Uusi rata: Nummenmäki

Vappuviikonloppuna ei ollut kisoja, kun tajusin ajoissa ne peruuttaa. Oli siis aikaa käydä pelaamassa itselle uusi rata ja mikäs sen mukavampaa kun sain mukaani kolme seurakaveriakin! Hyvinkäälle vei matkamme, haastavalle AA1-metsäradalle, jolla järjestetään tämän vuoden SM-kisatkin. Nummenmäestä pidetään ja ei pidetä, mutta kaikki vakuuttavat, että väylällä kannattaa pysyä. Tämä on hyvä tavoite toki kaikilla radoilla :)

Ensimmäisellä väylällä kaikilla oli käytössään "happy mulligan" eli mahdollisuus toiseen avaukseen. Koska tämä oli aamun ensimmäinen heittoni, käytin optioni sillä avaukseni jäi lyhyeksi ja liiankin seiftiksi. Se optio osui sitten kuitenkin väylän oikean reunan puuhun, muuten heitto oli parempi. Jatkoon siis ykkösheitolla. Sain vielä kakkosväylälläkin tämän kerran käyttää samaa optiota kun siinä avaukseni meni metsän puolelle ja nyt tuosta olikin apua. Loput väylät pelattiin kilpailunomaisesti, eli jokainen heitto laskettiin. Ei ehkä ihan paras tapa tutustua rataan, mutta hyvä näinkin.

Ensimmäiset viisi väylää meni vähän rämpiessä, vaikka kuulinkin sitten pelikavereiltani, että kohta alkavat ne kapeammat rännit ja OB-alueetkin tulla mukaan. Ei siinä mitään - tykkään haasteista. Väylät eivät olleet mitään vaikeimpia, väylä kun oli riittävän leveä ja kyllä siellä pitäisi pystyä mörrien välissä pelaamaan. Kutosväylällä, joka on 100-metrinen metsäpilli, sain ensimmäisen par-tulokseni kun heitot alkoivat osua väylään ja kyllä se palkitsee aivan eri tavalla kuin jossain perusneppiradalla napattu par. Tuon parempaan kun on mahdotonta päästä omilla avauksillani ja heittopituuksilla. Nyt lämpenin radalle vielä enemmän ja aloin tykätä siitä yhä enemmän.

Mikael on juuri heittänyt kiekkonsa korille, Kiti ja Tommi seuraavat

Koko kierroksella onnistuin saamaan ihannetuloksen vielä neljälle muullekin väylälle, yhdellä sen lisäksi puttasin par-putin yläpeltiin ja toisella pikkulähärini tussahti lyhyeksi. Mahdollisuuksia on siis tällaiselle 60-70m avauksia heittävällekin pelata par-tulokseen kun vaan - pysyy väylällä. Täällä onkin hyvä tilaisuus harjoittaa omaa putterin ja midarin heittotarkkuuttaan mutta vastapainoksi löytyy myös siivutusväyliä, joihin voi napata sen draiverin ja antaa palaa. Tänään osui pelikaveriksemme melkoisen kova tuuli, illaksihan saimme niskaamme talvisen myrskyn lumisateineen. Tuulipelaaminen on oma juttunsa kapeilla väylillä ja tänään sain olla aika lailla tyytyväinen omaan peliini. Vain kerran tein aivan väärän kiekkovalinnan, kun pelasin M4:lla vastatuuleen eikä hysseflippi toiminut. Myös Roc3 kippasi metsän suojiin vastatuulessa, kun heitosta jäi hysse pois.

Radalla on monenlaista komeaa väylää, vaikka korkeuseroja sieltä on turha lähteä hakemaan. Tykkäsin väylistä 9 ja 10, joilla sai laittaa kiekkoa ilmaan vaihteluna tarkkaakin tarkemmalle heitolle, vaikka aina en pystynytkään kiertämään sitä väylän keskellä ollutta puuta. Loppupään väylät 14-17 tarjosivat par-mahdollisuuden ihan jokainen ja niiden pelaaminen meni niin joutuisasti, että viimeinen väylä tuli yllättäen. Joko olemme pelanneet koko radan!? Vielä viimeiset heitot ja kierros oli takana. Olihan yllättävänkin mukavaa!

Radasta jäi kokonaisuutena sellainen mielikuva, että siellä kun pelaisi useammin, kehittyisi pelaajana varmasti. Väylillä ei ole turhaa kikkailua, vaan ne on selkeästi vain osattava pelata oikein ja omat heittonsa sekä kiekkonsa on syytä tuntea. Nämä ovat juuri niitä upeita metsäväyliä, joilla saa joko omista tai toisten heitoista wau-elämyksiä, kun kiekko kaartaa kauniisti pitkälle väylään aivan kuin osaisi itse ohjata lentoaan siellä. Siksi on ehkä parhaimillaan best shot -tyyppisessä pelailussa, mikäli tuo ei ihan sillä ensi yrittämällä toteudu.