Pääsin jälleen kerran pelaamaan oikein hyvässä ja leppoisassa seurassa Kaatiksen ykkösrundia ja kun Holle oli vielä caddiena niin mikäs siinä oli kaunista kesäpäivää viettäessä. Ihan parasta! Sain aloitusväyläni #2 pelattua pelikirjan mukaisesti bogiin ja pahin jännitys oli selätetty. Väylältä #3 olisi ollut par ihan jees, mutta koska avaukseni päätyi hiukan metsän puolelle ja tuolle haastavalle rinnekorille pitää päästä aivan nostolle, bogi kelpasi... etenkin kun seuraavalla väylällä #4 pääsin viiteen metriin puttaamaan ja niin vain napsahti päivän ensimmäinen birdie korttiin! Mahtavaa!
Vitosväylän pelasin ihan jeesheitoilla ja olin ensimmäistä kertaa tässä koskaan par-putilla. Wau! Tällä kertaa yläpanta oli kutsuvampi ja nappasin bogin aivan kuten seuraavallakin väylällä #6, joka oli kyllä pelikirjassa merkattu ihannetulokseen. Mandoväylä #7 on aina ollut kompastuskivenä, mutta nyt pelasin sen kahdella pitkällä heitolla jo alle kahteenkymppiin ja siitä nostopar korttiin. Jep jee, upea väylä! Kasilla heittoni liiteli hiuksenhienosti korin takana olevan laatikon reunojen yli ja siitä bogi, par2 kun tuossa lukee taulussa.
Väylälle #9 valitsin midarin avaukseen, NBDG Pursi olisi juuri se oikea. Ja se ei pettänyt minua: täydellisesti väylää pitkin kulkeva avaus, joka kaarsi lopussa vasempaan väylän mukana. Kakkosheitolla sama kiekko, sama heitto ja nyt oltiin jälleen keskellä väylää ja edessä enää korille lähestyminen. Nyt olisi pitänyt ottaa putteri, sillä olin sen verran lähellä koria. Midarilla kuitenkin jatkoin, joten jouduin hiukan liikaa vasempaan ja sieltä 8m puttini kolahti kovaa yläpantaan. Pienellä harmituksella bogi. Mutta vain pienellä, sillä tuo väyläpeli oli kyllä mannaa sielulle.
Kymppiväylällä lähestymiseni jäi hiukan kauas korista ja turha bogi tästä. Mutta ei tuo mitään, sillä suurin kompastuskiveni, väylä #11 oli edessä... Tässä tein kaikki suurimmat virheet, mitä kierrokseen mahtuu. Liikaa yritystä avauksella ja päätyminen mörriin aloitti lukemien keräilyn. Sieltä kun sitten selvisin, pääsin aukealle ja nyt yritin korvata menetyksen pyrkimällä niin pitkälle kuin mahdollista, vastatuulestakaan välittämättä. Opto River ei ollut riittävän vakaa kiekko tähän, enkä heittänyt sitä edes hyssessä, joten sehän kaarsi kauas oikealle alarinteeseen. Koska rinne vai laskeutuu pitkälle oikealle, ei vastaavasti kiekolla ollut mitään kiirettä laskeutua maahan ja se liiteli kauas, lähes väylän #15 korille saakka! Jippii, ylämäkeen siis ja kahdella täydellä heitolla korin tasalle. Nyt oli edessä putti viidestä metristä puhaltavaan vastatuuleen, alla rinne ja suurensuuri rollivaara. Vaihtoehtona oli mummottaa korin alle ja ottaa kaksinumeroinen lukema korttiin. Ei antanut pää periksi. Halusin selviytyä edes ysillä ja näin puttasin vahvalla spinnillä kiekon koriin. Jes! Yksi hyvä heitto tällekin väylälle :)
Niin - se tuuli... säätiedotushan lupasi 0-1m/s tuulta tälle päivälle ja kyllä alkukierros olikin melko tuulettoman tuntuinen - Kaatikseksi. Totuus nyt kuitenkin näytti siltä, että kyllä näillä tietyillä väylillä tuulee silloinkin kun ei oikein tuule ja näin oli laita myös väylällä #12. Avaus Gold Culverinilla ja sieltä Opto Anchor sivutuulta hiukan hyväksikin käyttäen korin alle ja par. Maistui. Seuraava par2 -väylä samoin kolmella heitolla ja hieno par4-väylä #14 tarkasti pelaten ihannetulokseen. Moraalisesti siis kolme par-tulosta peräkkäin, eli solidia peliä ja katastrofiväylä oli unohdettu. Par oli niin lähellä myös väylällä #15, johon sain mahtiavauksen mukaan ottamallani löytökiekolla. Siksi löytökiekolla, ettei mene oma luottolätty alhaalla väijyvään lutakkoon ja heittäminenkin on rennompaa :) Kakkosheittokin ihan ok, putille jäi matkaa alle 7m ja silti laitoin sen yläpantaan! Onneksi edes Ohjaaja1 -kurssimme vetäjä Marko Timonen sattui näkemään avaukseni ja peukutti näkemälleen :)
Ylämäkiväylän #16 aloitin surkeasti paukuttamalla puuhun, johon en ole koskaan tässä avannut. Siitä selvittyäni väylätulos painui tuplabogiin - kierroksen ainoaan. Väylällä #17 avaukseni taas lähti liikaa varovaisuuttani hyssessä ja sieltä lähestyminen vaati bogin korttiin. Kai kiekon kippaaminen oikealle väylällä #11 jätti alitajuisen kammon, vaikken ole tällä väylällä koskaan oikealle rinteeseen joutunutkaan, eikä kiekko sinne kippaisi tällä tuulen suunnalla. Seuraavat kaksi väylää sain vielä pelattua ilahduttavasti par-tulokseen ja enää oli ykkösväylä pelattavana ennen siirtymistämme Hillside Golfin puolelle lounastamaan.
Ykkösellä sain parhaan avaukseni koskaan ja pääsin korin oikealle puolelle puun juurelle puttaamaan. Puttiasento ei ollut paras mahdollinen, kumarassa oksien takia ja jalat hiukan huonoilla paikoilla. Silti tuo putti olisi pitänyt upottaa! Matkaa oli viitisen metriä ja tuo puttimissi kyllä harmitti - koskaan kun en ole pariin pelannut tuota par2-väylää ja kerrankin siihen oli loistava tilaisuus! Yllätys oli kyllä melkoinen kun olin eka kierroksen jälkeen sijalla kolme ja vain yhden heiton päässä kakkossijasta. Loistavaa! Toinen kierros menisi kuinka menisi, tämä oli jo voitto minulle ja tälle päivälle :)
Lounas upeassa miljöössä maistui loistavasti ja hyvässä seurassa oli mukava jälkipelata sekä höpötellä kun aikaakin tuossa oli golfkentän vapautumista odotellessa. Mahtavaa päästä tänne pelaamaan! Käytiin ihan vain katsastamassa miltä siellä kentällä näytti ja olihan pitkiä väyliä edessä! Käpän pelikirjan rakennusta seurasimme parin väylän verran, mutta itse tyydyin katselemaan muiden heittämistä. Saisihan sitä taas pelata myöhemmin tarpeeksi itsekin. Taivas meni nyt pilveen ja se hiukan helpotti tulevaa koitosta, hikistä puuhaa tuo oli muutenkin.
Golfkentän kierrokselle pääsin pelaamaan naisporukassa, me neljä muodostimme naisten kärkipoolin ja pääsimme starttaamaan väylältä #1. Heti ylämäkeen par3 ja matkaahan taisi olla vaatimattomat 153m... jos jo Kaatiksella par-luvut pitää unohtaa, niin täällä ne sai todellakin laittaa sivuun ja pelata omaa peliään. Sopii minulle, en halunnut laskea tuloksia enkä miettiä par-lukuja koko kierroksella, vaan ainoastaan nauttia tästä tapahtumasta ja paikasta, johon nyt ensi kertaa pääsin mukaan lempilajiani harrastamaan. Heti alkuun kävi selväksi, että meillä naisilla oli hulvatonta pelata yhdessä ja huumoria ei kierrokselta tulisi puuttumaan. Ihanaa porukkaa!
Ykkösväylällä hölmöilin jonkin verran, mutta kakkosväylällä unohdin hetkeksi liikayrittämisen välttämisen ja läväytin sellaisen mega-antsan, ettei pahemmasta väliä. Antsaahan tuolla väylällä tarvitaan vain jos kiekko on vakaa, mutta minun alivakaalleni se oli turmion alkua ja näin palasin jälleen pahasti mäen alle väylälle #1 miettimään, pitäisikö hiukan rauhoittaa peliä. Samaa sanoi viisas caddieni: nyt kierroksia ainakin 20% alemmas. Näin pelasin tuon reilut 200m pitkän par3-väyläni loppuun ja sai pahimmat voimainnäyttöhaluni tasaantumaan. Nyt normipeliä, ei liikaa repimistä, vaikka nuo aakeat laakeat väylät suorastaan huutavat pelaamaan "ainatäysii" :D
Nyt peli lähti kulkemaan kivasti ja huomasin pystyväni pelaamaan ihan samalla heittomäärällä kärkinaisten kanssa. Tuo jos mikä rauhoitti peliä. Otin tämän tilaisuutena päästä treenaamaan pitkiä heittoja ja kyllä minä näistä nautinkin! Etukäteen mietin, että pelaaminen pitkillä avoimilla väylillä olisi tylsää draivaamista draivaamisen jälkeen, mutta kyllä väylille oli saatu monipuolisuutta ja vaikka heittojen piti olla pitkiä, niin olihan siitä etua, jos ne samalla suuntautuivat oikeaan suuntaan. Meillä oli aivan loistoporukka, pitkästä aikaa pääsin näiden ihanien pro masters -naisten kanssa taas pelaamaan ja kyllähän se pelillistä itsetuntoa kohotti päästä samoihin väylätuloksiin. Tykkäsin - pelistä, kentästä, väylistä, seurasta ja olihan minulla vielä maailman paras caddiekin :)
Loppua kohti huomasi, kuinka jutut muuttuivat aina vaan levottomammiksi ja tunnelma väsyneen hysteeriseksi. Aloimme kaivata kylmiä terassijuomia, vesi maistui suussa tympeältä ja kaikki nauratti. Pohkeissa tuntui väsymystä, muuten jaksoin yllättävänkin hyvin. Edes heittolihaksissa ei tuntunut väsymystä tai kipua. Lienee tuon paremman tekniikan ansiota, sillä vuosi sitten tällaiset maksimiheitot olisivat kipeyttäneet aivan varmasti. Ja onhan sitä nyt tullut opittua, että omalla täydellä repäisyllä kiekko menee yhtä kauas kuin rennolla teknisellä vedolla - kumpaa siis kannattaakaan suosia?
Joko muistin hehkuttaa sitä hienoa fiilistä, kun loppuväylillä sai liidättää kiekkoa loivaan alamäkeen ja se tuntui vain liitelevän ja liitelevän vaikka kuinka kauas! Kaunista. Tai kun luovittiin bunkkerien ja vesiesteiden välillä ja kiekko laskeutui aivan niiden väliin, turvalliselle jatkopaikalle kauniilla pehmeälle nurmelle. Hienoja hetkiä hienon lajin parissa. Kyllä vain metsäväylät ovat hienoja, mutta ei laji ole ihan täydellinen ilman näitä kokemuksia. Kumpaakin tarvitaan, kumpikin täydentää toisiaan. Taisin rakastua uudelleen :)
Viimeisellä väylällä pääsin vielä liidättämään putteria alamäkeen korille ja siltä napsimme yhteisesti parframen kierroksen päätteeksi. Ei se ainoa laatuaan ollut, mutta siihen oli upeaa lopettaa kierros. Kierroksen 16:lla väylälla tuli heittoja tasan yhtä monta kuin Kaatiksen 19 väylällä eli siitäkin voi päätellä väyläpituuksista jotain. Mahtikokemus, olihan komeaa päästä tänne mukaan! Sioitukseni oli edelleen 3. ja pyyhkeitä saimme, sillä kisamaksut käytettiin tähän kaikkeen järjestelyyn. Muistot ovatkin parhaita, niitä ei pois viedä. Kiitos ihanat pelikaverini, caddie Holle ja kiitos järjestelytiimi sekä Kaatis ja vielä Hillside Golf! Tästä jäi mahtava mieli :) :)
Tulokset
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivulla
PS. Yhdet parhaimmista kierrosratingeistani: alustavissa 791 :)
Päivän pelit edessä, aikaa hetken keskittyä pohtimaan ja rauhoittumaan
Kaatis - on se vaan kaunis!
Ykköskierroksen peliseurani, mahtavan kannustavaa ja mukavaa porukkaa!
Maittava lounas golfklubilla, 5/5
Riku ja Holle ovat nauttineet lounaansa :)
Ihanat naiset startissa: Kisse, Suski, Riina ja mä
Suskin fore
Mun rysty
Väylä, jolla mittasuhteet heittivät ja silmä huijasi luulemaan heittopituuksista vaikka mitä
Kierros takana, kiitos!
Oli kyllä hienoa seurata kisaasi pitkin päivää... hyvin jaksoit niellä ne muutamat huonommat väylät ja jatkaa rauhallisesti koko pitkän päivän. Upeasti pelasit koko Hillsiden golfradan ilman rankkuja. Kova suoritus!
VastaaPoista