Pääsimme samaan ryhmään heittämään ja mukaan saimme kaksi uutta tuttavuutta. Pojat olivat oikein mukavaa heittoseuraa ja nopeasti siinä löysimme hyvän juttelu- ja hauskanpitotaajuuden heittelyn lomaan. Heitotkin lähtivät loistavasti, sillä aloitusväylämme oli 7, jolta sain heti birdien. En edes ala ajattelemaan, että tuo olisi huono merkki - niin mukavia ja harvinaisia nuo edelleenkin minulle ovat :)
Seuraavalla väylällä avaus napsahti kevyesti puuhun ja tuotti bogin, ysiväylällä taas avaus täydellisesti kohti koria ja n. 7m birdieputin kolahdettua alarautaan tuosta par. Heitin tässä kevyttä Diamondiani loivassa hyssessä ja se kaarsi ensin suoraan ja lopuksi oikealle, aivan kohti koria. Pojatkin oikein taputtivat :) Siis mikä päivä - kolme väylää heitettynä ja jo kahdesti olin puttaamassa kakkosta korttiin! Wau - olin yhtä aurinkoa!
Kympiltä vielä par ja sitten tuli se huonompi osuus pelissä. Näin nopeasti! Ensin väylältä 11 bogi kun avaus osui väylän puihin, liian nuoleva avaus ja sekin ihan turhaan. Tuossa riittäisi suorakin heitto. Väylällä 12 oli epäonni matkassa ja sen myötä kiekkoni kopsahti puun kautta OB:lle. Harvinaista, mutta näiltä ei voi aina välttyä, kun väylällä puita riittää. Väylälle paluukaan ei tuolta onnistunut ja sain jopa tuplan. Nyt alkoi kortin väri tummua. Ja sitä riitti vielä ykkösväylällekin, jossa sohelsin puiden ja gripparien kautta triplan korttiin. Apuva! Ei näitä.
Onneksi sain kakkosväylälle vahvan avauksen Diamondillani ja pääsin kuittaamaan siitä birdien. Jee! Peli pelastettu ainakin vähäksi aikaa. Harmillisesti onnistuin palaamaan vielä kahden väylän ajaksi sohlailumoodiin ja otin vielä kaksi tuplaa ennen kuin huojentava par onnistui väylällä 5. Kutoselta vielä bogi ja kohti uutta kierrosta, jo kokonaiset +10 tuloskorttiin kerättynä. Olisiko siinä uskomuksessa birdiealoituksesta sittenkin perää... ei lupaa hyvää :)
Kakkoskierros menikin sitten tasaisemmin. Seiskalta birdieputti ohi laitteesta, kasilta ja ysiltä par. Ainoa surkeampi väylä osui nyt kympille, jossa heitin hölmösti Jadea hyssessä ja sehän lähti sen verran hiljaa kädestäni, että piti linjansa. Jatkoheitot jouduin pelaamaan puun takaa ja varovaisuus kostautui tuplabogina.
Kutosväylälle onnistuin toisella kierroksella saamaan avauksen lähes birdieputille. Tässä ollaan kuitenkin jo parputilla :)
Loput väylät pelasinkin sitten kaikki ykköstä lukuunottamatta par-tulokseen eli kakkoskierrokselle kertyi plussaa vain +3 verran ja yhteistuloksella +13 olin naisten kakkonen. Susanna pitää pintansa ja heittää tarkemmin, tasaisemmin. Kiva oli saada myös Teea mukaan naisten sarjaan, pelataan melko tasaisesti kaikki ja tietenkin kierroksen jälkeen on mukava saada höpöttelyseuraa :)
Hyvän tuulen kierros takana ja hymyt herkässä :)
Autolla kaivelimme kaikki taskut, mutta avaimia ei löytynyt mistään. Virtalukostahan ne sitten löytyivät - luonnollisesti :) Olihan ollut aamu taas, tästä tämä viikonloppu taas lähti!
Puttia ja draivia
Sunnuntaiaamuna pääsimme tunniksi puttailemaan ja draivaamaan tutkaan Puskasoturien vuorolle Kannusiltaan. Mukana jokunen putteri ja ensin harkkaa 5-7m matkalta. Meni vähän sinne tänne, en ole vielä tuohon Skillshottiin saanut hyvää osumavarmuutta enkä oikein tiedä onko se korin, minun vai vielä vieraan paikan syytä :) Frisbeepointissa Prodigyynkin uppoaa paremmin kuin täällä kumpaankaan koriin! Ehkä se olen vain minä :)
Puttikisassa meni viimeiselle putille se, parannanko vai otanko saman tuloksen kuin viimeksi. Päättäväisesti kiekko käteen ja kohti koria 13m matkalta. Kyseessä kuitenkin 5p heitto. Ja se meni sisään! Uutena havaintona tuli kummastelemani askelputti nyt omaan käyttöön ihan itsestään, luonnollisena osana puttia! En ole sitä oikein koskaan ymmärtänyt, että miten se voisi auttaa puttia kunnes nyt sen koin ihan itse. Wau! Tätä pitääkin alkaa treenaamaan :)
Ja se draivi! Viimeksi heittelin aika tarkalleen 69km/h jokaisen heittoni ja enkaksi tuli 73km/h. Nyt oli Diamond mukana pelkkien putterien sijasta ja sehän kiiti vauhdilla 83km/h tutkaan! Tuo olikin se paras ja rennoin heittoni, muilla sain kiekon matkaan vähän päälle seitsemääkymppiä eli se lienee se tyypillisin avausnopeus. Mutta kehitystä on tapahtunut siinäkin, kiva, kiva!
Loppupäivän käytimme ihan vaan ulkoiluun ja lintujen tarkkailuun. Ihanan rentouttavaa kävellä ulkona meren rannalla minulle aivan uusissa maisemissa Kallvikin kallioilla. Muitakin kiikarikavereita siellä oli ja hienoa on tässäkin lajissa se kuinka ihmiset auttavat toisiaan - eräänkin miehen havainnon ansiosta näimme merikotkan liitelevän erään saaren yllä. Jaettu ilo on se kaikkein suurin ilo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti