Uusi rata: Nummenmäki

Vappuviikonloppuna ei ollut kisoja, kun tajusin ajoissa ne peruuttaa. Oli siis aikaa käydä pelaamassa itselle uusi rata ja mikäs sen mukavampaa kun sain mukaani kolme seurakaveriakin! Hyvinkäälle vei matkamme, haastavalle AA1-metsäradalle, jolla järjestetään tämän vuoden SM-kisatkin. Nummenmäestä pidetään ja ei pidetä, mutta kaikki vakuuttavat, että väylällä kannattaa pysyä. Tämä on hyvä tavoite toki kaikilla radoilla :)

Ensimmäisellä väylällä kaikilla oli käytössään "happy mulligan" eli mahdollisuus toiseen avaukseen. Koska tämä oli aamun ensimmäinen heittoni, käytin optioni sillä avaukseni jäi lyhyeksi ja liiankin seiftiksi. Se optio osui sitten kuitenkin väylän oikean reunan puuhun, muuten heitto oli parempi. Jatkoon siis ykkösheitolla. Sain vielä kakkosväylälläkin tämän kerran käyttää samaa optiota kun siinä avaukseni meni metsän puolelle ja nyt tuosta olikin apua. Loput väylät pelattiin kilpailunomaisesti, eli jokainen heitto laskettiin. Ei ehkä ihan paras tapa tutustua rataan, mutta hyvä näinkin.

Ensimmäiset viisi väylää meni vähän rämpiessä, vaikka kuulinkin sitten pelikavereiltani, että kohta alkavat ne kapeammat rännit ja OB-alueetkin tulla mukaan. Ei siinä mitään - tykkään haasteista. Väylät eivät olleet mitään vaikeimpia, väylä kun oli riittävän leveä ja kyllä siellä pitäisi pystyä mörrien välissä pelaamaan. Kutosväylällä, joka on 100-metrinen metsäpilli, sain ensimmäisen par-tulokseni kun heitot alkoivat osua väylään ja kyllä se palkitsee aivan eri tavalla kuin jossain perusneppiradalla napattu par. Tuon parempaan kun on mahdotonta päästä omilla avauksillani ja heittopituuksilla. Nyt lämpenin radalle vielä enemmän ja aloin tykätä siitä yhä enemmän.

Mikael on juuri heittänyt kiekkonsa korille, Kiti ja Tommi seuraavat

Koko kierroksella onnistuin saamaan ihannetuloksen vielä neljälle muullekin väylälle, yhdellä sen lisäksi puttasin par-putin yläpeltiin ja toisella pikkulähärini tussahti lyhyeksi. Mahdollisuuksia on siis tällaiselle 60-70m avauksia heittävällekin pelata par-tulokseen kun vaan - pysyy väylällä. Täällä onkin hyvä tilaisuus harjoittaa omaa putterin ja midarin heittotarkkuuttaan mutta vastapainoksi löytyy myös siivutusväyliä, joihin voi napata sen draiverin ja antaa palaa. Tänään osui pelikaveriksemme melkoisen kova tuuli, illaksihan saimme niskaamme talvisen myrskyn lumisateineen. Tuulipelaaminen on oma juttunsa kapeilla väylillä ja tänään sain olla aika lailla tyytyväinen omaan peliini. Vain kerran tein aivan väärän kiekkovalinnan, kun pelasin M4:lla vastatuuleen eikä hysseflippi toiminut. Myös Roc3 kippasi metsän suojiin vastatuulessa, kun heitosta jäi hysse pois.

Radalla on monenlaista komeaa väylää, vaikka korkeuseroja sieltä on turha lähteä hakemaan. Tykkäsin väylistä 9 ja 10, joilla sai laittaa kiekkoa ilmaan vaihteluna tarkkaakin tarkemmalle heitolle, vaikka aina en pystynytkään kiertämään sitä väylän keskellä ollutta puuta. Loppupään väylät 14-17 tarjosivat par-mahdollisuuden ihan jokainen ja niiden pelaaminen meni niin joutuisasti, että viimeinen väylä tuli yllättäen. Joko olemme pelanneet koko radan!? Vielä viimeiset heitot ja kierros oli takana. Olihan yllättävänkin mukavaa!

Radasta jäi kokonaisuutena sellainen mielikuva, että siellä kun pelaisi useammin, kehittyisi pelaajana varmasti. Väylillä ei ole turhaa kikkailua, vaan ne on selkeästi vain osattava pelata oikein ja omat heittonsa sekä kiekkonsa on syytä tuntea. Nämä ovat juuri niitä upeita metsäväyliä, joilla saa joko omista tai toisten heitoista wau-elämyksiä, kun kiekko kaartaa kauniisti pitkälle väylään aivan kuin osaisi itse ohjata lentoaan siellä. Siksi on ehkä parhaimillaan best shot -tyyppisessä pelailussa, mikäli tuo ei ihan sillä ensi yrittämällä toteudu.

Bagi ja väylän 18 tii. Vielä on numero 001 mukana menossa :)

 

Kiti tähtäilee viimeisellä väylällä

 

Omien heittotilastojeni mukaan väylät 3 ja 5 vaikeimpia - mennee aloituksen piikkiin

Revolution Summer Season Opener 2017 Peurunka

Peurungan rata on sinällään haastava ja kun sitä vielä tuunataan hiukan väylien osalta, jätetään pari lyhyempää pois ja pelataan loputkin takatiiltä niin suoranaisia lepoväyliä ei leiskaan mahdu. Kuulostaa juuri sopivan haastavalta minun makuuni, sillä jostain syystä tykkään näistä vaihtelevista ja monipuolisista radoista, joilla pelin on pysyttävä skarppina alusta loppuun. Tavoitteena oli saada keskimäärin 750 rating jokaiselta kolmelta kierrokselta ja pelata siten, että tulostaso ei laske loppua kohti. Kohti PuskaPuttaajien maita siis!

Perjantaina saavuimme illansuussa, majoituimme upeaan huoneistoomme Peurantähdessä ja pienen välipalan jälkeen menimme koko perhe reppuinemme ikkunasta näkyvää väylä 15 kohti. Mukava oli päästä lastenkin kanssa kiertämään ja suunnilleen puolet väylistä siinä ehdimme pelailla ennen kuin kaipuu kylpylän poreisiin ajoi porukat metsästä. Olin ensimmäistä kertaa radalla edellisviikonlopun kuumeisen flunssan jälkeen ja olo tuntui hiukan heikolta edelleen. Ylämäet saivat puuskuttamaan ja kyllä tuo ihan liikunnasta kävi yskänpuuskien kera. Kova into kyllä heräsi heti ja päätinkin, että nyt nautin vain siitä, että pääsen taas pelaamaan - oli tulokset mitä oli.

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme rennosti aamiaisen ja pakkailimme itsemme kisaan ja pelaajakokoukseen. Mukava kun on asunto aivan kisakeskuksen vieressä ja matkan voi taittaa kävellen :) Ekan kierroksen pelasin MPO-poikien kanssa ja alku oli kaikkea muuta kuin lupaava. Aloitusväylänä oli 10, minkä pitäisi olla melko selkeä par-väylä, kunhan vaan liidättää kiekkonsa suoraan puupillistä korille. Avasin puuhun ja heitin kakkosheitonkin puuhun. Kolmonen kaartoi kauniissa antsassa aina korille saakka ja sieltä skipillä OB:lle. Putti alarautaan ja tripla korttiin. Jippii. Nauratti. Tulostavoitteet sai haudata heti ja lähteä vaan pelaamaan tätä ihanankamalaa kierrosta eteenpäin.

Helppo putterinliidätysväylä 10 ei ollutkaan niin helppo.... kierroksen lopetusväylällä 9 kori on hankalasti rinteessä ja pururata alhaalla on OB (c) PuskaPuttaajat

Kierroksen pääteemana oli bogivoittoisuus ja huonot putit. Olin väylällä 14 nelimetrisellä par-putilla ja kun senkin onnistuin sössimään sivuketjuihin, alkoi pelillinen itseluottamus murentua tositeholla. Asiaa ei helpottanut sekään, kun ryhmässäni tuohon heitettiin kierroksen ainoa holari. Pakko oli vain kerätä itsensä ja raahustaa kohti inhokkiväylää nro 15, jolta on tullut aiemmin rumia lukemia. Tarkkaa avausta, tarkkaa kakkosheittoa ja aina vaan sitä samaa suoraa feidaamatonta heittoa kunnes koriin kolahti tuplabogi, ihan jees tältä väylältä. Pelikirjan mukainen jopa.

Onnistuin pelaamaan pari seuraavaa väylää pariin kun sain lähärini niin nostolle, etten pystynyt niitä tyrimään tässäkään mielentilassa. Tästä nousi taas jonkinlainen itseluottamus, joka taas mureni tiukalla mandoväylällä 18, jolta jouduin ottamaan reteen... voi argh! Kiekkoni meni hiuksenhienosti mandopuun väärältä puolelta ja myöhemmin vielä kuulin, että mandoa oli tehty tiukemmaksi kisaa varten. Voi miksi?! Minusta mandot saisivat olla aina puskien keskellä siten, että estäisivät tietyltä puolelta heitot, mutta eivät tekisi pelaamisesta tällaista hiuksien halkomista. Säännöt ovat tietenkin sääntöjä ja tällä radalla oli pystyttävä pelaamaan. Pelasin väylän kolmella heitolla koriin, varmistellen.

Kierroksen loppua kohti alkoi pelini paranemaan ja sain jopa joitain viisi-kuusimetrisiä putteja sisään. Pelätty vedenylitysväylä meni varmasti ja kauniisti pariin ja par-putkeni katkaisi vain ykkösväylän löysä putti - kakkoselta ja kolmoseltakin ilahduttavasti par! Tuossa takatiiltä heitettäessä saa kiskoa loivaan ylämäkeen ihan kaksi kunnon vetoa ennen kuin ollaan korilla ja painavampi Riverini toimi tässä kuin unelma. Pelasin sillä myös haasteellisen muotoisen väylän 4 varmasti neljällä heitolla korille, mutta bogiputille jäi kasimetrinen ja se ei ollut tänään syönnillään ja tästä tupla. Ihan siedettävä sekin näin haastavalle väylälle.

Kolmonen heitetään rannasta pieneen ylämäkeen ja OB-alueet rajaavat väylän. Nelosella on harkittava tarkasti heittonsa haluttu sijainti omaan heittopituuteen suhteutettuna (c) PuskaPuttaajat

Viimeisillä väylillä onnistuin nappaamaan parin kutoselta, jossa lähestyminen meni nappiin ja sain kiekkoni tuupattua kerralla tuohon haastavaan koriin. Liidätys nro 7 taas osui puihin ja sain siltä bogin pelastettua. Hankala kasiväylä on haastava etutiiltäkin ja nyt pelattava takatii toi oman jännityksensä avaukseen. Sain tähän onnistumaan Jadella kauniisti väylälle kaartuvan antsan, mutta korille ei olekaan niin selkeää reittiä - huomaan - joten loppusähellys putteineen vei tuloksen tuplabogiin. Vielä ysiväylällä pelikirjan mukainen bogi, sillä en vaan osaa lähestyä tuota koria, ja pääsimme raahautumaan kebab-riisiannoksille Bistro Nemoon. Lapsetkin kokoontuivat kanssamme syömään kylpyläreissunsa päätteeksi ja koska kisa pelattiin kahdessa lohkossa, saimme käydä suihkussa sekä ummistaa silmämme huoneessa jalat kohti kattoa ennen kuin alkoi taas olla aika nostaa reppua selkään.

Ykköskierrokseni ryhmä (+caddy), ihan kaikki eivät tainneet olla tyytyväisiä tulokseen :)

Toiselle kierrokselle pääsin nyt Joensuulaisten naisten Hennan ja Johannan seurassa kolmen hengen ryhmässä ja olihan se vaan rennompaa kun en ole pitkään aikaan noiden nuorten miesten kanssa taas pelannutkaan :) Periaatteessa kyllä tykkään sekaryhmistä ja usein pelaan parempaa peliäkin silloin kuin naisten kanssa, mutta tänä aamuna ei sujunut. Nyt siis uudella innolla parantelemaan ykköskierroksen mokia ja sitä kautta tulostakin. Pääsimme heti vedenylitysväylän kimppuun ja pelasin sen samalla tavalla seiftisti nostopariin kuin ykköskierroksellakin. Wau, tämä toi hyvää tsemppihenkeä starttiin!

Ykkösväylään tuo haastetta takatiin lisäksi vasemmalta tai vastaan puhaltava tuuli sekä OB-alueet korin lähellä. Kakkosella kori on rinteessä kohti rantaa... (c) PuskaPuttaajat

Jatkoin par-linjaa nyt ykkösväylällekin, missä puttasin viidestä metristä vastatuuleen kiekon koriin. Jes! Nyt oli itseluottamusta... ja kakkosella avaus OB:lle, retee ja tuplabogi. Äs, unohdetaan tuo ja kohti kolmosväylää. Nyt kakkosheitto jäi hiukan sivuun enkä saanut lähes kympin puttia sisään, bogi. Uudelleen sisuuntuneena pelasin nyt nelosväylän kaikkine mutkineen aivan sweetspotista toiseen ja bogi korttiin. Samaa kyytiä meni väylä toisensa perään: hankala ylämäki vitosella, oikealle kaartuva kutonen rinteessä olevine koreineen, alamäkeen heitettävä metsäliidätys seiska sekä hankalaakin hankalampi kasi. Bogijuna oli vauhdissa ja sen puksutus katkesi hetkeksi tuplabogiin kymppiväylällä kun en osunutkaan puiden väliin ja mokasin jälleen lähestymisen. Kuinka vaikeaa onkaan oikeakätiselle rystyheittäjälle saada lähestymisheittoa korille kun rinne putoaa vasempaan! Taas yksi lisämerkintä treenattavien asioiden listalle :)

Kymppiväylällä kokeilin vaihteeksi Manalaa, joka ei sovi tuohon sitten ollenkaan ja sen olisin voinut sanoa jo etukäteenkin. Putteri- tai midariväylä. Jotenkin vain oli ykköskierroksen perusteella epäluottamus kiekkoon, tunne, ettei M4 pysy kädessä enkä saa siihen kunnon tuntumaa, se kun on ollut talvikauden sivussa valkoisen värinsä takia. Ei pitäisi ottaa kisaan kiekkoa, jolla ei ole heittänyt kuukausiin, alkeellinen virhe. No, heitin Manalan ja sehän ei sitten osunut mihinkään vaan feidasi OB:lle. Korille kolmosta ja bogijunan kyytiin takaisin. Pysyin kyydissä myös hankalan kodan luota takatiiltä heitettävän par4-väylän nro 11 ajan, vaikka siinä onkin aina haasteensa avauksesta korille saakka ja nyt meni väylä 12 nappiin: par. Kierroksen kolmas ja viimeinen par. Tämä jos mikä oli bogivoittoinen kierros, eikä nyt pelkästään putin takia vaan mukana oli epätarkkoja lähestymisiäkin epäonnistuneiden avausten lisäksi.

Komea, mutta haastavan pitkä par3-väylä nro 13 on väylä, jonka haluaisin oppia heittämään. Siinä on kauneutta, johon omat taidot eivät vielä yllä, mutta nyt on jo osaamista sen suhteen, kuinka se pitäisi pelata ja millä kiekoilla... tänään ei ollut se päivä, jolloin olisin päässyt tuon näkemään, mutta ehkäpä joskus vielä. Treeniä, varmuutta, tasaisuutta. Tuskin maltan odottaa! Yksi ehdottomista suosikkiväylistäni Peurungalla, vaikka onkin vielä saavuttamaton unelma :)

Väylä 13 pitää kokea paikan päällä, jotta se pääsee oikeuksiinsa. Väylän 14 korin ympärillä oleva jää taisi kahdesti skipata kiekkoni turhan kauas kuusen juurelle ja minusta tehtiin hetkeksi (huono) puskaputtaaja (c) PuskaPuttaajat

Väylä 15 menee vielä joskus par-tulokseen sekin... tämä on lupaus! Väylä 16 oli melkein hengähdystauko, sillä nyt siitä oli OB-alueet poistettu (c) PuskaPuttaajat

Viimein kierros oli takana ja pääsimme kylpylän poreisiin. Fiilis pysyi tosi hyvänä koko kierroksen ajan, vaikka olikin kylmempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Jonkin verran oli odottelua ja tuuli oli yltynyt aamusta, ei siihen viluisuuteen muuta tarvita. Pelivirettäkin yritin pitää yllä, vaikka se väsymyksen ja vilun takia alkoi hiukan hipua loppua kohti. Viimeiseen väylään saakka meni, ennen kuin tuplabogillani varmistin kierroksen menneen heiton verran huonommin kuin aamulla. Ihan ok, keskiarvo alustaville kierrosratingeille oli 749 eli piirua vaille tavoitteessa oltiin. Tähän oli tyytyminen.

Ihastuttava ja aina niin jännittävä vedenylitysväylä nro 20

 

Kakkoskierroksen ryhmä: minä, Johanna ja Henna hyväntuulisina vaikkakin kylmissään kierroksen loputtua

 

Illalla uni tuli kohtuullisen hyvin, mutta neljältä saapui johonkin asuntoon hilpeä bailuporukka jatkoille ja kuuntelin tuota ilonpitoa ainakin puolen tunnin ajan ennen kuin nukahdin taas hiukan liian hikisenä herätäkseni aamulla jo kahdeksalta. Yskä ei onneksi enää valvota, mitä nyt Holle kuumehorkassaan yski silloin tällöin. Hänelle nousi tosiaan illalla oikein kunnon kuume ja leikki oli hänen osaltaan jätettävä sikseen. Näkyihän tuo sairastuminen jo toisella kierroksellakin, harmillista. Kävimme runsaalla aamiaisella hotellissa ja ehdin hetken lepuutella kompressiosukat jalassa jalat kohti kattoa ennen kuin poistuin hiukan hakemaan puttivirettä. Puttailin nyt lähinnä 4-6m matkalta eli niistä matkoista, joilla on eniten henkistä vastustusta ja sain siihen uutta luottamusta. Päädyin puttaamaan tältä matkalta kokonaan ilman painonsiirtoa, jolloin putista tuli ennalta-arvattavampi kun jännityksestä makaronina olevat jalat eivät määrää putin voimaa.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun ensimmäiset ryhmät starttasivat radalle ja me suuntasimme aamupalalle

 

Puoliltapäivin oli pilviäkin jo kertynyt, mutta ilma oli silti kaunis ja pelaamiseen erittäin sopiva

Startti oli tänään golf-lähdöillä ykkösväylältä ja hyvillä mielin pääsimme FPM-porukassa matkaan. Avaukseni karkasi oikealle, kun vaihdoin viime hetkellä River Air:n avauskiekoksi ja tuuli olikin vastainen. Sain silti tuolta helposti isolla hyssellä kiekon korille ja ihannetuloksella käynnistyi jälleen kierrokseni. Kakkosväylälle oli sama tavoite, mutta en saanut loistavasta avauksestani mitään hyötyä, sillä lähärifore lirvahti liikaa oikealle ja bogiin oli tyytyminen. Harmillista epätarkkuutta, aivan turhaan. Sama epätarkkuun jatkui ja kolmoselta nostobogi, neloselta nostotupla ja vitoselta nostobogi. Kutosella sain kakkosheittoni hankalasta kulmasta aivan piikkihyssellä korille, mutta harmikseni kiekko ei tuohon vielä hiukan jäiseen rinteeseen asettunut vaan rollaili kuin juopunut hitaasti kaarrellen alaspäin ja paikkaansa etsiskellen turhan kauas korista ja jälleen sain nostella bogia kippoon.

 

Vitosväylä on jyrkkää ylämäkeä koko matkan ja kutosellakin kori pahasti rinteessä, joka osin vielä jäinen ja erittäin kivikkoinen (c) PuskaPuttaajat

Viime kesänä suosikikseni muodostunut väylä 7 antautui nyt tällekin kaudelle ja sain M4:n liitelemään pitkälle alas väylään ennen kuin se kopsahti johonkin riukuun ja antoi minulle par-tuloksen. Luottavaisena siis väylälle 8, jolla tapahtui sitten täysi katastrofi. Avaus kaarsi kauniisti mandon ohi antsassa, mutta napsahti sen jälkeiseen puuhun ja väylältä vasempaan. Jatkoheitolle oli mahtava foreväylä, mutta hysselle surkea enkä saanut sitä hyödynnettyä. Olin jälleen vasemmalla väylästä ja forelle olisi ollut laajaa baanaa. Voi miksen ole treenannut sitä forea! Nyt heitin antsalinjaa ja sain kuin sainkin kiekkoni liitelemään kauas lähes korin tasalle, mutta oikean laidan pöheikköön lähelle OB:n rajaa. Tästä piti saada kiekko korille ja seuraavaksi sisään, mutta jotain pelissä tapahtui, sillä onnistuin kopsauttelemaan lähestymiseni vielä kahdesti joihinkin näkymättömiin risuihin ja kun viimeistelin kaiken kauheuden alarautaputilla niin korttiin kirjattiin nro 7! Ei tämä ole tottakaan! Päätin, että tämä käsitellään jälkeenpäin kunnolla, ja kun tulokset oli kirjattu, katsoin jälleen eteenpäin ja unohdin koko väylän. Uudet haasteet, uusi alku.

Ihanan vähäisiä ovat nuo puut väyläkuvauksissa  (c) Puskaputtaajat

Väylän 9 pelasin pelikirjan mukaisesti bogiin ja harmikseni en vieläkään onnistunut 10:n avauksessa täysin. Nyt en päätynyt OB:lle mutta lähestyminen napsahti ohueen koivunoksaan ja varmalle putille olisi ollut jälleen tilausta. Näiden bogien jälkeen olikin sitten toisenlaisten fiilisten vuoro, sillä sain pelattua väylän 11 ensimmäistä kertaa takatiiltä pariin! Tämä onnistuminen toi aivan uutta uskoa pelaamiseen ja tulevaan kauteenkin. Nämä yllättävätkin onnistumiset ovat niin tärkeitä ja harvinaisia haastavilla radoilla! Pelasin seuraavat väylät aika lailla samoin kuin edellispäivänäkin, pienen epäonnen kera ja pienellä epätarkkuudella. Väylällä 15 meinasi koittaa jättipotti kun avaukseni osui keskelle väylää pitkälle varatiin etupuolelle ja siitä sain kakkosheittoni pitkälle väylää pitkin ja vasta aivan lopussa se kaarsi oikealle mörriin. Haaveilin hetken ihannetuloksesta, mutta kiekolta ei ollut mitään mahdollisuutta edetä kohti koria. Ei mitään. Siis pieni neppi mörristä ja siitä lähestyminen korille. Nyt epävarmuutta putissa ja tuplabogiksi tuo jälleen päättyi. Niin lähellä oli bogi... jopa par-tulos hetkisen verran... harmi.

Entinen inhokki - vähitellen pääsen jo kaveriksi väylän 11 kanssa (c) PuskaPuttaajat

Loppuosa pelistä alkoikin sitten sujua mukavasti, vaikka jäähallin luona olevalla väylällä 17 puttasin jälleen sivuketjuista par-puttini ulos. Tuokaan epäonnistuminen ei kuitenkaan ratkaissut peliä, vaan väylä 18 tiukkoine mandoineen. Tästä mandosta en pitänyt alun alkaenkaan ja nyt tarkoitus oli heittää sen ohitse melko varma suora heitto väylälle. Vaan pienen pieni lipeäminen ja jälleen kiekkoni lirvahti mandon oikealta puolelta, aivan puuta hipoen ja retee oli tosiasia. Heittelin tuon lopulta triplaksi, sillä avaukseni jäi niin huonoon paikkaan, etten päässyt siitä suoraan korille. Tylsää ratkaista peliä tällaisella lyhyellä neppiväylällä, mutta jonkunhan ne virheet pitää tehdä! Tänään se olin minä.

Väylä 17 pelataan kivikkoiseen ylämäkeen jäähallille ja vaatii tarkkuutta. Tänään minut kampitti väylän 18 tiukennettu mando, josta sain kokonaista neljä lisäheittoa kokonaistulokseeni. Kuvassa mando on selkeästi enemmän oikealla kuin todellisuudessa... (c) PuskaPuttaajat

Keräsin jälleen itseni ja pelini ja heitin tarkalla ja keskittyneellä pelillä sekä saarekeväylän 19 että vedenylitysväylän 20 ihannetulokseen ja näin päädyin jälleen  tulokseen +22 ja keskiarvoratingiksi muodostui näin alustavasti tasan 750! Siis olin pisteen tarkkuudella tavoitteessani ja silti tuntui, että pelasin surkeaakin surkeammin! Voitto meni Tuirelle neljällä heitolla ja minulle annettiin kakkossija. En olisi voittoa tällä pelillä ansainnutkaan. Tuiren tarkkaa peliä oli ilo päästä seuraamaan ja ihastelemaan - ansaittu voitto hänelle siis! Meillä oli kyllä tosi mukava ja kannustava kierros ja jälleen tuli uusia ihania tuttuja tämän upean lajin tiimoilta. Kannatti lähteä kisaamaan Peurungalle :)

Päätösväylät palkitsivat tyytyväisen pelaajan (c) PuskaPuttaajat

Lopuksi vedin vielä tutusti yhteen kaikkien kolmen kierrokseni tulokset ja niistä päästään pelikirjavertailuun:

Tasan 50% väylistä onnistuin pelaamaan kerran tai useammin par-tulokseen: 1,2,3,6,7,11,12,16,19 ja 20 ja surkuhupaisaa tässä on se, että helpolla väylällä 14 bogi jäi parhaakseni samoin kuin väylillä 10 ja 18. Kaiken kaikkiaan siis kolmen kierroksen parhaani oli +11 mikä on aika lailla pelikirjani mukainen. Turhan harvoin vain pystyin väyliltä paria puristamaan, tässä on paljon tekemistä vielä alkaneelle kaudelle ja varmaan seuraavillekin. Hauska yksityiskohta on ennakkoon pelkäämäni vedenylitysväylä, joka oli ainoa, missä sain parin JOKA kierroksella :) :)

Siitä kiekko korille, vaan ei ollut putti tänään(kään) parhaimmillaan ja nostobogiksi meni

Toiseksi viimeinen väylä ja tarkka lähestyminen korille OB-alueen yli. Tämän parin minä halusin.

Viimeisen väylän viimeinen lähestyminen - on se sisällä!

Putti koriin ja kierros sekä koko kilpailu on ohi! Mahtava reissu, hienot järjestelyt, upea paikka, loistosäät!

FPM-naiset kierroksen jälkeen: minä, Tuire sekä Johanna. Kiitos!!

TD Pauli Pottonen ojentaa pokaalin kakkossijasta FPM-luokassa :)

 

Voittoisa kolmikko pokaalien kera :)

 

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Hyvin suunniteltu on puoliksi pelattu?

Koko pääsiäisen aika meni kuumeisena sängyn pohjalla muiden kisatuloksia seuraten ja maailman huippujen pelejä videolta katsellen. Olihan siinä aikaa miettiä tulevaa kesää ja tätä loppukevään rypistystä, josta jäi nyt sitten Startti Masters sairastumisen takia pois. Pitkään elättelin toiveita kuumeen laskemisesta ja olon kohentumisesta, mutta joka ikinen päivä olo pysyi yhtä nuopeana ja voimat vähissä ja vasta kisapäivän iltana tunsin ensimmäistä kertaa, että taudissa oli tultu käännekohtaan ja tervehtyminen alkoi. Siispä pohtimaan seuraavia kisoja.

Valmistautuminen kisoihin alkaa aina joko uuden pelikirjan tekemisellä tai vanhan muokkaamisella. Koska olen pelannut vasta niin vähän aikaa, alle kaksi vuotta, tulee useimmiten kisattua sellaisella radalla, johon ei pelikirjaa ole olemassa ja kaikki lähtee puhtaalta pöydältä. Peurungan Revolution Summer Season Opener by Prodigy Disc -kisaan sekä toukokuiseen Iso Partaan valmistautumisessa onkin harvinaista herkkua se, että olen pelannut kyseisillä radoilla kohtuu moniakin kisoja, niin virallisia kuin epävirallisempiakin. Maasto on molemmissa kuivaa kangasta, selkeää ja melko avointa, mutta itse väylällä pysyminen vaatii hyvää kiekkojen ja oman heiton tuntemusta. Koska kummatkin radat sijaitsevat usean ajotunnin päässä kotoani, eikä sinne voi piipahtaa pelikirjaa tekemään, on sellainen luotava ensin kotona, työpöydän äärellä, ja verrattava sitä sitten käytäntöön kunhan paikan päälle taas pääsen.

Katsotaan, minkälaiseen vertailuun pääsen, kun listaan kummankin radan väylät helpoimmasta alkaen. Tulokseni radoilta taitavat olla aika samoissa lukemissa, olen pelannut kummatkin radat suunnilleen bogiin, parhaimmillaan alle ja useimmiten hiukan päälle. Nyt olisikin tavoitteena päästä noita lukemia pienentämään, vaikka kummassakin on odotettavissa väylämuutoksia perusleiskaan. Ensin mahdollisten birdieväylien kimppuun siis.

Partaharju

Jokunen Partaharjun väylistä (c) Pieksämäen Ohiheittäjät

Itse ratahan ei ole mitenkään helpoimmasta päästä, mutta tarjoaa joitain mahdollisia pirkotusväyliä myös hiukan lyhyemmille avauksille. Yksi tällainen väylä on nro 1, jossa onnistuneella avauksella olen ollut putilla parikin kertaa. Näistä pirkotukseen saakka pääsin parikisassa, jossa Holle hoiti kiekon mallikkaasti kakkosella koriin. Itselle nuo pirkkoputit eivät olleet vuosi sitten mitenkään henkisesti mahdollisia, enkä ole oikeastaan tuosta päässyt eteenpäin muuten kuin laajentamalla myös par-puttiin saman jännitysmomentin... :D Tai no, oliko se sittenkin taaksepäin... no, mutta jotain muutosta kuitenkin!

Väylältä nro 6 olen päässyt pirkkoputille lähes joka kerta, mutta sisään on mennyt kisatilanteessa ainoastaan yksi. Korotettu kori kiven päällä ei varsinaisesti auta asiaa ja alaraudan päällä lerputtavaa putteria on tullut tuijotettua tässäkin monesti. Jospa nyt yrittäisi tuohonkin rohkeampaa lähestymistapaa - vaikka sitten kakkos-nelosenkin uhalla! Ei se pelaa, joka pelkää. Mukava väylä, pitää tehdä siitä kaveri.
Sitten ovatkin enää nuo kaksi peräkkäistä mahdollista miinustulosväylää, nrot 14 ja 15 - ellei TD keksi tänäkin vuonna sijoittaa niiden väliin hankalaa rantaväylää ihan vaan keskeyttämään liiallinen onnistumisen tunne :) Todellisuudessa näistä kumpikaan ei ole mitään varmoja pirkotusväyliä, mutta erittäinkin mahdollisia ja siksikin vaativat tarkan ja keskittyneen avauksen. Niin - sehän erottaa pirkotusväylän ihannetulokseen pelattavista: avauksen on mentävä täysin nappiin.

Peurunka

Peurunka Lakeview -kisalayoutin väyliä, (c) PuskaPuttaajat

Tulevan kisamme layout näyttää siltä, että siitä on karsittu jokunen pirkotusväylä pois, joten niitä pitää siis löytää leiskaan jätetyistä väylistä. Alusta kun lähdetään liikkeelle, niin väylä nro 2 olisi mahdollinen kakkonen hyvällä avauksella. Olen tässä aiemmin heittänyt Riveriä skipillä tieltä, mutta sillä tavalla olen päässyt vain pitkähkölle putille ja parhaimmillaan par-tulokseen. Pidetään silti tämä mielessä, jos vaikka vielä ehtisi ennen kisaa sopivan avauksen kehittämään - ellei sitten mennä samalla vanhalla linjalla.

Tahtoisin ajatella myös väylän nro 6 pirkotusväylänä, mutta tässä korin paikka esittää niin suurta roolia, että käännyn kuitenkin seuraavan, nro 7 puoleen. Tämä on pisin par3-väylä, minkä olen pystynyt koskaan kahdella heitolla pelaamaan (94m) ja samaan tulokseen pyritään edelleen. Siis siihen pirkotukseen, vaikka matkalla onkin jokunen haaste puiden muodossa :) Väylä nro 12 kaartuu hankalasti ylämäkeen ja asettaa avaukselle turhan isoja haasteita antsalinjallaan, mutta josko onnistuisin väylälle 19 saamaan kunnon avauksen, olisi siinä kakkonen mahdollinen. Tosin on myös erittäin mahdollista, että pelaan tuon seiftillä enkä yritä suoraan saarekkeeseen... katsellaan päivän fiilistä - ja onhan kierroksia kokonaista kolme edessä, jos jollakin niistä pelaisi upporikasta ja rutiköyhää ihan vaan vaihtelun vuoksi. Summa summarum: tiukassa ovat miinusväylät!

Partaharju

Bogi on par -tyyppisiä väyliä Partaharjulta löytyy useampikin, ja näihin lasken myös väylän 2, ihan vain koska siinä lähestyminen on niin tarkalla, jotta putille jäisi vain se nosto. Noin jännässä paikassa rinteessä ei huonolla ja tärisevällä putilla ole mitään sijaa ja olenkin tältä väylältä ottanut isoa lukemaa kun putteri on rullannut alaraudalta alas kopsahdettuaan koko rinteen alas saakka. Jos joskus täytyy ymmärtää pelata mieluummin varma bogi kuin yrittää nollaa, niin tässä. Vastaava paikka löytyy myös väylältä 17, jossa korin paikka pikkulaiturilla rinteessä asettaa aivan samat vaatimukset putille: heitä sisään tai mummota alle.

Väylältä 4 olen päässyt par-putille nyt jo useamminkin, mutta aina on tulos jäänyt plussan puolelle silti. Korotettu kori ilkamoi heikkoa puttia ja pahimmassa tapauksessa laskee vahvan, mutta epätarkan putin jopa alkuperäistä heittopaikkaa kauemmas jatkoputille. Ilahduttavana vaihteluna näille putin takia bogiksi kääntyville väylille on par4-väylä nro 7, jossa käännekohdan asettaa väylän alkuosa mandoineen. Mikäli mandosta pääsee toisella heitolla, on par mahdollinen ja jopa todennäköinen, mutta turhan usein on tullut sähellettyä tuon alun kanssa itsensä huonolle heittopaikalle viimeistään kakkosheitolla ja tätä kautta varmaan bogiin. Samaa tohellusta tapahtuu useimmiten väylän 18 etenemisessä ja päätösväylän 20 lähestymisheitossa, mistä syystä nekin useimmiten päätyvät nostobogiin.

Peurunka

Peurungan bogi on par -osaston ensimmäinen tarjokas on väylä 3. Avaus heitetään loivaan ylämäkeen kahden puun välistä, mikä tuntui ahdistavan minua ainakin vielä viime kaudella. Toivon mukaan tuokin väli olisi tunnelmaltaan avartunut ja saisin siihen hyvän avauksen. Koska väylä on pisaran muotoinen, tuulille altis ja OB-alueiden ympäröimä, on tässä bogi lähes nappisuoritus. Metsäväylille siirryttäessä ensimmäinen ylämäkiväylä nro 5 mandoineen ansaitsee paikkansa tässä kategoriassa ilman selityksiä ja väylän 9 korin sijoitus taas tekee hyvänkin avauksen jälkeen väylästä seiftattavan nostobogiväylän.

Vaatimattoman oloinen väylä 11 ei näytä kuvassa ollenkaan ylimääräisen hankalalta eikä sellaiselta, jossa lukemaa perinteisesti tulee - ja silti se on ollut kompastuskivenä turhan usein aina avauksesta asti. Nyt tarkemmin, varmemmin ja par korttiin. Korkeintaan bogi jos väylä saa henkisen yliotteen. Väylästä 13 taas olen aina jotenkin tykännyt, vaikka se onkin pitkä ja haastava par3 ja on mennyt parhaimmillaankin vain bogiin. Tässä olisi hienoa onnistua ja saada kiekko liitämään kauniisti väylää pitkin kahdella heitolla aina korille saakka... vaan kyllä se bogikin kelpaa jos liito ei ole jostain syystä täydellinen. Samoin kuin layoutin viimeisellä väylällä 20, joka on veden yli heitettävä ja täysin pariin pelattavissa oleva väylä, mutta kun se vesi.. joka on onneksi tähän aikaan vuodesta vielä jään peitossa :)

Partaharju

Jotta tulokseen tulisi hiukan lisää lukemaa, on Partaharjun kauniille radalle lisätty haastavampia ja vieläkin haastavampia väyliä, kuten sipulinsulattaja nro 16. Kartalla väylä ei näytä sen kummemmalta, mutta paikan päällä tuntuu, että mielikuvitus - ja rohkeus - loppuu aina kesken kun pitäisi suunnitella toimivia heittolinjoja. Mikäli saankin avauksen heitettyä nätisti mandon ohitse väylään, on seuraavan heiton linja vähintäänkin yhtä jännittävä. Jos heitän tämän par-tulokseen edes jommalla kummalla kierroksella, minulle saa tarjota kuplajuoman! Väylällä 11 moiseen ei ole mitään mahdollisuuksia, sillä siinä bogi olisi jo pirkotus ja jännittävä dogleg-väylä nro 19 pääsee myös suurimpien lukemien joukkueeseen lähes varmalla tuplabogillaan. Näiltä kolmelta väylältä on odotettavissa jopa kuusi plussaa ihan kohtuullisesti onnistumallakin, joten täytyy toivoa, että mukaan kierrokseen osuu myös onnistumisia :)

Peurunka

Niitä isojen lukemien väyliä löytyy myös Peurungan layoutista ja melkein tekisi mieli laittaa uusiksi muotoiltu väylä 4 tähän haastavampien laatikkoon. Pelikirjaan laitan sen bogiksi, mutta pienetkin virheet taikka haastavammat tuulet heittävät tuossa kiekon turhan helposti OB:lle ja sitä kautta nostavat tuplabogin mahdollisuuksia. Etenkin kun sinne OB:lle saattaa päätyä uudestaankin, useammallakin heitolla.

Myös väylä nro 8 on ollut perinteisesti hankala enkä ole siinä saavuttanut mainittavaa onnistumista hyvänkään avauksen jälkeen. Tässä on tuplabogi uhkana, mikäli onnistun kolkuttelemaan puita, ohittamaan mandon väärältä puolelta taikka puttaamaan alarautaan. Toivottavasti ohitan kuitenkin edes kaksi noista kolmesta uhkakuvasta - mieluiten tietysti ihan jokaisen. 

Kun puhutaan niistä pahimmista väylistä, ei väylää nro 15 voi jättää mainitsematta. Siinä jos missä tarkalla pelillä pääsee pisimmälle ja vasemmasta mörristä todellakin kannattaa pysyä poissa. Muistan aina kuinka heitin sieltä itseni vasta kolmella heitolla ja yhdellä voimasanalla ulos... kilpailuhistoriani toistaiseksi ainoa varoitus. Varoituksia ei ole nyt pelikirjaan merkattuna, vaan rauhallista suorittamista maan tasalla väylää pitkin edeten. Pidetään peukkuja!

Väylät luokiteltuna, loppujen olisi kai mentävä siihen väylän ihannetulokseen...

Kun kaikki pelikirjanomaiset ynnäykset ja vähennykset on tehty sekä ihan parhaan päivän pelillä että epäonnistumisten jatkumolla, päästään samaan haarukkaan, mihin nuo radat on tähänkin saakka tultut pelattua. Sillä erotuksella, että se oma ihannetulos on edelleen hieman yli kymmenen heiton päässä todellisista pelituloksista. Nyt ensimmäisenä tavoitteena onkin päästä lukemiin: oma laskennallinen ihannetulos + 10, mikä on toiminut viimeisimmillä radoilla, minne olen pelikirjaa raapustellut. Peurungalla oma fyysinen kunto tosin rajoittaa peliä, sillä yskä ei hellitä otettaan ja edessä olevat ylämäet vievät hengityksen hetkittäin piippuun. Silti - nautinnon kautta ja rakkaudesta lajiin! On jo niin upea fiilis päästä pelaamaan, että täydellinen tulospäivä ei ole se ensimmäinen tavoite. Toki, ei sekään pahitteeksi olisi ja viimeistään Partaharjulla ollaan sitten jo täysin toivuttu ja ennätysten kimpussa. Saisiko vielä lämpötiloja hiukan kesäisempään suuntaan hilattua, ettei öisin olisi ihan kymmentä pakkasastetta ja päivälläkin saisi nousta kaksinumeroisiin lukemiin...

Skogby Lady Open 2017

Sunnuntaina 9.4.2017 sain kunnian olla mukana luomassa frisbeegolfin historiaa osallistumalla Skogby Lady Open -kisaan, joka oli ensimmäinen vain naisille järjestetty PDGA-kilpailu Suomessa. Oma lajihistoriani on niin lyhyt, että tämä tuntuu ihan luonnolliselta ja odotetulta kehitykseltä, sillä naisten määrä kilpailuissakin lisääntyy jatkuvasti. Upeaa naiset!

Kilpailua edeltävä yö ei ollut paras mahdollinen, sillä koko viikon jatkunut vetämätön olo, tukkoisuus ja jatkuvasti vuorotteleva kylmä-kuuma olo herättivät yölläkin ja eihän sitä sitten enää nukuttu. Ei muuta kuin ylös pedistä ja aamukahville! Mukava päivä edessä, joten pitää kai sen eteen vähän kärsiäkin :) Ajelimme Hollen kanssa Pikkalan ABC:lle, jossa vaihdoin Tiinan kyytiin ja Holle kurvasi miesten kisaan Landsbron radalle. Hyvillä mielin ja katkeamattomasti rupatellen sujui matkamme ja pian olimmekin jo kisakeskuksella. Pelikengät jalkaan, bägi pihalle, muutamat putit ja pelaajakokoukseen.

Lopuksi kaikki naiset saatiin samaan kuvaan yhdessä TD:n Miikka Saturin kanssa        (kuva: Marko Virtanen)

Pääsin aloittamaan väylältä 18, jonka olin pelikirjassani määrittänyt bogiväyläksi. En oikein osannut päättää siihen edes aloituskiekkoa, joten heti vain pahin väylä alta pois! Jollain suoralla midarilla tuosta alkuun lähdin ja pelasin väylän pelikirjan mukaisesti bogiin. Kisa oli käynnissä. Kohti ykkösväylää, joka sekin oli minulle bogiväyläksi laitettu, sillä en kummallakaan edellisellä käynnillä tuolla radalla onnistunut siitä paria nappaamaan. En nytkään.

Kakkosväylältä sain ihannetuloksen korttiin, mutta kolmosella missasin lyhyen 5-6m putin ja tein tylsän nostobogin. Kiekko kieppui alaraudan päällä ja päätyi tietenkin ulos korista. Ajattelin tuon olevan aloituksen mukanaan tuomaa jännitystä, enkä välittänyt vielä suuremmin. Skarppaa! Radan kahdelta seuraavalta väylältä olisi pelikirjan mukaan ollut mahdollista saada pirkot, mutta en saanut niissä kummassakaan avausta ihan kymppirinkiin. Putti siis koria kohti ja nostopar. Kutosväylään sain kohtuuhyvän avauksen pitkälle, mutta kiekko päätyi hiukan vasemmalla olevien kuusten lomaan ja tästä heittämäni lähestymisheitto Roc3:lla liiteli aivan suoraan vastatuulessa kohti rantaa kääntämättä vähääkään koria kohti! Apua! Pitkä putti kohti koria ja nostobogi.

Ylämäkineppiväylä 7 meni pelikirjan mukaan ihan vaan heittämällä kiekko mäen päälle ja siitä korin alle. Sitten jännä väylä 8, jossa tiin edessä on kohouma haittaamassa avausta. Onneksi sain tähän loistavan pelikirjan tehtyä viime käynnilläni, eli Opto Air River flättinä hiukan noseuppina kohti väylää ja hiuksenhienosti se menikin tuon kohouman yli ja liiteli aivan korille, neljään metriin! Helppo pirkko, jonka tuottaman ilon sainkin sitten tössittyä seuraavalla väylällä, jossa olin n. 9m par-putilla, alarautaan ja rollit, kuuden metrin putti yläpantaan ja tuplabogi korttiin. Plaah! Kolmosvitonen.

Par4-väylän heitin perinteisesti Jadella niin kaukaa oikean kautta, että pääsin kakkosheitolla vain jonkin verran mandon ohitse ja näin pirkkoputilla kevyessä vastatuulessa oli kovin huonosti mahdollisuuksia korotettuun koriin. Selkeästi vaatisi vakaamman kiekon avaukseen. Seuraavalta väylältä optimiavaus Opto Air Riverillä pitkälle väylään aukolle, josta upsi korille ja par aivan löysällä viisimetrisellä putilla, kiekko suorastaan kiipesi koriin vaivihkaa ettei vain osuisi ketjuihin. Huh, mitä puttipeliä! Väylälle 12 sain loistoavauksen Jadella, mutta en vain osannut lähestyä oikein koria montussa kevyessä vastatuulessa vaan heittelin puihin ja puttailin sivuketjuihin ja mitä kaikkea. Tuplabogi. Tähän perään kaksi onnistunutta väylää ihannetulokseen, mikä palautti jälleen uskoa kohtuulliseen tulokseen.

Mukava pirkotusväylä 15 aiheutti arpomista ja tässä vaihdoin pelikirjaani lennossa huonoin tuloksin. Bogi. Virhe: ei saa muuttaa pelikirjaa muiden pelin perusteella. Seuraavalle par4-väylälle sen sijaan vaihdoin pelikirjaa ihan vain sen takia, kun aloin tuota väylää pohtia uudella silmällä. Sehän vaati suoran tai vasemmalle feidaavan avauksen. Alivakaat siis sivuun ja näin olin kymppiringin kieppeillä pirkkoputilla! Par siitä sitten tuli ja enää olikin pelattavana kierroksen viimeinen väylä. Tässä oli puttikäsi niin uupunut tai hermo sulanut, että missasin jälleen lyhyen kuusimetrisen par-putin ja otin vielä yhden plussan tuloskorttiin.
Kokonaisfiilis kierroksesta oli hyvä, mutta puttiin en ollut tyytyväinen sitten ollenkaan. Tuntui kierroksen loppua kohti kuinka koripelko vain lisääntyi ja minusta tuntui aivan halvaantuneelta kun olisi pitänyt putata. Puttihalvaus. Ahdistuin korin näkemisestä läheltä, kaikki yli 2m putit pelottivat ja olisin vain halunnut poistua paikalta. Varmaan verrattavissa rimakauhuun, en tajua mistä tällainen kumpuaa. Tai onko tämä vain vastareaktio sille, kun olen treenannut sisällä puttia koko talven, saanut sen kuosiin ja nyt on sitten liian suuret paineet saada siitä hyötyä kisakierroksilla? Ei vaan pää kestä.

Kaikesta huolimatta fiilis oli edelleen loistava ja hiukan olin yllättynytkin, että olin FM1-luokassa toisena, vain yhden heiton päässä Milasta ja seuraaviin oli matkaa 10 heiton verran! Wau! Ei huono päivä siis tulosmielessäkään - alustavat ratingit tarjosivat 780p kierroksesta ja käytännössä ilman mitään puttia! Tauolla maistui salaatti, sämpylät ja vielä kakkuakin meille oli leivottu. Ihanaa! Oli niin luksusta, että söin aivan liikaa. Röyh.
Toiselle kierrokselle lähdimme Milan kanssa tiukasti kisaamaan ja parantamaan ekan kierroksen tuloksia. Leikkimielistä kisailua puolitosissaan, eli mitä parhainta pelifiilistä oli edessämme ja kyllä tuo säilyi koko kierroksen läpi - oli väylätulokset sitten mitä tahansa. Viimeiselläkään väylällä emme tienneet kumpi oli johdossa ja kumpi voittamassa, mutta ei sillä niin suurensuurta merkitystä ollutkaan. Tai siltä minusta ainakin tuntui, nautin vain tästä mahtavasta päivästä ja pelaamisesta kaikkine virheinenikin. Onpahan mitä lähteä parantamaan jatkossa.

Kakkoskierroksen pelillinen kohokohta oli tietenkin nelosväylän pirkotus täydellisellä avauksella. Tässä bägiini jälleen takaisin päässyt NBDG Pursi näytti toimivuutensa ja antoi minulle sen nelimetrisen pirkkoputtipaikan, jota en missannut. Ihanaa, ja kierros oli vasta alussa! Vaikka kolme alkuväylää tulikin pelattua jopa +4 tulokseen, tällä onnistumisella uskoin olevan tasoittava vaikutus ja pelin nyt kohenevan. Osin niin kävikin, mutta vain hetkeksi. Seuraavaa kohokohtaa sainkin odotella nostobogeja kirjaten aina väylälle 13 saakka, missä sain lähes täydellisen avauksen ja vain puolisen metriä erotti kiekkoni hiekkatiestä, jolta se olisi saanut kunnon skipit korille. Toki avaukseni olivat ihan kohtuullisia tähänkin asti, mutta lähipelin pieni epätarkkuus ja putin täydellinen puuttuminen teki pelistä bogivoittoista.
Yllättävää oli se, että sain kummallakin kierroksella pelattua kohtuuhankalan väylän 14 par-tulokseen. Nyt myös väylän 15 ihannetulokseen kun palasin alkuperäiseen pelikirjaani, mutta sitten oli edessä jännittävä väylä 16. Ja jännitystä se tarjosikin, katastrofin ainekset jopa. Väylän kuvauksessa sanotaan: "Tämän väylän avaus voi ratkaista kaiken!! Kannattaa pysyä kuntoradalla, väylän ulkopuolella tiheä mäntymetsä." Vinkistä vaari? NOT.

Avaukseen jälleen lähes täysipainoinen Manala, joka osoitti toimivuutensa ykköskierroksella. Mutta nyt kiekko karkasi kädestäni liian aikaisin ja tietenkin vasemmalle metsään. Syvälle. Pohdin vaihtoehtoja. Tielle ja väylälle oli matkaa 15m mutta avointa vain takaviistoon ja tästäkin pelastautumispaikalta olisi korille varmaan satakunta metriä. Päätin jatkaa eteenpäin, sillä sinne oli ainakin 30m verran pari metriä leveää väylää ennen kuin edessä oli tiheämmin puita. Rohkea rokan syö. Kiekkoni suoritti tuon leveän väylän loistavasti, osui sitten kahteenkin otteeseen eri puunrunkoihin ja kimposi lopulta etuviistoon vasemmalle, aina vain syvemmälle metsään. Nyt kiekon paikalta ei ollut mitään varmaa reittiä väylälle, jonne oli matkaa sivusuunnassa varmaan jo 30m ja siitäkin korille ainakin 50-60m. Upporikas ja rutiköyhä näytti pahalta...

Mitä vaihtoehtoja tässä nyt oli? Yrittää väylälle ja päästä sinne ehkä kahdella heitolla ja jatkaa siitä vielä loppuväylää plus vielä putti. Parhaassakin tapauksessa tulos olisi ollut tuplabogi. Siis parhaassa. En ostanut ideaa. Päätin jatkaa edelleen koria kohti, puistakin välittämättä. Hullunrohkea päätös sai ansaitsemansa kohtalon: kiekkoni liiteli kauniisti puiden välissä kapeassa rännissään, kopsahti sitten jonkun puun kylkeen ja otti siitä terävästi aivan uuden suunnan päätyen noin kymmenen metriä korista avoimelle puttipaikalle! Huudahdin heti ilahtuneena "Loistava heitto, eikä tuurilla ollut mitään tekemistä tän kanssa!" :) Näinkin voidaan siis suorittaa lopulta bogiin tuo 134m mäntymörrissä :)

Väylällä 17 avaukseni kopsahti pois väylältä vasempaan, avoimelle, mistä oli aivan täydellinen antsareitti korille ja siltä sain vielä loppuunkin yhden parin, sillä kierroksemme lopetusväylä 18 taipui tälläkin kertaa bogiin. Tosin siinä pääsin jopa hankalalle par-putille, sillä avaukseni kaarsi pitkälle oikealle metsän sisään ja sieltä oli piikkihyssereitti korille. Hysseni karahti vasta aivan viimeisiin oksiin ja näin jouduin vielä kerran toteamaan, että paremmalla putilla tulosta parannettaisiin. Vaan vasta tulostenlasku paljasti senkin, että olin pelannut kierroksen yhden heiton verran Milaa paremmin ja näin ollen joutuisimme sudariin. Tosin se, mikä minua tässäkin hullussa tilanteessa ilahdutti oli se totuus, että näin sain Milalta himoitun numero 001 bagtagin! Seikka, jonka toteutumiseen en uskonut hetkeäkään!

The Sudari:


Sudaristamme saisi helposti kerrottua toisenkin blogikirjoituksen verran, mutta lyhyesti kerrottuna: se päättyi aivan ansaitusti. Saimme kumpikin kakkosheitolla kiekkomme väylällä 2 aivan korille, nostolle, kuten reportterimme Jenna kuului videokatsojillemme kertovan. Niin - sudarimme videoitiin Jennan Live-tilavideoksi ja jos hän ei sitä ole poistanut, niin tuossa yllä se näkyy :) Minä sain putata ensin, sillä olin neljässä metrissä. Puttasin sivuketjuista ulos. Sopi päivän linjaan. Tätä huonommin ei voi enää putti kulkea, mutta joka tapauksessa soin tuon voiton Milalle mielelläni. Minun hetkeni on nyt tuon 001 -bagtagin omistajana - se on minun palkkioni tästä upeasta päivästä!

Kiitos DGStoren saimme jokainen uudenkarheat bagtagit - vain naisille - ja kiitos toisen kierroksen tuo himottu Ladyjen oma tag no 001 koristaa tällä hetkellä mun bägiäni :)

Lopuksi jaettiin jokaiselle vielä minimarkkerit, Soilen tekemät hienot fribakalenterit, ruusut ym ym palkintoja, joita oli niin että kaikilla oli varmasti kädet täynnä ja hymy huulilla kun kotiinpäin lähdettiin. Suuret kiitokset TD-Miikalle, että saimme kokea tämän hienon kisapäivän! Niin moni nainen oli ensimmäisissä kisoissaan ja sai nauttia voiton hurmasta tai muuten vain tästä ihanasta lajista ja kisatunnelman kutkuttavuudesta. Näitä lisää, kiitos!

FM1 -luokan kolmen kärki: minä, Mila ja hienosti kolmanneksi noussut Tamara

Upea pokaali muistoksi tästä hienosta päivästä. Kyllä meidän naisten nyt kelpaa :)

Maastoa väylän 17 korin tuntumassa, kuivaa kangasta ja riittävästi mäntyjä

Susannan puttinäyte väylällä 16, ensimmäisen kierroksen lopulla

Tulostenlaskua ensimmäisen kierroksen lopuksi

FM1 -luokan naisten kärki on päättänyt juuri viimeisen kierroksensa

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Veikkola forest circle - harkkaa vuoteen 2018

Tänään ajateltiin ihan vaan ulkoilla ja ehkä heitellä rennosti vähän lähäreitä ja putteja kentällä. Huomenna on edessä kauden toiset PDGA-kisat: minulla Skogby Lady Open ja Holle menee pelaamaan Karjaan Huhtitempaukseen, joten kisa- ja peli-intoa on hyvä pitää yllä. Päädyimme sitten kokeilemaan Veikkolan metsäväyliä ja siellä Forest Circle -layoutia eli väyliä 1, 2, 3, 17 ja 18. Tuumasta toimeen siis!

Ensimmäisellä kierroksella otettiin aina 1-3 avausta sen mukaan, jos haluttiin kokeilla eri kiekkoja ja linjoja. Otin useimmilla väylillä kaikki kolme avausta, paitsi väylälle 18 riitti ensimmäinen. Ilma oli melko lämmin, mutta koska Veikkolan hiekkateillä kulki talvella ladut, oli niissä nyt vahva lumi-/jääpatja, joka hohkasi kylmää ja piti varpaat kylminä siinä kävellessä ja seisoskellessa. Metsässä ei lunta enää ollut, eikä kovin märkääkään kuin ihan paikka paikoin. Hyvä pelisää siis!

Tästä se lähtee - ykkösväylä ja hysselinjaa haetaan

Ykkösväylä on leventynyt sitten viime vuoden maaliskuun, jolloin siinä avasin virallisten kilpailujeni sarjan ensimmäistä kertaa. Siltä se ainakin tuntui, tuskin itse väylälle mitään on tapahtunut :) Avasin sen ensin Hiidenhirvellä ja se avaus olikin minulle se paras ja kiekko jäi pelikirjaan. Lähestymiseen käytin superpehmeää Purea, jolla olen vähitellen oppinut jotenkin jo heittämään. Otteen kanssa minulla on nyt lyhyissä lähäreissä hakua, ja useimmiten otankin kiekosta ihan melkein puttiotteen, eli en laita yhtään sormea rimmiä vasten, jolloin en myöskän saa ei-toivottuja grippareita. Vaarana on vain liian aikainen irrotus, mutta sen kanssa on helpompaa kuin epävarmuuden. Mukavasti kierros alkoi par-tuloksella.

Kakkosväylä - kumpi linja onkaan tänään se leveämpi ja varmempi?

 

Joskus puttikin uppoaa - kunhan pääsee tarpeeksi lähelle koria

Kakkosväylälle heitin edellisessä kilpailussani täällä, End of 2016, aina oikeanpuoleista linjaa pitkin. Nyt halusin opetella tuon antsaväylän, sillä se on leveämpi ja ainahan antsaa tarvitaan kun ei forekaan ole vielä salonkikelpoinen. Aika kivasti sain siihen kiekkoni ja useimmiten avaus päätyi väylän puuosuuden päässä olevan kiven juurelle, jolta oli suora näkyvyys ja pääsy korille. Jälleen par, olihan hyväntuulinen alku kierrokselle! Avauskiekkonakin Pure, sillä siis koko väylä alusta loppuun.

Aurinkoinen kolmosväylä - suosikkini ennen tätä kierrosta

 

Kohti seuraavaa heittopaikkaa...

Kolmosväylä on suora ja melko leveä, joten siihen saa heittää reilummin. Otin tähän Jaden ja avasin suorassa linjassa, pienellä feidillä. Korille heitto meni pitkäksi ja melkein tieltä asti sain putata - nostobogiksi karahti. Linjat silti selvillä ja pelin kulku. Tämä oli etukäteen ajateltuna se helpoin väylä minulle, tältä olisin ajatellut ihannetuloksen tulevan varmimmin, mutta vaatiihan se kakkosheitonkin onnistumisen - putista puhumattakaan :)

Väylän 17 mandon kanssa minulla on ollut aiemmin hiukan erimielisyyksiä - tänään ei

Sitten kävelimme väylälle 17, joka mandoineen on aina minua haastanut. Olen kisassa joutunut siitä heittämään reteen ja silti onnistunut pelaamaan väylän tuplabogiin eli periaatteessa par on tästäkin pelattavissa. Avaukseni menee nyt mandon ohitse, mutta melko suoraan tai vain hiukan oikealle väylän suuntaan ja tästä on lähestyminenkin haastavaa. Ei onnistunut nyt, bogi korttiin. Silti pelikirja valmiina, selvät sävelet ilman forea.

Väylä 18 on satametrinen puupilli - selkeä ja hyvä väylä sellaisenaan

 
Vielä viimeinen väylä edessä, iki-ihana väylä 18, jolta olen ottanut kisoissa monenmoista lukemaa. Yli satametrinen metsäpilli, jolta ei kannata feidata mörriin eikä heitellä puiden runkoihin... Tähän Jade keskelle väylää - kelpaa! Kakkosheitto korista vasempaan, kuusen oksien alle suunnilleen kymppirinkiin ja bogihan se oli. Ei silti paha - par alkoi jo kutkuttaa mielessä ja houkuttaa...jos jo ensi kierroksella?

Pari seuraavaa kierrosta meni aika lailla ykkäskierroksen tahtiin, paitsi, että opin heittämään kolmoselle kakkosheiton korin alle tai ainakin lähemmäs sitä ja kakkosväylällä taas sorruin lähestymisheitoissani puihin ja nappailin bogit. Väylältä 17 en päässyt kakkosheitollani edelleenkään aivan korille ja väylältä 18 ei auttaut, vaikka heitin aivan loistavan pitkän fleksaavan kakkosheiton kohti koria, sillä Diamond kiiti yli 10m korin ohitse! Nämä ovat siltikin silmiä ja mieltä hiveleviä hetkiä, kun saa nähdä kiekkonsa liitävän metsäpillin muotoja mukaillen pitkälle, pitkälle oikeaan suuntaan. Herkkua! Lajin kauneutta parhaimmillaan - siis jos ei niitä pro-heittoja lasketa, joita saamme videoilta ihailla :)

Apina-Pursi, jonka olen saanut DGStorelta aikanaan hyvänmielen kiekkona kun ensimmäinen fribalaukkuni varastettiin... palasi jälleen bägiin!

Nejännellä kierroksella seuraamme liittyi väylällä 17 kolmen nuoren miehen seurue, joka oli kiertänyt koko radan ympäri. Mikäs siinä. Jostain kumman syystä sain nyt pelini aivan timmiin kuntoon ja heitin kummatkin loppuväylät ihannetulokseen! Wau! Kai sitä vähän piti petrata kun ihan vieraat pojat olivat seuraamassa peliä :) Ja todistaakseni, ettei tuo ollut sattumaa, heitin nuo väylät par-tulokseen myös viimeisellä eli viidennellä kierroksellamme! Tässä viimeinen puttini oli hiukan yli kymppimetrinen - kiekko lähti liian korkeana, kopsahti korin katolle ja hitaasti pyörähteli siinä ja kiepsahti sitten reunan yli suoraan korin pohjalle! Tuon kierroksen ainoa moka oli siten ykkösväylän liian lyhyeksi jäänyt avaus.

Olihan aivan loistavaa treeniä ja hyväntuulista peliä! Tuo layout alkoi kiehtoa meitä enemmänkin ja näin päätimme, että tämä oli ensimmäinen treenimme ensi vuoden Veikkola Forest circle -kisaan. Tänä vuonnahan emme sinne uskaltautuneet, sillä kisan päivämäärä oli vain vuorokautta aikaisemmin kuin avauskisamme Pirkkometsän valloitus yli sadan pelatun väylänsä kanssa...

Viimeinen väylä ja viimeinen putti meni sisään sittenkin!

 

Tällaista treeniä tulemme varmasti ottamaan enemmänkin viikonloppuohjelmaan. Aivan mahtavaa kun voi ottaa saman väylän monta kertaa uusiksi ja aina päättää heittää sen hiukan viime kierrosta paremmin, tarkemmin tai varmemmin. Lisäbonuksena nuo ennen vaikeina pitämäni väylät tulivat nyt tutummiksi ja aloin jopa pitää niistä! Hullua tai ei, haasteet kiehtovat minua ja niitähän tässä lajissa ei puutu. Nyt enää pelikirjan kertaus huomista varten ja kohti huomista Ladyjen kisaa - eräänlaista lajihistoriaa Suomessa sekin.

Harkkakierroksemme tulokset - eka kierroksella kiekkojen vertailua ja sen jälkeen sain käyttää kaksi happy-mulligania ilman sakkoa. Näkyy, että ykkönen ja kolmonen minulle ne helpoimmat tällä hetkellä. Katsotaan ensi vuonna :)