Pääsin Ruska Masters -kisaan jonon kautta ja tietenkin olin mukana, sillä ilmoittautuneena oli masters-ikäisiä naisia toistakymmentä! Kun vielä sunnuntaille oli luvassa sateeton päivä, se vahvisti entisestään haluani osallistua tähän kotimaan kauden päätöskisaan. Perjantaina ehdimme Hollen ja nuoremman poikani kanssa pelaamaan kaikki väylätkin läpi, mikä oli minulle ensimmäinen kerta tällä radalla. Maaliskuussahan pelasimme pariin kertaan talvilayoutia, mutta vielä oli jokunen väylä pelaamatta ja pelikirja tekemättä. Suureksi yllätyksekseni pelasin radan nyt kahdeksalla plussalla ja niistäkin kaksi tuli viimeisellä väylällä #15. Minullahan on tapana tehdä pelikirjaa aloittaen samalta väylältä, miltä itse kisankin aloitan ja ryhmäni aloitusväyläksi oli Kisakoneessa merkattu väylä #16.
Vietimme lauantain hyvillä mielin Ikeassa shoppaillen ja kotia sisustaen, hyvää sadepäivän puuhaa. Sunnuntaina kello herätti minut klo 6:00 ja silmät sikkaralla nousin kahvinkeittoon. Pääsin liikkeelle aivan aikatauluni mukaisesti ja Hyvinkäällä olin kahdeksalta. Ennen autosta nousua laitoin vielä Within Temptationin Faster -biisin soimaan ja fiilistelin voimakasta oloa. Tänään nauttisin pelistä ja pelaisin omaa peliäni muiden tuloksista välittämättä. Sillä pääsee juuri niin korkealle tulostaulukossa kuin tänään pääsee. Aim high, stay safe. Matkaan!
Ensimmäiset väylät olin rasittava höpöttäjä. Jännitykseni purkautuu usein liikaa jauhamalla jokaista heittoani ja mahdollisia mokiani ensimmäisillä väylillä. Tuosta pitää pyrkiä eroon, sillä se saattaa häiritä kanssapelaajiakin enkä halua rasittavan pelaajan mainetta enkä varsinkaan olla haitaksi muiden pelille. Onneksi sain tuon itseni kuriin pelattuani aloitusväylän #16 pariin ja mokaamalla seuraavalla alle 6m putin ja ottamalla bogin. Jostain syystä pelini ja mieleni rauhoittuu vasta kun se ensimmäinen hölmöily sattuu kohdalle eli minun pelilleni saattaa jopa olla eduksi aloittaa jollain bogia pahemmalla. Tämäkö on se pohjimmainen syy siihen, että birdie aloitusväylältä mielletään huonoksi enteeksi?
Otin heti seuraavan nostobogin väylälle #18, sillä siinä hyvällä putilla on vielä enemmän merkitystä korin ollessa sijoitettuna pienelle nyppylälle. Sitten koitti pelini nautinnollisin vaihe, sillä pelasin vuoronperään par-birdie-par-birdie ja näin pääsin tuloksessa jälleen nollaan. Mieliala oli korkealla, porukka oli sopivan puheliasta ja kuten niin usein ennenkin - mukavaa ja kannustavaa. Ryhmät olivat 5 hengen, mutta pelimme oli niin sujuvaa, ettei suuri ryhmäkoko tuntunut yhtään hidastavan etenemistä.
Nappasin odotetusti bogin väylältä #4 ja seuraavalta ilahduttavasti parin hiukan onnekkaallakin avauksella puun kylkeä hipoen. Sen sijaan oikealle taittava CTP-väylämme #6 tuotti ongelmia kun avasin sen M4 Light:lla ja tein pahan kardinaalivirheen pelätessäni, ettei se käännä riittävästi yli: laitoin mukaan viime hetken antsakulmaa. Tuolle kiekolle kaikkein parasta olisi antaa loivaa hysseä ja heittää voimakkaammin, mutta jostain alitajunnasta tuli nyt se muistikuva, ettei pelikirjakierroksella kiekko taittanut tarpeeksi ja bogihan siitä kirjattiin. Seuraavalla väylällä taas lähestymiseni meni pitkäksi enkä saanut sitä putilla korjattua ja jälleen bogi.
Väylä #8 taittaa niin sopivasti vasemmalle lopussa, että arvelin siihen olevan paikallaan heittää Westside Discs Vip Air Tuonelan Lautturia. Aivan oikeassa olinkin, mutta lähdin liiankin laajalla hyzerillä ja pelasin kiekkoni korin alle ja pariin pusikosta. Sain pidettyä ihannetulosten jatkumoa vielä väylällä #9, johon taas oli tällä tuulella omiaan Latitude Frost River, joka laskeutui aivan keskelle väylää ja tarjosi helpon lähestymisen korille. Yritin samaa myös väylälle #10, mutta tässä puhaltanut vastatuuli toi kiekostani esille alivakaan puolen ja jatkoheitto lähti pienestä mäntysaarekkeesta avoimen väylän oikeasta laidasta. Pääsin kohtuulähelle koria, mutta otin varman päälle nostobogin, sillä tässä korin paikka mahdollistaa hankalat rollit alarautaputin sattuessa.
Nyt hyppäsin jostain syystä bogijunan kyytiin ja pelasin seuraavat neljä väylää kaikki bogiin. Pitkä par4 -väylä #11 toki on pelikirjassanikin bogi, sillä siinä korin lähestyminen on hankalaa ilman jäätävää ja varmaa forea ja väylästä #12 en oikein saanut otetta. Samoin korille tulo on haastavaa ilman kunnon forea väylällä #13, mutta onneksi seuraavana oli vuorossa pakkopirkkoväylä #14. Tähän tarjosin jälleen Tuonelan Lautturiani ja sehän laskeutui alle kolmeen metriin korilta. Jes! Vielä sain tulosta kavennettua ja enää oli edessä kierroksen viimeinen väylä.
Hiukan tarvittiin onnea puiden kanssa kun avasin Opto Jadellani liian laajalla kaarella ja kiekkoni ui puiden väleistä ja laskeutui lopuksi kauniisti keskelle väylää osumatta mihinkään sitä ennen. Mahtavaa! Pelasin väylän ehkä liiankin seiftisti loppuun ja nostobogiin, sillä en halunnut enää romahduksia vaan pitää tuplabogifreen kierrokseni loppuun saakka. Ja se piti. Tulos oli yllättävänkin hyvä +7, mutta pakko myöntää, että kyllähän se pieni pettymys oli, kun olin sillä vasta toisena luokassani, sillä Mila pelasi ennätyksensä +6. Vain yksi heitto tosin, se ei peliä ratkaisisi - näin ajattelin.
Grillikahvila Holari sai minut asiakkaakseen ja hampurilaisen jälkeen ajelimme Kikin kanssa Hyvinkään McDonaldsille vielä jäätelölle ja lämmittelemään. Hyvä yhdistelmä :) Nautin ison Latten myös, lämmikettä ja virkistystä samalla. Mukava oli jutella ja tutustua hiukan toistemme taustoihin ja höpötellä päivän pelistä. Kiki pelasi FPM-luokassa ja jakoi johtopaikan Kissen kanssa tuloksella +3 eli juuri sopivasti meitä AMA-pelaajia rapsakampaa oli heidän pelinsä. Puttipelistä meillä kummallakin oli omaa karua kerrottavaa...
Kakkoskierrokselle sain ihanat aikuiset naiset seurakseni eli Milan, Riikan ja Sarin. Aloitimme väylältä #18, jolla onnistuin porukasta parhaiten ja näin nousin kokonaistuloksissa tasoihin kärkipaikalle. Väylällä #19 osuimme jostain syystä puihin ihan jokainen ja sain kuin ihmeen kaupalla pelastettua par-tulokseni yli 10m putilla. Tuo sai Milan vaihtamaan aggressiivisempaan peliin ja se ei tällä kertaa kannattanut, vaan kiekko rollasi kauas korista. Kun vielä nappasin hiukan onnekkaallakin avauksellani ykkösväylältä porukan ainoan birdien, tuntui kolmen heiton johtoasemani varmalta. Pidin edelleen kiinni seiftistä pelistä enkä aikonutkaan lähteä hyökkäilemään ja tuo tuntui toimivan.
Kolmosväylällä avaukseni oli löysä ja sain siltä ainoastaan parin kun taas Mila pussitti komean pitkän putin ja nautti pirkotuksesta. Ero kaventui kahteen. Haastavalla väylällä #4 pääsin kahdella heitolla kaikista pisimmälle, mäen päälle, hiukan talvikoriakin pidemmäksi ja peli tuntui kulkevan. Tässä tein kisan ehkä ainoan suuremman virhearvion ja aloin pelata aggressiivisesti, hakemaan suoraan korille. En tiedä väylän pituudesta, mutta uskoisin, että tuolta korille pelaaminen vaatisi aika lailla täydellisesti onnistuneen heiton ja vieläpä juuri oikeasta aukosta puiden siimekseen korille. Heittoni jäi surkeasti aivan liian lyhyeksi ja koska se oli hysse eikä järkevän pelaajan suora keskelle väylää, päädyin jonnekin puiden keskelle. Tästäkään en lähtenyt pelaamaan taaksepäin väylälle vaan roiskin puiden muodostaman vankilan läpi upsilla kohti uusia ongelmia. Pääsin viidennellä heitolla korille, mutta koska ongelmat aina kasautuvat, puttasin tuon viisimetriseni sivuketjuista ulos ja nappasin triplan. Ero kaventui yhteen heittoon. Joka kuuseen kurkottaa...
Pelasimme seuraavan väylän tasan pariin, mutta sitten tultiin jälleen ykköskierroksen CTP-väylälle #6. Muistissani oli edelliskierroksen harmittava bogi ja koska sen huonommin tuota lyhyttä väylää olisi vaikeaa pelata, uskaltauduin yrittämään avausta kämmenellä. Nappiin meni ja Milalla vielä paremmin, joten nyt olimme tasatilanteessa jälleen. Mahtavan tasaista peliä! Nyt aloin jo hiukan menettää uskoani voittomahdollisuuksiini, sillä Mila on vahva pelaaja, jolla on vahva voitontahto. Riittäisikö minun kilpailuviettini tässä pelissä? Suuremmin en tuntenut painetta suuntaan taikka toiseen, ja päätinkin vain pelata niin hyvin kuin voin ja katsoa mihin se riittää. Fiilis oli rento ja hyvä. Riikan kanssa tuli höpöteltyä aika lailla ja sekin rentoutti kivasti mieltä.
Pelasimme tasaista peliä ja ehkä parhaan onnistumiseni sain nyt väylälle #12. Siinä avaukseni päätyi keskelle väylää, mutta siitä oli suora linja melko lähelle koria enkä lähtenytkään nyt kiertämään mutkan kautta vaan pelasin suoraan. Sari oikeastaan vakuutti minut siitä, että tuo on paras reitti eikä ole mitään syytä kiertää kauempaa, sillä sielläkään väylä ei ole sen leveämpi. Hänelle siis kuuluu kiitokset pääsystä birdieputille ja sen mokattuani nostin tuosta parin. Myös väylille #13 ja #14 kertyi kolme heittoa kummallekin ja väylälle #15 pelasin jälleen bogin. Enää kaksi viimeistä väylää ja olimme tasoissa edelleen.
Väylän #16 avaus on rystypelaajalle tosi tarkka ja siinä harkitsin jälleen avaamista forella. Syteen taikka saveen: Prodigy M4 käteen ja kevyttä hyssekulmaa kiekon mukaan, rystyllä kuitenkin. Läpi meni ja hiukan oikean reunan puita hipoen pääsin kuin pääsinkin yli väylän puolivälin ja ihannetulokseen olisi kaikki mahdollisuudet. Koska Milalla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sain tässä heiton edun ennen viimeistä väylää. Tavoitteena siis pelata varma par. Kiekoksi sopi pelikirjan mukaisesti Latitude Opto Air River ja vielä se alivakain ja hakatuin yksilö eikä se pettänyt nytkään. Tuo kiekko oli niin monen puupillin luottokiekko tänään, että sen arvo nousi jälleen silmissäni monen monta pykälää. Voitto oli minun!
Tutkailin mieleni perukoita pohtiessani, miksi olen pystynyt voittamaan nyt kilpailuja, vaikka vielä vuosi tai puolikin vuotta sitten en mielestäni ollut ollenkaan sen arvoinen. Minua jopa nolotti jos pelasin joskus paremmin kuin joku omissa silmissäni minua parempi pelaaja. Kaivelin esille maaliskussa 2016 kirjoittamani blogikirjoituksen, jossa sipaisen ohuesti pintaa aiheen "What kind of mindset do you have?" tiimoilta. Nyt huomaan kääntäneeni ajattelumalliani aika lailla tuon paremman, "Growth mindset" -mukaiseksi kun taas olen nuorempana ollut aivan malliesimerkki "Fixed mindset" -tyypin ihmisestä. Mitä on tapahtunut?
Olen oppinut haastamaan itseni. Olen oppinut nauttimaan haasteista sekä paloittelemaan ne pienemmiksi palasiksi ja saavuttamaan niitä pala kerrallaan. Kun teen virheitä, melkeinpä innostun siitä tunteesta, että jälleen opin jotain ja sain tilaisuuden kehittyä entistä paremmaksi pelaajaksi. Nautin sen päivän odottelusta, jolloin saisin korjata tuon virheeni pelissä ja osoittaa näin itselleni, että olen parempi, olen oppinut jotain. En odota tulosta nyt ja heti vaan nautin tästä matkasta. Nautin, koska luotan siihen, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan ja sekä kehitystä että menestystä on vielä edessäpäin. Koko viime kauden opettelin häviämistä ja nyt olen oppinut voittamaan. Silti matkani on vasta alussa.
Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla
Avauskiekkoni Prodigy M4 ennen ensimmäisen kierroksen ensimmäistä avausta
Väylän #10 korilla on rollivaara
Tytöt väylän #11 avausta odottelemassa
FPM-luokassa päädyttiin sudariin, jonka Kisse vei
Ykköspalkinto ja viimeinkin pienempi Ladies bag tag
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti