sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pirkkometsän valloitus - rakkaudesta lajiin

Kuvittelepa, että joku järjestäisi sellaisen frisbeegolfkilpailun, jonka ensimmäinen kierros alkaa klo 6:45 maaliskuisena sunnuntaiaamuna. Lisää siihen se fakta, että Suomi siirtyy kesäaikaan edellisenä yönä, jolloin todellinen pelaamisen aloitusaika onkin 5:45. Kiinnostaako? Lisätään yhtälöön vielä sellainen pikkuseikka, että kisassa pelataan neljä kierrosta ja kaikki saman päivän aikana. Niin, ja mainittakoon nyt vielä sekin, että jokaisella kierroksella pelataan 28 väylää niin paletti on valmis. Tuloksena on kokonaiset 12h pelkkää frisbeegolfia eikä mitään muuta. I'm in!

Tulossa kokopäivän elokuva, trailerimme loppuruutu

Ennen kisaa kävimme Hollen kanssa pariin-kolmeen otteeseen Pirkkometsässä, eli Helsingin Kivikon frisbeegolfradan väylillä 14-17 harjoittelemassa avauksia, sillä nuokin metsäväylät osaavat olla hankalia, mikäli väylällä ei onnistu pysymään. Vaikka väylien pituudet ovat ainoastaan 50-66m, on niissäkin haasteensa ja optimisuoritus vaatii teknisesti onnistuneen heiton sekä vahvan putin. Ja kuten kaikki tiedämme, metsässä on puita, eli helppoja pirkkoja ei ollut luvassa.

Tekaisin illalla hetken mielijohteesta pienen teaserin, iMovie-videopätkän, jossa käytin parin lauantain treeniavauksemme videopätkiä - harmi etten vielä treenikierroksellamme tiennyt moisen videon syntymisestä mitään enkä tajunnut videoida myös muutamaa puttia mukaan. No, ainakin videolta välittyy hyvin tuo toistoa toiston perään -fiilis, mikä päivänkin aikana kävi ilmeiseksi. Murmelin elämää.


Aamulla herätys oli viritelty kolmeen kelloon ja/tai puhelimeen ja niistäkin huolimatta heräsin puolisen tuntia ennen herätystä, klo 4:30. Koska kellot oli tosiaan siirretty, todellinen heräämisaika oli 3:30, mutta onneksi en sitä siinä aamupöpperössä alkanut liiemmin pohtimaan. Hiukan tuosta aikaisesta heräämisestäni johtuen aamu meni liian laiskaksi, kun oli se fiilis, että on "ylimääräistä" aikaa ja siksipä autolle lähtö tapahtui sellaisella kiireellä, että kisakenkäni jäivät eteiseen. Onneksi poikani Snowcrossit olivat jääneet autoon aiemmin ja pelasin siis kisani niissä. Hyvin toimi!

Haimme matkalla Mion vielä kyytiin ja ajelimme kisapaikalle aamuhämärässä. Hassua porukkaa alkoi pian ilmestyä joka suunnalta ja kun pelaajakokous alkoi 6:30 kaikki olivat paikalla - myös TD. Enpä ole koskaan vielä näin aikaisin pelannut! Jännä nähdä, kuinka peli lähtee käyntiin.

Ensimmäiset 4:n väylän kierrokseni olivat varmaa pariin pelaamista ja kolmannella tuli ensimmäinen birdie, väylältä 17. Jee, tulos miinuksella! No, eipä tuosta kannattanut alkaa liiemmin hehkuttamaan tai laskeskelemaan tuloksia mielessään, mutta pelikirjani mukaisesti jatkoin tasaista suorittamista tähtäimessä vähintään par joka väylältä. Pirkotus oli onnistuneen avauksen tulos, siihen en pyrkinyt turhan aggressiivisesti. Wow, sitten toinen birdie väylältä 15 ja tulos putosi jo kahden verran miinukselle. Pää kylmänä nyt. Bogi heti perään ja tilanne jälleen -1.

Peli jatkui tasaisesti ja ihannetulosta pukkasi joka väylältä. Pelaaminen oli sarjaa: avaus, pitkä putti ja nosto. Joskus putti oli aivan kymppiringin tuntumasta, joskus parinkymmenen metrin päästä, mutta aina kakkosheittokin oli putti eli talven pitkän putin treenit olivat tätä kisaa ajatellen aivan täsmätoimintaa! Vielä viime syksynä en olisi osannut putata yli kympistä noin tarkasti ja kauas, että kiekko putosi aina korin juurelle, kolahti alarautaan tai joskus jopa upposi sisään. Ihan niin pitkää puttia ei tarvittu väylällä 15 ja vielä pari kierrosta myöhemmin väylällä 16 ja olin tuloksessa -3. Wau! Tosin siihen jälleen heti bogi perään ja taas peli muuttui tarkemmaksi: par, birdie ja bogi. Ainakin hetkeksi siis :)

Ensimmäisen kisakierroksen (7x4 väylää) lopulla tuli viestiä, että jatketaan samaan syssyyn toinen samanlainen rypistys samoilla ryhmillä, että ehditään ennen pimeän tuloa. Hiukan absurdilta silloin kuulosti ajatus pelata iltaan saakka, jotenkin tuntui että aika oli menettänyt merkityksensä ja ainoa mikä merkitsi mitään, oli tuo paperiruudukko, johon vähä vähältä kertyi merkintöjä ja lopulta se aina täyttyi. Laskimme yhteistuloksen ensimmäinen setin päättyessä ja kolme ryhmästämme päätyi tasatulokseen -2, Mikalla -3 ja Laurilla miinuksia kertyi kuusi kappaletta. Kyllä noilla edellisviikolla pelatuilla parilla onnistuneella Puolarmaarin kierroksella oli selvästi tarkoituksensa, sillä silloin sain ensimmäistä kertaa tottua pelaamaan tuloksen ollessa miinuksella ja myös käsittelemään tuota liiemmin innostumatta. Luulen, että ilman niitä olisin ollut nyt liian tohkeissani ja peli olisi saattanut siitä kärsiä.

Pientä väsymystä oli havaittavissa tässä vaiheessa ja energiatasotkin hiukan liian matalat. Söin ruisleipää pienissä erissä ja join mustikkasoppaa. Söin myös banaanin. Kisan alkuvaiheessa oli tärkeää syödä vain vatsaystävällistä energiaa, sillä vatsakipuja tai sekaisin olevaan vatsaa ei kisa kestäisi. Ja tämä toimi. Aloin saada energiat takaisin ja pelikin taas maistui väsymyksestä huolimatta. Onneksi toinen 7x4 kierroksen setti tuntui menevän ensimmäistä nopeammin ja pian olikin aika laittaa kertakäyttögrillit tulelle! Kakkoskierroksen tuloksena +4 ja kokonaistulos siis +2. Ei huono alku!

Kertakäyttögrillejäkin on näemmä moneen lähtöön ja meidän tuomamme ei sitten syttynyt ollenkaan kun taas Arin grilli roihusi ja lämpeni keräten nopeasti joka suunnalta makkaroita ritilälleen. Kylläpä maistuikin kylmä keitetty pasta ja lämmin makkara! Nyt uskalsin jo katsella kelloa ja yllätyin, kun huomasin, että olimme pelanneet jo kuusi tuntia! Kuusi tuntia katkeamatonta fribaa! Tiesin jo, että päivästä tulee loistava. Fiilikset tauollakin olivat aivan mahtavat, jutut lensivät mustalaisleirimme sisällä ja ympärillä oli vain iloisia ilmeitä. Mahdollisia kolotuksia vertailtiin ja väsyneitä selkiä lepuutettiin. Vaan loppuuhan se tunnin taukokin aikanaan. Kävin vielä pikaisesti ehkä maailman parhaassa kyykkypaskapaikassa, sillä siellä oli elävä musiikki! Mustarastas lauleli aivan viereisessä puussa eikä hämmentynyt kohtaamisestamme ollenkaan.

Kolmosrundille meidät kolme naista: minä, Kiti ja Emelie oli yhytetty samaan  ja seuraksemme saimme MA1:n pojat Laurin ja Samin. Kierros lähti mukavasti jälleen väylältä 17 liikkeelle ja jälleen kaksi ensimmäistä 4 väylän kierrosta pariin. Sitten lähti avaus nappiin ja helppo birdie väylältä 17! Bogi ei tullut aivan seuraavalla mutta väylällä 15. Sitten birdie väylälle 16 ja taas leppoisaa pariin pelaamista monen monta väylää. Vielä viimeinen tämän setin kierros ja sain puristettua väylälle 15 birdien. Olin jälleen pelaamassa kierrosta -2 tulokseen. Olin siitä jopa kiusallisen tietoinen. Enää viimeinen väylä...  Avaus 16:lla oikean reunan puuhun, kakkosheitto puuhun, kolmonen liukui jäällä korin ohi kuusen taakse, josta putti sivuketjuihin. Joskus näitäkin tulee. Ensimmäinen tuplabogi. Kierrostulos nollaan.

Kieltämättä kun neljäs setti lähti liikkeelle, ilmassa oli väsymystä. Lisäksi tuuli oli yltynyt koko iltapäivän ja kävi nyt siten, että väylällä 15 puhalsi voimakas vastatuuli. Tietenkin se oli lisäksi kovin puuskainen, eli olosuhteet vaihtelivat jatkuvasti ja nopeasti. Sain silti ensimmäiset neljä väylää pelattua nollaan ja seuraavalla kierroksella vielä väylälle 17 ilahduttavasti birdien. Sitten tuli vaikeammat vaiheet. Avaus putosi kuin kivi väylällä 16 ja aiheutti bogin. Sitten väylä 17 näytti haasteensa ja siellä avaus puihin ja bogi. Ykköselle sain siihen väliin perinteisen parin, mutta sen jälkeen huikean vastatuulen vuoksi missasin väylällä 15 nelimetrisen putin, joka tuli suoraan ketjuista bumerangina ulos ja sen bogin jälkeen menivät myös väylät 16 ja 17 jälleen avausosumien takia bogiin.

Nyt tarkkana. Skarppaa! Ykköselle sama piikkihysse, joka päätyi samaan paikkaan kuin melkein aina muulloinkin. Tuijotin reilun 12m päässä olevaa koria ja suggeroin mielessäni tilanteen samaksi kuin talvella Kannusillan treenitilassa, jossa harjoittelin askelputtiani. Aurinko oli jo alhaalla ja paistoi korin läpi silmiini. Tuulikin pääsi jonkin verran tuohon puhaltamaan, mutta kun siihen tuli pienikin rako, ponnistin ja heitin kiekon suoraan ketjuihin. Wohoo! Pirkotus ykköselle! Mahtavalla tsemppihengellä kohti viimeisiä kierroksia, päin yhä yltyvää vastatuulta ja par väylälle 15, avaus Culverinilla tutulla paikalla kymppiringissä. Tässä tuulessa en puttaisi yhtään yli kolmen metrin puttia.

Sitten avaus väylään 16 ja puuosuma. Toinen. Ei, taasko tulee tupla?! Nyt oli viimeinen avaukseni Saintilla tähän väylään ja seuraaviksi kolmeksi kierrokseksi palasin takaisin pelikirjani Hiidenhirveen ja tyydyin bogeihin. Paraskaan heitto ei kantanut korille vaan osui aina ennemmin tai myöhemmin puuhun ja koska tuossakin tuuli ja väsymys vaikeutti puttia, päädyin nostolle. Nostobogi, tuo vanha tuttavani oli jälleen täällä :) Myös väylälle 17 tuli puuosumia avauksiin ja niistä pelastin tuloksen aina bogiin, kunnes kahdella viimeisellä sain kiekkoni pillistä taas läpi ja putille. Vaan ei enää kelvanneet birdiet ja nostopar näistä yhä ryppyisemmäksi muuttuvaan korttiin. Loppuun vielä puhdas viiden väylän par-suora ja kisa oli ohi! Uskomaton tunne, tämä oli todellakin pelattu ja viimeisiä auringonsäteitäkin vielä kajasti. Me tehtiin se!

Hiukan jaksettiin jälkipelata kunnes keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme viimein kotiin, saunaan ja syömään lämmintä ruokaa. Tänään töissä parasta oli istua rauhassa lounaalle ja nähdä notkuvat ruokatarjoilut jälleen kuin uusin silmin ja kylläpä maistui! Tunnelmat kilpailusta ovat sekavan onnelliset ja kaiken tämän keskellä tajusin, että minullehan tuli FA2 -luokan voittokin! Enemmän kuitenkin ilahduttivat PDGA:n alustavat ratingit, jotka olivat minulla keskimäärin 813,25 kaikilta neljältä kierrokselta ja näistä parhaalta jopa 860! Tuota on paha lähteä ylittämään tulevissakaan kisoissa :)

Kierrostulokset siten kuin ne tuloskortissa näkyvät. Aloitusväylä on merkattu tähän keltaisella korostusvärillä, eli sen rivin kolme ensimmäistä väylää on todellisuudessa pelattu ihan kierroksen lopussa viimeisenä. Rivin lopussa heitot ja kierrostulos/ 4 väylää ja alhaalla keskiarvotulos/väylä. 

Olihan mahtava kisa! Aivan mahtavaa, että näitä luovia hulluja riittää tällaisia järjestämään ja yhtä hulluja osallistumaan. Wau!

Tätä se oli: kiekko ilmaan, reppu selkään, tuoli käteen, siirry kiekolle, tuoli maahan, reppu maahan, istahda alas, kaiva kiekko repusta, puttaa, reppu selkään, tuoli käteen, kävele seuraavalle tiipaikalle, tuoli maahan, reppu maahan, istu alas, merkkaa tulokset
 
Kisatulosliuska alkoi hiukan kostua pienessä räntäsateessa, josta saimme nauttia parin kierroksen ajan

 
Ensimmäiset 6h vietin tässä hyväntuulisessa porukassa, hyvää peliä, hyvissä voimissa
 
Grillin ympärillä riitti kuhinaa, tässä vasta ensimmäiset lerssit kypsymässä
 
Se toinen, vaimeampi grilli ja surullisen surkea liekki
 
Tiimatto ja Sami väylällä 16 - tältäkin saatiin avata sen 28 kertaa päivän aikana jokainen
 
Tätäkin päivään mahtui 28 kertaa väylällä 17 - alas rinnettä kohti sitä omaa kiekkoa
 
Tuuli vaikeutti puttaamista, kuva väylältä 15
 
Joskus avaus sattuu niinkin kummalliseen paikkaan kuin kiven päälle, väylä 14
 
Laskevan auringon kajossa seurasin tätä vaeltavaa porukkaa väylällä 15
 
Lopulta tuuli oli niin voimakas, että itselläkin oli työ pysyä suorassa, Lauri taistelee väylällä 15
 
Kierros takana, kisa takana - tulostenlasku edessä ja kotiinlähtö
 
Kiitos hyvästä kisakierrosseurasta viimeisten 6h aikana kuuluu tälle porukalle!
 
Kiitos!
 
Linkit:
 
 


4 kommenttia:

  1. Onnittelut vielä voitostasi! Kylläpä pelasit pelikirjasi mukaisesti koko 12h. Nämä kisat jos mitkä opettavat lähipeliä. Ja se tuntuu kyllä nyt toimivan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista! Lähipeli toimii huikean paljon paremmin kuin vielä vuosi sitten, mutta koska nälkä kasvaa syödessä, on nyt putti tulilinjalla edelleen. En edes uskalla laskea (enkä oikein pystykään kun muistiinpanoja ei ole) mikä oli kisan ICP-%... tuulella oli tosin osansa lukuun :D

    VastaaPoista