Ryhmässäni oli ennestään tuttuja Johanna, jonka kanssa pelasimme Peurungalla kevään avajaiskisaa sekä Tuukka, jonka kanssa pelasin juuri tämän viikon viikkokisassa Partaharjulla. Rennolla mielellä siis kisaamaan ja aloitusväylämme oli #2. Jotenkin koko kisafiilis oli niin vapaamuotoinen, että unohdin jopa ilmoittautua ennen pelaajakokousta - ja kun sitten pelaajakokouksen alettua hiippailin kohti TD:tä, hän mainitsi nimeni ja että merkattu on paikallaolijaksi. Miten se oli - apina ei tunne ketään, mutta apinan tuntee kaikki 😊
Aloitusväylältä sain pienellä häsläämisellä parin, mikä toi kivan fiiliksen. Tiesin, että seuraavilta väyliltä tuo tulos olisi melkoinen voitto. Hyvinpä tiesin, sillä kolme seuraavaa väylää menivät tulokseen: tupla, tupla ja tripla! Huh, kylläpä minua nyt koeteltiin kun näihin mahtui vielä kaksi epävarmaa yläpeltiputtiakin. Avauksissa ei ollut suurempaa hankaluutta, mutta väylällä pysyminen ja korille pääsy vaativat puuosumia. Huuhanmetsää ei turhaan sanota Suomen haastavimmaksi metsäradaksi.
Väylälle #6 sain hyvän avauksen Opto Jadella hiukan oikeaan reunaan ja sieltä pitkä putti korin alle. Ihannetulos lämmitti mieltä ja nyt päätin pelata jatkossa tarkemmin. Väylän #7 avaukseni Vip Air Hiiden Hirvellä menikin aivan nappiin ja siltä sain kierroksen ainoan birdien noin viiden metrin putilla. Mahtavaa! Näistä pitää ja saa iloita! Johanna kyseli tiesinkö termin "pirkkoämpäri" ja hetken pohdiskelimme, onko kyseessä tyhjä ämpäri vai olisiko sellaisessa jotain sisältöäkin. Kuulemma jossain kisoissa naispelaaja saa sellaisen pirkotettuaan väylän... ehkä tuonkin tarina vielä joskus selviää - nyt tosin jäin ilman ämpäriä 😊
Pirkollisvero iski sitten jo heti seuraavan väylän avauksessa kun täräytin heti ensimmäisiin puihin kapealla väylällä. Sohellukseen meni yllättävän monta hettoa, sillä väylillä on kuitenkin pituutta ja mandoki piti kiertää väylän puolivälissä ja lopuksi selviytyä ylämäki korille ja putti sisään. Tuplabogi. Tuntui kyllä päättymättömältä kärsimykseltä koko väylä! Siihen päälle kaksi bogiväylää ja ilahduttavasti par väylälle #11, joka olikin yksi harvoista hengähdysväylistä tällä alkupuolikkaalla korotettuine koreineenkin. Par oli lähellä jo edellisellä ylämäkiväylällä, mutta rinneputtini oli siinä liian varovainen ja alaraudan päältä kellahti lätty maahan.
Väylällä #12 meni jokunen hetki kun etsimme ryhmämme MPO-luokan pelaajan avauskiekkoa sitä kuitenkaan kolmessakaan minuutissa löytämättä. Muutenkin perässämme oli aina porukka odottamassa, sillä heitä oli kolme ja meitä neljä, ehkä hiukan hitaampaakin vielä. Pelasin tähän vielä tuplabogin ja seuraavan väylälle #15, jolla en pysynyt taas väylällä ollenkaan. Yllättävän paljon oli tänään tarkkuuden kanssa ongelmia ja olin turhan usein jossain puiden keskellä selviytymässä sen sijaan, että olisin pelannut väylää pitkin vaikka putterilla. Hyvä muistaa ensi kerralla kun tänne tulen kisaamaan!
Koska rata on minulle niin vieras, en muista väyliä ja niiden numeroita. Sen kyllä muistan, että tällä kierroksella tein pelillistä historiaa: avasin n.80m väylän forella! Väylä oli loivaan alamäkeen heitettävä puupilli, joka kaartuu puolivälin kieppeillä oikealle eikä siihen oikein antsaa saa taipumaan millään. Mietin ja mietin, uskallanko. Koska löysin foreen aivan uuden ulottuvuuden tässä viikolla kun treenailimme Hollen kanssa Lepikän kentällä ja sain siellä parhaimmillaan 60m liitäviä heittoja aikaan, päädyin uskaltautumaan. Mielestäni foreen oli nyt sen verran luottoa. Ja kyllähän se toimi! Avaukseni Vip Air Hiiden Hirvellä päätyi n. 20m päähän korilta ja sain siitä melkoisen näppärästi parin korttiin, wau!
