Kesäpäivät jatkuvat - Kaatiksella!

Koska säät vain jatkuvat ja jatkuvat kesäsinä ja kuivina, halusimme vielä päästä kiertämään Kaatiksen rataa. Siellä on mukava kisatakin eikä olisi pahitteeksi joskus siis kiertää ihan muutenkin kuin vain kisoissa noita väyliä :)
Holle ja nuorempi poika mukaan ja työpäivän jälkeen kohti Vihtiä. Holle päätti heittää ensimmäistä kertaa takatiiltä, me muut etutiiltä. Tasoitusta samalla, pientä kilpailuhenkeä kierrokseen.
Maksun hoidettuamme ykköstiille. Ei lähtenyt antsa, vaan tuli se klassinen antsaton antsa ja bogilla aloitettiin tuo par2-väylä. Tyypillistä ja odotettuakin. Ehkä ensi kerralla tuohon vihreä, alivakaampi Diamond keltaisen sijaan...
Kakkosväylästä tykkään, siinä saa heittää! Sain kiekkoni kivasti toisella heitolla alarinteeseen melko lähelle koria, puiden taakse. Eipä liitänyt vielä toukokuussa heitot näin hyvin - enkä minäkään mikään kovakätinen edelleenkään ole. Kolmosheitto upsilla korille ja bogi. Ihan jees! Kolmosväylällä sain heittoni tosi nätisti ensin ylös rinteeseen ja siitä kahdella heitolla alas korille. 5m putti oli kuitenkin liian jännittävä tuossa jyrkässä rinteessä ja sain tyytyä bogiin. Lepsua.

Tämä putti upposi kyllä

 

Uteliaat pelin seuraajat aidan takana

 

Nelosella olin pirkkoputilla 7m korilta, mutta par. Tässä Holle yllätti heittämällä n.25m lähestymisheiton sisään ja nappaamalla näin väylän ainoan pirkkotuloksen! Jännää kiilaamista ;-) Vitosväylällä lehmät katselivat avauksiamme kiinnostuneina ja kyllähän ne hyvin lähtivätkin - sieti katsella. Väylä sujui hyvin aina siihen saakka kun piti heittää korille ja tietenkin viimeiset kuusenlatvat pysäyttivät lätyn etenemisen. Kokeeksi heitin kuusiaidan ylitse vielä korille pystykiekon, tarkoituksena siis upottaa se koriin eikä antaa rollia melkein ulos kaaresta uudestaan! Tästä siis ylimääräinen heitto ja siksi lumiukko korttiin. Väylä on vielä kesyttämättä.


Kutoselta par, seiskalta tyypillinen avaus mandon väärältä puolelta ja bogi. Kasilla putteri ei mennyt niin suoraan kuin toive oli, joten bogi. Ysiväylän avaukseen olisi pitänyt heittää midaria, mutta en sitten heittänyt. Väylä meni silti hyvin bogiin muuten, paitsi putteja tarvittiin kaksi. Miten tätä kirjoittaessani alkaa tuntua siltä, että puttia pitäisi taas treenata...
Kymppiväylältä epätarkkaa lähestymistä bogin arvoisesti ja jännä väylä 11 vaati jälleen yhden ylimääräisen putin keskella väylää ennen kuin pääsin heittämään aukeaan rinteeseen. On se vaan komea väylä! Tässä putti oli paikallaan ja korttiin tupla, 7 heittoa. Taisi olla oma enkkani. Spring Masterseissa ei mennyt ihan noin putkeen varsinkaan eka kierroksella...
Väylät 12 ja 13 kumpikin bogiin, mikä on Kaatiksella aika perussettiä. Mahdollisuudet olisi olleet pariin kummassakin, ei vain osunut heitot korille riittävällä tarkkuudella. Komea väylä 14 meni nyt aivan pilkulleen ja olin kolmella heitolla niin hyvällä putilla, että par oli varma. Upeaa tekemistä! Tätä peliin lisää niin kyllä maistuu.


Väylälle 15 minulla ei ole kiekkoa. En vaan pysty heittämään muulla kuin kelluvalla, vaikka tiedän, etten heittäisi Dragonilla missään nimessä jos se ei olisi kelluva! Ja sehän kippasi hyssekulmastakin huolimatta ja rollasi lampeen. Rankun kera siis bogi. Tähän on kisoissa otettava joku ei-niin-tärkeä vakaampi kiekko ja jos hukkuu niin hukkuu. Olisi ainakin mahdollisuus saada kiekko liitämään kippaamatta.
Ylämäkiväylät ovat olleet minulle inhokkeja, mutta Kaatiksella ei niinkään. Täällä tilaa on heittää ja se helpottaa kummasti. Niin nytkin ja sain kiekkoni väylällä 16 kahdella heitolla jo lähes mäen päälle. Putteja sai taas heitellä kahdesti ja siitä korttiin bogi. Mukavaa oli kyllä huomata, että siihen par-tulokseen on täälläkin jo monella väylällä kaikki mahdollisuudet heittojen puolesta - vaatii vain vielä tarkempaa ja keskittyneempää peliä ja puttaamista. Treeniä, treeniä!
Vielä viimeiset bogit väyliltä 17 ja 18. Epätarkkaa lähestymistä ensimmäiseltä ja toisella lähäri jäi jälleen aivan aavistuksen liian matalaksi ja osui puun latvuksiin. Mukavaa oli päättää kierros kuitenkin vielä yhteen par-tulokseen, sen verran leppoisa par3-väylä tuolla viimeisenä on tarjolla.
Kivasti parani näilläkin töppäilyillä oma enkka viidellä heitolla ja sitä nälkää jäi aivan älyttömän paljon parantaa edelleen! Jäätiin vielä Ninan ja Hollen kanssa jutustelemaan ennen kotiin lähtöä kun pojat puttailivat upeassa auringon laskussa. Loistopäivä! Tuntuu ihan viikonlopulta keskellä viikkoa :)

Nummelanharjun Syysmyrsky PRO

Syyskausi alkoi olla jo pitkällä, mutta vielä oli intoa lähteä liiton alaisiin kisoihin. Sopivasti osui Nummelanharjun kisat tähän lämpimään ja hienoon sunnuntaipäivään eikä tarvinnut katua osallistumista tännekään! Vaikka rata oli meille aivan uusi, uskaltauduimme mukaan - ratingeja kun ei tarvitse suojella eikä muitakaan syitä keksitty rannalle jäämiseen.


Perjantaina ehdimme kiertämään osan väylistä, kun parikisan TD sekä parikisan osallistujat ystävällisesti päästivät meidät sopivaan väliin. Palkitsimme heidät olemalla mahdollisimman nopeita ja väistymällä aina kun olisimme muuten olleet tukkeeksi. Näin kävikin väylällä 3, kun siihen oli muodostunut jonoa, joten emme jääneet sitä lisäämään vaan siirryimme suoraan vapaana olleelle väylälle 4. Heittelimme siinä avaukset ja siirryimme eteenpäin kun porukat valuivat tiille. Vähän jo mukana ollut poikani alkoi nurista, ettei päästä ollenkaan heittämään etenkin kun vitostiikin oli täynnä ja kutosväylällekin saapui juuri porukat.


Lähdimme suosiolla siis eteenpäin väylälle 7, jossa saimme kokeilla saarekkeeseen heittoa. Kisan erikoisuutena kun oli tuo - ei mitenkään minun suosikkini, sillä vaatisi kaikkien palasten osumista kohdalleen, että voisin saada kiekkoni 86m pituisella väylällä saarekkeeseen saakka. Enkä saanut. Onneksi väylä 8 oli selkeä par-väylä ja väylä 9 ylämäestäkin huolimatta selkeä. Muutenkin tykkäsin heti ensinäkemältä Nummelanharjun väylistä, sillä ne olivat selkeitä ja hyvin heitettävissä. Lähes jokaisella olisi jopa par-mahdollisuus minullakin.


Jätimme nyt jonoa keränneen väylän 10 heittämättä ja samalla jäi myös 11 arvoitukseksi kisapäivää varten. Sen sijaan väylästä 12 tuli heti suosikkini ja 13 taas aiheutti mietintää hankalahkolla korin sijoituksellaan. Pahiten minua jäi kuitenkin vaivaamaan väylä 17, joka piti heittää hyssessä korkealla harjun päällä, kun autot ja tie olivat siellä todella alhaalla... Hyvin piti paikkansa ensivaikutelma, sillä sunnuntain kisassakin tästä tuli minulle suurin kompastuskivi. Taas hyvä osoitus siitä, kuinka paljon vaikuttaa se, millaisena väylän kokee: jos sen kokee vaikeana, se on sitä.


Lopuksi alkoi väki vähentyä väyliltä ja pääsimme vielä pojan ja Hollen kanssa heittämään väylät 3, 4, 5 ja 6 sekä uudestaan yrittämään väylän 7 saarekkeeseen. Mukavampi oli lähteä kisaakin odottelemaan kun väylistä edes uusin osa oli edes hiukkasen tuttuja ja pojallekin saatiin hyvä mieli lähes täydestä kierroksesta :)


Lauantaipäivää vietettiin rennosti Meilahden väyliä kierrellen ja ulkoillen. Nyt ei ollut mitään puristusta, treeniä tai edes puttailua ennen kisaa. Nyt mentiin tunteella ja nautinnolla - maailman mukavimman harrastuksen ehdoilla. Mahtavaa päästä taas heittämään kisaa!


Pääsin aloittamaan kisan väylältä 10, heti suuren suureen tuntemattomaan, jonne en ollut koskaan kiekkoani heittänyt :) Yllättävän kivasti laskeutui mäen alas saakka, mutta keskelle puita. Sieltä kohtuu pitkälle väylää eteenpäin ja siitä jäi lähestyminen hiukan liikaa vasempaan, kun aloin varomaan pusikoita väylällä ja näin lupaava par muuttui bogiksi. Ihan jees aloitus silti. Bogiin olin ajatellut radan pelata.


Väylällä 11 heitin antsaa vaikka olin päättänyt avata sen suoralla heitolla. Väylän muoto hämäsi sen verran kuitenkin. Jatkoin siis kympin korilta ja tuokin haiskahti vahvasti bogilta. Onneksi ihana lemppariväyläni 12 ei pettänyt ja sain siihen hienon antsa-avauksen Diamondillani vain hiukkasen liian lyhyeksi. Tuo 12m putti jäi matalaksi ja tästä par. Koska onnistuin jollain ihmeen ilveellä heittämään väylälle 13 nosto-parin, sain seuraavalle väylälle honorit. Olin niin ihmeissäni ja lajin huumassa, että tössin hiukan avauksen, joka onneksi törmäsi mando-puuhun siten, että jäi sen vasemmalle puolelle. Olin kuitenkin mandon takana edelleen ja tähän tarvittiin ylimääräinen tussahdusheitto ja siitä sitten kohta päästiinkin bogia puttaamaan.


Seuraavatkin kaksi väylää heittelin bogiin, sillä par2:n avaukseni oli liian heikko pudoten melko nopeasti oikealle. Väylä 16 oli pelikirjassanikin bogi, eli ei yllätyksiä siitä. Nyt jännääkin jännempi 17. Avaus Roc3:lla liian varovasti ja kiekko kaarsi liian aikaisin metsään. Täältä matka jatkui upsilla ja oli sen verran puiden saartama, että vaati vielä yhden lisää. Lopulta siis tupla, harmillisesti. Väylältä 18 olisi ollut par luvassa, mutta jotenkin lähestymisheittoni heittopaikka oli niin hankalassa rinteessä, että kiekon suunta oli enemmän antsa kuin hysse. En pystynyt kesyttämään myöskään väylän 1 neppiä korille, vaan olin ottamassa rinteestä vauhtia ja bogi tuoltakin par2:lta. Hölmöä ja turhaa, ja ihan hassuakin ottaa tuosta bogi. Tosin yllättävän moni sen teki.


Väylä 2 tarjosi nätin ja helpon parin ja mikä yllätti vielä enemmän, oli väylän 3 yllätyspar! Avaus Jadella vastatuuleen aivan sweetspottiin ja siitä Riverillä korin taakse n. 6m putille. Ei paremmin voisi tuo väylä mennäkään! Harmi, että väylälle 4 en saanut pidettyä samaa loistoheittojen sarjaa vaan kiekkoni kippasi oikealle enkä saanut sieltä riittävän pitkää lähestymistä ja bogiin oli tyytyminen. Väyliltä 5 ja 6 olin kummaltakin ottamassa bogin, mutta näissä putti ei ollut kunnossa. Ehkä kierroksella tuli liian vähän putteja, kun olin lähes aina nostolla. Ehkä viikon puttaamattomuus kostautui. Alarautaan nuo kolahtivat ja heti kun kiekko irtosi kädestä, tunsin harmikseni heiton voimattomuuden. Palasin odotetusti bogikantaan väylällä 7, avaukseni kaarsi vasemmalle tielle ja heitin dropparilta korin alle.


Väylällä 8 avaukseni grippasi täysin ja lähti liikaa oikealle. Yllätys oli melkoinen kun lähdin sitä hakemaan ja väylän 9 tiillä seisova porukka kertoi kiekon tulleen siine. Ei kuulemma ollut lähelläkään osua... Huh. Olihan yllätys! Pelasin silti täältä pariin ja jopa seuraavankin väylän, vaikken ollut avauksellani ihan väylällä. Upsia ei ole turhaan treenattu jossain välissä :) Par-tulokseen oli kierros mukavaa päättää ja tauolla maistui grilliruoka Hollen ja Milan seurassa. Oltiin Milan kanssa tasoissa ekan kierroksen jälkeen, mikä oli yllätys varmaan meille molemmille. Aloittelijan tuuria - mutta suurin yllätys oli, että kierroksen alustava rating oli 750! Hienosti ylittää oman tämän hetkisen ratinkini jopa 71:llä!

Hyvillä mielin siis toiselle kierrokselle mahtiseurassa Milan ja Ninan kanssa! Onkin hetki aikaa kun olen pelannut aikuisten naisten ryhmässä, tämän takia jo kannatti tulla taas kisaamaan. Vielä kun aloitus oli väylältä 12 ja onnistuin uusimaan avaukseni jälleen 12m putille, niin hyvillä mielin mentiin. Tietenkin tulos tuosta oli par, mutta kuitenkin :)


Seuraavalla väylällä ei käynyt ylimääräistä tuuria vaan puut ottivat omansa ja tupla tuli korttiin. Onneksi sain mandoväylällä 14 puristettua tuloksen bogiin ja alamäkiväylällä kerrankin par2 meni ihannetulokseen. Keskimääräistä vauhtia myös tiukkaan ylämäkeen alkavalla väylällä 16, eli siltä bogi, mutta siten se murheenkryyni...
Väylästä 17 tuli minulle heti hankala, kun näin sen ensi kertaa ja sellaiseksi se on nyt jäänyt. Nyt avaus kuitenkin rohkeasti, pahus kun jäi sen 5-7m lyhyeksi ja jouduin heittämään nepin väylälle. Tästä oli mahdollisuudet bogiin, kiekko vain korin alle, mutta mitä tapahtui: alamäki, tuuli ja kaikki olosuhteet yhdessä kiidättivät kiekkoni pitkälle korin ohitse ja ottipa se vielä rollinkin alleen, sillä löysin muovinkappaleeni aivan tien viereltä. Argh! Matkalla korille oli vielä niin monta puuta ja oksaa ja lehvästöä, etten onnistunut yhdellä heitolla korjaamaan virhettäni. Tripla. Plaah.


Nyt jatkui plussien kerääminen tasaiseen tahtiin, sillä aina väylälle 7 saakka keräsin bogin tai tuplan muodossa tulokseeni kuorrutusta ja maksimitulosrajani +20 alkoi olla tiukassa. Kolmosväylällä ei onni ollut enää myötäinen kun avaukseni feidasi puskiin vasemmalla, mutta bogi väylältä 6 oli kyllä ihan pelikirjan mukainen. Saareke ei antautunut edelleenkään, sen sijaan väylät 8 ja 9 menivät nappiin ja kummassakin riitti lyhyt neppi korille avauksen jälkeen varmistamaan parin. Näitä lisää!
Sitten mentiin taas muita kuunnellen. Ei koskaan tiedä hyvää ja taas se nähtiin. Heitin siis väylällä 10 avaukseni vakaalla kiekolla kun Manala olisi minulle ollut tässä se oikea. Tupla tältä johtui ihan siitä, etten päässyt väylän vasemmalla puolella olevasta metsästä yhdellä heitolla pois ja nyt oli enää viimeisen väylän varassa se, pääsisinkö tuloksessani minimitavoitteeseen.


Ei riittänyt varmuus, ei usko taikka taito. Heitin avauksen suoraan hyvälle paikalle, mutta lähestymisheitto olisi kaivannut kohtuu rauhallista suoraa tai ihan loivaa antsaa ja minä tarjosin liikaa voimaa. Pitkäksi siis meni ja vielä piti viimeisen väylän viimeisiä heittoja kiivetä tähtäilemään hankalaan rinteeseen. Bogi ja tulos +20. Ei tästä jaksanut silti olla pahoillaan, päivä oli aivan mahtava ja heittoseura samaten! Mahtuihan tähän myös paljon onnistumisia ja hyviä heittoja, lajiin ihastuu aina vain lujemmin mitä enemmän siitä alkaa saada irti. Koukussa, jälleen ja lujasti!

Vikan väylän avaus - tästä ei kiekko osunut korin alle :)

Tulosten laskennat käynnissä

FPM kolmen kärki - mahtiporukkaa!

Junioreiden ja amatöörien SM-kisoista - lyhyesti

Kisaviikonloppuna oli mahtavat säät ihan alusta loppuun saakka! Pelikirjani oli tehty siten, että olin hahmotellut heittojeni pituuden ja tarkkuuden mukaan sen, kuinka monella heitolla mikäkin väylä on heitettävissä ja puuosumasta aina vähintään se yksi lisäheitto. En laskenut ihannetulosta itselleni enkä sitä pahinta mahdollistakaan. Olinhan kisaturistina, villikorttilaisena mukana.


Perjantain harkkakierroksella piti koko ajan päästää parikisaajia ohitse ja pimeän tulo uhkasi. Heittelin lähes ainoastaan avauksia ja niitäkin vain osalle väyliä. Väylän 14 jälkeen palasimme rantaan heittämään vesiväylää, josta tulikin peikko sille illalle sillä en vaan saanut yhtään avausta osumaan maihin. Sen se järvi tekee - vaikka väylän voi heittää suoralla heitolla alivakaalla kiekolla tai antsaheitolla. Ilman vettä ihan perusheitto, mutta ei. Jäi siis auki kisapäivään, kuinka tässä menisi. Oikean sääriluun jomotus oli myös asia, joka mietitytti, sieltä kun lähti aina säteittäisiä kipulähetyksiä täysin yllättäen ja kierroksen mukana pahentuen. Ei paras aloitus kisaviikonlopulle.


Lauantain peli meni ihan sinne päin. Ensimmäinen kierros oli tuntumaltaan parasta peliä, mutta sitä rasitti muutaman väylän rämpimiset. Toisella kierroksella oli tasaisempaa ja sain siinä tuloksesta raapaistua kolmen heiton verran pois. Tarkoituksena oli tietenkin levänneenä heittää sunnuntaina siitäkin vielä jokunen heitto vähemmäksi, jäihän tuohon vieläkin varaa muutamalla huonolla väylällä. Huomasin jossain vaiheessa kierroksen loppua, ettei jalka ollut vaivannut ollenkaan. Lienee oli siis vain ärtynyt ajomatkasta tai jostain muusta, hyvä niin.


Lauantai-ilta meni rennosti kylpylässä ja syöden. Ihanaa lomailua, tiedossa vielä pitkät yöunet eikä aikaista heräämistä. Luksusta! Caddie-Hollelle tarjosin ruuan ansaitusti - kyllä tuo kiertäminen on vaan niin paljon kevyempää kun ei tarvitse raahata painavaa bagia mukana. Kiitos vielä!


Sunnuntaiaamuna oli kovin sumuisaa ja viileää. Kun oma lähtövuoro tuli, oli ilma jo lämmennyt ja auringossa oli kuuma, mutta varjopaikoissa viileä. Heti alkuun kierros näytti sen, mitä oli tulossa: löysää ja epätarkkaa heittämistä. Itseluottamus oli aivan nollissa enkä lopulta osannut heittää edes lähestymisheittoa korille reilun parinkymmenen metrin päästä. Koko kierrosta leimasi kiireen tuntu, koko ajan mentiin kuin olisi jonnekin kiire ja tuota 30s sääntöä piti muistutella mieliin jatkuvasti. Leppoisa jutustelu ja huulenheittokin puuttui lähes täysin ja lopulta taisimme kaikki vain odottaa kierroksen loppumista.


Lähdin kotimatkalle heti kun vain mahdollista, sillä halusin ajaa valoisan aikaan. Käteen ei nyt jäänyt kovinkaan paljoa. Sen verran ehkä, että jatkossa tajuan pysytellä pois näistä arvokisoista ja keskittyä hyvän tuulen kisoihin mukavassa seurassa leppoisasta höntsäillen. Se on enemmän minun käsitykseni lajista ja se suunta, mihin haluan mennä. Treenaus on toki edelleen ok, mutta koska tavoitteita kehittyä ei nyt ole, saattaa tulla taukoa siihenkin. Näillä heitoilla pärjää suurimmalla osalla ratoja ja se on minulle riittävä taitotaso tuottamaan onnistumisen kokemuksia aina silloin tällöin. Rakkaudesta lajiin.

Pure love!

Saahan sitä ihan vaan yhden pienen kiekkosen ostaa kun on kuitenkin SM-kisoihin meno, saahan?



Kotimatkalla mentiin karkkikauppaan, eli ei ajettukaan Frisbeepointin ohi vaan paineltiin sisälle. Selailin Latituden kiekkovalikoimaa, sillä mielessäni välkkyi pehmeämpimuovinen Spike. Olen aivan liian monta kertaa todennut kalliolla olevaa koria lähestyessäni, että kumpa nyt olisi edes yksi pehmeämpi putteri ja heittänyt sitten kovan kiekkoni henkeä pidätellen korille.


Sitten näin sen. Se oli aivan täydellinen. Teksti "Megasoft" sen päällä kertoi sen olevan pehmeääkin pehmeämpi. Pinkki väri kertoi siitä, että se pistäisi silmään kalliolta, sammalikosta ja hiekasta. Se oli softakin softimpi Pure <3


Laitoin kiekon samalla hetkellä tilaukseen nettisivujen kautta ja näin minulle jäi maksettavaa lahjakortin jälkeen kokonaista 0,90€ tuosta bägini kaunistuksesta. Parhaat asiat elämässä kuulemma ovat ilmaisia ja tämä oli lähellä sitä. Kohti Veikkolaa siis.



Veikkolassa oli jonoa ykköstiille. Jonossa takanamme oli yksinäinen poika, jonka kutsuimme neljänneksi ryhmäämme, ainahan on mukavampi heitellä porukassa. Heitot lähtivät heti kulkemaan ja ykköseltä nätti par. Kakkoselta bogi, en päässyt taaskaan kujaa puiden ohitse ja kolmosella par. Kumpikin par oli uuden ihanan Puren ansiota tai ainakin se toi niihin varmuutta jäämällä juurikin siihen, mihin sen heitin. Mikä loistofiilis nähdä, ettei kiekolla ole aikomustakaan lähteä rollaamaan mihinkään tai suuremmin edes pyörähdellä korin ympäri. Ehei. Siihen se lässähti, mihin sen toimitin ja that's it. Ihastuin kiekkoon samantien!



Nelosväylällä bogi on par ja vitosella par ilahdutti ihan oikeasti. Kutosväylä aloitti viiden väylän bogiputken ja siihen kalliolle en ole koskaan heittänyt kiekkoani yhtä levollisin mielin kuin tänään. Pelin helppous viehätti ja aika lailla myös yllätti :)



Mentiin ysiväylää kun olin heittänyt avaukseni jälleen kerran hiukan liian lyhyeksi ja hiukan liian hysseksi ja siitä itseäni soimasin. Uusi tuttavuutemme ryhmässä totesi siihen, ettei ole koskaan nähnyt naisen heittävän yhtä hyvin kuin mitä olin tähän asti heittänyt. Whaat! Kiitos ja ihan oikeestiko!? Oli kyllä niitä kauneimpia fribakohteliaisuuksia, mitä olen koskaan kuullut ja sen kunniaksi heitin seuraavan heittoni lähimpään puuhun. Niin perussettiä! Bogiputki jatkui edelleen vielä hankalan kymppiväylän, jossa bogi on par.



Pidemmät väylät 11 ja etenkin 12 ovat minun makuuni ja sain ihan kelpo avaukset. Pitkällä par5:lla (amatöörien ihannetulosten mukaan) olin hiukan dropparin takana ja sivussa, enkä päässyt kakkosheitolla ihan mäen huipulle. Paikalta oli silti hyvät mahdollisuudet korille saakka, mutta heitin Diamondin liian flättinä liian hiljaa ja se feidasi vasemmalle metsään. Siitä siis bogi. Hienosti silti, yksi suosikkiväylistäni!



Liidätys alas kalliolta on toinen suosikkiväylistäni Veikkolassa. Täällä on ainoa saarekeväylä missään radalla, missä olen onnistunut saarekkeeseen heittämään ja niin tein nytkin: Manala kiiti ja liiti suoraan kohti saaren etuosaa ja skippasi vielä helpolle puttipaikalle. Pirkotus oli vain muodollisuus. Mahtavaa!



Nyt alkoi hiukan hämärtää ja seuraavalla tiipaikalla istuskelivat Millis sekä Roy. Kuinka yllättävää seuraa! :) Tottakai he heittivät loppuväylät seurassamme ja olihan meillä taas hulvattoman hauskaa siinä hämärtyvässä illalla nauttia maailman parhaasta lajista! Jokunen par siinä tuli samaten kuin bogi. Käsittämättömän rentoa heittelyä ja paljon onnistumisia. Väylä 16 meni kuin unelmaa vaan viimeiseen lähestymiseen asti - ja jos oikein halutaan, niin sekin voidaan laittaa pimeyden syyksi. En siis nähnyt ollenkaan oksaa, joka kiekon tiputti. Siksi bogi. Mandoväylälle 17 tötöilin tuplan ja samalla mietin, että olikos tämä ensimmäinen laatuaan...



Käsittämätön flow jatkui vielä pimeälle viimeiselle väylälle saakka, jossa lähes ainoa kiekon valintakriteeri oli enää väri. En ole koskaan tuota selvittänyt neljällä heitolla ja silti taas selvitin! Mistä tätä fribahuumaa oikein tulee?? Tuloksiakaan en ollut miettinyt matkalla, mutta kun oikein mietin, niin eihän tuossa tullut kuin yksi tupla koko kierroksella - loput jaettiin bogien ja parien kesken. Ja sen yhden pirkon. Mahtava uusi enkka: 72! Amatöörien leiskalla +12 ja pro-pelaajien +15. Ei paha!


Tulkoon kisoissa mitä tulee, nyt olen valmis. Mukavaa viikonloppua ei jaksaisi enää odottaa!

Kohti junnujen ja amatöörien SM-kisoja

Keinukallion viikonlopun jälkeen oli hyvä fiilis heittojen suhteen ja nälkää jäi seuraavaankin kisaan. Harmillisen paljon tuo ykkösväylä sitten lopulta rokotti vaikkapa ratinkejakin ajatellen, 9p per heitto, eli tällä kaudella ei tulla seiskalla alkaviin lukuihin nousemaan. No, eipä tässä numeroihin liikoja tuijotella, vaikka niistä toki olenkin kiinnostunut. Tärkeintä on, että omasta mielestä heitto sujuu niin, että siitä pääsee nauttimaan jo pääosan ajasta.


Sunnuntaina kierrettiin palauttava kierros Puolarmaarissa Hollen kanssa. Roy näkyi saapuneen parkkiin samaan aikaan kanssamme tuohon illan tihkusateeseen ja mentiin yhteiskierrokselle, myös nuorempi poikani oli neljäntenä. Oli kiva heitellä lyhyitä ja helppoja väyliä ja kiva kun Hollekin pääsi caddierupeaman jälkeen itse heittämään. Oli näemmä iskussa kun heitteli pakkaselle kivat lukemat. Omat heitot menivät tulokseen +2 eli sellaista laiskannautinnollista peliä. Väylällä 12 en ollut oikein tyytyväinen puuhun osuneeseen avaukseen ja otin siinä ihan harjoituksen vuoksi re-teen mukille - siinähän ne plussat tavallaan sitten tulivatkin :)


Mukava rennonreipas kierros, eikä sadekaan enää loppuväylillä jatkunut. Sellaista kosteaa tihkua oli muutenkin, ei oikeaa sadetta. Putti oli nyt parempi kuin päivällä kisassa, sitä se rentous teettää. Vaikka mielestäni en kisaa jännitäkään, niin alitajunnastahan nuo kaikki kireydet aiheutuu - kisassa kun sillä putilla on merkitystä aivan eri tavalla.


