Ratings 2017

Viime vuonna kirjoittelin kauden päätyttyä ja viimeisten ratinkien laskennan jälkeen tästä tärkeääkin tärkeämmästä turhasta aiheesta: ratingeista. Huumorintaju oli koetuksella kun kauden 2016 tavoite 700 pistettä jäi yhden pisteen päähän ja silloin asetinkin tälle kaudelle tavoitteekseni nostaa lukemaa 750 pisteen lähelle. Kun tuo tavoite oli viimein ylittymässä, PDGA osoitti jälleen huumorintajuaan ja päivitys viivästyi aiotusta päivästä. Tänään nuo odotetut luvut sitten sivustolle ilmestyivät ja päivän ratinkini on 766 - vielä jäi siis ilmaakin reilusti alle!

Excel-intoilijana lajittelin jälleen tänä vuonna pelaamani kierrokset taulukkoon ja värjäsin sen mukaan, mikä alittaa, mikä taas ylittää tavoitteeni. Ilahduttavaa tässä on se, että tuo keltainen alue, "ihan ok", sijoittuu taulukon alalaitaan ja punaisella värillä sai merkata ainoastaan viisi kisakierrosta. Näistä Helsinki Open syyskuisessa vesisateessa sijoittui alustavissa kokonaan punaiselle, se päivä kyllä olikin jotain aivan käsittämätöntä! Lopulliset ratingit sentään nostivat tuon sadekierroksen keltaiselle. Lähiradaltani Oittaalta olen myös onnistunut saamaan huonoa tulosta, mikä johtunee siitä, että tuolla metsäradalla en ole onnistunut aina avauksissa enkä varsinkaan puteissa ja kun yhden heiton merkitys on 16 pistettä, pistekato on kovaa. Toisaalta olen pelannut sieltä lähes 800 kierroksenkin - tosi vaihtelevaa, silloin kulki putti.

Vuoden surkein kierros on univajeessa ja huonossa mielentilassa pelattu Talman ykköskierros, sekin kuitenkin yli viime vuoden tavoitteen. Onneksi näitä kierroksia ei vuoteen mahtunut enempää, pääosin olen saanut nauttia lajista ja aina vain uusista saavutuksista sen parissa sekä uusista tuttavuuksista, mukavista harrastajista ja kilpakumppaneista. Fiilikset ovat vuoden loppua kohti aina vain nousseet ja omille pikkuvirheilleen on oppinut nauramaan - tässä suurena apuna ihanat fribaavat ystävämme Millis ja Roy. Pelaaminen on mahtavaa kun ei itseään ota liian vakavasti!

Vuoden parhaita kisoja edustaa odotetustikin Kivikon Pirkkometsän kierrokset maaliskuussa. Tuohon kisaan valmistauduimme Hollen kanssa pelikirjaa rakentamalla ja Pirkkometsää kiertämällä useaan kertaan, joten jokainen avaus oli ennalta päätetty ja jokainen pirkotus onnistuneen avauksen ja putin yhteistulos. Harvaan kisaan pystyykään noin hyvin valmistautumaan, sillä mikään rata ei ole minulle niin tuttu, etteikö siellä ainakin osalla väylistä joutuisi miettimään, että mikä tähän olisikaan se paras pelikirja... ja ainakin ne kymmenet toistot puuttuvat. Lokakuussa olen onnistunut pelaamaan yli 810 ratingin kierroksia lisää, mutta ne puuttuvat vielä tästä päivityksestä - nousua siis luvassa vieläkin :)

Parhaat kisani (tähän päivitykseen mennessä) ja niiden ratingkeskiarvo:
1. Pirkkometsän valloitus 819,5
2. Syysmyrsky AM 797
3. Vihti Masters 795,5

Seuraavaan päivitykseen tulevia
1. Ruska Masters 815,5 (alustavat)

Tähän saakka kausi on siis ylittänyt odotukseni ja tavoitteita ei loppukaudelle enää ole. Tietysti haluaisin ensimmäisessä ulkomaan kisassani Mijaksessa saada kaksi ehjää kierrosta pakettiin, eikä hyvä sijoituskaan pahitteeksi olisi... pientä nälkää pitää siis ylläpitää sinnekin ja sen jälkeen aloittaa talvikausi ja pidättäytyä lähinnä viikkokisahöntsäilyissä. Jonkinlainen tavoite voisi olla myös FA3:n rajan ylitys eli ratingin nosto 775 paremmalle puolelle. Katsotaan vieläkö peli kulkee vai joko on talvilevon aika.

Uusi rata: Laakspohja DGP, Lohja

Kauniina mutta viileänä syyspäivänä mielessä oli - mikäs muukaan kuin päästä heittämään muovia jonnekin mukavaan paikkaan. Lohjan Laakspohja on jäänyt meiltä Hollen kanssa kokonaan kiertämättä, vaikka olemme kuulleet siitä vain hyvää ja tänään päätimme viimein käydä korjaamassa tilannetta siltä osin. Mukaan saimme myös Royn, jonka suosikkiratoihin Laakspohja kuuluu.

Jo matkalla Lohjalle ihastelimme komeaa usvaa, joka nousi osin tiellekin ja peitti ajoittain näkyvyyden. Ilma oli viileä ja maa vielä  kohtuulämmin, luvassa aurinkoinen päivä. Parkkipaikka löytyi hyvin ja ykköstiille kapusimme kun porukka oli koossa. Aurinko paistoi puiden lomasta ja lämmitti hiukan tummien vaatteiden läpi. Juomat, eväät ja matkaan.

Ykkösväylälle otin kaksi avausta, sillä ensimmäinen lirvahti aamukankeudessa liikaa oikealle kun aloin vasenta puolta varomaan. Vaihdoin nyt kiekkoni hiukan vakaampaan ja sain kelpo avauksen keskelle väylää. Kakkosheittokin laskeutui hyvään paikkaan ja siitä vielä foreneppi korille ja parputti sisään. Korille mennessämme Roy vielä mainitsi, ettei hän varoittanut korin vasemmalla puolella avautuvasta rinteestä... eipä tuohon tosiaan oikein muuta oikeakätinen uskalla heittää kuin kämmentä - onneksi tuota on tullut treenattua tämä kesä niin, että heitto ei enää erityisesti jännitä. Mukava aloitus kierrokselle.

Väylä #2 heitetään alas rinteeseen vasemmalle taittaen, eli putterihysseä siihen tarjoilin hiukan heikolla menestyksellä. Pariin sain silti tuonkin pelattua, Holle nappasi vasuriforella pörön. Näennäishelppo väylä, kivahan tuo olisi kisassa pöröttää, jos tänne joskus kisaamaan tullaan. Etenkin kun väylä #3 vaikuttaa bogiväylältä ainakin näin ensitutustumisella ja tulikin sohellettua tuplabogiin asti. Vaikka kiekon sai kohtuulähelle koria, oli puttipaikka hankala. Korilta poistuessamme katsahdin sinne päin ja silloin iski ensimmäinen kuvausvimma: auringonsäteet ja frisbeegolfkori - voiko mitään kauniimpaa ollakaan! :)

Väylän #3 kori kylpee auringonvalossa

Seuraavat väylät pelasimme upeassa usvassa harjun rinnettä mukaillen. Väylät ovat hiukan haastavia oikeakätiselle rystyheittäjälle, sillä kiekko ei saa feidata vasempaan, alarinteeseen. Ensikertalaisena tietenkin heitin ylivarovaisesti ja siitä tuli hiukan sanktiota heittojen muodossa. Aika jännääkin oli avata usvan sekaan kun ei ihan tarkkaan näe, mihin heittää ja mihin kiekko meneekään. Upeaa ennen kaikkea!

Harjun päällä usva vain jatkui ja lähes jokaisella tiillä ja korilla piti pysähtyä kuvaamaan ja ihastelemaan näkymiä. Radasta tuli nyt extramystinen kuva, sillä väyliä ei pystynyt kokonaan hahmottamaan ja lähes jokainen avaus heitettiin auringonsäteiden mahtavasti valaisemaan metsään. Ihan parasta ei ollut pelivire tällaisessa ihastelu- ja huokailufiiliksessä, mutta kyllä me nautittiin! Väylistä ei jäänyt kovin selkeää kuvaa, sillä ne sekoittuvat mielessäni samaan usvaan, mutta kokonaisuutena maasto on hienoa ja tykkäsin kyllä radasta. Ehkä toinen tai kolmas kerta siellä muodostaa paremmin mielikuvat eri väylistä.

Pelasin alamäkiväylälle #12 kämmenavauksen, sillä se kaartuu oikeaan ja mikä tahansa liidätys olisi ollut niin paljon hankalampi hallita rystyllä. Jade toimi tähän melko nappiin. Väylä #13 jäi myös mieleeni, sillä tuohon jyrkkään ylärinneväylään sain pelattua nostobogin hiukan epäonnistuneen kakkosheiton jälkeen. Kori on niin haastavalla paikalla, ettei siihen haluaisikaan tähtäillä yhtään yli kolmen metrin putteja. Väylä #14 on par5 ja siihen oli mahtavaa liidättää kiekkoa. Ihan ei mennyt korin lähestyminen nappiin ja siihenkin kirjattiin bogi. Hieno väylä silti.

Viimeisillä väylillä maisemat olivat jälleen aivan erilaiset, sillä nyt usva oli haihtunut ja saimme nauttia kauniista aurinkoisesta syyssäästä. Rata on kyllä kauniilla paikalla ja siellä on upeaa pelata. Väylä #18 tarjoaa vielä isokäsille pitkää siivua aluksi alamäkeen ja loppumatkan tasaisella eikä siinä ikävää ollut pelata vaikkei omat heitot sataan metriin liidäkään. Vielä viimeiset putit parkkipaikan vieressä ja jälkipelit ennen kotimatkaa. Hieno reissu! Suosittelen myös rataa, sieltä löytyy nautittavaa ja haastetta kaikentasoiselle pelaajalle. Oma kierros taisi osua jonnekin puolikkaan bogin huonommalle puolelle: 9xPar, 7xBogey, 2xTupla ja ne pöröt jäi tällä kertaa kokonaan pojille :)

Helppo pörö väylältä #2 - ainakin jos Hollelta kysytään

Väylän #4 korilla piti taas pysähtyä kuvaamaan

Avaus usvaan

Taianomaiset näyt seurasivat meitä väylältä toiselle

Royn avaus väylällä #7

Saman väylän korilla tunnelma oli edelleen upea

Hahmot vaeltamassa kohti kiekkojaan

Viimeisellä väylällä aurinko oli jo voittanut sumun ja usvan, Hollen putti upposi sisään

Ruska Masters 2017

Jotain on tapahtunut pelilleni tämän syksyn aikana, sillä nyt se tuntuu kulkevan. Olisiko syynä jonkin teknisen asian loksahtaminen paikalleen vai sittenkin se, että olen saanut pääni mukaan peliin? Taidan kallistua jälkimmäisen puoleen siitäkin huolimatta, että heittopituuteni ja -tarkkuuteni on parantunut keväästä melkoisesti. Väitän silti, että päällä on suurempi merkitys kokonaisuuden kannalta. Päällä ja ajattelumallilla sen sisällä.


