Season 2017 closing

Q: How do you know that a discgolfer is having off-season?
A: I don't know. I have been a discgolfer only 28 months.

Sometimes I am astonished by the fact how short time it has been since I first took a disc golf disc in my hand and started playing. So much has happened during these 28 months! Nowadays I spend almost all my leisure time playing or practising or watching disc golf and all the friends I meet are disc golf players. It is not a hobby but certainly a way of life.

Our club, Disc Golf Vikings, had the season closing ceremony past Friday which we had a chance to participate in. It was so nice to see so many fellow disc golfers that we see too rarely as we don't live that near Kivikko, the home course of Disc Golf Vikings. Everyone were in a good mood and at first there was a cake service as players in our club had succeeded in Finnish Masters Mixed Doubles and Amateur Finnish Masters. Great success for us! How great players we have!

There was award ceremony for players and club members after the official part of the evening. All members had a chance to suggest award-winners beforehand and the board then made the final decisions. The Player of the year... the Developer of the year... the Entertainer of the year... the TD of the year... and then something really big: the Viking of the year. Someone who had showed so much passion to this sports and brought our club forth both in social media and in real life. What an honor! Then they told that this year the award-winner is a woman who has taken part in Disc Golf Instructor training course. What! It was me! I could not believe what I just heard! I had had no idea! Wow, what an honor! Thanks to everyone!

Now I am so delighted and flattered. It is so much easier to be proud of what I do and how my game has developed and everything as so many people told it to me that evening. Sometimes I think about my writings and I am not sure if they give anything to anyone. I don't even have time to read them myself after I have published them. Too often I feel that I don't take enough time for training my drives, approaches and putts but only play different courses and enjoy it. But then again - every time I play and throw discs, I learn something new. I might forget what I learned and then after a while learn that again and only after that remember to take advance of what I have learned. This year has been amazing and I am really surprized of what has happened to my game! But the most important thing is that the better I play, the more I enjoy the game itself. I love it!
 

Thank you for the great honor! Viking of the Year 2017

What a season this has been to me! I started having a rating of 699 as my goal for year 2016 was 700 or more. PDGA humour. Now I'm having 771 and if I have calculated right, my next rating takes me to FA2 class as it will be more that 775. It is quite rare though that I play in FA1 or FA2 classes as I find myself rather in FM1 and after a few years in FG1 or FP50. Of course I have plans and goals for the future and I want to see how long is it possible to get better as a player. And how long will I get to enjoy this more and more. Only time will tell...

My player ratings from the very first one in April 2016 until November 2017

PDGA Divisions 

My average score for the last 25% of my rounds is now 72 which actually puts me in Intermediate Women (FA2)

Master Women class is so far from my reach but I might be playing in Grandmaster Women in 2019 and hopefully have rating over 800

Talven coolein juttu: Puttirallit

Monessakohan kisaraportissa olen maininnut samaa: puttia pitäisi treenata enemmän? Montakohan kertaa olen tosissani tuota alkanut toteuttaa... No, viime talvena minulla oli intoa ja tahtoa saada putti kuntoon ja silloin tulikin puttailtua lähes päivittäin olohuoneen puttikoriin ja viikottain käytyä seuran puttitreeneissä sekä Frisbeepointissakin useita kertoja. Tuloksena oli putticupin voitto sekä löytynyt pidempi putti. Ei huono!

Odottelin innolla kesäkautta ja sitä, että pääsisin hyödyntämään uutta puttiani kisoissa. Kuinka kummissani olinkaan, kun Skogbyn Lady Open -kisoissa pelasin käytännössä täysin ilman puttia ja hävisin sudarinkin heittämällä 4m putin sivuketjuista ulos. Mitä ihmettä?! Minullahan oli todistetusti putti kunnossa ja kaikki! No, selvisihän siinä kesän kuluessa sekin fakta, että sisäputilla ei vielä puttailla kisoissa kovaa tulosta ja jos puttia ei treenaa, ei se pysy kunnossa.

Kesä meni pelaillessa, höntsäillessä, rystyä ja kämmentä treenatessa, putteriheittoja opetellessa, pelatessa, kisatessa ja ihan muissa puuhissa kuin putatessa. Toki puttiakin tuli joinain päivinä treenattua paljonkin, mutta sitten meni aikoja, että se jäi kokonaan enkä välttämättä puttaillut edes ennen kisakierrosta yhtään kertaa. Se vain jäi pois kisarutiineistani - tai onko minulla edes sellaisia. Onneksi tuli syksy ja alkutalvi ja toi mukanaan Puttirallit!

Jalle ja Niina aloittivat talvikauden perjantaisin pelattavat Puttirallit ja ensimmäiseen kokeilukertaan Rajakylän Tenniskeskuksella sai tulla ilmaiseksi. Olin ensimminen ilmoittautuja heti Niinan jälkeen! Ideana oli siis tehdä sisähalliin 9 väylää, joiden kaikkien pituus on alle 20m ja par2. Hienosti he olivatkin nuo väylät ideoineet, siinä sai monenmoista puttia laittaa menemään ja aina oli joku idea ja erilainen haaste väylälle keksittynä. Tykkäsin! Porukkaa oli mukavasti paikalla ja pelasimme kolmen hengen ryhmissä, minä Hollen ja nuoremman poikani kanssa. Putterinani oli vanhin ja lerppaisin Megasotf Pure mitä omistan, sellainen, joka ei kauas korista rollaile ja samalla puttaan kisoissakin.

Heti alusta lähtien tiesin, että tämä on juuri sellaista treeniä, mitä pitäisi talvella tehdä! Miksei kesälläkin. Sain alkuun muutaman pidemmän putin sisään ja siitäkös aloin innostua. Jokaisella tiillä otin tuijotuskisan korin keskitolpan kanssa ja kun tuntui siltä, että olin voitolla, laitoin kiekon matkaan. Tuli ketjuosumia, korin katolle laskeutuvia kiekkoja ja ohi laitteen sinkoutuvia vippaisuja. Ja sitten tuli niitä nappisuorituksia: ketjujen kilahduksia, agenttiputteja ja syitä heittää ylävitoset!

Kahden kierroksen jälkeen laskettiin tulokset ja olin hyvässä puolikkaan birdien vauhdissa -9. Kyllähän jo silloin ajattelimme, että tulos oli melko hyvää tasoa, mutta ei sen enempää. Monta onnistumista tuli varsinkin pidemmissä puteissa ja ne lyhyet sitten olivat epävarmempia. Tuttua. Koska olimme kaikki olleet niin nopeita, saimme pelata vielä kolmannenkin kierroksen. En ajatellut, että tämä tulisi mukaan kokonaistulokseen, vaan mietin, että pelaillaan se rennosti ja toki aina koriin yrittäen. Vähän kuin bonuskierroksena.

Kolmannella kierroksella sama linja jatkui ja nyt vielä selkeämmin lyhyet putit jäivät saamatta kun ne pidemmät ja vaikeammat upposivat. Tuloksena näille yhdeksälle väylälle tuli -4. Olihan hauskaa puuhaa! Lopuksi kerättiin tuloskortit ja kohta julkistettiin voittajaparin sudari: Nils ja Käpä olivat kumpikin pelanneet 39 heittoa ja saivat pelata voitosta. Hmm.. siis kaksi heittoa minua paremmin! Nyt aloin aavistella, että tulos oli aika jees ja kohta julkistettiinkin naisten voittaksi - minut! 41 heitolla! Jälkipelien perusteella tiesin, että Mika oli pelannut tuohon väliin eli 40 heittoa ja hänelläkin on kyllä vahva ja hyvä putti... olihan jättiyllätys olla näin korkealla tuloksissa! Kättelin vielä sudarin voittanutta Käpääkin ja mainitsin, että taisi olla ensimmäinen kerta kun hävisin hänelle kisassa vain kahdella heitolla :)

Näihin pitää päästä toistekin! Tietenkin ensi kerralla paineet ovat taas astetta suuremmat, eli puttitreeniä ajatellen tosi jees. Katsotaan, koska onnistuisi!

Tuloksemme kolmen kierroksen jälkeen - kolmas kierros alempana :)

 

Voittajan poseeraus voittokiekon kanssa

After-Monkeys in Mijas ja omaa höntsäilyä

Vaikka Monkeys in Mijas vol 2 -turnaus olikin pelattu, oli meidän lomamme vasta aluillaan ja niinpä suuntasimme maanantaina jälleen DiscGolfPark Mijakseen - tällä kertaa pelailemaan omaa höntsäkierrostamme pienellä kilpailullisella twistillä. Minulla oli listattuna ne väylät, joihin en kummallakaan kisakierroksella ollut onnistunut pelaamaan paria taikka parempaa, joten tavoite oli nyt kesyttää ensisijaisesti ne.

Ensimmäinen listallani oli väylä #5. Avasin sen kummallakin kisakierroksella liikaa vasemmalle, ilman antsaa ja näin päädyin aina pelaamaan tuota alamäkiväylää loppujen lopuksi ylämäkeen. Hullun puuhaa! Nyt pääsin katsomaan Teijan peliä ja pelaamaan itsekin rohkeammin alivakaammalla kiekolla kohti rinteen oikeaa laitaa. Nappiavaus aivan korin linjalle ja toisella heitolla hiukan liikaa hysseä vei minut tielle korin vasemmalla puolella. Sieltä lähestyminen ja par oli pelattuna helposti ja varmasti. Näinhän tämä menee!

Väylä #5 avautuu vasemmalle viettävään alamäkeen

Hämäsikö väyläkuvaus pelaamaan aluksi liikaa vasemman kautta?

Väylän #6 meni aivan plörinäksi finaalipäivänä, sillä tuuli yksinkertaisesti palautti kiekkoni taaksepäin rinteen alle. Rinteessä oleva kori taas vaatii hyvän lähestymisen ja se ei onnistunut avauspäivänä. Nyt par, nostolla. Samoin väylälle #7, joka on 172m par4, pelasin bogit kisassa, sillä lähestymiseni jäi aina liian sivuun korista - ja tuulella tuo saattaa tarkoittaa siis yli 5m matkaa... Tänään sekin helposti pariin, kun lähestymistä ei tarvinnut jännäillä eikä puttiakaan. Puttiin ratkesi väylän #8 peli myös enkä saanut sitä tänäänkään pelattua kahdella korin alle. Jotain siis jäi hampaankoloon edelleen. Lyhyt, forepelaajan holariväylä, joka näyttää ratakuvauksessa iisiltä.

Niin helppo, niin viaton - kivi minun kengässäni :)

 

Tänään oli hyvä päivä pelata, sillä sain myös hankalan oikealle kaartuvan par4 -väylän #10 pelattua pariin ja näin minulle jäi vielä haasteeksi väylä #16. Tuossa yritin avauspäivänä aivan liian pitkää avausta, kun välimatkan arviointi teki tepposensa ja finaalipäivänä taistelin tuulen kanssa. Nyt pelasin väylän kolmella tarkalla heitolla korille ja jälleen oli yksi par tosiasia. Näin ainoaksi bogiväyläkseni jäi tuo #8, jota taas Holle piti varmana par-väylänä. Näin erilaista peli onkaan oikea- ja vasenkätisellä :)

Holle avaa väylän #10 upsilla - helppo pörö kuulemma :)

Maco väylällä #15

Hollen putti väylällä #14, korin ja kuvaajan takana pudotus

Silmä lepää näissä maisemissa

Minun avaukseni väylälle #16, ei saa ahnehtia näillä heittopituuksilla

Väylän #16 kori

Väylän #18 avaus saa liitää niin pitkälle kuin vain kättä riittää

 

Viimeisen kierrokseni ainoa pirkotus osui väylälle #15 - mukavuusalueella tämä putti :)

Mikan putti väylällä #18 loman viimeisenä pelipäivänä

Väylän #4 kori on kuvauksellinen ja tuulinen

Tiistaina oli jälleen PDGA-kisan vuoro, sillä nyt saimme pelata After-Monkeys in Mijas -kisaa. Naisia oli kisassa neljä ja näin saimme pelata kaikki yhdessä - loistavaa! Fiilikset kisaan lähtiessä olivat loistavat, ilma oli lähes tuuleton ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Mikä mahtava päivä! Neljäntenä naisena kisaan tuli yllätysnimi: Katarzyna oli tullut poikaystävänsä kanssa Puolasta lomailemaan seudulle ja heillä oli mukanaan vain muutama hassu kiekko rannalla heittelyä ajatellen. Mikä yllätys heitä odottikaan kun paikalla olikin 18-väyläinen rata ja vieläpä PDGA-kisatkin! Hienoa, että he lähtivät mukaan kisaan ennakkoluulottomasti ja oikealla asenteella!

