End of 2016 - Veikkolassa ympyrä sulkeutuu

Kilpailu-urani liiton alaisissa kisoissa alkoi Veikkolassa 26.-27.3. Kevätriehan merkeissä ja mikä olisikaan hienompi tapa päättää kisakausi kuin Veikkola End of 2016 -kisa 30.-31.12.2016! Tuumasta toimeen ja taisin olla niiden ensimmäisten ilmoittautujien joukossa kun kilpailun ilmoittautuminen avautui. Veikkola, josta olen niin monesti jo sanonut, ettei koskaan enää... ja silti aina löydän itseni täältä. Ja alan jopa pitää radasta.

Aloitan poikkeuksellisesti analysoimalla peliäni pelikirjaa vasten, sillä tuo puoli houkuttaa ja koukuttaa nyt aivan uudella tavalla. Silloin keväällä kun ruusunpunaisten silmälasieni läpi pelikirjaa kirjoitin, oli osaamiseni kiekkojen ja eri heittojen suhteen melko lailla köykäisempää kuin nyt ja itse pelaamisesta en tajunnut vielä mitään. Tähän kisaan tein pelikirjan aivan uusin silmin ja kyllä nyt hymyilyttää nuo kiekkovalintani maaliskuun kisaa varten... on se vaan mahtavaa kun olen silloin kirjoittanut tuoreeltaan tuntemukseni ja suunnitelmani - eihän omaa kehittymistä muuten oikein kunnolla huomaisi.

Pelikirjaani kirjaan nykyään vain avauskiekon sekä sen tavoitteen ja peli jatkuu siitä sitten joko normiheitolla tai pelastautumisheitolla takaisin väylälle. Tavoitteenani on siis heittää väylä omilla onnistuneilla heitoilla tuohon pelikirjani lukemaan tai mikäli avaus epäonnistuu, lisätä tulokseen yksi heitto. Pelikirjani lukema on siis se oma ihannetulokseni tuohon kulloiseenkin väylään ja kuten siitä huomaa, en edes pyri pelaamaan osaa väylistä radan par-lukemaan. Niissä bogi on edelleen par, kunnes pelilläni toisin todistan. Tällaisia väyliä minulla on Veikkolassa väylät nro 2, 4, 5, 7, 10, 14, 16, 17 ja 18 kun taas väylälle nro 13 olen merkinnyt pelikirjaan rohkeasti 2 eli sen pitäisi mennä alle radan parin. Yhdeksän vastaan yksi tekee tulokseksi kahdeksan heittoa yli radan ihannetuloksen. Se on minun ihannetulokseni, johon pyrin. Kokemukseni kautta tiedän, että pelini elää sen verran, että lisään tuohon kymmenen heiton haarukan, johon kisakierrokseni mitä todennäköisimmin osuu eli maksimissaan lähdin tavoittelemaan tasan bogiin pelattua kierrosta.

Kiinnostavaa tuossa taulukossa on se, että pelikirjani tulos +8 on sopivan optimistinen ja onnistuneen päivän tulos ilman turhia hölmöilyjä ja epäonnea. Ihannetulokseni. Kun sitten listasin molempien kierrosteni tulokset ja keräsin vielä niistä ne paremmat niin omaksi parhaakseni tuli niinkin hyvä tulos kuin +9. Vain yhden heiton päässä pelikirjasta! Vain yhden heiton päässä itselleni määrittelemästä ihannetuloksesta. Voinko siis kokea epäonnistumineeni - en todellakaan!

Näen taulukosta heti, mihin väyliin minun tulee jatkossa keskittyä ja missä on se suurin kehittymisen potentiaali: väylät 5, 6 ja 11. Lisäksi huomaan ilokseni, että saan muuttaa pelikirjani par-lukemia alaspäin väylille 2 ja 4, jotka kummatkin pelasin joko pelikirjan mukaan tai yhden alle. Lisäksi kun katselin Skoorinista vertailua kaikista kierroksistani Veikkolassa, löydän sieltä parannettavaa väyliltä 10, 14, 16 ja 18 - näitä en ole kierroksella koskaan saanut heitettyä ihannetulokseen. Perjantain lämmittelyväylillä sain väylän 18 heitettyä ensimmäistä kertaa par-tulokseen eli sen täytyy olla mahdollista tulevan vuoden aikana. Lisäksi kisakierroksilla olin 8-9m par-putilla väylällä 16 kummallakin kierroksella, eli sekin väylä on uskoakseni pian voitettu. Myös väylälle 11 on par-tulos hyvinkin mahdollinen kun sen pelaa vain tarkemmin loppuun asti eikä ainoastaan avauksen osalta.

Omat Veikkolan ratatilastoni 2016

Itse kisa oli kyllä pelillisesti nautittavinta koko vuonna! Saimme kisata aivan syksyisissä olosuhteissa ja ne sopivat minulle osin kesääkin paremmin. Toisena päivänä heitin ilman takkia ja kumpanakaan päivänä en pystynyt pipoa käyttämään vaan lippiksellä pärjäsi vallan mainiosti. Perjantain kierroksella sain heittää Ninan kanssa samassa ryhmässä ja lauantain kierrokselle sain mukaan Susannan. Mahtavia, ihania naisia, joilta sain kannustusta ja neuvojakin tarpeen mukaan sopivissa määrin. Kummaltakin oppii paljon ja kummankin kanssa on ilo pelata hyvässä hengessä ja nauttia puolin ja toisin niistä onnistumisen hetkistä, joita lajimme meille suo. Lauantaina ryhmässämme heitti myös Holle, mikä sekin oli omiaan lisäämään rentoa höntsäkierrosmaista tunnelmaa häiritsemättä kuitenkaan kisassa tarvittavaa keskittymistä. Aivan loistava päätös kisavuoteen!

Suurimmat mieleen jääneet onnistumiset olivat ainakin väylällä 2, johon otin tällä kertaa uuden linjan, eli lähdin heittämään oikean aukon kautta Roc3:lla kun tähän asti olen yrittänyt sitä antsapuolta M4 Light:lla. Tuloksena perjantain aloitusväylällä par, joka oli omiaan siivittämään kierroksen hyvin matkaan. Iloa tuottivat myös heti perään onnistuneet ihannetulokset väyliltä 3 ja 4, jolta sain ensimmäisen nostoparini. Ei ihmekään, että sellaisen alun jälkeen väylä 5 tuotti niin suurta tuskaa kun olin aivan täpinöissäni... pää pitäisi saada pysymään onnistumistenkin keskellä koossa ja se tulisi kasata taas nopeasti ensimmäisen puuosuman jälkeen.

Lauantaina aloitus meni jälleen putkeen kun saimme liidättää väylältä 13 ja sain avaukseni 3m päähän korilta! Manala on bägissäni ainoastaan tätä väylää varten, mutta väkisinkin mieleen hiipii taas ajatus, että tuota hienoa kiekkoa pitäisi käyttää useamminkin. Se ei pettänyt kumpanakaan päivänä. Myös M4 Light tuotti monen monta onnistunutta pitkää liidätystä silloin kun kaivattiin oikealle kaartuvaa heittoa ja lumien sulettua bägiini palannut valkoinen täysipainoinen M4 oli omalla paikallaan suorissa heitoissa. Toki yksi luottolättyni on edelleen Jade sekä ainoastaan 132-grammainen Diamond mikäli ei ole pelkoa vastatuulesta. Tykkään niiden rimmistä, se sopii käteeni esim Dragonia paremmin enkä täällä saanut Dragoniin samaa luottoa kuin viimeksi taas Kotkatharjulla heitellessä. Jännä juttu kuinka jotkut kiekot toimivat vain tietyillä radoilla.

Perjantain kierroksella sattui kummia kun jäljellä oli enää väylät 15-18 sekä 1. Olin tuloksessa +11 ja se ilahdutti mieltä. Tiesin, että kierros oli ollut hyvä. Huomasin heti 15:n tiillä kiekkoa pitäessäni, että rimmi tuntuu oudosti etusormea vasten, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Olisi pitänyt: River grippasi pahasti kädestäni tuolla helpolla par-väylällä ja viimeinen tuntemus sormiini jäi nimenomaan etusormeen. Jotain tuossa epäluottamuksen hetkessä tapahtui, sillä sen jälkeen väylä meni aivan puihin ja sain siitä tuplan korttiin. Ja sama jatkui väylän 16 avaukseen, joka osui puihin ja putosi tiin etupuolella olevan aidan taakse. Nyt vaihdoin käteeni Diamondin, jolla sain kuin sainkin väylän pelattua pitkälle oikeaan haaraan saakka ja pitkältä par-putilta bogiin. Tilanne oli pelastettu.

Sama oteongelma kuitenkin vaivasi minua koko kierroksen loppuun saakka ja väylälle 17 sain tussahdusheiton mandon taakse, dropparin vasemmalle puolelle ja pelastin väylän tuosta bogiin. Väylän 18 avaus taas grippasi, mutta sain kuin sainkin tuon pelattua siitä huolimatta bogiin. Olin tuloksessa +16 ja toiveissa oli onnistuminen viimeisellä väylällä nro 1 ja ihannetulos siltä. Yritin rauhoittaa itseni tiillä, mutta ei: jotenkin unohdin puristaa kiekkoa ollenkaan ja se lipesi kädestäni vasemmalle metsään. Olin niin väsynyt ja turtunut jo näihin epäonnistumisiini ja heittelin vain upsilla metsän läpi väylän tuplabogiin. Luovutin lopussa. En kuitenkaan kokenut suuttumusta enkä suurta pettymystäkään. Yllätin itsenikin, kun tunsin vain helpotusta siitä, että tuo kierros oli nyt ohi ja pääsisin rauhoittumaan tuon oteongelmani kanssa. Se vaivasi mieltäni, mutta muu ei. Olin kuitenkin iloinen tuloksestani, joka oli kisakierrosennätys. Näilläkin ongelmilla ennätykseen ja tasan siihen tulokseen, minkä olin laskenut pelikirjani maksimitulokseksi. Ei huono!

pelaajakokous klo 12:10 - ei kai nyt kuitenkaan T-paitakeli :)

Ensimmäisen päivän kierros takana - viisinkertainen kirjanpito

Hämärä oli tulosten yhteenlaskun hetki

 

Lauantaina jännitti ennen ensimmäistä avausta, toistuisiko tuo outo ongelma otteen kanssa. Ei toistunut. Otin kiekon käteeni ja se asettui siihen totutusti, ilman outoja tuntemuksia tai pohdintaa. Luonnollisesti ja varmasti aloitin kisani heittämällä kiekon korin alle ja edessä oli jälleen uusi päivä, uudet haasteet ja ilon aiheet! Suuremmat epäonnistumiseni koin lauantaina väylällä 17, jossa putterini kiepahti mandon väärältä puolelta kun en ollut riittävän keskittynyt ja tarkka. Hiukan epäonnea vielä lisää ja triplabogi niin siltä kuin väylältä 18, jolla taas seikkailin puuosumien kanssa laidasta laitaan. Sain putken katkeamaan noihin kahteen väylään enkä epäonnistunut suuremmin enää muualla kuin väylällä 5, jota en onnistunut nyt selättämään kummallakaan kierroksella. Koko muu kierros sujui joko täysin tai lähes suunnitelmien mukaan ja peli-ilo oli korkealla. Ennätystahdissa oltiin tänäänkin sillä nyt tulokseen kirjattiin +15 eli kolmella pystyin parantamaan perjantain tulostani ja kisaennätystäni samalla. Tosi hieno päätös kisakaudelle 2016!

Tuloslinkki

Nostobogia pukkaa väylällä 16

Tuloskortti sekaisin, kun olin jättänyt yhden väylän merkkaamatta...

Iloinen ryhmä kierroksen päättyessä - oltiin me kaikki ihan hyviä ja tosi tasaisia!

Palkintojenjakoa odotellessa heittelimme vielä puttikisaa naisten ja miesten sarjassa ja sain siihen kivasti putterin lainaksi Rikulta kun olin jo vienyt oman bägini autoon. Yhden kolmesta sain koriin ja sillä ei palkinnolle saakka päästy, sen sijaan Kisse heitti koriin putit silloin kun piti ja vei palkinnon ansaitusti hävittyään sudarilla voiton Ninalle. Kovia tuloksia naisilla - kumpanakin päivänä pelasivat kierroksen +7 kumpikin! Minä jäin odotetusti omilla ennätystuloksillanikin kisan viimeiseksi, mutta se ei harmittanut ollenkaan, sillä olinhan mukana oppimassa ja kisaamassa omia tuloksiani vastaan sekä hieman myös nostamassa tuota matalaksi jäänyttä ratinkiakin. Ehkä sijoituksista kisaamisen aika on ensi vuonna, ehkä seuraavana.

Tämä on kyllä mahtava laji ja olen saanut vuoden aikana kokea niin monta upeaa hetkeä lajin parissa, että päällimmäisenä tunteena on suuri ilo ja kiitollisuus! Lajilta olen saanut paljon, näiltä ihanilta ihmisiltä samoin. Kiitos kun olit mukanani - pelikaverina, TD:nä, neuvonantajana, kisakumppanina, ystävänä - you name it. Kohti uutta vuotta 2017 avoimin mielin ja hymy huulilla.

Puttikisan kisaputti - kiitos putterista ja videosta: Riku Tähtinen

Kun tuplabogi on par eli case Kotkatharju

Joulun pyhinä porukat alkoivat kysellä, onko kisoja Tapaninpäivänä ja niin vain Joroisten puuhaporukat laittoivat Skooriniin kinkunsulatuskisan pystyyn. Ei osallistumismaksuja, ei palkintoja ja osallistujia paikalle saatiin 16 henkeä! Aivan loistavaa yhteishenkeä! Jaettiin Hollen kanssa ryhmät ja aloitusväylät jo edellisiltana ja sitten vain kurvattiin paikalle ja lyhyen pelaajakokouksen jälkeen saatiin peli käyntiin.

Väylällä 17 sain hyvän avauksen ja kakkosheitonkin, mutta se viimeinen lähestyminen korille jäi kympin ringin rajalle eli aivan turhan kauas. Ei olisi huvittanut aloittaa triplalla, joten pakkohan se oli yrittää. Heitin lötkön Puren kohti koria ja huudahdin jo sen lähestyessä alarautaa "Ei pysty!" - mutta niin vain liiteli koriin saakka hiuksenhienosti! Nyt oli putterin liito-ominaisuuksille käyttöä, kivasti pelastettu tuplabogi tilastollisesti radan vaikeimmalta väylältä :)

Sitten tuo hassu triplamandoväylä, joka heitettiin Hollen kanssa par-tulokseen Räkäjarru Openissa ja jonka mokasin syksyllä avauskisassa kummallakin kerralla heittämällä kakkosheittoni mandosta ohi. Hiukan liian vasempaan jäi nyt avaus, mutta siitä mandon läpi ja pitkä puttiyritys sekä bogi korttiin. Ihan jees tämäkin, mutta ei ihan skarpeinta peliä - tällä radalla kun mahdollisia par-väyliä ei ole liikaa tuhlattavaksi. Harmillisesti nyt alkoi hiukan sadella vettäkin ja se tiesi lipsumista sekä epätarkkuutta jatkossakin.

Ykkösväylällä avaukseni kippasi liikaa oikealle ja siitä jatko meni vastaavasti metrin verran liikaa väylän vasempaan reunaan. Aikani sahattuani väylä päättyi viimein triplatulokseen, eli ei voinut olla tyytyväinen. Ei edes putti pelastanut. Kakkosväylä lähti sentään kivasti liikkeelle avauksesta, mutta siitäkin tuli sitten sohlattua tupla samoin kuin kolmosväylältä, johon sain kuitenkin yhden parhaista avauksistani. Ei vaan osuneet korille nuo lähestymisheitot, joilla tulosta olisi voinut edes hiukkasen keventää ja se kympin puttikin jäi aloitusväylälle. Kotkatharju ei anna armoa epätarkkuudelle. Pyyhkeeni oli tässä vaiheessa aivan läpimärkä ja toinen pyyhkeeni unohtui ottaa mukaan - kuivumaan sen olin kuitenkin edellisiltana muistanut tätä päivää ajatellen laittaa.

Ihan näin ei sentään käynyt, nostin kiekon korin päälle vain kuvaustarkoituksessa :)

Nelosväylä, joka on yksi Seppo Pajun suosikkiväyliä koko Suomessa, ei ole ihan sitä tällaiselle lyhytheittoiselle. Tykkään kyllä väylästä, mutta eagleputin sijaan tuossa pyrkimys on par-tulokseen ja tällä kertaa siihen melkein pääsinkin, tuloksena siis se tuttuakin tutumpi bogi. Vitosväylän sitten mokailinkin ihan huolella, kun avaukseni hyssessä todellakin piti hyssensä ja jouduin jatkamaan väylän laidalta. Sieltä tarvittiin vielä yksi heitto OB-alueen etupuolelle ja sitten heittoja alkoi kertyä lisää, kun heitin pitkän liidätykseni korille, mutta tässä se kaipaamani vastatuuli vasta veikin kiekkoa ja nyt oltiin sitten väylältä reilusti oikealla puolella. Jälleen hölmö tripla tuloskorttiin ja kun seuraavatkin kaksi väylää menivät tuplabogiin, olin tasaisen tappavassa tuplabogitahdissa. Kuulostaa masentavalta, mutta kyllä meillä silti oli älyttömän hyväntuulinen kierros. Heiteltiin Sannan kanssa tosi tasaisesti eikä Hollenkaan heitot olleet tänään niitä parhaita ja mistäs sitä ihminen muualta hupia löytäisi kuin niistä omista mokistaan :)

Kutosväylällä oli mainiot mahdollisuudet par-tulokseenkin, kun olin kahdella heitolla väylän keskellä sen korkeimmalla kohdalla ja enää piti saada kiekko kauniissa antsassa alas korille. Ihan ei osunut yhtä kauniisti kiekkoni lento väylään kuin Pajun Sepolla esittelyvideolla, mutta häivähdys siitä jäi... on se mahdollista... Kaunis väylä, tykkään kovasti! Seiskalla etenin aika kivasti väylää, mutta siinäkin se korille heitto epäonnistui ja bogin sijaan tuli tupla.

Kasiväylä on selkeä par-väylä jos avaus osuu kohdalleen ja se osui! Kakkosheittokin antsassa n. 7m korilta eli ei muuta kuin putti sisään ja... Prodigyn kori teki sen - sylki kiekkoni pihalle ns. strong side:lta niukasti mutta riittävästi. Kaikki jo huokaisimme, että menihän se sisään, kunnes kuitenkin kiepahti ketjuista laidan yli ulos. En ole näiden kanssa vielä aivan sinut ja nyt se taas nähtiin, ettei puttini ole riittävän vahva näille teräsketjukoreille. Pitäisi osua alemmas, niin uppoaisi varmemmin ja tietenkin ihan keskelle. Bogi oli nyt par ja ilokseni sain bogin myös väylältä 9, kun ekassa kisassani tuolla heitin sen aina tuplaan. Vastavuoroisesti mokailin sitten kymppiväylän tuplaan bogin sijaan ja kun rähmäilin vielä väylän 11 lumiukkoon asti, niin puntit olivat vähintäänkin tasan. You get some, you lose some. Sukat olivat tässä vaiheessa olleet jo kauan aivan litimärät, voi kuinka kaipasinkin goretex-kenkiä, mutta pihinä en ole sellaisia raaskinut itselleni ostaa. Tyhmyydestä sakotetaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut järjettömän kylmää vaan ainoastaan järjettömän märkää...

Märkyydestä puheen ollen - näillä kapeilla metsäväylillä sain viimein kehitettyä ylivertaisen kuivaamismenetelmän, jolla sain kiekot viimeinkin lähtemään sinne, minne ne halusin. Tai etteivät ainakaan lipsuneet kädestä ennen aikojaan. Aiemmin olen jo saanut pro-tipsinä Kisseltä vinkin, että riittää kun peukalon alta on kiekko kuiva - ja se peukalokin olisi hyvä saada kuivaksi myös. Hankaluutena oli se, että pyyhkeeni oli litimärkä ja samoin housuni, joten niihin ei auttanut kuivailla. Mutta peukalonhanka toimi. Se oli kuin säämiskä kiekon pinnalla, johon sain näin muodostumaan muutaman neliösenttimetrin kokoisen kuivannahkean alueen peukaloani varten. Useimmiten tuota hinkkausta piti toistaa jonkun kerran, ennen kuin muodostui kitkaa ja kun vielä jotenkin sain tuon peukkunikin kuivahkoksi niin ote oli kuin kuivalla kesäsäällä. Muiden sormien alla oli märkää kiekkoa, vesipisaroita ja luntakin, mutta kun peukalo piti niin ote piti ja kiekko sinkosi suoraan väylällään. Loistava oppi ja havainto! Ihana Kissen pro-tipsi!

