Kilpailua edeltävä yö ei ollut paras mahdollinen, sillä koko viikon jatkunut vetämätön olo, tukkoisuus ja jatkuvasti vuorotteleva kylmä-kuuma olo herättivät yölläkin ja eihän sitä sitten enää nukuttu. Ei muuta kuin ylös pedistä ja aamukahville! Mukava päivä edessä, joten pitää kai sen eteen vähän kärsiäkin :) Ajelimme Hollen kanssa Pikkalan ABC:lle, jossa vaihdoin Tiinan kyytiin ja Holle kurvasi miesten kisaan Landsbron radalle. Hyvillä mielin ja katkeamattomasti rupatellen sujui matkamme ja pian olimmekin jo kisakeskuksella. Pelikengät jalkaan, bägi pihalle, muutamat putit ja pelaajakokoukseen.
Lopuksi kaikki naiset saatiin samaan kuvaan yhdessä TD:n Miikka Saturin kanssa (kuva: Marko Virtanen)
Pääsin aloittamaan väylältä 18, jonka olin pelikirjassani määrittänyt bogiväyläksi. En oikein osannut päättää siihen edes aloituskiekkoa, joten heti vain pahin väylä alta pois! Jollain suoralla midarilla tuosta alkuun lähdin ja pelasin väylän pelikirjan mukaisesti bogiin. Kisa oli käynnissä. Kohti ykkösväylää, joka sekin oli minulle bogiväyläksi laitettu, sillä en kummallakaan edellisellä käynnillä tuolla radalla onnistunut siitä paria nappaamaan. En nytkään.
Kakkosväylältä sain ihannetuloksen korttiin, mutta kolmosella missasin lyhyen 5-6m putin ja tein tylsän nostobogin. Kiekko kieppui alaraudan päällä ja päätyi tietenkin ulos korista. Ajattelin tuon olevan aloituksen mukanaan tuomaa jännitystä, enkä välittänyt vielä suuremmin. Skarppaa! Radan kahdelta seuraavalta väylältä olisi pelikirjan mukaan ollut mahdollista saada pirkot, mutta en saanut niissä kummassakaan avausta ihan kymppirinkiin. Putti siis koria kohti ja nostopar. Kutosväylään sain kohtuuhyvän avauksen pitkälle, mutta kiekko päätyi hiukan vasemmalla olevien kuusten lomaan ja tästä heittämäni lähestymisheitto Roc3:lla liiteli aivan suoraan vastatuulessa kohti rantaa kääntämättä vähääkään koria kohti! Apua! Pitkä putti kohti koria ja nostobogi.
Ylämäkineppiväylä 7 meni pelikirjan mukaan ihan vaan heittämällä kiekko mäen päälle ja siitä korin alle. Sitten jännä väylä 8, jossa tiin edessä on kohouma haittaamassa avausta. Onneksi sain tähän loistavan pelikirjan tehtyä viime käynnilläni, eli Opto Air River flättinä hiukan noseuppina kohti väylää ja hiuksenhienosti se menikin tuon kohouman yli ja liiteli aivan korille, neljään metriin! Helppo pirkko, jonka tuottaman ilon sainkin sitten tössittyä seuraavalla väylällä, jossa olin n. 9m par-putilla, alarautaan ja rollit, kuuden metrin putti yläpantaan ja tuplabogi korttiin. Plaah! Kolmosvitonen.
Par4-väylän heitin perinteisesti Jadella niin kaukaa oikean kautta, että pääsin kakkosheitolla vain jonkin verran mandon ohitse ja näin pirkkoputilla kevyessä vastatuulessa oli kovin huonosti mahdollisuuksia korotettuun koriin. Selkeästi vaatisi vakaamman kiekon avaukseen. Seuraavalta väylältä optimiavaus Opto Air Riverillä pitkälle väylään aukolle, josta upsi korille ja par aivan löysällä viisimetrisellä putilla, kiekko suorastaan kiipesi koriin vaivihkaa ettei vain osuisi ketjuihin. Huh, mitä puttipeliä! Väylälle 12 sain loistoavauksen Jadella, mutta en vain osannut lähestyä oikein koria montussa kevyessä vastatuulessa vaan heittelin puihin ja puttailin sivuketjuihin ja mitä kaikkea. Tuplabogi. Tähän perään kaksi onnistunutta väylää ihannetulokseen, mikä palautti jälleen uskoa kohtuulliseen tulokseen.
Mukava pirkotusväylä 15 aiheutti arpomista ja tässä vaihdoin pelikirjaani lennossa huonoin tuloksin. Bogi. Virhe: ei saa muuttaa pelikirjaa muiden pelin perusteella. Seuraavalle par4-väylälle sen sijaan vaihdoin pelikirjaa ihan vain sen takia, kun aloin tuota väylää pohtia uudella silmällä. Sehän vaati suoran tai vasemmalle feidaavan avauksen. Alivakaat siis sivuun ja näin olin kymppiringin kieppeillä pirkkoputilla! Par siitä sitten tuli ja enää olikin pelattavana kierroksen viimeinen väylä. Tässä oli puttikäsi niin uupunut tai hermo sulanut, että missasin jälleen lyhyen kuusimetrisen par-putin ja otin vielä yhden plussan tuloskorttiin.
Kokonaisfiilis kierroksesta oli hyvä, mutta puttiin en ollut tyytyväinen sitten ollenkaan. Tuntui kierroksen loppua kohti kuinka koripelko vain lisääntyi ja minusta tuntui aivan halvaantuneelta kun olisi pitänyt putata. Puttihalvaus. Ahdistuin korin näkemisestä läheltä, kaikki yli 2m putit pelottivat ja olisin vain halunnut poistua paikalta. Varmaan verrattavissa rimakauhuun, en tajua mistä tällainen kumpuaa. Tai onko tämä vain vastareaktio sille, kun olen treenannut sisällä puttia koko talven, saanut sen kuosiin ja nyt on sitten liian suuret paineet saada siitä hyötyä kisakierroksilla? Ei vaan pää kestä.
Kaikesta huolimatta fiilis oli edelleen loistava ja hiukan olin yllättynytkin, että olin FM1-luokassa toisena, vain yhden heiton päässä Milasta ja seuraaviin oli matkaa 10 heiton verran! Wau! Ei huono päivä siis tulosmielessäkään - alustavat ratingit tarjosivat 780p kierroksesta ja käytännössä ilman mitään puttia! Tauolla maistui salaatti, sämpylät ja vielä kakkuakin meille oli leivottu. Ihanaa! Oli niin luksusta, että söin aivan liikaa. Röyh.
Toiselle kierrokselle lähdimme Milan kanssa tiukasti kisaamaan ja parantamaan ekan kierroksen tuloksia. Leikkimielistä kisailua puolitosissaan, eli mitä parhainta pelifiilistä oli edessämme ja kyllä tuo säilyi koko kierroksen läpi - oli väylätulokset sitten mitä tahansa. Viimeiselläkään väylällä emme tienneet kumpi oli johdossa ja kumpi voittamassa, mutta ei sillä niin suurensuurta merkitystä ollutkaan. Tai siltä minusta ainakin tuntui, nautin vain tästä mahtavasta päivästä ja pelaamisesta kaikkine virheinenikin. Onpahan mitä lähteä parantamaan jatkossa.
Kakkoskierroksen pelillinen kohokohta oli tietenkin nelosväylän pirkotus täydellisellä avauksella. Tässä bägiini jälleen takaisin päässyt NBDG Pursi näytti toimivuutensa ja antoi minulle sen nelimetrisen pirkkoputtipaikan, jota en missannut. Ihanaa, ja kierros oli vasta alussa! Vaikka kolme alkuväylää tulikin pelattua jopa +4 tulokseen, tällä onnistumisella uskoin olevan tasoittava vaikutus ja pelin nyt kohenevan. Osin niin kävikin, mutta vain hetkeksi. Seuraavaa kohokohtaa sainkin odotella nostobogeja kirjaten aina väylälle 13 saakka, missä sain lähes täydellisen avauksen ja vain puolisen metriä erotti kiekkoni hiekkatiestä, jolta se olisi saanut kunnon skipit korille. Toki avaukseni olivat ihan kohtuullisia tähänkin asti, mutta lähipelin pieni epätarkkuus ja putin täydellinen puuttuminen teki pelistä bogivoittoista.
Yllättävää oli se, että sain kummallakin kierroksella pelattua kohtuuhankalan väylän 14 par-tulokseen. Nyt myös väylän 15 ihannetulokseen kun palasin alkuperäiseen pelikirjaani, mutta sitten oli edessä jännittävä väylä 16. Ja jännitystä se tarjosikin, katastrofin ainekset jopa. Väylän kuvauksessa sanotaan: "Tämän väylän avaus voi ratkaista kaiken!! Kannattaa pysyä kuntoradalla, väylän ulkopuolella tiheä mäntymetsä." Vinkistä vaari? NOT.
Avaukseen jälleen lähes täysipainoinen Manala, joka osoitti toimivuutensa ykköskierroksella. Mutta nyt kiekko karkasi kädestäni liian aikaisin ja tietenkin vasemmalle metsään. Syvälle. Pohdin vaihtoehtoja. Tielle ja väylälle oli matkaa 15m mutta avointa vain takaviistoon ja tästäkin pelastautumispaikalta olisi korille varmaan satakunta metriä. Päätin jatkaa eteenpäin, sillä sinne oli ainakin 30m verran pari metriä leveää väylää ennen kuin edessä oli tiheämmin puita. Rohkea rokan syö. Kiekkoni suoritti tuon leveän väylän loistavasti, osui sitten kahteenkin otteeseen eri puunrunkoihin ja kimposi lopulta etuviistoon vasemmalle, aina vain syvemmälle metsään. Nyt kiekon paikalta ei ollut mitään varmaa reittiä väylälle, jonne oli matkaa sivusuunnassa varmaan jo 30m ja siitäkin korille ainakin 50-60m. Upporikas ja rutiköyhä näytti pahalta...
Mitä vaihtoehtoja tässä nyt oli? Yrittää väylälle ja päästä sinne ehkä kahdella heitolla ja jatkaa siitä vielä loppuväylää plus vielä putti. Parhaassakin tapauksessa tulos olisi ollut tuplabogi. Siis parhaassa. En ostanut ideaa. Päätin jatkaa edelleen koria kohti, puistakin välittämättä. Hullunrohkea päätös sai ansaitsemansa kohtalon: kiekkoni liiteli kauniisti puiden välissä kapeassa rännissään, kopsahti sitten jonkun puun kylkeen ja otti siitä terävästi aivan uuden suunnan päätyen noin kymmenen metriä korista avoimelle puttipaikalle! Huudahdin heti ilahtuneena "Loistava heitto, eikä tuurilla ollut mitään tekemistä tän kanssa!" :) Näinkin voidaan siis suorittaa lopulta bogiin tuo 134m mäntymörrissä :)
Väylällä 17 avaukseni kopsahti pois väylältä vasempaan, avoimelle, mistä oli aivan täydellinen antsareitti korille ja siltä sain vielä loppuunkin yhden parin, sillä kierroksemme lopetusväylä 18 taipui tälläkin kertaa bogiin. Tosin siinä pääsin jopa hankalalle par-putille, sillä avaukseni kaarsi pitkälle oikealle metsän sisään ja sieltä oli piikkihyssereitti korille. Hysseni karahti vasta aivan viimeisiin oksiin ja näin jouduin vielä kerran toteamaan, että paremmalla putilla tulosta parannettaisiin. Vaan vasta tulostenlasku paljasti senkin, että olin pelannut kierroksen yhden heiton verran Milaa paremmin ja näin ollen joutuisimme sudariin. Tosin se, mikä minua tässäkin hullussa tilanteessa ilahdutti oli se totuus, että näin sain Milalta himoitun numero 001 bagtagin! Seikka, jonka toteutumiseen en uskonut hetkeäkään!
The Sudari:
Sudaristamme saisi helposti kerrottua toisenkin blogikirjoituksen verran, mutta lyhyesti kerrottuna: se päättyi aivan ansaitusti. Saimme kumpikin kakkosheitolla kiekkomme väylällä 2 aivan korille, nostolle, kuten reportterimme Jenna kuului videokatsojillemme kertovan. Niin - sudarimme videoitiin Jennan Live-tilavideoksi ja jos hän ei sitä ole poistanut, niin tuossa yllä se näkyy :) Minä sain putata ensin, sillä olin neljässä metrissä. Puttasin sivuketjuista ulos. Sopi päivän linjaan. Tätä huonommin ei voi enää putti kulkea, mutta joka tapauksessa soin tuon voiton Milalle mielelläni. Minun hetkeni on nyt tuon 001 -bagtagin omistajana - se on minun palkkioni tästä upeasta päivästä!
Kiitos DGStoren saimme jokainen uudenkarheat bagtagit - vain naisille - ja kiitos toisen kierroksen tuo himottu Ladyjen oma tag no 001 koristaa tällä hetkellä mun bägiäni :)
Lopuksi jaettiin jokaiselle vielä minimarkkerit, Soilen tekemät hienot fribakalenterit, ruusut ym ym palkintoja, joita oli niin että kaikilla oli varmasti kädet täynnä ja hymy huulilla kun kotiinpäin lähdettiin. Suuret kiitokset TD-Miikalle, että saimme kokea tämän hienon kisapäivän! Niin moni nainen oli ensimmäisissä kisoissaan ja sai nauttia voiton hurmasta tai muuten vain tästä ihanasta lajista ja kisatunnelman kutkuttavuudesta. Näitä lisää, kiitos!
FM1 -luokan kolmen kärki: minä, Mila ja hienosti kolmanneksi noussut Tamara
Upea pokaali muistoksi tästä hienosta päivästä. Kyllä meidän naisten nyt kelpaa :)
Maastoa väylän 17 korin tuntumassa, kuivaa kangasta ja riittävästi mäntyjä
Susannan puttinäyte väylällä 16, ensimmäisen kierroksen lopulla
Tulostenlaskua ensimmäisen kierroksen lopuksi
FM1 -luokan naisten kärki on päättänyt juuri viimeisen kierroksensa
Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla
Onnittelut Pirjo! BagTagi no 1. tuli ansaitusti, ja kisavoittokin oli lähellä! Ja asenteesi... se on kohdillaan! Tuosta on hyvä jatkaa, ja se toimiva kisaputtikin vielä joskus irtoaa!
VastaaPoistaLoistavaa Pirjo!
VastaaPoistaKiitos Heidi ja Holle!
VastaaPoistaTää oli kyllä hyvän fiiliksen kisa ja toi ihan uutta puhtia ja uskoakin - vapisevasta putistakin huolimatta. Kyllä se vielä tuosta kohenee!