Leppoisa Lady Tour Karkkila

Olihan kiva kun lähdin mukaan LadyTourille Karkkilaan! Holle oli caddiena ja sekös kevensi kisakuormaa taas mukavasti kun ei tarvinnut kumarrella aina bagin kanssa :) Mukana oli neljätoista naista ja pääsin samaan ryhmään ekaa kisaansa TD:nä vetävän Milan kanssa. Arpaonni kohdillaan - vaikka eipä tuolla olisi missään ryhmässä jäänyt lyhyttä tikkua käteen. Mukavaa porukkaa.

Ladyt Tourilla, kuva: Mila Puumala

Kierros alkoi väylältä 8, jossa sain vastatuuleen ihan kelpo avauksen kevyellä Diamondillani, väylä kun kaartaa sopivasti oikealle. Lähestyminen kymppiringin ulkopuolelle ja caddy jo minua neuvoikin heittämään varmasti korin alle. Vaikka kori oli hiukan jännässä paikassa, minun suunnastani uskalsi kokeilla sisään ja sinnehän se kiekko puikahti ketjujen hellään huomaan ihan vaan kokeilemalla onneaan. Par oli mahtialoitus!

Jatkossa onni ei ollut ihan yhtä myötäinen ja mokailin pari puttia 6-8m matkalta. Tai ei ne pahasti mokattuja olleet, mutta eivät menneet sisäänkään. Nostobogeja siis tuli joitain ja osassa vaikutti myös hiukan sinnepäin lähtenyt avaus... Kisafiilis oli kyllä huikean hieno, ei edes harmittanut nuo mokailut enkä kertaakaan laskeskellut omia saati muiden pisteitä kierroksen aikana. Nyt oltiin naatiskelemassa pelistä ja Karkkilan mukavista väylistä.

Yhdellä vastatuuliväylällä en oikein osannut taas heittää kiekkoa tarpeeksi laakeana, vaan laitoin ilmaan piikkihyssen. Hollekin ihmetteli, että mitä sillä hain. Ihmettelin itsekin. Tai no, hain tietenkin selkeää reittiä korille ilman pelkoa puuosumista, joita laakealla heitolla oli vaarana saada. Toisella väylällä tuo taivaspelaaminen kannatti, mutta siellä tuuli olikin enemmän minun puolellani, apuna, eikä vastaan. Tuulipelaaminen on mielenkiintoista ja aina sitä kai vähän oppii - suurimmaksi osaksi niistä omista virheistään, mutta joskus myös onnistumisistaan. Ja joskus sen saman virheen tekee aina vaan uudestaan ennen kuin siitä oppii.

Päivä oli tosi viileä ja lapasen sai aina pukea käteen heti heiton jälkeen. Rukkasetkaan eivät olisi olleet liikaa, hiukan kosteus alkoi sormissa välillä jo tuntumaan. Hyvä taas sopeutua uusiin olosuhteisiin ja talven tuloon. Enää ei heiteltäisi helteessä sormet hikisinä, vaan kylmästä kankein näpein ja kylmin kiekoin. Jossain välissä alkoi huikomaankin ja syötiin banaanit sekä mustikkakeitot parin väylän aikana. Hyvää ja järkevää evästä. Janoa taas ei ollut ollenkaan eikä vettä kulunut. No, kierroksen jälkeen tuli kuitenkin pieni päänsärky, eli olisiko nestettä kuitenkin tullut liian vähän nautittua. Tyypillistä kun ei ole ollenkaan hiki.

Kivasti oli Mila keksinyt meille helpotuksia väylille ja mahtui matkalle niitä ihannetuloksiakin ihan kivasti. Nostobogeja silti tyypillisesti liikaa ja otinpa kolmelle väylälle tuplaboginkin ihan vaan hölmöllä ja liian ahneella pelillä. Tarkkuus ja midari olisivat olleet avainsanat näillä kapeahkoilla väylillä, mutta pitäähän sitä välillä kokeilla. Tai no, ei pitäisi :)

Kahden tuplan jälkeen olikin mahtavaa onnistua radan ainoalla liidätysväylällä, jolla sain avaukseni liitelemään kauniisti korin vierestä aivan sen taakse. Nämä jaksavat aina ilahduttaa: kun kiekko löytää sen täydellisen linjan ja liitää kauniisti aivan loppuun saakka ja tarjoaa sen hymyn huulille nostattavan birdien kierroksen viimeisillä väylillä. Pitäisi kyllä opetella heittämään paremmin, että saisi kokea tämän useammin... Vielä yksi bogi ja viimeisen väylän hienosti onnistunut par kunnes kierros oli takana. Sain heittää tuossa kakkosheittoni upsilla ja olkalihaksessa tuntuva hetkellinen kipukaan ei haitannut kun kiekko oli korilla! On se vaan tarkka heitto paikallaan.

Pääsimme vielä seuraamaan sudaria, sillä sekä ykkös- että kolmossijasta käytiin vielä taistelua. Ykkössija ratkesi ykkösväylällä, mutta kolmossijan pokaalista mentiin kokonaista neljä väylää ennen kuin tytöt pääsivät yhteisymmärrykseen. Hienoa oli päästä näkemään upeita heittoja, kun ratkaisua haettiin tietenkin takatiiltä heittäen. On siinä taas tavoitetta itsellekin, että saisi tuollaisia leiskauksia joskus aikaiseksi! Mahtavaa peliä!

Lopuksi vielä saatiin yrittää CTP-kisaa vastatuuleen avoimella kentällä ja löytyihän sieltä voittaja ilman mittanauhaakin. Nämä jännittävät minua aina eniten. Kai se on tuo iso porukka katsomassa ja siinä pitäisi sitten yrittää suoriutua jotenkin grippaamatta ja lipsumatta. Kuumottavaa! Muutenkin pelissä minua jännittää aina eniten nuo lyhyehköt ja helpohkot lähestymisheitot - sellaiset, jotka ovat frisbeegolfin perusheittoja, joita jokainen aloittelijakin osaa heittää. Sellaiset, joissa on vain avoin alue minun ja korin välissä. Joissa ei voi syyttää mitään muuta kuin itseä epäonnistumisestaan, sillä puita välillä ei ole eikä korikaan ole rinteessä vaan ihan tasaisella maalla. Järjettömän tärisyttävää! Henkistä peliä, jossa yleensä teen ainakin kerran kierroksen aikana räikeän virheen - eikä tämäkään päivä ollut poikkeus. Tähän Hollekin totesi, että selkeä alue treenata henkistä peliä, kisasipulia.

Olihan mukava päivä enkä sitten kuitenkaan jäänyt tuloksissakaan kauas kärjestä. Tai ainakaan kolmannesta sijasta. Tietenkin kolme heittoa on aina kolme heittoa - niin helppo heittää kolme lisää, mutta vaikea vähentää.

Yhteensä 80 heittoa

 

Mukavat ja taitavat heittokaverini sekä caddy-Holle

 

Kärkikolmikko vas: Nina Kiminki, Susanna Virtanen, Niina Saarinen

 

Tulokset:

 

1. Susanna Virtanen 69 SD

 2. Nina Kiminki 69

 3. Niina Saarinen 77 SD

 4. Hellevi Vehkasaari 77

 5. Mila Puumala 78

 6. Annemari Huutola 79

 7. Pirjo Hollemo 80

 8. Susanna Mäyrä 81

 9. Lahja Määttä 83

 10. Essi-Noora Jylänki 90

 11. Nina Harjunpää 90

 12. Sonja Masalin-Kytölä 98

 13. Pinja Hyvärinen 117

 14. Tuula Sirén 128

Kisakauden viimeisiä - Roosanauha Kivikossa

Jälleen oli edessäni vuoden viimeiset PDGA-kisat. Ehkä. Ei tätä kautta oikein malta lopettaa, sillä kisaaminen alkaa vasta sujua jotenkin ja oma taitotasokin löytyä kaiken sen sekoilun, mokailun ja hassujen heittojen alta.

Lähdimme Hollen kanssa Kivikkoon aamuvarhaisella, pimeääkin oli vielä kun saavuimme paikalle ja kivasti sieltä asteittain häipyvän hämärän keskeltä kuului korin kilahduksia parkkipaikalle saakka. Tässä sitä taas oltiin. Nyt oli sortsit ja capritkin jo laitettu visusti talvisäilöön ja takki oli tullut jäädäkseen - samoin kuin rukkaset ja pipo. Silti samat oli puuhat kuin kesällä: kiekkoa ilmaan, kiekkoa koriin. Ei tätä lajia niin vain laiteta talviteloille.

Kisa oli Roosanauha, eli osallistumismaksut menivät lyhentymättöminä Roosanauha -keräykseen ja hyvä niin. Hauskaa oli kisassa sekin, että luokkia oli niin paljon, että lähes jokaiselle riitti omansa ja näin taisi muutamalle muullekin kuin minulle tupsahtaa uran ensimmäinen voitto plakkariin :)

Eka kierros meni kohtuullisen hyvin ja se saatiin heitellä tyynessä kelissä. Harvinaista herkkua Kivikossa! Ei ollut tuulikaan herännyt, niin aikaisin aloitimme. Aloitin väylältä 4 ja sain alkuun heti neljän väylän bogiputken. Ei huono, sillä kaikista noista väylistä oli pelikirjassanikin bogi ja etenkin par4-väylillä bogi oli tosi jees. Jännästi kutosväylän tulos salli senkin, että tötöilin kolme heittoa ennen kuin sain kiekon mandon vierelle ja siitä loppu kahdella koriin... joskus näinkin päin - yleensä kun nuo korin lähellä olevat 10m vaativat heittoja yllättävän paljon.

Ilahduttavasti peli vain parani ja sain sekä väyliltä 8 että 9 par-tuloksen, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys ollut tähän saakka. Kumpikin tosin vaati pitkän putin, sillä lähestyminen jäi turhan kauas. Half pipe -väylältä odotettu bogi ja seuraavalta väylältä 11 pääsin pitkälle birdieputille. Tuloksena par. Sitten kisan nurjaa puolta eli mokailua väylällä 12 ja 13. Kummassakin OB veti puoleensa enkä pelannut riittävän tarkasti. Tuplabogit tummentavat siis tuloskorttia tässä kohdassa, mutta onneksi edessä oli pirkkometsä ja viiden parin putki! Oikeastaan pitäisi hiukan ruoskia itseään, sillä olin pirkkometsässä kolmella väylällä neljästä kympin ringissä puttaamassa enkä saanut yhtäkään sisään! Viimeisellä sentään kilautin ketjuja, mutta uloshan kiekko putosi. Pitäisiköhän taas treenata puttia - no pitäisi!

Avaukseni väylällä 14 - kova oli kopsaus kun Roc3 kohtasi kiven

Vielä ykköseltä kolme ensimmäistä väylää ja kierros olisi valmis. Onnittelin itseäni kohtuutuloksesta ja mietin, että nyt pää kylmänä. Näistä pahimpana pidin tietenkin ykköstä vesi-OB-alueineen. Avaus siinä hienosti dropparin eteen, mutta lähestymisheitto jälleen liian kauas korista! Siis tätä minun pitää tulla heittämään joskus, sillä olen tuon lähestymisen mokannut kerta kerran jälkeen. Bogin sentään siedettävä. Sama tulos kakkoselta, sillä liian kauas jäi kakkosheitto korilta. Enää viimeinen väylä, perus-par-väylä.

En ole koskaan heittänyt kolmosväylällä OB:lle enkä ymmärrä, miten siinä nyt niin kävi. Hurja grippari ja kevyt alivakaa kiekko tekivät kummia ja löysin itseni aivan väylän oikeasta laidasta. Enkä saanut kiekkoa korille täältä saakka yhdellä heitolla vaan tuplaan oli nöyrryttävä vielä kierroksen päätteeksi ja näin tulos olikin yhtäkkiä +13 ihan kivan hiukan päälle kymmenen plussan sijaan. Ei kiva päätös kierrokselle. Ei ollenkaan.

Väliajalla syötiin kuivahkot hampurilaiset Hop Lopin kahviossa ja kahvit vielä päälle, että pysyy hereillä. Toiselle kierrokselle pääsin naisporukassa Vilman ja Tiinan kanssa eli odotettavissa höpöttelyä aika lailla eka kiessiä enemmän :)

Mukavaa oli heitellä tyttöjen kanssa, mutta tulostaso jäi totutusti hiukan eka kierrosta huonommaksi. Osansa oli nousseella tuulella, joka kippasi avaukseni ainakin ykkösellä OB:lle, mutta muuten mokailin ihan itse ilmankin tuulen apuja. Hiukan tietenkin nuo kevyet alivakaat kiekkoni reagoivat tuuleen enkä aina osannut sitä kompensoida. Alkupuoli väylistä, 1-9 oli pelkkää bogia ja tuplabogia eikä tarjonnut suuria onnistumisen elämyksiä. Kasille oli par tarjolla, mutta puttasin alamäkeen tuon 4m puttini alaraudan päälle killumaan ja siitä kiekko kiepahti tietenkin ulkopuolelle rolliakseen mäen alas saakka. Tuplabogi tästä oli ihan omaa ansiota.

Toinen puolikas meni kauniimmin, siellä osuin ihannetulokseen jälleen väylillä 11 sekä kaikilla väylillä 14-18. Nyt pirkkometsä ei edes tarjonnut pirkotusmahdollisuuksia, par-tulokset tulivat ihan seiftillä pelaamisella ja muutamalla osuvalla upsilla. Väylällä 12 sekoilin niin, että lopulta kadotin luotto-Jadeni OB:lle rinteeseen, josta löysin ainoastaan jonkun toisen hukkaaman Innovan L3 -kiekon. Harmitus oli suurta! Lopulta näiden tötöilyjen jälkeen oli suoranainen ihme, ettei tulos heikentynyt kuin kolmen heiton verran - tosin siinä eka kierroksellakin oli se viimeisen pelatun väylän turha tupla rasitteena pohjilla.

Näin syntyi kilpauran ensimmäinen virallinen voitto. Ei umpisurkeaa, mutta ei nyt niin kehuttavaakaan pelaamista. Kai tämä nyt on sitä oman tasoista tässä vaiheessa, kun mukaan mahtuu aina niitä käsittämättömiä hairahduksia ja jokunen pitkä onnistunut putti vastapainoksi. Enää en löydä itseäni aivan järkyistä tilanteista kuin todella harvoin ja heittäminen on niiden omien heittojen kanssa pelaamista. Omilla taidoilla, omilla oivalluksilla etenemistä. Välillä ihanan palkitsevaa ja välillä kiusallisen harmittavaa. Mutta aina vaan yhtä koukuttavaa! Niin - olisiko kisakausi sitten kuitenkaan vielä tässä!?

Ihanat naiset kakkoskierroksella - Tiina ja Vilma

Arvontapalkintona Bogey -pipo ja luokkavoitosta Roosanauha

Disc Golf Vikings Seuramestaruuskisat 2016

Kun kisa-aamuna tuulee ja väsyttäisi niin, että leuat ovat mennä sijoiltaan niin lähteminen on entistä haastavampaa. Onneksi sadetta ei ollut luvassa. Onneksi ei ollut myöskään pakkasyö ja auton ikkunoita ei tarvinnut raaputtaa. Minä onnekas sain lähteä kisoihin Hollen kanssa yhdessä nautitun aamiaisen jälkeen. Pelikirjani kyllä unohdin keittiön pöydälle. Oli se kuitenkin tehtynä, optimistiseen tyyliin - of course!


Mukava oli taas tavata seurakavereita ja vaihtaa kuulumisia siinä kohtuullisen kovassa tuulessa aamu-uniset silmät vettä vuotaen. Moni oli jo innokkaana puttaamassa, moni myös draivaamassa. Me tyydyimme hartioiden pyörittelyyn ja sosiaaliseen puoleen. Kai sitä heräisi kierroksella.


Ensimmäinen avaus aloitusväylältämme (Kivikon normi 17) vei kiekon kauniisti puupillin läpi suoraan korille. Harkkaheitto. Huono enne. Liian täydellistä. Tuo ei voisi toistua kahta kertaa peräkkäin ja silti minä hölmö en heittänyt sitä puuosumaa harkkaheittona vaan säästin sen kisan ensimmäiseksi heitoksi! Kun ensimmäinen väylä oli pelattu, oli päivän peli tuomittu epäonnistumaan. Eihän pelistä mitään voi tulla jos korttiin merkitään selvältä pirkotusväylältä tuplabogi, eihän?! Ja kun seuraavalla liidätysväylällä saarekkeeseenkaan en onnistunut, oli peli selvä - olihan pelikirjaan tullut kahdella ensimmäisellä väylällä jo +4 ylimääräistä heittoa. Kuinka vähän silloin tiesinkään.

Ei osunut Manalan liidätys mukille, ei. Pelikirjaan vaihtui tähän vakaampi River.

Layoutin väylänä 18 pelattiin Kivikon normi-ykkösväylä ja siihen sain täydellisen avauksen hiukan dropparin etupuolelle Dragonilla, hysseflipillä. Täydellisyys päättyi siihen, sillä myötätuulen kanssa oli sen verran ongelmia, että seuraava heittoni putosi OB:lle. Kiekko putosi kuin kivi. Vielä kun seikkailin puttini kanssa siinä tuulessa, sain kirjata tulokseen triplan.Voihan huutonauru - tänään oltaisiin jumbosijalla aivan heittämällä!


Kun ykkösväylällä sain kaikki heittoni pysymään kovasta vastatuulestakin huolimatta sisällä ja tuloksena näin ainoastaan tuplabogi, totesin jo kisalayoutin haastavuuden yhdistettynä kovaan tuuleen. Tänään ei olisi tuloskeli kenelläkään - tai vain erittäin harvoilla. Päätin nauttia siis onnistuneista heitoista ja nauraa epäonnistuneille. Enkä pelkästään nauraa vaan ottaa myös niistä opikseni. Päätin käyttää tämän tilaisuuden tuulipelaamisen opiskeluun. Päätin pitää hauskaa eikä se hankalaa ollutkaan, sillä sain pelata Hollen ja uuden tuttavuuden, Harrin, seurassa ja peliseura oli aivan priimaa.

Ykkösväylällä oli haasteensa. Myös metsänreuna oli OB-kepitetty, sillä siellä vaani mitä pahin mörri.

Kakkosväylälle oli lisätty OB-kaistale väliin ja se muutti pelikirjaa sen verran, että avauksessa piti heittää hiukan varoen. Tuli hiukan turhankin lyhyt avaus, mutta sain silti pelattua väylän helposti bogiin. Kolmosella taas peruspelaamisella par. Näin sitä pitää pelata! Nelosväylälläkin oli par 7m putin takana, mutta tuulen takia otin varman päälle ja varmistin bogin. Hassua seiftaamista, mutta se oli päivän sana.


Väylään 5 oli yhdistetty väylän 6 loppupää, eli mandon kierto ja kori ja näin saatiin par5 -väylä kisaan mukaan. Jotenkin tykkään näistä pitkistä väylistä aina, vaikka tuo mandon kierto on kieltämättä ollut minulle hankalaa jo ihan peruslayoutissakin. Ilmeisesti se ei tästä muuttunut vaikeammaksi, sillä selvitin väylän tuplabogilla, 7 heitolla. Ihan jees. Vielä toinenkin par5 -väylä saatiin nauttia tähän perään eli Kivikon väylän 7 perään jatkettiinkin samaa kyytiä väylän 12 koriin ja tämä olikin sivutuulessa haastavampi juttu. Tuulelle ei saanut paljastaa kiekon pohjaa vaan minkäs teet kun kumpareen yli on mentävä! Tuuli nappasi viidennen heittoni ja kiikutti sitä uhkaavasti kohti OB:n rajaa. Kylläpä olin ilahtunut, kun se lähemmässä tarkastelussa paljastuikin olevan lähes metrin verran sisällä ja näin pääsin heittämään lähestymisheittoni Riverillä korille. Ja niin vaan meinasi tuuli vielä senkin napata, mutta tyytyi vain nostelemaan kiekkoa ylöspäin ja pudottamaan sitten korin viereen. Mahtavasti siis tämäkin väylä 7 heitolla läpi - kun tuo perusväylänäkin 7:n koriin on joskus vaatinut saman verran heittoja!

Avaus lähti melkoisen alas, syytetään tuulta ja sen varomista :)

Kivat keltaiset korit extraväylillä

Tällä innolla heitin seuraavat väylät, Kivikon 9 ja 10, nostobogiin ja napsin uudelta lintutornista väylän 11 koriin heitettävältä väylältä huikean tuuliselta paikalta parin. Aina par piristää kierrosta - niitä kun ei tänään ollut kovin montaa jaossa. Nyt alkoikin minulla bogiputki, jota kesti kokonaista kuusi väylää eli kierroksen loppuun saakka! Ei siis mitään erikoisia onnistumisia, mutta ei suuria epäonnistumisiakaan.

Väylä 10, jonka kori sijaitsi aivan kallion päässä - melko kuumottava lähestyä. Meni yllättävän helposti Jadella alku, sitten Riverillä jatko ja seiftaus vielä korin alle.

Olihan yllättävää kun kierroksen jälkeen avasin Skoorinin katsoakseni kuinka kilpasiskot ovat pelanneet ja huomasin olevani sarjani kärjessä! Siis wau! Lisäksi oli vielä jännitettävää kuinka olisin sijoittunut naisten joukossa yleisesti ja siinäkin päädyin pelaamaan toiseksi parhaan kierroksen koko porukasta! Olihan loistofiilikset lähteä Hollen kanssa tauolle Kivikko Pubiin pizzalle ja yhdelle rentouttavalle juomalle.

Naisten avoimen neljän kärki ja meidän mastersien koko kolmen kopla ekan kierroksen jälkeen

Toiseen kierrokseen lähdettiin astetta kovemmassa tuulessa ja tunnin sisätiloissa levähtäneenä ulkoilma tuntui entistä purevammalta. Hrr mikä viima ja mitä puuskia! Nyt aloitusväylä yhtä edempänä kuin eka kierroksella eli saarekkeeseen oli tarkoitus kiekkoa lähteä liidättämään aikuisten naisten porukassa. Minä sain kunnian aloittaa ja oi kuinka kauniisti River liitikään suoraan saarekealueelle! Ihanaa aloittaa kierros näin! Aivan jotain muuta kuin ensimmäisellä. En edes miettinyt sitä, että kierroksen aloitus birdiellä toisi huonoa onnea vaan suosiolla muutenkin heitin kiekkoni korin alle, olihan sen takana heti metrin päässä OB ja rangaistusten uhka.


Normi-Kivikon ykkösellä eli kisan väylällä 18 sain aivan sentilleen täydellisen avauksen mantereen päähän - jälleen Dragonilla hysseflipillä. Tästä ei sitten edelleenkään mennyt putkeen, lieneekö syynä se, että päässäni jo kalkuloin itselleni par-tuloksen. Virhe. Kiekko jäi hiukan liian kauas korista - tai se pyöri tuulen avustamana sinne - ja seuraava virheeni oli putata. Tietenkin, koska olin jo mielessäni väylän pariin pelannut. Jälleen kiekko kaarsi kauas korista ja pyöri vielä edellistä puttipaikkaa kauemmas. Tässä tuli kisan ainoa kolmen putin rumba ja eihän se nyt tuloksissa niin paha ole - tuplabogi - mutta on se aina nostobogia huonompi. On se.


Jälleen kisalayoutin vaativalle 200m ykkösväylälle ja olihan tuuli meitä vastassa! Jos ensimmäisellä kierroksella tuuli, niin nyt vasta tuulikin. Se oli kuin seinä! Luotin silti Jadeni tuohon tuuleen ja ensimmäistä kertaa sain nähdä sen kippaavan rolleriksi ja tietenkin OB:lle. Kakkosheittoon valitsin ykköskierroksen Roc3:n sijaan Riverin ja se kaarsi kauniisti mutkan taakse keskelle väylää paljastaen ensimmäistä kertaa alivakaan puolensa minulle. Bägini vakain kiekko. Mutta ei ollut väylä vieläkään selätetty ja vielä toisenkin kerran annoin Jadelle mahdollisuuden nyt sivutuuleksi muuttuneeseen pyörteeseen. Ihan riittävästi en osannut varautua sen alivakauteen näissä olosuhteissa ja jälleen sain hakea kiekkoni metrin verran OB:lta. Lopulta tuloksiin kirjattiin lumiukko, kun korin alle pääsykin vaati omat kommervenkkinsa. Lähes siedettävää sinällään, mutta kaksi OB:ta samalle väylälle on kyllä liikaa!


Kivikon normiväylät 2, 3 ja 4 menivät varmasti nostobogiin - tai no, olihan siinä kakkosväylällä edelleen se OB keskellä ja sen ohitin samoin kuin ensimmäiselläkin kiessillä. Seiftaillen. Kolmosella taas korvasin huonon lähestymisen hyvällä putilla, mitä seuraavalla tiillä päivystänyt Jannekin kommentoi sanoen "kahdeksan metrin lähäri ja kymmenen metrin putti - niin sitä pitää" :)


Pitkä par5 meni jälleen aika nappiin, jos tuplabogia sellaisena voidaan pitää. Seuraava par5 sen sijaan ei. Alun ylämäkeen meni omat sählinkinsä, mutta kun piti heittää normi-seiskan korilta eteenpäin, tein suurimman virheeni koko päivänä: paljastin kiekkoni pohjan sivutuulelle. Tuuli tarttui ahnaasti tilaisuuteen ja alkoi kuljettaa kiekkoa kohti kalliota ja normi-12:n tiitä. Sieltä se humpsahti alas kalliolta kolmea mäntyä kohti ja sieltä sen löysin. Onneksi Susanna ehti minua valaisemaan, etten jatka sieltä vaan olin OB:lla, sillä olin juuri mittailemassa jatkoa. Vielä korin alle kiekkoani heittäessä sain kokea vimmaisen tuulen kosketuksen kun se vastustamattomasti vei kiekkoni aivan korin tasallakin OB:lle. Tässä olisi ollut 6m putti, mutta olin aivan väsynyt väylään ja otin naureskellen heiton korin alle ja lukeman 11. Tuuli vei minua nyt tuolla väylällä aivan miten tahtoi.

Väylän 10 lähestymisheitto - kiitos Susannan osasin heittää pehmeän Puren riittävän loivassa hyssessä korille. Upeaa yhteishenkeä!

Nyt pelini tasaantui ja sain bogivaihteen päälle. Turnausväsymys yritti nostaa päätään kun edessä oli Kivikon kiemuraisen joen väylä (normi-13) ja siinä oma Riverini kippasi "riveriin" dropparilta heittäessäni! Avauskin oli päätynyt OB:lle. Tässä tuulessa olisi toiminut vain Culverin, jolla heitin ainoastaan liidätysväylän (Kivikon 8) mäen päältä. Pakko oli tyytyä tässä ottamaan triplabogi ja viimein siirtyä Pirkkometsään viimeistelemään kierros. Enää oli jäljellä neljä väylää. Neljä ratkaisevaa väylää.


Pirkkometsän ensimmäiselle väylälle oli laitettu kisaan mando ja sen vasemmalta puolelta tuli pelata. Tietenkin näin päin! Heitin korkeahkoa antsaa, mutta liian loivasti ja tietenkin kiekko meni metsään. Eka kierroksella upsini tuolta karahti puihin ja samaa pelkäsin nyt. Keskityin, suunnittelin kiekolle väylää ja puristin sitä peukaloni varaan. Sitten vauhtia koko selän voimalla ja kiekko matkaan - korkeassa kaaressa se lähti, nousi kaikkien puiden ja pensaiden ylitse ja kolahti korin alarautaan! Molemmat naiset huudahtivat ja itsekin siinä vaiheessa tajusin, kuinka lähellä birdie tässä oli. Vaan ei ollut sen aika. Vielä piti jännäillä seuraavat väylät.


Toinen Pirkkometsän väylä oli tehty saarekkeeksi, johon en osunut eka kierroksella ja nyt toistin tuon heittoni lähes identtisenä. Bogihan siitä dropparin kautta tuli ja jännitystä saatiin pitää seuraavallekin väylälle. Tämä väylä oli muokattu aika lailla uusiksi ja heitettiin kalliolta, tiin oikealta puolelta. Holle heitti tähän vasurin täydellisen avauksen eka kierroksella, mutta minulle jäi oikeakätisenä ja forettomana antsa. Luotin siis tuuleen ja kevyttäkin kevyempään 132g Diamondiini. Heitin sen korkealle mandon vasemmalle puolelle, josta kiekko kaarsi vahvasti mandon jälkeen oikealle päätyen kevyesti puiden lomaan. Tästä oli selvä upsiväylä korille, mutta johonkin oksaan sain kiekkoni karahtamaan ja bogi oli tässäkin tulos. Enää viimeinen väylä.


Nyt olin palannut siihen, mistä kisa alkoi. Aloitin sen puuosumalla ja taisin karauttaa samaan puuhun tämänkin avaukseni. Nyt olin sentään ensimmäistä kierrosta viisaampi ja upsin pauloissa, joten pystyasennossa lähti jälleen kakkosheittoni kohti koria. Jee, puiden ohitse aukealle. Enää loiva hysse korille ja nosto sisään. Olin naisten Masters -sarjan Seuranmestari! En oikein tajunnut voittoni olevan tosiasia, vaikka olinkin nuo neljä viimeistä väylää tilanteesta heiton-kahden tasolla tietoinen. En vain tajunnut, en vain voinut käsittää, että voitto oli tosiasia! Mikä päivä! Minkälainen debyyttikausi tämän ihanan koukuttavan harrastuksen parissa! Kaikki oli hetken ajan aivan täydellistä :)

Hienoa päästä näkemään oma nimi tuloslistan ykkösenä! Jos tästä ei tule uutta motivaatiota ja itseluottamusta niin mistä!

Disc Golf Vikings Seuranmestaruuskisan palkitut kaikissa luokissa

 

Onnellinen mestari Kivikon tuulessa

On se, kultainen :)

Kisakausi vaihtuu uuteen

Taitaa olla ylimenokausi käsillä, kun fribablogiin ei ole päivityksiä yli viikkoon!


Kisakausi on melko lailla kesän osalta paketoituna, mutta siitähän seuraa vain ja ainoastaan se, että nyt alkaa talvikisakausi. Tai no, höntsäilykisakaudeksikin tätä voisi nimittää, sillä nyt ei mitellä ratingeista eikä nämä kisatulokset jää historiaan. Astetta rennompaa siis edessä ja myös rennommalla tahdilla. Yllätyin itsekin, kun laskin tuossa Nummelanharjun kisan jälkeen, että kyseessä oli 17. liiton alainen kisani tänä kesäkautena ja siihen päälle on vielä jokunen isompi ei-virallinen, kuten Iso Parta ja Kotkatharjun avajaiset plus kaikenkarvaiset viikkokisat ja mittelöt.


Kuluneen viikon aikana olen koskenut kiekkoihin melko vähän... kerran heiteltiin pojan kanssa Puolarmaarin tuuliset väylät ja lopetettiin kun olin "ihan kevyesti best-shottia pelaillen" tuloksessa -3... ei mennyt oma sipuli vaan pojan :) Heittokädessä on ollut kipuilua ja yöllistä kolotusta ja nyt uusimpana vaivana hiirikäsi. Kämmenselkä puutuu ja pistelee kaikenlaisesta näppäimistön näppäilystä ja tietenkin myös kiekon puristaminen on astetta kivuliaampaa. Puttailukin on jäänyt, mitä nyt sinä tuulisena päivänä puttasin 3x7 kiekkoa Puolarmaarissa ihan vaan palauttaakseni mieleen, millaista Kivikossa onkaan puttailla...


Niin - tulevana lauantaina on vielä seuramestaruuskisat ja siellä ilahduttavasti meitä on kolme aikuisten naisten sarjassa! Alunperin ajattelin tsempata tosissani noihin mittelöihin ja hioa puttia kuntoon, mutta nyt kun tilanne on mikä on, ajatuksena on lähteä nauttimaan seurakaverien kanssa heittelystä ja siitä hengestä, jonka kisatilanne kuitenkin luo. Kisassa sitä kuitenkin haluaa onnistua, kun on vain se yksi yritys. Ja kun kuitenkin on kisa. Jospa tämä rennompi valmistautuminen onkin avain rentoon suoritukseen ja saisin sellaisen viikkokisamaisen onnistumisen Kivikkoon?


Uusia haasteita tulevaan viikonloppuun tuovat myös kylmenneet säät. Minullahan on suuria vaikeuksia pitää sormet lämpiminä ja kun ne alkavat muuttua valkoisiksi, peli on menetetty. Niitä ei saa sulamaan muuten kuin lämpimällä vedellä, painamalla lämmintä ihoa vasten tai kädenlämmittimillä. Ai niin kädenlämmittimet! Nuo viime talven pelastajat! Jospa sitä tänään saisi jostain kaivettua lämmittimet esille sekä rukkaset, joihin tuon pussukan voisi sijoittaa kierroksen ajaksi.


Ihanaa, viikonloppu on jo aivan käsillä!

Tuulisen päivän avaus Dragonilla Puolarmaarin väylälle 3