Talven parikisoja ja lahjanaruja

Talvella on enemmän aikaa höntsäkisailla ja pelata paripelejä kun viralliset kisat ovat tauolla ainakin omassa kisakalenterissa. Hyvä niin. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia tästä ihanasta lajista läpi vuoden - hyvässä seurassa ja rennolla fiiliksellä! Parikisat tuovat oman pikku twistinsä höntsäkierroksien lomaan ja pitävät kilpailunomaisen pelaamisenkin lähellä.

Lohjan Laakspohjan kinkkuparitteluissa joulun alla maahan oli satanut lunta ja laitoimme sinne lahjanarut kiekkoihin hyvällä menestyksellä. Narut vakauttavat kiekkoja jonkin verran ja vastapainoksi valitsin mukaan hiukan alivakaampia malleja kuin mitä kesäkelillä heittäsin. Vip Air Sotakirves oli täällä luottokiekkoni ja lensi todella suoraan metsäisissä pilleissä kun laitoin siihen hiukan hyssekulmaa mukaan. Narun röpötys vain kuului kun kiekko suhahti ohitse. Pelasimme kierroksen Hollen kanssa ihan kivaan tulokseen, +3, enkä tainnut missata yhtään puttia kymppiringistä koko kierroksella! Putin osalta kierros olikin aivan täysosuma, sillä sain olla parimme ensimmäinen puttaaja ja jotenkin edellisillan Puttiralleista oli jäänyt vankka luottamus omaan puttiin. Ja sehän toimi! Paras oli hiukan yli 10m putti, jolla pelastin pitkällä par4 -väylällä #6 bogin ja näin saimme tuplabogeista vapaan kierroksen!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Ford DiscGolfParkissa pelasimme Milliksen ja Royn kanssa eräänä tammikuisena lauantaina kierrosta ja koska olimme hiukan tiukalla aikataululla tällä kertaa, päädyimme pelaamaan parikisaa keskenämme. Kisamuotona oli reikäpeli siten, että he saivat voitetusta väylästä yhden pisteen ja me vastaavasti kaksi pistettä. Reilua - eikö! Tällä leikkimielisellä kisailulla normaalista höntsäilystäkin saatiin hiukan tavoitehakuisempaa ja kilpailullisempaa ilman todellista kisajännitystä ja -tunnelmaa. Ja olihan kierros!

Pelasimme Hollen kanssa täälläkin todella hyvin yhteen eli kun toinen mokasi, sai toinen yleensä paikattua tilanteen ja pelastettua heiton. Toki hävisimme heti alussa muutamalla väylällä ja pelitilanne asettui tasan pelattujen väylien jälkeen tilanteeseen 2-0 ennen kuin pääsimme avoimelle väylälle #11. Tässä pelimme kulki melko tasaisesti kun kummatkin joukkueet hiukan epäonnistuivat heitoissaan ja lopulta väylä oli päätymässä tasatilanteeseen ja bogiin sillä kukaan ei ollut kymppiringissä. Holle heitti kiekkonsa korin alle ja minulla oli vapaus yrittää suoraan sisään n. 20m matkalta. Megasoft Pure matkaan normi lähestymisheitolla hiukan korin oikealle puolelle ja sinnehän se feidasi ja kilahti suoraan ketjuihin! Par ja tasoittavat kaksi pistettä! Olihan onnenkantamoinenkin mukana, sillä loppuväylät pelasimme kaikki tasatilanteeseen ja näin pelimme päättyi ilahduttavasti tasan eikä kenenkään tarvinnut tarjota toisille Burger King -ateriaa :)

Paripelissä on kyllä niin oma taktiikkansa ja tunnelmansa. On suuri ero siinä, onko ensimmäisenä avaamassa ja puttaamassa, sillä ensimmäisellä suorittajalla on henkinen backup siitä pelikaverista mikäli pelimuotona on Bestshot. Ei paineita, ei jännitystä. Sitten mennäänkin tunnelmasta toiseen jos olet toisena suorittamassa ja pelikaverisi on jo epäonnistunut surkeasti omassa heitossaan tai putissaan... jos normaalisti omassa pelissä puttaaminen jännittää, niin paripelissä tässä tilanteessa jännittää vieläkin enemmän. Ehkä pahempi jännitys on vain Alternate -pelimuodossa silloin, kun pelikumppanisi saa täydellisen avauksen kuuteen-seitsemään metriin ja on sinun vuorosi laittaa kiekko koriin. Kisafiiliksen maksimointia. Näin talvikaudella Bestshot ja sen tarjoama rento kisafiilis sopii ja riittää oikein hyvin.

Palasimme Hollen kanssa Ristikivelle vielä uudestaankin parikisaamaan, pelasimme siellä myös joulun aikaan yhden parikisakierroksen tulokseen +2. Nyt oli lisähaasteena lunta ja kiekoissa lahjanarut jarruna, mutta silti lähdimme parantamaan viime kisan tulostamme luottavaisina. Saimme houkuteltua mukaan muitakin sekapareja niin, että nyt oli oma luokka myös meille - mikäs sen parempaa. Eihän meillä realistisesti ollut ihan parhaat mahdollisuudet lähteä voitosta taistelemaan, mutta olihan sekin vähän mielessä. Jos olisi pöljä - tai vaikkapa edes hyvä päivä. Saimme pelikaveriksemme ihan uudet tuttavuudet ja sekä peli että jutustelu sujui heidän kanssaan rennoissa merkeissä. Liekö kisajännityksen puutetta, kun ensimmäiset väylät menivät jälleen miten kuten ja pelasimme lähinnä Hollen heitoilla. Sitten alkoi peli kulkea paremmin ja pääsin jo osallistumaankin peliimme käyttökelposilla heitoilla. Varsinkin putti lähti heti alkuun varmana liikkeelle ja sen suhteen fiilis oli luottavainen. Kaikki puttini upposivat 5-8m matkalta ja puttaaminen oli mieluista. Olisiko taas ollut perjantaisten Puttirallien ansiota?

Pirkotusväyliä tuolla on meille aika vähän ja alkuun nekin jätimme hyödyntämättä sohlaamalla avaukset. Melko hyvin saimme kuitenkin parit pelastettua viimeistään hyvin toimineella putilla, kunnes väylä #14 koitui taas kohtaloksemme. Viimeksi hölmöilimme siinä turhan varovaiset avaukset ja nyt taas oli kummankin lähestyminen ujoa sorttia. Lisäksi missasin mandon väylän #18 avauksessa ja Hollen upsi tyssäsi heti mandon takana kurottelevien puiden oksiin ja näin oli kortissamme kaksi ei-toivottua bogia takaysiltä. Kumpikin olisi vältettävissä tarkemmalla pelillä, mutta tänään nuo väylät olivat liikaa päässeet ihon alle eikä edes onni ollut myötä.

Ensimmäinen pirkotus kutitteli väylällä #1, johon sain nyt ensimmäisen kunnon avaukseni koskaan (Lucid Air Trespass), mutta kiekkoni majaili puun takana lähes kympissä ja haaraputilta emme saaneet putteria kuin korin alarautaan. Kakkosväylällä sain parin pelastettua päivän hienoimmalla putilla kiven päältä ja kolmosellekin par tasaisella pelillä. Kun väylälle #4 sain toimivan avauksen Frost Riverillä ja vielä 8-metrisen putinkin sisään, oli päivä "pelastettu" ja kortissa pörö. Kisassa roikuimme sinnikkäästi toisena vain yhden heiton päässä tasaista ihannetulosta nakuttaneen Millis+Roy -parin takana. Mahtavaa ja yllättävää!

Olimme väylällä #5 jälleen kymppiringin ulkoreunalla hankalalla antsa-haaraputilla, joka napsahti alarautaan ja jäimme ilman pöröä siltä. Hyvä haku, ties kuinka mones. Harmiksemme meillä oli vielä pelattavana melko kinkkisiäkin väyliä kuten #6, joka on ehkä radan hankalin par4 -väylä. Siinä emme onnistuneet kumpikaan täysin millään heitolla ja näin tuloksena oli taisteltu bogi. Kurkistin kokonaistilannetta: nyt jaoimme kakkossijan Cian ja Johanneksen kanssa. Väylälle #7 sain käyttökelpoisen mutta liian lyhyen avauksen ja siitä pääsimme 15m par-putille. Alarauta jälleen ja bogia korttiin. Haastavalla väylällä #8 kumpikin sai hyvän avauksen ja tästä ilahduttavasti par. Olimme kisassa kakkosena ja jännäsimme kuinka tässä lopulta käy.

En ole pelannut väylälle #9 koskaan paria, mutta nyt se oli tavoitteena. Emme tosin siinä onnistuneet edelliskerrallakaan parikisassa. Nyt Hollen avaus oli paremmassa paikassa, tosin puiden keskellä ja kieli keskellä suuta yritimme päästä sieltä korin alle. Ei, ei se onnistunut. Aina kiekon tielle löytyi joku puu katkaisemaan sen eteneminen ja bogiin oli tyytyminen. Saman kohtalon jakoivat näemmä viimeisellä väylällään myös Cia ja Johannes, sillä jaoimme lopulta kakkossijan Milliksen ja Royn napatessa voiton neljän heiton turvin. Olihan hauska kisa ja hyvää yhteispeliä! Paripelit ovat kyllä loistavia tarjotessaan aivan uudenlaisia valintoja peliin ja usein tuli huomattua, että olisi voinut pelata agressiivisempaakin peliä kun toinen oli jo varmistanut paikkansa. Sitten taas jos oma pari epäonnistui, vaikutti se omaankin suorittamiseen - joskus nostavasti, joskus liiallisella paineella. Usein siten, että pyrin vain optimaalisesti seiftiin heittoon ja silloin siitä taas jäi pituutta puuttumaan.

Kaverit mukaan ja paripeliä pykäämään siis. Talvi ja lumihanget - mikä loistava syy painella ulos ja pelaamaan!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Lahjanarutusta, vartissa on kiekot hoidettu taas talvikuntoon

Hyväksi havaittu menetelmä: teippiin viilto, josta halkaistu naru läpi ja kiinnitys kiekon pohjaan keskelle

Ihasteltu ja kummasteltu jäätynyt lätäkkö Ford DiscGolfParkissa, joka on Luonto Suomen (kohdasta 33:30 alkaen) mukaan saattanut syntyä ilmakuplan koon muuttuessa jään alla

Ford DiscGolfParkin väylä #14 ja aurinko

Holle matkalla jonnekin, Ristikivellä, talvella 2018

 

Lumessakin voi toimia rollerit... ainakin jokusen metrin. Tästä par-putti sisään Ristikiven väylällä #12

Niin - kumpi näistä heitoista sitten taas valitaankaan jatkopaikaksi - parikisan riemuja :D

Talvesta voi ja kannattaa myös nauttia - sen näyttävät tässä Roy ja Millis :)

Meilahti Millenium 2018

Virallisten kisojen ollessa tauolla sopi viikonloppuohjelmaamme Meilahti Millenium ilman kenkälusikkaakin mainiosti. Tajusimme olla ilmoittautumassa sillä sekunnilla kun se avautui ja näin pääsimme helposti mukaan tuohon talven ehkä halutuimpaan kisaan Etelä-Suomessa. Ilmatkin suosivat, jos nyt lumetonta talvea voi kovin hyvänä asiana pitää näillä leveysasteilla. Joka tapauksessa kisa-aamuna olimme innokkaina paikalla reilun sadan muun pelaajan kera ja Meilahden liikuntakeskuksen kahviokin oli avautunut meidän kisailijoiden vuoksi näin aikaisin - upeaa!

Pääsimme pelaamaan Hollen kanssa samaan ryhmään, jossa oli myös pariskunta Nina ja Kalle, seurakaverimme Mio sekä taitava junioripelaaja Topias. Kuuden hengen ryhmissä harvoin tulee pelattua, mutta yllättävän sujuvasti se meni! Usein vain avauksissa meinasi unohtua, että vieläkin piti jonkun avata, sen verran tuo kummastutti ja teki pelin erilaiseksi. Mutta lyhyet väylät ja sujuva peli tekivät sen, että eteenpäin mentiin aika lailla edellä olevien tahtiin. Mitä nyt välillä takana tulevan viiden hengen ryhmän jäsenet katsoivat asiakseen huudella. Mitä lie patoumia, kaukana frisbeespiritistä, mutta emme antaneet sen häiritä.

Pelini Meikussa ei ole tänä vuonna ollut niin loistavaa, enkä ole siellä käynytkään kuin kerran sitten viikkokisojen. Minulla pelikirjan puuttuminen tai vajaavuus aiheuttaa väistämättä epävarmaa peliä, kun en tiillä ollessani ole oikein varma, millä pelaisin ja kuinka kovaa saati missä kulmassa. Eiväthän nuo perusväylät mitään järjettömän haastavia ole, mutta kun niillä tulee aina yritettyä aika lailla suoraan korille tai ainakin sinne päin, niin on siinä niitä mahdollisia erehtymisen paikkojakin tarjolla. Onneksi peliseura oli mukavaa ja rentoa, joten jännitys oli aika minimitasolla kilpailun mittakaavalla. Enemmän sai jännittää joko tuulta tai koreja tai kalliota, mikäli kiekko ei koriin solahtanut. Ei mitkään super-imukykyiset ketjut näissä. Enkä tainnut ykköskierroksella saadakaan yhtään puttia sisään :D

Ykköskierroksen aluksi pelasimme väylän #7 ja sen perään triplamandoväylän, jossa oli re-tee mikäli mandomissi sattuisi kohdalle. Tietenkin seiftasin tuon ja jotenkin varovaisuus jäi vaivaamaan kierrokselle jatkossakin. Peli muuttui paremmaksi vasta kun Holle sanoi väylällä #3, että nyt otat siitä pörön ja sen jälkeen vain pareja. Näin tehtiin - sekä minä että Nina, joka myös oli kärsinyt löysästä ja epätarkasta pelistä bogeineen. Napattiin ne pöröt ja vielä seuraavalta väylältä #4 parin. Lopulta selvisin tuloksella +9 mikä ei kyllä häikäissyt etenkin kun naisten sarjan johdossa Kisselle oli osunut jonkinasteinen suonenveto ja hän pelasi bogeyfreen -5 kierroksen! Oli siinä monella ihmeteltävää!

Välipalaksi nautittiin lähinnä omia eväitä, kuumaa kahvia kyytipojaksi. Hyvin tuossa ehdittiin syömään ja hyvin riittivät eväätkin: kalkkunasiivuja, kolmioleipiä, mustikkasoppaa, banaania. Kakkoskierrokselle meidät ryhmiteltiin omiin sarjoihimme ja näin pelasin viiden hengen naisten ryhmässä. Hienosti oli naisia kisassa, kun meistä saatiin kolme täyttä ryhmää! Jos oli ensimmäisen kierroksen seura rentoa, niin nyt mentiin astetta rennompaan jälleen. Ihania nämä naiset! Hervotonta jutustelua ja välillä keskittymistä peliin - siinä meni aika tuplanopeudella!

Nappasin kierroksen alkuväylillä ns. Kempas-väylällä nostopörön juuri kun Millis ja Roy tulivat moikkaamaan ja seuraamaan peliä. Hyvän onnen tuojat! Kierrokseni peli oli hiukan ensimmäistä parempaa, paitsi herpaantuminen ykköskierroksen pöröväylällä ja siitä sohlaaminen tuplabogiin saakka puskasta puskaan -menetelmällä. Kun ei tuo upsi lähde riittävällä voimalla, on mentävä vaakatasossa ja siinähän niitä osumia tulee skrämplätessä. Ei haittaa mitään. Enemmän harmitti mokailla viimeisellä pelattavalla väylällä #16, kun näin jo muiden kiekoista, että ne kippasivat oikealle ja silti pidin pääni ja heitin sen kippaavan kiekon. Haloo! Toinen tuplabogihan siitä tuli muistuttamaan siitä, että peliä voi ja pitää muuttaa olosuhteiden mukaan.

Nostin silti sijoitustani muutamalla pykälällä ja olin keskivaiheilla tuloksissa naisten sarjassa. Ihan kohtuullista ja juuri sitä, mihin tänään peli riitti. Mukava kisa, upeaa porukkaa ja uusia tuttavia! Nuoresta Topiaksesta varmasti kuullaan vuosien varrella, hienoa nähdä tällaisia pelaajia lajin parissa. Upeaa myös, että naisia oli näin sankoin joukoin mukana ja olikohan juuri tämän kisan innoittamana kun saatiin Jennikin hankkimaan lisenssi ja lähtemään mukaan virallisille kisakentille. Jes! Suurkiitokset TD-Suskille ja Villelle, sponsoreille ja muille kisan eteen hommia paiskineille! Hienot kisat sydäntalvella, tänne kannatti lähteä.

Kisan tulokset Metrixissä

Kakkoskierroksen tulokset luokassa FPO, mukana yhteistulos

Lumetonta ja jäätöntä - talveton talvikeli

Mun ja Hollen avaukset väylälle #16 kierroksella 1... tuttu näky monissa Best Shot -paripeleissäkin :)

Kisa ohi ja palkintojenjakoa odotellaan Meilahden liikuntakeskuksen kahviossa

Naisten voittajakolmikko: Vilma, Kristiina ja Riikka

Eniten käyttämäni kiekot kisassa sekä pelaajapaketissa ollut Meilahti Millenium -mini