Tervetuloa huhtikuu!

Kisakausi on nyt siis korkattu tältäkin vuodelta ja startti oli kyllä ihan mahtava! Tietenkin kaikista kisoista jää aina jotain hampaankoloon ja niin tästäkin:

1. ensimmäisellä kierroksella kun ei vielä tuullut, olisi pitänyt laittaa putit ringistä sisään
2. sama koskee toista kierrosta, pitkät putit ok, mutta lyhyet olisi pitänyt säkittää
3. kierroksen viimeisellä pelatulla väylällä turha tuplabogi: hätäisiä pelastautumisheittoja ja huono putti
4. turhia nostobogeja väylällä jos toisella ja 83% kaikista plussista koko kisassa!
5. kokonaisuutena väylä 14: avaus oli kahta poikkeusta lukuunottamatta aina samassa kohdassa, 11-14m korista. Tähän kun olisi ollut vielä parempi avaus, olisi tuolta helpohkolta väylältä voinut saada usemmankin kuin sen yhden napatun pirkon..

Käydyn kisan etuina voidaan pitää ainakin sitä, että tuntuupa mikä tahansa tuleva kisa rankalta, niin näin rankkaa siitä ei saa millään. Voi olla paljon haastavampia maastoja, korkeuseroja, pidempiä väyliä jne jne mutta mikään tuleva kisa tällä kaudella ei tule kestämään kahtatoista tuntia - sen voi jo luvata :)

Etukäteen mietteitä herätti se, tuhoanko nyt alkavan kauden hankkimalla tällaisella hullutuskisalla rasitusvammoja tai jopa loukkaantumisia tai vaihtoehtoisesti sellaisen kyllästymisen tunteen lajiin, etten jaksa kiekkoja enää nähdäkään. Onneksi jokainen pelko osoittautui vääräksi. Ainoastaan reisi- ja pohjelihaksissa tuntui sellaista hyvää väsymystä, joka on tuttua aiemmilta ultrajuoksuvuosilta, mutta kipuja ei missään. Kyynärpäässä ja polvessa on ajoittain tuntemuksia, mutta en niitä luokittele haitallisiksi eivätkä ne olleet tämän kisan jälkeen sen pahempia kuin jonkin tavallisen viikkokisaviikonlopunkaan jäljiltä. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että kroppa ja pääkoppa kestivät kisan rasitukset erinomaisesti!

Nyt kohti seuraavaa - huhtikuussa on kisoja kolmena viikonloppuna, toukokuussa samoin kolmena. Tavoitteet näissä kisoissa ovat aika lailla samoja kuin aloituskisassakin eli nauttia lajista, keskittyä omaan suorittamiseen ja tehdä parhaansa. Olen jo päässyt siitä jatkuvasta kokonaistulosten ja heittojen laskemisesta väylä kerrallaan etenemiseen. Enhän kuitenkaan voi vaikuttaa mihinkään muuhun kuin juuri sillä hetkellä pelattavana olevaan väylään ja juuri edessä olevaan heittoon. Se on se ainoa asia, mihin siinä tilanteessa pitää keskittää kaikki osaaminen ja kokemus ja taito. Loppujen lopuksi kilpailukin on vain sarja lyhyitä suorittamisen hetkiä, joiden välissä on aikaa kuunnella vaikkapa lintujen laulua ja nauttia ulkoilmasta ja mukavasta peliseurasta.

Löysin kiinnostavan sivuston, DiscGolfStrong, jolta kävin katsomassa frisbeegolffarin keskikehon ja liikkuvuuden parantamiseen ohjaavia videopätkiä. Tällaisia kaipailin kovasti vuosi sitten, jolloin oma heittoni oli paljon enemmän voimapainotteinen ja tekniikkavirheitä täynnä ja näin ollen aiheutti helpommin rasitus- ym vammoja. Vaan ei todellakaan ole haitaksi ottaa näitä kokeiluun, vaikka tekniikka olisi täysin kunnossakin, sillä mikään ei turhauta niin kuin turhat rasitusvammat kesken parasta kesää, fribaajan lyhyttä kulta-aikaa pitkän syksyn ja loskaisen kevään välissä.

Kisojen väliin mahtuu toki myös pientä treeniä, uuden harjoittelua ja varmasti myös oppimista. Puttitreenit siirtyvät vähitellen ulos, mikä ei ole ollenkaan haitaksi sillä puttini on tällä hetkellä täysin halliputtitasoa - ei minkäänlaista tuulen tai vaihtuvien olosuhteiden sietoa. Lähipeliin tuli erinomaista toistotreeniä Pirkkometsässä, kun jokaista väylää sai heittää sen 28 kertaa saman päivän aikana, tällaista voisi ihan treenimielessäkin harrastaa hiukan pienemmässä mittakaavassa, vaikkapa vain yhdellä väylällä kerrallaan :) Pidempiä draivauksia voi taas alkaa treenaamaan avoimilla väylillä, samaten kiekkojen ominaisuuksia vertailemaan kentällä jahka lumet sulavat täysin. Onneksi päivät ovat jo pitkiä, tekemistä on niin paljon! Tervetuloa huhtikuu :)