Talvinen viikonloppu Savossa ja hyvän tuulen Tammikisat

Talvikausi käy kuumimmillaan ja nyt alkavat olla ulkoilusäätkin mitä parhaita. Harrastustahan ei jätetä talviteloille odottamaan säiden lämpenemistä ja tiiden sulamista vaan päälle puetaan sellaiset varusteet, joilla sekä liikkuminen lumella että kiekon heittäminen onnistuvat ainakin lähelle sitä, mitä kesäkeleillä. Narut saatiin jälleen viritellä kiekkoihin, sillä edessä oli viikonloppu Savossa ja Suomen talvessa. Ihana pikkulomanen leppoisassa ilmapiirissä ja nautinnollisissa maisemissa.

Lauantaina kiersimme tulevan Tammikisan väylistä osan käytyämme ensin Konnuksen Kanavalla haukkaamassa happea ja katselemassa koskikaroja sekä kuuntelemassa niiden laulelua pikkupakkasessa. Aurinkoinen sää helli muovin heittelijää, vaikka nuo haastaviksi muunnellut väylät eivät sitä ihan tehneetkään. Vesileppis DGP:n 13-väyläisestä radasta oli muokattu nyt kaksi erillistä layoutia pääpiirteissään siten, että ykköstiiltä heitettiin kakkoskoriin ja kakkostiiltä kolmoskoriin jne. Mukaan mahdutettiin mandoja ohjaamaan peliä ja näin jokaisen väylän par-lukemaksi saatiin 4 – paitsi haastavin väyläkokonaisuus sai lukeman par5 ja radan kokonaispariksi muodostui näin 49. Kuulostaa helpolta? Kaikkea muuta!

Käytiin läpi muutamat helpoimmat väylät radalta ja heitot sujuivat ihan kohtuullisen kivasti. Tuultakaan ei nyt ollut sen vertaa, että alivakaimpia ja kevyimpiä kiekkojakin voi huoletta käyttää. Ja mainitsinko jo auringon? Kyllä sitä on jo kaivattukin taivaalta mollottamaan ja tuomaan hymyn ihmisten kasvoille! On sillä taianomainen voima J

Sisätreenit olivat vuorossa pienen ruokatauon jälkeen ja sinne veimme myös korin mukanamme. Paikalla olikin sitten kokonaista neljä koria ja meitä treenaajiakin mukavasti kahdeksan. Lämmittelynä oli kiva koppi-kori-kisa, jossa heitettiin salin toiseen päähän yhdelle joukkueen jäsenelle putteri ja hänen tuli putata siitä paikasta, missä sain kiekon kiinni ja eri koreista sai eri määrän pisteitä. Myös koppi palkittiin pisteellä. Tätä kiertävästi vauhdilla juosten ja olihan hauskaa kun lopulta päästiin juonesta kiinni ja saatiin peli toimimaan! Uskon, että tästä saisi tiukankin kisan aikaan kilpailuhenkisillä joukkueilla…

Käytiin myös eri heittotekniikoita läpi aina rystystä foren kautta upseihin ja putteihin saakka ja siinäkin pieni kilpailullinen lisätwisti pisteiden muodossa. En kyllä tiedä, laskiko joku pisteitä, mutta ainakin niitä oltiin keräävinämme pelin edetessä. Tietenkin lopuksi myös kisattiin sisäradalla, joka oli viritetty siten, että piti heittää aina verkon yli tai sivusta salin toisessa päässä olevaan saarekkeeseen, ”kiven” taakse tai mandoportille ja siitä putata sisään tai mahdollisesti vielä heittää lähestymisheitto, mikäli avaus ei ihan mennyt nappiin. Hyvää putteritreeniä! Tällaista olisikin hyvä päästä tekemään viikoittain tai miksei useammin. Näissä jokainen sai kokea onnistumisia ja yhdessä hurrattiin ja kannustettiin toisiamme aina vaan parempiin ja tarkempiin heittoihin. Mahtavaa tekemistä!

Pitkän pimeän illan aikana virittelimme TD:n ominaisuudessa Hollen kanssa seuraavan päivän kisajärjestelyitä kuntoon. Kisaan oli ilmoittautunut eri kanavien kautta odotettua enemmän kisaajia, kokonaista 26 henkeä,  ja se aiheutti haasteita radalle mahtumisen ja pelin sujuvuuden suunnittelun kannalta. Fyysisiä väyliä kun radalla oli kuitenkin vain nuo 13 ja tässä kisalayoutissa niitä oli kerrallaan pelattavissa 5-7. Ryhmiä muokkailtiin ja niiden etenemistä virtuaalisella radalla seurattiin pikkukolikoiden muodossa pitkälle iltaan ennen kuin kaikki oli valmista. Mukana oli 6 ryhmää, joista kahdessa oli viisi pelaajaa ja lopuissa neljä. Naisia oli ilahduttavasti mukana kuusi, joten meistä koostettiin yksi naisten ryhmä ja toiseen ryhmään saatiin kahden naisen seuraksi kaksi miestä. Luvassa oli mukava päivä!

Ei enää niin salainen aseeni: varpaanlämmittimet sekä toiset lähes pakolliset talvivarusteet: lahjanarut kiekoissa

Sunnuntain kisat menivät hyvässä hengessä ja kohtuullisen sujuvastikin. Pientä TD-jännitystä oli ilmassa kun paikalle tuli kovia heittäjiä Kuopiosta ja Joroisista saakka. Saimme pelata lähes tuulettomissa olosuhteissa pilvipoudassa, parin asteen pakkassäässä. Lumi ei siis tarttunut juurikaan kiekkoihin eikä sormia tai varpaita paleltanut. Loistavaa! Kierrokset menivät näppärästi limittäin, kun toiset heittivät parillisia, toiset parittomia väyliä eikä odottelua tullut hiihtäjienkään takia liian pitkiä aikoja. Aina hiihtäjät ja muut ulkoilijat olivat etuajo-oikeutettuja ja sulassa sovussa näin saatiin kisa täällä pidettyä. Hienoa yhteispeliä!

Aloitusväylällä heitin huolimattomasti lähestymisheiton mandosta ohi ja sain siitä syyn tuplabogiin. Heti seuraavalla väylällä oli alkuun ohjaava mando, josta kiskaisin niukasti ohi. Sitten kun siitä selvittiin, heitin vielä ennen koria olleesta tuplamandosta yhtä hiuksenhienosti ohi ja kaikki ihastelimme, kuinka kiekkoni laskeutui kauniisti suoraan mukin alle. Kolmella heitolla siis korin alle, ja siihen lisättynä sähellysheitot ja sakot = triplabogi :D Ei kovin paljoa huonommin olisi voinut aloittaa kisaa, mutta ei näille auta kuin nauraa. Oma valintahan se on heittää mandoista ohi, kun voisi heittää paremminkin J Vastaavasti sitten päätin kierrokseni heittämällä vaativan 7+7B-väylistä muodostetun par5-väylän bogiin, mukana kaksi aivan loistavaa ja pillisuoraa heittoa kapealla 7B-väylällä ja vain hiuksenhieno osuma viimeiseen puuhun ennen koria esti ihannetuloksen tässä. Hunajata!

Kierrokseen mahtui paljon lumessa rämpimistä, onnistuneita heittoja, naurua, forettamista ja jälleen kerran rämpimistä. Foretti oli päivän sana ja siihen saikin kaveria aina kannustaa kun vaan siltä tuntui. Joskus yllätimme jonkun pelikumppanimme jopa forettamasta ihan omasta tahdostaan ja aloitteestaan, mikä herätti lisääntyvää kummastusta ja lisäsi tuon houkuttavan, koukuttavan tekniikan vetovoimaa. Päätimme, että kesällä fore kulkee siinä missä rystykin. Tai ainakin melkein.  Ainakin sitä oli koukuttavaa treenata ja tosiaan kyllä se vaan paremmin nyt sujui kuin taas aikoihin. On tuo vaan hulvaton naisporukka, ihan parasta oli laittaa meidät samaan ryhmään ja kyllähän me radallakin pisimpään viihdyttiin.

Kahden ryhmän kohtaaminen väylien 8 ja 9 risteyskohdassa sujui sopuisasti

Jonnan pitkää puttia väylällä 11, kori on normilayoutissa tietenkin väylällä 12

Kisan jälkeen olikin jo makkarat kodalla kuumina ja saimme istahtaa jälkipeleihin kodan lämpöön. Hieno lisä tämäkin – upouusi kota ihan väylän 9 tuntumassa ja käytettävissä täysin ilmaiseksi! Pojat vielä heittelivät CTP-kisaa meidän syödessä ja kun senkin voittaja oli selvinnyt, jaettiin palkinnot. Sijoituin kivasti naisten sarjassa kolmanneksi, ei kai tässä oikein kukaan täydellistä kierrosta aikaan saanut. Miehistä kaksi heitti radan pakkaselle, voittajan tulos -5 ja naisten voittajan taas +10. Arvonnassa onni suosi ja sain suklaabanaaneja kotimatkalle evääksi. Ainakaan meidän korviimme ei kovasti haukkuja kuulunut, mitä nyt paria lisämandoa olisi vielä kaivattu parille väylälle… Myönnetään – itsekin heitin ysiväylän siekailematta väylän 11 yli Manalan näytettyä alivakaampi puolensa. Tuohon sopisi sellainen ohjaava piilomando, joka on puiden seassa, mutta ei sinällään kavenna heittoväylää vaan ainoastaan ohjaa käyttämään tiettyä väylän osaa. Muutenkin pidän sellaisista mandoista enemmän, sillä ne hoitavat osansa turvallisuuden takaajina, mutta eivät aiheuta ylimääräistä jännitystä pelaajaraukoille, jotka tietenkin heittävät kiekkonsa hiuksenhienosti juuri väärältä puolelta :D

Tuloslinkki

Tapahtuma onnellisesti ohi - kodalta poistumassa Mervi, minä, Kirsi, Juha, Holle ja Pete

 

Hyvän viikonlopun päätteeksi istuskelimme Hollen kanssa OnniBussissa kotisivupäivityksiä tehden ja fribavideoita katsellen. Myös kisakalentereita on jo alettu täyttämään, sillä keväthän on jo ovella ja ilmoittautumisten aika alkaa än-yy-tee-NYT! Kohti toista fribakevättä – valmiina ollaan!