lauantai 26. toukokuuta 2018

Iso Parta 2018 - tätä ei kannata missata

Iso Parta 2018 -viikonloppuun lähdettiin Hollen kanssa ottamalla perjantai vapaaksi ja ajelemalla rennosti paikan päälle päivän kuluessa. Nyt oli siis mahdollisuus osallistua myös parikisaan perjantaina ja radalle lähdimmekin suoraan perille päästyämme, kulkematta lähtöruudun tai toimintakeskuksen kautta. Nina ja Miika olivat paikalla jo odottelemassa meitä paikallisoppaiksi ja peliseuraksi. Reput siis selkään ja radalle.


Päästiin kuittaamaan heti ykkösväylältä Hollen kanssa pörö korttiin ja kakkosväylältä par ja näin pääsimme pieneen karkumatkalle pisteissä. Pelimme jatkui samoin yli kierroksen puolivälin ja olimme hetken aikaa jopa koko kisan kärjessä sekapariluokassa bogeyfreen jatkuessa aina väylälle #11 saakka ja tuloksen ollessa siinä vaiheessa mukavat -2. Fiilis oli loistava, puut väistivät kiekkojamme ja jos toiselle sattui huonompaa tuuria tai virhe, toinen kuittasi korjaamalla tilanteen. Kylläpä rata tuntuikin olevan meidän puolellamme! Muistini mukaan siellä kyllä oli niitä puitakin, olivatko ne mystisesti kadonneet vuoden aikana?


No, toisella puolikkaalla tilanne korjautui kummasti vaikka onnistuimmekin vielä väylän #14 birdiellä pääsemään hetkellisesti kokonaistuloksessa miinukselle. Bogeyt seurasivat toistaan, osa niistä tuli jopa tuplana kun putti katosi sopivasti kummaltakin samalla väylällä ja lopulta tulos oli plussalla kuuden heiton verran. Pientä turnausväsymystä havaittavissa loppukierroksella vai mikä iski, mutta fiilikseen emme antaneet sen vaikuttaa. Viikonloppu oli vasta aluillaan ja majoittautumisen sekä kodassa paistettujen makkaroiden jälkeen viimein sänky kutsui seniorikansalaisia. Unta tarvittiin, jotta aamulla olisimme suht virkeinä koitokseen. Iso Parta - viimeinkin!


Pelaajakokous


Aamupalalla oli mukava vielä höpötellä tuttujen kanssa ja viritellä kroppaa kisakuntoon puuron, sämpylän, kahvin ja raikkaiden vesimeloniviipaleiden avulla. Riku oli järjestänyt meille aamuun myös Pilates-ohjausta ja kehonhuoltoa Minnan ohjaamana ja se jos mikä laittoi veren kiertämään oikeassa paikassa peliä ajatellen. Pääsin aloittamaan Partaharjun radan väylältä #4 ja olin ensimmäinen ryhmästäni paikalla. Hetken mietin, olenko väärässä paikassa... vaan kyllä muutkin lopulta paikalle vaelsivat. Peli käynnistyi tahmeasti bogeylla ja siihen päälle kolmen parin putki ennen seuraavaa bogia. Väylällä #8 taidettiin kalauttaa koko sakki samaan puuhun avauksemme ja minä suhmuroin siitä lopulta tuplabogeyn korttiin. Pieni skarppaus väliin ja par, kunnes sitten väylällä #11 alkoi heitoista olla puhti pois. Jos väylällä on pituutta 234m niin ei voi kuin kummastella, miksi avaan siihen 50-metrisellä kun lyhyemmillä ja kapeammaillakin väylillä lähtee pidempää liitoa.


Kolmannella heitollani taisin viimein päästä pidemmälle kuin Samin avausheitto kantoi ja kukkulalla puttasin tyhmänrohkeasti kaksi kertaa, joista se toinen sitten upposi koriin. Lumiukko pelastettu ainoastaan triplabogiin - on tämä vaan hieno laji!


Pari väylää pelailin taas ihan kohtuupeliä ja väylälle #14 avasin suoraan männyn ja kuusen väliin nyppylän päälle kun kori nökötti siellä alempana montussa. Venytin oikean jalkani kiekon taakse kuusen oksien alle ja kokeilin - kyllä vaan, pystyy neppaamaan antsassa kohti koria. Megasoft Pure siis matkaan kevyellä rannevippauksella ja näyttipä nätiltä kun se kaarteli kauniissa S-kaaressa koriin! Päivä pelastettu - pörö tuloskortissa! Toki kuittasin sen seuraavan väylän bogilla, mutta tuossa vaiheessa alkoi helle jo olla pehmittänyt pään niin, ettei tässä enää tulosta edes mietitty. Pelattiin mukavalla porukalla ja herja lensi ilmassa, niin hyvissä kuin pahoissakin tilanteissa. Parhaat jututhan syntyvät juurikin niistä ei-niin-onnistuneista hetkistä :)


Viha-rakkaus -suhteeni väylän #16 avaukseen ei saanut vahvistusta suuntaan taikka toiseen, kun lähdin tarjoamaan siihen kämmenheittoa. Hieman liikaa kiersin mandoa vasemmalta ja kiekkoni törmäsi puuhun väylän vasemmassa reunassa, juuri harjun reunalla. Onneksi osuma oli kohtuu suora ja kiekko palasi väylälle, josta sain seuraavalla heitolla mandon kierrettyä oikeaoppisesti. Kovin tyytyväinen olin kun olin näin kahdella heitolla jo alhaalla laaksossa, josta oli enää lähestyminen korille... tosin minun ja korin välissä oli muutama puu, jotka onnistuivat blokkaamaan hennon yhteytemme ja näin kohtasimme putin merkeissä vasta useamman heiton jälkeen. Tämän väylän tulokselle ei ole enää nimeä, mutta kortissa seisoi numero 7. Se on aika paljon par3 -väylälle.


Eikös numero 7 ole monenkin ihmisen onnennumero? Tiedä siitä onnesta, mutta kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin heittelin myös toiseksi viimeiselle väylälle samaisen onnenamuletin, kun kakkosheittoni suunta oli hieman liian suora ja jouduin neppailemaan upseja mörrissä jonkin aikaa. Puttikin oli jo tauolla, joten heitin pari seuraavaa väylää nostolle ja nappasin enää vain yhden bogin väylältä #2, jossa kori seisoo jyrkässä rinteessä ja olin 7m par-putilla hiukan alaviistossa. Nössöä, mutta en vaan olisi enää viitsinyt rämpiä mäkeä alas kiekkoa hakemaan kun nälkäkin jo huuteli suolistossa ja piti päästä haastattelemaan kuinka Hollen eka kierros oli mennyt.


Parantelin nestehukkaani litkimällä vettä ja vissyä matkalla ruokalaan ja pikaisesti ehdimmekin Hollen kanssa rupattelemaan kunnes heillä oli pelaajakokous alkamassa. Heidän poolinsa pelasi ensin 18-väyläisen pop-up -radan ja jos meillä meni kierrokseen Partaharjun 23 väylää suorittaessa yli kolme tuntia, niin he selvittivät aamupäivänsä reilussa puolessatoista tunnissa. Kyllä helpotti, kun tiesi, että edessä oli enää ihanaa neppailua naisten kesken ja sitä ennen kunnon ruokatauko ja kahvia ja lepoa.


Johonkin se aika taas hurahti, sillä tajusin syötyäni, että enää oli vartti aikaa nostaa jalat kohti kattoa ja käydä esim. suihkussa. Päädyin suihkuttomuuteen, sillä jos tenniskyynärpääni antaakin minun pelata aika lailla normaalisti, niin juurikin urheiluliivien ym hankalien vaatekappaleiden riisuminen ja pukeminen eivät ole niitä kivuttomimpia suoritteita. Pelipaitanikin oli vielä raikas ja hajuton, eikä kukaan sukkiani alkaisi maastossa nuuskimaan joten samoilla sukilla siis kierrokselle. Pääsin pelaamaan naisten ylemmän sarjan haastajakortissa Vilman, Sannan ja Jonnan kanssa eli pois pingotus ja tilalle höntsämieli sopivassa määrin.


Aloitimme väylältä #8 pop-up -radalla ja kuinka mukava olisikaan ollut aloittaa birdiellä eikä puuosumalla, huonolla lähestymisellä ja bogeylla. No mutta, eikös se pirkotus vaan tuonut huonoa karkaa kierrokselle, joten uutta matoa koukkuun ja tutustumaan seuraavaan väylään. Odotukseni tälle radalle olivat olemattomat - eikä tämä ole henkilökohtaista järjestäjää kohtaan - ja jokainen väylä oli aina uusi paikka, uusi haaste. En odottanut niin mukavia ja monipuolisia väyliä, mitä aina eteemme tulikaan ja täytyy sanoa, että tykkäsin ihan jokaisesta! Ehkä odotin enemmän metsässä rämpimistä ja sukkien kastumista ja kun pääsimmekin kävelemään ulkoiluteitä ja polkuja pitkin, oli fiilikset katossa. My kind of rata!


Onnistuin saamaan ensimmäisen birdieni jo kolmannelle pelatulle väylälle, kun M4 Light liiteli kauniisti n. 7m päähän korista ja laitoin putin sisään. Siihen yksi par väliin ja jälleen väylältä #12 birdie korttiin hyvällä suoralla River Air -avauksella ja viiden metrin putilla. Seuraavalla väylällä oli puro OB ja kori sen takana, julman hysseheiton päässä. En onnistunut saamaan avaustani riittävän ajoissa vasempaan ja kiekkoni oli purossa. Jatkopaikkani oli puron takana, josta korille oli suora näkyvyys ja matkaa alle 8m. Kylläpä maistuikin upottaa tuosta putti sisään ja napata ympyräkolmonen korttiin!


Pelailtiin siinä tyttöporukassa hyvässä hengessä enkä oikeastaan seurannut ollenkaan mitä tulosta muut pelasivat. Tiesin tässä vaiheessa jo, että olin omalla tuloksellani pakkasen puolella ja siksikin pelasin vain väylä kerrallaan ja tavoitteena oli vältellä bogeja. Oli kyllä mahtavaa päästä pelaamaan tällaista ns. vaistokierrosta: tulet tiipaikalle, käyt tsekkaamassa korin paikan ja väylää sekä sen reunamia. Arvioit sitten etäisyyttä korille, linjoja ja sitä, millä kiekolla, millä heitolla voisit tuon pelata ja sitten pääsetkin jo heittämään eikä ole toista mahdollisuutta. Tykkäsin valtavasti! Tätähän se on, kun tullaan tutustumaan uuteen rataan, paitsi että silloin yleensä tiedetään väylän pituus ja meillä on se toinenkin mahdollisuus avata jos se ensimmäinen ei onnistunutkaan. Tämä oli jotain aivan ihanan silmiäavaavaa ja virkistävää.


Seuraavan birdieni heitin väylälle #1 kun sain nepattua megasoft Puren nostolle ja nyt sain turvallisemman tuntuisen etumatkan nollaan kun olin tuloksessa -2 ja jäljellä oli enää kuusi väylää. Jännä nähdä, kuinka se riittäisi. Kolmelle seuraavalle väylälle sain puristettua parin, putti oli niin tikissä, että kymppiringistä tuli laitettua kaikki pitkätkin putit sisään. Tahtotila miinustulokseen oli kova, en millään halunnut siitä luopua! En välittänyt muiden tuloksista, en sijoituksista, en mistään muusta kuin siitä, että saisin kilpailukierrokselle miinustuloksen. Se on niin harvinaista herkkua, että siitä en luopuisi löysäilemällä ja hölmöilemällä.


Paitsi, että väylällä #5 ei ollut pelikirja kohdallaan ja alkaessani liikaa väistää vasemman reunan isoa kuusta korin lähellä, kapsahdin oikealla oleviin oksiin jo ylärinteessä, josta oli matkaa korille ja hankala heittoasento. Bogey! Nyt oli jäljellä kaksi väylää, joista ensimmäinen tuplamandon kera ylämäkeen ja toinen hyssessä alamäkeen järven rantaan. Matkassa vaani siis monen monta mahdollisuutta saada OB ja pilata tulos. Onneksi en antanut niiden ajatusten vallata liikaa päätäni, vaan pelasin omaa peliäni läpi tuplamandon ja otin parin väylältä #6. Vielä viimeinen väylä. Edessä aina pelkäämäni järvi ja päässäni mietteet kiekon kadottamisesta, kelluvista kiekoista, luottamisesta omaan tekemiseen. Mikä voittaisi?


Avasin luottokiekollani, GStar Roc3. Olen koko kevään tehnyt työtä luottamuksen saavuttamiseksi ja se on toiminut paremmin kuin hyvin. Olemme tehneet kävelylenkkejä ulkoilureiteillä Hollen kanssa siten, että kummallakin on mukana kiekko, johon haluaa tutustua paremmin. Olen muodostanut noiden reissujen aikana niin vahvan luottamussuhteen kiekkooni, että sillä ei voi olla olematta vaikutusta peliin. Sillä heitin tänäänkin lähestymisheittoni niin tuulessa kuin puidenkin välissä. Sillä avasin myös tuon pelätyn vesiväylän. Sillä pääsin nyt puttipaikalle 7-8m päähän korista ja soft Pure oli se kiekko, jolla viimeistelin tulokseeni vielä yhden birdien ja lukemiksi -2! Tämä oli niin taisteltu ja voitettu kierros!


Vähän niistä tuloksistakin... ykköskierroksella tehtiin selvä jako sen suhteen, ketkä taistelevat palkinnoista ja kakkoskierroksella nautittiin pelaamisesta :)


Iso Parta ei ole vain kisa, se on elämys. Palkintojenjako oli suuri tapahtuma sekin, mukana oli lähes kaikki osallistujat ja palkittuja monta. Hollekin sai hienosti kolmannen sijan ruutiukkojen luokassa, sitä tiesimmekin jo odottaa kunhan vaan peli kulkee ja kyllähän se kulki. Naisten kovemmassa luokassa pelattiin vielä sudariakin Ninan ja Jonnan kesken monta väylää ja kyllä senkin aikana nähtiin, että kumpikin oli paikkansa sudarissa ansainnut. Heistä kuullaan vielä - eikä kolmanneksi pelannut Justinekaan varjoon jää. Mahtavia naisia, upeita pelaajia! Oltiin me kaikki ihan hyviä :)


Päivälliseksi nautimme riistakäristystä ja olihan maistuvaa! Vatsat ruuasta tyytyväisinä joku keksi, että otetaan parikisaa pop-up -radalla kun se vielä on aamuun saakka pystyssä. Loistava ehdotus! Yhtäkkiä alkoi puhelimet pirisemään ja kohta oli ykköstiillä kokonaista yhdeksän härkä- taikka sekaparia kiekkoineen ja jakauduttiin kahteen ryhmään. Pyöräytin metrixiin kisan pystyyn ja lisäsin toimitsijaoikeudet tulosten kirjaajille. Matalan kynnyksen kisa sai alkaa!


Tätä on frisbeegolf parhaimmillaan: hyvässä porukassa pelailua, hurttia huumoria, iloista naurua, loistavia liidätyksiä, karuja puuosumia, hyvää läppää ja kiireetöntä kesäiltaa. Vain hyttyset, jotka sankoin joukoin saapuivat meitä piirittämään, olivat ei-toivottuja tässä kombinaatiossa. Kierrettiin koko 18-väyläinen rata ja tämä on kyllä niitä parhaita muistoja tälle kesälle - joka ei oikeastaan ole vielä kunnolla edes alkanutkaan. Kierroksen jälkeen vedettiin uikkarit päälle ja istahdettiin saunan lauteille turisemaan ja palauttelemaan nestetasapainoa, osa taisi käydä uimassakin ja osa pelaili kaljapalloa vesilaseilla. Vuorokauden vaihduttua grillattiin makkaraa kodalla ja siitä valuttiin sitten kukin omalla aikataulullamme petiin. Minulla oli vielä sunnuntaina Lady Tour -kierros Partaharjun radalla edessä ja siihen piti hieman säästellä paukkuja. Enkä turhaan säästellyt, sillä sen kierroksen parasta antia oli täydellisesti pelattu par väylälle #16! Sunnuntain kruunu :)


Olihan viikonloppu! Tässä meni kyllä kaikki aivan kohdalleen: järjestelyt, radat, seura, sää, tarjoilut, puitteet, seura, aktiviteetit, ruokailut, juomat, seura. Kiitos Riku kun tätä järjestät! Kiitos puuhamiehet Jyrki, Make, Sampsa, NBDG-apinatiimi ja kaikki te, joiden ansiosta nyt saatiin pelata ja viettää fribajuhlaa! Kiitos te, jotka tulitte paikalle ja vietitte aikaa seurassamme radalla ja sen ulkopuolella! Fribaajan juhannus, joulu ja vappu oli tässä. Mitä muuta kesä enää voi tarjota!?


Ykköstii kutsuu pelaamaan

Parikisassa lähestyminen oli sitä tasoa, ettei puttia tarvittu

Ykköskierroksen pelikaverit Latif, Anita ja Sami

Avaukseni väylällä #15, kuva sunnuntailn Lady Tourilta

Kakkosväylän kori ei houkuta pelaamaan uhkarohkeaa ja rutiköyhää mitä tulee puttaamiseen

Kakkoskierroksen naiset pelikierroksen jälkeen: Jonna, Vilma, minä ja Sanna

Väylällä #16 otettiin kovat keinot käyttöön Lady Tourilla eikä mandolle suoranaisesti kumarrettu - tuloksena solid par! Kiitos Jenni :)

Tänä vuonna perheen pokaalit kantoi kotiin Holle - ja täysin ansaitusti!


tiistai 22. toukokuuta 2018

Sekapari-SM 2018 MP40 numeroina

Tämän vuoden Sekaparien SM -kisoihin oli isommat kiintiöt kuin viime vuonna ja näin myös Team HollEmot oli jälleen mukana masters-luokassa MP40. Edellisen kerranhan pääsimme näihin karkeloihin vuonna 2016, ensimmäisenä kilpailuvuotenamme, jolloin Mustikkavuorelle ei ollut liikaa tunkua. Mahtava tapahtuma silloin ja mahtava tapahtuma tänä vuonna Peurungalla! Suosittelen - kannattaa lähteä mukaan, ihan parasta.


Pelimuodot pelattiin tällä kertaa seuraavasti:


1. kierros väylät 1-19 Alternate
2. kierros väylät 4-14 Best Shot, loput Tough Shot
3. kierros väylät 4-13 Tough Shot, loput Best Shot


Yhdestä pelimuodosta ei saatu kerralla kokonaista kierrostulosta, joten kokosin nuo kierrosten väylätulokset erilliseen taulukkoon ja näin sain kerättyä hiukan numeroita siitä, kuinka eri pelimuodot tulikaan kokonaisuudessaan pelattua. Koska kaikista pelimuodoista ei kertynyt täyttä kierrosta, laitoin väylän #14 paremman tuloksen Best Shot -taulukkoon ja huonomman (jos sellaista oli) taas Tough Shot -tulokseen.


Kisan ensimmäinen kierros pelattiin kokonaisuudessaan Alternatea ja siinä meillä näkyi Hollen jännittäminen. Niin - yllättävää kyllä se jännittäjä oli tällä kertaa Holle, kun minä taas nautin jokaisesta heitosta, jokaisesta tilanteesta ja nautin pelistä! Ainoa paikka, missä huomasin tutun pelon iskevän oli väylän 1. vastatuuliavauksessa, jossa valitsin väärän kiekon ja siitä saimme kierroksemme ainoan OB-rankun. Pelimme oli kuitenkin kokonaisuutena ihan kohtuullista, vaikka paripeli ei näyttänytkään parhaita puoliaan kuin ihan väläyksenomaisesti. Tuloksissa olimme sijalla 8. ja numeroina tuo oli +12 ja luokassa sija 8/18.


Alternate, pelikierros 1.


Kierros 2. pelattiin iltapäivällä ja edelleen sää oli lämmin, joskin edelleen hieman tuulinen. Aloitimme väylältä 9. kuten ensimmäisenkin. Best Shot sujui sujuvasti, fiilis oli loistava ja peliparimme super mukavia. Viimeinen puristus kuitenkin puuttui emmekä saaneet päivän aikana yhtään pirkotusta aikaan. Pariinkin otteeseen olimme pitkällä birdieputilla ringissä, mutta niistäkään ei saatu kiekkoa sisään. Finaalikierroksella pelatut Best Shot -väylät sitten avasivat tuonkin tilin ja silloin saimme pelattua Best Shot -osuudellemme kolme birdietä! Näin ykköspäivän yksi harmillinen bogey mukaan laskettuna oli Best Shot -kierroksemme tulos -2 ja siihen olimme melkoisen tyytyväisiä. Paripelin riemuja! Luokassamme sijalla 7/18.


Best Shot pelattiin kahdella eri kierroksella, tässä kootusti yhteen koko MP40-luokan väylät, tässä mukana parien paras tulos väylältä #14 joka pelattiin Best Shot -pelimuodolla kierroksilla 2-3

Kolmas eli finaalikierros aloitettiin Tough Shot -pelimuodolla tutusti väylältä 9. Olimme jo ensimmäisen päivän kakkoskierroksella pelanneet väylät 1-3 sekä 15-19 tuolla kovimmalla pelimuodolla puolikkaaseen bogeyyn eli tulokseen +4 ja jäljellä oli nyt enää 10 väylää. Nuo tiedettiin jo etukäteen hankalammiksi, sillä mukana oli kaksi hankalinta par3-väylää metsässä ja niihin pelasimmekin odotetut tuplabogeyt. Jos toinen onnistui, se ei juuri sillä kerralla onnistunut toiselta. Paripelin pahimmat hetket :) Taistelimme nuo loppuväylät tasan bogeytulokseen ja näin Tough Shot -kierroksellemme tuli tulokseksi +14 ja siihen oli tyytyminen. Luokassamme sijalla 8/18.



Tough Shot -väylät näyttävät sitä paripelin haastavinta osuutta, vain väylä #14 pelattiin Best Shot -pelimuodolla ja tässä taulukossa parin heikompi tulos kierroksilta 2-3


Hiukan yllätyksenä tuossa tuli se, että olimme kaikilla pelimuodoilla niinkin tasaisesti tuolla samoilla sijoituksilla 7-8/18. Toki jos alkaisi laskemaan keskihajontaa tms niin luvuista paljastuisi uusia asioita - ehkä vielä niihinkin tulee pureuduttua myöhemmin. Ainakin Tough Shot -pelimuodossa hajontaa tuli selvästi eniten, muissa pelimuodoissa nippu oli enemmän kasassa, mitä nyt Best Shotissa erottuu kotiradalla pelannut pari melko selkeästi.


Olihan hienot kisat! Näihin palaan vielä tunnelmaraportin kera kunhan löydän aikaa sen kirjoittamiselle.

lauantai 12. toukokuuta 2018

WGE 2018 Tali Helsinki

Tuskin oli Lady Tourilta ja Kivikko Ladies Cupin kisoista selvitty kun oli aika kääntää katseet Talin rataan ja siellä pelattavan WGE - Women's Global Event - Naisten maailmanlaajuisen tapahtuman suuntaan. Pari kierrosta Talia on tullut kierrettyä joko Hollen tai poikien kanssa paripelinä Best Shot -pelimuotoa noudattaen ja kyllähän niistä on aika optimistinen kuva radalla pelaamisesta jäänyt. Vaikka kuinka yritin itselleni selittää, että besti on aina bestiä silloinkin kun sitä pelaa itsensä kanssa, niin jossain takaraivossa oli muisto sujuvasta pelistä ja yksinumeroisesta plussatuloksesta. Pelikirja oli siis melko optimistinen etenkin kun sääaennusteetkin näyttivät, että saataisiin nyt kerrankin pelata ilman sadetta. WGE 2016 pelattiin Talissa tihkusateessa ja syksyn 2017 Helsinki Open taas tauottomassa sateessa. Tuloskeliä odotellessa.


Elin koko WGE:tä edeltävän ajan siinä mielentilassa, että vietetään naisten kesken mukava ja rento päivä, pelaillaan aivan kuten Lady Tourillakin - ilman jännitystä ja ahdistavia tulostavoitteita. Olin oikein ylpeä itsestäni kun sain pidettyä fiilikset rentoina ja odotin kisapäivää mielelläni. Anna-Kaisa tuli meille edellisenä iltana Kuopiosta yökylään ja sekin rentoutti mukavasti kun sai keskittyä ihan muuhun kuin omaan suoritukseensa. Pääsimme nukkumaan hieman liian myöhään, mutta kuitenkin puoliltaöin, pelivaatteet valittuna, Holle oli tulossa caddieksi ja kiekotkin oli jo bägiin pakattu ja Züca esille kaivettu.


Aamun koittaessa huomasin yllätyksekseni, että olin aivan eri mielentilassa kuin vielä edellisenä iltana. Jännitykseltäni en meinannut saada aamupalaakaan syötyä ja sellainen olen ollut vain silloin, kun on lentomatkalle lähtö. Nyt oli tosi kyseessä. Paikan päällä jututin ensikertalaisia naisia, kyselin kuulumisia, jututin tuttuja ja heittelin vähän puttia ja harjoitusheittoja alle. Olotila oli melko levollinen ja olihan upeaa päästä kaikkien näiden mukavien naisten kanssa kisaamaan tällaisena päivänä! Sitten alkoi kisa ja koska aloitusväylämme oli #1 jäi siinä melkoisesti odotteluaikaa. Mieleen ehti hiipiä taas jännitystäkin.
Koko WGE Tali -naisporukka ykköskierroksen jälkeen, onhan kesäistä!


Mieleeni on jäänyt ykkösväylän kaksi ensimmäistä heittoa, joilla pääsin niin pitkälle väylää, että pariin pelaaminenkin oli mahdollista. Pelikirjassani oli tähän bogey, mutta miksen yrittäisi kun tilaisuus oli avoinna? Vaatisi vain vahvan antsaheiton ja olisin mahdollisesti hyvällä puttipaikalla. Valitsin saman kiekon, GStar Roc3, jolla harjoituskierroksilla saan aina hyvät antsat hoidettua, se kun ei mene cutrolliksi vaan oikaisee itsensä ennen laskeutumistaan sopivasti. Jostain mieleen hiipi kuitenkin liiallisen kulman pelko ja kun jännittynein ja jäykin lihaksin laitoin kiekon ilmaan, jäi siitä antsakulma oikeastaan kokonaan pois ja voimaakin oli vain puolet tarvittavasta. Ei näin. OB ja tuplabogey siitä seurasi ja yritin skarpata seuraavalle väylälle.


Pelikirjani väylälle #2 on avata triplamandon eteen ja siitä heittää lähestyminen korille ja ottaa helppo par. Siihen saakka menikin hienosti, kunnes lähestymisheittoni osui johonkin kiveen, puunrunkoon tai kantoon ja otti rollit alleen enkä saanut puttia puiden välistä sisään. Bogey tuplan jatkoksi. Olin pelannut jo molemmat aloitusväylät yhtä huonompaan tulokseen kuin mitä pelikirjani sanoi ja se alkoi jäytää mieltä, vaikka caddie yrittikin rauhoitella ja vakuuttaa, että peli tästä kohenee kun saan alkujännitykseni rauhoitettua. Onneksi väylälle #3 olin pelannut varmaa paria ja siihen lähdin luottavaisena. Tähtäsin avaukseni keskelle väylää ja se lähti kädestä hiukan liian aikaisin osuen vasemman reunan puihin. En edes muista seuraavaa heittoani, mutta bogeyn sain siltäkin väylältä.


Seuraavat kaksi väylää sain jotenkin kursittua pelini kasaan, lienee tuon vaativan väylän #4 avaus kun toi hetkittäistä uskoa omaan osaamiseen. Kummaltakin pelasin parin ja nyt päätin skarpata ja unohtaa alkuväylien murheet. Vaan ei se helppoa ollut. Bogeyt seurasivat toisiaan ja kun sitten väylällä #10 takeltelin heitoissani, väylällä #11 heitin lähestymisheittoni pitkäksi OB:lle ja toistin saman vielä väylällä #12 olin sellaisessa tuplabogien junassa, jossa oli jo vaikeaa löytää ilonaiheita esimerkiksi hyvin toimivasta putista. Tiesin, että tulos tulisi tänään olemaan jopa huonompi kuin syksyn kaatosateessa pelatussa kisassa ja se jos mikä masensi. Olin silloin jo erittäin tyytymätön tulokseeni ja peliini, enkä käsittänyt, kuinka tästä voisi enää nousta. Tulostakin vielä enemmän harmitti pelin sujumattomuus ja se, etten pystynyt nauttimaan ja pelaamaan rennosti. Juuri kun olin tänä vuonna mielessäni päässyt siihen pisteeseen tässä lajissa, että peli antaa niin paljon enemmän. Että heitot teknisesti onnistuvat suurimmalta osin. Että kiekkoihin on luottamus. Kaikki tuo oli poissa.


Loppuväylät menivät miten kuten, taistellessa epätarkkojen lähestymisten ja varovaisten avausten kanssa. Lemppariväyläkseni muodostunut #17 sentään tuotti onnistumisen parin muodossa ja kun tulokset oli laskettu en voinut kuin pudistella päätäni. Olihan kierros! Seura oli aivan ihanaa ja kaikki muut tytöt pelasivat hyvää peliä, en siis onnistunut myrkyttämään tunnelmaa roiskiessani minne sattuu. Hyvä niin. Ja kun tauolla syötiin mukavassa seurassa Mäkkärisapuskaa, alkoi mielikin kohentua vähitellen. Toiselle kierrokselle lähdin parantamaan omaa tulostani väylä väylältä, mitään ei ollut hävittävänä enää. Vain voitettavaa, jokaisella heitolla.


Ihana helle jatkui, janoa piti myös muistaa kunnioittaa tai lähinnä juoda ennakkoon ennen kuin jano yllättäisi. Tauolla nautin suuren Latten, joka ei ihan parasta ole tuohon keliin diureettina, mutta viikko sitten alkanut flunssa ja tukkoisuus saivat kaipaamaan lämmintä juotavaa kylmää enemmän. Onneksi paikalla oli pasikuikka, jonne kipaisinkin kuuden väylän jälkeen, Talin rata kun on erittäin ystävällisesti suunniteltu tällaisiin n. kuuden väylän osioihin, aivan loistavaa. Nyt aloitusväyläksi saatiin #3 ja jälleen siltä oli taivuttava bogeyyn, en vain saanut kiekkoani puiden välistä riittävän lähelle koria kun avaukseni päätyi liikaa oikealle. Hassua, huonosti pelattu väylä kokonaisuutena.


Nelosväylän puut eivät olleet nyt niin kauniisti sivussa kuin olisin toivonut ja siltä sain tyytyä bogeytulokseen myös. Mitä ihmettä - minunhan piti lähteä parantamaan edelliskierroksen tulosta! Väylän #5 avaukseni oli jo päätyä korille saakka, mutta viimeiset puut napsivat kiekon ja otin siltä suosiolla parin. Turha olisi lähteä yrittämään reilun kympin puttia, kun korin takana on rinne. Kutosväylällä minua ilahdutti teepaikan viereisiin puihin risuja nokassaan kantava sepelkyyhky, linnut kun ovat aina sydäntäni lähellä. Ihanaa pesänrakennusta rauhaisessa paikassa, ilman riskejä kohti lentävistä kiekoista. Kun vielä pelasin väylän kauniisti noin 6-7m parputille, päätin, että tämän laitan sisään. Nyt pelaisin varmaa peliä ja unohtaisin kaikki epäonnistumiset. Mahtavaa kun kiekko upposi ketjuihin ja sain näin ensimmäisen selkävoittoni ykköskierroksen väylistä.


Väylää #7 olen aina pitänyt haastavana ja jos normaali korin paikka onkin hankala, niin ei tuo talvikorin paikkakaan helppo ole. Sain siihen lähestymisheittoni niin tikkiin, että pääsin nostamaan kiekkoni koriin, par! Heitto kulki samoin kuin edellisviikkojen treeneissä ja luottokiekokseni muodostunut GStar Roc3 toimi kuin unelma. Tämä jos mikä toi itseluottamusta, jota ei edes väylän #8 sohlaaminen ja tuplabogey voinut musertaa. Eikä se, etten saanut itseäni kasattua väylän #9 avauksessa. Se väylä jos mikä on päässyt ihoni alle vasemman reunan puuosumien kanssa... minulle vaikeaa on väylä, jossa jotenkin koen, etten voi heittää heittoa loppuun saakka sillä silloinhan kiekko lähtee aivan väärään suuntaan. Irtoaa liian aikaisin kädestä yleensä kuten kävi ykköskierroksella. Nyt nauratin tyttöjä avaamalla tuon upsilla ja tietenkin jätin lähestymisen varovaiseksi ja sain jälleen bogeyn. Väylä, jota on todellakin tultava treenaamaan!


Kympille pelasin ihan hyvää peliä, mutta se viimeinen lähestyminen osui siihen viimeiseen puuhun ja näin bogey. En laskenut ollenkaan tulosta, en heittoja, en mitään. Keskityin koko ajan pelaamaan väylän kerrallaan ja mieluiten paremmin kuin edelliskerralla. Millään muulla ei ollut merkitystä pelin kannalta. Tämäkin oli taas heiton paremmin, tyytyväinen siis pitää olla. Väylillä #11 ja #12 napsin turhat OB:t kummassakin ja pelkästään parantamalla lähestymisiä sain näin näillä kahdella väylällä kokonaista neljä heittoa hyvää. Fiilis oli loistava, peli kulki ja peliseura oli ihan parasta. Caddie helpotti todella paljon, sillä tenniskyynärpääni ei nyt kestä ollenkaan nostelua ja näin sain keskittyä vain ja ainoastaan pelaamiseen. Luksusta!


Yllätin itseni lisäksi monet muut pelaamalla väylälle #14 parin kämmittyäni juuri edellisellä väylällä tuloksen bogeyyn. Avauskiekokseni valitsin tässä vastatuuleen upouuden Gold Explorerin, joka on minulla todella varma ja vakaa kiekko. Ellei jopa ylivakaa, ainakin tuntui, että alkoi feidaamaan heti kun pääsi kädestä :) Sen olen jo päässyt huomaamaan, että Air Trespass ei kestä vastatuulta ja tuohan on bägini vakain kiekko tuulettomissa oloissa ja metsäradoilla. Harmillisesti sain kierroksen toisen puttimokan väylälle #15 ja bogey katkaisi muuten kauniisti kierroksen loppuun saakka kestäneen par-putken. Kylläpä olikin nautinnollista pelata! Enää oli jäljellä väylät #1 ja #2 ja kierros olisi pelattu, päivä täysin.


Nyt pelasin ykkösväylän pelikirjan mukaan, vaikka avaukseni kopsahtikin oikeaan reunaan. Bogey on tuolta ihan hyvä tulos, sen vakuuttelin itselleni ja samalla mietin, etten halunnut enää yhtään lisäheittoja, vain par kelpaisi viimeiseltä väylältä. Samalla seiftaavalla pelikirjalla avaus mandon etupuolelle ja siitä lähestyminen korille. Meni hiukan pidemmälle kuin toivoin, vielä jäi putattavaa. Mutta putti piti loppuun saakka! Siihen jos johonkin olen tänään tyytyväinen, sillä alarautaan en päätynyt kertaakaan, en heittänyt yhtäkään löysää ja varovaista puttia ja jos missasin, tein sen sivuketjuista.


Tulosten laku yllätti minut positiivisesti, vaikka kyllähän kierros aika solidilta peliltä kokonaisuutena tuntuikin: olin parantanut kokonaista kymmenen heittoa! Tuloksena nyt siis +9 mikä todellakin on sitä, mitä pelikirjassani voisi lukea. Olen tuon radan pelannut samoihin lukemiin parilla ylimääräisellä uusintaheitolla, joten täytyy olla tyytyväinen - kisa on kuitenkin aina kisa. Ja vielä tuollaisen aamupäivän jälkeen! Miksen voi aina pelata kisoissa vain kakkoskierroksia? Loistava fiilis ja aivan ihana päästä syömään, saunomaan ja lepäämään tällaisen päivän jälkeen. Kokonaiskilpailussa sijoituin maailmanlaajuisesti jonnekin puoliväliin, mikä olikin tavoitteenani surkean ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta se suurin - itseni kasaaminen ja pelin saaminen kasaan oli suurin voittoni tänään. Sekä se, että niin moni nainen oli tänään rohkaistunut mukaan ensimmäisiin pdga:n alaisiin kisoihin! Hyvä te, loistava päätös! Tää laji, nää ihmiset <3


Tulokset Disc Golf Metrixissä
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla



Tulokset ja tilastot väyliltä oman pelini osalta. Perinteisesti kun tuosta katson mikä olisi tulokseni, jos kaikki onnistumiset osuisivat samalle kierrokselle niin oma Best Shot olisi sen mukaan tänään +5. Vielä kun tuosta saisi puristettua ainakin väylille #3 ja #9 parit, päästään aika lähelle pöljän päivän tulosta

Viimeisen väylän kaksi viimeistä heittoa, kiitos kuvista Holle :)

Talin Tallaajien ykkösnaiset tänään: Millis, minä ja Kisse. Onneksi sain pelini kulkemaan edes toisella kierroksella, tytöt pelasivat loistavasti koko päivän