Väyliä Huuhanmetsän radalla on 24kpl ja sekin laittaa pään sekaisin eri väylien muistamisen kanssa. Loppupuolella oli muutama avoimempi väylä, jotka ovat vain A-radalla mukana, ja niistä olisin mielelläni napannut ihannetulosta toisen perään. Perushelppoja väyliä, mutta avaukset päätyivät hankaliin paikkoihin niiden ainokaisten puiden juurelle, joita väylillä oli. Itsehän ne heitin ja syynä oli tuolla tuntunut pieni vastatuuli, joka laittoi valitsemaan turhankin vakaata kiekkoa. Heitin nuo painavammalla Opto Riverillä kun normisti olisin valinnut Jaden tai Opto Air Riverin. Ihan kohtuullista tulosta silti ja sainpa tuonne kierroksen loppupuolelle kolmen väylän mittaisen par-putkenkin mahtumaan.
Hienointa oli ehkä väylälle #21 osunut pitkääkin pidempi avaus Frost Diamondilla, joka liiteli osumatta mihinkään ja päätyi varmaan jonnekin 90m päähän tiiltä! Olimme varmaan jokainen yhtä ihmeissämme, että mistä tuo heitto tähän saumaan tuli. Sain lähestymiseni tuolla haastavalla par3-väylällä kympin ringin laitamille ja ai että kun tuo pitkä putti lötköäkin lötkömmällä Purellani napsahti kilahtaen koriin - se maistui! Ei kirpaissut niin paljon seuraavan väylän tupabogikaan, puttimissin kera. Jos joku kori antaa, toinen ottaa.
Kierros oli mukava päättää ykkösväylän helppoon pariin ja suunnata viimeinkin ansaitulle pizzalounaalle läheiseen Pizzan paikka -nimiseen hyvän palvelun paikkaan. Suosittelen, myös pizza maistui! Jälkipelailimme siellä Hollen, Tapion ja Teijan kanssa ja ihan jokaiselle tuntui osuneen joillain väylillä niitä puitakin eteen. Jännä juttu! 😃
Sopiva annos oli puolittaa pizza Hollen kanssa, sillä eväällä sekä puolen litran cokiksella jaksoimme lähteä Puijon upeisiin maisemiin ja tuuliin. Siellä olikin selvästi kovempi tuuli kuin keskiviikon käynnillämme ja nyt vaihtui bägin sisältö hiukan vakaampaan suuntaan. Pääsimme kaikki viisi naista pelaamaan samaan ryhmään, mikä tiesi hidasta kierrosta... mutta rentoa, omalla tavallaan.
Aloitusväylämme oli tuplamandoväylä #18. Päätin pelata tuon midarilla tai putterilla mandolle, mutta en sitten siihen kuitenkaan osunut ja päädyin dropparille. Siitä Frost Diamondilla pitkälle väylän avoimelle osalle ja seuraavaksi Vip Air Hiiden Hirvi korin alle ja bogi korttiin. Ihan jees aloitus, vain yksi liikaa pelikirjaan. Pelasin myös ykkösväylälle kakkosheitolla OB:n ja sillä pääsin seuraavalla heitolla reilun kympin putille. Putti upposi kauniisti sisään megasoft Purella! Ei huonosti tuo bogi, kun ihan jokaista heittoakaan ei itse tarvinnut heittää 😊
Bogiputki jatkui vielä kolmen väylän verran, kun pitihän siellä olla puttimissiä vastapainoksi ja hiukan huonoa lähestymistuä ja haastavalla väylällä #4 bogi on par. Vitosväylällä pääsin ihan hienosti pitkälle väylään kahdella heitolla, mutta lähestyminen vastatuuleen meni aivan reisille. Kaksi lähestymisheittoa ja puttimissi: tuplabogi. Tuulipelaaminen - lisätreeiä lähestymisiin, kiitos!
Nyt päästiinkin sitten niiden tuuliväylien kimppuun toden teolla. Kutonen meni mummotuksella korin alle bogiin, seiskalla oli CTP-väylä ja vaikka sain kiekkoni lähimmäksi koria, olin OB:lla ja palkinto meni sen paremmin ansainneelle Justinelle. Kasilla sain loistoavauksen, mutta kummulla ja rinteessä seivovalle korille vastatuulessa lähestyminen meni hiukan liian pitkäksi, vaikka heitin sen XXX:llä ja mummotin jälleen korin alle bogin. Päivän teemana tuntui olevan outin unohtaminen, tylsää mummotusta väylästä toiseen.
Väylällä #9 heitimme kauniisti lähes jokainen mandopuuhun ja jatkoimme siitä mandolta avoimelle tuulialueelle. Luotin Frost Diamondin kippaavan sen verran, etten laittanut siihen antsaa, mutta niin vain sekin päätyi vastatuulessa feidaamaan OB:lle. Liian korkea heitto, kun tuuli pääsi siihen kiinni. Tähän tulikin sitten pelattua tuplabogi kun korille pääsy vaati vielä lähestymistä ja mummotusta. Samoin väylä #10, nyt oli selkeästi tulospäivä - eikä siinä hyvässä mielessä.
Välissä pääsimme metsän puolelle liidättämään puttereitamme alamäkipilliin ja se virkisti myös siltä osin, että pääsimme pois paahtavasta auringosta. Justine laittoi sellaisen jännitysnäytelmän päälle, että viimeiseen saakka uskoimme näkevämme nyt holarin, vaan kiekko päätyi suoraan korin katolle, josta otti reilunpuoleiset skipit kauas alamäkeen. Ei ollut paljosta kiinni! Oma avauksei oli suora, mutta liian matala ja näin siitäkin par korttiin.
Väylä #12 on mahtava ja pitkä liidätysväylä, johon sain liiankin tussahtavan avauksen. Kakkosheitto meni pidemmälle ja kolmosella olin mantereen reunalla aivan kuten pelikirjakin sanoi. Sitten laitoin vakaamman kiekon pois ja nappasin Puren käteeni, kun en tuntenut enää tuulta. Virhe! Vielä kun heitin tuon kiekkoni aivan liian flättinä, päätyi se OB:lle tuolla helpolla lähestymisheitolla ja näin sain kaksi ylimääräistä lukemaa tuloskorttiini. Jippii. Tripla.
Nyt alkoivat ylämäkiväylät ja ensimmäisenä "mehupilli", eli parin metrin levyinen ylämäkiväylä, pituutta 84m. Aiemmin ajateltuna kauhistus, mutta nyttemmin olen kääntänyt ylämäkikammoni aivan toiseen äärilaitaan ja pidän näitä jo vahvuutenani. Tänään tästä loistava suora heitto, kiekkona NBDG Pursi, ja samalla kiekolla lähestyminen kymppiin. Jälleen löysä Pure sai kunnian kilahtaa koriin ja ilahduttaa minua par-tuloksella!
Väylällä #14 jäin hiukan liian pitkälle par-putille ja siltä bogi, mutta seuraavalta väylältä taas par. Bogin vuoro oli väylällä #16, ei vaan käsi riitä tuohon ylämäkeen heittää kahdella korille. Nyt oli edessä enää viimeinen väylä enkä ollut miettinyt kokonaistilannetta ollenkaan. Olin ajatellut Teijan tiukan alun jälkeen, että hän on ilmiselvästi hopealla ja minulle tulee kolmossija, vaikka eroa oli Huuhan kierroksen jälkeen ainoastaan kaksi heittoa. Pelasin tuo viimeisen heiton pariin ja yllätyin kun jäin kakkossijasta vaivaisen yhden heiton verran! Ansaitusti siis pronssia 😊
Hieno kisa ja kaksi hienoa mutta ah, niin haastavaa rataa! Olihan päivä, joka ei päättynyt vielä tähän, sillä ajelimme Hollen kanssa vielä Matkustajasatamaan nauttimaan muikkuateriaa Lauri Tähkän esiintyessä viereisellä lavalla, Kuopio Wine Fest oli siis kyseessä. Upea, upea kesäpäivä! Näillä muistoilla jaksetaan taas puttailla pitkän talven yli. Ihan parasta!
Puijon torni katselee Puijon väylälle #1
Justinen lähestyminen väylällä #8
Me naiset samassa selfiessä
Pokaalirivistö oli näyttävä
Grandmasters -luokan palkitut hymy korvissa
Olihan siellä minullekin oma pysti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti