After-Monkeys in Mijas ja omaa höntsäilyä

Vaikka Monkeys in Mijas vol 2 -turnaus olikin pelattu, oli meidän lomamme vasta aluillaan ja niinpä suuntasimme maanantaina jälleen DiscGolfPark Mijakseen - tällä kertaa pelailemaan omaa höntsäkierrostamme pienellä kilpailullisella twistillä. Minulla oli listattuna ne väylät, joihin en kummallakaan kisakierroksella ollut onnistunut pelaamaan paria taikka parempaa, joten tavoite oli nyt kesyttää ensisijaisesti ne.

Ensimmäinen listallani oli väylä #5. Avasin sen kummallakin kisakierroksella liikaa vasemmalle, ilman antsaa ja näin päädyin aina pelaamaan tuota alamäkiväylää loppujen lopuksi ylämäkeen. Hullun puuhaa! Nyt pääsin katsomaan Teijan peliä ja pelaamaan itsekin rohkeammin alivakaammalla kiekolla kohti rinteen oikeaa laitaa. Nappiavaus aivan korin linjalle ja toisella heitolla hiukan liikaa hysseä vei minut tielle korin vasemmalla puolella. Sieltä lähestyminen ja par oli pelattuna helposti ja varmasti. Näinhän tämä menee!

Väylä #5 avautuu vasemmalle viettävään alamäkeen

Hämäsikö väyläkuvaus pelaamaan aluksi liikaa vasemman kautta?

Väylän #6 meni aivan plörinäksi finaalipäivänä, sillä tuuli yksinkertaisesti palautti kiekkoni taaksepäin rinteen alle. Rinteessä oleva kori taas vaatii hyvän lähestymisen ja se ei onnistunut avauspäivänä. Nyt par, nostolla. Samoin väylälle #7, joka on 172m par4, pelasin bogit kisassa, sillä lähestymiseni jäi aina liian sivuun korista - ja tuulella tuo saattaa tarkoittaa siis yli 5m matkaa... Tänään sekin helposti pariin, kun lähestymistä ei tarvinnut jännäillä eikä puttiakaan. Puttiin ratkesi väylän #8 peli myös enkä saanut sitä tänäänkään pelattua kahdella korin alle. Jotain siis jäi hampaankoloon edelleen. Lyhyt, forepelaajan holariväylä, joka näyttää ratakuvauksessa iisiltä.

Niin helppo, niin viaton - kivi minun kengässäni :)

 

Tänään oli hyvä päivä pelata, sillä sain myös hankalan oikealle kaartuvan par4 -väylän #10 pelattua pariin ja näin minulle jäi vielä haasteeksi väylä #16. Tuossa yritin avauspäivänä aivan liian pitkää avausta, kun välimatkan arviointi teki tepposensa ja finaalipäivänä taistelin tuulen kanssa. Nyt pelasin väylän kolmella tarkalla heitolla korille ja jälleen oli yksi par tosiasia. Näin ainoaksi bogiväyläkseni jäi tuo #8, jota taas Holle piti varmana par-väylänä. Näin erilaista peli onkaan oikea- ja vasenkätisellä :)

Holle avaa väylän #10 upsilla - helppo pörö kuulemma :)

Maco väylällä #15

Hollen putti väylällä #14, korin ja kuvaajan takana pudotus

Silmä lepää näissä maisemissa

Minun avaukseni väylälle #16, ei saa ahnehtia näillä heittopituuksilla

Väylän #16 kori

Väylän #18 avaus saa liitää niin pitkälle kuin vain kättä riittää

 

Viimeisen kierrokseni ainoa pirkotus osui väylälle #15 - mukavuusalueella tämä putti :)

Mikan putti väylällä #18 loman viimeisenä pelipäivänä

Väylän #4 kori on kuvauksellinen ja tuulinen

Tiistaina oli jälleen PDGA-kisan vuoro, sillä nyt saimme pelata After-Monkeys in Mijas -kisaa. Naisia oli kisassa neljä ja näin saimme pelata kaikki yhdessä - loistavaa! Fiilikset kisaan lähtiessä olivat loistavat, ilma oli lähes tuuleton ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Mikä mahtava päivä! Neljäntenä naisena kisaan tuli yllätysnimi: Katarzyna oli tullut poikaystävänsä kanssa Puolasta lomailemaan seudulle ja heillä oli mukanaan vain muutama hassu kiekko rannalla heittelyä ajatellen. Mikä yllätys heitä odottikaan kun paikalla olikin 18-väyläinen rata ja vieläpä PDGA-kisatkin! Hienoa, että he lähtivät mukaan kisaan ennakkoluulottomasti ja oikealla asenteella!

Kierros oli minulle alusta lähtien tosi sujuvaa peliä. Pelifiilis oli aivan mahtava ja ihanaa oli tutustua jälleen uuteen upeaan ja hyvin pelaavaan nuoreen naiseen! Teija yllätti meidät kerta toisensa jälkeen reilusti yli 100m avauksillaan suoraan korin alle ja minulla oli jostain käsittämättömästä syystä elämäni puttipäivä ja upotin useamman lähes tai jopa yli kympin putin. Sain Katarzynalta lempinimen "Queen of putting" jota kannan ilolla silloinkin kun putti ei ole ihan niin tikissä :)

Kierroksemme kesti yllättävän pitkään, sillä välillä kiekkoja sai hiukan haeskella piikkipusikoista, mutta hyvin riitti juomat ja eväät loppuun saakka. Olihan hyvän mielen kierros ja kun tuloskin oli uusi ennätykseni +5, oli hymy entistä leveämpi. Hiukan jäi tuossakin varaa parantaa, mutta ihan kohtuullisen hyvää pelini oli - ennen kaikkea tasaista. Väylälle #10 sohelsin kierroksen ainoan tuplabogin ja triplamandoväylälle #12 taas ainoan birdien juurikin kympin putilla. Pelaaminen meni jotenkin ihan kuin olisi tutulla radalla ollut... joko Mijaksen väylät alkoivat viimeinkin aueta minulle!

Tulokset DiscGolfMetrixissä
Kilpailun tulokset ja ratingit PDGA:n sivulla

Yllätys oli suuri, kun tuolla tuloksellani alustavat ratingit jäivät alle 800! Johtunee siitä, että pelaajat olivat pääosin Suomesta ja pelasivat yleisesti ottaen hyvin. Olihan nyt tuloskeli. Maco nappasi holarinkin väylälle #1 ja oli sudaria vaille mestari kilpailussa Teijan napatessa naisten sarjan voiton. Jälleen menestystä meidän tupaan :) Nyt oli loman "virallinen osuus" takana ja loppuloman keskityimme omaan keskinäiseen kilvoitteluumme henkilökohtaisilla tasoituksilla. Mikä mahtava loma se olikaan! Kuusi kierrosta Mijaksessa, aurinkoa, lepoa, lämpöä, valoa ja upeita ystäviä! Tänne täytyy tulla pian uudestaan :)

Monkeys in Mijas vol 2 - finaalipäivä

Toiseen kisapäivään sainkin kunnon yöunet eikä aamullakaan ollut niin hoppua kun jääkaapissa oli aamupalatarvikkeet odottamassa. Rataan oli nyt pieni tutustumisraapaisu tehtynä ja näin kotosuomessa tehty pelikirja oli varmistunut useimpien väylien osalta, kun taas ne hankalimmat olivat nyt entistäkin haastavamman tuntuisia. Voi kunpa olisinkin päässyt niitä hieman pelaamaan ennen kisaa! Etenkin kaikki vasemmalle laskevat rinteet olivat nyt hankalia, sillä kämmenheittoni on ollut erittäin epävarmaa kisassa kun en kumpanakaan päivänä edes ottanut yhtään harkkaheittoa niin kuin yleensä. Ja tuo epävarmuus heijastuu minulla aivan suoraan kaikkeen tekemiseen, sehän on selvä.

Kisapaikalle ajelimme nyt helpointa ja suorinta reittiä ja pian vastassamme oli aurinkoisia kasvoja sekä auringonpaistetta melkoisen tuulen kera. Pelikierros pelattiin nyt luokittain joten sain ryhmääni Milan ja Terhin, tutut pelikaverit siis ja nyt ei starttikaan jännittänyt. Vähän kuin lähtisi pelaamaan naisporukassa ihan vaan omaa kierrosta. Ehkä vähän huono sekin, sillä kilpailunomaisuus puuttui. Ykkösväylän selvitin taas pariin, mutta väylällä #2 sorruin hyvän avauksen jälkeen yliyrittämiseenantsattoman antsan muodossa kun vielä toisaalta aloin turhaan miettimään tuulta, joka ei tuolla väylällä juurikaan edes vaikuttanut. Näin korttiin napsahti tuplabogi. Korjaus tuli hankalalla piikkipensaiden reunustamalla väylällä #3 parin muodossa ja hyvin tuulisella väylällä #4 seiftasin bogin kun avaukseni oli liiankin varovainen.

Alkupuolikas radasta on minulle se vaikeampi, sen kertoi jo ykköskierros ja näin pelasin jälleen bogia ja yhden tuplankin lisää. Lähestymiset olivat hiukan epätarkempia kuin normaalisti, sillä suora putteriheitto ei tuulessa toimi ja pitkiä putteja en tuulen takia voinut edes harkita. Etuysi päättyi lopulta väylän #9 pariin ja näin kasassa oli jo +8 pelin tässä vaiheessa, sama, minkä keräsin koko ykköskierrokselta. Tiesin, että tuulella pelaamiseni ei ole parasta, joten tämä oli odotettavissakin. Toisaalta taas heittoja oli vain yksi enemmän kuin edellispäivänä tässä kohdassa, eli ihan ei kannattaisi laittaa pillejä pussiin... vaikka tuo ykköskierroksen nostobogien pelaaminen oli sekin epäonnistunutta peliä. Tänään olin nostolla senkin takia, kun tuuliputtaaminen ei ole minun osaamisaluettani sitten ollenkaan.

Harmikseni takaysin kaksi ensimmäistä väylää toivat lisää plussia tulokseeni, kun mokailin jopa väylän #11 bogiin, vaikka siitä sain ekan päivän ainokaisen birdieni. Pure lähti liitoon lähestymisessä enkä pystynyt upottamaan tässäkään 5-6m puttia tuulen takia. Nyt jo viimeistään tiesin, että tänään ei olisi voittoon minkäänlaista mahdollisuutta, sillä Mila pelasi todella solidia peliä ja napsi hyvää tasaista tulosta. Yritin siis vain pitää oman tulokseni siedettävissä lukemissa, plan B oli siis tavoitteena. Tuulet veivät välillä kiekkoja aivan villisti ja toisinaan taas pysäyttivät kiekon liidon alkuunsa ja palauttivat takaisin heittopaikkaa kohti. Tätä pitäisi niin treenata enemmän! Parhaat tuulikiekkoni eivät olleet mukanani ollenkaan, joten piti pärjätä niillä, mitä oli.

Triplamando #12 toi sentään kaivatun parin, mutta sitten taas bogeja kaksin kappalein ennen seuraavaa. Tuplabogejakaan en saanut ensimmäisellä kierroksella kuin yhden ja nyt kun väylältä #16 otin jo neljännen niin nousihan se plussakertymä aivan liian kovaa tahtia. En edes jaksa laskea, kuinka monta niistä tuli surkean ja pelokkaan tuuliputin ansiosta. Vahvalla putilla tulos pidetään tasaisena olosuhteista huolimatta. Väylälle #17 sain sentään parin pelattua ja näin viimeiselle väylälle kierroksen ensimmäisen honorin aivan ensimmäisiä väyliä lukuunottamatta. Enkä saanut puristettua tuota enää ihannetulokseen vaan näin nousi kierrostulokseni lukemiin +16 (77) eli pelasin myös takaysin kahdeksalla plussalla. Löysää ja epävarmaa peliä - mutta hyvässä seurassa ja hyvällä mielellä! Terhi ei myöskään saanut toistettua ykköskierroksen hyvää tulostaan, mutta emme antaneet sen vaikuttaa mielialaamme ollenkaan. Näin sitä pelataan! Aivan loistavaa peliseuraa! Ja Milalle ansaittu voitto varmalla tuulipelillä, siinä ei ollut nyt mitään jakoa.

Jälleen koitti jälkipelien ja virvokkeiden vuoro. Nyt oli suurensuuri nälkäkin ja nautin lämpimän toastin siinä porukoiden kanssa jutellessa. Odottelimme paikan päällä kaikkien kierrosten päättymistä, avoimen kärki kun pääsi vasta pelaamaan kun me pääsimme maaliin. Loistavasti siinä aika kului kun ei juttuseurasta ollut puutetta ja ilmakin oli mahtavan kesäinen. Ennen palkintojenjakoa napattiin vielä porukasta yhteiskuva ja vaikka siihen ei ihan kaikkia saatu mukaan, niin olihan tuolla iso porukka! Palkinnotkin saatiin jaettua ja kuvat napsittua auringon häikäistessä silmiin :)

Ilta menikin sitten tuttuun tapaan ulkona syömisen ja rauhallisen illanvieton merkeissä kämpällä. Pojat olivat kuulemma päässeet hiekkarannalle heittelemään aamun lämppäheittoja ennen kisaa, heillä kun startti oli meitä parisen tuntia myöhemmin. Olisiko tuosta ollut itsellekin hyötyä... paha sanoa. Olin kovin tyytyväinen tähän sijoitukseen ja kisatulokseeni kokonaisuutena - pelasinhan kisan yli oman ratingin jälleen ja sehän se on tärkeintä - itsensä voittaminen. Muutenkin kisa meni odotettua paremmin, mikä ei ole itsestäänselvyys kun aivan uudelle radalle lähtee itseään haastamaan. Lisäksi rata suosii isokätisiä heittäjiä, siellä kun ei varsinaisia puupilliväyliä ole ellei tuota lyhyttä triplamandoa lasketa. Upea kokemus, komea pokaali ja aivan mahtava fiilis! Olihan kisat, olihan rata ja olihan taas peliseura ja säät kohdallaan. Mikä marraskuinen viikonloppu :)

Kilpailun tiedot ja ratingit PDGA:n sivuilla
DiscGolfPark Mijas Facebookissa

Kummankin kierroksen väyläkohtaiset tulokset... vielä jäi monen monta väylää treenattavaksi ja pelikirja avoimeksi tulossa olevia After-Monkeys in Mijas -kisoja varten :)

 

Disc Golf Vikings on saapunut aurinkorannikolle

 

Silmä lepää, etäisyyksiä on vaikea hahmottaa

 

Aina on shortsikeli ja tänään uskaltauduin ilman kompressiosukkiakin, joilla varjelin jalkojani piikkipuskilta. Polvirusketus on jonkin verran hassu näky :)

 

Väylällä #18 Mila pelaamassa kakkosheittoa

  

Meidän kämpän pokaalit sekä mun arvontavoitto: Tyyni 2018 fundraiser-kiekko

 

Monkeys in Mijas vol 2 - ensimmäinen pelipäivä

Päätös lähteä syntyi jo tammikuussa, jolloin tilasimme liput ja majoituspaikkamme varmistui. Passit ehdimme hankkimaan hyvissä ajoin keväällä ja joskus kesän vaihtuessa syksyksi aloimme pikkuhiljaa ymmärtää, että kohta matkaan ollaan ihan oikeasti lähdössä eikä se enää olekaan vain kaukainen haave. Ensilumet ja pakkanen sekä talviaikaan siirtymisen aiheuttama pimeys alkoivat todella kammeta meitä Espanjan konetta kohti ja sitten se oli: lähtöpäivä.

Lentomme oli määrä olla perillä Malagassa 23:45 paikallista aikaa, mutta koska lähtömme myöhästyi lähes tunnilla, tiesimme, ettei yöunesta tulisi kovinkaan pitkä. Perillä Malagassa kuljettajamme sanoi, ettei mikään paikka ole enää auki kun nälkäisinä kyselimme missä voisimme syödä - taisi olla hänelläkin kiire pääsät omaan sänkyynsä nukkumaan matkalaisten kuskailun sijaan. Kuola valuen katselimme ohi vilahtavia paikkoja ja kyllä niissä vai näkyi ihmisiä olevan ja valotkin päällä... tyytyminen oli Bimbo-merkkiseen paahtoleipään kämpillä ja pikainen sänkyjen petaaminen ennen rojahdusta petiin.

Aamulla oli onneksi hiukan aikaa hakea aamupalaa läheiseltä kaupalta ja koska pelikamppeet oli valmiiksi pakattuna jo kotimaassa, ensimmäinen autokunta lähti ajallaan matkaan. Sää ei ollut ihan sitä, mitä toivoimme, sillä yöllä ukkonen jyrähteli ja vielä aamullakin sade piiskasi auton tuulilasia. Shortseissa ja T-paidassa silti lähdimme matkaan, ohut sadetakki mukana. Tulee mitä tulee - ainakin oli lämmintä. Ja kyllähän se aurinko kurkistelikin heti kun pääsin aloittamaan pelikierrokseni klo 11:30 ja pian se jo lämmittikin niin, että lippistä sai ottaa pois päästä kun hiki puski päänahkaan.

Ykkösväylällä oli pitkällä pöröputilla ja nappasin siltä parin. Väylällä #2 oli hiukan ongelmia kun avauskiekkoni katosi syvään uomaan, jossa sen kyllä näimme, mutta emme ehtineet alkaa sitä hakemaan ja pieni epävarmuus hiipi mieleen: näinköhän tulisin pärjäämään kun mukanani oli enää neljä draiveria... samaisen väylän pelasti kuitenkin yli kympistä sisään suoritettu par-putti ja itseluottamus hiukan palasi. Sitä ei horjuttanut edes väylälle #3 pelattu tuplabogi sillä jännä vuorenharjanteella aijaitseva #4 meni jälleen ihannetulokseen.

Loppuväylät etuysistä menivät nostobogilinjalle enkä saanut millään itseäni kammettua bogijunasta ulos. Olin lähes aina hyvällä putilla, kymppiringissä, mutta aina en saanut edes koriosumaa tai sitten kiekko kilautti sivuketjuja pudotessaan korin taakse. Putti oli aivan kateissa ja se söi itseluottamusta taas urakalla. Onneksi porukka ryhmässäni oli aivan loistavaa, kannustavaa ja hyväntuulista, enkä menettänyt peli-iloani vaikkei tulos ollut sitä mitä odotin. Etupuolikas (front 9) meni tulokseen +7 mikä aiheutti pientä huolestumista, sillä plan A oli pelata koko rata alle +10 ja vasta plan B alle +15. Nyt oltiin vahvasti jo menemässä sille huonommalle puolelle.

Takaysin aloitti oikeakätiselle rystypelaajalle hankalahko lyhyt par4 -väylä, jossa en onnistunut pääsemään riittävän lähelle par-putille ja näin jälleen nostobogi. Onneksi seuraava lyhyt par3 meni nappiin, sain parhaan avauksen ryhmässäni ja nappasin birdien! Itseluottamus nousi hiukan ja päätin skarpata peliä. Seuraavalla triplamandoksi muutetulle väylälle #12 pelasin parin ja sama jatkui aina väylälle #16 saakka, missä pelikirjani ei toiminut. Väylän mittasuhteet oli vaikeaa hahmottaa ja yritin siinä sellaista, mikä olisi vaatinut varman yli 80m avauksen. Sain kuitenkin korjattua virheeni ja pelattua tuon bogiin eli nyt oli takaysillä tullut ainoastaan +1 lisää tulokseen ja tuon pidin myös kahdella viimeisellä väylällä. Mahtavaa - tulokseni +8 (69) toi minulle FA2-luokan johtopaikan yhden heiton erolla ja yli 800 pisteen alustavat ratingit! Mikä kisastartti!

Pelikierroksen jälkeen oli upeaa nautiskella virvokkeita DiscGolfPark Mijaksen kahvion terassilla auringon lämmittäessä ja mukavien tyyppien ympäröimänä. Jälkipelit jatkuivat pitkään kunnes kaikki palasivat kierrokseltaan. Hienoa oli tavata taas Florence Ranskasta, jonka kanssa pelasimme Westside Discs Tyyni 2017 -kisassa yhden kierroksen keväällä ja vaihtaa kuulumisia. Oi mikä loistava lomaolo ja kesäinen ilma olikaan! Kun porukkamme alkoi olla kasassa, ajoimme rantaan Sami's Beach Bariin syömään hampurilaiset ja ranskalaiset siihen päälle ja valinta oli kyllä loistava sekin! Ensimmäinen pelipäivä oli takana, mikä upea viikko tästä tulisikaan!

Ensimmäisen kierroksen tulokset - hyvällä putilla olisi ollut mahdollisuudet kovaankin tulokseen!

 

Ryhmä rämä - upeita tyyppejä!

 

Varjopaikka väylällä #2 soi hengähdystauon auringon lämmöstä

 

On se - komeaa maisemaa minne tahansa katseleekaan

 

Väylä #8 osoittautui minulle hankalaksi kun fore ei ollut iskussa ei sitten ollenkaan