Lähdimme Hollen kanssa Kivikkoon aamuvarhaisella, pimeääkin oli vielä kun saavuimme paikalle ja kivasti sieltä asteittain häipyvän hämärän keskeltä kuului korin kilahduksia parkkipaikalle saakka. Tässä sitä taas oltiin. Nyt oli sortsit ja capritkin jo laitettu visusti talvisäilöön ja takki oli tullut jäädäkseen - samoin kuin rukkaset ja pipo. Silti samat oli puuhat kuin kesällä: kiekkoa ilmaan, kiekkoa koriin. Ei tätä lajia niin vain laiteta talviteloille.
Kisa oli Roosanauha, eli osallistumismaksut menivät lyhentymättöminä Roosanauha -keräykseen ja hyvä niin. Hauskaa oli kisassa sekin, että luokkia oli niin paljon, että lähes jokaiselle riitti omansa ja näin taisi muutamalle muullekin kuin minulle tupsahtaa uran ensimmäinen voitto plakkariin :)
Eka kierros meni kohtuullisen hyvin ja se saatiin heitellä tyynessä kelissä. Harvinaista herkkua Kivikossa! Ei ollut tuulikaan herännyt, niin aikaisin aloitimme. Aloitin väylältä 4 ja sain alkuun heti neljän väylän bogiputken. Ei huono, sillä kaikista noista väylistä oli pelikirjassanikin bogi ja etenkin par4-väylillä bogi oli tosi jees. Jännästi kutosväylän tulos salli senkin, että tötöilin kolme heittoa ennen kuin sain kiekon mandon vierelle ja siitä loppu kahdella koriin... joskus näinkin päin - yleensä kun nuo korin lähellä olevat 10m vaativat heittoja yllättävän paljon.
Ilahduttavasti peli vain parani ja sain sekä väyliltä 8 että 9 par-tuloksen, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys ollut tähän saakka. Kumpikin tosin vaati pitkän putin, sillä lähestyminen jäi turhan kauas. Half pipe -väylältä odotettu bogi ja seuraavalta väylältä 11 pääsin pitkälle birdieputille. Tuloksena par. Sitten kisan nurjaa puolta eli mokailua väylällä 12 ja 13. Kummassakin OB veti puoleensa enkä pelannut riittävän tarkasti. Tuplabogit tummentavat siis tuloskorttia tässä kohdassa, mutta onneksi edessä oli pirkkometsä ja viiden parin putki! Oikeastaan pitäisi hiukan ruoskia itseään, sillä olin pirkkometsässä kolmella väylällä neljästä kympin ringissä puttaamassa enkä saanut yhtäkään sisään! Viimeisellä sentään kilautin ketjuja, mutta uloshan kiekko putosi. Pitäisiköhän taas treenata puttia - no pitäisi!
Avaukseni väylällä 14 - kova oli kopsaus kun Roc3 kohtasi kiven
Vielä ykköseltä kolme ensimmäistä väylää ja kierros olisi valmis. Onnittelin itseäni kohtuutuloksesta ja mietin, että nyt pää kylmänä. Näistä pahimpana pidin tietenkin ykköstä vesi-OB-alueineen. Avaus siinä hienosti dropparin eteen, mutta lähestymisheitto jälleen liian kauas korista! Siis tätä minun pitää tulla heittämään joskus, sillä olen tuon lähestymisen mokannut kerta kerran jälkeen. Bogin sentään siedettävä. Sama tulos kakkoselta, sillä liian kauas jäi kakkosheitto korilta. Enää viimeinen väylä, perus-par-väylä.
En ole koskaan heittänyt kolmosväylällä OB:lle enkä ymmärrä, miten siinä nyt niin kävi. Hurja grippari ja kevyt alivakaa kiekko tekivät kummia ja löysin itseni aivan väylän oikeasta laidasta. Enkä saanut kiekkoa korille täältä saakka yhdellä heitolla vaan tuplaan oli nöyrryttävä vielä kierroksen päätteeksi ja näin tulos olikin yhtäkkiä +13 ihan kivan hiukan päälle kymmenen plussan sijaan. Ei kiva päätös kierrokselle. Ei ollenkaan.
Väliajalla syötiin kuivahkot hampurilaiset Hop Lopin kahviossa ja kahvit vielä päälle, että pysyy hereillä. Toiselle kierrokselle pääsin naisporukassa Vilman ja Tiinan kanssa eli odotettavissa höpöttelyä aika lailla eka kiessiä enemmän :)
Mukavaa oli heitellä tyttöjen kanssa, mutta tulostaso jäi totutusti hiukan eka kierrosta huonommaksi. Osansa oli nousseella tuulella, joka kippasi avaukseni ainakin ykkösellä OB:lle, mutta muuten mokailin ihan itse ilmankin tuulen apuja. Hiukan tietenkin nuo kevyet alivakaat kiekkoni reagoivat tuuleen enkä aina osannut sitä kompensoida. Alkupuoli väylistä, 1-9 oli pelkkää bogia ja tuplabogia eikä tarjonnut suuria onnistumisen elämyksiä. Kasille oli par tarjolla, mutta puttasin alamäkeen tuon 4m puttini alaraudan päälle killumaan ja siitä kiekko kiepahti tietenkin ulkopuolelle rolliakseen mäen alas saakka. Tuplabogi tästä oli ihan omaa ansiota.
Toinen puolikas meni kauniimmin, siellä osuin ihannetulokseen jälleen väylillä 11 sekä kaikilla väylillä 14-18. Nyt pirkkometsä ei edes tarjonnut pirkotusmahdollisuuksia, par-tulokset tulivat ihan seiftillä pelaamisella ja muutamalla osuvalla upsilla. Väylällä 12 sekoilin niin, että lopulta kadotin luotto-Jadeni OB:lle rinteeseen, josta löysin ainoastaan jonkun toisen hukkaaman Innovan L3 -kiekon. Harmitus oli suurta! Lopulta näiden tötöilyjen jälkeen oli suoranainen ihme, ettei tulos heikentynyt kuin kolmen heiton verran - tosin siinä eka kierroksellakin oli se viimeisen pelatun väylän turha tupla rasitteena pohjilla.
Näin syntyi kilpauran ensimmäinen virallinen voitto. Ei umpisurkeaa, mutta ei nyt niin kehuttavaakaan pelaamista. Kai tämä nyt on sitä oman tasoista tässä vaiheessa, kun mukaan mahtuu aina niitä käsittämättömiä hairahduksia ja jokunen pitkä onnistunut putti vastapainoksi. Enää en löydä itseäni aivan järkyistä tilanteista kuin todella harvoin ja heittäminen on niiden omien heittojen kanssa pelaamista. Omilla taidoilla, omilla oivalluksilla etenemistä. Välillä ihanan palkitsevaa ja välillä kiusallisen harmittavaa. Mutta aina vaan yhtä koukuttavaa! Niin - olisiko kisakausi sitten kuitenkaan vielä tässä!?
Ihanat naiset kakkoskierroksella - Tiina ja Vilma
Arvontapalkintona Bogey -pipo ja luokkavoitosta Roosanauha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti