Talin Lady Tourille Södiksen kautta

Viikonlopun aloitti Södiksen viikkokisat järjettömän liukkaassa kelissä. En arvannutkaan kuinka tarpeeseen olivat nuo järeät piikit kengänpohjissa, en olisi ilman niitä voinut kiertää koko rataa. Metsä oli jäinen, kalliot olivat jäiset ja tiit aivan jääkenttänä. Ensimmäistä kertaa se vaikutti jopa avausheittoihin, joihin tuli varovaisuutta ja saatot jäivät useimmiten pois liukastumisen pelossa. Liekö tuo varominen aiheuttanut sen, että ensimmäisen kierroksen jälkeen alkoi heittokäden kyynärpäässä tuntua pistävää kipua koukkuasennossa ja se vaikeutti lähestymisheittoja sekä puttia. Kiersin silti kierroksen loppuun ja sain loppuun jopa muutaman parin ja sen yhden pakollisen pirkonkin seiskaväylältä. Tulospäivä ei kyllä ollut tänään, mutta mukavaa ulkoilua hyvässä seurassa jälleen silti :)

Söderkullassa kaikki paikat olivat yhtenä jääkenttänä...

Lady Tourin tapahtumat - niin, voiko näitä kisaksi nimittääkään - ovat olleet järjestään tosi mukavia sekä tunnelmaltaan että porukaltaan. En ole niissä laskenut koskaan tuloksia, enkä vertaillut omiani muihin ennen kuin vasta sitten lopuksi kun tulokset on kerätty yhteen listaan. Joka kerralla olen yllättynyt siitä, kuinka lähellä olen kovien pelaajien tuloksia ja tämäkin varmaan osaltaan kertoo siitä, ettei näissä kilpailla tosissaan vaan hyvässä hengessä ja rennolla otteella.

Taliin meitä oli kerääntynyt kahdeksan pakkasta pelkäämätöntä frisbeegolffaria, hiukan vähemmän kuin mitä oli pakkasasteita. Minulla oli Holle caddiena ja sain keskittyä vain hauskanpitoon ja pelaamiseen - mikäs sen mukavampaa. Teki hyvää myös kädelleni, sillä lauantaina alkoi kyynärpäässäni tuntua ikävää vihlontaa Söderkullan viikkokisojen toisella kierroksella ja illalla oli vielä epävarmaa, pääsenkö tänään heittämään ollenkaan. Käden koukistaminen lähestymisheittoa varten oli se asento, missä kipua tuntui eniten ja se vei tietenkin tarkkuutta ja nautintoa pelistä. Tänään sain kuitenkin pelata kivutta ja se jos mikä ilahdutti!

Pelasimme neljän hengen ryhmissä ja sain heittoseurakseni Susannan, Tiinan ja Kirsin. Hienon tasaista oli pelimme ja onnistumiset sekä pienet mokailut vaihtelivat väylästä toiseen ja naisesta toiseen tasapuolisesti nekin. OB-alueita ei nyt tunnettu ja melko pitkään sain pelata ennen kuin sen hyödyntäminen tuli ajankohtaiseksi. Ykkösväylällä heitin kerran OB:lle, mutta siinä väylälle palaaminen vei sen rangaistusheiton joten tulos oli plus miinus nolla sen osalta. Sen sijaan kakkosväylällä pääsin upsilla korille reilusti mandon vasemmalta puolelta ja sain sieltä ihannetuloksen laittomin keinoin. Myös väylä 15 meni OB:lla parinkin heiton verran ja tietenkin klassinen väylä 18 oli helpohko bogeyväylä kun saarekeelle ei tarvinnut tähtäillä :)

Kyllä vaan lämmitti huurteisia poskipäitä auringon talvisetkin säteet

On se vaan kaunis - aurinkoinen Tali!

Kokonaisfiilis päivästä oli tosi jees ja varpaanlämmittimien sekä toisaalta kädenlämmittimien ansiosta oli juuri sopivan lämmin - ei kylmä eikä kuuma. Mukava oli taas heitellä muovilättyjä hyvässä seurassa hurttia huumoria viljellen, kun tulostavoitteet ja ratingit sai unohtaa. On tämä vaan mukava talvilajinakin! Talissa on mahtavia väyliä ja heitot olivat normaalia rennompia, kun ei tarvinnut jännittää väylälle osumista. Mieleen jäi ainakin väylän 8 onnistunut kakkosheitto OB-alueen yli hyssessä lähelle koria ja väylän 5 kakkosheitto niinikään korille. Harmikseni en näistä kummastakaan silti paria saanut, vaikka putti olikin tänään taas hiukkasen varmempaa ja parempaa kuin pitkään aikaan. Muutamalla väylällä - mukaan lukien ykkösen - heitin tänään putitkin rohkeammin ja pariin otteeseen sain niistä kärsiä puttirumban muodossa...

Mukava oli jälleen treenata enemmän superpehmeällä Purellani lähestymisiä ja pidempiä putteja ja samalla päästä tutummaksi kiekon kanssa. Muutenkin kun bagissa oli ainoastaan kymmenen kiekkoa, joista kolme erilaista putteria, pääsi kiekkojen kanssa taas paremmin sinuiksi. River on noussut suosikikseni varman lentoratansa ansiosta ja käytän sitä usein myös pidempiin hysselähestymisiin. Niitä varten pitäisi varmaan hankkia varma hyssemidarikin ilman turhaa liito-ominaisuutta, mutta sen ehtii sitten kesää kohti. Jaden kanssa on nyt epävarmaa enkä luota siihen ollenkaan - vanhempi kun on kulunut liian alivakaaksi ja uudempi, holari-Jadeni on aivan erilainen lento-ominaisuuksiltaan sen kanssa. Diamond tuntuu olevan nyt liiankin alivakaa ja kippaavan liikaa oikealle ja Dragon on noussut sen rinnalle uudeksi suosikikseni. Kiva hysseflippikiekko.

Susannan kanssa oli jälleen mukava kiertää, sillä häneltä saan usein hyviä vinkkejä ja tekniikkaohjeita heittoon. Lajissa on hienoa, kun kilpakumppanit neuvovat ja opastavat asioissa, joihin ovat itse joskus törmänneet ja joissa ehkä myös aikanaan saaneet opastusta ja neuvoja. Jälleen hyssevedossa otin vauhdin vartalon takaa enkä linjassa sen etupuolelta ja siitä tuli epätarkkuutta heittoon - hyvä korjaus. Myös putissa Suski huomasi tuon virheeni, jota Hollen kanssa perjantaina jo hahmoteltiin, eli en laita kiekkoa flättinä tai aavistuksen antsassa matkaan vaan pikkuhyssessä. Näitä taas takaraivoon ja treeniin mukaan niin toivon mukaan alkaa edistystä tapahtumaan. Mukavia haasteita :)

Aurinkoinen kierroksemme päättyi Frisbeepointille, jossa joimme kahvit ja kolme parasta sai palkinnon. Olin - yllätys, yllätys - jälleen neljäs :) Näin saatiin mukava kausi päätökseen ja Nina paljasti hiukan uutta ensi kaudelle: luokkajaon lisenssipelaajiin ja lisensittömiin. Reilua harrastajia kohtaan, oikein hyvä uudistus! Vielä kun saataisiin ikäluokatkin niin olisi menestymisen mahdollisuuksia joskus kolmen parhaan joukkoon... ehkä minullakin :)