Lumiukkoni väylällä 11

Hollen putti joen rannassa, väylä on nro 12 tai 13 (pitääpä tarkistaa...)

 

Tätä ei tänään tarvittu ja selvisin kierrokseni muutenkin ilman yhtään OB-osumaa :)

 

Jotenkin olen aina Kotkatharjulla tykännyt rantaväylistä. Olen heittänyt siellä Dragonia ja saanut siihen mahtavan luottamuksen, joka ei pettänyt tänäänkään. Etenin noilla pillisuorilla väylillä n. 50m heitoillani lähes poikkeuksetta keskellä väylää ja isot lukemat johtuivat näin ollen pääosin siitä, että heittoni ovat näille väyläpituuksille kerta kaikkiaan aivan liian lyhyitä ja jos vielä korille lähestymiseen meni ylimääräinen heitto, niin parempaan ei vaan tällä hetkellä pysty. Olin siis melko tyytyväinen peliini tässä vaiheessa, kunnes sitten pitkän par5 -väylän 15 lopussa olin hienosti päässyt bogi-putille... ja Prodigyn kori hylkäsi osumani. Osuin keskelle ketjuja, mutta koska jouduin heittämään alaviistosta melko korkealle, pääsi kiekko kaartamaan ketjuihin osuttuaan korin reunan yli takaisin ulos ja otti rollit alleen. Tuossa on karsea alamäki, jossa nyt oli onneksi edes lunta... kesäkelillä kiekko olisi suurella varmuudella päätynyt 20-30m mäen alas saakka. Nytkin se oli sen verran alkuperäistä puttipaikkaani taaempana, että jouduin vain lähestymään korin taakse. Annoin tässäkin kiekolle mahdollisuuden upota sisään, mutta eihän se ottanut onkeensa ja näin tuostakin lumiukko korttiin. Korin alle oli jo sellainen rakennettu, joten säästyin vaivalta :)

Hollen heitto korille päätyi lumiukon valvovan silmän alle. Minun kiekkoni näkyy ylärinteessä.

Enää edessä oli viimeinen väylä, Taru Sormusten Herrasta -väylä, joka sekin on par5. Tähän tarjosin vakaampaa kelluvaa kiekkoani eli Innovan Wahoolla kapea alkupätkä, jossa joki virtaa väylän oikealla puolella. Ihan jees. Siitä jatkoa normikiekoilla, hiukkasen jouduin taas oikaisemaan metsän läpi ja olin kohtuullisesti neljällä heitolla enää suoran 50m heiton päässä korista. Tästä pientä epätarkkuutta, joka kostautui niinkin paljon, että viimeiseen 20% väylän pituudesta sain uppoamaan saman määrän heittoja kuin sitä edeltäneeseen 80% oli tarvittu. Itse asiassa kun nyt aloin asiaa ajattelemaan, niin turhan usein tuo sama kaava toteutuu näillä haastavilla ja pitkillä väylillä. Jokin siinä lähipelissä menee edelleen vinoon ja aiheuttaa joko liian ujoja lähestymisiä tai sitten feidaamista mörrin puolelle. Itse väyläpelaaminen kun tuolla sujuu vähintäänkin kohtuullisesti enkä joutunut kierroksella pelastautumaan kuin ihan jonkun kerran.

Lopussa saimme vielä ykkösväylältä aloittaneen ryhmän kiinni kun heittivät väylää 18 ja siinä ratkesi myös koko kisan voitto. Itse asiassa koko kisaporukka pääsi seuraamaan tuota viimeistä väylää, mikä oli tosi hieno päätös kisalle. Aivan loistava ex-tempore kisa ja loistava ulkoilupäivä! Hiukan flunssan jäljiltä on vielä olo ja askel raskaampi eikä läpimärät sukat ja kengät sitä varsinaisesti keventäneet. Vettä ei onneksi satanut kuin alkuväylien ajan, mutta kosteaa oli! Enää yksi kisa edessä tälle vuodelle ja päästään kohdistamaan tavoitteet ja treenit uuteen kisakauteen 2017.

Tulokset - sain muuten Suomen kunniaksi tuloksen 99, jolla Kotkatharjun Itsenäisyyspäivän kisoissa olisi voitettu erikoispalkinto :) Erityisesti tuloksissa pistää silmään birdieiden vähyys - sekin kertonee jotain radan vaikeustasosta.

Viimeisellä väylällä oltiin koko porukka seuraamassa kisan ratkaisuhetkiä

Macon lähestymisheitto korille väylällä 18

Ja voittajan tuuletus!

Kutosen kirous

Jotenkin tämä alkutalvi on ottanut voimille pimeyden muodossa liiankin raskaasti ja illat menevät liian helposti koomaillessa sisätiloissa, vaikka normisti ulkoilen vähintään sen tunnin joka päivä. Tottakai se vaikuttaa kokonaisolotilaankin ja nyt olen liittynyt siihen sankkaan kesää odottavien kuoroon, joka aina ilmoittaa inhoavansa talvea. En minä tosin talvea inhoa vaan pimeyttä.

Onneksi sisätiloissa voi sentään puttailla - joko kotona max 6m matkalta tai vaihtoehtoisesti kotimatkalla pistäytymällä Frisbeepointiin puttaamaan JYLY:n 5-10m matkalta. Tai tarkalleen ottaen tuolla on 9,5m pisin matka sillä kymppi vaatisi seinään nojaamisen alkuasentoa hakiessa eikä se oikein palvele. Hyväksytään siis viralliseksi tuo puoli metriä typistetty versio... ellei sitten kesällä kaikki kympistä yritetyt jää juuri tuon takia alarautaan :) :)

Hollen kanssa pistäydyimme taas jokaviikkoiselle puttirundille torstaina ja tietenkin aikansa otti myös höpöttely Käpän kanssa sekä eri bägien vertailu. Ei sitä vaan turhaan kutsuta fribaajan olohuoneeksi - niin mukava siellä on pistäytyä juttelemassa ja fiilistelemässä!

Ne putit. Sanoin Hollelle siinä, että saattaa olla vähän löysää puttia tänään tulossa kun olo oli sellainen puolittainen. Pientä flunssaakin oli kummallakin ja olo sellainen väsyneen sumea. Ensimmäiset heitot kympistä ja kolme kiekkoa sisään. Tosi jees alku. Sitten kasista kiekot  toisensa jälkeen sisään. Aika löysää puttia, totesi Holle. Sitten kympistä jälleen kolme sisään ja nyt oli jo sata pinnaa kasassa! Kuudensadan ylityksen vauhdissa oli melko hienoa olla kun puttikin tuntui niin järjettömän luonnolliselta ja hyvältä. Sitten kasista kolme sisään ja uusintakierros kasista tuotti neljä kiekkoa koriin ja pääsyn ekaa kertaa ysiin heittämään. Mahtavaa!

Neljäsosa JYLYä takana ja sitten tuli ensimmäinen romahdus ja yhden koriin jääneen putterin ansiosta siirto kuudesta metristä heittelemään. Pah. Tuohon loistoputtiin olisi voinut tottua! Heitin kolme sisään sekä kutosesta että kasista ja seuraava ykkönen tulikin jo siihen perään. Plaah. Tähänkö se tulos nyt sitten tyssäsi? Kutosesta kaikki koriin ja kympistä yksi eli paluu kutoseen oli jälleen tosiasia. Jo kolmannen kerran! Nyt allekirjoitin Hollen heiton löysästä putista ja vaikka sainkin kutosesta neljä sisään ja ysistä kaksi, paras terä palasi vain hetkeksi. Heitin nyt sekä seiskasta että ysistä sisään neljä kiekkoa ja vielä toisen kerran ysistä kolme kunnes kasista meni jotain aivan sekaisin ja korissa lepäsi jälleen vain se yksi kiekko.

En päässyt kutosen kiroksesta vielä tässäkään vaiheessa, sillä heitettyäni kutosesta kaikki sisään sain ainoastaan yhden kympistä ja päätin kierrokseni heittämällä kaikki jälleen kutosesta koriin. Kokonaista viisi kertaa olin siis kuuden metrin matkalla heittämässä ja milloin se nyt oli, kun uumoilin mielessäni, että jääkö kutosesta heittely kokonaan pois JYLYstä kun putti kehittyy... Tulokset kyllä ovat kehittyneet, sillä tälläkin epätarkkuudella sain kasaan 466 pistettä ja toiseksi parhaan tulokseni ever. Fiilis oli kaksijakoinen, sillä kokonaiskuvaksi jäi se, että putti oli kyllä hyvää ja varmaa kunhan kiekon sai liikkeelle flättinä, mutta välillä paletti hajosi kokonaan ja tuli isoakin hajontaa lentoradoissa.

Mutta näin se pimeys selätetään - putti kerrallaan.

Talin Lady Tourille Södiksen kautta

Viikonlopun aloitti Södiksen viikkokisat järjettömän liukkaassa kelissä. En arvannutkaan kuinka tarpeeseen olivat nuo järeät piikit kengänpohjissa, en olisi ilman niitä voinut kiertää koko rataa. Metsä oli jäinen, kalliot olivat jäiset ja tiit aivan jääkenttänä. Ensimmäistä kertaa se vaikutti jopa avausheittoihin, joihin tuli varovaisuutta ja saatot jäivät useimmiten pois liukastumisen pelossa. Liekö tuo varominen aiheuttanut sen, että ensimmäisen kierroksen jälkeen alkoi heittokäden kyynärpäässä tuntua pistävää kipua koukkuasennossa ja se vaikeutti lähestymisheittoja sekä puttia. Kiersin silti kierroksen loppuun ja sain loppuun jopa muutaman parin ja sen yhden pakollisen pirkonkin seiskaväylältä. Tulospäivä ei kyllä ollut tänään, mutta mukavaa ulkoilua hyvässä seurassa jälleen silti :)

Söderkullassa kaikki paikat olivat yhtenä jääkenttänä...

Lady Tourin tapahtumat - niin, voiko näitä kisaksi nimittääkään - ovat olleet järjestään tosi mukavia sekä tunnelmaltaan että porukaltaan. En ole niissä laskenut koskaan tuloksia, enkä vertaillut omiani muihin ennen kuin vasta sitten lopuksi kun tulokset on kerätty yhteen listaan. Joka kerralla olen yllättynyt siitä, kuinka lähellä olen kovien pelaajien tuloksia ja tämäkin varmaan osaltaan kertoo siitä, ettei näissä kilpailla tosissaan vaan hyvässä hengessä ja rennolla otteella.

Taliin meitä oli kerääntynyt kahdeksan pakkasta pelkäämätöntä frisbeegolffaria, hiukan vähemmän kuin mitä oli pakkasasteita. Minulla oli Holle caddiena ja sain keskittyä vain hauskanpitoon ja pelaamiseen - mikäs sen mukavampaa. Teki hyvää myös kädelleni, sillä lauantaina alkoi kyynärpäässäni tuntua ikävää vihlontaa Söderkullan viikkokisojen toisella kierroksella ja illalla oli vielä epävarmaa, pääsenkö tänään heittämään ollenkaan. Käden koukistaminen lähestymisheittoa varten oli se asento, missä kipua tuntui eniten ja se vei tietenkin tarkkuutta ja nautintoa pelistä. Tänään sain kuitenkin pelata kivutta ja se jos mikä ilahdutti!

Pelasimme neljän hengen ryhmissä ja sain heittoseurakseni Susannan, Tiinan ja Kirsin. Hienon tasaista oli pelimme ja onnistumiset sekä pienet mokailut vaihtelivat väylästä toiseen ja naisesta toiseen tasapuolisesti nekin. OB-alueita ei nyt tunnettu ja melko pitkään sain pelata ennen kuin sen hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi. Ykkösväylällä heitin kerran OB:lle, mutta siinä väylälle palaaminen vei sen rangaistusheiton joten tulos oli plus miinus nolla sen osalta. Sen sijaan kakkosväylällä pääsin upsilla korille reilusti mandon vasemmalta puolelta ja sain sieltä ihannetuloksen laittomin keinoin. Myös väylä 15 meni OB:lla parinkin heiton verran ja tietenkin klassinen väylä 18 oli helpohko bogeyväylä kun saarekeelle ei tarvinnut tähtäillä :)

Kyllä vaan lämmitti huurteisia poskipäitä auringon talvisetkin säteet

On se vaan kaunis - aurinkoinen Tali!

Kokonaisfiilis päivästä oli tosi jees ja varpaanlämmittimien sekä toisaalta kädenlämmittimien ansiosta oli juuri sopivan lämmin - ei kylmä eikä kuuma. Mukava oli taas heitellä muovilättyjä hyvässä seurassa hurttia huumoria viljellen, kun tulostavoitteet ja ratingit sai unohtaa. On tämä vaan mukava talvilajinakin! Talissa on mahtavia väyliä ja heitot olivat normaalia rennompia, kun ei tarvinnut jännittää väylälle osumista. Mieleen jäi ainakin väylän 8 onnistunut kakkosheitto OB-alueen yli hyssessä lähelle koria ja väylän 5 kakkosheitto niinikään korille. Harmikseni en näistä kummastakaan silti paria saanut, vaikka putti olikin tänään taas hiukkasen varmempaa ja parempaa kuin pitkään aikaan. Muutamalla väylällä - mukaan lukien ykkösen - heitin tänään putitkin rohkeammin ja pariin otteeseen sain niistä kärsiä puttirumban muodossa...

Mukava oli jälleen treenata enemmän superpehmeällä Purellani lähestymisiä ja pidempiä putteja ja samalla päästä tutummaksi kiekon kanssa. Muutenkin kun bagissa oli ainoastaan kymmenen kiekkoa, joista kolme erilaista putteria, pääsi kiekkojen kanssa taas paremmin sinuiksi. River on noussut suosikikseni varman lentoratansa ansiosta ja käytän sitä usein myös pidempiin hysselähestymisiin. Niitä varten pitäisi varmaan hankkia varma hyssemidarikin ilman turhaa liito-ominaisuutta, mutta sen ehtii sitten kesää kohti. Jaden kanssa on nyt epävarmaa enkä luota siihen ollenkaan - vanhempi kun on kulunut liian alivakaaksi ja uudempi, holari-Jadeni on aivan erilainen lento-ominaisuuksiltaan sen kanssa. Diamond tuntuu olevan nyt liiankin alivakaa ja kippaavan liikaa oikealle ja Dragon on noussut sen rinnalle uudeksi suosikikseni. Kiva hysseflippikiekko.

Susannan kanssa oli jälleen mukava kiertää, sillä häneltä saan usein hyviä vinkkejä ja tekniikkaohjeita heittoon. Lajissa on hienoa, kun kilpakumppanit neuvovat ja opastavat asioissa, joihin ovat itse joskus törmänneet ja joissa ehkä myös aikanaan saaneet opastusta ja neuvoja. Jälleen hyssevedossa otin vauhdin vartalon takaa enkä linjassa sen etupuolelta ja siitä tuli epätarkkuutta heittoon - hyvä korjaus. Myös putissa Suski huomasi tuon virheeni, jota Hollen kanssa perjantaina jo hahmoteltiin, eli en laita kiekkoa flättinä tai aavistuksen antsassa matkaan vaan pikkuhyssessä. Näitä taas takaraivoon ja treeniin mukaan niin toivon mukaan alkaa edistystä tapahtumaan. Mukavia haasteita :)

Aurinkoinen kierroksemme päättyi Frisbeepointille, jossa joimme kahvit ja kolme parasta sai palkinnon. Olin - yllätys, yllätys - jälleen neljäs :) Näin saatiin mukava kausi päätökseen ja Nina paljasti hiukan uutta ensi kaudelle: luokkajaon lisenssipelaajiin ja lisensittömiin. Reilua harrastajia kohtaan, oikein hyvä uudistus! Vielä kun saataisiin ikäluokatkin niin olisi menestymisen mahdollisuuksia joskus kolmen parhaan joukkoon... ehkä minullakin :)

Hih, ykkösväylän tulos taisi vaikuttaa jonkin verran sijoitukseen enkä ole yhdistelmäväylälle 10-11 heittänyt koskaan noin huonosti :)

Tämmöistä porukkaa heittoseurana tänään :D

Palkitut muovin viskelijät

Södiksestä Meikkuun samoin tuloksin

Joulukuun ensimmäinen viikonloppu oli mukavan talvinen ainakin mitä pakkaseen tulee. Lunta ei ollut nimeksikään, oikeastaan vain sellainen valkoinen aavistus maan pinnalla, joten kiekot saivat liidellä ilman narujen tuomaa painolastia. Lauantaina kisasin Söderkullassa ja sunnuntaina vain kakkoskierroksen verran Meilahdessa. Juuri sopiva annos fribaa talvikauden viikonloppuun :)

Pääsimme Södiksessä poikani kanssa samaan ryhmään Teean ja Niklaksen kanssa, eli oltiin vähän niin kuin tuplasti äiti-poika -parit samassa. Asetelma olisi voinut olla katastrofi, mutta molemmat junnut pelasivat erittäin hyväntuulista peliä ja kyllä meillä oli mukava pelata yhdessä! Eikä me äiti-ihmisetkään hermoiltu, vaikka lopussa alkoikin vähän energiat loppua yhdellä jos toisellakin...

Pelini lähti käsittämättömän hyvin käyntiin. Aloitimme väylältä 8 ja heittelin siihen parin. Sama toistui väylä väylän jälkeen ja kun päästiin ykkösväylälle, totesin, että siihen loppuu putki sillä siihen en ole onnistunut paria pelaamaan. Ja taas pelasin! Kun olin kakkosväylällä 5m pirkkoputilla, en voinut kuin hämmästellä. Tuohon taisin säheltää viime kerralla bogit kummallakin kierroksella, sillä avaukseni kilpistyi kallioon ihan joka kerralla. Nyt sähelsin kuitenkin puttini nostopariksi, pitäähän sitä nyt jotain mokailla - ihmisen.

Kolmosväylälle tultaessa lupasin, että nyt ei ainakaan korttiin tule kolmosta, sillä tuo par4 on siihen aivan liian pitkä. Tänään se oli myös aivan liian haastava tai sitten Jadeni on saanut liikaa kolhuja ollessaan kadoksissa kuukauden ajan, sillä se kippasi oikean puolen metsän reunaan vaikka laitoin siihen vain aavistuksen antsaa matkaan. Edelliskerralla tuolla yhdistelmällä päästiin pitkälle väylää ja kiekko kaarsi takaisin keskelle. Nyt jatko oli sen verran haastavassa paikassa, kun piti varoa vedon loppuvaiheessa puuta ja sen lisäksi edessä olevaa kahta puuta, että tiesihän sen, miten siinä käy: osuma. Kolmosheitto kaarteli sitten jälleen liikaa oikealle metsän puolelle ja lopulta oltiin siinä vaiheessa, että tuplabogiputti upposi koriin. Huh. Ja tätä väylää pidin melko varmana nollatulosväylänä, menihän se viime viikollakin aina nollaan ja yleisesti par4-väylät ovat minulle par-kolmosia helpompia. Ei tänään.

Vielä pääsin palauttamaan itseni ihannetuloskantaan parin väylän ajaksi, mutta sitten oli jälleen edessä kärsimysten tie. Heitin kutosväylällä kiekkoni liikaa oikealle, jonne se päätyi hankalaan paikkaan. Pelastautumisheitto kävi väylällä ja kopsahti siellä johonkin kantoon, kiveen taikka runkoon ja palautui jälleen metsän puolelle. Ei paljon, mutta riittävästi. Kolmosheitto nyt keskelle väylää ja viimein pääsin aloittamaan koko väylän pelaamisen. Nyt päivän tarkin heitto, aivan korin juurelle ja vitonen korttiin. Plaah. Vielä seiskaväylä, jolta nostopar, kun se pirkkoputti ei toiminut vieläkään. Ensimmäiselle kierrokselle sain siis 10 par-tulosta ja kaksi tuplaa. Bogeyfree se tämäkin.

Toiselle kierrokselle alkoi hiukan nälkä vaivata itse kullakin ja vatsojen kurniessa jatkoimme heittelyä. Hiukan piti eväitä alkaa säännöstelemään, mutta löytyi minulta silti yksi suklaapatukka jaettavaksi kilpakumppanini sekä poikani kesken, ettei ihan lopu pelistä ilo ja silmät sumene. Itse menin kaakaolla, mustikkakeitolla ja vedellä kohtuuhyvin loppuun saakka. Olin ennätysvauhdissa kahdesta tuplabogistakin huolimatta ja halusin pitää tuon loppuun asti. Muuten en kisaa oikein kisaksi mielläkään, mutta itseäni vastaan yritän aina taistella ja parantaa kerta kerran jälkeen. Siitä sen hyvän mielen saa, jos pystyy omaa suoristustaan parantamaan ja tekemään onnistuneita peliliikkeitä. Tänään niitä oli jo paljon nähty, joskin paljon myös niitä epäonnistumisia sekaan.

Pelini muuttui hiukan löysemmäksi loppua kohti ja se näkyi tuloksessakin. Nyt alkoi tulla perusbogejakin väliin ja par4-väylällä oli vastatuuli yltynyt, mikä teki väylän entistä haastavammaksi. Valitsin väärän kiekon jälleen ja kärsin melkein samoista virheitä kuin ykköskierroksellakin. Pelkästään hölmöä toistaa samat virheet. No, jospa siitä nyt olisi jo jäänyt päähän muistijälki ja toisina päivinä en tekisi tuota enää uudestaan. On näitä virhemahdollisuuksia sen verran paljon, että ensi kerralla jotain muuta, kiitos. Parannustakin tuli sentään loppua kohden väylällä 6, johon sain kakkoskierroksella ihannetuloksen ykköskierroksen tuplaa vastaan. Silti plussaa nyt +7 eli kokonaistulokseksi kokonaista +11 eli "jopa" yhden heiton heitin paremmin kuin edelliskerralla. Ja nyt sentään oli ainekset parempaan! Kyllä mokailut pitäisi saada aina rajoittumaan siihen yhteen heittoon eikä ottaa tuplabogeja, sillä niillä tulos kasvaa eksponentiaalisesti. Nyt tuli tuplamokailuja neljä kun viimeksi onnistuin töppäilemään ainoastaan kerran niin pahasti. Kolmosväylä koitui nyt rasitteeksi jopa kahdella tuplallaan ja tuotti siis plussaa neljän heiton verran. Entinen suosikki.

Reissumme ei silti päättynyt aivan siihen, sillä junnut pelasivat huikean jännittävän pelin ja joutuivat vielä ykkösväylälle sudaroimaan. Palkinto kun oli luvassa junnusarjassa joka tapauksessa. Kummallakin avaus oli ihan hieno, mutta vastustajan lähestyminen kopsahti puuhun ja näin poikani sai hienon voiton puttaamalla par-putin sisään! Hieno päätös hienolle kierrokselle loistoseurassa! Enköhän saa pojan tänne mukaan toistekin, sen verran hyvä oli päivämme ja maistuihan siinä vielä ansaitusti mäkkärieväätkin matkalla kotiin :)

Tulokset Skoorinissa

Naisten sarjassa meitä oli jopa kolme osallistujaa - loistojuttu!

Aloitusväylällä - nyt jo yksi kierros takana ja uusi edessä

 

Jättilohkareen takana on hyvä puttailla - nostopar tässä syntymässä

 

Voittoputti uppoa tässä

Meikun viikkokisat

Sunnuntaina ajelin Meikkuun nuoremmat lapset mukanani. Heillä oli kahden tunnin sulkisvuoro sinä aikana kun minä luikastelin Meilahden jäisillä kallioilla. Olin toki varautunut laittamalla järeät liukuesteet kenkiini ulkopuolelle sekä varpaanlämmittimet sisäpuolelle.

Liukuesteet Pro - sopii myös amatööripelaajille :)

Noissa liukuesteissä on sekin hyvä puoli, että kantapäällä voi hyvin pyörähtää, kun terät ovat vain päkiän puolella. Vastaavasti kalliolla kannatti pitää mielessä kävellä päkiöillä, sillä ne olivat paikoin aivan kiiltävän jään peitossa.

Peli lähti jälleen loistavasti käyntiin, ihannetulokset seurasivat toisiaan ja sain heitellä honorissa aina vaan. Itse asiassa heti aloitusväylällä 10 olin birdieputilla jälleen 5-6 metrissä enkä tietenkään saanut pirkkoa kotiutettua. Eikös ne viisaammat sano, että pirkko on huono aloitus kierrokselle... hah. Eipä niitä tullut sen koomminkaan, eli kai se kierros sitten meni hyvin. Joopa joo.

Layout oli jälleen muutettu, kuulemma syynä se, että tiit olivat niin jäiset ja siksi heitettiin kauempaa tai vallan eri paikoista, mutta mene tiedä. Joka tapauksessa muutama väylä oli ainakin monin verroin normia hankalampi ja yhdellä väylällä, bunkkerin päältä heitettävältä, ei oikein lyhytheittoiselle ollut mahdollisuuksia vaan kiekko jumitti pusikkoon turhankin tiiviisti. Oma valintahan se, olisin voinut toki heittää lyhyemmän nössöavauksen ja sitten kakkosheitolla noiden korkeiden ja tiiviiden puskien yli, mutta kunhan koetin onneani ja kättä, että riittääkö läpi. Ei riittänyt. Tripla siitä opetuksesta.

Ilahduttava kierros kokonaisuudessaan, vaikka tulos painuikin loppua kohden sinne samoihin lukemiin lauantain kanssa, +11 siis jälleen. Moraalisesti kuitenkin ihan jees tulos, sillä ei normi-Meikussa ole triplaväyliä eikä oikein tuplaakaan sinne saa ellei ihan hölmöile. No nyt tosin hölmöilin lähes normitapaan heitetyllä triplamandoväylällä, jolla en saanut taaskaan puttia sisään ja nyt se oli alle 5m matkalta... minne ihmeeseen se putti on nyt ulkona kadonnut?? Sisäputit uppoa solkenaan, mutta ulkona ei. Olkoon se nyt sitten alkutalven tilanne ja katsotaan, muuttuuko vai pitääkö siirtää puttitreenitkin ulos. Eikä voi korejakaan syyttää jos heittää alarautaan :)

Pakko myöntää, että en edelleenkään muista Meikun väyliä. Ykkönen, kakkonen, kolmonen on ihan selviä... sitten nelonen taisi olla joku ylämäkiväylä kalliolle - näitä en pysty muistamaan enkä erottamaan mitenkään mielessäni ja varmaan sekin vaikuttaa, kun heittopaikat ja väylät aina hiukan elävät viikkokisasta toiseen. Sitten muistan väylän 16 varmasti, mutta muita en. Sitten kun siellä vaellan porukan mukana heittopaikalta seuraavalle, muistan, että ai niin tämä, mutta aina ne tulevat yllätyksenä, että mikä väylä seuraavana tuleekaan :) Mutta kiva tuolla on heittää, tuloksia kun voisi aina parantaa jos ja jos...

Kakkosen korille oli joku hyljännyt viikinkihattunsa :)

 

Taistelujen väylä - viimein upsilla pusikosta läpi jäiselle kalliolle

 

On se vaan aina yhtä kaunis

 

Merelle päin on upeat näkymät

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puttaaminen

Otsikon lause alkaa mielessäni vahvistua, kun kaiket päivät olen töissä valoisan ajan eikä kierrokselle pääse kuin ehkä kerran viikossa. Draivaamista en ole muutenkaan treenannut oikeastaan ollenkaan, se tulee siinä sivussa höntsä- ja kisakierroksia kiertäessä. Helpompaa on treenata lähestymisheittoja ja nyt talvikaudella ainoastaan puttia.

Onneksi Frisbeepoint aloitti talvikauden puttiliigallaan, sillä se madalsi kynnystä mennä sisälle heittämään. On vaan niin paljon helpompaa ilmoittaa tulevansa JYLY-kisaan kuin sanoa tulevansa treenaamaan puttia. Ikään kuin putin treenaaminen olisi jotenkin noloa, kun on heittäjänä kuitenkin vaatimatonta tasoa. Mutta miksi olisi? Luultavasti jokainen frisbeegolffari, joka nyt heittää tonnin rundeja, on joskus ollut vaatimatonta tasoa - ainakin puttaamisessa. Varma putti kun ei ainakaan minun käsitykseni mukaan ole mikään synnyinlahja vaan työn ja toistojen tulos.

Niin - minullahan puttaamisessa oli pitkään ongelmana, etten tiennyt kuinka puttaisin. Sitten kun joskus tuntui, että nyt se puttijyvänen löytyi, lopetin heittämisen, treenaamisen siihen, "ettei se nyt vaan mene sekaisin". Siis mitä ihmettä?! Luultavasti juurikin näin toimimalla olen kerta kerran jälkeen kadottanut tuon jyväsen ja joutunut aina etsimään sitä uudestaan ja uudestaan. Mutta nyt luulen löytäneeni sen enkä todellakaan ajatellut päästää sitä karkuun!

JYLY 29.11.2016 ennätystulos rennosti heittelemällä

 

Menin tämän viikon tiistaina taas Frisbeepointin kautta kotimatkalla ja päätin nyt heitellä yhden JYLY:n tähänkin viikkoon. Viikonlopun kisoissahan en saanut yhtäkään puttia yli 6m matkalta sisään ja siksikin tuntui nyt tärkeältä kohdata tämä haaste. En antaisi periksi huonolle putille - tai no, laiteosumiahan ne olivat mutta kaikki järjestään alarautaan.

Nyt lähti ihan hyvin liikkeelle. Lämmittelyputit 7m menivät solkenaan sisään ja kympistäkin kolme. Sitten itse JYLY. Aloitin kuten ennenkin: kiekot olivat tuolin päällä vieressä ja siitä yksitellen keskittyen kiekko kerrallaan puttiasennon haku ja putti matkaan. Hiukan tahmeaa oli, mutta sain kuin sainkin väkisin pakotettua kaksi kiekkoa kympistä koriin ja pääsin jatkamaan seiskasta. Heitin nuo kiekot nyt kokeeksi sarjana, eli pidin kaikki kiekot vasemmassa kädessä ja heitin siitä samoilla jalanjäljillä kiekot parin sekunnin viiveellä solkenaan matkaan. Kivasti neljä sisään, yksi kevyesti ohi. Sitten ysistä taas yksitellen putit, kiekot olivat vieressäni ja nappasin siitä aina yhden ja otin puttiasennon uusiksi. Taas vain kaksi koriin. Hankalaa.

Nyt seiskasta kaikki sisään sarjatulituksena, jee! Tämähän sujuu! Meninkin ajattelemaan niin - kympistä kaikki alarautaan tai hienosti ohi korin. Nolla! Nyt oli tulostavoitteetkin aika lailla nollattu ja päätin heittää jatkossa koko ajan sarjana - tuli mitä tuli. Tulisipa ainakin hyvää treeniä lihasmuistia ajatellen - sitähän Käpäkin viimeksi täällä käydessäni suositteli. Siis heittelemään, rennosti ja hyvillä mielin.

Vitosesta ensimmäinen kolahti kovaa yläpeltiin. Niin tyypillistä minulle siltä etäisyydeltä! Loput neljä sisään ja ysiin heittämään. Nyt sain kolme kiekkoa sisään ja jatkoa seurasi kasista, ekaa kertaa tänään. Heittelin kiekot matkaan ja kolme niistä päätyi koriin, mutta yksi onnekkaasti takapressun kautta eli moraalisesti se oli ulkona. Siispä tulokseen kakkonen ja jatkoa seiskasta. Nyt huikeaa sujuvuutta - kaikki sisään ja vielä kympistäkin neljä mukiin! Puolivälissä tulossarakkeessa komeili 239, mikä ennusti selkeää ennätystä. Nauratti. En suostunut ottamaan tulospaineita vaan nautin tästä fiiliksestä. Putti kulki, kaikki tuntui niin helpolta ja selkeältä. Tämä hetki oli minun.

Koko loppukierroksenkin ajan sain pidettyä saman loistofiiliksen ja heiteltyä putit rennosti sarjassa koriin tai ainakin sitä kohti. Pidin tavoitteeni: ei kertaakaan kutoseen, mutta tietenkin tuo nollarundi heikensi kokonaistulosta osaltaan turhaan. Välillä piti vain puistella päätään - niin uskomattoman helppoa heittely tänään oli! Mietin, minkälaista pelaaminen olisikaan jos putti olisi tätä tasoa kisoissa. Tai no, kyllähän kisoissakin usein suunnilleen joka toinen putti menee sisään eikä tämä siitä kummempaa ollut. Mutta se fiilis, kun kiekot solahtavat yksi toisensa perään kohti ketjuja - mahtavaa saada kokea tuo! En olisi arvannutkaan, että se olisi näin hienoa :)

Lopulta alkoi olla jo mahdollista rikkoa jopa itselleni ensi kesäksi asetettu 500p haamuraja kun jäljellä oli viisi heittoa 9m matkalta ja pisteitä 473. Tuntui mahdottomalta, ja silti aivan mahdolliselta. Tässä se on. Mutta sen verran kävi kai sipulin päälle tuo rajanylitys, että sain sisään vain kaksi kiekkoa ja pari kertaa kiekko jäi niukasti alaraudan päälle kellumaan ja putosi siitä lattialle. Yhtä kiekkoa vaille 500. Uusi enkka silti ja mahtituuletukset! Joskus kaikki vaan on niin helppoa.

...ja koska tuo nyt vaan oli niin helppoa, niin ensi kesäksi on ilmoilla uudet tavoitteet: 550p. Tai miksei suoraan 600? Eihän mihinkään pääse jos ei mitään tavoittele. Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Ja kun tässäkin tuloksessa oli kuitenkin 38% niitä putteja, jotka eivät päätyneet koriin, niin miksi en tavoittelisi parempaa tulosta? Jossain päässäni pidän silti erillään ne tulokset, jotka syntyvät näin sarjatulituksena ja ne, joissa puttaan ihan oikeasti jokaisen putin kuin se olisi kisaputti. Nyt sen näin, kuinka suuri ero niillä helppoudessa onkaan. Ja kaiken kukkuraksi jotain outoa tapahtui tiistaina - puttaamisesta tuli yhtäkkiä aivan järjettömän hauskaa sen lisäksi, että se on niin tärkeää :)

Tästä se taas lähti...