Kisapaikalle ajelimme nyt helpointa ja suorinta reittiä ja pian vastassamme oli aurinkoisia kasvoja sekä auringonpaistetta melkoisen tuulen kera. Pelikierros pelattiin nyt luokittain joten sain ryhmääni Milan ja Terhin, tutut pelikaverit siis ja nyt ei starttikaan jännittänyt. Vähän kuin lähtisi pelaamaan naisporukassa ihan vaan omaa kierrosta. Ehkä vähän huono sekin, sillä kilpailunomaisuus puuttui. Ykkösväylän selvitin taas pariin, mutta väylällä #2 sorruin hyvän avauksen jälkeen yliyrittämiseenantsattoman antsan muodossa kun vielä toisaalta aloin turhaan miettimään tuulta, joka ei tuolla väylällä juurikaan edes vaikuttanut. Näin korttiin napsahti tuplabogi. Korjaus tuli hankalalla piikkipensaiden reunustamalla väylällä #3 parin muodossa ja hyvin tuulisella väylällä #4 seiftasin bogin kun avaukseni oli liiankin varovainen.
Alkupuolikas radasta on minulle se vaikeampi, sen kertoi jo ykköskierros ja näin pelasin jälleen bogia ja yhden tuplankin lisää. Lähestymiset olivat hiukan epätarkempia kuin normaalisti, sillä suora putteriheitto ei tuulessa toimi ja pitkiä putteja en tuulen takia voinut edes harkita. Etuysi päättyi lopulta väylän #9 pariin ja näin kasassa oli jo +8 pelin tässä vaiheessa, sama, minkä keräsin koko ykköskierrokselta. Tiesin, että tuulella pelaamiseni ei ole parasta, joten tämä oli odotettavissakin. Toisaalta taas heittoja oli vain yksi enemmän kuin edellispäivänä tässä kohdassa, eli ihan ei kannattaisi laittaa pillejä pussiin... vaikka tuo ykköskierroksen nostobogien pelaaminen oli sekin epäonnistunutta peliä. Tänään olin nostolla senkin takia, kun tuuliputtaaminen ei ole minun osaamisaluettani sitten ollenkaan.
Harmikseni takaysin kaksi ensimmäistä väylää toivat lisää plussia tulokseeni, kun mokailin jopa väylän #11 bogiin, vaikka siitä sain ekan päivän ainokaisen birdieni. Pure lähti liitoon lähestymisessä enkä pystynyt upottamaan tässäkään 5-6m puttia tuulen takia. Nyt jo viimeistään tiesin, että tänään ei olisi voittoon minkäänlaista mahdollisuutta, sillä Mila pelasi todella solidia peliä ja napsi hyvää tasaista tulosta. Yritin siis vain pitää oman tulokseni siedettävissä lukemissa, plan B oli siis tavoitteena. Tuulet veivät välillä kiekkoja aivan villisti ja toisinaan taas pysäyttivät kiekon liidon alkuunsa ja palauttivat takaisin heittopaikkaa kohti. Tätä pitäisi niin treenata enemmän! Parhaat tuulikiekkoni eivät olleet mukanani ollenkaan, joten piti pärjätä niillä, mitä oli.
Triplamando #12 toi sentään kaivatun parin, mutta sitten taas bogeja kaksin kappalein ennen seuraavaa. Tuplabogejakaan en saanut ensimmäisellä kierroksella kuin yhden ja nyt kun väylältä #16 otin jo neljännen niin nousihan se plussakertymä aivan liian kovaa tahtia. En edes jaksa laskea, kuinka monta niistä tuli surkean ja pelokkaan tuuliputin ansiosta. Vahvalla putilla tulos pidetään tasaisena olosuhteista huolimatta. Väylälle #17 sain sentään parin pelattua ja näin viimeiselle väylälle kierroksen ensimmäisen honorin aivan ensimmäisiä väyliä lukuunottamatta. Enkä saanut puristettua tuota enää ihannetulokseen vaan näin nousi kierrostulokseni lukemiin +16 (77) eli pelasin myös takaysin kahdeksalla plussalla. Löysää ja epävarmaa peliä - mutta hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä! Terhi ei myöskään saanut toistettua ykköskierroksen hyvää tulostaan, mutta emme antaneet sen vaikuttaa mielialaamme ollenkaan. Näin sitä pelataan! Aivan loistavaa peliseuraa! Ja Milalle ansaittu voitto varmalla tuulipelillä, siinä ei ollut nyt mitään jakoa.
Jälleen koitti jälkipelien ja virvokkeiden vuoro. Nyt oli suurensuuri nälkäkin ja nautin lämpimän toastin siinä porukoiden kanssa jutellessa. Odottelimme paikan päällä kaikkien kierrosten päättymistä, avoimen kärki kun pääsi vasta pelaamaan kun me pääsimme maaliin. Loistavasti siinä aika kului kun ei juttuseurasta ollut puutetta ja ilmakin oli mahtavan kesäinen. Ennen palkintojenjakoa napattiin vielä porukasta yhteiskuva ja vaikka siihen ei ihan kaikkia saatu mukaan, niin olihan tuolla iso porukka! Palkinnotkin saatiin jaettua ja kuvat napsittua auringon häikäistessä silmiin :)
Ilta menikin sitten tuttuun tapaan ulkona syömisen ja rauhallisen illanvieton merkeissä kämpällä. Pojat olivat kuulemma päässeet hiekkarannalle heittelemään aamun lämppäheittoja ennen kisaa, heillä kun startti oli meitä parisen tuntia myöhemmin. Olisiko tuosta ollut itsellekin hyötyä... paha sanoa. Olin kovin tyytyväinen tähän sijoitukseen ja kisatulokseeni kokonaisuutena - pelasinhan kisan yli oman ratingin jälleen ja sehän se on tärkeintä - itsensä voittaminen. Muutenkin kisa meni odotettua paremmin, mikä ei ole itsestäänselvyys kun aivan uudelle radalle lähtee itseään haastamaan. Lisäksi rata suosii isokätisiä heittäjiä, siellä kun ei varsinaisia puupilliväyliä ole ellei tuota lyhyttä triplamandoa lasketa. Upea kokemus, komea pokaali ja aivan mahtava fiilis! Olihan kisat, olihan rata ja olihan taas peliseura ja säät kohdallaan. Mikä marraskuinen viikonloppu :)
Kilpailun tiedot ja ratingit PDGA:n sivuilla
DiscGolfPark Mijas Facebookissa
Kummankin kierroksen väyläkohtaiset tulokset... vielä jäi monen monta väylää treenattavaksi ja pelikirja avoimeksi tulossa olevia After-Monkeys in Mijas -kisoja varten :)
Disc Golf Vikings on saapunut aurinkorannikolle
Silmä lepää, etäisyyksiä on vaikea hahmottaa
Aina on shortsikeli ja tänään uskaltauduin ilman kompressiosukkiakin, joilla varjelin jalkojani piikkipuskilta. Polvirusketus on jonkin verran hassu näky :)
Väylällä #18 Mila pelaamassa kakkosheittoa
Meidän kämpän pokaalit sekä mun arvontavoitto: Tyyni 2018 fundraiser-kiekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti