Odottelin innolla kesäkautta ja sitä, että pääsisin hyödyntämään uutta puttiani kisoissa. Kuinka kummissani olinkaan, kun Skogbyn Lady Open -kisoissa pelasin käytännössä täysin ilman puttia ja hävisin sudarinkin heittämällä 4m putin sivuketjuista ulos. Mitä ihmettä?! Minullahan oli todistetusti putti kunnossa ja kaikki! No, selvisihän siinä kesän kuluessa sekin fakta, että sisäputilla ei vielä puttailla kisoissa kovaa tulosta ja jos puttia ei treenaa, ei se pysy kunnossa.
Kesä meni pelaillessa, höntsäillessä, rystyä ja kämmentä treenatessa, putteriheittoja opetellessa, pelatessa, kisatessa ja ihan muissa puuhissa kuin putatessa. Toki puttiakin tuli joinain päivinä treenattua paljonkin, mutta sitten meni aikoja, että se jäi kokonaan enkä välttämättä puttaillut edes ennen kisakierrosta yhtään kertaa. Se vain jäi pois kisarutiineistani - tai onko minulla edes sellaisia. Onneksi tuli syksy ja alkutalvi ja toi mukanaan Puttirallit!
Jalle ja Niina aloittivat talvikauden perjantaisin pelattavat Puttirallit ja ensimmäiseen kokeilukertaan Rajakylän Tenniskeskuksella sai tulla ilmaiseksi. Olin ensimminen ilmoittautuja heti Niinan jälkeen! Ideana oli siis tehdä sisähalliin 9 väylää, joiden kaikkien pituus on alle 20m ja par2. Hienosti he olivatkin nuo väylät ideoineet, siinä sai monenmoista puttia laittaa menemään ja aina oli joku idea ja erilainen haaste väylälle keksittynä. Tykkäsin! Porukkaa oli mukavasti paikalla ja pelasimme kolmen hengen ryhmissä, minä Hollen ja nuoremman poikani kanssa. Putterinani oli vanhin ja lerppaisin Megasotf Pure mitä omistan, sellainen, joka ei kauas korista rollaile ja samalla puttaan kisoissakin.
Heti alusta lähtien tiesin, että tämä on juuri sellaista treeniä, mitä pitäisi talvella tehdä! Miksei kesälläkin. Sain alkuun muutaman pidemmän putin sisään ja siitäkös aloin innostua. Jokaisella tiillä otin tuijotuskisan korin keskitolpan kanssa ja kun tuntui siltä, että olin voitolla, laitoin kiekon matkaan. Tuli ketjuosumia, korin katolle laskeutuvia kiekkoja ja ohi laitteen sinkoutuvia vippaisuja. Ja sitten tuli niitä nappisuorituksia: ketjujen kilahduksia, agenttiputteja ja syitä heittää ylävitoset!
Kahden kierroksen jälkeen laskettiin tulokset ja olin hyvässä puolikkaan birdien vauhdissa -9. Kyllähän jo silloin ajattelimme, että tulos oli melko hyvää tasoa, mutta ei sen enempää. Monta onnistumista tuli varsinkin pidemmissä puteissa ja ne lyhyet sitten olivat epävarmempia. Tuttua. Koska olimme kaikki olleet niin nopeita, saimme pelata vielä kolmannenkin kierroksen. En ajatellut, että tämä tulisi mukaan kokonaistulokseen, vaan mietin, että pelaillaan se rennosti ja toki aina koriin yrittäen. Vähän kuin bonuskierroksena.
Kolmannella kierroksella sama linja jatkui ja nyt vielä selkeämmin lyhyet putit jäivät saamatta kun ne pidemmät ja vaikeammat upposivat. Tuloksena näille yhdeksälle väylälle tuli -4. Olihan hauskaa puuhaa! Lopuksi kerättiin tuloskortit ja kohta julkistettiin voittajaparin sudari: Nils ja Käpä olivat kumpikin pelanneet 39 heittoa ja saivat pelata voitosta. Hmm.. siis kaksi heittoa minua paremmin! Nyt aloin aavistella, että tulos oli aika jees ja kohta julkistettiinkin naisten voittaksi - minut! 41 heitolla! Jälkipelien perusteella tiesin, että Mika oli pelannut tuohon väliin eli 40 heittoa ja hänelläkin on kyllä vahva ja hyvä putti... olihan jättiyllätys olla näin korkealla tuloksissa! Kättelin vielä sudarin voittanutta Käpääkin ja mainitsin, että taisi olla ensimmäinen kerta kun hävisin hänelle kisassa vain kahdella heitolla :)
Näihin pitää päästä toistekin! Tietenkin ensi kerralla paineet ovat taas astetta suuremmat, eli puttitreeniä ajatellen tosi jees. Katsotaan, koska onnistuisi!
Tuloksemme kolmen kierroksen jälkeen - kolmas kierros alempana :)
Voittajan poseeraus voittokiekon kanssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti