Veikkolan Arki-ilta tunnelmasta toiseen

Olihan sitten kaunis kesäinen päivä, kalenterin mukaan kesän viimeinen ja sen mukaisesti siihen oli lämpöä ladattukin. Veikkolassa oli mukava määrä kisaajia paikalla ja minun osakseni tuli aloittaa väylältä 15 kolmen MPM-sarjalaisen kanssa. Kävin ennen ilmoittautumista ja pelaajakokousta heittämässä väylät 15-18 ja siitä sain hyvää luottamusta sillä pelikirjan mukaan mentiin. Puttia tosin ei tullut otettua kuin muutama, siinä pieni puute ja korjattavaa ensi kertaan. Eli huomiselle.

Ratakuvaus, hiukan oli lisähaasteita verrattuna par60 -amatöörikisoihin

Väylille olikin käyty ripottelemassa melkoisesti mandoja, ilmeisesti TD oli sitä mieltä, ettei Veikkolan vaativa metsärata ole riittävän vaativa... ja ensimmäinen tuplamando oli tietenkin aloitusväylälläni. En ole koskaan tuota väylää onnistunut pirkottamaan, eikä tuo mando luvalla sanoen asiaa helpottanut. Sen se teki, että pelikirjassani ollut hysseavaus vaihtui antsaksi ja Roc3 M4 Light:ksi, sillä vasemmalla oli enemmän tilaa. Tilaa tai ei, avaukseni oli niin varovainen, että jäi tien väärälle puolelle, jossa ei nyt ollut OB-aluetta, joten helppo par oli tarjolla. Putteriheittoni ei vain ollut kohdillaan - miten aina onnistunkin mokaamaan nämä helpoimmat perusheitot - ja korttiin kirjoitettiin nro 4. Pah.

Seuraavana väylä 16, joka on yksi suosikeistani, sillä siinä on luonnetta ja muotoa. Valitsin pelikirjani mukaisesti kiekon M4 avaukseen ja hyvin se menikin hiukan väylän vasempaan laitaan lähes aukolle. Siitä kakkosheitto Roc3:lla ja vähän nuo väylää pitkin etenevät jatkoheitot olivat varovaisen lyhyitä sillä par-puttini oli yli kymppimetrinen, "hyvä haku", josta jouduin vielä puttaamaan bogiputin sisään. Ihan ok, kaikesta huolimatta.

Koska alku meni pelikirjan mukaan - joskin sen huonomman vaihtoehdon - alkoi mieli hiukan rauhoittua alkujännityksestä. Ei olisi tarvinnut vielä tässä, sillä nyt alkoi vaikeudet kun avasin väylän 17 aivan liian matalana ja se jäi mandon taakse vasempaan laitaan väylää. Aivan luokaton tussaus! Siitä ei peli parantunut ja heitin hankalasti antsaa mandon ohitse eikä seuraavakaan heittopaikka ollut avoimella, joten vasta neljäs oli korilla. Nyt taisi olla pelillinen itsetuntokin koetuksella, sillä putti osui korin vasemman reunan ketjuihin ja korttiin oli kirjattava tulossarakkeeseen numero 6. Kahden väylän heitot yhdellä - surkeaakin surkeampaa - ja vielä ilman re-teetä ja kaikkea!

Väylälle 18 sain kerättyä itsetuntoni rippeet ja pääsinkin melko hyvin väylää korille, mutta putti ei ollut tuolla korotetulla korilla aivan kohdallaan 6-7m matkalta ja sain tyytyä tuplaan. Ei kiva, mutta parempaan päin. Onneksi väylän 1 avaukseni jäi täydellisesti väylän mutkaan osuttuaan siinä olleeseen mäntyyn ja nyt en erehtynyt helpossa lähestymisheitossa. Ensimmäinen par! Täynnä uskoa itseeni heitin kakkosväylän avaukseni ja hiukan taisi kiekko jäädä käteen kun se päätyi liikaa oikealle ja kakkosheitto juurikin siihen puuhun, mihin sen pelkäsinkin osuvan. Niin tavallista. Vielä kolmosheittokaan ei tuonut helpotusta, sillä johonkin se kopsahti siinä korin alla ja otti rollin alleen enkä saanut tuota 8m puttia sisään vaikka olisin kovasti niin toivonut. Turha tupla tähän väliin.

Väylät 3 ja 4 menivätkin sitten pelikirjan mukaan, ellei jopa paremmin. Kierroksen parasta antia! Kummankin avasin M4:lla suoraan, siitä kolmosväylällä hiukan hankalasti putteri puun takaa korille ja nelosväylällä taas pidempää kaarta Roc3:lla. Kummassakin putille jäi mittaa 6-7m ja kummassakin sen sain sisään kerralla! Hienot parit näiltä kahdelta väylältä, joita en ole kisassa vielä saanutkaan selätettyä. Mutta taas mentiin lujaa kohti triplaa ja oikein kahta sellaista... seuraavien väylien kohdalla on tehtävä muutos pelikirjaan, sillä harvoin olen kummastakin saanut triplan ja nyt uskoisin syynä siihen olevan liian varovaisen avauksen. Kumpikin avaus jäi kalliorinteen alle joko liian matalan heiton tai rollimisen kautta ja seuraavakaan heitto ei tilannetta korjannut. Vitoskorilla puttasin ehkä liiankin rohkeasti ja siihen kolmen putin ralli, kutosella otin sitten seiftin korin alle. Huoh, ei näitä enää lisää!

Mutta mitä olikaan edessä seuraavaksi: väylälle 7, joka muutenkin on hankalahko par3, oli tehty kapeaakin kapeampi tuplamando, olisiko kolmisen metriä ja vielä kauas alarinteeseen saakka. En oikein miettinyt tätä järkevästi vaan lähdin heittämään pelikirjan mukaan M4 Light:lla kohti mandon vasenta tolppaa. Kiekko kiiti kauniisti aivan mandon väärältä puolelta ja päätyi pitkälle väylän vasempaan laitaan. Ilman mandoa olisi ollut hyvät mahikset jopa par-tulokseen, vähintääkin bogiin. Nyt kiekkoa käteen ja kolmosheittoa heittämään. Vieläkään en pelannut järkevästi vaan yritin sitkeästi päihittää mandon. Ei. Nyt mandon oikealta puolelta ohitse. Viides heitto (kahden rankun kanssa) sitten tarpeeksi lyhyenä, mutta siinä kärsi sitten jo tarkkuus kun heitto oli niin löperö ja vasta kuudennella selätin mandon. Väylätulos oli paha tuloksentappaja ja lopulta kiekko oli korissa heitolla 9.

Tuloksentappaja tiiltä katsottuna

Olen jo niin monta kertaa saanut pettyä liiton kisoissa tulokseeni, ettei tuokaan varsinaisesti heilauttanut. Jotenkin se vain kuului nyt tähän, olisihan tulokseni muuten mennyt yli oman ratingin. Tyypillistä näille kauden kisoille onkin ollut se, että aina kierroksella tulee jokin isompi moka, jos kierros muuten olisi menossa hyvin. Ehkä se on sitä, ettei ole vielä niin hyvä kuin parhaimmillaan olisi. Ettei vielä osaa pelata järkevästi. Ehkei sitä koskaan opi ja näitä tilanteita tulee vuosi vuodelta aina vain eteen ja tulokset laahaavat aina oman tason jäljessä. Tai ehkä se oma taso nyt vain on niin häilyvä, että siihen kuuluvat nämä rimanalituksetkin. Joka tapauksessa päivän tulos oli nyt tässä ja loppuväylillä ei olisi enää suurtakaan merkitystä.

Väylälle 8 oli myös lisätty mando ja se olikin taas sellainen, joka hankaloitti oman par-tulokseni heittämistä. Tästä bogi. Ysiväylälle varovainen avaus, joka hankalassa paikassa ja seuraava päätyi vielä pahempaan mörriin. Onko tälläkin väylällä mörri? Upsilla korille ja bogi. Sitten "lemppariväylät" 10 ja 11, joissa kummassakin avaus on se ratkaisevin. Kympin avasin toiseen puuhun, mutta kakkosheiton sain keskelle väylää pitkälle ja bogi oli tarjolla. Tupla tuli, helppo lähestyminen jäi lyhyeksi. Väylän 11 avaukseni oli kelpo antsaheitto Roc3:lla ja keskelle väylää vieläpä. Kakkosheitto pitkälle, mutta kolmas sivuun korista ja pitkä putti vaati sen toisen putin, tästäkin kuitenkin se tupla. Väsynyttä peliä.

Sitten toinen oikeista lemppariväylistäni, 12, joka pelattiin nyt par4:na. Jade liiti kauniisti aivan keskelle dropparia, mutta siitä jatkoheitoksi valikoitunut Manala jäi lennoltaan liian matalaksi ja tömähti hiukan kumpareen taakse. Olihan lyhyt ja huono jatko! Kolmas heitto lähti Jadella ja oli hiukan liian korkea eli feidasi liian aikaisin vasempaan enkä saanut sieltä hiukan reilua kymppimetristä sisään. Bogi on kuitenkin ihan ok tältä väylältä, onhan se amatöörilayoutin par.

Ja taas suosikkiväylien kimppuun. Väylä 13 heitetään kalliolta alas saarekkeeseen ja tässä arvoin kiekkoa. Manalaa suositteli eräs ryhmästäni ja sen nappasin siis käteen. Hyvää pelaamista, ai sä heitit Manalaa - kokeilenpa minäkin! Flättinä matkaan ja sinnehän se laskeutui! Vielä kun putti osui kohteeseensa, sain ensimmäisen punaisen merkinnän ja birdien korttiini. Pientä lohtua peliin! Hassua tosin on se, että pelikirjassani lukee tässä Roc3... tai siis luki tähän asti :)

Viimeisen väylän kimppuun ja siihenkin oli joku käynyt mandon väsäämässä. Onneksi ohitin sen M4:lla kauniisti heti ensi heitolla, sillä tarjolla olisi ollut re-tee tässäkin... hiukan liian pitkälle putille päädyin kakkosheitollani tässä hämäryydessä ja viimeisen väylän tulokseksi kirjattiin bogi. Ei huono, ei hyvä. Lopputulos ei sitten ollutkaan niin kaunista, yhteensä 85 heittoa, joista putteja 25kpl. Sakkoja tässä on lopulta vain 2kpl, mutta kyllä tuo sakkoväylä tuloksen turmeli. Tai ihan itsehän se tein, huonolla pelillä.

Toiseen kisapäivään lähdin erittäin väsyneenä neljänneltä sijalta. Yöllä mikälie herätti klo 2 aikaan enkä saanut unta kuin vasta viiden pintaan herätäkseni jälleen ennen seitsemää. Ei yhtään hyvä alku päivälle, mutta onneksi kisaan oli vielä aikaa ja jälleen olin motivoinut itseni ajelemaan kohti Veikkolaa. Itse asiassa kun mietin, miksi lähtisin, totesin, että oikeasti haluan heittää ja oppia paremmaksi heittäjäksi. Halusin tuon tilaisuuden päästä taas heittämään naisten kanssa ja oppia heidän heitoistaan ja pelistään. Vielä kun minut napsittiin neljänneksi naisten kärkipooliin niin voiko parempaa olla luvassa?

Peli kulki aika kivasti, mitä nyt vitosväylän bogi vaihtui kutosväylän triplaan... jokunen puuosuma siihen napsahti, tarkkuus oli hakusessa. Avasimme siinä komeasti Miikan kommentoidessa, että kiva kun pääsee seuraamaan kärkipoolin peliä ja meniköhän 3/4 avauksesta puuhun. Kärkipoolin peliä parhaimmillaan :) Seiskaväylällä nyt eilistä napakampi veto vakaammalla M4:lla ja mando suoritettu yhdellä heitolla, jihuu! Pariinkin oli pitkän putin muodossa mahdollisuutensa, mutta kiekko läpsähti korin reunalta ulos. Kasilta otin ainoana ryhmästämme bogin, mutta koska meinasin jo ysilläkin olla ilonpilaaja, piti tuo 8-9m putti upottaa koriin ja näin saatiin par-frame :)

Kympillä bogi oli ihan jees, väylällä 11 keräsin Jennan löytämät kantarellit talteen ja heitin väylän tuplaan. Sama määrä heittoja eli 5 tarvittiin väylään 12, tosin yksi niistä oli sakkoheitto avauksen OB:n vuoksi... hölmösti lähti Jade hyssessä vaikka antsaa yritin. Wtf? Samaan syssyyn heitin sitten ainoana ryhmästämme saarekkeen väylällä 13 hiukan ohi, ote grippasi tai muuten lähti liikaa oikealle ja siitä nyt bogi kuten myös väylältä 14, jolla olin par-putilla kymppiringissä. Sen sijaan onnistuin väylältä 15 nappaamaan parin sekä CTP-kisan voiton niinkin mahtavalla tuloksella kuin 20m 60cm :) :) Mandot laittoivat seiftailemaan ja onnistuin ujuttamaan kiekkoni pisimmälle :)

Taas väylä 16 aika nappiin väylää pitkin, bogi siitä, ja perus-mandoväylä 17 meni kauniisti väylää ja jopa avauksen sain melko pitkälle kauniissa kaaressa - tästä par. Viimeisellä väylällä 18 on tullut monenlaista lukemaa, mutta kyllä se vaan midarilla menee kohtuullisesti bogiin - etenkin kun vielä putti toimi! Hassua, että kaikkien avaukset osuivat tässä puihin - saavutus sekin.

Ykkösväylä heitettiin Milliksen kanssa siamilaisina kaksosina bogiin - kiekot olivat aina n. metrin säteellä toisistaan! Ihme peliä :) Napanuoramme kuitenkin katkesi ikävästi väylällä 2, jonka onnistun näemmä aina tyrimään tuplaan kun en vaan saa kiekkoa pysymään väylällä... ja tässä kun vielä sellainen on, selkeä jopa! Kolmosväyläkin meni siinä samassa hysteerisessä hämärässä tuplaan ja katuvalotkin olivat syttyneet kun pääsimme vihdoin viimeiselle väylällemme 4. Tämä on aina ennen aiheuttanut minulle harmaita hiuksia, mutta nyt pääsin jälleen par-putille! No enhän minä tuossa hämärässä enää koria nähnyt ilman ledejä, joten nostobogiin sain kierrokseni päättää.

Naurua tähän kierrokseen kyllä mahtui ja olihan meillä hauskaa! Kyllä naisporukassa on vaan ihan oma tunnelmansa , vaikka fribaavat miehetkin ovat tosi jees. Kiittelinkin porukoita taas hyvästä seurasta ja kerroin, että kun ei mulla ole kavereita niin pitää aina maksaa kisamaksu että pääsee naisten kanssa heittämään :) :)

Tulosten laskun jälkeen edessä oli iloinen yllätys: olin noussut yhden heiton erolla kolmanneksi kisassa! Sain siis CTP-voiton lisäksi myös ihka ensimmäisen fribakisapokaalini. Mahtavaa! Nyt se tuntui jopa ansaitulta tämän tulosparannuksen jälkeen. Kierroshan oli tosi hyvä ja lähes pelikirjan mukainen lukuunottamatta lopussa olleita väyliä 2 ja 3 sekä saareketta 13. No oli siellä joku muu tupla ja triplakin, mutta olkoon! Täydellistä kierrosta odotellessa heitellään näitä mahtavan hyvän tuulen kierroksia loistoseurassa ja nautitaan lajista. Tämä se on parasta! Kiitos!