Kun tuplabogi on par eli case Kotkatharju

Joulun pyhinä porukat alkoivat kysellä, onko kisoja Tapaninpäivänä ja niin vain Joroisten puuhaporukat laittoivat Skooriniin kinkunsulatuskisan pystyyn. Ei osallistumismaksuja, ei palkintoja ja osallistujia paikalle saatiin 16 henkeä! Aivan loistavaa yhteishenkeä! Jaettiin Hollen kanssa ryhmät ja aloitusväylät jo edellisiltana ja sitten vain kurvattiin paikalle ja lyhyen pelaajakokouksen jälkeen saatiin peli käyntiin.

Väylällä 17 sain hyvän avauksen ja kakkosheitonkin, mutta se viimeinen lähestyminen korille jäi kympin ringin rajalle eli aivan turhan kauas. Ei olisi huvittanut aloittaa triplalla, joten pakkohan se oli yrittää. Heitin lötkön Puren kohti koria ja huudahdin jo sen lähestyessä alarautaa "Ei pysty!" - mutta niin vain liiteli koriin saakka hiuksenhienosti! Nyt oli putterin liito-ominaisuuksille käyttöä, kivasti pelastettu tuplabogi tilastollisesti radan vaikeimmalta väylältä :)

Sitten tuo hassu triplamandoväylä, joka heitettiin Hollen kanssa par-tulokseen Räkäjarru Openissa ja jonka mokasin syksyllä avauskisassa kummallakin kerralla heittämällä kakkosheittoni mandosta ohi. Hiukan liian vasempaan jäi nyt avaus, mutta siitä mandon läpi ja pitkä puttiyritys sekä bogi korttiin. Ihan jees tämäkin, mutta ei ihan skarpeinta peliä - tällä radalla kun mahdollisia par-väyliä ei ole liikaa tuhlattavaksi. Harmillisesti nyt alkoi hiukan sadella vettäkin ja se tiesi lipsumista sekä epätarkkuutta jatkossakin.

Ykkösväylällä avaukseni kippasi liikaa oikealle ja siitä jatko meni vastaavasti metrin verran liikaa väylän vasempaan reunaan. Aikani sahattuani väylä päättyi viimein triplatulokseen, eli ei voinut olla tyytyväinen. Ei edes putti pelastanut. Kakkosväylä lähti sentään kivasti liikkeelle avauksesta, mutta siitäkin tuli sitten sohlattua tupla samoin kuin kolmosväylältä, johon sain kuitenkin yhden parhaista avauksistani. Ei vaan osuneet korille nuo lähestymisheitot, joilla tulosta olisi voinut edes hiukkasen keventää ja se kympin puttikin jäi aloitusväylälle. Kotkatharju ei anna armoa epätarkkuudelle. Pyyhkeeni oli tässä vaiheessa aivan läpimärkä ja toinen pyyhkeeni unohtui ottaa mukaan - kuivumaan sen olin kuitenkin edellisiltana muistanut tätä päivää ajatellen laittaa.

Ihan näin ei sentään käynyt, nostin kiekon korin päälle vain kuvaustarkoituksessa :)

Nelosväylä, joka on yksi Seppo Pajun suosikkiväyliä koko Suomessa, ei ole ihan sitä tällaiselle lyhytheittoiselle. Tykkään kyllä väylästä, mutta eagleputin sijaan tuossa pyrkimys on par-tulokseen ja tällä kertaa siihen melkein pääsinkin, tuloksena siis se tuttuakin tutumpi bogi. Vitosväylän sitten mokailinkin ihan huolella, kun avaukseni hyssessä todellakin piti hyssensä ja jouduin jatkamaan väylän laidalta. Sieltä tarvittiin vielä yksi heitto OB-alueen etupuolelle ja sitten heittoja alkoi kertyä lisää, kun heitin pitkän liidätykseni korille, mutta tässä se kaipaamani vastatuuli vasta veikin kiekkoa ja nyt oltiin sitten väylältä reilusti oikealla puolella. Jälleen hölmö tripla tuloskorttiin ja kun seuraavatkin kaksi väylää menivät tuplabogiin, olin tasaisen tappavassa tuplabogitahdissa. Kuulostaa masentavalta, mutta kyllä meillä silti oli älyttömän hyväntuulinen kierros. Heiteltiin Sannan kanssa tosi tasaisesti eikä Hollenkaan heitot olleet tänään niitä parhaita ja mistäs sitä ihminen muualta hupia löytäisi kuin niistä omista mokistaan :)

Kutosväylällä oli mainiot mahdollisuudet par-tulokseenkin, kun olin kahdella heitolla väylän keskellä sen korkeimmalla kohdalla ja enää piti saada kiekko kauniissa antsassa alas korille. Ihan ei osunut yhtä kauniisti kiekkoni lento väylään kuin Pajun Sepolla esittelyvideolla, mutta häivähdys siitä jäi... on se mahdollista... Kaunis väylä, tykkään kovasti! Seiskalla etenin aika kivasti väylää, mutta siinäkin se korille heitto epäonnistui ja bogin sijaan tuli tupla.

Kasiväylä on selkeä par-väylä jos avaus osuu kohdalleen ja se osui! Kakkosheittokin antsassa n. 7m korilta eli ei muuta kuin putti sisään ja... Prodigyn kori teki sen - sylki kiekkoni pihalle ns. strong side:lta niukasti mutta riittävästi. Kaikki jo huokaisimme, että menihän se sisään, kunnes kuitenkin kiepahti ketjuista laidan yli ulos. En ole näiden kanssa vielä aivan sinut ja nyt se taas nähtiin, ettei puttini ole riittävän vahva näille teräsketjukoreille. Pitäisi osua alemmas, niin uppoaisi varmemmin ja tietenkin ihan keskelle. Bogi oli nyt par ja ilokseni sain bogin myös väylältä 9, kun ekassa kisassani tuolla heitin sen aina tuplaan. Vastavuoroisesti mokailin sitten kymppiväylän tuplaan bogin sijaan ja kun rähmäilin vielä väylän 11 lumiukkoon asti, niin puntit olivat vähintäänkin tasan. You get some, you lose some. Sukat olivat tässä vaiheessa olleet jo kauan aivan litimärät, voi kuinka kaipasinkin goretex-kenkiä, mutta pihinä en ole sellaisia raaskinut itselleni ostaa. Tyhmyydestä sakotetaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut järjettömän kylmää vaan ainoastaan järjettömän märkää...

Märkyydestä puheen ollen - näillä kapeilla metsäväylillä sain viimein kehitettyä ylivertaisen kuivaamismenetelmän, jolla sain kiekot viimeinkin lähtemään sinne, minne ne halusin. Tai etteivät ainakaan lipsuneet kädestä ennen aikojaan. Aiemmin olen jo saanut pro-tipsinä Kisseltä vinkin, että riittää kun peukalon alta on kiekko kuiva - ja se peukalokin olisi hyvä saada kuivaksi myös. Hankaluutena oli se, että pyyhkeeni oli litimärkä ja samoin housuni, joten niihin ei auttanut kuivailla. Mutta peukalonhanka toimi. Se oli kuin säämiskä kiekon pinnalla, johon sain näin muodostumaan muutaman neliösenttimetrin kokoisen kuivannahkean alueen peukaloani varten. Useimmiten tuota hinkkausta piti toistaa jonkun kerran, ennen kuin muodostui kitkaa ja kun vielä jotenkin sain tuon peukkunikin kuivahkoksi niin ote oli kuin kuivalla kesäsäällä. Muiden sormien alla oli märkää kiekkoa, vesipisaroita ja luntakin, mutta kun peukalo piti niin ote piti ja kiekko sinkosi suoraan väylällään. Loistava oppi ja havainto! Ihana Kissen pro-tipsi!

Lumiukkoni väylällä 11

Hollen putti joen rannassa, väylä on nro 12 tai 13 (pitääpä tarkistaa...)

Tätä ei tänään tarvittu ja selvisin kierrokseni muutenkin ilman yhtään OB-osumaa :)

Jotenkin olen aina Kotkatharjulla tykännyt rantaväylistä. Olen heittänyt siellä Dragonia ja saanut siihen mahtavan luottamuksen, joka ei pettänyt tänäänkään. Etenin noilla pillisuorilla väylillä n. 50m heitoillani lähes poikkeuksetta keskellä väylää ja isot lukemat johtuivat näin ollen pääosin siitä, että heittoni ovat näille väyläpituuksille kerta kaikkiaan aivan liian lyhyitä ja jos vielä korille lähestymiseen meni ylimääräinen heitto, niin parempaan ei vaan tällä hetkellä pysty. Olin siis melko tyytyväinen peliini tässä vaiheessa, kunnes sitten pitkän par5 -väylän 15 lopussa olin hienosti päässyt bogi-putille... ja Prodigyn kori hylkäsi osumani. Osuin keskelle ketjuja, mutta koska jouduin heittämään alaviistosta melko korkealle, pääsi kiekko kaartamaan ketjuihin osuttuaan korin reunan yli takaisin ulos ja otti rollit alleen. Tuossa on karsea alamäki, jossa nyt oli onneksi edes lunta... kesäkelillä kiekko olisi suurella varmuudella päätynyt 20-30m mäen alas saakka. Nytkin se oli sen verran alkuperäistä puttipaikkaani taaempana, että jouduin vain lähestymään korin taakse. Annoin tässäkin kiekolle mahdollisuuden upota sisään, mutta eihän se ottanut onkeensa ja näin tuostakin lumiukko korttiin. Korin alle oli jo sellainen rakennettu, joten säästyin vaivalta :)

Hollen heitto korille päätyi lumiukon valvovan silmän alle. Minun kiekkoni näkyy ylärinteessä.

Enää edessä oli viimeinen väylä, Taru Sormusten Herrasta -väylä, joka sekin on par5. Tähän tarjosin vakaampaa kelluvaa kiekkoani eli Innovan Wahoolla kapea alkupätkä, jossa joki virtaa väylän oikealla puolella. Ihan jees. Siitä jatkoa normikiekoilla, hiukkasen jouduin taas oikaisemaan metsän läpi ja olin kohtuullisesti neljällä heitolla enää suoran 50m heiton päässä korista. Tästä pientä epätarkkuutta, joka kostautui niinkin paljon, että viimeiseen 20% väylän pituudesta sain uppoamaan saman määrän heittoja kuin sitä edeltäneeseen 80% oli tarvittu. Itse asiassa kun nyt aloin asiaa ajattelemaan, niin turhan usein tuo sama kaava toteutuu näillä haastavilla ja pitkillä väylillä. Jokin siinä lähipelissä menee edelleen vinoon ja aiheuttaa joko liian ujoja lähestymisiä tai sitten feidaamista mörrin puolelle. Itse väyläpelaaminen kun tuolla sujuu vähintäänkin kohtuullisesti enkä joutunut kierroksella pelastautumaan kuin ihan jonkun kerran.

Lopussa saimme vielä ykkösväylältä aloittaneen ryhmän kiinni kun heittivät väylää 18 ja siinä ratkesi myös koko kisan voitto. Itse asiassa koko kisaporukka pääsi seuraamaan tuota viimeistä väylää, mikä oli tosi hieno päätös kisalle. Aivan loistava ex-tempore kisa ja loistava ulkoilupäivä! Hiukan flunssan jäljiltä on vielä olo ja askel raskaampi eikä läpimärät sukat ja kengät sitä varsinaisesti keventäneet. Vettä ei onneksi satanut kuin alkuväylien ajan, mutta kosteaa oli! Enää yksi kisa edessä tälle vuodelle ja päästään kohdistamaan tavoitteet ja treenit uuteen kisakauteen 2017.

Tulokset - sain muuten Suomen kunniaksi tuloksen 99, jolla Kotkatharjun Itsenäisyyspäivän kisoissa olisi voitettu erikoispalkinto :) Erityisesti tuloksissa pistää silmään birdieiden vähyys - sekin kertonee jotain radan vaikeustasosta.