keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Puijon ja Huuhanmetsän kierrokset

Kesäloman alku on jo aivan nurkan takana, joten siirsimme asumuksemme Savon seudulle hyvissä ajoin. Aamupäivä meni sadetta pidellessä, mutta sitten taivas aukeni ja otimme suunnaksi Huuhanmetsän. Olen pelannut siellä ainoastaan B-radan, eli tuntemattomia ja uusia väyliä oli radalla 7 kpl ja koska ne pelataan lauantain Kuopio Open -kisassa, oli niihin nyt viimeistäänkin aika tutustua.

Matkan varrella oli sopivasti Frisbeemarket, jonne minulla oli 50€ lahjakortti Iso Parta -kisasta voitettuna. Hetkisen siinä selailin hyllyjä ja nopeasti päädyin valitsemaan käteen tosi hyvältä tuntuvan Coren seuraavaksi suoraksi midarikseni. Nappasin niitä kaksi kpl ja lisäksi yhden kopittelukiekoksi sopivan Bite -koirakiekon. Hollekin valitsi bägiinsä pari uutta kiekkoa ja hetkisen rupateltuamme olimmekin taas matkalla. Mukava paikka pistäytyä! 

Huuhanmetsän uudet väylät olivat kohtuullisen haastavia ja olihan sinnekin hiukan kasvanut heinää väylille sitten viime käyntimme keväällä. Vaihtelevia ja mielenkiintoisia, osa tiukemmin metsässä kuin toiset. Eiköhän noidenkin kanssa pärjätä kisassa, vaikka nyt kyllä pelasin yhden pitkähkön ylämäkiväylän niin napakasti ihannetulokseen, että nostan hattua itselleni, jos saman toistan kisassa. Nähtäväksi jää, miten kisajännitys vaikuttaa.

Heittelimme vielä kentällä uusia kiekkojamme ja vertailun vuoksi mukana oli vanhojakin. Kylläpä Jade ja Diamond liitelivät upeasti pitkälle kentän toiseen laitaan kun sain niihin kunnolla spinniä! Uuden Diamondin ostin jo maanantaina Frisbeepointista ja samalla nappasin yhden uuden Jadenkin, sillä vanha luottokiekkoni alkaa olla melko rispaantunut jo rimmistään. Yhtä hyvin se silti liiteli tuon uuden kiekon kanssa, ei ole kärsinyt kolhuista.

Pientä välipalaa ja sitten Puijolle, aivan uusi rata minulle. Olen katsonut SM-kisavideon, missä radalla pelataan ja siitä olen muodostanut jonkinlaisen kuvan edessä olevista haasteista. Mukavalta vaikutti. Aloitimme väylältä 6, sillä halusimme ehtiä pelaamaan ainakin nuo liidätysväylät jos aika kävisi tiukalle. Metsässä kun väylät ovat - no, metsäväyliä :)

Väylillä oli mukavaa haastetta, ja jos ne olivat aukeita, oli reunat kepitetty ahkerasti eikä liian laajoja linjoja voinut viskellä. Yhdellä taas tiipaikka oli sijoitettu puiden taakse kapeaan kujaan, jolta päästyä aukesi sitten suuremmat ja laajemmat alueet valkoisine kepityksineen. Tarkkaa peliä ja tarkkoja heittoja vaativa rata - siinä ensimmäinen mielikuvani. Tykkään kyllä pelata avoimia väyliä varsinkin nykyään, kun heittopituus on kasvanut viime vuodesta ja avoimuutta pääsee paremmin hyödyntämään. Kun kiekon lentoradan tuntee, osuu se helpommin myös pelialueelle ja sehän se vasta mukavaa onkin. Yllättävän hyvin pysyin kepitysten sisällä, sillä taisin heittää OB:lle vain yhden kakkosheiton, jolla testasin toisenlaista pelistrategiaa. Mandon kyllä missasin yhdellä tuplamandoväylällä, vaikka ajatuksena oli pelata seiftisti. Aina ei voi onnistua.

Alamäkiväylällä #12 oli mahtavaa päästä liidättämään kiekkoa niin paljon kuin sielu sietää! Tilaa oli, mutta vastatuuli laittoi valitsemaan vakaamman Riverin tuohon avaukseen ja hyvin se toimi. Kakkosheittoni feidasi hiukan liikaa metsään päin, mutta tällä kertaa metsä palautti sinne kuulumattoman esineen ja pääsin jatkamaan avoimelta. Seuraavalla väylällä taas heitettiin kapeaa ränniä ylämäkeen ja tänään oli tarkkuus kohdallaan enkä saanut väylältä yhtään ylimääräistä heittoa. Loistofiilikset!

Puijon väylät ovat kyllä mahtavan monipuoliset ja siellä on osattava pelata todella monipuolisesti päästäkseen hyvään tulokseen. Tykkäsin! Oma tulokseni meni hiukan päälle +10 ja siihen olin ihan tyytyväinen. Kisaan mennään nöyrällä asenteella, nämä eivät ole mitään täyteväyliä vaan jokaiseen on laitettu joku tekninen haaste pelaajalle - olkoon se sitten loiva antsa, suora ylä- taikka alamäkiheitto tai määrämittainen hysse kulman taakse. Mukavaa päästä pelaamaan tänne ja haastamaan itsensä sekä kanssapelaajat :)

Uudet tulokkaat Frisbeemarketista :)
 
Huuhanmetsän pilliväylältä meinasi tulla holari ensimmäisellä Coren heitolla... loistavan suoralentoinen kiekko!
 
Komeissa maisemissa on aina mukava pelata
 
Hollen putti
 
Liidätystä myös metsässä - haasteellista mutta olisihan tuossa kiva onnistua!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannus, friba ja telttailu ne yhteen sopii!

Juhannuksen ohjelma oli vielä viikko sitten mietinnässä, mutta liiankin hyvä hyttyskesä käänsi vaakaa Sibbeä ja Jussin kisoja kohti mökkilomailun jäädessä hopealle. Ja hyvä näin - keskikesän juhlintaan sopii pari frisbeegolfkierrosta kuin nenä päähän. Kun vielä saimme perjantain lähtöajaksi iltapäivän, nautimme rennon aamun ja harkitun kotoa lähdön vielä kaupan päälle. Pahintahan olisi ollut herätyskellon pirinä, vain puoliksi pakatut kamppeet ja kotiin unohtunut bägi...

Starttasin ennestään tuntemattomien ja jälleen mukaviksi osoittautuneiden pelaajien kanssa klo 13:15 pienen välipalan jälkeen. Teltan pystytyksen jätimme suosiolla iltapäivään, mukavampaa oli hengailla Sibben kahvilassa ja ujuttautua vähitellen tunnelmaan tuttujen kanssa jutustellen. Tavoitteena oli pelata ensimmäiset neljä väylää pariin, mutta jo kakkosväylällä huono avaus omenapuiden alle katkaisi putken ja toi yhden ylimääräisen heiton bogin muodossa. Muuten pelikirjan mukaan.

Väylä #6 heitettiin jälleen takatiiltä ja siinä avauksella on suuri merkitys tuloksen kannalta. Kummallakin puolella on järkyttävää pusikkoa ja ryteikköä enkä todellakaan kaivannut muuta kuin suoran avauksen midarilla avoimelle paikalle. Se onnistui aivan nappiin! Bägiini palannut NBDG Pursi, jonka sain DGStoresta frisbeespiritin ilmauksena kun pikkulaukkuni pöllittiin, osoittautui tähän nappivalinnaksi. Kun vielä sain kakkosheittoni täydellisesti OB:n yli lyhyemmälle koripaikalle, oli tämä väylä selätetty. Tästä tosin vaati vielä kaksi heittoa korin alle ja sen nostoputin, ennen kuin sain kirjata bogin korttiin. Oma ihannetulokseni juurikin tälle väylälle.

Väylä #7 pelattiin kosteuden ja mudan takia lyhyempänä ja korin paikka metsän puolella väylän oikeassa laidassa hämäsi pelikirjatonta pelaajaa. Optinen harha laittoi heittämään alivakaampaa Opto Jadea ja sehän kaarsi metsään varmaan 30m ennen koria. Niinpä - eihän minun heittopituuteni riitä kortille saakka kuten ryhmässäni pelaavien junnujen! Saatoin olla myös hiukan huolimaton ja hätäinen, sillä olin juuri juossut edellisen väylän puoliväliin saakka hakemaan sinne unohtunutta tuoliani... Bogilla siitä selvittiin, samoin kuin kahdesta seuraavasta väylästä. Kumpikin näistä oli omalla tavallaan onnistuminen, sillä #8 on haastava par4 kallion päälle ja korotettuun koriin ja #9 taas oli puuosumien takia kääntymässä jo tuplabogiksi, mutta pelastin sen bogiin kympin putilla puun takaa :)

Väylälle #10 en ole saanut täydellistä tai edes lähes täydellistä onnistumista ja se jäi odottamaan tulevaisuuteen edelleen. Vaikka avaankin sen pelikirjan mukaan mutkaan Purella, päätyy kiekkoni herkästi mutkan päässä vasemmalle hiukan hankalaan paikkaan, josta jatko vaatii upsin tai jonkinlaisen nepin keskemmäs väylää. Ja vaikka pelaisinkin kauniisti väylää pitkin kolmosheiton kallion alle, en ole siitä onnistunut saamaan kiekkoani korille vaan aina siinä on liikaa antsaa tai voimaa tai jotain ei-toivottua puukarmaa ja tuplabogi napsahtaa tuloslistaan minun nimeni riville. Niin nytkin. Tähän saakka kun sain tuon tuplabogifreen pidettyä!

Kumpikin kallion päälle pelattava väylä #11 ja #12 menivät lähestymisten takia bogiin, vaikka avaukset olivat aivan optimipaikoilla. Ei näin. Mandomissi väylältä #13 kruunasi takaysin alkupuoliskon ja sai skarppaamaan jatkossa. Seuraavalle tiipaikalle siirtyessäni nilkassa kihelmöi voimakkaasti ja löysin kengästäni kaksi mitälie tulimuurahaista - ei ollut ensimmäinen kerta kun olin puttailemassa niiden asuinsijoilla edellisellä väylällä! Kun vielä heittokäden sisäsyrjässäkin tuntui kipua, tuli peliin uudenlaista terävyyttä, jonka voimalla(ko) pelasin pitkän par3-väylän #14 bogiin, joka on siis minulle par. Kaukana ei ollut päästä yhtä vähempäänkään heittomäärään, mutta se vaatisi ainakin 15m pidemmän ykkös- tai kakkosheiton.

Liidätysväylä #15 sujui mallikkaasti Purella ihannetulokseen ja sitä seurannut tuplamandollä starttaava väyläkin bogiin. Sen sijaan tyytyväinen ei voi olla toisesta liidätyksestä, joka päätyi nyt ensimmäistä kertaa vasemmalle metsän puolelle ja skrämpläys päätyi tuplabogiin saakka. Taisi olla liian varovainen avaus syynä tuohon, kunnollahan tuossa saa putteria heittää. Vielä yksi par-tulos ja viimeisellekin väylälle bogi kun kolmosheittoni meni jopa pitkäksi ja par-puttini tuli korin takaa alarinteen puolelta. Ihan tyydyttävä kierros muutamalla yllättävänkin hyvällä onnistumisella ja vastaavasti muutaman väylän surkealla suorittamisella. Olin oman luokkani kärjessä ja tulokseni oli kisan naisten toiseksi paras - tähän sai olla ihan happy :)

Jussin vietto pääsi nyt kunnolla vauhtiin ja nautiskelimme kauniista kesäpäivästä, terassin ja oman jääkaappimme tarjoiluista sekä mukavasta seurasta. Kokko oli komean kokoinen ja loimotti lämpöään vielä pitkään liekkienkin jo kadottua. Jossain välissä pystytimme teltankin ja laitoimme leirin valmiiksi yötä varten. Saimme aivan mahtavan paikan keittiörakennuksen ja vessojen läheisyydestä ja olihan tynnyrisaunakin siinä hollilla. Muut majoittujat olivat karavaanareita ja sopivan rauhalliselta vaikutti porukka. Suuri telttamme sai huvittuneita kysymyksiä siitä, onkohan se varmasti tarpeeksi suuri kahdelle hengelle :)

Iltaa kohti alkoi nälkäkin ilmoitella itsestään ja grillailimme makkaraa, grillitassuja sekä maissia rannan avogrillillä tuttujen seurassa. Siinä ruuanlaiton ja syömisen lomassa oli mukava rennosti koppailla Latituden Beetlellä ja nauttia olosta. On se kesä vaan mukava keksintö ja lämpimät, valoisat illat samaten! Nyt viimeistään tiesimme, että tästä juhannuksesta tuli onnistunut :) Unten maille painuimme puolen yön hujakoilla ja "naapurimme" asuntovaunullaan soittivat siinä kitaraa ja lauloivat vielä hetkisen ennen kuin tasaisella puheensorinallaan vaivuttivat meidät uneen. Yö oli melko viileä, mutta tuplahousut sekä triplapaita pitivät lämpimänä makuupussin sisällä, kunnes aamun auringonsäteet pakottivat vähentämään vaatekerroksia...

Kohtuullisen hyvin nukuttujen yöunien jälkeen nautimme aamiaisen auringonpaisteessa ja lintujen laulun säestämänä teltan edustalla. Tiklipari saapui ihastuttamaan meitä ja tiaispoikasten nälkäiset äänet vauhdittivat aamupalaamme. Kokkopaikan ympäristössä naksutteli useita kivitaskuja ja kävipä käpytikkaparikin telttamme viereisissä puissa kisailemassa käen kukkuessa pienen matkan päässä. Mahtava miljöö aamupalalle! Kun kuvioon lisää sen, ettei meillä tänäänkään ollut kiire, olo ja fiilis oli mitä parhain.

Kisakierrokselle lähdin tänään Teean ja junnuluokassa pelaavan Artun kanssa. Siinä ykköstiillä odotellessamme Arttu heitteli yhden kolmesta harjoitusheitostaan suoraan mukiin! Olihan taas hieno aloitus kisapäivälle ja kierrokselle :) Oma pelini käynnistyi tahmaisissa merkeissä kun hyvän avauksen jälkeen tussautin lähärini nurmikkoon ainakin 8m päähän korista ja heitin kiekkoni ketjuista ulos. Onneksi sain jotenkin rauhoitettua pelini sen jälkeen ja selvitin huonohkoista lähestymisistäni huolimatta kaksi seuraavaa väylää pariin. Melkoista selviytystaistelua tuo silti tuntui olevan ja kun vielä väylällä #4 avaukseni törmäsi sähkölankoihin ja putosi alas pusikkoon, alkoi päivän kierroksesta selviytyminen tuntua suureltakin haasteelta. Onneksi selitykset oli mietittynä valmiiksi: juhannuspäivä ja heittokäden jättikokoinen kuumottava ja punainen purema-alue. Eilinen kipeä napsaisu oli siis jonkin ötökän purema ja kylläpä siitä tulikin kipeä ja tulehtuneen oloinen!

Tuplabogifree päättyi tänään jo väylälle #4,joten siitä ei ollut sen enempää huolta. Ilokseni sain pelini sujumaan jo seuraavalla haastavalla par4 -väylällä, jonka pelasin tänäänkin bogiin. Aivan identtisellä pelillä. Väylän #7 osasin tänään jo pelata oikein ihannetulokseen ja hankalahkon par4-väylän #8 selvitin nostobogiin, kun en lähtenyt puttaamaan 9m par-puttia pienessä vastatuulessa korotettuun koriin. Pelillinen itsetuntoni kohosi hetkeksi ja seuraavalla väylällä osasin jo suositella Artulle suoraa linjaa ja pelaamista par-tulokseen. Hän kun valitteli, että siihen on tullut turhan suurta lukemaa aiemmin. Komeasti nuori mies tuon pelasikin, mutta itselläni jäi sitten kuitenkin se antsa-vaihde päälle ja ammuin kiekkoni liikaa oikealle ja sinnittelin tuon tuplabogiin. Olen siis selvästi parempi tekemään pelikirjoja kuin toteuttamaan niitä :D

Kymppiväylän mokailin tuplabogiin ihan vaan heittämällä kiekon aina juuri sen verran metsän puolelle, että jokaisen heiton jälkeen tarvittiin se pieni palauttava keskelle väylää. Loistavaa peliä - not. Kallion päältä napsin kuitenkin ihannetuloksen, vaikka sain siinä avauksella puuosuman ja olin vain metrin päässä jyrkänteen ja suon reunalta... seuraava kallioväylä tutusti avauksella sweet spottiin ja kakkosheitto ihan vituralleen: bogi. Mandoväylällä avaus Purella kauniisti väylälle ja kakkosheitto hiukan liikaa hyssessä tulimuurahaisten rinteeseen: nopeasti nakattu bogi. Pitkä par3-väylä (joka on kyllä moraalisesti par4) pienellä epäonnella tuplabogiin ja enää oli mukava lopetus edessä: liidätykset ja sen semmoiset. Tykkään Sibben loppuväylistä, sillä niissä on rauhallisempaa pelata pitkän ja tarkan metsäosuuden jälkeen.

Loppu menikin aika lailla nappiin, sillä otin noilla viidellä väylällä ainoastaan +2 lisää tulosta ja sain näin yhden heiton parannuksen edellispäivään! Ilahduttavasti molemmat liidätykset sujuivat aivan nappiin lisääntyneestä tuulestakin huolimatta ja viimeisellä väylällä otin suosiolla nostobogin enkä lähtenyt puttaamaan kymmenestä metristä kun takana on putoava rinne. Peliseura oli kyllä jälleen ihan loistavaa ja kyllä vahva veikkaus on, että Artusta kuulemme vielä - sen verran komeasti poika pelasi ja sen verran jäi vielä niitä ketjuista pudonneita putteja hampaankoloon... Teean kanssa jatkamme sen päivän odottelua, kun hän nappaa minusta voiton, enkä ollenkaan epäile, etteikö se vielä olisi edessä. Ihana aurinkoinen Teea!

Koska tärkeintä ei ole voitto vaan hyvät jälkipelit, vietimme fribaporukassa iltaa grillaillen makkaroita ja grillitassuja osin sateisessakin Suomen suloisessa suvessa. Kun grillailua ja sadetta oli saatu riittävästi, siirryimme katoksen alle puttailemaan - mitäs muutakaan :D Tulihan siinä monenmoista kummallista heittoa nähtyä, Juhan käsistä ainakin lähti niin ovelaa kierreputtia, että tuolla voisi yllättää itsensä lisäksi kanssapelaajat... jäämme odottamaan koska tuo tuodaan virallisille kisa-areenoille. Lisäksi puttailimme väärällä kädellä ja forella ja vaikka ja mitä ennen kuin uni alkoi hiipiä silmään ja siirryimme telttaan kuuntelemaan sateen rauhoittavaa ropinaa. Mukava juhannus ja loistoseuraa! Kiersimme vielä sunnuntaina Hollen kanssa Sibben radan Best Shottia pelaten, paripelinä, ja tuolla pelituloksella olisimme olleet jaetulla ykkössijalla torstain paripelissä! Ei huono!

Loma edessä, kesän kuumimmat päivätkin varmasti vielä edessä. Näilläkin kesämuistoilla jo saa hymyn huulille, hienoa kun lähdimme Sibbeen keskikesää viettämään :) Oletko sinä mukana ensi kesänä? Jos Suomen kesä, aurinko, frisbeegolf, hyvä seura ja majoitus joko leirintäalueella taikka Villassa ovat sydäntä lähellä, niin mikä ettei!

 

Eka kierros takana ja tulostenlasku käynnissä...

Siinä se - vaatimaton asumuksemme tämän juhannuksen ajan

Koska on juhannus :)

Ihanan tynnyrisaunan löylyt kelpasivat pelipäivän jälkeen!

Näkymät telttamme takana sijaitsevalta #19 tiiltä väylälle - on se kaunista!

Toisen päivän kierroksen tulostenlaskua

Sunnuntain paripelin avaukset osuivat joskus aika lailla samoille huudeille :)
 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Väsynyttä peliä: Susiheitot Talma

Viikon varrella tuli käytyä kahdesti Talmassa pelaamassa minulle uutta rataa. Ensivaikutelma oli pieni järkytys, kun kolmosen tiillä katselin IB-alueen rajaa ja totesin, että kisajännityksen kanssa tuonne kummulle heittäminen re-tee -uhan alla tulisi olemaan tiukka paikka... onneksi TD oli havainnut saman ja kisaan tuo IB tulisi laajenemaan tiiltä alkavaksi. Myös heinikon määrä loi radasta hankalan kuvan, sillä kiekkoja joutui lähes joka heiton jälkeen etsimään ja kun mukanani oli Hollen lisäksi myös nuoremmat lapseni, kierros tuntui kestävän ikuisuuden. Vitosväylän saareke tuntui liian pitkältä ja kutosen nokkoset polttelivat sääriä. Lähellä olin päätyä DNF-listalle jo ennen kuin kisapäivä oli valjennut.

Metsäväylillä tunnelmat hiukan kohosivat ja niistä löytyi ihan mukavaa haastetta. Tiukkoja metsäpillejä oli parikin, lopuissa väylä oli helpommin pelattavissa.Tuplamandoa väylällä #16 jäin miettimään, vaikka treenikierroksella siitä läpi pääsinkin. Kauempana tiistä olevat mandot kun eivät ole suosikkejani kisajännitykseen yhdistettyinä... jonkinlaisen pelikirjan sain kuitenkin tehtyä ja hiukan päälle +10 tuli harjoituskierrokselle tulosta kerrytettyä. Ei siis kuitenkaan ihan mahdoton rata, ensivaikutelma vain hämäsi.

Kävin vielä perjantainakin Sonjan kanssa kiertämässä nuo 9 ensimmäistä väylää ja sen aikaa nuorimmaiseni kiipeilivät kaikilla tasoilla Talma Activity Parkissa. Ilma oli kuuma ja lähes tuuleton ja nyt kun väyliltä oli ajettu niitty pois, pääsivät ne paremmin oikeuksiinsa ja niissä alkoi näkyä kauneuttakin. Ykkösväylän heitin jopa pitkäksi avauksellani ja kolmosellekin löysin hyvän pelitaktiikan: kummulta kummulle ja par korttiin. Myös kapeahko väylä #7 OB-alueineen oli pelattavissa seiftaamalla par-tulokseen eikä oikeastaan muilla väylillä ollut selvää pakkobogin makua kuin saarekeväylällä #5, sillä siihen osuminen tuotti vaikeuksia. Jos pituus riitti, tarkkuus ei. Samoin väylä #4 tuntui loivan ylämäen kera niin haastavalta pelata kahdella heitollakaan korille, että siihen merkkasin suosiolla tavoitteeksikin bogin.

Ensimmäinen kisapäivä valkeni kuumana ja helteisenä erittäin huonojen ja katkonaisten yöunien jälkeen. Peliseuranani oli kaksi MA3- ja yksi MPO-luokan pelaaja, mukavaa porukkaa niin kuin näissä kisoissa aina tuntuu olevan. Kierroksen alku sujui nostojen voimalla - kahdelle ensimmäiselle väylällä nostopar, neljälle seuraavalle nostobogit. Puttimatkaa oli aina kymmenen metrin hujakoille ellei enemmänkin eikä puteilla päässyt tulosta parantamaan. Hiukan tuo alkoi mieltä madaltaa, kun neljän bogin jälkeen siirryimme väylälle #7. Lippikseni oli varmaan jo tässä vaiheessa läpimärkä ja litran vesipullostani oli juotuna yli puolet. Birdiebägiä piti puristella joka väylällä eikä varjopaikkoja ollut missään.

Seiftiavaukseni piti lähteä keskelle väylää, mutta jostain syystä päätin pelata nyt enemmän oikean kautta, ettei kiekko pyörähtäisi OB:lle vasemmalla kuten harjoituskierroksella kävi, tosin silloinkin kiekko jäi vielä niukasti sisälle. En ottanut huomioon tänään vallitsevaa tuulta ja kevyt Opto Air River ei pysynyt väylällä vaan jäi OB:lle, väylän oikealle puolelle. Jatkoheittoni toisen ja kolmannen OB-tikun välistä piti olla vielä seifti kulmaan, mutta sekin karkasi oikealle ja jäi OB:lle. Nyt oli jo viides heitto rangaistukset mukaan laskettuna edessä ja sen vippasin Roc3:lla nopeasti väylän kulmaan ja sieltä Pure korille. Tiesin, että päivän tulokseni tuhottiin juuri tässä ja nyt.

Seuraavalla väylällä lähestyminen meni pitkäksi ja pääsin jälleen nostobogin makuun ja liidätysväylällä #9 Pure kippasi vastatuulessa odotetusti oikealle rinteen puoliväliin. En vain jaksanut miettiä vaihtoehtoista kiekkovalintaa, vaikka pelikeli olikin aivan eri kuin pelikirjaa kootessani. Heitin nyt Opto Air Riverini flättinä suoraan kohti koria jossain 70-80m päässä ja silmäni meinasivat pullahtaa päästä, kun se vain liiteli suoraan ja pysähtyi korotetun korin taakse viiteen metriin. Ihannetulokseen oli ihan jees päättää etuysi, vaikka kokonaistulos ei mieltä lämmittänytkään.

Juoma- ja vessatauon jälkeen metsäväylät sujuivat ihan kohtuullisesti. Kympiltä bogi ja väylältä #11 hienosti par. Sitten taas bogi ja par. Loppuväylillä ei sitten enää mikään onnistunutkaan ja plussia alkoi kertyä kuin K-marketissa konsanaan... tuplamandosta pelasin "seiftisti" Purella ja hiuksenhienosti mandomissi. Mikään jatkoheittokaan ei onnistunut enkä oikein osannut tehdä hyviä päätöksiä niiden suhteen ja tuon "other" -tuloksen jälkeen nappasin vielä tuplabogit kahdelta viimeiseltäkin väylältä ennen kuin kierros oli ohi. Mahtava lopetus kierrokselle: +8 kolmelta viimeiseltä väylältä. Klassinen sulaminen? Silkkaa väsymystä?

Kierros oli valtava pettymys, mutta kertoo hyvin karua kieltään siitä, miten tärkeää henkinen peli on. Pään pitää olla skarppina koko kierroksen ajan, eikä väsymistä tai hälläväliä -fiiliksiä saa päästää pintaan. Mukava oli sen sijaan istahtaa vielä porukalla terassin lämmössä ja nauttia kylmä juoma sekä pientä suolaista välipalaa ennen kotiin lähtöä. Mila pelasi hienosti ekan kierroksen ja oli kahdeksan heiton turvallisen etumatkan päässä ja Sonja sai kannustuspalkinnon Suomi100-henkisestä ykköskierroksestaan. Kakkoskierrokselle pääsisimme siis pelaamaan vain omaa peliämme ilman tarvetta hyökätä tai pelata sijoituksista.

Tarkoitus oli nukkua hyvin seuraava yö ja olla virkeämpänä pelipaikoilla. Ihan ei mennyt putkeen ja unta tuli kerrytettyä viitisen tuntia ja sekin useassa pätkässä. Päässä pyörivät monenlaiset ajatukset ja huoneen lämpötilakin oli +24 mikä ei tarjonnut niitä parhaita eväitä nukkumiseen. Jo aamulla, kun heräsin tuntia liian aikaisin, tiesin, että tänään ei olisi kannattanut lähteä pelaamaan ollenkaan. Mieli ei tehnyt luovuttaa, joten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin pelipaikoille. Nyt ilma oli hiukan viileämpi eikä aurinko porottanut, josko se auttaisi olotilaan.

Saimme pelata FM1-luokan naisten kesken kolmistaan ja se ainakin nopeutti peliä hieman. Lisäksi naisten kesken on aina vielä rennompaa pelata, mikä on osaltaan hyvä ja toisaalta taas joskus huonokin asia... rento höpöttely luo leppoisaa höntsäfiilistä kierrokselle, mutta samassa luokassa pelaaminen taas kilpailuasetelmaa ja toisten pelaamisella on eri tavalla merkitystä omaankin peliin. Nyt tosin erot olivat jo lähtiessä niin suuret, että kilpailuasetelman sai työntää taka-alalle. Tosin aloitin kierrokseni vahvasti ottamalla ykkösväylältä pirkon, mutta siihen se sitten jäikin.

Korjasin pirkotuksen aiheuttaman miinustuloksen mokaamalla kakkosväylän helpon saarekkeen ja ottamalla siitä heti bogin. Kolmoselta sain helpon parin pelaamalla sen täysin pelikirjan mukaisesti ja väylät #4 ja #5 vastaavasti pelikirjan mukaisesti bogiin. Kun nappasin vielä kutosväylältäkin ihannetuloksen, olin henkisesti asennoitunut pelaamaan seiskaväylän tarkasti. Heitin siihen nappiavauksen ja vasta kakkosheiton OB:lle. Vielä puttimoka ja tuplabogi korttiin - toki se oli 2 heittoa vähemmän kuin ykköskierroksella, mutta luokatonta silti. Kasiväylälle samat lähestymismokat kuin ekallakin kierroksella ja siltä bogi ja etuysin viimeisellä väylällä avaus Opto Anchorilla kippasi täysin enkä saanut lähestymistäkään korille. Enkä kolmosheittoakaan. Tuplabogi siitä. Parannusta ekaan kierrokseen kahden heiton verran eli en voinut olla tyytyväinen peliin tänäänkään.

Metsäosuus on usein se, jolla tulosta tehdään suuntaan taikka toiseen. Tänään se meni kaksi heittoa edellispäivää paremmin, mutta onnistuneeksi ei voi tulosta kutsua, kun vain kahdella väylällä onnistuin pelaamaan parin - näistä ensimmäisenä jälleen onnistuminen väylällä #11. Väsymys tuntui heikentävän päätöksentekoani niin, etten pystynyt korjaamaan virheitäni vaan tein niitä herkästi lisää. Puteista katosi itsevarmuus ja mokasinkin niitä 5-6m matkalta vähintään kaksi. Vastoinkäymisten sietokyky oli hyvin lähellä nollaa enkä jaksanut välittää tuloksesta tai siitä, menisikö lähestymiseni pitkäksi. Halusin vain pois. Väsymys on minulle tuttu olotila vuosien takaa ja kun se on riittävän syvää, millään ei ole enää väliä. Mikään ei tuota tyydytystä eikä mistään saa nautintoa.

Loppuihan sekin kierros lopulta monien epäonnistumisten jälkeen ja pääsimme laskemaan tuloksia yhteen. Onneksi olimme kierroksella Milan kanssa, häneltä sain tukea jaksamiseen loppuun saakka ja kannustusta silloin kun tuntui, että laitan pillit pussiin. Huumoriakaan unohtamatta - onhan meillä molemmilla hyvässä muistissa Westside Discs Tyyni 2017 -kisan romahdukseni ja sitä seurannut pirkotus ja nousu loppukierroksella. Mahtavaa saada pelata tällaisessa seurassa, jossa kaveria ei jätetä. Mutta olihan helpotus päästä viimein raahustamaan terassille ja istahtaa nauttimaan se kylmä juoma! Puhumattakaan siitä, kun kotiin päästyäni rojahdin sänkyyn ja nukuin lähes kolme tuntia yhteen soittoon.

En tiedä, sainko tästä kisasta tulevia kisakierroksiani ajatellen jotain hyvää varastoon. Ainakin sen ymmärrän nyt viimeistään, kuinka tärkeää pään kasassa pysyminen pelaamisen kannalta onkaan. Se ratkaisee kaiken silloin kun vastakkain on taidollisesti suunnilleen samantasoisia pelaajia. Ihan kaiken. Onneksi ilmat nyt viilenevät, jospa sitä pääsisi keräämään voimia seuraavia kisoja silmällä pitäen. Jospa sitä saisi tämän pääkopan, jota kauniisti sipuliksikin kutsutaan, taas kasaan ja itseluottamuksen rippeet kursittua kokoon. Ainakin sitä kohti mennään, askel kerrallaan.

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Nimikoidut minimarkkerit - how cool is that!

Ekan kierroksen tulostenlaskua
 
Palkinnot olivat hienot kuten aina Sipoon Discstroyersien kisoissa :)

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Sibbe Ladies 2017

Sibbe oli minulle uusi tuttavuus Westside Discs Tyyni 2017 -kilpailussa ja siellä jäi muutamalla väylällä hiukan hampaankoloon. Parannettavaa oli ja Hollen kanssa lähdettiin lauantaina hyvän aamiaisen jälkeen selvittämään, mitä asialle voisi tehdä. Ihana auringonpaiste ja lämpö hellivät meitä koko kierroksemme ajan ja juotavaa olisi voinut olla mukana enemmänkin kuin litran verran per nenä.

Pelailtiin kaikki väylät siten, että aina ensimmäinen oli se mukaan laskettava heitto ja sen jälkeen oli sitten terapia- ja pelikirjan muokkaamisheittojen vuoro. Heti ykkös- ja kakkosväylät olivat uusia, ne menivät nätisti kolmella heitolla koriin saakka ja samaten kolmosväylä, jossa olisi mukava pirkotusmahdollisuuskin hyvällä avauksella, sillä väylää oli roimasti lyhennetty. Myös nelonen oli Tyynestä lyhennetty ja siinä voisi olla mahdollisuus jopa kakkoseen. Pelikirjaan kirjasin kuitenkin maltillisen kolmosen ja optiona sen pirkotuksen...

Kutosväylänä oli sama Tyynestä tuttu hankalan avauspaikan takana oleva par4, joka oli meille lyhennetty loppuosastaan ja oli nyt par3. Hankala sellainen, sillä pahin osuus väylästä on sen alkupäässä. Seuraavat väylät olivatkin sitten Tyynestä tuttuja ja saman mittaisia aina tuplamando-ylämäkiväylään saakka, joka on kahden liidätyksen välissä. Siinä korin paikka oli 10m verran helpotettu. Loppuväylät Tyynestä tuttuja jälleen. Pelikirja muotoutui ja pelituloskin oli tänään yllättävästikin todella lupaava +11 (70), kun radan par oli 59. Tällä mentiin, hyvällä mielin kohti Sibbe Ladies -kisaa!



Aamu alkoi aikaisin ja silmät sikkaralla ajelin Sibbeen Hollen jäädessä nukkumaan. Perillä oli jo jännitystä ja naurua ilmoilla ja pääsin heti hyvään fiilikseen mukaan. Ihana TD-parimme Tiina ja Terhi olivat järjestäneet meille mukavat pelaajapaketit, joissa oli mm. jäätelölipuke, jota en ihan heti huomannut vaan vasta lounaan jälkeisellä tauolla kun joka toisen naisen kädessä oli jäätelöpuikko :) Ryhmässäni oli seurakaveri Anu sekä mukavasti uusiakin kasvoja, tai tuttuja kyllä, mutta ensimmäistä kertaa pelasimme yhdessä. Vielä varmistus, että eväitä oli riittävästi mukana sekä vettä ja kohti ykköstiitä.

Pelikierroksen pelini oli pitkälle tosi hyvää ja rauhallista. Sellaista puoliseiftiä, jossa ei ihan kaikkea laitettu avauksiin. Puttipeli oli selvästi aikaisempiin kisoihin verrattuna vahvempaa ja pelillinen itseluottamus parempi. Oli oikeastaan todella nautinnollista pelata tällaisessa olotilassa, kun oli luottamusta heittoihin sekä kiekkoihin. Ehkä ensimmäiset väylät ilmassa oli vielä jännitystä ja sydän hakkasi aina avauksen jälkeen normaalia kovempaa, mutta sitten sain pelin rauhoittumaan. Suurimpana voittonani pidän väylän #14 par-tulosta, sillä siinä seikkailin laidasta laitaan vielä edelliskerralla ja oikeastaan treenikierroksellakin. Tuo on hankala par4-väylä, mutta puttereilla siitä selvittiin. Muutenkin kierroksen suurimpana vahvuutenani pidän putteripelaamistani. Putteritreeni on tuonut varmuutta lähestymisiin ja voi puttereilla tosiaan pelata metsäväyliä ihan alusta loppuunkin. Loistofiilikset!

Tulokseni oli +13 ja kylläpä olin iloisesti yllättynyt, kun se oli päivän toiseksi paras, vain yhden heiton oman luokkansa johdossa olevaa Niinaa perässä. Olin luokassani, FM1, johdossa melko turvallisen viiden heiton etumatkan kera. Tähänhän voisi jopa tottua! Mahtavaa päästä pelissä aivan uudelle tasolle - viime vuonna kun kisasin useimmiten niistä häntäsijoista :) Alustavat ratingitkin saivat hymyn huulille: 786! Maittavaa keittolounasta ja pullollinen colaa tilannetta juhlistamaan ja rauhoittamaan ennen kuin tankkasin vielä reilusti vettä nestevajausta täydentämään. Päivä oli todella kuuma!

Toiselle kierrokselle lähdin luokkani toisena olevan Teean sekä FA2-luokan Niinan ja Cian kanssa. Jälleen loistavaa peliseuraa ja fiilis korkealla koko kierroksen ajan. Nyt lähdin vielä ensimmäistä kierrostakin paremmin liikkeelle ja otin aloitusväylältämme #19 heti helpon nostoparin. Iso Parta 2016 -holarikiekkoni Opto Jade pääsi nyt pitkästä aikaa liitämään ja osoittikin olevansa aivan loistava kiekko! Käytetympi ja hakatumpi Jadeni kun ei enää ole yhtä vakaa menijä. Ykköseltä ja kakkoselta myös par ja kolmosella olin jo päästä kierrostuloksessa miinukselle, mutta ei ollut tänään pirkkoputti suosiollinen. Muuten putti kyllä toimi ja vahvistui vain kierroksen edetessä niin kuin useimmiten käy.

Loppua kohti alkoivat voimat olla jo kortilla ja tunnelma hysteerisen leppoisa. Naurua ainakin riitti kun vitsailimme rinteissä kaatuilevien reppujemme kanssa. Pohkeissa alkoi tuntua tuttua kiristymistä, mutta tsemppasin aina tiille päästyäni itseni keskittymään edessä olevaan suoritukseen. Ihan en onnistunut, sillä missasin mandon väylällä #13 ja kiekot karkailivat kädestäni väylällä #14. Tuossa vaiheessa oli ihan pientä tihkusadettakin, en tiedä oliko se syynä vai ihan vain väsymys. Ainakin muistan ajatelleeni väylän #14 tiille mennessäni, että olisiko pitänyt puristella hiukan birdiebagia... Onneksi sain tuon romahduksen pysähtymään kahteen väylään ja pelasin loppukierroksen vain kahdella bogilla päätökseen ja pääsinpä vielä lopettamaan kierrokseni nostopariin. Kelpaa!

Tulokseni heikkeni kakkoskierroksella vain kolmella heitolla, eli kokonaisuutena olin pelannut sen ensimmäistä paremmin kun keräsin noilla kahdella katastrofiväylällä kokonaista +4 ensimmäiseen verrattuna. Tyytyväinen täytyy silti olla, sillä tästäkin ratingit reilusti yli oman eli nousua odotettavissa taas kesän päivityksiin. Ekalla kierroksella en vaihtanut bagtageja, mutta nyt Niina sai ansaitusti #009 ja minulle tuli kierrossa Teealta #022. Hauskaa, että nämäkin pysyvät liikkeessä!

Kyllä nämä naisten kisat vaan ovat sellaisia, että näihin kannattaa lähteä mukaan! Upeasti Tiina ja Terhi olivat järjestäneet arvontapalkintoja matkoiltaan ja kisapalkintokiekotkin olivat mahtavia. Mahtava frisbeegolfintäyteinen päivä loistoseurassa! Mukaan oli saatu aivan uusiakin naispelaajia, toivottavasti heillekin jäi päivästä ja koko viikonlopusta upeita muistoja ja halu jatkaa tämän maailman parhaan lajin parissa. Suuret kiitokset uusille ja vanhoille tutuille ja nähdään taas näissä merkeissä!

Kuvien alla on vielä väyläkohtaiset sepustukset.

Väylällä #15 avaus suoritettu ja OB ohitettu

Upea palkintokiekkoni :)

Ihanat naiset - all the Sibbe Ladies

Väylä #1
Kummallakin kierroksella pääsin Opto Jadella kymppirinkiin tai aivan sen reunalle ja puttasin siitä "hyvä haku" -putin ja parin korttiin. Keskiarvo 3,0

Väylä #2
Ykköskierroksella sain avauksen Opto Riverillä keskelle väylää mandon etupuolelle ja siitä helpon lähestymisen korille. Kakkoskierroksella avaus oli korkeampi ja feidasi omenapuiden alle, josta pääsin virittelemään matalan foren 7m päähän korista. Kummallakin kierroksella par. Keskiarvo 3,0

Väylä #3
Ykköskierroksella avaus Opto Jadella sen verran sivuun oikealle, etten lähtenyt kympin puttia yrittämään. Kakkoskierroksella avaus Riverillä vastatuuleen aivan suoraan kohti koria ja jäi 6m putti hiukan ylämäkeen. Ketjuista pihalle ja kummallakin kierroksella par. Keskiarvo 3,0

Väylä #4
Ykköskierroksella avaus hiukan liian alivakaalla Opto Jadella oikealla olevan männyn taakse, mistä oli suora linja korille, mutta lähestyminen jäi vajaaksi: bogi. Kakkoskierroksella kiekkona River ja suorempi avaus, kakkosheiton jälkeen puttimatkaa jäi 6m ja siitä kiekko koriin: par. Keskiarvo 3,5

Väylä #6
Hankalalta takatiiltä avaus Opto Riverillä nätisti väylälle, siitä kakkosheitto Opto Jadella OB:n yli ja putti hiukan matalaksi: bogi. Kakkoskierroksella avaus jäi huonosti risukasaan ja sain vasta kolmosen OB:n yli ja tästäkin puttimissi ja tuplabogi. Keskiarvo 4,5

Väylä #7
Avaus ekalla kierroksella liikaa Opto Jadella oikealle ja siitä vasta neljännellä korille, bogi. Kakkoskierroksella avaus koivujen ohi, kakkosheitto pitkälle väylään ja kolmonen ketjuja hipoen korin taakse: par. Keskiarvo 4,5

Väylä #8
Haastava metsäväylä, johon avaus putterilla (Soft Pure). Hiukan lyhyillä ja/tai väylän reunoille päätyneillä heitoilla kummallakin kierroksella väylälle tuplabogi. Toisella kierroksella heitin kahdesti Opto Light Diamondilla forea, jotka toimivat tässä kohtuullisesti. Keskiarvo 6,0

Väylä #9
Kummallakin kierroksella toimiva antsa Opto Jadella väylälle, eka kierroksella tarpeeksi loivana jäi väylälle ja helppo par. Kakkoskierroksella hankala kakkosheiton paikka ja 12-13m par-putti: bogi. Keskiarvo 3,5

Väylä #10
Pelikirjan mukaan putteriväylä, haastava metsäväylä. Ekalla Soft Pure avaus mutkaan, toinen keskelle väylää samoin kuin kolmas. Nelosheiton antsa, jonka piti mennä korille, osui puuhun ja siitä sitten lopuksi tuplabogi. Kakkoskierroksella hiukan haastavampia heittopaikkoja ja yksi kuusen alta pelastautumisheitto, josta lopuksi triplabogi. Keskiarvo 6,5

Väylä #11
Kallion päälle Opto Jadella loivaa antsaa kummallakin kierroksella ja kakkonen korin alle kolmeen-neljään metriin. Par ja keskiarvo 3,0

Väylä #12
Toinen ylämäkiväylä, jossa kori kalliolla, tässä lisäksi korotettu kori. Kummallakin kierroksella avaukset ihan ok Hiiden Hirvellä kallion alle ja siitä kakkosheitto kallion päälle. Ykköskierroksella tyssäsi johonkin oksaan ja siitä bogi, toisella pelastin hyvällä putilla parin. Keskiarvo 3,5

Väylä #13
Ekalla kierroksella Opto Diamond Light keskelle väylää kauniisti mandon ohitse ja siitä lähestyminen jäi lyhyeksi enkä saanut kallion reunalta kunnolla putattua sisään: bogi. Kakkoskierroksella mandomissi ja dropparilta pelattuna tuplabogiin. Tosin tuo rohkea droppariheitto Opto Jadella oli pitkään liitelemässä aivan koria kohti ja teki pelin jännäksi... Keskiarvo 4,5

Väylä #14
Pelikirjan mukaan avaukset mieluummin hyssepuolelle, eli Hiiden Hirvi. Ykköskierroksella sen jälkeen kauniisti kahdella putteriheitolla korin alle ja par. Kakkoskierroksella sekä avauksessa että kakkosheitossa Hiiden Hirvi karkasi kädestä, lipesi ennen aikojaan. Hiukan siinä satoi vettä ja kädet oli hikiset, ja väsymystäkin varmasti jo kierroksen lopussa. Tämä katastrofi eskaloitui triplabogiksi. Keskiarvo 5,5

Väylä #15
Liidätys kalliolta Soft Purella OB:n taakse ja sieltä 11-14m putti korin alle ja par. Keskiarvo 3,0

Väylä #16
Tuplamandosta varovaisella Opto Jaden heitolla kallion päälle ja sieltä hiukan liian lyhyeksi kallion eteen. Tuosta antsaa kalliolle ja hiukan jäi liian alas, mistä kummallakin kierroksella hiukan turha tuplabogi. Väylä tosin pelataan normisti par4-väylänä, joten moraalisesti bogit. Keskiarvo 5,0

Väylä #17
Toinen liidätysväylä, tässä alivakaampi Medium Spike. Ekalla kierroksella kun ei tuullut, hienosti koivujen luo, josta helppo par. Toisella kierroksella pieni tihkusade ja vastatuuli, joten kiekko pellon oikeassa laidassa, josta ei aivan korin alle ja bogi. Keskiarvo 3,5

Väylä #18
Hysseväylä, jossa hiukan liian loiva hysse hölmösti Riverillä ja avaus puskissa ja nokkosissa aivan tien vierestä. Lähestyminen hankala antsassa ja bogi. Kakkoskierroksella fiksummin liiankin jyrkkä hysse Hiiden Hirvellä ja aivan suora putteriheitto korin alle ja nostopar. Keskiarvo 3,5

Väylä #19
Ekalla kierroksella väärä kiekkovalinta, Opto Diamond Light, joka kippasi oikealle. Sieltä haastavaa päästä kumpareen juurelle saakka ja kolmosheitto oli kympin päässä kummun reunalla olevaa koria. Suosiolla bogi. Kakkoskierroksella tuulisempaa ja avaus pitkälle väylään Opto Jadella, kakkosheitto rinteeseen ja siitä helppo neppi korin alle ja par. Keskiarvo 4,5


Kummankin kierroksen parhaat väylät mukaanlukien olisi ihannetulokseni ollut +8 eli kyllä tuohon aika lähelle jo pääsi... vaan matkaa on
 

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ladies Cup 3/6

Olihan hieno Ladies Cup -osakilpailu aurinkoisessa ja tuulisessa Kivikossa eilen! Lähdin suoraan töistä kohti Kivikkoa kunhan vaan vaihdoin shortsit ja viikkaripaidan päälleni. Kesän lämpö helli kovan tuulenkin läpi ja fiilikset oli hyvät. Kerrankin olin ajoissa paikalla - melkein kaksi tuntia etuajassa! Siirryin harjoituskoreille puttailemaan eri suunnista, olihan nyt aivan loistava tuuli kokeilla niin vastatuuli- kuin myötätuuliputtejakin. Melko vaihtelevaa oli puttien osumisprosenttikin, mutta ainakin spinniä niihin lähti ihan eri tavalla kuin normaalisti. Hauskaa ja haastavaa!

Muita naisia alkoi valua paikalle viiden pintaan ja heittelin siinä Milan sekä Niinan kanssa muutamia vastatuuliheittojakin eri kiekoilla. Yllättävän hyvin pitivät kiekot linjansa kun sain ne matalana liikkeelle. Hauska oli päästä heittämään draivereilla, viime päivät kun on menneet ihan vaan putterien kanssa pelaillessa. Opto River oli jälleen tämän päivän avauskiekko, aivan kuten Tyyni 2017 -kisan Kivikon kierroksellakin. Tärkeintä on, että itsellä on luottamus kiekkoon ja omaan peliin ja tällä uskoin sen saavani hyvien kokemusten pohjalta.

Paikalla oli ihan mukavasti 13 naista starttaamassa kierrokselle ja meidän ryhmä oli se 4-henkinen, muissa pelaajia oli kolme. Pääsin pelaamaan Anun sekä uusien tuttavuuksien Niinan ja Kadrin kanssa. Tai no, olenhan minä Niinan peliä nähnyt ennenkin ja ihastellut hänen vahvaa ja tarkkaa peliään mm Karkkilan Lady Tourilla pelatussa sudarissa, mutta yhdessä emme ole koskaan pelanneet. Tämä on taas näitä lajin upeita puolia - päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan heidän pelistään.

Vielä neljän pintaan harkkakoreilla oli tilaa treenata
 
Kierroksemme aloitusväylä oli #14, eli Pirkkometsä kutsui heti alkuun. Tavallaan mukavaa aloittaa sieltä, mutta tietenkin kierroksen loppuun oli samalla luvassa hankalahkot väylät #12 ja #13... Heitin aloitusväylän normityyliini pariin ja seuraavalla avasin samalla kiekolla kuin Pirkkometsän kisassakin: Culverin. Hiukan jännä valinta sinällään, mutta kyllä se jälleen mukavalle putille kaarsi. Upeaa oli sekin, että olimme kaikki neljä naista puttietäisyydellä ja mikä hienointa: kaikki puttasivat sisään! Starframe!! Olipa muuten minulla melkoiset paineet putata kun sain viimeisenä pelata tuon viisimetriseni ketjuihin. Mahtavaa naiset!

Kolmas Pirkkometsän väylä meni hiukan liian jyrkällä hyssellä risukasaan ja vaikka puttimatkaa oli ehkä 7-8m, oli heittoasentoni aivan mahdoton. Par siitä ja vielä viimeinen neppiväylä #17 oli pelattavana. Hetken tuota jännäsin mielessäni, sillä puukuja näytti yllättävän kapealta. Sitten nappasin vakkarikiekkoni M4 Light käteen ja heitin normiavaukseni tuohon. Kymppiin jäi, mutta hienosti läpi kujan! Kiekon luona tuuli tuntui taas melko kovana, mutta tavallaan käytin sitä hyväksenikin kun heitin lötköimmän Pureni antsassa hyvällä spinnillä kohti koria. Olin jo päättänyt yrittää sisään - hullua tai ei. Joskus hulluudesta palkitaan ja tänään oli se hetki: birdie! Niinakin sai tästä varmuutta putata omansa sisään ja yläfemmat oli ansaittu. Mahtava aloitus kierrokselle - olimme kumpikin tuloksessa -2 :)

Väylällä #18 puhkui vastatuuli, mutta ei haitaksi asti. Tästä par. Sitten siirryimme ykkösväylälle, mutta siihen oli viiden-kuuden ryhmän jono! Hetken pohdimme, olisiko ok siirtyä suoraan seuraavalle ja pelata tämä kierroksen lopuksi ja yhteistuumin hyväksyimme tuon. Eihän kyseessä ollut virallinen PDGA-kisa, jolloin tuollainen ei tietenkään kävisi laatuun, mutta silloin taas meillä olisi ainakin jonkinlainen etuoikeus ohittaa nuo ryhmät. Kakkosväylällä oli porukkaa sielläkin, mutta he päästivät meidät heti ystävällisesti ohittamaan. Hienoa fribaspirittiä! Tuon väylän avauksen pelasin hiukan liikaa vasemmalle ja siitä oli puiden takia hankala päästä korille, joten bogeyfree päättyi alkuunsa.

Kolmosväylälle sain pitkän suoran avauksen ja helpon parin. Nelosella sain Tyynessä ensimmäistä kertaa ihannetuloksen, joten sama oli nyt mielessä. Jälleen luotto-Riverillä avaus, joka kaartoi puukujan jälkeen vasemmalle kohti kalliota. Täältä lötkö-Purella korkeahko lähestyminen ja nosto-par! Jes! Väylältä #5 en olekaan ihannetuloksia juurikaan - jos koskaan - saanut, joten nyt oli jännät paikat. Pitkä avaus Opto Jadella myötätuuleen ja feidi vasemmalle. Yllätyin, kuinka pitkälle kiekkoni liiteli, sillä tuosta oli enää lyhyt neppi korille ylämäkeen ja jälleen nosto-par! Olin liekeissä! Tällaista fiilista saa harvoin kokea, wau! Puolet väylistä oli nyt pelattuna ja olin edelleen miinustuloksessa - huikeaa! Tällaisessa flow-tilassa en olekaan saanut ennen pelata kisakierrosta. Mukava oli havaita sekin, ettei fiilis ainakaan heinetänyt suoritustasoa vaan oikeastaan päinvastoin - sain siitä lisää uskoa ja luottamusta peliini. Tunnetta, että tänään kaikki mitä yritän, onnistuu.

Kutosväylään sain mahtavan birdien Tyynessä ja nyt halusin samaa. Sama avaus, mutta hiukan liian lyhyenä ja olin hiukan antsakulmassa loppuväylään mandon takana nähden. En saanut Puren antsaa pitämään aivan loppuun saakka ja jäin viimeisten ohuiden puunrunkojen taakse, josta neppi korille ja nostopar. Jälleen. Milloin pelistäni tuli nostobogien sijaan nostopar-peliä?? Ei sen väliä, mutta myönnetään, että tämä oli kyllä huimasti hauskempaa!

Väylälle #7 normi-ylämäkiavaus normipaikkaan katajan etupuolelle. Tästä hiukan liian hysse kakkonen ja olin kalliolla puiden katveessa enkä saanut kiekkoani mitenkään korille. Nyt oli tyytyminen bogiin ja kokonaistuloksen nollautumiseen. Olihan se jo tiedossa, että jossain vaiheessa tämä hetki tulee, miinuspuskuri on käytetty loppuun. Yllättävän pitkälle siitä sainkin nauttia, ei näitä kierroksia ole nähty montaa! Kasiväylällä heitin hyvän avauksen jälkeen hiukan liian lyhyen lähestymisen tussahtavaan heinikkoon ja jäin jännäputille alamäkeen. Tänään ei täristy, tänään kaikki onnistuu! Puttasin tuosta sisään ja jälleen Niina hihkaisi, että pitäähän hänenkin sitten laittaa ja niin hän tekikin. Meillä oli kyllä huikean kannustava kierros koko ajan ja yläfemmoja heilahteli väylällä jos toisellakin. Upeaa peliseuraa, upeaa peliä!

Väylät #9 ja #10 olen pelannut ennen bogiin ihan pelikirjankin mukaan. Nyt päätin yrittää paria, kummallekin. Eikä se kaukana ollutkaan. Loistava avaus sai jatkokseen liian hyssen lähestymisen, joka putosi korin takaa alas ja bogiin oli tyytyminen. Kympillä half-pipessä sain kaksi itselleni lähes täydellistä heittoa Jadella rinteeseen ja olin 8-9m par-putilla. Ei ihan säkittämiseen riittänyt tänään usko eikä taito ja siitäkin nostobogi. Väylä #11 oli nyt viimeinen pirkotustoiveeni ja siinä sainkin 11-12m pirkkoputtini keikkumaan korin alaraudan päälle... vaan uloshan se sitten päätyi ja nostopariin. Niin pienestä se on joskus kiinni.

Enää oli jäljellä vain pahin, eli väylä #12 sekä molemmat vesiväylät. Tuloksessa +2 oli hyvä olla, mutta hiukan jännitti, kuinka paljon sitä plussaa vielä tuleekaan lisää. Ennätys oli jo aivan selviö, mutta sekään ei saanut käsiä tärisemään. Olo oli luottavainen ja hyvä. Tuntui, että pelin kuuluikin olla tällaista, par-voittoista ja varmaa. Niinan kanssa oli koko ajan tosi vahvaa kannustusta ja sparrausta, ihan mahtavaa peliseuraa koko nainen! En epäillyt kertaakaan omia heittojani, puttejani, kiekkojani - mitään. En silloinkaan, kun kiekkoni lipsahti avauksessa OB:lle. Unohtui kai vain puristaa kiekkoa tai jotain. Väsymistäkin ehkä. Heitin dropparilta lötkö-Puren antsassa korin taakse n. 6-7m päähän. Harmillisesti missasin tuon putin ja näin ensimmäinen tuplabogi oli tosiasia.

Uudella innolla ja vähääkään periksi antamatta väylälle #13. Heitin Riverillä avauksen pitkälle väylään ja siitä jälleen Purella korille ja par. Wohoo! Kierros takana, enää jäljellä vain ykkösväylä ja enkkaa voi jo alkaa juhlistaa. Koska unohdin ottaa kelluvia kiekkoja mukaani tänään, heitin tuon ykkösen yliseiftillä Roc3:lla dropparin taakse ja siitä korille. Niina sen sijaan näytti kuinka pelataan aggressiivista peliä ja napautti avauksensa suoraan saarekkeeseen. Wau! Putit meillä oli kummallakin tässä vaiheessa jo hiukan jäässä ja näin tulokseeni lisättiin vielä yksi plussa. Enkkakierros +5 oli kuitenkin varma ja sillä tuli kisan kakkossija. Niinan huimaa voittotulosta +2 oli kyllä upeaa päästä seuraamaan vierestä ja se osaltaan siivitti minunkin tulostani näin korkealle. Se asetti riman, jota tavoitella. Riman, joka ei tuntuisi olevan kuitenkaan ihan mahdoton, vaan jopa saavutettavissa.

Wau mikä fiilis, wau mikä kisa!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Meidän ihana ryhmä: Niina, mä, Anu ja Kadri

Nelosväylän tiillä ehti hetkisen istahtaa edellä olevia ryhmien peliä odotellessa.


(Lähes) koko ihana Ladyjen ryhmä kuva: Hanna Tiainen

Ladies Bag Tag #009 palasi kotiin
 

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Putteriheittoja, talkoita ja PDGA-liigaa

Loppukevään linjaksi olen ottanut putteriheittämisen ja se on jatkunut myös Tyyni-huuman vaiennuttua. Toki heittelen kierroksilla muitakin kiekkoja, mutta treeniä kentällä vain puttereilla. Vähitellen tuo alkaakin sujua niin, että heittoon saa rohkeutta enemmän ja silloin Pure lähteekin aivan suoraan kohteeseensa. On se hieno kiekko!

uudenuutukaiset Puret silloin kun niitä ei vielä oltu heitelty...

Ilahduttavasti olemme saaneet pari kertaa myös nuo perheen nuoret mukaamme heittelemään ja samalla saa itse hiukan harjoitusta ohjaamisessa. Haasteellista on saada omat lapset kuuntelemaan ohjeita loppuun saakka, mutta heittojen perusteella jotain siinä meni oikein. Kiersimme porukalla vielä metsäpolkuja ja ulkoilureittejä kiekkoja heitellen siten, että aina vuoroin joku heitti kiekkonsa eteenpäin ja muut yrittivät saada omansa siihen samaan paikkaan. Lopuksi päädyimme omaan pihaan, missä oli tietenkin puttikisa rystyputilla ja vielä foreputillakin. Hiukan piti mennä lopuksi naapurinkin pihalle kun keksimme hyväksyä laiteosumat jatkoon pääsemiseksi :) Vielä enemmän naapurien suosioon pääsimme varmasti paiskomalla vielä draivereilla ison pahvin läpi... eikös lapsi ole terve kun se leikkii?

Pahvin läpi solahtaa teräväreunaisempi kiekko vaivatta...

Perjantai-illan huvia telkkarin sijaan oli viimeistellä osuutemme Tyynen väyläkohtaisista tuloksista Disc Golf Metrixiin. Holle perusti aiemmin viikolla kilpailun alikilpailuineen (Pool A, B ja C) ja niihin liitettyine kierroksineen kun taas minä tekaisin radat niinikään Metrixiin sillä kaikki kolme oli jollain tavalla erilaisia normilayoutiin verrattuina. Olemme pitkin viikkoa syöttäneet kierrostuloksia sinne tuloskorteilta ja nyt urakka lähestyi loppuaan. Mukavaa kun voimme tällä tavalla osallistua Tyynen talkoisiin edes jälkikäteen.

Puskasoturien Puolarmaarin talkoisiinkin ehdimme parahiksi mukaan, kerrankin kun oli lauantaina kisoista vapaata ja aamukin oli alkanut aikaisin kun oli lasten koulun päättäjäispäivä. Risutalkoissa metsän keskeltä löytyi aivan loistava väylä kunhan se saatiin puhtaaksi ja talkoissa parasta ovat tietenkin pikkutauot talkoojuomien kera. Poikani kanssa kääntelimme kaadetut ranteenvahvuiset rungot oikeaan asentoon selkeisiin kasoihin, joista muut talkoolaiset Hollen kera ne vetivät kauemmaksi ja kasasivat siistiin pinoon. Mukavaa kun porukkaa oli niinkin hyvin paikalla ja urakka oli alle kahdessa tunnissa paketissa.

Oittaalla on ollut kevätliigaa, kuuden sunnuntain ajan PDGA-kisaa yksi kierros per päivä ja osallistuminen tehty yhtä helpoksi kuin höntsäviikkiksiin. Heti Tyynen jälkeen kävin siellä "parantelemassa ratinkeja" ja heitin birdiefree -tuloksen +8 mihin en ollut alkuunkaan tyytyväinen. Putti oli alkuväylillä pelastamassa huonoja lähestymisiä ja sainkin pelattua monen ihannetuloksen putken alkuun. Sain jopa kehuja hyvästä putista sellaiselta pelaajalta, jolla itsellään oli hyvä ja vahva putti. Tottahan se on, että sillä parantaa tulosta usealla heitolla. Loppukierroksella putti sitten muuttui löysemmäksi enkä saanut enää pareja pelastettua ja kun ei niillä selkeillä pirkotusväylillä onnistunut avaukset, niin plussalla oltiin vankasti.

Niinpä sitten viikon jälkeen oli Oittaalla uusintakierros ja enkat mielessä. Mitä vielä! Nyt tulos oli entistäkin kehnompi +12 ja kuinkakohan monta epäonnistunutta avausta tai lähäriä sain siihen mahtumaan... Nyt jälleen pelastin putilla muutaman parin ja taisin pelastaa boginkin. Paras oli 10m putti sisään ja sillä ansaittu par, joka aiheutti hetkeksi jo keskustelua siitä, oliko kyseessä par vai bogi. Kertoo putin yllätyksellisyydestä, että hetken jo itsekin taivuin bogin kannalle, mutta onneksi sitten pään pehmeys hellitti ja saimme tuon kortteihin korjattua oikein. Voitin tällä pelillä jopa naisten sarjan, sillä kilpakumppanillani meni kierros vielä heiton minuakin huonommin. Jotain hyvää, jos ei jotain huonoakin.

Tänään voisi olla vuorossa jälleen puhtaasti puttereilla pelattu kierros. Avoimella kentällä putteria on niin paljon helpompi laittaa matkaan, kun ei ole pelkoa puuosumista. Niitä ei tarvita metsässäkään. Haluan nyt päästä putteriheittämiseen syvemmälle ja siihen sen varmuuden, millä pilliväylissä edetään rohkeasti kymmeniä metrejä heitto heitolta aina koriin saakka. Tai liidätysväylillä, joihin putteri on tuonut myös aivan uudenlaista näkemystä. Ei ole montaakaan metsäväylää, joihin putteri ei sopisi ja ihan maailmantason kisoissakin on nähty, miten vahvalla putteriosaamisella kuitataan hyvää sijoitusta. Enkä jaksa uskoa, etteikö tuosta olisi apua myös avoimilla väylillä, sillä heiton puhtautta aina tarvitaan - oli kädessä sitten putteri taikka draiveri. Mahtavaa kun aurinkokin taas paistaa ja lämmittää! Kesä <3

Holle talkootöissä, taitaa olla jo viimeisiä rankoja
 
joulu on taas - ihan jees joulukuusikin sai väistyä uuden väylän tieltä
 
...ja pitihän sinne uuteen väylään heittää parit avaukset ja tehdä ekat pöröt

Noin 40m lähestymisheitto epäonnistuneen avauksen jälkeen tarkasti kannon nokkaan ja bogi korttiin

Oittaan kevätliiga PDGA:n sivuilla
Oittaan Frisbeegolfrata

Westside Disc Tyyni Pool A Disc Golf Metrixissä
Westside Disc Tyyni Pool B Disc Golf Metrixissä
Westside Disc Tyyni Pool C Disc Golf Metrixissä