Veikkola End of 2017

Vaikka kisakausi oli tavallaan jo päätetty Mijaksessa marraskuussa, oli Veikkolan vuoden päätöskisaan mentävä ihan jo perinteiden takia. Olimmehan siellä viimekin vuonna. Lisäksi Veikkolan rata on ollut kengässäni hiertävä kivi - haastava ja aina yllättävä. Siellä on tullut pelattua kohtuullisesti ja jopa hyvin, mutta ei koskaan kokonaista kierrosta. Rata, jossa pelasin myös ensimmäisen PDGA:n alaisen kisani maaliskuussa 2016 ja vannotin, että minua ei saa päästää sinne enää koskaan kisaamaan :)

Pelasin ensimmäisen kierroksen MA1-luokan miesten kanssa ja vaikka mukana olikin tuttuja, Mika ja Jan, en ollut heidänkään kanssaan kierrosta ennen pelannut. Aloitusväylämme oli #12, joka on minun mielessäni aina par5-väylä, vaikka tuloskortissa nyt lukikin par4. Sain hyvän avauksen Vip Air Sotakirveellä keskelle väylää, mutta kiekko laskeutui hankalaan paikkaan kiven päälle ja jatkoheitto oli hiukan huteralta pelattu huitaisu kohti toista mandoa. Kiekkoni sukelsi hiukan mandon alapuolella kivenkoloon ja nyt pelasin tuon kiven takaa, sillä sen päällä ei saanut mitenkään otettua turvallista heittoasentoa. Tästä sain heitettyä Opto Air Riverin kauniissa kaaressa kohti väylän vasenta reunaa, josta se käänsi yli ja kaarteli väylän keskelle ja siitä aivan korin alle, viiteen metriin. Wau! Kisani ehdottomasti kaunein heitto! Sitä seuraava olikin sitten ehkä se hirvein, sillä kiekko irtosi hädin tuskin tärisevästä kädestäni ja törmäsi alarautaan.

Väylälle #13 menin sekavin miettein. Kisani oli juuri alkanut aivan loistavalla väyläpelillä ja mitä hirveimmällä puttimokalla. Yritin ajatella positiivisesti: pystyin pelaamaan aivan mahtavaa peliä ja vaikka putilla tuon väylän pilasinkin, ei se poista edeltävän heiton onnistumista. Tosin tulosmielessä se kyllä tuon mitätöi, mutta yritin työntää ajatuksen pois mielestäni ja olla tyytyväinen muuhun peliini tähän asti. Tällä tavalla tulos olisi todellakin ihan jees, kunhan puttipeli tuosta virkoaisi. Kunhan saisin luottamukseni puttiini takaisin.

Avasin liidätysväylän Gstar Roc3:lla suoraan saarekkeeseen, viiteen metriin. Jälleen pirkkoputilla, ajattelin mielessäni. Nyt keskityin rauhoittamaan mieleni ja ottamaan tuon normitilanteena: putti sisään ja kohti seuraavaa väylää. Olin samassa paikassa kuin ennen joulua harjoituskierroksellamme, jolloin puttasin aivan liian kovaa ja kiekkoni lensi korin ohitse ja kalliolta alas. Nyt keskityin ketjuihin ja heitin kiekon ilmaan. Jälleen käsittämätön lerpahdus ja kiekko jäi jotenkin kiinni käteeni päätyen alaraudan päälle ja siitä se lopulta keikahti korin vierelle, sen oikealle puolelle. Aivan ala-arvoinen suoritus! Nyt oli toden teolla työtä saada pää pysymään kasassa. Olin juuri aloittanut unelmakierroksen ja mokannut sen näillä kahdella surkeaakin surkeammalla putin irvikuvalla. Paikoista, joista pitäisi laittaa koriin sukka, kivi tai kiekko - ihan mikä tahansa esine!

Jollain tasolla pelin alku varjosti koko kierrostani ja huomasin aika ajoin miettiväni, missä tuloksessa olisin JOS olisin pelannut nuo sisään ja JOS olisin saanut järjettömän kisajännitykseni laantumaan. Liekö tuo syynä siihen, etten päässyt oikein rentoutumaan koko kierroksen aikana vaan minulla oli jatkuvasti se sama jännittynyt olo kuin normaalisti parilla ensimmäisellä väylällä. Tunsin kuinka sykkeeni aina kohosi heiton ajaksi ja kroppani jännittyi enkä lopulta enää luottanut omaan tekemiseeni avauksissakaan. Tämä kulminoitui täydellisesti väylällä #18, johon oli lisätty oikealta kierrettävä mando suunnilleen väylän puoliväliin ja se pelattiin par4:na harjoituskoriin. Avaukseni karkasi jännittyneestä kädestäni ennen aikojaan ja kiekko sinkosi puusta väylän oikeaan laitaan. Täältä puiden välistä lähdin yrittämään sankariheittoa hankalassa asennossa ainoana ajatuksena päästä mandosta läpi ja mahdollisimman pitkälle väylään. Tuhoon tuomittu ajatus ja mandomissi kakkosheitolla - voiko hölmömmin enää pelata?

Yhtenä tavoitteena tänään oli pelata rata ilman tuplabogeja läpi ja tähän tuo tavoite sitten kariutui. Sain kuitenkin nappiheiton Lucid Air Trespassilla dropparilta kauas väylän mutkaan ja jonkin matkaa siitä korille päin, mutta sen verran näreiden taakse, ettei tuosta ollut oikein mahdollisuutta putata koriin. Jälleen mietin, kuinka turhia plussia olinkaan tänään kerännyt. Tuossa mielentilassa väylälle #1 ei ollut ihan paras lähteä ja epävarmuuteni heijastui myös tähän avaukseen. En edes muista mitä väylällä tapahtui, mutta lopulta selvitin senkin tuplabogilla ja ahdinkoni syveni. Väylä, jolla normaalisti heitän helpon parin. Kakkosväylä sen sijaan on sellainen, jota pidän haastavana normaalitilassakin ja sen tiille astuessani olotila ei ollut ainakaan vahva, saati luottavainen.

Jotenkin sain tuonkin väylän kahlattua läpi ja mielessäni oli vain mustaa, mitä tuli pelaamiseeni sillä hetkellä. Tiesin, että minun pitäisi saada tappiomieliala karkotettua ja luottaa peliini, luottaa heittoihini ja itseeni. Tuolla hetkellä se vain oli musertavan vaikeaa kun korttiin kirjoitettiin jo kolmatta tuplabogia peräjälkeen. Tiesin, etten keskeyttäisi peliä, mutta samalla mietin, millä ihmeellä nostan itseni tästä. Millä palautan uskoni pelaamiseeni? Millä saan sen taas nautittavaksi?

Seuraaville kahdelle väylälle avaukseni lähtivät sinne, minne piti ja pelasin ne ihannetulokseen. Varsinkin väylän #4 avaus ilahdutti, sillä siinä Vip Air Sotakirves teki kauniin S-mutkan ja päätyi väylän oikeaan laitaan aivan korin linjalle osumatta matkallaan yhteenkään puuhun. Vaikka lähestymiseni meni tässä pitkäksi, sain nyt jopa putin toimimaan ja säkitin tuon kasimetrisen päättäväisesti sisään. Halusin tuon parin! Tarvitsin sitä! Näiden väylien voimalla jaksoin pelata seuraavat neljä väylää bogiin ja hyppäsin bogijunasta vasta väylällä #9 hypätäkseni siihen jälleen takaisin väylällä #10, jossa lähestymiseni meni jälleen pitkäksi.

Olihan kierros ja peli! Pettymykseni oli jonkin verran laantunut kun pääsin kisakeskukselle, mutta mitenkään tyytyväinen en voinut omaan peliini olla. Hiukan lohdutti, kun kuulin muidenkin mokailleen ja pelanneen vain 2-3 heittoa minua paremmin ja samaa tuntui olevan liikkeellä Rikua lukuunottamatta: hän pelasi huiman -7 kierroksen ja nappasi siitä alustavasti 997 ratingpistettä. Wau!! Hollekin oli pelannut lähelle omaa pelikirjaansa tulokseen +9 ja oli melko tyytyväinen. Minun tulokseni +15 oli pelikirjani maksimit, mutta silläkin PDGA antoi kokonaista 789 ratingpistettä mitä kyllä kummastelin itsekin! Ei tuo rata mikään tulosautomaatti ole, mutta näemmä sieltä saa hyvin ratingpisteitä huonollakin pelillä :)

Välissä elettiin muutakin elämää ja nukuttiin yksi yö kunnes taas uuden vuoden aattona ajelimme aamusta Veikkolaan pelaamaan finaalikierrosta. Pelasimme kaikki kisan neljä naista samassa ryhmässä alkaen väylältä #1 ja tiesin jo, että tänään en olisi niin jännittynyt. Tänään tulisi höpöteltyä ja pelailtua rennosti mutta silti siihen omaan pelivuoroon keskittyen. Avasin hiukan liian löysällä vedolla kisani ja päädyin vasemmalla olevan metsikön läpi pelaamaan bogin. Kakkosväylään sain parhaan mahdollisen avaukseni ohi puukujan, mutta lähärineppi korin alle jäi aivan liian löysäksi ja lähti nokka ylhäällä päätyen leijumaan ja seitsemän metrin putti ei ollut riittävän jiirissä heti aamusta. Bogi jälleen. Väylät #3 ja #4 pelasin sen sijaan muuten identtisesti edellispäivän kanssa, paitsi etten vaatinut itseltäni niin pitkää puttia vaan liidätin lähestymisheittoni korille myös väylällä #4 ja näistä siis ihannetulokset korttiin kumpanakin päivänä. Parasta peliäni.

Sitten sain honorit ja lähdin varomaan kallion vasenta reunaa. Antsaa tuli liikaa ja se piti ikävän hyvin, joten kakkosheitto väylälle #5 lähti viereisen väylän isolta kiveltä. Upsini kalliolle meni kyllä kohdilleen, mutta luminen kallio ja katolleen päätyvä kiekko ei ollut paras yhdistelmä ja jatkoin kolmosheitolla kallion alta. Blaah. Tuplabogihan siitä tuli ja jälleen mieleen alkoi hiipiä pieni pelko eilisen toistumisesta. Ei, siihen ei nyt ollut varaa ja sain kuin sainkin puristettua väylän #6 kolmella korille ja par-tulokseen haastavan alun ja jälleen upsi-kakkosheiton jälkeen. Cool! Väylälle #7 oli jo par tarjolla, mutta heitin yhden väliheiton puuhun ja tuosta suivaantuneena korjasin väylän #8 huonon avaukseni loistavalla antsalla korille ja otin siitä kaivatun parin. Samassa huumassa meni väylät #9 ja #10 samoin tein ihannetulokseen enkä heittänyt lähestymistä enää pitkäksi. Näemmä sitä on jotain oppinut pahasta päivästä.

Nyt onnistuin jopa väylälle #11 niin hyvin, että pääsin puttaamaan kolmosta n. 8m matkalta mutta jouduin silti tyytymään nostopariin. Putti oli kyllä ihan kohtuullinen, mutta hiukan ponneton, sellainen alaraudan päällä keikkuva. Kovin jo tuttua mallia siis. Vielä jouduin kirjaamaan tuloskorttiini yhden tuplabogin kun par4:na pelattavalle väylälle #12 tuli epäonnea kiekon laskeutumispaikan suhteen ja sain pelata sen ainoan pienen katajan takaa enkä onnistunut kakkosheitossa ollenkaan. Onneksi mandomissiä ei kuitenkaan tullut ja väylästä selvittiin omin heitoin, amatööribogilla. Harmikseni avasin nyt väylän #13 matalana ja kiekkoni kasahti juuri dropparin takana oleviin oksiin ja siltäkin piti tyytyä bogiin. Väylän #14 bogin syynä taas oli päivän pakollisen foren suuntavirhe ja huono keskittyminen koria lähestyessä ja väylän #15 taas sössin säikähdettyäni jälleen tiin oikealla puolella olevaa puuta. Minulla vaan katkeaa heitto tasan siihen kun tuo puu ilmestyy silmäkulmaan kesken heiton ja niin kiekko karkasi liian aikaisin.

Peli lähti vielä kulkemaan pitkällä väylällä #16, jonka pelasin ilahduttavasti ja tarkasti ihannetulokseen, 5 heittoa. Yksi suosikkiväylistäni. Väylällä #17 jouduin vielä taipumaan bogiin kun avaukseni oli varovainen ja lähestymiseni hiukan lyhyt. Viimeiselle väylälle #18 lähdin hiukan pelonsekaisin mielin ja se näkyi jälleen avauksessa. En saanut vietyä heittoa loppuun saakka ja jälleen olin metsässä suunnittelemassa mandon ohitusta. Nyt se meni nappiin upsilla ja yritin kolmosta väylän päähän ja mutkaan. Metsän läpi en suostuisi pelaamaan. Pääsinkin hyvälle paikalle, mutta pitkälle par-putille, joten vielä yhden plussan sain viimeiselläkin väylällä tuloskorttiini kirjata. Tulokseni parani edellispäivästä kolmella heitolla ja kyllä tästä jäi niin paljon paremmat fiilikset! On se pienestä kiinni joskus. Myöhemmin analysoituani pelini lisäksi myös kiekkovalintoja, totesin, että väylälle #18 valitsin väärän kiekon - siihen kun olisi sopinut Sahanmäessäkin pilliväyliä luovinut Opto Air River ja ykkösväylälle taas en saanut jännitykseltäni täyttä vetoa, joten Frost River olisi toiminut siinä Lucid Air Trespassia paremmin. Oppia ikä kaikki.

Lopulta saimme pokaalimme ja pelailimme vielä lisäkisoja, joita Miikka oli järjestänyt kiitettävästi. Olihan mukavat kisat ja ne ei-niin-tärkeät ratingit olivat kakkoskierroksella alustavasti 809 eli tavoitteeseeni 800 pistettä / kierros en ihan yltänyt, kun keskiarvoksi jäi 799 :D
Olihan jälleen mukava tapa päättää kisakausi 2017 ja vuosi Veikkolassa! Ihania kisakumppaneita ja maailman mahtavin laji. Kiitos tästä vuodesta - täyttä päätä kohti seuraavaa siis!

Kilpailun tiedot Kisakoneessa
Kilpailun tulokset ja ratingit PDGA:n sivulla

Tässä oltiin sillä puttietäisyydellä, että par oli melko varma

 

Kakkoskierros, kisa ohi ja tulostenlasku käynnissä

 

FPM-luokan palkinnon on jaettu, pokaalit pääsivät uusiin osoitteisiinsa: minä, Kisse ja Suski

 

Palkintojenjakoon jäi ihan hyvä määrä porukkaa... siitä piti TD:n järjestämät loppukisailut huolen

 

Puttikisaa kalliolta alas väylän #3 koriin ja ensimmäinen korissa sai palkinnon. Tässä ollaan jo hakemassa kiekkoja

 

Suurin palkinto lähti Joken matkaan: Discatcher kori puttikisan päätteeksi

 

Huonommallakin pelillä tuli tänään ihan hyvää ratinkia ja jäin tavoitteestani vain yhdellä pisteellä. Ei huono vuoden päätös!

Joulun kiekko- ja ratatestailut

Joulun pyhät - mikä loistava tilaisuus ulkoilla ja pelata frisbeegolfia! Sattuipa vielä hienot ilmatkin juuri niille päiville, jolloin kotosalla oltiin eli 23.-26.12. Lyhyt valoisan aika hyödynnettiin tehokkaasti ja ilta sitten pimeässä nautittiin jouluruokia ja leppoisaa kotioleilua. Muuta ei tarvitakaan. Holle kuuluu vakioheittoseuraani automaattisesti ja nyt saimme mukaamme jouluisille kierroksillemme ilahduttavasti myös Royn ja Milliksen :)

Turnee alkoi Puolarmaarista, vesisateessa. Siellä oli melkoisen märkää jäisen pinnan alla ja kävelyreitit piti suunnitella tarkkaan ettei kengät ja sukat kastu. Pelaaminen onnistui pääosin hyvin, tuolla kun väylien pituus ei vaadi vauhtia ja tiit olivat kohtuullisessa kunnossa... ainakin niiden etuosassa oli paikat jaloille, millä pärjättiin. Peli oli hyväntuulista ja heitot osin sitä, osin tätä. Jos ei ekalla päässyt puun ohitse korin alle niin ehkä sitten toisella. Ja sai kolmannen tai neljännenkin heittää, jos bägissä oli vielä joku kiekko, jolla halusi kokeilla.

Eri kiekkojen vertailu on järkevää tehdä tällaisella tutulla radalla, missä väylät ovat lyhyitä ja pelikirja on päässä jokaiselle väylälle. Kiinnostavaa olikin seurata Milliksen kiekkotestailuja, ne kun toimivat hänen käsissään lähes aina juuri niin kuin Roy etukäteen sanoi! Wau! Itsekin intouduin kokeilemaan muutamaa eri kiekkoa, joista Royn hakattu Saint tuntui yllättävän hyvältä käteen ja lentoratakin oli odotetunkaltainen. Jokunen midariväylä vaihtui nyt selkeästi putterilla heitettäväksi, Pure on ollut liian alivakaa ja jonkin aikaa bägissäni ollut Harp taas toimi aivan nappiin. Putterit ovat kyllä hienoja kiekkoja - se on jälleen todettava!

Perjantaina kävimme vielä illalla sisähallissakin virittäytymässä tunnelmaan puttirallien myötä ja ei ollut nyt niin vahvaa putti kuin edellisperjantaina. Tulos oli yhden heiton parempi, mutta tunnelma aivan erilainen: puttifiilis epävarmaa ja sama heijastui hiukan seuraavan päivän parikisaankin. Kesäisellä Lady Tourilla tapaamani Nina oli tullut tännekin puttia kokeilemaan hyvällä menestyksellä ja näin meitä naisia oli paikalla taas laskujeni mukaan jopa kuusi. Enemmänkin toki mahtuisi, mutta hienoa! Hienoa oli kuulla myös, että Nina hankki nyt lisenssin ja lähtee kisaamaan heti tammikuussa virallisiin kisoihin.

Lauantaina ajelimme Hollen kanssa Tuusulan Ristikiveen parikisoihin. Näin saimme senkin radan taas hiukan tutummaksi - tämä oli Hollen toinen ja minun kolmas kierros kyseisellä radalla. Niin paljon ratoja, liian vähän aikaa! Yllätys ja ilahduttava sellainen oli, että saimme palata toisen sekaparin - Ninan ja miehensä Miikan kanssa samassa ryhmässä aloittamassa väylältä #4. Peli lähti minulla todella tahmeasti liikkeelle ja mentiin pääosin Hollen heitoilla ensimmäiset väylät. Ei vain kiekot osuneet väylään ja räntäsadekaan ei asiaa helpottanut saati kova tuuli, joka sai kiekot kippaamaan. Taisi olla muuten viime kerrallakin täällä samaa ongelmaa... pitää painaa mieleen, että ensi kerralla varaudun vakaammin kiekoin.

Kierros oli kuitenkin pitkä ja jossain välissä pelini lähti kulkemaan ja puttikin upposi. Hollen putti oli vieläkin varmempi. Yhden pörön saimme puristettua väylälle #12 kun Trespassini liiteli kymppirinkiin ja Holle upotti putin varmasti sisään. Mahtavaa - vaikka olisi niitä enemmänkin voinut toivoa :) Oltiin pitkään tuloksessa +1 ja siinä oli tarkoitus tulos pitää kun saimme hienosti väylälle #18 parin pelastettua pitkällä kolmosheitolla ja varmalla putilla. Ykköselle ja kakkoselle parit ja vielä viimeinen väylä #3. Tässä kohtuulliset avaukset molemmilla ja kakkosheitto piti saada ylämäkeen korin alle. Minulla Pure lähti hiukan vajaana ja feidasi vasemmalle liian aikaisin. Holle sai kiekkonsa hiukan lähemmäs, mutta puttimatkaa oli ylämäkeen useita metrejä. Harmillisesti kiekko korin katolle ja bogi. Toisaalta - näin olimme heittoseurueemme kanssa samassa tuloksessa +2 ja jaoimme sekaparien virtuaalisen kakkossijan Vilman ja parinsa pelattua tulokseen +1. Voittoa heille ei kuitenkaan lohjennut, sillä kisasimme kaikki samassa luokassa avoimen parien kanssa. Hauska hyvän tuulen kisa ja ihan ok tulostasokin loppujen lopuksi!

Veikkolassa pelasimme jouluaaton kierroksemme ja kyllä vain aurinkokin kurkisteli jostain puiden takaa kuinka peli sujuu. Talvikeli oli nyt pahimmillaan, kun lunta oli erittäin niukasti, mutta tiit olivat jäätyneet muhkuraisiksi ja niiltä oli hankala heittää jopa ilman vauhtia. Soveltaen saimme kierroksemme pelattua: milloin heitimme tiiltä, milloin sen takaa ja jonkun kerran edestäkin. Ei se niin tarkkaa aina ole. Tärkeintä oli viettää aikaa mukavassa seurassa hyvistä heitoista nauttien ja huonoistakin saa melko lailla riemua - sattuivat ne sitten itselle tai kaverille. Onneksi kierroksella on takuu siitä, että kumpiakin siihen mahtuu. Ihan jokaiselle. Pelikirjaa sain jonkin verran taas muuteltua vuoden vaihteen kisaa ajatellen ja nyt viimeistään revin lahjanarut pois kiekoistani kun säätiedotuskin kertoi, ettei lunta ole lisää tulossa.

Joulupäivänä päädyimme kiekkoinemme Taliin, sen kun sanottiin olevan ihan hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden. Näin olikin, mutta tiin pinta vaikka olikin tasainen ja putsattu, oli usein liukas ja aiheutti etenkin vauhdilla heittäville liukastumisia ja varovaisuutta. Näin ne täydet heitot loistivat poissaolollaan, mutta saihan sitä kämmenheitoilla ja varovaisemmillakin heitoilla radan pelattua omanlaiseen tulokseen. Olipas mukavaa pelata Talissakin, sinne kun kesäaikaan tulee niin harvoin - jos ollenkaan - mentyä jonojen takia. Tällainen pelailu sopii meille: mahdollisuus ottaa uusi avaus eri kiekolla ja kiireisempien ohi päästäminen. Sain testattavakseni Prodigy F5 400g Light -kiekon ja se kyllä toimi oikeastaan joka heitolla niin kuin piti - niin väylällä #2 kuin #15. Taitaa päästä suoraan bägiin!

Talin kierros uusittiin vielä Tapaninpäivänäkin, jolloin tiit olivat sulat ja niiltä pääsi pelaamaan jo rohkeammin. Tulostaso pysyi kaikilla samoissa: sen minkä heittopituudessa voitti, hävisi puteissa tai lähestymisissä. Minulla meni ekana päivänä väylät #1 ja #2 nappiin kun pelasin ne helposti pariin ja sain kakkosväylän mandosta kummatkin avaukseni suoraan läpi. Näistä toinen juurikin tuolla F5:lla. Parasta oli kuitenkin väylän #13 yllätyspirkotus 30m lähestymisheitolla skipin kautta Harp mukiin. Aplodit kaikuivat myös tiiltä, jossa seuraavat odottivat vuoroaan - on tää hieno laji! Toisena päivänä taas onnistuin pirkottamaan väylän #17, johon sain Vip Air Sotakirveellä pitkän antsan avausheitolla ja sieltä ison pusikon oikealta puolelta Lucid Air Trespass kymppirinkiin ja putti sisään! Tähän ei tarvittu edes onnea vaan kolme onnistunutta heittoa! :) Innostuin taas tuosta Trespassistakin sen verran, että kävin ostamassa yhden uuden Frisbeepointista näiden hakatumpien lisäksi. Onpahan taas yksi vakaampi mukana vastatuulta ja hankalampia olosuhteita varten. Sotakirveitä onkin jo sekä kevyempinä että sitten yli 170g painoisina, bägin vakiokalustoa.

Olihan mahtava joulu mitä harrastamiseen tulee! Pukilta tuli paketteihinkin jotain lajiin liittyvää... sekä odotettu yhteishankinta: drone. Tuskin maltan odottaa, että saamme tutustuttua siihen ja se alkaa toimia ohjauksessamme.. ensilento ei ollut ihan toivotunlainen kun unohtui odotella gps-satelliitit ja muuta pientä... Tekevälle sattuu ja onneksi potkureita saa kaupasta lisää :)

Karu ja jäinen maa... väripilkkuna kori ja kiekko :)

 

Talven kylmien varpaiden pelastus: lämmittimet sukissa - ei tule kylmä koko kierroksen aikana!

Royn hieno pirkotus väylälle #10

Yllättävän tuuletonta oli kumpanakin päivänä ja sai pelata alivakaammilla ja kevyemmillä kiekoilla tämänkin haastavan avauksen

 

Kolmen kärki - Hollen kanssa meillä oli tosin eroa vain yhden heiton verran ja sekin happymulliganin ansiota...

Kauden 2017 päätös

K: Mistä tiedät, että frisbeegolffarilla on off-season?
V: En tiedä. Olen harrastanut lajia vasta 28 kuukautta.

Usein tulee hämmästeltyä sitä, kuinka lyhyt aika onkaan siitä päivästä, jolloin otin ensimmäisen kerran frisbeegolfkiekon käteeni ja aloin pelaamaan. Niin paljon on tapahtunut näiden 28 kuukauden aikana! Nykyään vietän melkein kaiken vapaa-aikani pelaten, harjoitellen tai sitten katsellen frisbeegolfia YouTubesta yhdessä Hollen kanssa. Kaikki ystävät, joita tapaan, ovat frisbeegolfharrastajia. Se ei ole minulle, meille, vain harrastus vaan todellakin elämäntapa.

Yhdistyksemme, Disc Golf Vikingsien, päättäjäiset olivat marraskuun lopulla yhdessä vuosikokouksen kanssa. Olipas mukava nähdä niin monta tuttua kasvoa, joita näemme aivan liian harvoin, kun emme asu kotiratamme Kivikon lähellä. Aluksi nautimme kakkutarjoilusta muutaman SM-kisoissa menestyneen pelaajan kunniaksi ja siinä samalla olikin hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia sinne ja tänne. Onnittelut vielä Sekaparien SM -mitalistit Jenna ja Sebastian sekä Amatöörien SM-kultaa tuonut Mika!

Palkitsemistilaisuus pelaajille ja jäsenille pidettiin illan virallisen osion jälkeen. Kaikilla jäsenillä oli etukäteen mahdollisuus ehdottaa palkinnon saajia ja hallitus teki sitten lopulliset päätökset. Palkittiin Vuoden pelaaja ... Vuoden kehittyjä ... Vuoden viihdyttäjä ... Vuoden TD ... niin tärkeitä ja hienoja huomionosoituksia. Ja sitten oli vuorossa jotain todella suurta: Vuoden Viikinki. Joku, joka oli osoittanut suurta intohimoa lajiin ja toi seuraamme esiin sekä sosiaalisessa mediassa että todellisessa elämässä. Mikä kunnia! Sitten paljastettiin, että tänä vuonna palkinnon voittaja on nainen, joka on osallistunut myös Frisbeegolf Ohjaaja 1 -koulutukseen. Mitä! Se olin minä! En voinut uskoa! Minulla ei ollut aavistustakaan! Vau, mikä kunnia - kiitos kaikille!

Olo on kiitollinen. On niin paljon helpompaa olla itsekin ylpeä siitä, mitä teen ja miten pelini on kehittynyt, kun saan sille tukijoita ja arvostusta. Joskus ajattelen tätä blogiani, enkä ole varma antaako se muille mitään, lukeeko sitä monikaan. Minulla ei edes itselläni ole aikaa lukea kirjoituksiani juurikaan julkaisemisen jälkeen, vaikka pääosin itselleni tätä teenkin. Liian usein tunnen myös, etten treenaa tarpeeksi, että vain pelailen ja pohdin asioita päässäni enkä toteuta käytännössä. En treenaa puttia, en erilaisia lähestymisiä kuin hetkittäin vaan pääosin ne tulevat pelailun lomassa, niillä hyvän tuulen höntsäkierroksilla. Mutta sitten taas - aina kun pelaan ja heitän kiekkoja, opettelen ja opin jotain uutta. Usein unohdan, mitä olen oppinut ja sitten jonkin ajan kuluttua opettelen asiaa uudelleen ja vasta sen jälkeen muistan edetä siitä seuraavalle tasolle. Tämä vuosi on ollut mahtava ja olen todella yllättynyt siitä kaikesta, mitä pelissäni on tapahtunut! Mutta tärkeintä on, että mitä paremmin pelaan, sitä enemmän nautin pelistä itsessään. Rakastan sitä!

Vuoden Viikinki 2017 - tätä en osannut odottaakaan!

Mikä kausi tämä onkaan ollut minulle! Aloitin ratingilla 699 kun tavoitteeni vuodelle 2016 oli 700 tai enemmän. PDGA:n huumoria jättää yhden alle. Nyt ratinkini on 777 ja uusimpien kierrosteni keskiarvo tasan 800. Kuinka kauan tätä nousua on mahdollista tapahtua? Olen odottanut oikeastaan loppukesästä saakka milloin saavutan sen tason, etten enää pysty pelaamaan yli kulloisenkin ratinkini eikä sitä ole vielä tullut vastaan. Nyt alan jo rauhoittuakin asian suhteen ja palata siihen fiilikseen, etteivät ne ratingit niin tärkeitä olekaan. Että omaan pelaamiseen ja omiin virheisiin voi suhtautua huumorilla. Että voin osallistua kisoihin aivan uusillakin radoilla tietäen riskit siihen, että saan huonoja tuloksia. Niin lähdin Mijakseenkin marraskuun lopulla ja hyvinhän siellä silti kävi. Itse asiassa paremmin kuin hyvin!

Suunnitelmia ja tavoitteita tulevaisuudelle on paljonkin ja haluan nähdä, kuinka kauan on mahdollista kehittyä pelaajana. Tätäkin tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä kaikkea, mitä tämä upea laji on antanut ja tulee toivon mukaan antamaan tulevinakin vuosina. Olen saanut tutustua niin moneen uuteen ihmiseen ja aina vain todeta sen, kuinka mukavat ihmiset tätä lajiamme harrastaakaan! Olen oppinut rennompaa suhtautumista peliini ja epäonnistumisiini sen myötä, kun niitä onnistumisia tulee aina vain useammin. Ja myös rentojen pelikaverien myötä. Tavoitteenani on myös yhä enemmän olla antamassa lajille takaisin kaikkea sitä, mitä itse siltä olen saanut - osallistua talkoisiin, kisojen ja tapahtumien järjestämiseen jne jne. Kohti vuotta 2018 - olkoon se entistäkin antoisampi!

Omat ratinkini kautta aikojen - kuinka osaamattomana sitä tulikaan lähdettyä kisoihin ja kuinka paljon se kaikesta huolimatta antoi!

PDGA Kilpailuluokat

Yllättävänkin kova ratingtaso on tämän mukaan FPM(FP40) -luokan naisilla, yli 850 ja tulostaso alle 63 heittoa. Tuohon en taida koskaan yltää, mutta vuoden päästä siirryn FPG (FP50) -luokkaan, jonka ratinkiraja 800+ on toivon mukaan ihan mahdollinen

Viimeisten 25% kierrosteni keskiarvotulos on 72 heittoa, minkä mukaan olen FA2-tason pelaaja - ja nyt sinne on vihdoin noustu ratinkienkin valossa

Suomi100 Meikun kallioilla

Itsenäisyyspäivä ja Suomen 100-vuotisjuhlat osuivat sopivasti keskelle viikkoa ja näin ansaittu vapaapäivä oli mitä mukavinta viettää kiekkoa heitellen. Onneksi oli luvassa hieno ilma, pikkupakkasta ja maassa sentin verran uutta puhdasta lunta. Mikä olisikaan hienompaa tähän vuodenaikaan!

Ilmoittauduin Meikun viikkokisoihin, sillä menin ilmoittautumaan myös Meikku Millenium -kisoihin tammikuun alkupuolella ja koska edellisestä Meikun kierroksesta on vierähtänyt aikaa vuoden verran, oli nyt korkea aika suunnata Suomen vanhimmalle kiekkogolfradalle tarkistamaan korien paikat ja säätämään pelikirjaa. Eikä suotta :)

Nyt on heitto virallisesti talviterässä! Tähän tulokseen tulin kun parilla ensimmäisellä väylällä ei heitto osunut väylään sitten millään ja otin toiselta väylältä jopa triplabogin heitellen kiekkoa puusta ja puskasta toiseen. Melkoista sohellusta ottaen huomioon, että väyläpituudet ovat tuolla reilusti alle 100m :D

Koska tulospaineista päästiin näppärästi jo alkukierroksesta, ei loppuväylillä tarvinnut spennata sen enempää. Yllättävän hankalaksi tosin totesin pelaamisen radalla, jossa olen edellisen kerran pelannut siten, että jokaisella väylällä pystyin heittämään huoletta draiverilla ja aika lailla täydellä heitollakin. Nyt olin aivan pulassa kun olisi pitänyt pelata enemmän midareilla ja puttereilla ja oli äärettömän haastavaa miettiä millä voimalla ja mitäkin kiekkoa heittäisi. No lopputulos oli se, että joko ote oli varovaisuuttaan liian löysä ja kiekko karkasi kädestä ennen aikojaan tai sitten osuin aivan väylän oikean laidan oksiin tai runkoihin ja sieltä kiekkoni päätyi pusikkoon. Upsia nyt ainakin tuli treenattua enemmän kuin oli ajatus...

Nostobogeja tuli nappailtua pitkä jono ja kun viimein pääsin bogijunasta, sain viiden parin putken. Eivät nekään nappiosumia olleet, nostolla lähes jokainen kun en saanut pitkää puttia sisään. Sitten peli repesi jälleen ja puskat tulivat tutuiksi. Meillä oli kyllä hyvä ryhmä ja etenkin Reiskan kanssa pelaaminen on aina hyväntuulista, joten eihän siinä mitään. Jossain vaiheessa alkoi taas päässä soida "Muutkin mokaa" -biisin kertosäe kun huomasin, etteivät muutkaan tytöt ihan parastaan tänään pelanneet. Tai no, Jennillä kulki ja hänelle tulikin ansaittu voitto naisten sarjassa. Minä sain kunnian ottaa jumbosijan ja kyllä olisin ollut kovin hämmästynyt, jos joku muu olisi sen napannut. Ihan tuli elävästi mieleen harrastuksen aloittaminen ja ensimmäisen talven pelailut.. osaakohan sitä enää pelata ollenkaan!

Näin sitä saatiin näpeille kun kehitystä on tapahtunut ja peli on kulkenut hyvin syksyn ajan. Luulohan oli, että nyt lähdetään siitä mihin Meikussa vuosi sitten lopetettiin ja ainoa suunta on parempaan. Vaan kyllä tuo epävarmuus on sellainen tekijä, joka tekee pelistä surkeaa. Kun on epävarma tiillä, ei tiedä mitä heittää ja millä voimalla. Jännä, että kehittyminen toikin nyt uusia haasteita ja sekoitti pelin  täysin - tai ei yksin se vaan tuon pääkopan sakkaaminen. Millähän sen nyt saisi mukaan ja heiton taas kohdalleen... terapiakierrosta odotellessa :)

Kisan tulokset Metrixissä

Pelaajakokous, paljon oli porukkaa paikalla

 

Sininen taivas, jopa hiukan auringonsäteitä

 

Meikun kori <3

 

Suomi 100v

Uusi rata: Ford Discgolfpark

Espanjan kesäisen peliviikon jälkeen oli hiukan vaikeuksia taas orientoitua pelaamaan pitkissä housuissa, takeissa ja hansikkaissa kylmänkostean puhurin puhaltaessa, eikä arkisin ehtinyt radalle sitten millään ennen pimeän tuloa. Roy ja Millis ehdottivat sitten lauantaista pelireissua uudelle vasta avattavalle radalle Tuusulassa ja tokihan sellainen kiinnostaa! Luvassa oli sopivasti aurinkoinen marraskuun lopun päivä eli tähän vuodenaikaan paras mahdollinen pelikeli.

Kaikenlaisten viivytysten jälkeen pääsimme lopulta paikan päälle ja aloittamaan kierroksemme.. viikonloppuaamut osaavat joskus yllättää. Pelasimme alkuun keskeneräisen ykkösväylänkin, vasemmalle kaartuvan pitkän par4:n, vaikka valmiina ovat vasta väylät 2-17. Pitäähän sitä jonkinlainen kokonaiskuva saada radasta ja tämä väylä olikin kovin erilainen muihin väyliin verrattuna. Tuo siis lisää monipuolisuutta kokonaisuuteen. Par tuolle väylälle on ainakin talvikeleillä minun heittopituuksillani aika lailla mahdoton, mutta bogiin sen saa kun ei roiski ihan minne sattuu. Tai siis jos ei roiski :)

Väylä #2 pelattiin pidempänä leiskana ja on tällaisena tosi tarkkaa ja teknistä heittoa vaativa 70m par3, jossa puuosuman jälkeen ei par ole niin vain pelastettavissa. Melko rankaiseva tiheikkö kymppiringissä ei ole ihan suosikkini, mutta kokonaisuutena ok väylä. Väylä #3, 180m par4, alkaa metsässä ja kaartaa hiukan ennen puoliväliä oikealle, mistä jatkaa aukealla ja kori on pienen nousun päällä. Avauksen sain juurikin omaan sweetspottiini väylän taitteeseen ja siitä pyrkimyksenä on pelata kahdella korin alle. Näin väylän saa pelattua par-tulokseen. Jos taas avaus kaartaa vasemmalle, voi olla haastavampaa päästä pelaamaan kakkosheittoa aukealle ja lisäheittoja kertyy.

Väylä #4 on tiukasti oikealle kaartuva 74m par3, jonka mando on minun makuuni turhan tiukka kuten suuressa osassa näitä vastaavia mandoväyliä. Jos tavoitteena on estää pelaaminen oikealta isolla hyssellä/upsilla, mandopuu voisi olla metrinkin oikealla väylän siitä kärsimättä. Millis heitti tässä rystyantsaa hiuksenhienosti mandon väärältä puolelta ja kiekko olisi ollut komeasti neljän-viiden metrin pirkkoputilla, mikä olisi ollut mielestäni ansaittu pirkotus. Jos taas mandon tarkoitus on vaikeuttaa väylää ja lähes pakottaa pelaamaan kämmenheitolla, niin siinä se onnistuu.

Väylän #5 tiillä seisoessa tuntuu siltä, että väylän avaus kaartaa aina oikealle ja LHBH/RHFH peli on aivan erilaista kuin tällaiselle RHBH-pelaajalle... Väylä on kyllä hieno, siitä ei voi sanoa kahta sanaa! Oma avaukseni sweetspottiin, oikealle taittavaan mutkaan, meni pari metriä pitkäksi eikä sieltä pääse väylää pitkin etenemään juuri ollenkaan ilman kunnon kämmenheittoa. Monipuolinen heittovalikoima on siis enemmän kuin tarpeen täällä pärjätäkseen. Varsinaista mörriä metsä ympärillä ei ole, mutta paikoin väylän sivusta on hankala löytää etenemisväylää ja hyvä niin. Loppuosa on melko suoraa, 100m verran kaunista metsäväylää, jossa kiekko laskeutuu lähes aina armeijan kaivamaan poteroon ja peli jatkuu sitten sieltä. Upea väylä!

Väylät #6 ja #7 ovat hienoja, maasto on kaunista ja ensiluokkaista edelleen ja korotettu kori hyvin toteutettu. Näissä löytyy sekä suoralle, että hiukan vasempaan feidaavalle heitolle reittiä, mutta väyläpituus (84m/94m) estää pirkotukset minun avauksillani. Tai no, kutosväylällä pääsen kyllä kymppirinkiin, mutta sieltä pitäisi saada se kiekko koriinkin. Väylän #8 koivukuja on taas erilainen ja komea sekin, ja jälleen pelataan oikealle kaartuvaa väylää 90m verran. Tässä väylältä pois joutuminen on hiukan rankaisevampaa kuin muualla, sillä koivikko ei anna armoa ja bogiinkin on tekeminen vasemman reunan tiheiköstä. Tarkkaa heittoa siis.

Väylä #9 pelattiin oikeanpuoleiseen koriin ja on 78m par3. Tämä pitäisi siis pystyä pelaamaan korille, kunhan pysyy väylällä. Väylän sivussa on jälleen hiukan pahempaa mörriä kuin alkuväylillä, eli tarkkuutta suosittelen vahvasti kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Myös vesieste on tarjolla mikäli väylä pelataankin vasemmanpuoleiseen koriin, pikkulammen yli, ja huonolla tuurilla kiekko sinkoaa lampeen myös oikeanpuoleiselta väylältä sopivan puuosuman seurauksena.

Väylä #10 oli karun näköinen ainakin näin syystalvisessa asussaan. Pitkä par3, joka ei erottele pelaajia, joiden avaus on alle 100m. Tässä pystyy pirkotukseen, jos pystyy heittämään kiekkonsa 120m tarkasti eli vain kovakätisille. Sivussa taimikkoa, jonne kiekko voi kadota huonolla tuurilla, mutta muuten avointa väylää minne lingota. Samalla aukealla pelataan väylä #11, jonka hieno korin paikka oikeuttaa tuon 213m par4-väylän. OB-laatikko väylällä ei ollut vielä merkattuna, joten sitä emme huomioineet pelissämme ja siksi tuo oli nyt vain lähes täysien heittojen toistoa kunnes päästiin putille.

Väylä #12 pelattiin lyhyempänä par3:na ja oli sellaisena hyvä, kohtuu vaativa korin paikka oikealla puolella. Vaikka sain avaukseni täydellisesti keskelle siltaa ja sen korin puolelle, oli korille pääsyn tiellä vielä yksi puu piilossa. Oikeakätisen antsaa tai forehysseä on tarjottava kakkosheitolla. Vasurin väylä :)

Väylä #13 oli aivan erilainen, mikä on hyvä. Korille on hyvä oikeakätisen hysselinja, mutta esteenä tiin ja korin välissä muutaman metrin korkea valli, jonka yli kiekon on mentävä. Muualla on mörriä, josta ei pääse läpi tuurillakaan. Tässä saattaa jäädä kuusten alle murisemaan, jos ei avaus osu kohteeseensa, muutoin kiva ja palkitseva väylä kun korillekin voi lähestyä vakaalla putterilla.

Väylä #14 pelattiin tarkasti pelikirjalla: lähäri, draivi, putti. Hyvä, pitkä par3, jossa par on birdien arvoinen. Oikeastaan kun tarkemmin mietin, tuohon varmnin pelikirja olisi: lähäri, lähäri, lähäri ja putti/nosto sillä väylältä ei kannata joutua ainakaan vasempaan reunaan eikä varsinkaan juuri sillä koria tavoittelevalla heitolla. Tässä jos missä bogi on par, mikäli suora eteneminen ei ole vahvimpia osa-alueita. Ja kyllähän sitä vielä suoraan etenisi, mutta se loppufeidi...

Väylä #15 on pitkähkö par3 melko avoimella ja pelattavissa kahdella korille. Korin paikka on jälleen siten, että hyssellä sinne ei pääse, joten kämmenheitto tai antsa tulevat hyvään käyttöön oikeakätisellä pelaajalla, ellei pääse avauksella sopivaan linjaan ja pääse pelaamaan suoraan korin alle. Korin takana kiekko saattaa sukeltaa vielä kuusen oksien alle ja pienikin lumimäärä piilotti valkoisen putterin yllättävän tehokkaasti ja se löytyi vasta tarkan syynäämisen ansiosta.

Väylä #16 taipuu kevyesti oikealle, on kaunis metsäväylä ja pitkähkö par3. Avaus voisi olla alle 80m pitkänä suorakin, ehkä turhaan heitin oikealle taipuvan, sillä sieltä lähestyminenkin taipuu samaan suuntaan. Väylä #17 on erittäin vaativa ja pitkä par3 - tähän ei taida pirkotuksia olla luvassa ihan joka pelaajalle. Haastava korin paikka haastavan avauksen ja lähestymisen jälkeen. Tähän olisi hienoa nähdä se täydellinen avaus ja birdie! Hieno väylä, johon par on hyvä suoritus.

Kokonaisfiilis paikasta on erittäin positiivinen ja tykkäsin radasta heti ensi käynnillä! Sekin on harvinaista, että suurin osa väylistä jäi jollain tasolla mieleen, eli ei samanlaista puuroa vaan toisistaan erottuvia väyliä. Hienoa työtä kaiken kaikkiaan! Yllättävän valmiiltakin väylät vaikuttivat, ei ollenkaan sellaista vasta valmistuneen tuntua siinä mielessä, että näkyisi keskeneräisyyttä. Liekö maasto sellaista, ettei puita ole tarvinnut juurikaan kaataa ja oksia karsia. Kävimme pelaamassa Hollen kanssa radan vielä toisena viikonloppuna, silloin oli lunta maassa 10cm ja ilman naruja kierros kesti ihan jo senkin takia, että puuterilumesta oli hankalaa aina löytää kiekkojaan. Yhtään ei silti hukattu, kaikki lähtivät mukaamme mitä paikalle tuotiin.

Todellakin käynnin ja toisenkin arvoinen rata ja tervetullut lisä lähiseudun tarjontaan! Melko hyvin siellä pystyi Zücallakin liikkumaan eikä tarvinnut kuin muutamassa kohdassa nostaa portaiden yli. Lumikelillä olin kannettavan normibägin kanssa, se tuntui helpommalta vaihtoehdolta silloin.

Ford Discgolfpark Frisbeegolfradat.fi -sivulla

Maasto ja metsäpohja on aivan ensiluokkaista, ihanaa kangasta Zücankin kulkea

Koreissa on aivan oma ilmeensä ja värityksensä. Ford todellakin näkyy täällä eikä ollenkaan huonolla tavalla. Väylän #6 kori

Millis, Roy ja Holle väylän #7 lähestymisheitolla

Väylän #8 hieno koivukuja ei anna anteeksi lipsahduksia. Vasurille taipuu hyvin.

Väylän #12 sweetspot on juurikin tässä sillan luona, ellei sitten käsi riitä korille saakka

Väylällä #13 avauksen on mentävä vallin yli ja kaarrettava kauniisti vasempaan riittävän kaukana. Ei ihan perushysse välttämättä tämäkään.

 

Talvisempana päivänä kaikki on niin erilaista, Hollen avaus väylällä #10

Pakkaspäivän kori #12

 

Tiin luona väylällä #13

Opasteet ovat ensiluokkaiset

Korit ovat myös ihan priimaa - ja joskus niihin syntyy lumiukkoja...

Hiukan väriä talviseen päivään, avaukseni väylälle #6