not make any mistakes. Front nine I played seven over par and that was about the game I came to play here. The windiest holes were yet to come but today I decided not to be afraid, not to give up. Before the last three holes my score was eleven over par and now it was time to concentrate. I still had my third place but I knew that those last holes meant everything. I noticed also that Sari had played well in the chase card and taken the fourth place.


At hole #15 I managed to save my par by throwing a great approach shot under the pin and that gave me more confidence. At hole #16 I played well the first two fairway shots but kicked trees when approaching the basket in the woods. A few tree hits and suddenly I took a triple bogey. Okay, now play better golf, I told to myself. Next hole I played smoothly to the basket by four shots but missed my 7m putt and got a double bogey. Still quite ok and still without any OB:s. The last hole and I chose to tee off with my Lucid Air Trespass. When my disc fell down the spotter also fell down and tried to decide if it was in or out. Green flag! What a relief! My second throw was not that smart and I got my first OB for the round. And the next layup went OB too. Focus! The following two shots went well staying inbounds and my score for that hole was 8. That was good enough and I finished third! It felt like victory!
Results and ratings in PDGA


It was such an honor to get to the podium and have that cool trophy! My Tyyni 2018 was a success story and I think there is not much I could have done better. Of course there are always some dum decisions and bad putts but that is just part of the game. There is no perfect round. There is definitely not a perfect tournament. This however was good enough and I consider myself as one of the winners of Tyyni. My thanks go to Terhi and Juha and all the volunteers and staff that made this Tyyni week possible! This was disc golfers christmas and midsummer and all you can think of at the same package. Next year I am in - of course - and then I am playing in a different division and leave the younger girls compete for FA40 trophys. Thanks to all my co-players and all friends in the disc golf scene! You are awesome, I am so thankful for finding this community and this hobby and all this stuff that is called disc life.

Our tent - the best tent ever <3

Jussin kisat second round with Lauren, Justine and Vilma

I won my division - okay, I was the only one but still

We did something for the main event, helped with the OB line

The basket that Gregg Barsby aced in Tyyni 2018

My co-players in Kartano Flex start: Kiki, Virva, Holle and Daniel

Sibbe hole #18 and the possible discs to play it... Anchor it was

Girl's got to eat something after the round - burger made by Söderkullan Kartano

Hole #1 in Sibbe

Fish and chips - this was something we liked last year and now again

The opening ceremony of Latitude 64 Tyyni 2018 sponsored by Dynamic Discs

Our "moving day" was to move the tent about four meters because of the fire safety regulations

Tyyni round 2 @ Sibbe

In the evenings we played cards

Final round if over - thank you lovely co-players Riikka, Heidi and Nina

Me and Nina at the podium

It is beautiful! It is big and heavy!