Kierros oli minulle alusta lähtien tosi sujuvaa peliä. Pelifiilis oli aivan mahtava ja ihanaa oli tutustua jälleen uuteen upeaan ja hyvin pelaavaan nuoreen naiseen! Teija yllätti meidät kerta toisensa jälkeen reilusti yli 100m avauksillaan suoraan korin alle ja minulla oli jostain käsittämättömästä syystä elämäni puttipäivä ja upotin useamman lähes tai jopa yli kympin putin. Sain Katarzynalta lempinimen "Queen of putting" jota kannan ilolla silloinkin kun putti ei ole ihan niin tikissä :)

Kierroksemme kesti yllättävän pitkään, sillä välillä kiekkoja sai hiukan haeskella piikkipusikoista, mutta hyvin riitti juomat ja eväät loppuun saakka. Olihan hyvän mielen kierros ja kun tuloskin oli uusi ennätykseni +5, oli hymy entistä leveämpi. Hiukan jäi tuossakin varaa parantaa, mutta ihan kohtuullisen hyvää pelini oli - ennen kaikkea tasaista. Väylälle #10 sohelsin kierroksen ainoan tuplabogin ja triplamandoväylälle #12 taas ainoan birdien juurikin kympin putilla. Pelaaminen meni jotenkin ihan kuin olisi tutulla radalla ollut... joko Mijaksen väylät alkoivat viimeinkin aueta minulle!

Tulokset DiscGolfMetrixissä
Kilpailun tulokset ja ratingit PDGA:n sivulla

Yllätys oli suuri, kun tuolla tuloksellani alustavat ratingit jäivät alle 800! Johtunee siitä, että pelaajat olivat pääosin Suomesta ja pelasivat yleisesti ottaen hyvin. Olihan nyt tuloskeli. Maco nappasi holarinkin väylälle #1 ja oli sudaria vaille mestari kilpailussa Teijan napatessa naisten sarjan voiton. Jälleen menestystä meidän tupaan :) Nyt oli loman "virallinen osuus" takana ja loppuloman keskityimme omaan keskinäiseen kilvoitteluumme henkilökohtaisilla tasoituksilla. Mikä mahtava loma se olikaan! Kuusi kierrosta Mijaksessa, aurinkoa, lepoa, lämpöä, valoa ja upeita ystäviä! Tänne täytyy tulla pian uudestaan :)

Monkeys in Mijas vol 2 - finaalipäivä

Toiseen kisapäivään sainkin kunnon yöunet eikä aamullakaan ollut niin hoppua kun jääkaapissa oli aamupalatarvikkeet odottamassa. Rataan oli nyt pieni tutustumisraapaisu tehtynä ja näin kotosuomessa tehty pelikirja oli varmistunut useimpien väylien osalta, kun taas ne hankalimmat olivat nyt entistäkin haastavamman tuntuisia. Voi kunpa olisinkin päässyt niitä hieman pelaamaan ennen kisaa! Etenkin kaikki vasemmalle laskevat rinteet olivat nyt hankalia, sillä kämmenheittoni on ollut erittäin epävarmaa kisassa kun en kumpanakaan päivänä edes ottanut yhtään harkkaheittoa niin kuin yleensä. Ja tuo epävarmuus heijastuu minulla aivan suoraan kaikkeen tekemiseen, sehän on selvä.

Kisapaikalle ajelimme nyt helpointa ja suorinta reittiä ja pian vastassamme oli aurinkoisia kasvoja sekä auringonpaistetta melkoisen tuulen kera. Pelikierros pelattiin nyt luokittain joten sain ryhmääni Milan ja Terhin, tutut pelikaverit siis ja nyt ei starttikaan jännittänyt. Vähän kuin lähtisi pelaamaan naisporukassa ihan vaan omaa kierrosta. Ehkä vähän huono sekin, sillä kilpailunomaisuus puuttui. Ykkösväylän selvitin taas pariin, mutta väylällä #2 sorruin hyvän avauksen jälkeen yliyrittämiseenantsattoman antsan muodossa kun vielä toisaalta aloin turhaan miettimään tuulta, joka ei tuolla väylällä juurikaan edes vaikuttanut. Näin korttiin napsahti tuplabogi. Korjaus tuli hankalalla piikkipensaiden reunustamalla väylällä #3 parin muodossa ja hyvin tuulisella väylällä #4 seiftasin bogin kun avaukseni oli liiankin varovainen.

Alkupuolikas radasta on minulle se vaikeampi, sen kertoi jo ykköskierros ja näin pelasin jälleen bogia ja yhden tuplankin lisää. Lähestymiset olivat hiukan epätarkempia kuin normaalisti, sillä suora putteriheitto ei tuulessa toimi ja pitkiä putteja en tuulen takia voinut edes harkita. Etuysi päättyi lopulta väylän #9 pariin ja näin kasassa oli jo +8 pelin tässä vaiheessa, sama, minkä keräsin koko ykköskierrokselta. Tiesin, että tuulella pelaamiseni ei ole parasta, joten tämä oli odotettavissakin. Toisaalta taas heittoja oli vain yksi enemmän kuin edellispäivänä tässä kohdassa, eli ihan ei kannattaisi laittaa pillejä pussiin... vaikka tuo ykköskierroksen nostobogien pelaaminen oli sekin epäonnistunutta peliä. Tänään olin nostolla senkin takia, kun tuuliputtaaminen ei ole minun osaamisaluettani sitten ollenkaan.

Harmikseni takaysin kaksi ensimmäistä väylää toivat lisää plussia tulokseeni, kun mokailin jopa väylän #11 bogiin, vaikka siitä sain ekan päivän ainokaisen birdieni. Pure lähti liitoon lähestymisessä enkä pystynyt upottamaan tässäkään 5-6m puttia tuulen takia. Nyt jo viimeistään tiesin, että tänään ei olisi voittoon minkäänlaista mahdollisuutta, sillä Mila pelasi todella solidia peliä ja napsi hyvää tasaista tulosta. Yritin siis vain pitää oman tulokseni siedettävissä lukemissa, plan B oli siis tavoitteena. Tuulet veivät välillä kiekkoja aivan villisti ja toisinaan taas pysäyttivät kiekon liidon alkuunsa ja palauttivat takaisin heittopaikkaa kohti. Tätä pitäisi niin treenata enemmän! Parhaat tuulikiekkoni eivät olleet mukanani ollenkaan, joten piti pärjätä niillä, mitä oli.

Triplamando #12 toi sentään kaivatun parin, mutta sitten taas bogeja kaksin kappalein ennen seuraavaa. Tuplabogejakaan en saanut ensimmäisellä kierroksella kuin yhden ja nyt kun väylältä #16 otin jo neljännen niin nousihan se plussakertymä aivan liian kovaa tahtia. En edes jaksa laskea, kuinka monta niistä tuli surkean ja pelokkaan tuuliputin ansiosta. Vahvalla putilla tulos pidetään tasaisena olosuhteista huolimatta. Väylälle #17 sain sentään parin pelattua ja näin viimeiselle väylälle kierroksen ensimmäisen honorin aivan ensimmäisiä väyliä lukuunottamatta. Enkä saanut puristettua tuota enää ihannetulokseen vaan näin nousi kierrostulokseni lukemiin +16 (77) eli pelasin myös takaysin kahdeksalla plussalla. Löysää ja epävarmaa peliä - mutta hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä! Terhi ei myöskään saanut toistettua ykköskierroksen hyvää tulostaan, mutta emme antaneet sen vaikuttaa mielialaamme ollenkaan. Näin sitä pelataan! Aivan loistavaa peliseuraa! Ja Milalle ansaittu voitto varmalla tuulipelillä, siinä ei ollut nyt mitään jakoa.

Jälleen koitti jälkipelien ja virvokkeiden vuoro. Nyt oli suurensuuri nälkäkin ja nautin lämpimän toastin siinä porukoiden kanssa jutellessa. Odottelimme paikan päällä kaikkien kierrosten päättymistä, avoimen kärki kun pääsi vasta pelaamaan kun me pääsimme maaliin. Loistavasti siinä aika kului kun ei juttuseurasta ollut puutetta ja ilmakin oli mahtavan kesäinen. Ennen palkintojenjakoa napattiin vielä porukasta yhteiskuva ja vaikka siihen ei ihan kaikkia saatu mukaan, niin olihan tuolla iso porukka! Palkinnotkin saatiin jaettua ja kuvat napsittua auringon häikäistessä silmiin :)

Ilta menikin sitten tuttuun tapaan ulkona syömisen ja rauhallisen illanvieton merkeissä kämpällä. Pojat olivat kuulemma päässeet hiekkarannalle heittelemään aamun lämppäheittoja ennen kisaa, heillä kun startti oli meitä parisen tuntia myöhemmin. Olisiko tuosta ollut itsellekin hyötyä... paha sanoa. Olin kovin tyytyväinen tähän sijoitukseen ja kisatulokseeni kokonaisuutena - pelasinhan kisan yli oman ratingin jälleen ja sehän se on tärkeintä - itsensä voittaminen. Muutenkin kisa meni odotettua paremmin, mikä ei ole itsestäänselvyys kun aivan uudelle radalle lähtee itseään haastamaan. Lisäksi rata suosii isokätisiä heittäjiä, siellä kun ei varsinaisia puupilliväyliä ole ellei tuota lyhyttä triplamandoa lasketa. Upea kokemus, komea pokaali ja aivan mahtava fiilis! Olihan kisat, olihan rata ja olihan taas peliseura ja säät kohdallaan. Mikä marraskuinen viikonloppu :)

Kilpailun tiedot ja ratingit PDGA:n sivuilla
DiscGolfPark Mijas Facebookissa

Kummankin kierroksen väyläkohtaiset tulokset... vielä jäi monen monta väylää treenattavaksi ja pelikirja avoimeksi tulossa olevia After-Monkeys in Mijas -kisoja varten :)

 

Disc Golf Vikings on saapunut aurinkorannikolle

 

Silmä lepää, etäisyyksiä on vaikea hahmottaa

 

Aina on shortsikeli ja tänään uskaltauduin ilman kompressiosukkiakin, joilla varjelin jalkojani piikkipuskilta. Polvirusketus on jonkin verran hassu näky :)

 

Väylällä #18 Mila pelaamassa kakkosheittoa

  

Meidän kämpän pokaalit sekä mun arvontavoitto: Tyyni 2018 fundraiser-kiekko

 

Monkeys in Mijas vol 2 - the final day

On the second night in Spain I got a decent amount of sleep and it was way more easy to start the day. The holes of the course were a bit more familiar and my playbook was open only for the trickiest ones. Oh, I wish I could have got time to play them before the tournament! Especially all the slopes descending on the left made me feel unfomfortable because my forehand was not working at all. And that uncertainty reflects directly in everything I do, which is obvious.

We drove the easiest and straightest route to DGP Mijas, and soon we met all those happy faces and lovely sunshine with quite a wind. The round was played by classes so I got to play with my FA2 group Mila and Terhi. It was a bit like starting to play with friends and not competing at all. Maybe a little bad thing to me as I was too relaxed. I got par in hole #1 but on hole #2, after a good drive, I did not succeed with my annie and struggled a double bogey. Hole #3 gave me a par with safe play and on a very windy hole #4 I did play too safe and shy and got a bogey.

Wind affected my play way too much as I was too nervous on the teepad with my lightweight discs even when it was tailwind. I could not take advance of the wind but to lose strokes and my putting was off. On every hole I had to get within 4 meters from the basket to be able to get my disc in so there were not so many pars in the front nine. Even the first holes of the back nine gave me only bogeys so at the latest then I knew I could not compete for the win today. Mila played solid game taking pars and getting putts in. She really deserved the win. Both girls were awesome company and I enjoyed the round even though my game was not satisfying.

After game I spent time in Cafe ProShop waiting for the lead group to finish their round. Warm toast and soft drinks helped me so that there was no need to go to the beach shopping or having lunch. It was so much fun enjoying the sunshine as the whole summer in Finland was quite poor and rainy. Finally everyone had played and we gathered to take a picture of all players in the tournament. What a great event! I got a beautiful trophy and even a Tyyni 2018 fundraiser disc as a lottery prize! Awesome!

What a great way to spend holiday in November! I am so happy I participated in this tournament and that Juha and Terhi Kytö offered this to us. I also thank Ville Kostin for everything he has done to make our stay here easier and that we feel so warmly welcomed. Have to say I am already planning my next visit here in DGP Mijas and Andalucia...

Game info and results in PDGA
DiscGolfParkMijas in Facebook

My hole-to-hole results in DiscGolfMetrix

 

Mila putting hole #6

Panorama picture above hole #6 and near teepad of hole #16

 

 

Panorama picture from hole #16

It is always warm enough to wear shorts!

The last hole and Mila shooting her second shot

Our trophies and a photobomber :D What a great team we had living in the same villa!

Monkeys in Mijas vol 2 - ensimmäinen pelipäivä

Päätös lähteä syntyi jo tammikuussa, jolloin tilasimme liput ja majoituspaikkamme varmistui. Passit ehdimme hankkimaan hyvissä ajoin keväällä ja joskus kesän vaihtuessa syksyksi aloimme pikkuhiljaa ymmärtää, että kohta matkaan ollaan ihan oikeasti lähdössä eikä se enää olekaan vain kaukainen haave. Ensilumet ja pakkanen sekä talviaikaan siirtymisen aiheuttama pimeys alkoivat todella kammeta meitä Espanjan konetta kohti ja sitten se oli: lähtöpäivä.

Lentomme oli määrä olla perillä Malagassa 23:45 paikallista aikaa, mutta koska lähtömme myöhästyi lähes tunnilla, tiesimme, ettei yöunesta tulisi kovinkaan pitkä. Perillä Malagassa kuljettajamme sanoi, ettei mikään paikka ole enää auki kun nälkäisinä kyselimme missä voisimme syödä - taisi olla hänelläkin kiire pääsät omaan sänkyynsä nukkumaan matkalaisten kuskailun sijaan. Kuola valuen katselimme ohi vilahtavia paikkoja ja kyllä niissä vai näkyi ihmisiä olevan ja valotkin päällä... tyytyminen oli Bimbo-merkkiseen paahtoleipään kämpillä ja pikainen sänkyjen petaaminen ennen rojahdusta petiin.

Aamulla oli onneksi hiukan aikaa hakea aamupalaa läheiseltä kaupalta ja koska pelikamppeet oli valmiiksi pakattuna jo kotimaassa, ensimmäinen autokunta lähti ajallaan matkaan. Sää ei ollut ihan sitä, mitä toivoimme, sillä yöllä ukkonen jyrähteli ja vielä aamullakin sade piiskasi auton tuulilasia. Shortseissa ja T-paidassa silti lähdimme matkaan, ohut sadetakki mukana. Tulee mitä tulee - ainakin oli lämmintä. Ja kyllähän se aurinko kurkistelikin heti kun pääsin aloittamaan pelikierrokseni klo 11:30 ja pian se jo lämmittikin niin, että lippistä sai ottaa pois päästä kun hiki puski päänahkaan.

Ykkösväylällä oli pitkällä pöröputilla ja nappasin siltä parin. Väylällä #2 oli hiukan ongelmia kun avauskiekkoni katosi syvään uomaan, jossa sen kyllä näimme, mutta emme ehtineet alkaa sitä hakemaan ja pieni epävarmuus hiipi mieleen: näinköhän tulisin pärjäämään kun mukanani oli enää neljä draiveria... samaisen väylän pelasti kuitenkin yli kympistä sisään suoritettu par-putti ja itseluottamus hiukan palasi. Sitä ei horjuttanut edes väylälle #3 pelattu tuplabogi sillä jännä vuorenharjanteella aijaitseva #4 meni jälleen ihannetulokseen.

Loppuväylät etuysistä menivät nostobogilinjalle enkä saanut millään itseäni kammettua bogijunasta ulos. Olin lähes aina hyvällä putilla, kymppiringissä, mutta aina en saanut edes koriosumaa tai sitten kiekko kilautti sivuketjuja pudotessaan korin taakse. Putti oli aivan kateissa ja se söi itseluottamusta taas urakalla. Onneksi porukka ryhmässäni oli aivan loistavaa, kannustavaa ja hyväntuulista, enkä menettänyt peli-iloani vaikkei tulos ollut sitä mitä odotin. Etupuolikas (front 9) meni tulokseen +7 mikä aiheutti pientä huolestumista, sillä plan A oli pelata koko rata alle +10 ja vasta plan B alle +15. Nyt oltiin vahvasti jo menemässä sille huonommalle puolelle.

Takaysin aloitti oikeakätiselle rystypelaajalle hankalahko lyhyt par4 -väylä, jossa en onnistunut pääsemään riittävän lähelle par-putille ja näin jälleen nostobogi. Onneksi seuraava lyhyt par3 meni nappiin, sain parhaan avauksen ryhmässäni ja nappasin birdien! Itseluottamus nousi hiukan ja päätin skarpata peliä. Seuraavalla triplamandoksi muutetulle väylälle #12 pelasin parin ja sama jatkui aina väylälle #16 saakka, missä pelikirjani ei toiminut. Väylän mittasuhteet oli vaikeaa hahmottaa ja yritin siinä sellaista, mikä olisi vaatinut varman yli 80m avauksen. Sain kuitenkin korjattua virheeni ja pelattua tuon bogiin eli nyt oli takaysillä tullut ainoastaan +1 lisää tulokseen ja tuon pidin myös kahdella viimeisellä väylällä. Mahtavaa - tulokseni +8 (69) toi minulle FA2-luokan johtopaikan yhden heiton erolla ja yli 800 pisteen alustavat ratingit! Mikä kisastartti!

Pelikierroksen jälkeen oli upeaa nautiskella virvokkeita DiscGolfPark Mijaksen kahvion terassilla auringon lämmittäessä ja mukavien tyyppien ympäröimänä. Jälkipelit jatkuivat pitkään kunnes kaikki palasivat kierrokseltaan. Hienoa oli tavata taas Florence Ranskasta, jonka kanssa pelasimme Westside Discs Tyyni 2017 -kisassa yhden kierroksen keväällä ja vaihtaa kuulumisia. Oi mikä loistava lomaolo ja kesäinen ilma olikaan! Kun porukkamme alkoi olla kasassa, ajoimme rantaan Sami's Beach Bariin syömään hampurilaiset ja ranskalaiset siihen päälle ja valinta oli kyllä loistava sekin! Ensimmäinen pelipäivä oli takana, mikä upea viikko tästä tulisikaan!

Ensimmäisen kierroksen tulokset - hyvällä putilla olisi ollut mahdollisuudet kovaankin tulokseen!

 

Ryhmä rämä - upeita tyyppejä!

 

Varjopaikka väylällä #2 soi hengähdystauon auringon lämmöstä

 

On se - komeaa maisemaa minne tahansa katseleekaan

 

Väylä #8 osoittautui minulle hankalaksi kun fore ei ollut iskussa ei sitten ollenkaan

Monkeys in Mijas vol 2 - the first day

Finally, there we were! Disc Golf Park Mijas had become so familiar to me and Holle as we had watched the course introduction video so many times during those past weeks. We had been so eager to get to see the course in the flesh and there it was in front of our eyes, we were there and the sun was shining. What could possibly be sweeter than that? Ok - to be honest - it was thundering in the night and still raining in the morning... also my navigator chose so exciting route to DiscGolfPark Mijas that it was more than once I wondered if we are ever going to find our way there :)

My first round started 11:30am and that gave me almost 6 hours of sleep the former night as we arrived Spain only after 1am. All clothes and discs etc for the tournament I had already packed at home in my Halti BackPack so it was really easy to get ready for the day. Ville Kostin had brought a car in front of our apartment as we had planned so everything was as it should. Of course I was a bit more nervous than usually when going to a disc golf event but in a good way. This was going to be my very first round abroad.

I had so great and joyful group - three finnish guys and Henning from Germany. Almost all holes seemed a bit shorter than in the video coverage when looking from the teepad, but some of them were trickier than I thought. I played by my playbook and enjoyed the round and the company. The rain stopped when we were playing first holes and from that very moment the sun shined so warmly! And it shined all day long!

DiscGolfPark Mijas is wonderful place! Beautiful landscape everywhere and many teeing places were high up on a hill so I had to take my camera every once in a while and try to capture it. Hole #2 gave me an outside circle putt and a par so my round started quite nicely even though I took a double bogey on hole #3. A few pars more and then I sat in a bogey train from holes #5 to #9! I was not happy at all with my game as I noticed that I had gathered +7 in front nine only and I had 9 more holes to play. My putting game was off after that great long putt in hole #2.

Back nine started with a bogey as hole #10 is kind of a short but tricky par4 if you are RHBH player. Luckily I had a great drive in hole #11 and got a birdie! That really made my day and gave me more confidence and trust in my own game. I got pars after pars and only one bogey more so my round score was altogether +8 (69) and it gave me first place in my class and unofficial rating as high as 808! What a wonderful start for the tournament!

After my round I had time to chat with so many familiar faces and there was so warm and lovely atmosphere. It was lovely to meet Florence from France again as we played together in Westside Discs Tyyni 2017! DiscGolfPark Mijas Cafe offered us soft drinks and warm toast as we players enjoyed the afterplay and sunshine. There was no hurry as I waited for Holle and all others relaxing and sunbathing.

After all had finished their rounds we went to Sami's Beach Bar to have tasty burgers and fries. Delicious! What an awesome day, what an awesome place to spend a whole week!

Monkeys in Mijas vol 2 - the final day

Some shadow in hole #2 as my disc landed under the trees

Lovely scenery!

Hole #8 was one of the hardest for me as my forehand was too shaking this time

 

My scorecard - with better putting it could have been a great round

My super group :)