Talven coolein juttu: Puttirallit

Monessakohan kisaraportissa olen maininnut samaa: puttia pitäisi treenata enemmän? Montakohan kertaa olen tosissani tuota alkanut toteuttaa... No, viime talvena minulla oli intoa ja tahtoa saada putti kuntoon ja silloin tulikin puttailtua lähes päivittäin olohuoneen puttikoriin ja viikottain käytyä seuran puttitreeneissä sekä Frisbeepointissakin useita kertoja. Tuloksena oli putticupin voitto sekä löytynyt pidempi putti. Ei huono!

Odottelin innolla kesäkautta ja sitä, että pääsisin hyödyntämään uutta puttiani kisoissa. Kuinka kummissani olinkaan, kun Skogbyn Lady Open -kisoissa pelasin käytännössä täysin ilman puttia ja hävisin sudarinkin heittämällä 4m putin sivuketjuista ulos. Mitä ihmettä?! Minullahan oli todistetusti putti kunnossa ja kaikki! No, selvisihän siinä kesän kuluessa sekin fakta, että sisäputilla ei vielä puttailla kisoissa kovaa tulosta ja jos puttia ei treenaa, ei se pysy kunnossa.

Kesä meni pelaillessa, höntsäillessä, rystyä ja kämmentä treenatessa, putteriheittoja opetellessa, pelatessa, kisatessa ja ihan muissa puuhissa kuin putatessa. Toki puttiakin tuli joinain päivinä treenattua paljonkin, mutta sitten meni aikoja, että se jäi kokonaan enkä välttämättä puttaillut edes ennen kisakierrosta yhtään kertaa. Se vain jäi pois kisarutiineistani - tai onko minulla edes sellaisia. Onneksi tuli syksy ja alkutalvi ja toi mukanaan Puttirallit!

Jalle ja Niina aloittivat talvikauden perjantaisin pelattavat Puttirallit ja ensimmäiseen kokeilukertaan Rajakylän Tenniskeskuksella sai tulla ilmaiseksi. Olin ensimminen ilmoittautuja heti Niinan jälkeen! Ideana oli siis tehdä sisähalliin 9 väylää, joiden kaikkien pituus on alle 20m ja par2. Hienosti he olivatkin nuo väylät ideoineet, siinä sai monenmoista puttia laittaa menemään ja aina oli joku idea ja erilainen haaste väylälle keksittynä. Tykkäsin! Porukkaa oli mukavasti paikalla ja pelasimme kolmen hengen ryhmissä, minä Hollen ja nuoremman poikani kanssa. Putterinani oli vanhin ja lerppaisin Megasotf Pure mitä omistan, sellainen, joka ei kauas korista rollaile ja samalla puttaan kisoissakin.

Heti alusta lähtien tiesin, että tämä on juuri sellaista treeniä, mitä pitäisi talvella tehdä! Miksei kesälläkin. Sain alkuun muutaman pidemmän putin sisään ja siitäkös aloin innostua. Jokaisella tiillä otin tuijotuskisan korin keskitolpan kanssa ja kun tuntui siltä, että olin voitolla, laitoin kiekon matkaan. Tuli ketjuosumia, korin katolle laskeutuvia kiekkoja ja ohi laitteen sinkoutuvia vippaisuja. Ja sitten tuli niitä nappisuorituksia: ketjujen kilahduksia, agenttiputteja ja syitä heittää ylävitoset!

Kahden kierroksen jälkeen laskettiin tulokset ja olin hyvässä puolikkaan birdien vauhdissa -9. Kyllähän jo silloin ajattelimme, että tulos oli melko hyvää tasoa, mutta ei sen enempää. Monta onnistumista tuli varsinkin pidemmissä puteissa ja ne lyhyet sitten olivat epävarmempia. Tuttua. Koska olimme kaikki olleet niin nopeita, saimme pelata vielä kolmannenkin kierroksen. En ajatellut, että tämä tulisi mukaan kokonaistulokseen, vaan mietin, että pelaillaan se rennosti ja toki aina koriin yrittäen. Vähän kuin bonuskierroksena.

Kolmannella kierroksella sama linja jatkui ja nyt vielä selkeämmin lyhyet putit jäivät saamatta kun ne pidemmät ja vaikeammat upposivat. Tuloksena näille yhdeksälle väylälle tuli -4. Olihan hauskaa puuhaa! Lopuksi kerättiin tuloskortit ja kohta julkistettiin voittajaparin sudari: Nils ja Käpä olivat kumpikin pelanneet 39 heittoa ja saivat pelata voitosta. Hmm.. siis kaksi heittoa minua paremmin! Nyt aloin aavistella, että tulos oli aika jees ja kohta julkistettiinkin naisten voittaksi - minut! 41 heitolla! Jälkipelien perusteella tiesin, että Mika oli pelannut tuohon väliin eli 40 heittoa ja hänelläkin on kyllä vahva ja hyvä putti... olihan jättiyllätys olla näin korkealla tuloksissa! Kättelin vielä sudarin voittanutta Käpääkin ja mainitsin, että taisi olla ensimmäinen kerta kun hävisin hänelle kisassa vain kahdella heitolla :)

Näihin pitää päästä toistekin! Tietenkin ensi kerralla paineet ovat taas astetta suuremmat, eli puttitreeniä ajatellen tosi jees. Katsotaan, koska onnistuisi!

Tuloksemme kolmen kierroksen jälkeen - kolmas kierros alempana :)

 

Voittajan poseeraus voittokiekon kanssa

Viikonloppu - mikä ihana keksintö!

Olihan taas mukava talvinen viikonloppu alkamassa kun ajelimme Hollen kanssa aamuhässäkästä selvinneinä kohti Söderkullaa ja viikkokisoja. Koko aamun selvittelin pojalleni kyytejä Vihti Ski:hin, kun ei niitä kumpikaan meistä ollut huomannut aiemminkaan järkätä ja kerran jo peruttiin oma osallistumisemme viikkokisoihinkin kunnes tuli se pelastava viesti: kyyti tulossa. Skoorin siis auki ja jälleen olimme IN.

Pääsimme samaan ryhmään heittämään ja mukaan saimme kaksi uutta tuttavuutta. Pojat olivat oikein mukavaa heittoseuraa ja nopeasti siinä löysimme hyvän juttelu- ja hauskanpitotaajuuden heittelyn lomaan. Heitotkin lähtivät loistavasti, sillä aloitusväylämme oli 7, jolta sain heti birdien. En edes ala ajattelemaan, että tuo olisi huono merkki - niin mukavia ja harvinaisia nuo edelleenkin minulle ovat :)

Seuraavalla väylällä avaus napsahti kevyesti puuhun ja tuotti bogin, ysiväylällä taas avaus täydellisesti kohti koria ja n. 7m birdieputin kolahdettua alarautaan tuosta par. Heitin tässä kevyttä Diamondiani loivassa hyssessä ja se kaarsi ensin suoraan ja lopuksi oikealle, aivan kohti koria. Pojatkin oikein taputtivat :) Siis mikä päivä - kolme väylää heitettynä ja jo kahdesti olin puttaamassa kakkosta korttiin! Wau - olin yhtä aurinkoa!

Kympiltä vielä par ja sitten tuli se huonompi osuus pelissä. Näin nopeasti! Ensin väylältä 11 bogi kun avaus osui väylän puihin, liian nuoleva avaus ja sekin ihan turhaan. Tuossa riittäisi suorakin heitto. Väylällä 12 oli epäonni matkassa ja sen myötä kiekkoni kopsahti puun kautta OB:lle. Harvinaista, mutta näiltä ei voi aina välttyä, kun väylällä puita riittää. Väylälle paluukaan ei tuolta onnistunut ja sain jopa tuplan. Nyt alkoi kortin väri tummua. Ja sitä riitti vielä ykkösväylällekin, jossa sohelsin puiden ja gripparien kautta triplan korttiin. Apuva! Ei näitä.

Onneksi sain kakkosväylälle vahvan avauksen Diamondillani ja pääsin kuittaamaan siitä birdien. Jee! Peli pelastettu ainakin vähäksi aikaa. Harmillisesti onnistuin palaamaan vielä kahden väylän ajaksi sohlailumoodiin ja otin vielä kaksi tuplaa ennen kuin huojentava par onnistui väylällä 5. Kutoselta vielä bogi ja kohti uutta kierrosta, jo kokonaiset +10 tuloskorttiin kerättynä. Olisiko siinä uskomuksessa birdiealoituksesta sittenkin perää... ei lupaa hyvää :)

Kakkoskierros menikin sitten tasaisemmin. Seiskalta birdieputti ohi laitteesta, kasilta ja ysiltä par. Ainoa surkeampi väylä osui nyt kympille, jossa heitin hölmösti Jadea hyssessä ja sehän lähti sen verran hiljaa kädestäni, että piti linjansa. Jatkoheitot jouduin pelaamaan puun takaa ja varovaisuus kostautui tuplabogina.

Kutosväylälle onnistuin toisella kierroksella saamaan avauksen lähes birdieputille. Tässä ollaan kuitenkin jo parputilla :)

Loput väylät pelasinkin sitten kaikki ykköstä lukuunottamatta par-tulokseen eli kakkoskierrokselle kertyi plussaa vain +3 verran ja yhteistuloksella +13 olin naisten kakkonen. Susanna pitää pintansa ja heittää tarkemmin, tasaisemmin. Kiva oli saada myös Teea mukaan naisten sarjaan, pelataan melko tasaisesti kaikki ja tietenkin kierroksen jälkeen on mukava saada höpöttelyseuraa :)

Hyvän tuulen kierros takana ja hymyt herkässä :)

Autolla kaivelimme kaikki taskut, mutta avaimia ei löytynyt mistään. Virtalukostahan ne sitten löytyivät - luonnollisesti :) Olihan ollut aamu taas, tästä tämä viikonloppu taas lähti!

Puttia ja draivia

Sunnuntaiaamuna pääsimme tunniksi puttailemaan ja draivaamaan tutkaan Puskasoturien vuorolle Kannusiltaan. Mukana jokunen putteri ja ensin harkkaa 5-7m matkalta. Meni vähän sinne tänne, en ole vielä tuohon Skillshottiin saanut hyvää osumavarmuutta enkä oikein tiedä onko se korin, minun vai vielä vieraan paikan syytä :) Frisbeepointissa Prodigyynkin uppoaa paremmin kuin täällä kumpaankaan koriin! Ehkä se olen vain minä :)

Puttikisassa meni viimeiselle putille se, parannanko vai otanko saman tuloksen kuin viimeksi. Päättäväisesti kiekko käteen ja kohti koria 13m matkalta. Kyseessä kuitenkin 5p heitto. Ja se meni sisään! Uutena havaintona tuli kummastelemani askelputti nyt omaan käyttöön ihan itsestään, luonnollisena osana puttia! En ole sitä oikein koskaan ymmärtänyt, että miten se voisi auttaa puttia kunnes nyt sen koin ihan itse. Wau! Tätä pitääkin alkaa treenaamaan :)

Ja se draivi! Viimeksi heittelin aika tarkalleen 69km/h jokaisen heittoni ja enkaksi tuli 73km/h. Nyt oli Diamond mukana pelkkien putterien sijasta ja sehän kiiti vauhdilla 83km/h tutkaan! Tuo olikin se paras ja rennoin heittoni, muilla sain kiekon matkaan vähän päälle seitsemääkymppiä eli se lienee se tyypillisin avausnopeus. Mutta kehitystä on tapahtunut siinäkin, kiva, kiva!

Loppupäivän käytimme ihan vaan ulkoiluun ja lintujen tarkkailuun. Ihanan rentouttavaa kävellä ulkona meren rannalla minulle aivan uusissa maisemissa Kallvikin kallioilla. Muitakin kiikarikavereita siellä oli ja hienoa on tässäkin lajissa se kuinka ihmiset auttavat toisiaan - eräänkin miehen havainnon ansiosta näimme merikotkan liitelevän erään saaren yllä. Jaettu ilo on se kaikkein suurin ilo :)