Puijon ja Huuhanmetsän kierrokset

Kesäloman alku on jo aivan nurkan takana, joten siirsimme asumuksemme Savon seudulle hyvissä ajoin. Aamupäivä meni sadetta pidellessä, mutta sitten taivas aukeni ja otimme suunnaksi Huuhanmetsän. Olen pelannut siellä ainoastaan B-radan, eli tuntemattomia ja uusia väyliä oli radalla 7 kpl ja koska ne pelataan lauantain Kuopio Open -kisassa, oli niihin nyt viimeistäänkin aika tutustua.

Matkan varrella oli sopivasti Frisbeemarket, jonne minulla oli 50€ lahjakortti Iso Parta -kisasta voitettuna. Hetkisen siinä selailin hyllyjä ja nopeasti päädyin valitsemaan käteen tosi hyvältä tuntuvan Coren seuraavaksi suoraksi midarikseni. Nappasin niitä kaksi kpl ja lisäksi yhden kopittelukiekoksi sopivan Bite -koirakiekon. Hollekin valitsi bägiinsä pari uutta kiekkoa ja hetkisen rupateltuamme olimmekin taas matkalla. Mukava paikka pistäytyä!

Huuhanmetsän uudet väylät olivat kohtuullisen haastavia ja olihan sinnekin hiukan kasvanut heinää väylille sitten viime käyntimme keväällä. Vaihtelevia ja mielenkiintoisia, osa tiukemmin metsässä kuin toiset. Eiköhän noidenkin kanssa pärjätä kisassa, vaikka nyt kyllä pelasin yhden pitkähkön ylämäkiväylän niin napakasti ihannetulokseen, että nostan hattua itselleni, jos saman toistan kisassa. Nähtäväksi jää, miten kisajännitys vaikuttaa.

Heittelimme vielä kentällä uusia kiekkojamme ja vertailun vuoksi mukana oli vanhojakin. Kylläpä Jade ja Diamond liitelivät upeasti pitkälle kentän toiseen laitaan kun sain niihin kunnolla spinniä! Uuden Diamondin ostin jo maanantaina Frisbeepointista ja samalla nappasin yhden uuden Jadenkin, sillä vanha luottokiekkoni alkaa olla melko rispaantunut jo rimmistään. Yhtä hyvin se silti liiteli tuon uuden kiekon kanssa, ei ole kärsinyt kolhuista.

Pientä välipalaa ja sitten Puijolle, aivan uusi rata minulle. Olen katsonut SM-kisavideon, missä radalla pelataan ja siitä olen muodostanut jonkinlaisen kuvan edessä olevista haasteista. Mukavalta vaikutti. Aloitimme väylältä 6, sillä halusimme ehtiä pelaamaan ainakin nuo liidätysväylät jos aika kävisi tiukalle. Metsässä kun väylät ovat - no, metsäväyliä :)

Väylillä oli mukavaa haastetta, ja jos ne olivat aukeita, oli reunat kepitetty ahkerasti eikä liian laajoja linjoja voinut viskellä. Yhdellä taas tiipaikka oli sijoitettu puiden taakse kapeaan kujaan, jolta päästyä aukesi sitten suuremmat ja laajemmat alueet valkoisine kepityksineen. Tarkkaa peliä ja tarkkoja heittoja vaativa rata - siinä ensimmäinen mielikuvani. Tykkään kyllä pelata avoimia väyliä varsinkin nykyään, kun heittopituus on kasvanut viime vuodesta ja avoimuutta pääsee paremmin hyödyntämään. Kun kiekon lentoradan tuntee, osuu se helpommin myös pelialueelle ja sehän se vasta mukavaa onkin. Yllättävän hyvin pysyin kepitysten sisällä, sillä taisin heittää OB:lle vain yhden kakkosheiton, jolla testasin toisenlaista pelistrategiaa. Mandon kyllä missasin yhdellä tuplamandoväylällä, vaikka ajatuksena oli pelata seiftisti. Aina ei voi onnistua.

Alamäkiväylällä #12 oli mahtavaa päästä liidättämään kiekkoa niin paljon kuin sielu sietää! Tilaa oli, mutta vastatuuli laittoi valitsemaan vakaamman Riverin tuohon avaukseen ja hyvin se toimi. Kakkosheittoni feidasi hiukan liikaa metsään päin, mutta tällä kertaa metsä palautti sinne kuulumattoman esineen ja pääsin jatkamaan avoimelta. Seuraavalla väylällä taas heitettiin kapeaa ränniä ylämäkeen ja tänään oli tarkkuus kohdallaan enkä saanut väylältä yhtään ylimääräistä heittoa. Loistofiilikset!

Puijon väylät ovat kyllä mahtavan monipuoliset ja siellä on osattava pelata todella monipuolisesti päästäkseen hyvään tulokseen. Tykkäsin! Oma tulokseni meni hiukan päälle +10 ja siihen olin ihan tyytyväinen. Kisaan mennään nöyrällä asenteella, nämä eivät ole mitään täyteväyliä vaan jokaiseen on laitettu joku tekninen haaste pelaajalle - olkoon se sitten loiva antsa, suora ylä- taikka alamäkiheitto tai määrämittainen hysse kulman taakse. Mukavaa päästä pelaamaan tänne ja haastamaan itsensä sekä kanssapelaajat :)