Pääsin Ruska Masters -kisaan jonon kautta ja tietenkin olin mukana, sillä ilmoittautuneena oli masters-ikäisiä naisia toistakymmentä! Kun vielä sunnuntaille oli luvassa sateeton päivä, se vahvisti entisestään haluani osallistua tähän kotimaan kauden päätöskisaan. Perjantaina ehdimme Hollen ja nuoremman poikani kanssa pelaamaan kaikki väylätkin läpi, mikä oli minulle ensimmäinen kerta tällä radalla. Maaliskuussahan pelasimme pariin kertaan talvilayoutia, mutta vielä oli jokunen väylä pelaamatta ja pelikirja tekemättä. Suureksi yllätyksekseni pelasin radan nyt kahdeksalla plussalla ja niistäkin kaksi tuli viimeisellä väylällä #15. Minullahan on tapana tehdä pelikirjaa aloittaen samalta väylältä, miltä itse kisankin aloitan ja ryhmäni aloitusväyläksi oli Kisakoneessa merkattu väylä #16.

Vietimme lauantain hyvillä mielin Ikeassa shoppaillen ja kotia sisustaen, hyvää sadepäivän puuhaa. Sunnuntaina kello herätti minut klo 6:00 ja silmät sikkaralla nousin kahvinkeittoon. Pääsin liikkeelle aivan aikatauluni mukaisesti ja Hyvinkäällä olin kahdeksalta. Ennen autosta nousua laitoin vielä Within Temptationin Faster -biisin soimaan ja fiilistelin voimakasta oloa. Tänään nauttisin pelistä ja pelaisin omaa peliäni muiden tuloksista välittämättä. Sillä pääsee juuri niin korkealle tulostaulukossa kuin tänään pääsee. Aim high, stay safe. Matkaan!

Ensimmäiset väylät olin rasittava höpöttäjä. Jännitykseni purkautuu usein liikaa jauhamalla jokaista heittoani ja mahdollisia mokiani ensimmäisillä väylillä. Tuosta pitää pyrkiä eroon, sillä se saattaa häiritä kanssapelaajiakin enkä halua rasittavan pelaajan mainetta enkä varsinkaan olla haitaksi muiden pelille. Onneksi sain tuon itseni kuriin pelattuani aloitusväylän #16 pariin ja mokaamalla seuraavalla alle 6m putin ja ottamalla bogin. Jostain syystä pelini ja mieleni rauhoittuu vasta kun se ensimmäinen hölmöily sattuu kohdalle eli minun pelilleni saattaa jopa olla eduksi aloittaa jollain bogia pahemmalla. Tämäkö on se pohjimmainen syy siihen, että birdie aloitusväylältä mielletään huonoksi enteeksi?

Otin heti seuraavan nostobogin väylälle #18, sillä siinä hyvällä putilla on vielä enemmän merkitystä korin ollessa sijoitettuna pienelle nyppylälle. Sitten koitti pelini nautinnollisin vaihe, sillä pelasin vuoronperään par-birdie-par-birdie ja näin pääsin tuloksessa jälleen nollaan. Mieliala oli korkealla, porukka oli sopivan puheliasta ja kuten niin usein ennenkin - mukavaa ja kannustavaa. Ryhmät olivat 5 hengen, mutta pelimme oli niin sujuvaa, ettei suuri ryhmäkoko tuntunut yhtään hidastavan etenemistä.

Nappasin odotetusti bogin väylältä #4 ja seuraavalta ilahduttavasti parin hiukan onnekkaallakin avauksella puun kylkeä hipoen. Sen sijaan oikealle taittava CTP-väylämme #6 tuotti ongelmia kun avasin sen M4 Light:lla ja tein pahan kardinaalivirheen pelätessäni, ettei se käännä riittävästi yli: laitoin mukaan viime hetken antsakulmaa. Tuolle kiekolle kaikkein parasta olisi antaa loivaa hysseä ja heittää voimakkaammin, mutta jostain alitajunnasta tuli nyt se muistikuva, ettei pelikirjakierroksella kiekko taittanut tarpeeksi ja bogihan siitä kirjattiin. Seuraavalla väylällä taas lähestymiseni meni pitkäksi enkä saanut sitä putilla korjattua ja jälleen bogi.

Väylä #8 taittaa niin sopivasti vasemmalle lopussa, että arvelin siihen olevan paikallaan heittää Westside Discs Vip Air Tuonelan Lautturia. Aivan oikeassa olinkin, mutta lähdin liiankin laajalla hyzerillä ja pelasin kiekkoni korin alle ja pariin pusikosta. Sain pidettyä ihannetulosten jatkumoa vielä väylällä #9, johon taas oli tällä tuulella omiaan Latitude Frost River, joka laskeutui aivan keskelle väylää ja tarjosi helpon lähestymisen korille. Yritin samaa myös väylälle #10, mutta tässä puhaltanut vastatuuli toi kiekostani esille alivakaan puolen ja jatkoheitto lähti pienestä mäntysaarekkeesta avoimen väylän oikeasta laidasta. Pääsin kohtuulähelle koria, mutta otin varman päälle nostobogin, sillä tässä korin paikka mahdollistaa hankalat rollit alarautaputin sattuessa.

Nyt hyppäsin jostain syystä bogijunan kyytiin ja pelasin seuraavat neljä väylää kaikki bogiin. Pitkä par4 -väylä #11 toki on pelikirjassanikin bogi, sillä siinä korin lähestyminen on hankalaa ilman jäätävää ja varmaa forea ja väylästä #12 en oikein saanut otetta. Samoin korille tulo on haastavaa ilman kunnon forea väylällä #13, mutta onneksi seuraavana oli vuorossa pakkopirkkoväylä #14. Tähän tarjosin jälleen Tuonelan Lautturiani ja sehän laskeutui alle kolmeen metriin korilta. Jes! Vielä sain tulosta kavennettua ja enää oli edessä kierroksen viimeinen väylä.

Hiukan tarvittiin onnea puiden kanssa kun avasin Opto Jadellani liian laajalla kaarella ja kiekkoni ui puiden väleistä ja laskeutui lopuksi kauniisti keskelle väylää osumatta mihinkään sitä ennen. Mahtavaa! Pelasin väylän ehkä liiankin seiftisti loppuun ja nostobogiin, sillä en halunnut enää romahduksia vaan pitää tuplabogifreen kierrokseni loppuun saakka. Ja se piti. Tulos oli yllättävänkin hyvä +7, mutta pakko myöntää, että kyllähän se pieni pettymys oli, kun olin sillä vasta toisena luokassani, sillä Mila pelasi ennätyksensä +6. Vain yksi heitto tosin, se ei peliä ratkaisisi - näin ajattelin.

Grillikahvila Holari sai minut asiakkaakseen ja hampurilaisen jälkeen ajelimme Kikin kanssa Hyvinkään McDonaldsille vielä jäätelölle ja lämmittelemään. Hyvä yhdistelmä :) Nautin ison Latten myös, lämmikettä ja virkistystä samalla. Mukava oli jutella ja tutustua hiukan toistemme taustoihin ja höpötellä päivän pelistä. Kiki pelasi FPM-luokassa ja jakoi johtopaikan Kissen kanssa tuloksella +3 eli juuri sopivasti meitä AMA-pelaajia rapsakampaa oli heidän pelinsä. Puttipelistä meillä kummallakin oli omaa karua kerrottavaa...

Kakkoskierrokselle sain ihanat aikuiset naiset seurakseni eli Milan, Riikan ja Sarin. Aloitimme väylältä #18, jolla onnistuin porukasta parhaiten ja näin nousin kokonaistuloksissa tasoihin kärkipaikalle. Väylällä #19 osuimme jostain syystä puihin ihan jokainen ja sain kuin ihmeen kaupalla pelastettua par-tulokseni yli 10m putilla. Tuo sai Milan vaihtamaan aggressiivisempaan peliin ja se ei tällä kertaa kannattanut, vaan kiekko rollasi kauas korista. Kun vielä nappasin hiukan onnekkaallakin avauksellani ykkösväylältä porukan ainoan birdien, tuntui kolmen heiton johtoasemani varmalta. Pidin edelleen kiinni seiftistä pelistä enkä aikonutkaan lähteä hyökkäilemään ja tuo tuntui toimivan.

Kolmosväylällä avaukseni oli löysä ja sain siltä ainoastaan parin kun taas Mila pussitti komean pitkän putin ja nautti pirkotuksesta. Ero kaventui kahteen. Haastavalla väylällä #4 pääsin kahdella heitolla kaikista pisimmälle, mäen päälle, hiukan talvikoriakin pidemmäksi ja peli tuntui kulkevan. Tässä tein kisan ehkä ainoan suuremman virhearvion ja aloin pelata aggressiivisesti, hakemaan suoraan korille. En tiedä väylän pituudesta, mutta uskoisin, että tuolta korille pelaaminen vaatisi aika lailla täydellisesti onnistuneen heiton ja vieläpä juuri oikeasta aukosta puiden siimekseen korille. Heittoni jäi surkeasti aivan liian lyhyeksi ja koska se oli hysse eikä järkevän pelaajan suora keskelle väylää, päädyin jonnekin puiden keskelle. Tästäkään en lähtenyt pelaamaan taaksepäin väylälle vaan roiskin puiden muodostaman vankilan läpi upsilla kohti uusia ongelmia. Pääsin viidennellä heitolla korille, mutta koska ongelmat aina kasautuvat, puttasin tuon viisimetriseni sivuketjuista ulos ja nappasin triplan. Ero kaventui yhteen heittoon. Joka kuuseen kurkottaa...

Pelasimme seuraavan väylän tasan pariin, mutta sitten tultiin jälleen ykköskierroksen CTP-väylälle #6. Muistissani oli edelliskierroksen harmittava bogi ja koska sen huonommin tuota lyhyttä väylää olisi vaikeaa pelata, uskaltauduin yrittämään avausta kämmenellä. Nappiin meni ja Milalla vielä paremmin, joten nyt olimme tasatilanteessa jälleen. Mahtavan tasaista peliä! Nyt aloin jo hiukan menettää uskoani voittomahdollisuuksiini, sillä Mila on vahva pelaaja, jolla on vahva voitontahto. Riittäisikö minun kilpailuviettini tässä pelissä? Suuremmin en tuntenut painetta suuntaan taikka toiseen, ja päätinkin vain pelata niin hyvin kuin voin ja katsoa mihin se riittää. Fiilis oli rento ja hyvä. Riikan kanssa tuli höpöteltyä aika lailla ja sekin rentoutti kivasti mieltä.

Pelasimme tasaista peliä ja ehkä parhaan onnistumiseni sain nyt väylälle #12. Siinä avaukseni päätyi keskelle väylää, mutta siitä oli suora linja melko lähelle koria enkä lähtenytkään nyt kiertämään mutkan kautta vaan pelasin suoraan. Sari oikeastaan vakuutti minut siitä, että tuo on paras reitti eikä ole mitään syytä kiertää kauempaa, sillä sielläkään väylä ei ole sen leveämpi. Hänelle siis kuuluu kiitokset pääsystä birdieputille ja sen mokattuani nostin tuosta parin. Myös väylille #13 ja #14 kertyi kolme heittoa kummallekin ja väylälle #15 pelasin jälleen bogin. Enää kaksi viimeistä väylää ja olimme tasoissa edelleen.

Väylän #16 avaus on rystypelaajalle tosi tarkka ja siinä harkitsin jälleen avaamista forella. Syteen taikka saveen: Prodigy M4 käteen ja kevyttä hyssekulmaa kiekon mukaan, rystyllä kuitenkin. Läpi meni ja hiukan oikean reunan puita hipoen pääsin kuin pääsinkin yli väylän puolivälin ja ihannetulokseen olisi kaikki mahdollisuudet. Koska Milalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain tässä heiton edun ennen viimeistä väylää. Tavoitteena siis pelata varma par. Kiekoksi sopi pelikirjan mukaisesti Latitude Opto Air River ja vielä se alivakain ja hakatuin yksilö eikä se pettänyt nytkään. Tuo kiekko oli niin monen puupillin luottokiekko tänään, että sen arvo nousi jälleen silmissäni monen monta pykälää. Voitto oli minun!

Tutkailin mieleni perukoita pohtiessani, miksi olen pystynyt voittamaan nyt kilpailuja, vaikka vielä vuosi tai puolikin vuotta sitten en mielestäni ollut ollenkaan sen arvoinen. Minua jopa nolotti jos pelasin joskus paremmin kuin joku omissa silmissäni minua parempi pelaaja. Kaivelin esille maaliskussa 2016 kirjoittamani blogikirjoituksen, jossa sipaisen ohuesti pintaa aiheen "What kind of mindset do you have?" tiimoilta. Nyt huomaan kääntäneeni ajattelumalliani aika lailla tuon paremman, "Growth mindset" -mukaiseksi kun taas olen nuorempana ollut aivan malliesimerkki "Fixed mindset" -tyypin ihmisestä. Mitä on tapahtunut?

Olen oppinut haastamaan itseni. Olen oppinut nauttimaan haasteista sekä paloittelemaan ne pienemmiksi palasiksi ja saavuttamaan niitä pala kerrallaan. Kun teen virheitä, melkeinpä innostun siitä tunteesta, että jälleen opin jotain ja sain tilaisuuden kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi. Nautin sen päivän odottelusta, jolloin saisin korjata tuon virheeni pelissä ja osoittaa näin itselleni, että olen parempi, olen oppinut jotain. En odota tulosta nyt ja heti vaan nautin tästä matkasta. Nautin, koska luotan siihen, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan ja sekä kehitystä että menestystä on vielä edessäpäin. Koko viime kauden opettelin häviämistä ja nyt olen oppinut voittamaan. Silti matkani on vasta alussa.

Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

Avauskiekkoni Prodigy M4 ennen ensimmäisen kierroksen ensimmäistä avausta

Väylän #10 korilla on rollivaara

Tytöt väylän #11 avausta odottelemassa

FPM-luokassa päädyttiin sudariin, jonka Kisse vei

Ykköspalkinto ja viimeinkin pienempi Ladies bag tag

In my bag - kauden loppu 2017

Edellinen In My Bag -sepustukseni on maaliskuulta ja jälleen kerran täytyy todeta, että on heitto muuttunut ja kiekot sen mukana! Pysyvyyttä edustaa edelleen midariosasto: GStar Roc3 ja 400g M4 pitävät pintansa ja onhan nuo driveritkin toki melko samoja - käyttötarkoitus vain hiukan eri.

Ehdoton ykkösdriverini on tällä hetkellä Latitude Opto Air River, joita minulla on aina bägissäni ainakin kahta eri kulutusastetta mukana. Kiekko on helppo heittää, sillä on uskollisen suora lentorata, joka kaartaa loivasti oikean kautta ja feidaa päätyäkseen suoraan heittosuuntaan. Tällä pelaan kaikki sellaiset metsäväylät, joilla kiekolla on tilaa koukata oikealta, esim. Veikkolan #16 avaus ja avoimemmat antsaan kaartuvat kuten Talin #17. Hysseflippi onnistuu myös, sitä tosin on nyt tullut luvattoman vähän treenattua. Loivaan antsaan laitettuna ei oikein jaksa palautua, joten liikaa ei kulmaa voi laittaa.

Se alivakain Opto Air River, jolla melkein jo pääsin saarekkeeseen Puolarmaarin #8

Mukanani kulkee edelleen 172g Latitude Frost River, jonka olen hankkinut aikaisemmin hyssekiekoksi ja nyt se toimii suorana kevyen vastatuulen kiekkona. Tämäkin tekee loivan kaarroksen oikean kautta ja palauttaa varmasti. Hysseen laitettuna pitää kulmansa, mutta feidi on melkoisen vähäinen. Otan tämän käteeni kun Opto Air River tuntuu liian heppoiselta joko vastatuulen suhteen tai arveluttaa avoimen väylän tuuliolosuhteet, esim. Talin #14 ja Oittaan #4.

Opto River on tainnut lähteä hyssekulmassa Oittaan väylällä #4

Uusin Latitude Opto Jade bägissäni on vielä lentoradaltaan melko vakaa ja käytänkin sitä sellaisilla puupilliväylillä, joissa haluan kiekkoni lentävän suoraan ja feidaavan kevyesti vasemmalle, esim. Veikkolan #18. Ei vaadi tilaa oikealla kuten Opto Air River ja liitää kevyemmällä vedolla kuin Frost River. Kovemmalla vedolla tekee myös kaarroksen oikean kautta ja onkin avoimella väylällä kuten Kaatiksen #2 yksi pisimmän avauksen kiekoistani. Tekee antsaan laitettuna S-kaaren ja hyssekulman taas pitää loppuun saakka. Tätä kiekkoa käytän myös peukku-upseissa, joihin kiekon rimmi on oikein sopiva ja kiekko laskeutuu nätisti katolleen. Ei kestä vastatuulta keveytensä takia.

Edeltävä Opto Jade, joka taitaa tällä hetkellä levätä Unnukan pohjassa

Yksi uusimmista kiekoista bägissäni on Westside Discs Vip Air Tuonelan Lautturi, joka toimii varmana hyssekiekkona. Tällä pelaan esim. Kaatiksen #7 kahdella heitolla korille jos en lähde hakemaan liian leveää linjaa. Kestää kohtalaista vastatuultakin, mikä yllätti ja ilahdutti. Täydentää bägiä juurikin varman hysselinjan kiekkojen osalta, ennen kun yritin pärjätä Riverillä ja/tai Hiiden Hirvellä, joille tuo hysse piti laittaa mukaan. Nopeusluokitukseltaan on toki liian nopea minulle, mutta tähän tarkoitukseen sopii loistavasti.

Kiekko kahdesti ilmaan ja putti sisään - joskus peli sujuu!

Westside Discs VIP Sotakirves on bägissäni aina kun tarvitsen suoraa liidätystä alaviistoon. Se on painoltaan 176g ja kestää kohtuullista vastatuultakin palaten silti varmaan feidiin. Kivikon #8:lle juuri oikeanlainen lentorata tulee kun heitän kevyesti korista oikealle ja kiekko päätyy optimitilanteessa helpolle pöröputille. Hyvä liito myös tasaisella kuten Kaatiksen #2 avauksessa jos tuuliolosuhteet epäilyttävät Opto Jaden suhteen.

Latitude 64 Gold Culverin on se varmin vastatuulen hyssekiekko. Tätä käytän tosi harvoin, sillä Tuonelan Lautturi korvaa kiekon useimmissa tapauksissa. Kovimpiin puhureihin ja avoimille radoille. Latitude xXx kuuluu samaan kastiin, eli otan mukaan kun on luvattu kovaa tuulta. Sopii hyvin myös forelähestymisiin, joissa hysselinja on se ainoa oikea.

Millennium Aquarius on mukanani aina Kivikon kierroksella ja sillä avaan edelleen väylän #1 vaikka kiekko ei olekaan siinä riittävän varma. Ehkä joskus vielä opin luottamaan paremmin heittoihini enkä enää kaipaa kelluvaa kiekkoa siinäkään. Samaisen radan #13 sentään avaan Tuonelan Lautturilla, siinä olen vesipelkoni selättänyt :)

Kolme Aquariusta, joista minun on tuo pinkki - räikeä ja tahmea kiekko

Midarit ovat ja pysyvät, tosin uusimpana sinnekin on hiipinyt Latitude Gold Core. Sopii hyvin forelähestymisiin ja on rystylläkin heitettynä suora kuin mikä. Vielä melko vähän käytetty ja tutustumisen alla. Sateella harmillisen liukas, muuten istuu käteen napakasti ja tottelee kulmia.

Iso Parta 2017 -voittolahjakortilla hankkimani 2 x Gold Core ja Opto Bite -koirakiekko, jolla on hyvä koppailla ihan ilmankin koiraa

Prodigy 400g M4 sekä sen kevyempi Light -versio ovat bägissäni aina. M4 sai pintaansa punatulkku-värjäyksen ja sitä heitän 50-60m metsäväylillä, joilla on tilaa kaartaa oikealta. Hyseflippiin myös sopiva. M4 Light pääsee ilmaan aina kun kaivataan oikealle kaartuvaa liitoa mielellään hiukan alamäkeen ja kevyttä feidiä, esim. Kivikon #17 luottokiekko.

M4 Light kaartaa luotettavasti oikealle eikä palaa kuin aavistuksen verran

M4 punatulkku-kuviolla <3

Innova GStar Roc3 pysyy bägissäni myös, vaikka nyt vaihtuikin uudempaan sillä alkuperäinen upposi Kaatiksen #9 lampeen. Suora kiekko, josta saa hyvän gripin sateella ja kylmemmälläkin kelillä. Varma feidi, hyvä liito. Lähestymisiin tuulella ja 50-60m väyliin, joissa lisähyssellä päätyy kohteeseensa mikäli väylä kaartaa vasempaan. Sopii myös lyhyisiin liidätyksiin kuten Veikkolan #13.

Tämä heitto tuomittiin sisälle, sillä kiekon reuna on selkeästi maalla :)

DGStoren lahjoittama NBDG Tournament Pursi on melkoinen luottokiekko sekin. Liitää hienosti lähes suoraan vain kevyellä kaarroksella oikealta ja feidaa varmasti. Luottokiekko 50-60m suorilla väylillä, joissa kori on hiukan väylästä vasemmalla sekä esim. Kaatiksen väylän #9 seiftiavauksessa.

Lempiputterini on Megasoft Pure ja niitä on kierroksella mukana aina vähintään kaksi. Suoriin lähestymisiin aina 50m saakka ja pitkiin putteihin kiekko on tosi paikallaan. Lyhyissä puteissa tällä hetkellä on jotain epävarmuutta johtuen siitä, etten ole kesän lopulla enää puttia treenannut eikä minulla ole luottoputteria... nyt puttaan myös lyhyet putit Megasoftilla, mutta talven aikana on tarkoitus hioa taas puttia parempaan ja varmempaan suuntaan sekä löytää se luottoputteri. Selkeästi pelini suurin heikkous on nyt juurikin tällä alueella ja sen olen tiedostanut jo kauan.

Luottolätty Zero Megasoft Pure alkaa olla aika vääntynyt ja kolhuinen... vaan niin tärkeä :)

 

Treeniputterit, Zero Soft Puret, joilla heittotekniikkaa kehitetään, mutta eivät lähde mukaan kierrokselle

Kohti talvea taas mennään ja kisakausi 2017 alkaa lähestyä loppuaan. Vielä on edessä Ruska Masters ensi viikonloppuna Sahanmäellä sekä Mijaksessa Monkeys in Mijas vol II marraskuun alkupuolella kunnes alkaa talvikausi toden teolla ja pelin osa-alueiden pilkkominen ja uudelleenrakentaminen. Tämä on ollut hyvä kausi.

Disc Golf Vikings seuramestaruus 2017

Tulokset kummaltakin kierrokselta. Hauskasti kierrosten parhaista olisi saanut niinkin kovan tuloksen kuin -1! Vaan ei osu ne onnistumiset samalle rundille :)

Edustusseurani Disc Golf Vikingsien seuramestaruuskisat yllättivät minut viime vuonna, kun nappasin sieltä FPM-luokan voiton mukaani. Tänä vuonna lähdin siis puolustamaan mestaruuttani ja aamuun saakka näytti siltä, että kilpailisin luokassani yksin. Vaan onneksi mukaan oli ilmoittautunut viime hetkellä Miia, joka pelasi toukokuun Lady Tourilla kelpo tuloksen Kivikon radalle ja näin voitto ei ollutkaan läpihuutojuttu. Ehei - se vaatisi tänään onnistuneen pelin.

Ehdimme aamutokkurassa parahiksi paikalle ja pelini alkoi väylältä nro #4. Käytössä oli tänään erikoislayout, jossa oli mukana väyliä sellaisenaan, pidennettynä sekä ihan tätä kisaa varten perustettuja väliaikaisväyliä irtokoreineen. Mukavaa ja hiukkasen jännittävääkin, sillä näin ollen pelikirjaa ei näille erikoisväylille ollut tehtynä. Muutenkin lähdin kisaan sillä ajatuksella, että pelailen Kivikon normiväyliä vähän uusia kiekkoja testaillen sekä pelikirjaa mietiskellen ja uudet pelaan suuremmitta riskeittä niin kuin sillä hetkellä hyvältä näyttää. Ihan hyvä pläni!

Päivän ensimmäinen avaus kalahti väylän toiseen puuhun ja kakkosheitolla ei ollut realistisia mahdollisuuksia päästä korille saakka. Vitsailinkin, että tuottaisiko bogialoitus sitten parempaa onnea jos birkulla aloittaminen tekisi juuri päinvastoin. Peli käynnistyi siinä porukkaan tutustuessa - niin samaa seuraa kuin olemmekin, olivat pelikaverini minulle ennestään tuntemattomia. Seuraavaksi pelattiin normiväylät #5-#10 ja ne sujuivat oikeastaan puttia lukuunottamatta ihan nappiin. Tai tietenkin jos lähipeli olisi onnistunut niin, että olisin ollut aina nostolla niin ihannetulosta olisi tullut enemmänkin. Aina olin kuitenkin par-putilla kymppiringissä, eli lupaavaa oli, mutta sitten se putti... Olin tässä vaiheessa tuloksessa +5 ja tsekkasin hiukan miten muut naiset olivat pelanneet. Aika timangisti ja tasaista oli. Mitenhän tässä kävisi!

Ensimmäinen uusi väylä #11A oli n. 65m, ja se heitettiin väylän #11 vastaisesti kallion reunalle. Pohdin väylän muotoa ja totesin, että loiva antsa toimisi tässä parhaiten. Valitsin alivakaimman Opto Air Riverini ja heitin sen lähes flättinä, aivan pienenpienessä kulmassa. Kiekko päätyi kauniisti aivan korin alle! Wau, nyt tuli päivän ensimmäinen pirkotus! Tykkäsin väylästä heti :) Seuraavat viisi väylää onnistuin pelaamaan onnistuneilla avauksilla ja tarkemmalla lähipelillä sen verran lähelle koria, että sain putin sisään ja parit seurasivat toisiaan. Mukana oli Kivikon haastavat väylät #12 ja #13, joiden pelaaminen ihannetulokseen ilahdutti ja toi luottamusta peliin. Myös uudet ja pidennetyt pirkkometsän väylät sujuivat ihan nappiin poislukien normaalina pelattava väylä #17. Sain sen kuitenkin pelastettua bogiin ja olin jälleen tuloksessa +5. Enää oli jäljellä alkupään väylät #1-#3.

Ykkösväylän pelikirjana on seiftaus ja se toimi tänään. Sain siihen nostoparin ja fiilikset nousivat entisestään. Nyt tiesin, että tänään olisi hyvää kierrostulosta luvassa. Kakkosväylälle sain hyvän avauksen, mutta lähestymisheittoni jäi 12-13m päähän korista, pelasin liian varovaisesti. Onneksi tiellä ei ollut mitään ja keskityin nyt puttiini erityisesti. Mietin, että se oli sama putti, mitä talvella sisätreeneissä heitettiin ja sen saisi astua ylikin. Tämä putti korvasi nyt lähes kaikki epäonnistuneet kierroksen aikana menemällä kauniisti sisään! Voi kun se olisikin aina yhtä helppoa!

Vielä extraväylä #3A, joka pelattiin väylän #3 takana olevalla nurmella, avaus melko tiukasti koivujen välistä. Sain ihan toimivan avauksen, joka feidasi liikaa vasempaan ja sieltä oksien lomasta kiekko korin alle ja par. Enää oli pelattavana viimeinen väylä - pidennetty #3. Nyt puut tiin edessä olivat kymmenen metriä kauempana ja asetelma oli niin paljon haastavampi. Huokaisin helpotuksesta, kun Opto Jadeni sujahti aukosta oikean reunan puun kylkeä sipaisten ja tarjosi mahdollisuuden par-tulokseen. Ja sen myös tein! Lopputulos +5 oli toiseksi paras naisten tulos, enkä huonolle hävinnyt - Jenna pelasi upean tuloksen +3 ja olimme näin naisten luokkien kärjessä. Seuraavat naiset olivat tuloksessa +8 ja minun FPM-luokkani kisakumppani Miia tuloksessa +9. Mikään ei ollut vielä ratkennut!

Seuran puolesta oli tarjolla makkaraa ja salaattia sekä juomaa kisatauolla ja hyvin se maistuikin kunhan kävin ensin vaihtamassa kuivan paidan ja sukat päälleni. Upeasti vapaaehtoiset olivat tuoneet meille eväät paikalle ja grillanneet syöntikuntoon pelin aikana. Cia toi vieläpä kaikille naisille muffinssit ja sehän vasta antoikin kaivattua lisäenergiaa, jolla jaksoi pelata taas koko kakkoskierroksen hyytymättä loppuun! Ihania ihmisiä <3

Pelasin Miian sekä kahden avoimen sarjan miehen, Vesa-Matin ja Villen, kanssa kierroksen alkaen väylältä #1. Pelasimme kaikki avauksemme OB:lle - mikä mahtava alku. Vielä droppariltakin kaksi meistä onnistui tuon uusimaan - minä tietenkin olin se toinen onnekas - ja näin kierros alkoi triplabogin makuisena. Huh, huh! Nythän piti lähteä pelaamaan järkevästi ja tarkasti ilman turhia riskejä! Ehkäpä tästä sisuuntuneena napautin kakkosväylälle pisimmän avaukseni koskaan: toisen puurivin ohi, ja siitä olikin helppo nepata kiekko korin alle ja ottaa par korttiin lohdukkeeksi.

Extraväylä #3A meni pitkällä pöröputilla nostopariksi, mutta pidennetty väylä #3 kävi hankalaksi, kun koivunrunko osui kiekkoni reitille. Avaus oli varovainen, joten kiekko karkasi liian aikaisin kädestä. Sain pelastettua tuon bogiin ja vastaavasti nelosen onnistuin pelaamaan ihannetulokseen. Pelini kulki tätä rataa aina väylälle #8 saakka: kaikki ykköskierroksen bogit paransin pariin ja parit taas heikkenivät bogiin. Westside Discs Sotakirves oli valintani tähän alamäkiliidätykseen ja nyt heitin sitä vielä voimakkaammin kuin ensimmäisellä kierroksella: pirkotus! Näytti, että avaus olisi mennyt pitkäksi, mutta olikin aivan nappiosuma. Loistavaa! Kyllä jokaiseen kierrokseen aina yksi pirkko mahtuu - näin Pirkon päivänä etenkin :)

Väylälle #9 onnistuin pelaamaan ihannetuloksen nyt pitkästä aikaa ja halfpipe-väylällä #10 pääsin jälleen par-putille ylärinteeseen. Vieläkään ei ollut putti jiirissä ja sain tyytyä tässä kummallakin kierroksella bogiin - ainoa väylä siis, mihin en pelannut tänään joko paria tai parempaa. Väylällä #11 olin jälleen liian kaukana korista ja tuon nostoparin jälkeen alkoi kevyt tihkusade kun pelasimme väylää #12. Seiftasin sen bogiin samoin kuin seuraavan väylän #13, jossa olin hiukan liian pitkällä putilla. Tänään ei ollut puttipäivä. Extraväylällä #16A hakekasan takana sain esimakua sateen vaikutuksista kun avaukseni lipsahti kädestä ja tuohonkin nyt bogi. Pidennetty #16 taas jäi bogiksi putin takia. Sade oli nyt taukoamatonta.

Pirkkometsän lemppariväyläni (viha-rakkaus) #17 meni nyt nappiin - ellei puttia lasketa. Olin siis 7-8m pöröputilla ja nappasin nostoparin. Nyt tiesin, että tulokseni oli jo +9 enkä halunnut yhtään enempää plussia kierrokselle. Pidennetty #14 niinikään pariin ja enää viimeiselle väylälle, extraväylä #20, joka oli n. 60m saareke alamäkeen. Nyt tiesin jo, että tänään tulisi seuramestaruus, mutta halusin toki pitää kakkossijani naisten kokonaistuloksissa. Halusin, että pokaalini olisi sitäkin kautta perusteltavissa. Avaus samalla kiekolla kuin ensimmäiselläkin kierroksella, Opto River, joka lensi aivan samalla tavalla korin takaa leikaten sen linjaa ja antaen pieniä toiveita holarista. Jälleen pirkkoputti ja jälleen nostopar. Kierros oli takana, sadekin päättynyt ja kisa ohi!

Olihan mukava kuulla kierroksen päätteeksi, että Miiakin nyt päätti hankkia kilpalisenssin ja lähteä pdga-kisoihin mukaan! Meitä yli nelikymppisiä alkaa olla jo mukava määrä ja aina mahtuu mukaan upeita ja taitavia leidejä lisääkin. Mahtavaa! Mukavaa, jos olin myötävaikuttajana tähän myös. Tänään sain nauttia vielä palkintojenjaosta ja Hollen sekä lasten kanssa juhlistimme päivää käymällä Burger Kingissä syömässä ja herkuttelemassa. Tavoitteet saavutettu: FPM-luokan mestaruus sekä toiseksi paras tulos kaikkien seuran naisten keskuudessa! Jälleen yksi upea päivä ja muisto maailman parhaan lajin parissa :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Sunnuntaina olimme vielä Hollen kanssa TD:n ominaisuudessa pitämässä seuran parimestaruuskarkeloita ja nyt pelasimme yhden kierroksen Kivikon normaalileiskaa. Pelaajia virkistääksemme kehitimme uuden pelimuodon neljänneksi ja se sai nyt nimen Counter Shot, sillä muut olivat A=Alternate Shot, B_Best Shot ja D=Dough Shot (Tough). Pientä jäynää siis. Pelimuoto C tarkoitti siis sitä, että kumpikin parin pelaaja pelaa omaa tulostaan väylällä ja väylä on pelattu loppuun kun jompikumpi saa kiekon koriin. Kaikki siihen astiset heitot lasketaan ja aina kauempana korista oleva jatkaa. Saimme positiivisen vastaanoton ja ehkäpä tämä ei ollut kyseisen pelimuodon ainoa käyttötilanne!

Itse kisa pelattiin sateisissa olosuhteissa, joten hattua täytyy nostaa porukalle, josta osa tuli 1-3 tunnin yöunilla pelaamaan ja vieläpä hyvin! Meillä meni peli höntsän piikkiin kun onnistuimme varsinkin C ja D -pelimuodoissa mokailemaan aina vuorotellen ja näin tulostakin kertyi vääjäämättä. Kivaa oli silti pitkästä aikaa taas pelailla yhdessä parikisaa ja eihän tuossa sateessa voi pelata muuten kuin rakkaudesta lajiin :)

Minä ja pokaali, jota jo vuosi sitten odottelin!

 

Koko palkittujen porukka: Avoin, Masters, Naiset, Naiset Masters

 

 

TD:n puuhissa sunnuntaina

 

Hollen avaus väylällä #12

 

Mun avaus samaisella väylällä - hauskasti käsi ja kiekko samassa vauhdissa :)