Helteisen kesän kautta eteenpäin

Kokonainen kuukausi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut blogiin. Taitaa olla pisin tauko koko blogin historiassa! On tullut vietettyä aikaa mökillä sähköjen ja melkein verkonkin ulottumattomissa ja se jos mikä on tehnyt hyvää tällaisena kesänä. Hellettä on riittänyt päivästä toiseen ja hyvä jos yöksi laskee lämpötilat hellerajan alapuolelle... harvinaisen kuuma kesä! Ei mikään helppo pelikeli tuollainen hiostava helle, mutta katsojana ollaan kierretty kisoja ja nautittu ihan täysillä. Mahtavaa!


Tyyni 2018 meni aika lailla suunnitelmieni mukaan ja olin tyytyväinen sieltä saatuun kolmossijaan. Pelini kulki melko lailla tasaisesti joitain tuulisten väylien isompia virheitä lukuunottamatta ja sain siellä lisää itsevarmuutta peliini sekä ihan kisaamiseenkin. Olen ollut vähän liian lepsu kisaaja useasti aiemmin ja tyytynyt pelaamaan kohtuullisen hyvin. En ole yrittänyt parastani, vaan olen jopa vähätellyt omaa tekemistäni ihan suotta. Tyynessä sain erilaisen kisavaihteen päälle ja se oli uusi sekä hieno kokemus. Jospa sitä ihan oikeasti alkaisi uskoa omaankin tekemiseen. Jospa osaisi hyödyntää omia vahvuuksiaan ja häivyttää heikkouksiaan. Jos pelaisi sitä peliä, mitä haluaakin pelata.


Harmikseni loppukevään riesana ollut tenniskyynärpääni alkoi kipeytyä yhä lisää kun en malttanutkaan pitää taukoa Tyynen jälkeen. Siellä kipu oli hallittavissa, mutta heinäkuun puolelle päästessä tuli kisailtua erinäisissä viikkokisoissa palkintosijoja rohmuten ja viimeinen niitti oli golfkentällä pelatut yökisat Joroisissa. En halunnut jäädä niistä pois! Harvinaisia tilaisuuksiahan nämä ovat, päästä pelaamaan illan pimetessä avoimelle hyvinhoidetulle golfkentälle kun kesäyö on kauneimmillaan ja ilma sopivasti viilentynyt helteisen päivän jälkeen. Pelasin vahvasti alun väylät ja jo ennen kierroksen puoliväliä alkoi kyynärpäässä vihloa ja sen jälkeen oli jokainen draivi yhtä tuskaa. Manasin itseäni ja tuota typerää kipua. Pelasin loppuväylät erittäin varovaisin heitoin, alivakaimmilla ja keveimmillä kiekoillani sain jotain pituutta heittoon vajavaisellakin heitolla ja sain kuin sainkin kierroksen pelattua loppuun. Kakkoskierrokselle en todellakaan lähtenyt.


Pelitaukoa, mökkilomailua, talkoohommia, kesälomaa. Erilainen loma kuin pariin vuoteen. En pelannut yhtään pariin viikkoon, peruin osallistumiseni Pohjois-Karjalan juhlakisaan ja kun taas pääsin kotiin sähköjen ja mukavuuksien äärelle, otin vielä kylmähoitokuurin ja paljon venyttelyä päivittäiseen rutiiniini. Kokeilin faskiahierontaa, joka tuntui taivaalliselta ja sen jälkeen heittokäteni lihakset olivat ensimmäistä kertaa kuukausiin rennon löysät, niitä voi jopa ravistaa. Kivikova möykky kyynärpäästä ranteeseen oli muuttunut jälleen normaalimmaksi käsivarreksi, sellaiseksi, jossa näkyy milloin lihakset ovat jännityksessä ja milloin levossa. Toivottavasti tästä lähtee paraneminen.


SM-kisat Tampereella tarjosi oivan tavan päästä lajin ytimeen pelaamatta itse ollenkaan. Otimme Hollen ja poikani kanssa kylpylästä majoituksen ja vietimme päivät lähinnä naisten pelejä katsellen. Rata on kyllä aivan upea ja kun kolme kierrosta siellä kiersin itseäni parempien pelejä seuraten, sain väylistä hyvän kuvan ja toiveissa on päästä tuonnekin joskus vielä pelaamaan. Upeaa kun on niin paljon tuttuja lajin huipulla ja jokaisessa ryhmässä useita, joiden pelejä olisi ollut kiinnostavaa päästä katsomaan. Kaikkeen ei tietenkään taivu ja valintoja oli tehtävä. Joka tapauksessa Suomen parasta frisbeegolfia - siitä ei ole epäilystäkään - ja minkä loppuratkaisun jätti miesten kärki viimeiselle väylälle ja sen putille... huikeaa jännitysnäytelmää ja suuria tunteita! Luin useaan kertaan Janne Hirsimäen analyysin kisasta ja siinä on kyllä meille jokaiselle pelaajalle paljon omaksuttavaa. Kunpa osaisikin omaa pääkoppaansa hallita pelin ollessa kesken, osaisi sulkea kaikki tunteet ulkopuolelle ja keskittyisi vain siihen yhteen suoritukseen. Siihen alle 30 sekunnin ajanjaksoon, jolloin millään muulla ei ole merkitystä kuin yhdellä heitolla. Siihen kuplaan ei mahdu mitään muuta kuin sinä, kiekko ja väylä tai sen päätepiste, kori.


Tämän kauden osalta tavoitteenani on päästä pelaamaan Masterien SM-kisat kokonaisuudessaan ja sen jälkeen hoitaa heittolihakset kuntoon. Sen pidemmälle en nyt voi ajatella. SM-kisoihin pääsy oli haaveeni jo viime vuonna ja nyt kun sinne viimeinkin pääsin, viimeistä kertaa FP40-luokassa, todellakin haluan siellä pelata. Mitä luultavimmin en pääse pelaamaan täysissä voimissa ja täysin kunnossa, mutta pelaan näillä mitä on. Pelikirjani olen tehnyt sen mukaan, mihin luulen pelitehojeni nyt riittävän ja tärkeintä olisikin pysyä siinä eikä yrittää liikoja ja ehkä taas rikkoa jotain. Päivä kerrallaan. Lykynlammen rata on minuun makuuni poislukien pari avointa kiitorataa, joten senkin vuoksi osallistuminen on enemmän kuin mieluisaa. Ja kaikki nuo ihanat pelikaverit! Tuskin maltan odottaa, pelihalut ovat kovat ja nyt tärkeintä on vain malttaa. Harmikseni en voi kiekkoja testailla enkä juurikaan puttailla - puttini on muuten kallistunut yhä enemmän push putin puolelle ja sekin on edelleen epävarmaa. Onneksi aikaa vielä on.


Tein alkupalaksi ja teaseriksi muutaman väylän vertailua ratakartta vs. todellisuus miettiessäni kuinka nuo väylät tulen pelaamaan. Oli erittäin tärkeää päästä näkemään avoimen naisten peliä kisaradalla kun itse en siellä uskaltanut paria avausta enempää heitellä. Näin sain jotain käsitystä väylien mittasuhteista ja siitä, mihin tulokseen on realistista pyrkiä pelaamaan. Pelikirjaa voi näemmä luoda näinkin - kuinka toimivaa se on, paljastuu myöhemmin :)

Väylä 2: Näyttää paikan päällä aika lailla samalta kuin ratakartan kuvassa, joka tosin ei kerro oikealla olevaa jyrkkää rinnettä. Oikea puoli on siis vahva no-no, sinne en kiekkoani halua... pysy väylällä.

 

Väylä 3: Paikan päällä korkeuserot näyttävät ja tuntuvat isommilta kuin ratakartassa. Nousua tiipaikalle jonkin verran, toivon mukaan en ole ensimmäisenä avaamassa, että saan hengityksen tasaantumaan :D

 

Väylä 6: Tuntuu ratakarttaa katsellessa ihan kohtuulliselta, mutta tiiltä katsellessa tuntuu kuin seinä olisi vastassa. Mäki on jyrkkä ja jokunen puukin siihen on jätetty.

 

Väylä 11: Jälleen väylä, joka näyttää ratakartassa juuri siltä kuin tiiltä katsellessa. Sweet spotteja saa miettiä kaksin kappalein ja vielä on edessä se toteutus pelikirjan mukaan. Kaunista.

Tyyni 2018 feat. Google translator

Sain kirjoitettua viikon tapahtumat englanniksi ja tarkoitukseni on toki kirjoitella nämä vielä suomeksikin. Nyt saatte kuitenkin tyytyä aluksi tähän Google kääntäjän tarjoamaan versioon sellaisenaan. Oli muuten ainakin omasta mielestä niin hauska, että muutamaan otteeseen nauroin silmät vesissä käännöksille. Olkaa hyvä: Se oli jo joulukuussa, kun maksoimme retkeilypisteen, koska halusimme olla varmoja, että olisimme tarpeeksi tilaa koskaan suurimmalle teltalle, Outwell Hartford XL: lle. Koska halusimme olla paikan päällä kymmenen päivän ajan, siellä oli oltava hyvä vuode ja patjat kaikille ja se tarvitsi kaksi kertaa ajoa kotimme, auto täynnä kaikenlaisia ​​tavaroita. Lopuksi kaikki oli valmis ja pystyimme nukkumaan ensimmäisen yön teltassa. Mutta tietenkin oli valtava ukkonen ensimmäisenä iltana, joka vei minut ja lapset istumaan autoon yli tunnin ajan ... mikä miellyttävä alku Tyyni 2018 -viikolle! Väsymyksestä huolimatta voisin pelata Tyyni Jussin kisat kunnon kierroksella seuraavana aamuna, vain 9 paria ja tämä antoi minulle yli 800 pistettä. Se oli melko kylmä ja tuulinen ympäri, mutta sain paljon sateita kierroksen aikana. Juhannusfestivaali oli niin kylmä ja kolea, että onnistuimme pelaamaan Mölkkyä ja grillata ateriamme ja se oli kaiken kaikkiaan. Onneksi ensi sunnuntaina voisimme nukkua ja levätä voidaksemme pelata Tyyni Jussin kisat -renaa. Seuraava kierros oli melkein yhtä hyvä kuin ensimmäinen, vaikka kovista tuulisista olosuhteista huolimatta. Arvosanat olivat melkein sama kuin ensimmäisellä kierroksella, joten kaiken kaikkiaan tämä oli minulle hyvin sujuvasti pelattu turnaus. Hyvä alku! Tyyni 2018 Kartano-kurssi oli valmis pelaamaan maanantaina ja osallistuimme Flex-aloituskilpailuun. Oma pyöreä oli melko hyvä, jotkut hyvät reiät ja jotkut ei-niin-hyvä. Lähes kaikki reiät ovat liian kauan minulle lintu, joten yritin pelata mahdollisimman paljon. Pisteeni oli 11 yli parin, joten oli paljon parannettavaa, mutta mielelläni silti sidottiin voittoon ja sai lahjakortin NBDG Storesta. Poikani voitti luokkansa ja sai vielä suuremman lahjakortin kuin minä. Kuinka onnellinen hän oli! Hän alkoi soittaa PDGA-turnauksia täällä Tyyni ja heti voitti niin paljon. Tämä oli hieno päivä meille molemmille! Seuraava Tyyni-tapahtuma oli naisten tapahtuma, jossa Paige Pierce antoi meille hyödyllisiä vinkkejä. Olisin halunnut nähdä hänen laittamisen liian, mutta silti se oli niin hyvä ja lämmin tapahtuma. Ehkä opin myös jotain. Klinikan jälkeen soitimme Söderkulla-disc golfkenttä ja sain niin ihastuttavia tyttöjä ryhmässäni. Meillä oli loistava kierros puhua ja pelata peliä, ja vasta ensimmäisellä linnuillani reikään 6 huomasin, että voisin pelata kierrosta parilla. Minulla oli aina lintuharrastaja, mutta tänään ei ollut paras päiväni kuin laittaminen ... niin vain reikään # 11 minun asema oli tarpeeksi lähellä ja voisin lopettaa reiän kahdella. Sain toisen tuloksen parilla! Mikä loistava kierros ja tunne! Viimeisenä päivänä ennen Tyyni-päätapahtumaa en pelannut lainkaan, mutta jäi poikani flex start @ Sibbe. Tenniskyyneni on ollut ahkera huhtikuusta lähtien ja se tarvitsi tänä päivänä heittämättä ja tekemästä mitään. Nautimme ilmapiiristä, kun Sibbe oli täynnä disc-golfaajia ja yhtäkkiä tuttuja kasvoja oli kaikkialla. Kuten yksi valtava perhe! Olemme tehneet niin paljon uusia ystäviä näiden kolmen vuoden aikana disk golf-kentällä ja joskus se tuntuu niin ihmeelliseltä, että se on todellakin vain kolme vuotta siitä lähtien, kun aloitimme tämän urheilun pelaamisen. Nyt elämme ja hengitämme disc-golfia joka päivä. Kaikki FA40: n kierrokset pelattiin iltapäivällä alkaen noin neljätoista. Se oli uusi haaste siitä, kuinka viettää päiväsi, kun et pääse loppuun ja et vieläkään ole vain liian hukkaan. Söin aamiaiseni yleensä noin kello 7 ja olen todella rakastanut niitä aamuisin, kun leirialue oli vielä hiljainen ja siellä oli vain lintuja laulavana ja ruokkimassa jälkeläisiä. Yksi syy herätä aikaisin oli aurinko, joka loisti ja lämmitti teltassamme, joten se tuntui saunalta ... Holle aloitti kierroksensa aikaisin ja minulla oli hyvää aikaa seurata Disc Golf Metrixin pisteitä juottamalla latteani. Ensimmäinen kierros Kartanossa oli niin vankka peli vain pars ja bogeys, kunnes reikä # 13. Olin jollain tavalla onnistunut heittämään OB: n tätä, kun soitin joustavasti alusta, ja se oli vain sen takia, että tein sen uudelleen! Tämä reikä oli myös viime vuonna käännekohta ja sai minut melkein romahtamaan, joten minulla on joitain ongelmia tämän reiän kanssa. Nyt yritin pelastaa vatsan OB: n jälkeen ja heittää OB kahdesti! Triple bogey ei tehnyt minua onnelliseksi, mutta silti voisin par seuraavat reiät paitsi viimeinen. Tulos olisi voinut olla parempi, mutta olin tyytyväinen kymmeneen yli par. Olin kolmannessa paikassa ja se oli jotain, jonka päätin pitää. Tyyni 2018: n toinen kierros pelattiin Sibissä ja nyt meillä oli hyvin tuulinen päivä. Jos Jussin kisat pelattiin tuulisissa olosuhteissa, nyt se oli vieläkin vaikeampaa. Menimme katsomaan viimeistä reikää, joka on 120 metriä veden reikää vasten ja näissä olosuhteissa on lähes mahdotonta pelata turvallisesti. Päätin pelata sitä neljällä lyhyt- ja matala-laukauksella kohti koriä eikä ottamaan mitään OB: ta. Pelini oli todella keskittynyt, koska nyt pelasin lyijykortilla ja kaikki muut pelasivat niin. Ensimmäiset viisi reikää soitin parhaiten kortistamme ja se antoi minulle enemmän luottamusta. Halusin todella pelata hyvin ja tehdä suuria virheitä. Vaikean reiän 6 jälkeen en voinut pelata paria, koska minulla oli aina pieniä virheitä tee-ammuttuani ja jotka johtavat salamavoittoon ja pelastamiseen. Muutamat kaksoisveneet tekivät minut tuntemaan hieman turhautuneen, mutta yritin saada sen yli. Sitten tulivat tuulet reikiä ja tuuli tuli ihon alle. En ole koskaan ollut hieno pelaaja tuulen kanssa, ja tänään minun piti kohdata se uudelleen. Tein monia virheitä levyjen valintaan ja kulmien kanssa, joten siinä missä Nina pääsi pois pelaamalla sujuvasti kuin ei ollut tuulta. Pitää ihailla sitä! Olin edelleen kolmannella sijalla samanlaisen tuloksen jälkeen kuin Heidi, joka oli toiseksi, mutta Riikka soitti hänet lyijykorttiin ja oli vain muutamia lyöntejä jäljessä. Viimeinen reikä vei meille yhden tunnin, koska meidän oli ensin odotettava kolmea muuta ryhmää pelata sitä ja vasta sen jälkeen pelattiin itse. Ehdottomasti ole hyvä reikä amatööreille leikkimään tuulisen päivän aikana! Oli jo niin myöhässä, ettei meillä ollut aikaa tai energiaa vierailemaan Beef & Burger -tapahtumassa, joka oli valtava pettymys. Minun piti päästä saunaan lämmittämään sen tuulisen ja sateisen kierroksen jälkeen ja sen jälkeen olin niin väsynyt, että halusin nukkumaan. Lopullinen päivä tuli ja heräsin varhain latteani, kun taas muut nukkuivat vielä. Ei kuitenkaan Holle, hän pelasi viimeistä kierrostaan ​​klo 7:40 ja jälleen kerran minulla oli aikaa tarkistaa hänen pisteet. Tunsin vähän kylmä koko päivän ja minulla oli niin paljon vaikeuksia päästä itselleni oikeaan tapaan pelata. Yritin syödä pastaa, mutta se ei ollut maukasta. Lopulta oli aika ajaa Keinukallioon ja kaikki siellä kuuntelin Within Temptationissa ja se todella auttoi minua! Tee-off-laulu on nopeampi ja kun kuulin tänä päivänä, päätin pelata lujaa ja älykäs golfia. Ja minä. Ensimmäiset seitsemän reikää soitimme tasaisesti ja emme tehneet virheitä. Edessä yhdeksän soitin seitsemän parin paria ja se oli pelistä, josta tulin pelaamaan täällä. Tuulisin reikiä oli vielä tulossa, mutta tänään päätin olla pelkäämättä, ei luopua. Ennen kolmea viimeistä reikää pisteet olivat yksitoista paria ja nyt oli aika keskittyä. Minulla oli vielä kolmas paikka, mutta tiesin, että nämä viimeiset reiät tarkoittavat kaikkea. Huomasin myös, että Sari oli pelannut hyvää kilpakortilla ja otti neljännen sijan. Reikään # 15 onnistuin tallentamaan parini heittämällä suurta lähestymistapaa, joka oli ammuttu tapin alla ja joka antoi minulle enemmän luottamusta. Reikään # 16 soitin hyvin kaksi ensimmäistä väylän laukausta, mutta potkivat puita lähestyttäessä koriä metsässä. Muutamia puita osui ja yhtäkkiä otin triple bogey. Okei, pelaa paremmin golfia, kerroin itselleni. Seuraava reikä pelasin sujuvasti korissa neljällä laukauksella, mutta jäi 7 metrin putteni ja sain kaksoisuran. Vielä melko hyvä ja silti ilman mitään OB: itä. Viimeinen reikä ja minä päätin lyödä pois Lucid Air Trespassin kanssa. Kun levyni putosi, myös spotterti laski ja yritti päättää, onko se sisään tai ulos. Vihreä lippu! Mikä helpotus! Toinen heittoni ei ollut niin älykäs ja minulla oli ensimmäinen pyöreä OB. Ja seuraava layup meni myös OB. Focus! Seuraavat kaksi laukausta menivät hyvin sisäänmatkaan ja pisteet tälle reiälle oli 8. Tämä oli tarpeeksi hyvä ja sain kolmannen sijan! Tuntui kuin voitto! Oli niin kunniallista päästä palkintokorokkeelle ja saada viileä palkinto! Tyyni 2018 oli menestystarina, ja mielestäni ei olisi paljon voinut tehdä paremmin. Tietenkin on aina joitakin päätöksiä ja huonoja putteja, mutta se on vain osa peliä. Ei ole täydellistä kierrosta. Ei varmasti ole täydellinen turnaus. Tämä oli kuitenkin tarpeeksi hyvä ja mielestäni yksi Tyynin voittajista. Kiitän Terhiä ja Juhaa sekä kaikkia vapaaehtoisia ja henkilökuntaa, jotka tekivät tämän Tyyni-viikon mahdolliseksi! Tämä oli disc golfin joulu ja juhannus ja kaikki voit ajatella samassa paketissa. Ensi vuonna olen tietysti - ja sitten soitan toisella divisioonilla ja jätän nuoret tytöt kilpailemaan FA40-troofeista. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme ja kaikkiin ystäville disk-golf-kohtaukseen! Olet mahtava, olen niin kiitollinen siitä, että löydän tämän yhteisön ja tämän harrastuksen ja kaiken tämän tavan, jota kutsutaan levyelämaksi. Kiitos Google kääntäjälle! Alkuperäinen teksti