Talvikaudesta kohti uutta kevättä

Talvi tuli ja meni. Kiekkoja tuli ulkoilutettua ehkä kerran viikossa, joskus ei sitäkään, mutta jonkinlainen heittotuntuma säilyi läpi talven ja lähinnä pelailin kotiradalla viikkokisoja säässä kuin säässä. Sisätreeneissä en ollut kertaakaan, niitä on vaan niin hankaliin aikoihin tarjolla ja jonkin verran säästelin kyynärpäätäkin - se kun kipuili aina ajoittain. Elämässä on myös puhaltaneet suuret muutosten tuulet eikä aina lempeissä merkeissä, mikä on sekin syönyt keskittymistä ja voimavaroja. Kohti kevättä mennään nyt osin toiveikkaana, osin hataralta pohjalta epäuskoisena ponnistaen. Toiveissa on parempi vuoden jatko kuin mitä alku on tarjonnut.

Bägi elää aina talvella ja tämäkään ei ollut sen suhteen poikkeus. Kovasti on Frisbeegolf Suomi -Facebook-ryhmässä keskusteltu, tekeekö talvi, pakkanen  ja lahjanarut kiekkoja vakaammiksi vai alivakaammiksi ja lopputulemana on ainakin omissa kokeiluissani, että ainakin ne toimivat vaihtelevammin kuin kesällä. Tahtoo sanoa, että kun muuttujia on niin paljon alkaen vaatetuksesta ja liukkaasta heittoalustasta niihin kiekkoon teipattuihin ledeihin ja lahjanaruihin, niin eipä luottokiekkoja enää oikein tunne. Siispä päätin päivittää kiekkoni hitaammiksi, jolloin vaihtelevuus ei ole niin ilmeistä. Midarit tarkasteluun!

Heittopituuteni talviaikaan on välillä uskomattoman surkea ja tällöin midari ajaa samaa asiaa kuin draiveri - sillä erolla, että se on lentoradaltaan ennustettavampi. Yhä useammin huomasin siis tarttuvani suoraan Gold Core -midariini jonkun liitävän ja keveän draiverin sijaan ja näin sain sen sijoitettua ainakin tyydyttävästi sinne, minne halusin. Kun kaipasin alivakaampaa lähestymistä, valloitti Gold Fuse minut selkeällä lentoradallaan ja loistavalla liidollaan. Näistä kahdesta tulikin bägini käytetyimpiä kiekkoja talvikuukausien aikana ja ehkä niillä pelaaminen rauhoitti heittoakin sopivasti. Liika yrittäminen jäi pois ja heitoista tuli rauhallisempia ja siten myös tarkempia. Tottakai tämän amatööripelaajan onnistumisprosentti pysyi edelleen jossain fifty-sixty -sektorilla eikä huipputuloksilla juhlittu, mutta onnistumisiakin peli tarjosi. Ja aina jäi sopivasti hampaankoloon.

Puolarmaarin lyhyiden väylien sahaamisen jälkeen suuntasimme Taliin kun aurinko alkoi jo hiukan poskia lämmittää. Lunta ja jäätä oli sielläkin tarjolla, mutta uudenkarheat Icebugit toimivat. Päätin pelata sielläkin midarikierroksen, vain pisimmillä väylillä #13, #14 ja #17 sekä ylämäkiväylillä #3 ja #15 oli draiveriavaus sallittu. Ja kyllähän se toimi! Ykkösväylä on aivan selkeä midariväylä minulle ja riittävällä rohkeudella ja tarkkuudella sen pystyn myös par-tulokseen pelaamaan. Lähellä se oli nytkin, putille jäi vain hiukan liian pitkä matka haastavalle talvikorille.

Koskaan ennen en ole pelannut Talin väylään #5 midariavausta, mutta tämän kokemuksen jälkeen sekin tuntuu järkevimmältä. Ihan korille asti kiekko ei ainakaan nyt ensi yrittämällä päätynyt, mutta par oli selviö ja minulle siis toivottava tulos. Väylään #6 midari toimi kivasti, mutta siinä kokeiluun ottamani Gold Diamond kyllä antoi vielä houkuttavampia pituuksia, mukavat 20m pidemmälle päätyneenä... samalla, rauhallisella heitolla. Liikayrittäminen ja repäisy sen sijaan päätyi turmioon. Pitää heittää kuin heittäisin midaria - siinä se. Kuinka tuon aina muistaisi ja siinä pysyisi?

Talin iki-ihana #8 sopi Diamondilleni täydellisesti ja juuri tällä väylällä oli upeaa saada seurata kiekon liitoa väylällä, kaarrosta oikean kautta ja päätymistä puupillistön loppupäähän, josta kiekon sai nepata korin alle ja nostaa sen himoitun parin. Ei kun hetkinen... minunhan piti pelata sillä midarilla! Juuri nämä hullunkomeat kiekon liidot ovat niitä, jotka palaavat mieleeni silloin kun kisassa olen kaivelemassa bägiäni ja näin käteen päätyy turhan usein draiveri myös silloin, kun se ei ole ollenkaan järkevää. Silloin kun fifty-sixty on kaukana siitä todennäköisyydestä, että kiekkoni todella päätyisi mihinkään osumatta lentoratansa ääripäähän. Mutta on se sen arvoista onnistuessaan!

Kevään korvalla päädyin ottamaan myös Helsingin Frisbeegolfvalmennuksen oppitunnin saadakseni näkemystä heittoni virheisiin ja siihen, miten sitä voisi korjata ja onnistumisvarmuutta lisätä. Oikein hyvää oppia, voin suositella! Jalle on rauhallinen ja osaava neuvoja ja sain tuolta sekä uskoa omiin vahvuuksiini että keinoja kehittyä paremmaksi. Omaa tekemistähän se vaatii ja sitä, että pystyy heittämään, treenaamaan toistoja riittävästi. Täytyy todellakin toivoa, että tänä kesänä pääsisin taas treenaamaan, aina kun olen sen huomannut parantavan peliä jo pienilläkin toistomäärillä. Toiminee tällöin ehkä enemmän pelillisen itsetunnon kohentajana ja toki jokainen toisto painuu lihasmuistiinkin. Ennemmin taikka myöhemmin.

Kausi 2019 - täältä tullaan. En ehkä ihan valmiina, en ehkä täysin valmistautuneena, mutta ainakin rakkaus lajiin on säilynyt ja se on tärkeintä. Sekä se, että hyväksyn myös ne epäonnistumiseni enkä anna niiden pilata mieltäni kierroksen aikana enkä sen jälkeen. Tyytyväisyys tappaa kehityksen, joten koskaan en ole myöskään täysin tyytyväinen suoritukseeni. Sitä täydellistä kierrosta ei ole tullut eikä mitä luultavimmin ole tälläkään kaudella tulossa, mutta mitä siitä! Nautitaan jokaisesta heitosta, jokaisesta heittopaikasta ja sen tarjoamasta haasteesta sillä niistä tämä laji on tehty. Meille jokaiselle - taitotasoon katsomatta. Ihan parasta!

Tästä se lähtee - Talin ykkösväylä (talvileiska) ja bägissä lähinnä midareita

Tähän sai laittaa jo kaikki osaamisensa peliin... vastatuuli oli järjetön ja jyräkiekot kotona :)

Tervetuloa huhtikuu!

Kisakausi on nyt siis korkattu tältäkin vuodelta ja startti oli kyllä ihan mahtava! Tietenkin kaikista kisoista jää aina jotain hampaankoloon ja niin tästäkin:

1. ensimmäisellä kierroksella kun ei vielä tuullut, olisi pitänyt laittaa putit ringistä sisään
2. sama koskee toista kierrosta, pitkät putit ok, mutta lyhyet olisi pitänyt säkittää
3. kierroksen viimeisellä pelatulla väylällä turha tuplabogi: hätäisiä pelastautumisheittoja ja huono putti
4. turhia nostobogeja väylällä jos toisella ja 83% kaikista plussista koko kisassa!
5. kokonaisuutena väylä 14: avaus oli kahta poikkeusta lukuunottamatta aina samassa kohdassa, 11-14m korista. Tähän kun olisi ollut vielä parempi avaus, olisi tuolta helpohkolta väylältä voinut saada usemmankin kuin sen yhden napatun pirkon..

Käydyn kisan etuina voidaan pitää ainakin sitä, että tuntuupa mikä tahansa tuleva kisa rankalta, niin näin rankkaa siitä ei saa millään. Voi olla paljon haastavampia maastoja, korkeuseroja, pidempiä väyliä jne jne mutta mikään tuleva kisa tällä kaudella ei tule kestämään kahtatoista tuntia - sen voi jo luvata :)

Etukäteen mietteitä herätti se, tuhoanko nyt alkavan kauden hankkimalla tällaisella hullutuskisalla rasitusvammoja tai jopa loukkaantumisia tai vaihtoehtoisesti sellaisen kyllästymisen tunteen lajiin, etten jaksa kiekkoja enää nähdäkään. Onneksi jokainen pelko osoittautui vääräksi. Ainoastaan reisi- ja pohjelihaksissa tuntui sellaista hyvää väsymystä, joka on tuttua aiemmilta ultrajuoksuvuosilta, mutta kipuja ei missään. Kyynärpäässä ja polvessa on ajoittain tuntemuksia, mutta en niitä luokittele haitallisiksi eivätkä ne olleet tämän kisan jälkeen sen pahempia kuin jonkin tavallisen viikkokisaviikonlopunkaan jäljiltä. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että kroppa ja pääkoppa kestivät kisan rasitukset erinomaisesti!

Nyt kohti seuraavaa - huhtikuussa on kisoja kolmena viikonloppuna, toukokuussa samoin kolmena. Tavoitteet näissä kisoissa ovat aika lailla samoja kuin aloituskisassakin eli nauttia lajista, keskittyä omaan suorittamiseen ja tehdä parhaansa. Olen jo päässyt siitä jatkuvasta kokonaistulosten ja heittojen laskemisesta väylä kerrallaan etenemiseen. Enhän kuitenkaan voi vaikuttaa mihinkään muuhun kuin juuri sillä hetkellä pelattavana olevaan väylään ja juuri edessä olevaan heittoon. Se on se ainoa asia, mihin siinä tilanteessa pitää keskittää kaikki osaaminen ja kokemus ja taito. Loppujen lopuksi kilpailukin on vain sarja lyhyitä suorittamisen hetkiä, joiden välissä on aikaa kuunnella vaikkapa lintujen laulua ja nauttia ulkoilmasta ja mukavasta peliseurasta.

Löysin kiinnostavan sivuston, DiscGolfStrong, jolta kävin katsomassa frisbeegolffarin keskikehon ja liikkuvuuden parantamiseen ohjaavia videopätkiä. Tällaisia kaipailin kovasti vuosi sitten, jolloin oma heittoni oli paljon enemmän voimapainotteinen ja tekniikkavirheitä täynnä ja näin ollen aiheutti helpommin rasitus- ym vammoja. Vaan ei todellakaan ole haitaksi ottaa näitä kokeiluun, vaikka tekniikka olisi täysin kunnossakin, sillä mikään ei turhauta niin kuin turhat rasitusvammat kesken parasta kesää, fribaajan lyhyttä kulta-aikaa pitkän syksyn ja loskaisen kevään välissä.

Kisojen väliin mahtuu toki myös pientä treeniä, uuden harjoittelua ja varmasti myös oppimista. Puttitreenit siirtyvät vähitellen ulos, mikä ei ole ollenkaan haitaksi sillä puttini on tällä hetkellä täysin halliputtitasoa - ei minkäänlaista tuulen tai vaihtuvien olosuhteiden sietoa. Lähipeliin tuli erinomaista toistotreeniä Pirkkometsässä, kun jokaista väylää sai heittää sen 28 kertaa saman päivän aikana, tällaista voisi ihan treenimielessäkin harrastaa hiukan pienemmässä mittakaavassa, vaikkapa vain yhdellä väylällä kerrallaan :) Pidempiä draivauksia voi taas alkaa treenaamaan avoimilla väylillä, samaten kiekkojen ominaisuuksia vertailemaan kentällä jahka lumet sulavat täysin. Onneksi päivät ovat jo pitkiä, tekemistä on niin paljon! Tervetuloa huhtikuu :)

 

 

 

Kohti kisakauden avausta, Pirkkometsää

Edustusseuran valinta tapahtui reilu vuosi sitten sattumien kautta enkä ole valintaani katunut. Disc Golf Vikings on hyvä seura harrastaa ja kilpailla. Hassua on vain se, kun porukat aina kyselevät minulta Kivikon radan tilanteesta ja vaikka se seuran kotirata onkin, itse olen heittänyt siellä vain muutamia kierroksia. Ja nekin pääosin kisakierroksia.

Jälleen olemme Hollen kanssa menossa Kivikkoon kisaamaan, mutta tällä kertaa vain ns. Pirkkometsän valloitukseen. Kisa käsittää neljä kierrosta, joista jokainen koostuu 7 kierroksesta Pirkkometsän neljällä väylällä... pitkällä matematiikalla tuosta kertyy yhteensä 4x7x4 väylää = 112 väylää yhden päivän aikana. Matkana mitattuna yksi neljän väylän rundi on n. 550m riippuen kuinka hyvin väylällä pysyy eli siitä kertyy matkaa n. 16km. Ei paha? Katsotaanpa.

Sunnuntaiaamuna ajelimme bägeinemme Kivikkoon ja aloitimme ensimmäisen pelikirjatreenimme. Koska olemme nuo väylät heittäneet oikeastaan vain kisassa, on niihin jäänyt hyvin ohut kosketuspohja ja kun kysee kuitenkin on 50-66m pitkistä väylistä, olisi niissä se pirkotuskin mahdollista oikealla pelikirjalla ja avauksella. Kierroksia otimme tähän harjoitukseemme kahdeksan, eli hiukan enemmän kuin 1/4 tulevasta kisastamme. Tällä saisimme vähän tuntumaa siihen, miltä kisassa sitten alkaa tuntumaan. Loppuhan menee tahdonvoimalla.

Väylä #14 Par3 50m (ka 3.0)

Väyläkuvauksessa näyttää, että korille on kaksi vaihtoehtoista reittiä, mutta tiillä vaihtoehdot ovat vähissä. Olen seuramestaruuskisassa joutunut pelaamaan väylän vasemman kautta ja tällaiselle oikean käden rystyheittäjälle ilman vahvaa forea se on kyllä tuskaa ja tuurikauppaa. Siispä pelikirjaan merkintä hysseheitosta ja vähintäänkin kohtuuvakaasta midarista. Hauskaa on, että väylän lyhyydestä huolimatta koria ei tiiltä näy ja sinne pääsykin vaatii todella tiukan hysselinjan ja skipin tai vaihtoehtoisesti laajemman hyssen veikaten voittoon puiden välistä. Tai nämä vaihtoehdot ovat minun taidoillani havaittavissa - muille voi avautua linjoja enemmänkin :)

Väylän pelaaminen meni melko lailla saman kaavan mukaisesti: hysseä tiukasti leveää väylää pitkin tai yhden puukierron kautta ja pitkä puttiyritys. Jokainen kierros päättyi ihannetulokseen. Skippiä en lumelta saanut enkä näin ollen tiedä, onko sellaista odotettavissa keväämmällä - toivotaan parasta. Jokunen pitkä putti tässä olisi mukava upottaa :)


Väylä #15 Par3 54m (ka 3.1)

Tätä väylää pidin etukäteen varmimpana pirkotusväylänä, mutta tulosten valossa se jäi kuitenkin yli ihannetuloksen. Koska väyläkuvauksen mukaista s-kaarta en osaa oikean käden rystyllä toteuttaa ja fore on pelkkä neppi, jää vaihtoehdoksi heitto lähes suoraan kohti koria ja toive, että kiekko löytää reitin päämääräänsä. Tässä onnistuin heti ensimmäisellä kierroksella ja luulin, että väylän pelikirja on siinä - pirkotettu! Vaan en päässyt yhtä hyvälle puttipaikalle enää kuin yhden kerran ja senkin puttasin alarautaan paikalle lentäneistä pirkko-korpeistakin huolimatta, joten plussalle jäätiin.

Väylällä on selvänä kompastuskivena kiekon joutuminen liian suoraan linjaan liian kauas korilta, jolloin sen ja korin välissä on melkoinen koivuvankila. Tuon vankilan lävitse heitin milloin upsia, milloin hysseä, milloin taas antsaa ja lopputulos oli joko parin pelastus taikka bogi. Pitänee harkita tähän hiukan isommalla feidillä olevaa kiekkoa, jolloin riski joutua koivikkoon olisi pienempi. Suoralla kiekolla liian ahtaalta heitettäessä saattaa olla riskinä joutua jopa vasemman puolen metsikköön ja silloin on bogi jo lähes varmasti kirjoitettavissa tuloskorttiin.


Väylä #16 Par3 66m (ka 3.1)

Tässä näen ainoana oikeana linjana pitkähkön suoran heiton maltillisella feidillä, jolloin kiekko päätyy korin luo hiukan ylärinteeseen. Hollella oli aivan loistava vasurin s-linja, joka päätyi aina vain useammin korin luo, mutta tuo vaatisi jälleen minulta foretuksen osaamista. Siispä linjoja etsimään.
Alkuun päädyin parikin kertaa metrin tarkkuudella samaan paikkaan, puukasan eteen kuusen juurelle. Heittoni jäi lyhyeksi, mutta kiekolle oli hyvin tilaa. Täältä oli hankala päästä korille muutoin kuin forenepillä ja sekin haastavasta asennosta jalka pitkälle kuusen alle venytettynä. Vielä kun akrobaattisen lähestymisen jälkeen haaraputtasi neljästä metristä alarautaan, oli huumori vähissä. Tai itse asiassa siitä se huumori vasta aukesikin - lajin eniten yhdistävä tekijä kun tuntuu tuo alarautaputti kuitenkin olevan :)

Lopuksi parin grippariavauksen jälkeen löysin linjan, jolla korille pääsee ja kun vielä putinkin sai oiottua salonkikelpoiseksi niin pirkotus oli tosiasia. Taisi olla ensimmäinen kerta tällä väylällä. Sain toistettua avaukseni vielä kerran lähes identtisenä, mutta en puttia... tällä mennään.

Väylä #17 Par3 55m (ka 3.5)

Ennakkoon arvioiden haastavin väylä, sillä ainoa mahdollisuus korille kulkee 20m päässä avautuvasta 2,4m leveästä aukosta, joka jatkuu puupillinä jonkin matkaa ennen avautumistaan loivasti oikealle. Olen tässä saanut avaukseni korille kisan harjoitusheitolla, mutta nopeasti tässä treenikierroksien kertyessä huomasimme, että tässä parasta on pelata paria - bogitikkaa uhmaten.

Mitä rauhallisemmin tuohon kiekkoni päästin, sen varmemmin pääsin pillistä läpi. Tai no - kontrolliheitolla, jos sellainen vaan hihasta löytyy. Ehkä kovempikin nykäisy alivakaalla midarilla toimisi, jos taas löytäisi sen oikean tähtäyspisteen eikä kalauttaisi kerta toisensa jälkeen siihen kaikkein kärsineimpään koivuun. No, tuli treenattua erilaisia pelastaumisheittoja ja tutustuttua vaihtoehtoisiin reitteihin korille - eikös sekin ole arvokasta tietoa :)

Kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllinen ja hauskakin treeni! Tuttuja Viikkareita näkyi kiertämässä rataa kahteenkin kertaan ja siivoilevan tiiltä lunta ja jäätä pois. Hieno homma - arvostan! Käteen jäi hyvä fiilis sekä onnistumisista että niistä epäonnistumisista, joista sai uutta oppia. Kyllä tämä taidetaan mahdollisuuksien puitteissa ottaa vielä uusiksi kerran ennen kisaa - sen jälkeen näitä väyliä lienee kierrettykin ihan riittämiin :) :)

Kiekkojahan tuolla ei montaa tarvitse, mikäli kaikki menee pelikirjan mukaan. Mutta sitten on ne kerrat, kun avaus kalahtaakin puuhun ja jatkopaikka on aivan random - silloin pitää olla oikea kiekko saatavilla tuohonkin tilanteeseen. Hyvin rajoitetulla bägin sisällöllä tuonne kuitenkin lähdetään, mutta evästä taas saa olla normikisaa enemmän mukana. Kyllä siitä hauskaa tulee!

 

Hauskoja rituaalinomaisia kuvioita puiden rungoissa... taidettiin mekin muutama taideteos jälkeemme jättää väylälle #14

 

Tämän lähemmäs en päässyt pirkkoputille, mutta se riitti väylältä #16

 

Ah tuo ihana väylä #17 ja onnistunut avaus

 

Nyt oli par syntymässä: forenepillä pelastettu puuhun kalahtanut avaus ja tästä putti sisään... vai upposiko se sittenkään?

 

Kierros takana, korppien kaverit poistumassa