Perjantaina ehdimme kiertämään osan väylistä, kun parikisan TD sekä parikisan osallistujat ystävällisesti päästivät meidät sopivaan väliin. Palkitsimme heidät olemalla mahdollisimman nopeita ja väistymällä aina kun olisimme muuten olleet tukkeeksi. Näin kävikin väylällä 3, kun siihen oli muodostunut jonoa, joten emme jääneet sitä lisäämään vaan siirryimme suoraan vapaana olleelle väylälle 4. Heittelimme siinä avaukset ja siirryimme eteenpäin kun porukat valuivat tiille. Vähän jo mukana ollut poikani alkoi nurista, ettei päästä ollenkaan heittämään etenkin kun vitostiikin oli täynnä ja kutosväylällekin saapui juuri porukat.
Lähdimme suosiolla siis eteenpäin väylälle 7, jossa saimme kokeilla saarekkeeseen heittoa. Kisan erikoisuutena kun oli tuo - ei mitenkään minun suosikkini, sillä vaatisi kaikkien palasten osumista kohdalleen, että voisin saada kiekkoni 86m pituisella väylällä saarekkeeseen saakka. Enkä saanut. Onneksi väylä 8 oli selkeä par-väylä ja väylä 9 ylämäestäkin huolimatta selkeä. Muutenkin tykkäsin heti ensinäkemältä Nummelanharjun väylistä, sillä ne olivat selkeitä ja hyvin heitettävissä. Lähes jokaisella olisi jopa par-mahdollisuus minullakin.
Jätimme nyt jonoa keränneen väylän 10 heittämättä ja samalla jäi myös 11 arvoitukseksi kisapäivää varten. Sen sijaan väylästä 12 tuli heti suosikkini ja 13 taas aiheutti mietintää hankalahkolla korin sijoituksellaan. Pahiten minua jäi kuitenkin vaivaamaan väylä 17, joka piti heittää hyssessä korkealla harjun päällä, kun autot ja tie olivat siellä todella alhaalla... Hyvin piti paikkansa ensivaikutelma, sillä sunnuntain kisassakin tästä tuli minulle suurin kompastuskivi. Taas hyvä osoitus siitä, kuinka paljon vaikuttaa se, millaisena väylän kokee: jos sen kokee vaikeana, se on sitä.
Lopuksi alkoi väki vähentyä väyliltä ja pääsimme vielä pojan ja Hollen kanssa heittämään väylät 3, 4, 5 ja 6 sekä uudestaan yrittämään väylän 7 saarekkeeseen. Mukavampi oli lähteä kisaakin odottelemaan kun väylistä edes uusin osa oli edes hiukkasen tuttuja ja pojallekin saatiin hyvä mieli lähes täydestä kierroksesta :)
Lauantaipäivää vietettiin rennosti Meilahden väyliä kierrellen ja ulkoillen. Nyt ei ollut mitään puristusta, treeniä tai edes puttailua ennen kisaa. Nyt mentiin tunteella ja nautinnolla - maailman mukavimman harrastuksen ehdoilla. Mahtavaa päästä taas heittämään kisaa!
Pääsin aloittamaan kisan väylältä 10, heti suuren suureen tuntemattomaan, jonne en ollut koskaan kiekkoani heittänyt :) Yllättävän kivasti laskeutui mäen alas saakka, mutta keskelle puita. Sieltä kohtuu pitkälle väylää eteenpäin ja siitä jäi lähestyminen hiukan liikaa vasempaan, kun aloin varomaan pusikoita väylällä ja näin lupaava par muuttui bogiksi. Ihan jees aloitus silti. Bogiin olin ajatellut radan pelata.
Väylällä 11 heitin antsaa vaikka olin päättänyt avata sen suoralla heitolla. Väylän muoto hämäsi sen verran kuitenkin. Jatkoin siis kympin korilta ja tuokin haiskahti vahvasti bogilta. Onneksi ihana lemppariväyläni 12 ei pettänyt ja sain siihen hienon antsa-avauksen Diamondillani vain hiukkasen liian lyhyeksi. Tuo 12m putti jäi matalaksi ja tästä par. Koska onnistuin jollain ihmeen ilveellä heittämään väylälle 13 nosto-parin, sain seuraavalle väylälle honorit. Olin niin ihmeissäni ja lajin huumassa, että tössin hiukan avauksen, joka onneksi törmäsi mando-puuhun siten, että jäi sen vasemmalle puolelle. Olin kuitenkin mandon takana edelleen ja tähän tarvittiin ylimääräinen tussahdusheitto ja siitä sitten kohta päästiinkin bogia puttaamaan.
Seuraavatkin kaksi väylää heittelin bogiin, sillä par2:n avaukseni oli liian heikko pudoten melko nopeasti oikealle. Väylä 16 oli pelikirjassanikin bogi, eli ei yllätyksiä siitä. Nyt jännääkin jännempi 17. Avaus Roc3:lla liian varovasti ja kiekko kaarsi liian aikaisin metsään. Täältä matka jatkui upsilla ja oli sen verran puiden saartama, että vaati vielä yhden lisää. Lopulta siis tupla, harmillisesti. Väylältä 18 olisi ollut par luvassa, mutta jotenkin lähestymisheittoni heittopaikka oli niin hankalassa rinteessä, että kiekon suunta oli enemmän antsa kuin hysse. En pystynyt kesyttämään myöskään väylän 1 neppiä korille, vaan olin ottamassa rinteestä vauhtia ja bogi tuoltakin par2:lta. Hölmöä ja turhaa, ja ihan hassuakin ottaa tuosta bogi. Tosin yllättävän moni sen teki.
Väylä 2 tarjosi nätin ja helpon parin ja mikä yllätti vielä enemmän, oli väylän 3 yllätyspar! Avaus Jadella vastatuuleen aivan sweetspottiin ja siitä Riverillä korin taakse n. 6m putille. Ei paremmin voisi tuo väylä mennäkään! Harmi, että väylälle 4 en saanut pidettyä samaa loistoheittojen sarjaa vaan kiekkoni kippasi oikealle enkä saanut sieltä riittävän pitkää lähestymistä ja bogiin oli tyytyminen. Väyliltä 5 ja 6 olin kummaltakin ottamassa bogin, mutta näissä putti ei ollut kunnossa. Ehkä kierroksella tuli liian vähän putteja, kun olin lähes aina nostolla. Ehkä viikon puttaamattomuus kostautui. Alarautaan nuo kolahtivat ja heti kun kiekko irtosi kädestä, tunsin harmikseni heiton voimattomuuden. Palasin odotetusti bogikantaan väylällä 7, avaukseni kaarsi vasemmalle tielle ja heitin dropparilta korin alle.
Väylällä 8 avaukseni grippasi täysin ja lähti liikaa oikealle. Yllätys oli melkoinen kun lähdin sitä hakemaan ja väylän 9 tiillä seisova porukka kertoi kiekon tulleen siine. Ei kuulemma ollut lähelläkään osua... Huh. Olihan yllätys! Pelasin silti täältä pariin ja jopa seuraavankin väylän, vaikken ollut avauksellani ihan väylällä. Upsia ei ole turhaan treenattu jossain välissä :) Par-tulokseen oli kierros mukavaa päättää ja tauolla maistui grilliruoka Hollen ja Milan seurassa. Oltiin Milan kanssa tasoissa ekan kierroksen jälkeen, mikä oli yllätys varmaan meille molemmille. Aloittelijan tuuria - mutta suurin yllätys oli, että kierroksen alustava rating oli 750! Hienosti ylittää oman tämän hetkisen ratinkini jopa 71:llä!
Hyvillä mielin siis toiselle kierrokselle mahtiseurassa Milan ja Ninan kanssa! Onkin hetki aikaa kun olen pelannut aikuisten naisten ryhmässä, tämän takia jo kannatti tulla taas kisaamaan. Vielä kun aloitus oli väylältä 12 ja onnistuin uusimaan avaukseni jälleen 12m putille, niin hyvillä mielin mentiin. Tietenkin tulos tuosta oli par, mutta kuitenkin :)
Seuraavalla väylällä ei käynyt ylimääräistä tuuria vaan puut ottivat omansa ja tupla tuli korttiin. Onneksi sain mandoväylällä 14 puristettua tuloksen bogiin ja alamäkiväylällä kerrankin par2 meni ihannetulokseen. Keskimääräistä vauhtia myös tiukkaan ylämäkeen alkavalla väylällä 16, eli siltä bogi, mutta siten se murheenkryyni...
Väylästä 17 tuli minulle heti hankala, kun näin sen ensi kertaa ja sellaiseksi se on nyt jäänyt. Nyt avaus kuitenkin rohkeasti, pahus kun jäi sen 5-7m lyhyeksi ja jouduin heittämään nepin väylälle. Tästä oli mahdollisuudet bogiin, kiekko vain korin alle, mutta mitä tapahtui: alamäki, tuuli ja kaikki olosuhteet yhdessä kiidättivät kiekkoni pitkälle korin ohitse ja ottipa se vielä rollinkin alleen, sillä löysin muovinkappaleeni aivan tien viereltä. Argh! Matkalla korille oli vielä niin monta puuta ja oksaa ja lehvästöä, etten onnistunut yhdellä heitolla korjaamaan virhettäni. Tripla. Plaah.
Nyt jatkui plussien kerääminen tasaiseen tahtiin, sillä aina väylälle 7 saakka keräsin bogin tai tuplan muodossa tulokseeni kuorrutusta ja maksimitulosrajani +20 alkoi olla tiukassa. Kolmosväylällä ei onni ollut enää myötäinen kun avaukseni feidasi puskiin vasemmalla, mutta bogi väylältä 6 oli kyllä ihan pelikirjan mukainen. Saareke ei antautunut edelleenkään, sen sijaan väylät 8 ja 9 menivät nappiin ja kummassakin riitti lyhyt neppi korille avauksen jälkeen varmistamaan parin. Näitä lisää!
Sitten mentiin taas muita kuunnellen. Ei koskaan tiedä hyvää ja taas se nähtiin. Heitin siis väylällä 10 avaukseni vakaalla kiekolla kun Manala olisi minulle ollut tässä se oikea. Tupla tältä johtui ihan siitä, etten päässyt väylän vasemmalla puolella olevasta metsästä yhdellä heitolla pois ja nyt oli enää viimeisen väylän varassa se, pääsisinkö tuloksessani minimitavoitteeseen.
Ei riittänyt varmuus, ei usko taikka taito. Heitin avauksen suoraan hyvälle paikalle, mutta lähestymisheitto olisi kaivannut kohtuu rauhallista suoraa tai ihan loivaa antsaa ja minä tarjosin liikaa voimaa. Pitkäksi siis meni ja vielä piti viimeisen väylän viimeisiä heittoja kiivetä tähtäilemään hankalaan rinteeseen. Bogi ja tulos +20. Ei tästä jaksanut silti olla pahoillaan, päivä oli aivan mahtava ja heittoseura samaten! Mahtuihan tähän myös paljon onnistumisia ja hyviä heittoja, lajiin ihastuu aina vain lujemmin mitä enemmän siitä alkaa saada irti. Koukussa, jälleen ja lujasti!
Vikan väylän avaus - tästä ei kiekko osunut korin alle :)
Tulosten laskennat käynnissä
FPM kolmen kärki - mahtiporukkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti