Mikään ei ole niin tärkeää kuin puttaaminen

Otsikon lause alkaa mielessäni vahvistua, kun kaiket päivät olen töissä valoisan ajan eikä kierrokselle pääse kuin ehkä kerran viikossa. Draivaamista en ole muutenkaan treenannut oikeastaan ollenkaan, se tulee siinä sivussa höntsä- ja kisakierroksia kiertäessä. Helpompaa on treenata lähestymisheittoja ja nyt talvikaudella ainoastaan puttia.

Onneksi Frisbeepoint aloitti talvikauden puttiliigallaan, sillä se madalsi kynnystä mennä sisälle heittämään. On vaan niin paljon helpompaa ilmoittaa tulevansa JYLY-kisaan kuin sanoa tulevansa treenaamaan puttia. Ikään kuin putin treenaaminen olisi jotenkin noloa, kun on heittäjänä kuitenkin vaatimatonta tasoa. Mutta miksi olisi? Luultavasti jokainen frisbeegolffari, joka nyt heittää tonnin rundeja, on joskus ollut vaatimatonta tasoa - ainakin puttaamisessa. Varma putti kun ei ainakaan minun käsitykseni mukaan ole mikään synnyinlahja vaan työn ja toistojen tulos.

Niin - minullahan puttaamisessa oli pitkään ongelmana, etten tiennyt kuinka puttaisin. Sitten kun joskus tuntui, että nyt se puttijyvänen löytyi, lopetin heittämisen, treenaamisen siihen, "ettei se nyt vaan mene sekaisin". Siis mitä ihmettä?! Luultavasti juurikin näin toimimalla olen kerta kerran jälkeen kadottanut tuon jyväsen ja joutunut aina etsimään sitä uudestaan ja uudestaan. Mutta nyt luulen löytäneeni sen enkä todellakaan ajatellut päästää sitä karkuun!

JYLY 29.11.2016 ennätystulos rennosti heittelemällä

 

Menin tämän viikon tiistaina taas Frisbeepointin kautta kotimatkalla ja päätin nyt heitellä yhden JYLY:n tähänkin viikkoon. Viikonlopun kisoissahan en saanut yhtäkään puttia yli 6m matkalta sisään ja siksikin tuntui nyt tärkeältä kohdata tämä haaste. En antaisi periksi huonolle putille - tai no, laiteosumiahan ne olivat mutta kaikki järjestään alarautaan.

Nyt lähti ihan hyvin liikkeelle. Lämmittelyputit 7m menivät solkenaan sisään ja kympistäkin kolme. Sitten itse JYLY. Aloitin kuten ennenkin: kiekot olivat tuolin päällä vieressä ja siitä yksitellen keskittyen kiekko kerrallaan puttiasennon haku ja putti matkaan. Hiukan tahmeaa oli, mutta sain kuin sainkin väkisin pakotettua kaksi kiekkoa kympistä koriin ja pääsin jatkamaan seiskasta. Heitin nuo kiekot nyt kokeeksi sarjana, eli pidin kaikki kiekot vasemmassa kädessä ja heitin siitä samoilla jalanjäljillä kiekot parin sekunnin viiveellä solkenaan matkaan. Kivasti neljä sisään, yksi kevyesti ohi. Sitten ysistä taas yksitellen putit, kiekot olivat vieressäni ja nappasin siitä aina yhden ja otin puttiasennon uusiksi. Taas vain kaksi koriin. Hankalaa.

Nyt seiskasta kaikki sisään sarjatulituksena, jee! Tämähän sujuu! Meninkin ajattelemaan niin - kympistä kaikki alarautaan tai hienosti ohi korin. Nolla! Nyt oli tulostavoitteetkin aika lailla nollattu ja päätin heittää jatkossa koko ajan sarjana - tuli mitä tuli. Tulisipa ainakin hyvää treeniä lihasmuistia ajatellen - sitähän Käpäkin viimeksi täällä käydessäni suositteli. Siis heittelemään, rennosti ja hyvillä mielin.

Vitosesta ensimmäinen kolahti kovaa yläpeltiin. Niin tyypillistä minulle siltä etäisyydeltä! Loput neljä sisään ja ysiin heittämään. Nyt sain kolme kiekkoa sisään ja jatkoa seurasi kasista, ekaa kertaa tänään. Heittelin kiekot matkaan ja kolme niistä päätyi koriin, mutta yksi onnekkaasti takapressun kautta eli moraalisesti se oli ulkona. Siispä tulokseen kakkonen ja jatkoa seiskasta. Nyt huikeaa sujuvuutta - kaikki sisään ja vielä kympistäkin neljä mukiin! Puolivälissä tulossarakkeessa komeili 239, mikä ennusti selkeää ennätystä. Nauratti. En suostunut ottamaan tulospaineita vaan nautin tästä fiiliksestä. Putti kulki, kaikki tuntui niin helpolta ja selkeältä. Tämä hetki oli minun.

Koko loppukierroksenkin ajan sain pidettyä saman loistofiiliksen ja heiteltyä putit rennosti sarjassa koriin tai ainakin sitä kohti. Pidin tavoitteeni: ei kertaakaan kutoseen, mutta tietenkin tuo nollarundi heikensi kokonaistulosta osaltaan turhaan. Välillä piti vain puistella päätään - niin uskomattoman helppoa heittely tänään oli! Mietin, minkälaista pelaaminen olisikaan jos putti olisi tätä tasoa kisoissa. Tai no, kyllähän kisoissakin usein suunnilleen joka toinen putti menee sisään eikä tämä siitä kummempaa ollut. Mutta se fiilis, kun kiekot solahtavat yksi toisensa perään kohti ketjuja - mahtavaa saada kokea tuo! En olisi arvannutkaan, että se olisi näin hienoa :)

Lopulta alkoi olla jo mahdollista rikkoa jopa itselleni ensi kesäksi asetettu 500p haamuraja kun jäljellä oli viisi heittoa 9m matkalta ja pisteitä 473. Tuntui mahdottomalta, ja silti aivan mahdolliselta. Tässä se on. Mutta sen verran kävi kai sipulin päälle tuo rajanylitys, että sain sisään vain kaksi kiekkoa ja pari kertaa kiekko jäi niukasti alaraudan päälle kellumaan ja putosi siitä lattialle. Yhtä kiekkoa vaille 500. Uusi enkka silti ja mahtituuletukset! Joskus kaikki vaan on niin helppoa.

...ja koska tuo nyt vaan oli niin helppoa, niin ensi kesäksi on ilmoilla uudet tavoitteet: 550p. Tai miksei suoraan 600? Eihän mihinkään pääse jos ei mitään tavoittele. Tyytyväisyys tappaa kehityksen. Ja kun tässäkin tuloksessa oli kuitenkin 38% niitä putteja, jotka eivät päätyneet koriin, niin miksi en tavoittelisi parempaa tulosta? Jossain päässäni pidän silti erillään ne tulokset, jotka syntyvät näin sarjatulituksena ja ne, joissa puttaan ihan oikeasti jokaisen putin kuin se olisi kisaputti. Nyt sen näin, kuinka suuri ero niillä helppoudessa onkaan. Ja kaiken kukkuraksi jotain outoa tapahtui tiistaina - puttaamisesta tuli yhtäkkiä aivan järjettömän hauskaa sen lisäksi, että se on niin tärkeää :)

Tästä se taas lähti...