Juhannus, friba ja telttailu ne yhteen sopii!

Juhannuksen ohjelma oli vielä viikko sitten mietinnässä, mutta liiankin hyvä hyttyskesä käänsi vaakaa Sibbeä ja Jussin kisoja kohti mökkilomailun jäädessä hopealle. Ja hyvä näin - keskikesän juhlintaan sopii pari frisbeegolfkierrosta kuin nenä päähän. Kun vielä saimme perjantain lähtöajaksi iltapäivän, nautimme rennon aamun ja harkitun kotoa lähdön vielä kaupan päälle. Pahintahan olisi ollut herätyskellon pirinä, vain puoliksi pakatut kamppeet ja kotiin unohtunut bägi...

Starttasin ennestään tuntemattomien ja jälleen mukaviksi osoittautuneiden pelaajien kanssa klo 13:15 pienen välipalan jälkeen. Teltan pystytyksen jätimme suosiolla iltapäivään, mukavampaa oli hengailla Sibben kahvilassa ja ujuttautua vähitellen tunnelmaan tuttujen kanssa jutustellen. Tavoitteena oli pelata ensimmäiset neljä väylää pariin, mutta jo kakkosväylällä huono avaus omenapuiden alle katkaisi putken ja toi yhden ylimääräisen heiton bogin muodossa. Muuten pelikirjan mukaan.

Väylä #6 heitettiin jälleen takatiiltä ja siinä avauksella on suuri merkitys tuloksen kannalta. Kummallakin puolella on järkyttävää pusikkoa ja ryteikköä enkä todellakaan kaivannut muuta kuin suoran avauksen midarilla avoimelle paikalle. Se onnistui aivan nappiin! Bägiini palannut NBDG Pursi, jonka sain DGStoresta frisbeespiritin ilmauksena kun pikkulaukkuni pöllittiin, osoittautui tähän nappivalinnaksi. Kun vielä sain kakkosheittoni täydellisesti OB:n yli lyhyemmälle koripaikalle, oli tämä väylä selätetty. Tästä tosin vaati vielä kaksi heittoa korin alle ja sen nostoputin, ennen kuin sain kirjata bogin korttiin. Oma ihannetulokseni juurikin tälle väylälle.

Väylä #7 pelattiin kosteuden ja mudan takia lyhyempänä ja korin paikka metsän puolella väylän oikeassa laidassa hämäsi pelikirjatonta pelaajaa. Optinen harha laittoi heittämään alivakaampaa Opto Jadea ja sehän kaarsi metsään varmaan 30m ennen koria. Niinpä - eihän minun heittopituuteni riitä kortille saakka kuten ryhmässäni pelaavien junnujen! Saatoin olla myös hiukan huolimaton ja hätäinen, sillä olin juuri juossut edellisen väylän puoliväliin saakka hakemaan sinne unohtunutta tuoliani... Bogilla siitä selvittiin, samoin kuin kahdesta seuraavasta väylästä. Kumpikin näistä oli omalla tavallaan onnistuminen, sillä #8 on haastava par4 kallion päälle ja korotettuun koriin ja #9 taas oli puuosumien takia kääntymässä jo tuplabogiksi, mutta pelastin sen bogiin kympin putilla puun takaa :)

Väylälle #10 en ole saanut täydellistä tai edes lähes täydellistä onnistumista ja se jäi odottamaan tulevaisuuteen edelleen. Vaikka avaankin sen pelikirjan mukaan mutkaan Purella, päätyy kiekkoni herkästi mutkan päässä vasemmalle hiukan hankalaan paikkaan, josta jatko vaatii upsin tai jonkinlaisen nepin keskemmäs väylää. Ja vaikka pelaisinkin kauniisti väylää pitkin kolmosheiton kallion alle, en ole siitä onnistunut saamaan kiekkoani korille vaan aina siinä on liikaa antsaa tai voimaa tai jotain ei-toivottua puukarmaa ja tuplabogi napsahtaa tuloslistaan minun nimeni riville. Niin nytkin. Tähän saakka kun sain tuon tuplabogifreen pidettyä!

Kumpikin kallion päälle pelattava väylä #11 ja #12 menivät lähestymisten takia bogiin, vaikka avaukset olivat aivan optimipaikoilla. Ei näin. Mandomissi väylältä #13 kruunasi takaysin alkupuoliskon ja sai skarppaamaan jatkossa. Seuraavalle tiipaikalle siirtyessäni nilkassa kihelmöi voimakkaasti ja löysin kengästäni kaksi mitälie tulimuurahaista - ei ollut ensimmäinen kerta kun olin puttailemassa niiden asuinsijoilla edellisellä väylällä! Kun vielä heittokäden sisäsyrjässäkin tuntui kipua, tuli peliin uudenlaista terävyyttä, jonka voimalla(ko) pelasin pitkän par3-väylän #14 bogiin, joka on siis minulle par. Kaukana ei ollut päästä yhtä vähempäänkään heittomäärään, mutta se vaatisi ainakin 15m pidemmän ykkös- tai kakkosheiton.

Liidätysväylä #15 sujui mallikkaasti Purella ihannetulokseen ja sitä seurannut tuplamandollä starttaava väyläkin bogiin. Sen sijaan tyytyväinen ei voi olla toisesta liidätyksestä, joka päätyi nyt ensimmäistä kertaa vasemmalle metsän puolelle ja skrämpläys päätyi tuplabogiin saakka. Taisi olla liian varovainen avaus syynä tuohon, kunnollahan tuossa saa putteria heittää. Vielä yksi par-tulos ja viimeisellekin väylälle bogi kun kolmosheittoni meni jopa pitkäksi ja par-puttini tuli korin takaa alarinteen puolelta. Ihan tyydyttävä kierros muutamalla yllättävänkin hyvällä onnistumisella ja vastaavasti muutaman väylän surkealla suorittamisella. Olin oman luokkani kärjessä ja tulokseni oli kisan naisten toiseksi paras - tähän sai olla ihan happy :)

Jussin vietto pääsi nyt kunnolla vauhtiin ja nautiskelimme kauniista kesäpäivästä, terassin ja oman jääkaappimme tarjoiluista sekä mukavasta seurasta. Kokko oli komean kokoinen ja loimotti lämpöään vielä pitkään liekkienkin jo kadottua. Jossain välissä pystytimme teltankin ja laitoimme leirin valmiiksi yötä varten. Saimme aivan mahtavan paikan keittiörakennuksen ja vessojen läheisyydestä ja olihan tynnyrisaunakin siinä hollilla. Muut majoittujat olivat karavaanareita ja sopivan rauhalliselta vaikutti porukka. Suuri telttamme sai huvittuneita kysymyksiä siitä, onkohan se varmasti tarpeeksi suuri kahdelle hengelle :)

Iltaa kohti alkoi nälkäkin ilmoitella itsestään ja grillailimme makkaraa, grillitassuja sekä maissia rannan avogrillillä tuttujen seurassa. Siinä ruuanlaiton ja syömisen lomassa oli mukava rennosti koppailla Latituden Beetlellä ja nauttia olosta. On se kesä vaan mukava keksintö ja lämpimät, valoisat illat samaten! Nyt viimeistään tiesimme, että tästä juhannuksesta tuli onnistunut :) Unten maille painuimme puolen yön hujakoilla ja "naapurimme" asuntovaunullaan soittivat siinä kitaraa ja lauloivat vielä hetkisen ennen kuin tasaisella puheensorinallaan vaivuttivat meidät uneen. Yö oli melko viileä, mutta tuplahousut sekä triplapaita pitivät lämpimänä makuupussin sisällä, kunnes aamun auringonsäteet pakottivat vähentämään vaatekerroksia...

Kohtuullisen hyvin nukuttujen yöunien jälkeen nautimme aamiaisen auringonpaisteessa ja lintujen laulun säestämänä teltan edustalla. Tiklipari saapui ihastuttamaan meitä ja tiaispoikasten nälkäiset äänet vauhdittivat aamupalaamme. Kokkopaikan ympäristössä naksutteli useita kivitaskuja ja kävipä käpytikkaparikin telttamme viereisissä puissa kisailemassa käen kukkuessa pienen matkan päässä. Mahtava miljöö aamupalalle! Kun kuvioon lisää sen, ettei meillä tänäänkään ollut kiire, olo ja fiilis oli mitä parhain.

Kisakierrokselle lähdin tänään Teean ja junnuluokassa pelaavan Artun kanssa. Siinä ykköstiillä odotellessamme Arttu heitteli yhden kolmesta harjoitusheitostaan suoraan mukiin! Olihan taas hieno aloitus kisapäivälle ja kierrokselle :) Oma pelini käynnistyi tahmaisissa merkeissä kun hyvän avauksen jälkeen tussautin lähärini nurmikkoon ainakin 8m päähän korista ja heitin kiekkoni ketjuista ulos. Onneksi sain jotenkin rauhoitettua pelini sen jälkeen ja selvitin huonohkoista lähestymisistäni huolimatta kaksi seuraavaa väylää pariin. Melkoista selviytystaistelua tuo silti tuntui olevan ja kun vielä väylällä #4 avaukseni törmäsi sähkölankoihin ja putosi alas pusikkoon, alkoi päivän kierroksesta selviytyminen tuntua suureltakin haasteelta. Onneksi selitykset oli mietittynä valmiiksi: juhannuspäivä ja heittokäden jättikokoinen kuumottava ja punainen purema-alue. Eilinen kipeä napsaisu oli siis jonkin ötökän purema ja kylläpä siitä tulikin kipeä ja tulehtuneen oloinen!

Tuplabogifree päättyi tänään jo väylälle #4,joten siitä ei ollut sen enempää huolta. Ilokseni sain pelini sujumaan jo seuraavalla haastavalla par4 -väylällä, jonka pelasin tänäänkin bogiin. Aivan identtisellä pelillä. Väylän #7 osasin tänään jo pelata oikein ihannetulokseen ja hankalahkon par4-väylän #8 selvitin nostobogiin, kun en lähtenyt puttaamaan 9m par-puttia pienessä vastatuulessa korotettuun koriin. Pelillinen itsetuntoni kohosi hetkeksi ja seuraavalla väylällä osasin jo suositella Artulle suoraa linjaa ja pelaamista par-tulokseen. Hän kun valitteli, että siihen on tullut turhan suurta lukemaa aiemmin. Komeasti nuori mies tuon pelasikin, mutta itselläni jäi sitten kuitenkin se antsa-vaihde päälle ja ammuin kiekkoni liikaa oikealle ja sinnittelin tuon tuplabogiin. Olen siis selvästi parempi tekemään pelikirjoja kuin toteuttamaan niitä :D

Kymppiväylän mokailin tuplabogiin ihan vaan heittämällä kiekon aina juuri sen verran metsän puolelle, että jokaisen heiton jälkeen tarvittiin se pieni palauttava keskelle väylää. Loistavaa peliä - not. Kallion päältä napsin kuitenkin ihannetuloksen, vaikka sain siinä avauksella puuosuman ja olin vain metrin päässä jyrkänteen ja suon reunalta... seuraava kallioväylä tutusti avauksella sweet spottiin ja kakkosheitto ihan vituralleen: bogi. Mandoväylällä avaus Purella kauniisti väylälle ja kakkosheitto hiukan liikaa hyssessä tulimuurahaisten rinteeseen: nopeasti nakattu bogi. Pitkä par3-väylä (joka on kyllä moraalisesti par4) pienellä epäonnella tuplabogiin ja enää oli mukava lopetus edessä: liidätykset ja sen semmoiset. Tykkään Sibben loppuväylistä, sillä niissä on rauhallisempaa pelata pitkän ja tarkan metsäosuuden jälkeen.

Loppu menikin aika lailla nappiin, sillä otin noilla viidellä väylällä ainoastaan +2 lisää tulosta ja sain näin yhden heiton parannuksen edellispäivään! Ilahduttavasti molemmat liidätykset sujuivat aivan nappiin lisääntyneestä tuulestakin huolimatta ja viimeisellä väylällä otin suosiolla nostobogin enkä lähtenyt puttaamaan kymmenestä metristä kun takana on putoava rinne. Peliseura oli kyllä jälleen ihan loistavaa ja kyllä vahva veikkaus on, että Artusta kuulemme vielä - sen verran komeasti poika pelasi ja sen verran jäi vielä niitä ketjuista pudonneita putteja hampaankoloon... Teean kanssa jatkamme sen päivän odottelua, kun hän nappaa minusta voiton, enkä ollenkaan epäile, etteikö se vielä olisi edessä. Ihana aurinkoinen Teea!

Koska tärkeintä ei ole voitto vaan hyvät jälkipelit, vietimme fribaporukassa iltaa grillaillen makkaroita ja grillitassuja osin sateisessakin Suomen suloisessa suvessa. Kun grillailua ja sadetta oli saatu riittävästi, siirryimme katoksen alle puttailemaan - mitäs muutakaan :D Tulihan siinä monenmoista kummallista heittoa nähtyä, Juhan käsistä ainakin lähti niin ovelaa kierreputtia, että tuolla voisi yllättää itsensä lisäksi kanssapelaajat... jäämme odottamaan koska tuo tuodaan virallisille kisa-areenoille. Lisäksi puttailimme väärällä kädellä ja forella ja vaikka ja mitä ennen kuin uni alkoi hiipiä silmään ja siirryimme telttaan kuuntelemaan sateen rauhoittavaa ropinaa. Mukava juhannus ja loistoseuraa! Kiersimme vielä sunnuntaina Hollen kanssa Sibben radan Best Shottia pelaten, paripelinä, ja tuolla pelituloksella olisimme olleet jaetulla ykkössijalla torstain paripelissä! Ei huono!

Loma edessä, kesän kuumimmat päivätkin varmasti vielä edessä. Näilläkin kesämuistoilla jo saa hymyn huulille, hienoa kun lähdimme Sibbeen keskikesää viettämään :) Oletko sinä mukana ensi kesänä? Jos Suomen kesä, aurinko, frisbeegolf, hyvä seura ja majoitus joko leirintäalueella taikka Villassa ovat sydäntä lähellä, niin mikä ettei!