Maanantai-iltana suuntasimme vaihteeksi sitten Oittaalle, näin Holle sai sielläkin pitkästä aikaa kokeilla heiton sujuvuutta. Ja sujuihan se. Sen verran on heittopituuksissamme eroa, että minulla jäi avaus lähes aina sen 10m lyhyeksi kun Holle oli mukilla. Siis aina kun se avaus onnistui nappiin. Väylä 17 sujui minultakin sitten jo niin näpsäkästi, että sain sen ainoan pirkkoni suoralla avauksella ja kympin putilla. Ei ne helposti irtoa! Silti tälläkin pelillä jäin omasta ennätyksestäni vaivaiset 2 heittoa. Vaivaiset ottaa lisää, mutta niin nihkeät puristaa tuloksesta pois. Auringonlasku oli kyllä hieno kun päätimme kierroksemme ja napsimme kamerakännykällä jokusen otoksen. Ollapa avoimempi paikka näihin kuvauksiin!

Nyt loppuviikon suunnitelmana on heitellä lisää rentoja metsäväyliä ja puttailla pari JYLYä tai muuta puttipeliä. Pelikirjaa olen jo alkanut naputtelemaan niiden tuttujen väylien pohjalta, mitä Peurungalta tiedän ja harmikseni huomasin, että molemmat antsaväylät 6 ja 12 oli pudotettu kisalayoutista pois. Ja minä kun olen oikein treenannut antsaa! :) Nyt odottelen väyläkuvauksia julkaistavaksi tänään, siitä sitten pääsee pelikirjaa kirjoittamaan valmiiksi. Paikan päällä sitten perjantaina vielä viimeinen silaus - saisiko sitä kerrankin tehtyä pelikirjan jopa niin, että pääsisi kokeilemaan avauksetkin ennen kisaa!

Team DGStore Qualifier Finaali

Touko-kesäkuun vaihteessa vietettiin rankkaa, mutta antoisaa fribaviikonloppua Partaharjulla ja sen viimeisteli sunnuntain karsintakilpailu, Team DGStore Qualifier. Kisan toinen kierros oli osaltani erittäin väsynyttä peliä, mutta paikka finaaliin tuli ansaittua ja täällä oltiin! Jossain välissä kesää päätin, että jos en opi heittämään, en kisaamaan lähde, sillä Keinukallio on tunnettu haastavana ratana. Kerran olen siellä käynyt, parikisaa heittämässä, eli melko kevyillä pohjilla mentiin.

Ekalle kierrokselle sain parikin tuttua Savon suunnalta ja siitä saatiin rento meininki heti alkuun. Avaukseni aloitusväylältä 5 lähti hiukan eri välistä kuin tarkoitin, mutta avoimelle paikalle päätyi ja jatkoheitto par-putille. Korotettu koriko vai jännitys teki sen, että ensimmäinen putti ei uponnut ja bogi korttiin. Kisa aloitettu, tästä se taas lähti. Jatkokierroksilla sain tästä parin ja bogin, perussettiä.

Kutosväylällä par on melko helpostikin saavutettavissa kunhan ei aloita ahneesti. Seiskalla ei puiden kanssa mennyt ihan putkeen, vaikka avauksen sainkin ihan kivasti etenemään. Tämä vaativa par3 meni tuplabogiksi eli bogin keskiarvolla jatkettiin eteenpäin. Kakkoskierroksella onnistuin heittelemään puihin ja alarautoihin jopa triplan arvoisesti ja viimeisellä kierroksella palasin tuplakantaan. Haastava väylä minulle.

Sitten yllättävänkin hankalaksi muodostunut väylä 8, jota en ennakolta muistanut ollenkaan ja siinä tötöilin ykköskierroksella käsittämättömän kahdeksikon verran. Onhan siinä pitkää loivaa ylämäkeä ja jyrkkää alamäkeä korille, eli ei mikään läpihuutoväylä, mutta silti hiukan turhan epävarmaa heittämistä. Siitäkö sisuuntuneena heitin sitten seuraavan par4-väylän ihannetulokseen, vaikkei sekään ihan pakkopar ole. Kiva onnistuminen tähän väliin nollasi tuon huonon väylän saman tien. Väylän 8 tulosta parantelin asteittain ja toisella kierroksella siitä enää tupla, kun kolmannella kerralla meni jo bogin arvoisesti! Nämä onnistumiset, väylän vaikeuksien selättämiset ovat niitä juhlavia hetkiä ja nostavat tunnelmaa sekä itseluottamusta seuraavillakin väylillä.

Kymppiväylällä mennään alakautta ylämäkeen ja tässä tuli taas puiden kanssa kopinaa sen verran, että tuplabogiin se päätyi. Ylämäet eivät ole parasta osaamistani etenkään yhdistettynä puihin. M4 oli tähän hyvä avauskiekko, se säilyi pelikirjassani ehdottomasti toisillekin kierroksille kuten lähes jokaisella metsäväylällä. Luottokiekko. Tärkeä asia luottamuksen kannalta on, että tunnen kiekon ja tiedän miten sitä tulee heittää. Siitä saan myös rauhan tiillä, kun tunnen olevani siellä kuin tutun luottoystävän kanssa. Sain tämänkin väylän puristettua kahdella seuraavalla kierroksella bogiin, hienoa edistystä.

Mukava hiukan rennompi väli pelissä koostuu väylistä 11 ja 12, joilta sain helpohkot parit kahdella ensimmäisellä kierroksella. Nämä ovat melko varmoja par-väyliä kun vain pelaa ne par-tulokseen eikä yritä liikaa. Toimii. Kolmannella kierroksella sain pahimman griparin mitä aikoihin ja siinä avaukseni päätyi lähes 12-väylän tiille ja sieltä oli mahdollista pelata vain bogiin. Samalla kierroksella bogilinjani jatkui väylällä 12 alarautaputin avustamana ja alkoi jo hiukan tuntua ärsytyksenä takaraivossa. Saattoi siinä jokunen manauskin päästä huuliltani, putti kun ei toimi, ei mikään toimi. Siltä se alkaa tuntumaan.

Yksi suosikkiväylistäni on 13, joka on 218m pituinen ja melko leveä, alkuun tasainen ja loppuosaltaan alamäkeen siivutettava väylä. Mahtavaa kun saa välillä heittää draiveria niin paljon kuin lähtee. Tai ainakin melkein. Turhan monella radalla nämä väylät on vähän pilattu sillä, että tii on piilotettu kahden puun taakse ja avauksessa joutuu jännittämään ja himmaamaan. Sopii varmaan varmemmille pelaajille ja erottelee tietenkin jyvät akanoista paremmin, mutta hyvä näin tällä kertaa. Pelasin väylän joka kierroksella kohtuullisesti, mutta vaikka viimeisellä kierroksella avaukseni oli kovasta vastatuulesta johtuen 15-20m lyhempi, sain siinä koko kisan parhaan heiton: olin vasta kolmosheitolla turvallisesti hiukan mandon ohitse ja siinä laitoin taivaalle uuden 140-grammaisen Diamondini loivassa antsassa. Meidän naisten sekä kaikkien caddyjen silmät pyöristyivät hämmästyksestä kun kiekko teki sellaisen 80m hienon S-kaaren taivaalla ja laskeutui aivan korin alle! Voiko tällaisen heiton jälkeen murjottaa yhtä tai kahtakaan alarautaputtia? Olin yhtä hymyä.

Väylälle 14 sain kahdella ensimmäisellä kierroksella hyvän avauksen, kolmannella River lähti hiukan liian hyssessä ja jäi tien väärälle puolelle. Sain siitä kakkosheitolla puuosuman, mutta kolmas oli korilla ja siitä bogi. Kakkoskierroksella tässä tuli huono putti ja siltä ainoa tuplabogi, muuten selkeä bogiväylä minulle. Väylä 15 oli kahdella ensimmäisellä kierroksella pitkällä birdieputilla, mutta nostopariksi kääntyi. Luottavaisena lähdin siis myös kolmoskierroksella M4:sta heittämään, mutta tuli liian matala avaus ja kiekko tussahti puun juureen väylän puolivälin jälkeen. Siitä oli antsalinja korille, mutta tein alkeellisen varovaisuusvirheen ja heitin liian hennosti, jolloin kiekko feidasi ennen koria vasempaan. Bogilinja siis jatkui edelleen.

Väylä 16 on jälleen yksi niistä, joilla saa heittää tarkasti ja yrittää pysytellä väylällä. Ykköskierroksella sain siinä parhaan alun ja olin sweetspotissa kahdella heitolla. Kahdella seuraavalla kierroksella jäin alemmas rinteeseen, mutta olin hiekalla eli ihan väylällä. Tarkkaa, mutta varovasta peliä. Ykköskiessin par tyssäsi liian vahvaan antsaan kolmosheitossa ja olin korin sijasta puun alla enkä voinut kuin tyytyä bogiin. Kakkosella taas kiekko otti korin alapuolelta sellaisen rollin alleen, että rollasi taaemmas kuin mistä olin korille heittämässä ja siinä oli tupla tosiasia. Onneksi viimeisellä kierroksella pystyin tässäkin pitämään bogilinjani jo yhdeksättä väylää ja peli säilyi tasaisena, vaikkakin tuloslistalla tylsänä.

Väylällä 17 saa liidättää alamäkeen ja heitin siinä lähes täysipainoista VIP Manalaani antsassa. Rohkea heitto, joka ykköskierroksella kaarsi voimakkasti alas oikealle, ja sukelsi sieltä puiden välistä yllättävänkin hyvälle jatkopaikalle. Tällöin pelasin sen pariin, mikä yllätti vahvasti, sillä pidin etukäteen tuota haastavana väylänä ja pelikirjassani oli tässä bogi. Toisilla kierroksilla en onnistunut yhtä hyvin, en uskaltanut laittaa riittävästi antsaa avaukseen ja olin hiukan liikaa vasemmalla, mikä aiheutti yhden neppiforeheiton tarpeen. Nämä molemmat tuplabogiin, ei mennyt lähestymisheitotkaan korille niin kuin olisi pitänyt.

Väylä 18 meni joka kierroksella eri tavalla ja tulos oli sen mukainen. Ensimmäisellä avaus oli lyhyt ja varovainen M4 Light ja siltä par. Väärä kiekko. Toisella avaus tussahti korin alle ja helppo birdie, nyt kiekkona vakaampi M4. Kolmannella kierroksella M4 taas liiti liikaa vasempaan ja laskeutui ojan päällä olevalle sillalle, eli tulokseen piti lisätä yksi OB. Liian hiljainen heitto. Tässä heitin caddieni Hollen kehotuksesta hienon lähestymisen upsilla aivan korin alle, hankalaan paikkaan, jossa on aina rollauksen vaara jos kiekko nousee ollenkaan pystyyn. Hieno korjaus, loistava neuvo!

Sitten väylälle 1, joka luvalla sanoen on kyllä aivan liian ratkaiseva ainakin naisten peleissä. Naisilla tähän tuli lukemia välillä 4-12, mikä osaltaan jo kertoo väylän luonteen. Itse asiassa miesten skaala oli 2-12 eli vieläkin suurempi. Lyhyesti sanottuna tämä on kysymysmerkin muotoinen OB-helvetti, jossa on mahdollista heittää jokainen heitto OB:lle, vaikkei heitto suuremmin epäonnistuisikaan. Avasin joka kerralla eri kiekolla ja aina OB:lle joko heti alkuun tai sitten heiton loppuvaiheessa. Ykköskierroksella heitin jotenkin onnekkaammin tai taidokkaammin, sillä tuo jäi ainoaksi ja pääsin kolmella heitolla ojan ylitse aivan IB-alueen korin puoleiselle rajalle, josta heitin hiukan pitkäksi korista oikealle ja tästä korin alle ja sisään. Tuloksena 7, johon en tajunnut oikein olla edes tyytyväinen. Seuraavilla tulos oli 12 ja 10, joissa mukana 4 ja 3 OB-osumaa. Kakkoskierroksella meinasi usko loppua kun en saanut kiekkoani tuohon ylämäkeen heitettyä korisaarekkeeseen saakka samoilta huudeilta, mistä ykköskierroksella. Siinä on vaan onnistuttava niin täydellisesti näillä heittopituuksilla ja taisi käsi olla jo sen verran väsynyt toisen kierroksen lopulla, ettei irronnut täyttä vetoa. Seiftailemalla ympäri siitäkin selvittiin, nöyrästi vain ja lopulta aivan liian kova veto korin takana olevaan metsään kun en enää halunnut yhtään liian lyhyttä heittoa. Sieltä oli onneksi kapea, mutta riittävä upsilinja ja sain kuin sainkin kiekon pystyasennossa puiden ohi ja heti aukealle päästyään se kellahti katolleen ja skippasi korin viereen. Yksi loistoheittokin tähän väylälle!

Kakkosväylästä tykkään, vaikka se onkin haastava tiukan alun takia. Sain vasta kolmannella kierroksella M4:n liitämään kokonaan avoimella alueelle ja tässä olikin hyvät mahdollisuudet jopa par-tulokseen. Kahden upean heiton jatkoksi en saanut tässä kiekkoani kuitenkaan korille vaan oikean laidan OB-ojaan ja näin loistava lupaus kaatui tuplabogiin. Jännä ilmiö tulee näillä vaikeilla kentillä, että peruslähestymiset alkavat jännittää. Kai niihin latautuu liikaa odotusta kun on ensin selvittänyt hankalat vaiheet ja enää olisi viimeinen silaus - kiekko korin alle ja sisään. Peruslähäri. Perusheitto. Sitten pään sisäinen paine kiristää heittokättä niin, ettei lähestyminen onnistu eikä enää puttikaan. Kiekkokaan ei tunnu omalta käteen. Paremmin pelaan, jos hankaluudet ovat väylän alkupäässä ja silloin saatan saada pelastavan lähestymisheiton aikaan, kuten nyt kierroksella 2, jolloin pelasin väylän bogiin. Pään sisäistä peliä kehittämään, ehdottomasti.

Kolmosväyläkään ei vielä tuo helpotusta, sillä se on kapea, pitkä ja vasta korin luona levenee tarjoten lähestymiselle enemmän tilaa. Avasin sen aina M4:lla muuten paitsi viimeisellä kierroksella tuulen takia Riverillä. Tässä en saalistanut yhtään OB-sakkoa, vaan pelasin väylän tasaisen, mutta hiukan liiankin varovasti tuplabogiin jokaisella kierroksella. Aineksia oli bogiin, mutta aina olin pitkällä putilla enkä saanut niitä tänään nappiin toimimaan. Tältä väylältä jäi nälkää tuleviin kierroksiin, tuleviin kisoihin.

Nelosväylästä sain niskalenkin vasta viimeisellä kierroksella, jos bogia sellaisena voidaan pitää. Siinä sain kokea sen ilon, kun avaus rollaa kalliolta alas tai kakkosheitto kolahtaa kolmanteen väylällä olevaan mäntyyn. Kahdella ensimmäisellä kierroksella olin vasemman puolen koivikossa ja vasta viimeisellä valitsin lähestymisreitiksi hyssepuolen, ja sieltä pääsinkin heittämään suoraan korille. Aina ne ilahduttaa, kun pääsee parantamaan jollain väylällä tulostaan edellisistä! 

Harmi, että viimeisellä kierroksella pilasin helpoimmat, ns. varmat par-väylät bogeiksi tai jopa tuplabogiksi kuten väylän 6. Lyhyt väylä, jossa par on kohtuu helposti saatavissa. M4 oli ihan jees avauksessa ja siitä lyhyt lähestyminen korin alle, mutta jostain kumman syystä (=apinoin idean muilta) kolmannella kierroksella heitin hysselinjaa ja koska se ei ole minulle vielä niitä tarkimpia, kolahti avaus puuhun, lähestyminen meni pitkäksi ja puttikin ylärautaan. Kaikki katastrofin ainekset samassa. Onneksi osaan jo nykyään nollata tulokset mielestäni seuraavalla väylällä ja peli jatkui uusin kujein ja virhein. 

Tulokseni Skoorin -muodossa, mukana loistavat analyysit ja vaikeuskertoimet väylittäin. Näkyy, että ykkösväylä on se pahin ja 18 helpoin. Viimeisellä kierroksella bogi todellakin oli par, siitä kertonee yhdeksän väylän bogiputki! Vaikeat ja helpot väylät samaan putkeen.

Ensimmäinen kierros takana sekaporukoissa

Tuloksia, tuloksia...

Kakkoskierros ohi ja samalla ensimmäinen kisapäivä

Peltotrilogia takana

Nelosväylällä caddiet ja pelaajat helteessä

Juuri hetkeä ennen sitä suurta griparia...

Vielä tulosten laskenta

Naisten kärki ja hännänhuippu samassa :)

Kisan voittajakolmikko - upeita heittoja, hienoa peliä, loistavaa heittoseuraa. Voittajan kanssa tosin en päässyt pelaamaan, toivottavasti joissain tulevissa mittelöissä.

Loppusanat: Peli versus pelikirja

Tein pelikirjani tähän kisaan optimistisen maltillisesti. Mietin aina mikä on todennäköisin tulos, mikä taas minun taidoillani varma tulos ja miten siihen päästään. Pyrin parhaimmillaankin vain par-tulokseen, huonoimmillaan tuplabogiin, joten muutamalla väylällä pääsin jopa parempaan tulokseen kuin mitä pelikirjassa lukee. Kaiken kaikkiaan huomaan, että pelikirja oli oikein onnistunut ja ensimmäisellä kierroksella jopa muistin sitä katsella aina ennen avaustani. Ehkä pelini olikin sillä kierroksella kaikkein parasta, keskittyneintä ja tavoitteelisinta muutamaa epäonnistunutta väylää lukuunottamatta. Tästä on hyvä ammentaa seuraaviin kisoihin!

1.     OB 246m – 6: esim. Manala loivassa antsassa 80m + Roc3 ojan eteen + ojan yli + saarekkeeseen varmat heitot! Kahdella ojalle ja siitä kolmella korille. Jos OB, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 7, 12, 10

2.     OB+Mando 209m - 5: M4 flättinä + River mutkaan flättinä riittävän kaukaa kiertäen + hyzerflip suoraan M4/Dragon + korin alle. Jos OB, lisää tulokseen vähintään +1 TULOKSET: 6, 5, 6

3.     OB 187m – 5: M4/Dragon hyzerflip + jatko antsassa + Roc3 korin alle. Jos OB, lisää tulokseen vähintään +1 TULOKSET: 6, 6, 6

4.     128m – 4: M4/Dragon ylämäkeen kalliolle + puiden ohi + korille antsa/hysse valinnaiset reitit. HUOM! Kori kalliorinteessä. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 6, 6, 5

5.     83m – 3: Diamond loivassa antsassa + korille. HUOM! korotettu kori. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 4, 3, 4

6.     OB 53m – 3: M4/M4 Light HUOM! tarkka avaus + lähestymisheitto. HUOM! Korotettu kori TULOKSET: 3, 3, 5

7.     113m – 4: M4 metsäpilli + Diamond + kori puiden keskellä TULOKSET: 5, 6, 5

8.     152m – 5: Dragon/M4 suoraan + toinenkin suora heitto + kolmas ohi mandon + korille alamäkeen antsa/hysse. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 8, 6, 5

9.     130m – 4: M4/Jade suoraan + M4 mutkasta / Roc3 + korille. Jos puihin, lisää tulokseen vähintään +1 TULOKSET: 4, 5, 5

10.   96m – 4: Dragon hyzerflip suoraan ylämäkeen + kahdella korille. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 5, 4, 4

11.   OB 87m – 3: Jadella kunnon veto suoraan/loiva antsa TULOKSET: 3, 3, 4

12.   OB 77m – 3: M4 metsäpilli, kahdella korille. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 3, 3, 4

13.   OB 218m – 5: Jadella avaus suoraan + River/Roc3 mandon ohi + korille 2 heitolla. Jos OB, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 7, 6, 5

14.   OB 136m – 4: Jade loivaan antsaan kohti aukkoa + Roc3/M4 kolmas heitto korille. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 4, 5, 4

15.   OB+Mando 63m – 3: M4 tiukka metsäpilli, kahdella korille. Jos puihin, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 3, 3, 4

16.   136m – 5: avaus keskelle väylää + M4 jatkoheitto mieluummin oikealle + ylämäki, neljäs heitto korille. Jos puihin tai kuoppaan, lisää tulokseen +1 TULOKSET: 5, 6, 5

17.   169m – 5: M4/Dragon hyzerflip aukolle + tarkasti metsässä, neljäs heitto korille. Jos puihin, lisää tulokseen vähintään +1 TULOKSET: 4, 6, 6

18.   OB+Tuplamando 73m – 3: M4 hyzerflip suoraan korille. Jos ohi mandon tai OB, lisää tulokseen vähintään +1 TULOKSET: 3, 2, 4

Ihannetulos = pelikirjan mukainen tulos olisi ollut 74 (+11)

Oma ihannetulos = omat parhaat pelatut väylät yhteensä oli 76 (+13)

Mielestäni pelikirja oli kuin olikin erittäin onnistunut ja ainoastaan neljällä väylällä (1, 3, 4 ja 7) en päässyt kertaakaan pelikirjani mukaiseen tulokseen, mutta kahdella (17 ja 18) taas alitin tuon itselleni asetetun tavoitteen. Ehkä olisin osannut nuo neljä väylää arvioida paremmin, mikäki olisin käynyt kerran radalla heittämässä ja pelikirjaa miettimässä - nyt tein sen puhtaasti muistikuvien ja ratakuvausten perusteella.

Bogeyfree ja kuinka se syntyi

Koko viikon on ollut nuhainen olo ja kurkku kutissut pahaenteisesti. Koska tulevana viikonloppuna on Team DGStore Qualifier Finaali ja sinne mielisin mennä, on pitänyt himmailla kauniista kesäkeleistäkin huolimatta. Tylsää!


Viikolla täydensin bägiäni alivakaalla kevyellä kiekolla, Opto Air Diamondilla, josta saa luvan tulla antsakiekko kaikkiin oikealle kaartaviin metsäväyliin, joita olen nyt heittänyt M4 Light:lla. Kävin tuota 140-grammaista testaamassa Oittaalla jonkun heiton verran ja ainakin näin ensi heitoilla vakaus on samaa luokkaa kuin vähän käytetyllä Jadellani. Kaipaa siis ehdottomasti puuosumia kylkeensä. Pitää kyllä antsakulman nätisti, kun matkaan lähtee eli tuntuisi siihen käyttöön ihan toimivalta. Enemmän tätä ajattelin luottokiekoksi Peurungalle, joten on meillä tässä vielä vähän aikaa tutustua toisiimme :)


Torstaina annoin lopulta periksi kun olokin alkoi olla jo hiukan vähemmän kröhäinen ja ajelin Puolarmaariin. Kai nyt vähän voi käydä heittelemässä. Edes yhden kierroksen.. Tai suunnitelmissa oli treenata ainoastaan metsäväylillä, mutta paikan päällä oli selkeää jonoa ykköstiille ja kuka nyt väliin kehtaisi siinä tilanteessa mennä? Asetuin siis jonoon ja aloitin ykköseltä niin kuin kaikki muutkin.


Puolarissa on sekin hyvä puoli, että koska lähellä on vesi, heitän siellä avaukseni kelluvalla kiekolla - tässä tapauksessa 150g Dragonilla. Kiekko on erittäin kolhuinen ja se on saanut poikani käsittelyssä monen monta puuosumaa, täydellisen koulutettu siis. Ykkösellä ihan ok avaus puun oksia hipoen ja 20m lähärin kautta par. Kakkosväylällä vielä parempi avaus ja olin puun oksien etupuolella birdieputilla. En ollut kuitenkaan tarpeeksi valmis tähän ja puttasin alarautaan. Ei ollut sellaista tosissaan yrittämistä, iloitsin vain hyvästä suorasta hyzerflip-avauksesta. Tuo kiekko on ansainnut paikkansa bägissäni juuri tuon ominaisuutensa ansiosta. Eikä siitä ole niin kauankaan, kun pidin koko kiekkoa aivan roskiskamana sen liiallisen alivakauden vuoksi! Sain sillä korkeintaan oikealle kaatuvia rollereita aikaan ja mietin, että eihän tällä mitään tee. Vaan juuri sillä tekee! Mahtavaa, kun aina oppii uutta ja vanhoistakin kiekoista löytyy uusia hienouksia.

Hieman kolhuinen, mutta juuri siksi niin toimiva :)

Kolmosella antsaa oli liikaa, mutta par. Tyypillinen avaus muuten tuo liiallisella antsalla varustettu kaari tällä väylällä. Nyt ei sentään lähtenyt rollaamaan, kun osui oksiin. Nelosella olin taas birdieputilla, mutta alarauta kutsui edelleen. Nauratti. Puttien löysyys kompensoi vahvoja avauksia. Jotenkin heitot olivat niin helppoja ja sain vain himmailla, etten heittäisi avausta liian pitkälle veteen saakka. Silti vitosella en päässyt edelleenkään rinkiin korin ympärillä, tässä on jokin taika. Ilman rinkisääntöä ja dropparia tästäkin tuli par. Samoin meni väylä väylän jälkeen: avaus ihan ok, mutta vaati lähestymisen ja siitä pieni putti tai nostopar. Metsäväylille kun mentiin, pääsin kerrankin kunnolla birdieputille alle 5m rinkiin ja näin heitin kierroksen ainoan birdien väylälle 8. Väylä, jossa saan avaukseni turhankin usein keskellä väylää olevaan taaimmaiseen puuhun. Ei tänään, sillä tänään juuri tuo väylä sai olla tuloksentekijä.


Ilma oli kyllä upea, sellainen kesäisen lämmin, mutta ei paahtava. Porukkaa oli jokaisella väylällä ja aika usein sain heittää avaukseni siten, että seuraavat odottelivat siinä niskan takana. Hyvää treeniä kisajännitystä ajatellen. Tahtikin oli sopivan leppoisa tällaiselle puolikuntoiselle kun edelläni kulki isä n. 5v pojan kanssa ja heidän edellään neljän hengen seurue. Heitot vain eivät olleet mitenkään erikoisen hyviä ja nyt tajusin entistä kirkkaammin sen, että näiltä lyhyiltä metsäväyliltähän pitäisi ottaa pirkko ihan jokaiselta! Pitkillä par3- tai par4 -väylillä kilpakentillä saattaa lähestyminen vaatia 40-50m lähestymisheiton ja jos tuohon aina tuhraa sen kolme heittoa, ei tulos ole kummoinenkaan. Se on vähintään bogi. Lisäksi kun nyt oli vieläpä tarjolla tiipaikka, josta ihan itse sai valita parhaan kulman ja heittopaikan, eikä kisassa sitäkään vaihtoehtoa ole vaan heitto suoritetaan juuri siitä, mihin edellinen laskeutui. Paljon mietittävää pelaamisen parantamisen näkökulmasta.


Loppupuolella kierrosta, väylällä 11, kuulin tikan koputtelevan puuta aivan korin vierellä kun heittelin sinne lähestymisheittoani. Avaukseni oli hiukan varovainen ja feidasi hiukan liikaa vasemmalle kuten usein hysseheitolla käy. Kysyin: "Oletkos sinä se bogitikka?" ja tikka vain jatkoi nakutteluaan. Vaan eihän se ollut. Ihan tavallinen käpytikka vain, joka toi hyvää mieltä loppuväylilleni. Bogeyfree -tikka korkeintaan. Nyt sellainenkin on nähty.


Kahdelle viimeiselle väylälle menin heittämään yhdessä edellä kulkeneiden kanssa, kun pieni poika oli puskassa avauksensa jälkeen. Enkä tarkoita nyt kiekkoa noutamassa :) Sieltä selvittyään hän tuli katsomaan minne kiekot menivät ja jatkoi omalta n. 10-12m avaukseltaan kohti koria. Totesi sitten, että "Sun kiekko meni vähän kauemmas" ja minä, että joo näin se näytti tällä kertaa menneen. Oravakin vei pienen miehen huomion väylällä, mutta iloisesti hän lopulta upotti kiekkonsa koriin. Ei se niin tarkkaa aina ollut ja jos kiekko oli hankalassa paikassa, saattoi hän jatkaa hiukan helpommalta paikalta. Luonnollisesti. Vaikka kuulemma olikin ammatiltaan lätkänpelaaja.


Viimeinen väylä heitetään jälleen veden ylitse ja sain oman kiekkoni lähelle koria - kauniisti tuo Dragon flippasi ja kaarsi lopuksi vielä hieman oikealle. Pienelle pojalle suosittelin myös tuota kelluvaa kiekkoa ja hän tuntuikin tykkäävän lohikäärmekiekosta, koska kysyi isältään, ostetaanko sellainen. Vielä pitkä putti tässäkin alarautaan ja nosto-par kierroksen päätteeksi. Olihan rentoa vippailua ja hyvän tuulen kierros. Elämäni ensimmäinen bogeyfree -kierros ja tuon yhden birdien ansiosta päätyi vielä niukasti pakkasellekin! Silti päällimmäiseksi tunteeksi jäi jonkinlainen löysäily, eihän tuossa ollut oikein mitään yritystä eikä suuria onnistumisiakaan. Tulosten valossa ihan jees, mutta mitäänsanomaton kierros. On tämäkin, kun ei miinuskierroskaan tunnu onnistumiselta! :)