Metsäväylillä tunnelmat hiukan kohosivat ja niistä löytyi ihan mukavaa haastetta. Tiukkoja metsäpillejä oli parikin, lopuissa väylä oli helpommin pelattavissa.Tuplamandoa väylällä #16 jäin miettimään, vaikka treenikierroksella siitä läpi pääsinkin. Kauempana tiistä olevat mandot kun eivät ole suosikkejani kisajännitykseen yhdistettyinä... jonkinlaisen pelikirjan sain kuitenkin tehtyä ja hiukan päälle +10 tuli harjoituskierrokselle tulosta kerrytettyä. Ei siis kuitenkaan ihan mahdoton rata, ensivaikutelma vain hämäsi.
Kävin vielä perjantainakin Sonjan kanssa kiertämässä nuo 9 ensimmäistä väylää ja sen aikaa nuorimmaiseni kiipeilivät kaikilla tasoilla Talma Activity Parkissa. Ilma oli kuuma ja lähes tuuleton ja nyt kun väyliltä oli ajettu niitty pois, pääsivät ne paremmin oikeuksiinsa ja niissä alkoi näkyä kauneuttakin. Ykkösväylän heitin jopa pitkäksi avauksellani ja kolmosellekin löysin hyvän pelitaktiikan: kummulta kummulle ja par korttiin. Myös kapeahko väylä #7 OB-alueineen oli pelattavissa seiftaamalla par-tulokseen eikä oikeastaan muilla väylillä ollut selvää pakkobogin makua kuin saarekeväylällä #5, sillä siihen osuminen tuotti vaikeuksia. Jos pituus riitti, tarkkuus ei. Samoin väylä #4 tuntui loivan ylämäen kera niin haastavalta pelata kahdella heitollakaan korille, että siihen merkkasin suosiolla tavoitteeksikin bogin.
Ensimmäinen kisapäivä valkeni kuumana ja helteisenä erittäin huonojen ja katkonaisten yöunien jälkeen. Peliseuranani oli kaksi MA3- ja yksi MPO-luokan pelaaja, mukavaa porukkaa niin kuin näissä kisoissa aina tuntuu olevan. Kierroksen alku sujui nostojen voimalla - kahdelle ensimmäiselle väylällä nostopar, neljälle seuraavalle nostobogit. Puttimatkaa oli aina kymmenen metrin hujakoille ellei enemmänkin eikä puteilla päässyt tulosta parantamaan. Hiukan tuo alkoi mieltä madaltaa, kun neljän bogin jälkeen siirryimme väylälle #7. Lippikseni oli varmaan jo tässä vaiheessa läpimärkä ja litran vesipullostani oli juotuna yli puolet. Birdiebägiä piti puristella joka väylällä eikä varjopaikkoja ollut missään.
Seiftiavaukseni piti lähteä keskelle väylää, mutta jostain syystä päätin pelata nyt enemmän oikean kautta, ettei kiekko pyörähtäisi OB:lle vasemmalla kuten harjoituskierroksella kävi, tosin silloinkin kiekko jäi vielä niukasti sisälle. En ottanut huomioon tänään vallitsevaa tuulta ja kevyt Opto Air River ei pysynyt väylällä vaan jäi OB:lle, väylän oikealle puolelle. Jatkoheittoni toisen ja kolmannen OB-tikun välistä piti olla vielä seifti kulmaan, mutta sekin karkasi oikealle ja jäi OB:lle. Nyt oli jo viides heitto rangaistukset mukaan laskettuna edessä ja sen vippasin Roc3:lla nopeasti väylän kulmaan ja sieltä Pure korille. Tiesin, että päivän tulokseni tuhottiin juuri tässä ja nyt.
Seuraavalla väylällä lähestyminen meni pitkäksi ja pääsin jälleen nostobogin makuun ja liidätysväylällä #9 Pure kippasi vastatuulessa odotetusti oikealle rinteen puoliväliin. En vain jaksanut miettiä vaihtoehtoista kiekkovalintaa, vaikka pelikeli olikin aivan eri kuin pelikirjaa kootessani. Heitin nyt Opto Air Riverini flättinä suoraan kohti koria jossain 70-80m päässä ja silmäni meinasivat pullahtaa päästä, kun se vain liiteli suoraan ja pysähtyi korotetun korin taakse viiteen metriin. Ihannetulokseen oli ihan jees päättää etuysi, vaikka kokonaistulos ei mieltä lämmittänytkään.
Juoma- ja vessatauon jälkeen metsäväylät sujuivat ihan kohtuullisesti. Kympiltä bogi ja väylältä #11 hienosti par. Sitten taas bogi ja par. Loppuväylillä ei sitten enää mikään onnistunutkaan ja plussia alkoi kertyä kuin K-marketissa konsanaan... tuplamandosta pelasin "seiftisti" Purella ja hiuksenhienosti mandomissi. Mikään jatkoheittokaan ei onnistunut enkä oikein osannut tehdä hyviä päätöksiä niiden suhteen ja tuon "other" -tuloksen jälkeen nappasin vielä tuplabogit kahdelta viimeiseltäkin väylältä ennen kuin kierros oli ohi. Mahtava lopetus kierrokselle: +8 kolmelta viimeiseltä väylältä. Klassinen sulaminen? Silkkaa väsymystä?
Kierros oli valtava pettymys, mutta kertoo hyvin karua kieltään siitä, miten tärkeää henkinen peli on. Pään pitää olla skarppina koko kierroksen ajan, eikä väsymistä tai hälläväliä -fiiliksiä saa päästää pintaan. Mukava oli sen sijaan istahtaa vielä porukalla terassin lämmössä ja nauttia kylmä juoma sekä pientä suolaista välipalaa ennen kotiin lähtöä. Mila pelasi hienosti ekan kierroksen ja oli kahdeksan heiton turvallisen etumatkan päässä ja Sonja sai kannustuspalkinnon Suomi100-henkisestä ykköskierroksestaan. Kakkoskierrokselle pääsisimme siis pelaamaan vain omaa peliämme ilman tarvetta hyökätä tai pelata sijoituksista.
Tarkoitus oli nukkua hyvin seuraava yö ja olla virkeämpänä pelipaikoilla. Ihan ei mennyt putkeen ja unta tuli kerrytettyä viitisen tuntia ja sekin useassa pätkässä. Päässä pyörivät monenlaiset ajatukset ja huoneen lämpötilakin oli +24 mikä ei tarjonnut niitä parhaita eväitä nukkumiseen. Jo aamulla, kun heräsin tuntia liian aikaisin, tiesin, että tänään ei olisi kannattanut lähteä pelaamaan ollenkaan. Mieli ei tehnyt luovuttaa, joten keräsin kimpsuni ja kampsuni ja suuntasin pelipaikoille. Nyt ilma oli hiukan viileämpi eikä aurinko porottanut, josko se auttaisi olotilaan.
Saimme pelata FM1-luokan naisten kesken kolmistaan ja se ainakin nopeutti peliä hieman. Lisäksi naisten kesken on aina vielä rennompaa pelata, mikä on osaltaan hyvä ja toisaalta taas joskus huonokin asia... rento höpöttely luo leppoisaa höntsäfiilistä kierrokselle, mutta samassa luokassa pelaaminen taas kilpailuasetelmaa ja toisten pelaamisella on eri tavalla merkitystä omaankin peliin. Nyt tosin erot olivat jo lähtiessä niin suuret, että kilpailuasetelman sai työntää taka-alalle. Tosin aloitin kierrokseni vahvasti ottamalla ykkösväylältä pirkon, mutta siihen se sitten jäikin.
Korjasin pirkotuksen aiheuttaman miinustuloksen mokaamalla kakkosväylän helpon saarekkeen ja ottamalla siitä heti bogin. Kolmoselta sain helpon parin pelaamalla sen täysin pelikirjan mukaisesti ja väylät #4 ja #5 vastaavasti pelikirjan mukaisesti bogiin. Kun nappasin vielä kutosväylältäkin ihannetuloksen, olin henkisesti asennoitunut pelaamaan seiskaväylän tarkasti. Heitin siihen nappiavauksen ja vasta kakkosheiton OB:lle. Vielä puttimoka ja tuplabogi korttiin - toki se oli 2 heittoa vähemmän kuin ykköskierroksella, mutta luokatonta silti. Kasiväylälle samat lähestymismokat kuin ekallakin kierroksella ja siltä bogi ja etuysin viimeisellä väylällä avaus Opto Anchorilla kippasi täysin enkä saanut lähestymistäkään korille. Enkä kolmosheittoakaan. Tuplabogi siitä. Parannusta ekaan kierrokseen kahden heiton verran eli en voinut olla tyytyväinen peliin tänäänkään.
Metsäosuus on usein se, jolla tulosta tehdään suuntaan taikka toiseen. Tänään se meni kaksi heittoa edellispäivää paremmin, mutta onnistuneeksi ei voi tulosta kutsua, kun vain kahdella väylällä onnistuin pelaamaan parin - näistä ensimmäisenä jälleen onnistuminen väylällä #11. Väsymys tuntui heikentävän päätöksentekoani niin, etten pystynyt korjaamaan virheitäni vaan tein niitä herkästi lisää. Puteista katosi itsevarmuus ja mokasinkin niitä 5-6m matkalta vähintään kaksi. Vastoinkäymisten sietokyky oli hyvin lähellä nollaa enkä jaksanut välittää tuloksesta tai siitä, menisikö lähestymiseni pitkäksi. Halusin vain pois. Väsymys on minulle tuttu olotila vuosien takaa ja kun se on riittävän syvää, millään ei ole enää väliä. Mikään ei tuota tyydytystä eikä mistään saa nautintoa.
Loppuihan sekin kierros lopulta monien epäonnistumisten jälkeen ja pääsimme laskemaan tuloksia yhteen. Onneksi olimme kierroksella Milan kanssa, häneltä sain tukea jaksamiseen loppuun saakka ja kannustusta silloin kun tuntui, että laitan pillit pussiin. Huumoriakaan unohtamatta - onhan meillä molemmilla hyvässä muistissa Westside Discs Tyyni 2017 -kisan romahdukseni ja sitä seurannut pirkotus ja nousu loppukierroksella. Mahtavaa saada pelata tällaisessa seurassa, jossa kaveria ei jätetä. Mutta olihan helpotus päästä viimein raahustamaan terassille ja istahtaa nauttimaan se kylmä juoma! Puhumattakaan siitä, kun kotiin päästyäni rojahdin sänkyyn ja nukuin lähes kolme tuntia yhteen soittoon.
En tiedä, sainko tästä kisasta tulevia kisakierroksiani ajatellen jotain hyvää varastoon. Ainakin sen ymmärrän nyt viimeistään, kuinka tärkeää pään kasassa pysyminen pelaamisen kannalta onkaan. Se ratkaisee kaiken silloin kun vastakkain on taidollisesti suunnilleen samantasoisia pelaajia. Ihan kaiken. Onneksi ilmat nyt viilenevät, jospa sitä pääsisi keräämään voimia seuraavia kisoja silmällä pitäen. Jospa sitä saisi tämän pääkopan, jota kauniisti sipuliksikin kutsutaan, taas kasaan ja itseluottamuksen rippeet kursittua kokoon. Ainakin sitä kohti mennään, askel kerrallaan.
Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla
Nimikoidut minimarkkerit - how cool is that!
Ekan kierroksen tulostenlaskua
Palkinnot olivat hienot kuten aina Sipoon Discstroyersien kisoissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti