Tällaiselle yhden vuoden kilpailleelle rookielle laji on näyttäytynyt monia muita tasa-arvoisempana mm siitä syystä, että tässä oikeasti naiset ja miehet kilpailevat yhdessä. Kuinka erilaista ja silmiä avaavaa! Jo ala-asteella meidät jaetaan urheilutunneilla eri ryhmiin: pojat pelaavat pallopelejä sillä aikaa kun tytöt jumppaavat. Noin niin kuin karkeasti sanottuna. Nuorena aikuisena naiset käyvät naisten kuntosaleilla ja erilaisilla mielikuvituksellisesti nimetyillä jumppatunneilla kun taas miehet painelevat pallon tai jääkiekon perässä. Kuinka virkistävää onkaan, kun frisbeegolfin parissa kohtaamme samalla tiillä, samassa ryhmässä ja tavoittelemme samaa koria samoilla välineillä!
Vaikka ihan alkuun jännittikin mennä kisoihin heittämään taitavien nuorten miesten kanssa samaan ryhmään, on tuo ryhmien sekoittaminen selvästi lajin rikkaus ja suola. Missä muussa lajissa nuoret ja vanhemmat, tytöt ja pojat, miehet ja naiset kilpailevat tai edes harrastavat yhdessä? Lajillahan voisi pidemmän päälle olla jopa yhteiskunnallista merkitystä - se kun lähentää eri ikäluokkia ja ihmisryhmiä toisiinsa. Ja vaikka saattaa olla vielä mukana niitäkin, joiden mielestä itseään hitaampien pelaajien kanssa on rasittavaa pelata, uskon, että hekin tulevat löytämään asiasta positiivisia puolia. Jopa minä olen jo päässyt muutaman kerran auttamaan ja neuvomaan itseäni kokemattomampia pelaajia kierroksen aikana ja siitä saa molemminpuolisen hyvän mielen kun huomaa neuvosta olevan toiselle hyötyä. Samoin kuin silloin, kun minua on neuvottu.
Tasa-arvoon kuuluu myös ikäkysymykset ja siinä missä miehille on useimmiten tarjolla kilpailuissa oma ikäluokkansa, on naisille se yksi, yleinen luokka. Tässä onkin ehkä se suurempi epäkohta, joka lajissamme vielä tasa-arvon kannalta on tavallisen harrastajan kannalta. Muistan kun olin kilpailulisenssiäni hankkimassa ja tavailin eri luokkia ja niiden koodeja innostuneena - näin paljon eri luokkia myös naisille! Toki huomasin myös sen, ettei Suomessa ole masters -ikäisiä naisia kovinkaan runsaasti, mutta kuitenkin oli. Uskoin, että kaikille ikäluokille on oma paikkansa SM-kisoissa ja laajemminkin EM- sekä MM-kisoissa. Totuus valkeni vasta myöhemmin ja perusteluna käytetty "koska masters-ikäisissä naisissa on niin vähän kilpailijoita" herätti heti mielessäni kysymyksiä. Mitä jos kilpailijoita olisikin enemmän, jos olisi kilpailuluokkia tarjolla? Mitä jos monet masters-ikäiset naiset eivät halua kilpailla nuorten naisten ja tyttöjen kanssa samassa luokassa?
Leikitään ajatusleikkiä. Kuinka kävisi kilpaileville masters-ikäisille miehille, jos miehiltä poistettaisiin ikäluokat kisoista? Jatkaisivatko he yhtä sankoin joukoin kilpailemista nuorempiensa kanssa vai jättäytyisikö suurin osa kuitenkin pois kilpailuista, sillä tasoerot ovat ääripäissä kuitenkin melko suuria? Näissä muna vai kana -pohdinnoissa tulee myös muistaa se mahdollisuus, että masters-ikäiset naiset tuntevat helposti olevansa ei-toivottuja kilpailemaan toisin kuin samanikäiset miehet, joille on kilpailuissa oma luokka, johon ilmoittautua. Ikään kuin tervetuliaistoivotuksena. Naisille taas on tarjolla se pakollinen ylijäämäluokka, johon voi itsensä ilmoittaa mikäli on ihan pakko päästä kisaamaan. Kilpailut viestivät rivien välistä, että ne on tarkoitettu eri-ikäisille miehille, mutta naisetkin voivat osallistua jos haluavat ja siihen heille on lahjoitettu se oma karsinansa. Entä jos kilpailussa olisikin naisille useita luokkia valittavana ja miehille vain se yksi? WGE-kilpailuissa tämä toteutuukin ja siellä miehet ovat toki osoittaneet halunsa kilpailla osallistumalla sankoin joukoin siihen yhteen luokkaan, joka heille on lohkaistu. Mutta tämä onkin erikoistapahtuma, joka meille naisille suodaan joka toinen vuosi. Me olemme pääosassa.
Minua nuo luokkajaottelut eivät ole onnistuneet masentamaan enkä tarkoitakaan kirjoitustani sillä, että kaikki olisi nyt aivan pielessä naisten osalta. Varmasti myös suurin osa nyt kilpalisenssin omaavista naisista on aivan tyytyväisiä kilpailujen määriin sekä tarjolla oleviin kilpailuluokkiin. En vain saa mielestäni sitä, että tuolla jossain tiillä on nytkin joku hienosti tai ainakin kohtuullisen upeasti frisbeegolfia pelaava nainen, joka ei uskaltaudu mukaan kilpailemaan. Hän ehkä kokee kilpailemisen olevan jotenkin liian totista tai uskottelee itselleen, ettei ole kilpailuhenkinen. Hän ehkä haluaisi kehittyä lajissa ja on sitä jo tehnytkin, mutta ei tiedä miten jatkaa. Juuri hänelle olisi erittäin tärkeää päästä mukaan kilpailutoimintaan, jossa naisilla olisi samat mahdollisuudet kuin miehillä. Juuri hän voisi liittyä mukaan seuratoimintaan ja hankkia kilpailulisenssin sekä kilpailla menestyksekkäästi juuri hänelle sopivassa iän ja/tai taitotason mukaan jaotellussa luokassa. Juuri hän voisi nousta Suomen huippupelaajien kärkeen tai kilpailla ainoastaan itseään ja omia suorituksiaan vastaan.
Viikkokisoissa tasoituksilla pelattaessa jokaisella on mahdollisuudet voittorahoihin, mikä on loistava asia. Jokainen pelaa omaa tasoaan, omaa itseään vastaan ja saa palkinnon yltäessään omaan huipputulokseensa. Huipulla pelataan raakatuloksista ja tällöin tasa-arvokysymyksiin astuu yhä vahvemmin uusi taso: raha ja arvostus. Sanotaan, ettei naisten frisbeegolf saa samaa arvostusta, koska suuri yleisö on kiinnostuneempi miesten peleistä. Tällöin myös rahahanat virtaavat miehille. Kyllähän miesten avoimen luokan peli on upeudessaan vailla vertaa ja aivan omaa luokkaansa, mutta ehkä naistenkin peli olisi näyttävämpää mikäli väylät olisi rakennettu naisten huippusuoritusten mukaan eikä miesten. Nyt osa väylistä on mitoitukseltaan naisille liian suuria ja se tasapäistää suoritukset. Riskinotolla ei saavuta mitään, joten se jää pois ja pelataan turvallisemmin, seiftimmin. En tiedä, olenko aivan hakotiellä tässä, mutta ainakin ajatus herättää pohtimaan voisiko siinä olla jotain perää vai pelaavatko miehet vain aggressiivisempaa peliä luonnostaan.
Valmiita vastauksia ei ole, mutta hyvä, että on keskustelua, mielipiteitä, kuuntelemista ja puhetta puolin ja toisin. Olen edelleen sitä mieltä, että kilpailuihin kannattaa osallistua - naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien, sillä siellä tutustuu lajin harrastajiin ja oppii aina uutta. Mitä heterogeenisempää porukkaa kisoissa liikkuu, sen tasa-arvoisempana lajimme säilyy ja sen tasa-arvoisemmaksi ehkä vielä muuttuu. Pidetään tämä maailman paras laji yhä matalan kynnyksen lajina ja toivotetaan jokainen uusi harrastaja mukaan niin, että hän tuntee olonsa tervetulleeksi. Että hänkin osaltaan liittyisi tähän suureen frisbeegolfperheeseen ja veisi frisbeespirittiä eteenpäin. Rakkaudesta lajiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti