Elin koko WGE:tä edeltävän ajan siinä mielentilassa, että vietetään naisten kesken mukava ja rento päivä, pelaillaan aivan kuten Lady Tourillakin - ilman jännitystä ja ahdistavia tulostavoitteita. Olin oikein ylpeä itsestäni kun sain pidettyä fiilikset rentoina ja odotin kisapäivää mielelläni. Anna-Kaisa tuli meille edellisenä iltana Kuopiosta yökylään ja sekin rentoutti mukavasti kun sai keskittyä ihan muuhun kuin omaan suoritukseensa. Pääsimme nukkumaan hieman liian myöhään, mutta kuitenkin puoliltaöin, pelivaatteet valittuna, Holle oli tulossa caddieksi ja kiekotkin oli jo bägiin pakattu ja Züca esille kaivettu.
Aamun koittaessa huomasin yllätyksekseni, että olin aivan eri mielentilassa kuin vielä edellisenä iltana. Jännitykseltäni en meinannut saada aamupalaakaan syötyä ja sellainen olen ollut vain silloin, kun on lentomatkalle lähtö. Nyt oli tosi kyseessä. Paikan päällä jututin ensikertalaisia naisia, kyselin kuulumisia, jututin tuttuja ja heittelin vähän puttia ja harjoitusheittoja alle. Olotila oli melko levollinen ja olihan upeaa päästä kaikkien näiden mukavien naisten kanssa kisaamaan tällaisena päivänä! Sitten alkoi kisa ja koska aloitusväylämme oli #1 jäi siinä melkoisesti odotteluaikaa. Mieleen ehti hiipiä taas jännitystäkin.
Koko WGE Tali -naisporukka ykköskierroksen jälkeen, onhan kesäistä!
Mieleeni on jäänyt ykkösväylän kaksi ensimmäistä heittoa, joilla pääsin niin pitkälle väylää, että pariin pelaaminenkin oli mahdollista. Pelikirjassani oli tähän bogey, mutta miksen yrittäisi kun tilaisuus oli avoinna? Vaatisi vain vahvan antsaheiton ja olisin mahdollisesti hyvällä puttipaikalla. Valitsin saman kiekon, GStar Roc3, jolla harjoituskierroksilla saan aina hyvät antsat hoidettua, se kun ei mene cutrolliksi vaan oikaisee itsensä ennen laskeutumistaan sopivasti. Jostain mieleen hiipi kuitenkin liiallisen kulman pelko ja kun jännittynein ja jäykin lihaksin laitoin kiekon ilmaan, jäi siitä antsakulma oikeastaan kokonaan pois ja voimaakin oli vain puolet tarvittavasta. Ei näin. OB ja tuplabogey siitä seurasi ja yritin skarpata seuraavalle väylälle.
Pelikirjani väylälle #2 on avata triplamandon eteen ja siitä heittää lähestyminen korille ja ottaa helppo par. Siihen saakka menikin hienosti, kunnes lähestymisheittoni osui johonkin kiveen, puunrunkoon tai kantoon ja otti rollit alleen enkä saanut puttia puiden välistä sisään. Bogey tuplan jatkoksi. Olin pelannut jo molemmat aloitusväylät yhtä huonompaan tulokseen kuin mitä pelikirjani sanoi ja se alkoi jäytää mieltä, vaikka caddie yrittikin rauhoitella ja vakuuttaa, että peli tästä kohenee kun saan alkujännitykseni rauhoitettua. Onneksi väylälle #3 olin pelannut varmaa paria ja siihen lähdin luottavaisena. Tähtäsin avaukseni keskelle väylää ja se lähti kädestä hiukan liian aikaisin osuen vasemman reunan puihin. En edes muista seuraavaa heittoani, mutta bogeyn sain siltäkin väylältä.
Seuraavat kaksi väylää sain jotenkin kursittua pelini kasaan, lienee tuon vaativan väylän #4 avaus kun toi hetkittäistä uskoa omaan osaamiseen. Kummaltakin pelasin parin ja nyt päätin skarpata ja unohtaa alkuväylien murheet. Vaan ei se helppoa ollut. Bogeyt seurasivat toisiaan ja kun sitten väylällä #10 takeltelin heitoissani, väylällä #11 heitin lähestymisheittoni pitkäksi OB:lle ja toistin saman vielä väylällä #12 olin sellaisessa tuplabogien junassa, jossa oli jo vaikeaa löytää ilonaiheita esimerkiksi hyvin toimivasta putista. Tiesin, että tulos tulisi tänään olemaan jopa huonompi kuin syksyn kaatosateessa pelatussa kisassa ja se jos mikä masensi. Olin silloin jo erittäin tyytymätön tulokseeni ja peliini, enkä käsittänyt, kuinka tästä voisi enää nousta. Tulostakin vielä enemmän harmitti pelin sujumattomuus ja se, etten pystynyt nauttimaan ja pelaamaan rennosti. Juuri kun olin tänä vuonna mielessäni päässyt siihen pisteeseen tässä lajissa, että peli antaa niin paljon enemmän. Että heitot teknisesti onnistuvat suurimmalta osin. Että kiekkoihin on luottamus. Kaikki tuo oli poissa.
Loppuväylät menivät miten kuten, taistellessa epätarkkojen lähestymisten ja varovaisten avausten kanssa. Lemppariväyläkseni muodostunut #17 sentään tuotti onnistumisen parin muodossa ja kun tulokset oli laskettu en voinut kuin pudistella päätäni. Olihan kierros! Seura oli aivan ihanaa ja kaikki muut tytöt pelasivat hyvää peliä, en siis onnistunut myrkyttämään tunnelmaa roiskiessani minne sattuu. Hyvä niin. Ja kun tauolla syötiin mukavassa seurassa Mäkkärisapuskaa, alkoi mielikin kohentua vähitellen. Toiselle kierrokselle lähdin parantamaan omaa tulostani väylä väylältä, mitään ei ollut hävittävänä enää. Vain voitettavaa, jokaisella heitolla.
Ihana helle jatkui, janoa piti myös muistaa kunnioittaa tai lähinnä juoda ennakkoon ennen kuin jano yllättäisi. Tauolla nautin suuren Latten, joka ei ihan parasta ole tuohon keliin diureettina, mutta viikko sitten alkanut flunssa ja tukkoisuus saivat kaipaamaan lämmintä juotavaa kylmää enemmän. Onneksi paikalla oli pasikuikka, jonne kipaisinkin kuuden väylän jälkeen, Talin rata kun on erittäin ystävällisesti suunniteltu tällaisiin n. kuuden väylän osioihin, aivan loistavaa. Nyt aloitusväyläksi saatiin #3 ja jälleen siltä oli taivuttava bogeyyn, en vain saanut kiekkoani puiden välistä riittävän lähelle koria kun avaukseni päätyi liikaa oikealle. Hassua, huonosti pelattu väylä kokonaisuutena.
Nelosväylän puut eivät olleet nyt niin kauniisti sivussa kuin olisin toivonut ja siltä sain tyytyä bogeytulokseen myös. Mitä ihmettä - minunhan piti lähteä parantamaan edelliskierroksen tulosta! Väylän #5 avaukseni oli jo päätyä korille saakka, mutta viimeiset puut napsivat kiekon ja otin siltä suosiolla parin. Turha olisi lähteä yrittämään reilun kympin puttia, kun korin takana on rinne. Kutosväylällä minua ilahdutti teepaikan viereisiin puihin risuja nokassaan kantava sepelkyyhky, linnut kun ovat aina sydäntäni lähellä. Ihanaa pesänrakennusta rauhaisessa paikassa, ilman riskejä kohti lentävistä kiekoista. Kun vielä pelasin väylän kauniisti noin 6-7m parputille, päätin, että tämän laitan sisään. Nyt pelaisin varmaa peliä ja unohtaisin kaikki epäonnistumiset. Mahtavaa kun kiekko upposi ketjuihin ja sain näin ensimmäisen selkävoittoni ykköskierroksen väylistä.
Väylää #7 olen aina pitänyt haastavana ja jos normaali korin paikka onkin hankala, niin ei tuo talvikorin paikkakaan helppo ole. Sain siihen lähestymisheittoni niin tikkiin, että pääsin nostamaan kiekkoni koriin, par! Heitto kulki samoin kuin edellisviikkojen treeneissä ja luottokiekokseni muodostunut GStar Roc3 toimi kuin unelma. Tämä jos mikä toi itseluottamusta, jota ei edes väylän #8 sohlaaminen ja tuplabogey voinut musertaa. Eikä se, etten saanut itseäni kasattua väylän #9 avauksessa. Se väylä jos mikä on päässyt ihoni alle vasemman reunan puuosumien kanssa... minulle vaikeaa on väylä, jossa jotenkin koen, etten voi heittää heittoa loppuun saakka sillä silloinhan kiekko lähtee aivan väärään suuntaan. Irtoaa liian aikaisin kädestä yleensä kuten kävi ykköskierroksella. Nyt nauratin tyttöjä avaamalla tuon upsilla ja tietenkin jätin lähestymisen varovaiseksi ja sain jälleen bogeyn. Väylä, jota on todellakin tultava treenaamaan!
Kympille pelasin ihan hyvää peliä, mutta se viimeinen lähestyminen osui siihen viimeiseen puuhun ja näin bogey. En laskenut ollenkaan tulosta, en heittoja, en mitään. Keskityin koko ajan pelaamaan väylän kerrallaan ja mieluiten paremmin kuin edelliskerralla. Millään muulla ei ollut merkitystä pelin kannalta. Tämäkin oli taas heiton paremmin, tyytyväinen siis pitää olla. Väylillä #11 ja #12 napsin turhat OB:t kummassakin ja pelkästään parantamalla lähestymisiä sain näin näillä kahdella väylällä kokonaista neljä heittoa hyvää. Fiilis oli loistava, peli kulki ja peliseura oli ihan parasta. Caddie helpotti todella paljon, sillä tenniskyynärpääni ei nyt kestä ollenkaan nostelua ja näin sain keskittyä vain ja ainoastaan pelaamiseen. Luksusta!
Yllätin itseni lisäksi monet muut pelaamalla väylälle #14 parin kämmittyäni juuri edellisellä väylällä tuloksen bogeyyn. Avauskiekokseni valitsin tässä vastatuuleen upouuden Gold Explorerin, joka on minulla todella varma ja vakaa kiekko. Ellei jopa ylivakaa, ainakin tuntui, että alkoi feidaamaan heti kun pääsi kädestä :) Sen olen jo päässyt huomaamaan, että Air Trespass ei kestä vastatuulta ja tuohan on bägini vakain kiekko tuulettomissa oloissa ja metsäradoilla. Harmillisesti sain kierroksen toisen puttimokan väylälle #15 ja bogey katkaisi muuten kauniisti kierroksen loppuun saakka kestäneen par-putken. Kylläpä olikin nautinnollista pelata! Enää oli jäljellä väylät #1 ja #2 ja kierros olisi pelattu, päivä täysin.
Nyt pelasin ykkösväylän pelikirjan mukaan, vaikka avaukseni kopsahtikin oikeaan reunaan. Bogey on tuolta ihan hyvä tulos, sen vakuuttelin itselleni ja samalla mietin, etten halunnut enää yhtään lisäheittoja, vain par kelpaisi viimeiseltä väylältä. Samalla seiftaavalla pelikirjalla avaus mandon etupuolelle ja siitä lähestyminen korille. Meni hiukan pidemmälle kuin toivoin, vielä jäi putattavaa. Mutta putti piti loppuun saakka! Siihen jos johonkin olen tänään tyytyväinen, sillä alarautaan en päätynyt kertaakaan, en heittänyt yhtäkään löysää ja varovaista puttia ja jos missasin, tein sen sivuketjuista.
Tulosten laku yllätti minut positiivisesti, vaikka kyllähän kierros aika solidilta peliltä kokonaisuutena tuntuikin: olin parantanut kokonaista kymmenen heittoa! Tuloksena nyt siis +9 mikä todellakin on sitä, mitä pelikirjassani voisi lukea. Olen tuon radan pelannut samoihin lukemiin parilla ylimääräisellä uusintaheitolla, joten täytyy olla tyytyväinen - kisa on kuitenkin aina kisa. Ja vielä tuollaisen aamupäivän jälkeen! Miksen voi aina pelata kisoissa vain kakkoskierroksia? Loistava fiilis ja aivan ihana päästä syömään, saunomaan ja lepäämään tällaisen päivän jälkeen. Kokonaiskilpailussa sijoituin maailmanlaajuisesti jonnekin puoliväliin, mikä olikin tavoitteenani surkean ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta se suurin - itseni kasaaminen ja pelin saaminen kasaan oli suurin voittoni tänään. Sekä se, että niin moni nainen oli tänään rohkaistunut mukaan ensimmäisiin pdga:n alaisiin kisoihin! Hyvä te, loistava päätös! Tää laji, nää ihmiset <3
Tulokset Disc Golf Metrixissä
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla
Tulokset ja tilastot väyliltä oman pelini osalta. Perinteisesti kun tuosta katson mikä olisi tulokseni, jos kaikki onnistumiset osuisivat samalle kierrokselle niin oma Best Shot olisi sen mukaan tänään +5. Vielä kun tuosta saisi puristettua ainakin väylille #3 ja #9 parit, päästään aika lähelle pöljän päivän tulosta
Viimeisen väylän kaksi viimeistä heittoa, kiitos kuvista Holle :)
Talin Tallaajien ykkösnaiset tänään: Millis, minä ja Kisse. Onneksi sain pelini kulkemaan edes toisella kierroksella, tytöt pelasivat loistavasti koko päivän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti