Pääsimme Södiksessä poikani kanssa samaan ryhmään Teean ja Niklaksen kanssa, eli oltiin vähän niin kuin tuplasti äiti-poika -parit samassa. Asetelma olisi voinut olla katastrofi, mutta molemmat junnut pelasivat erittäin hyväntuulista peliä ja kyllä meillä oli mukava pelata yhdessä! Eikä me äiti-ihmisetkään hermoiltu, vaikka lopussa alkoikin vähän energiat loppua yhdellä jos toisellakin...
Pelini lähti käsittämättömän hyvin käyntiin. Aloitimme väylältä 8 ja heittelin siihen parin. Sama toistui väylä väylän jälkeen ja kun päästiin ykkösväylälle, totesin, että siihen loppuu putki sillä siihen en ole onnistunut paria pelaamaan. Ja taas pelasin! Kun olin kakkosväylällä 5m pirkkoputilla, en voinut kuin hämmästellä. Tuohon taisin säheltää viime kerralla bogit kummallakin kierroksella, sillä avaukseni kilpistyi kallioon ihan joka kerralla. Nyt sähelsin kuitenkin puttini nostopariksi, pitäähän sitä nyt jotain mokailla - ihmisen.
Kolmosväylälle tultaessa lupasin, että nyt ei ainakaan korttiin tule kolmosta, sillä tuo par4 on siihen aivan liian pitkä. Tänään se oli myös aivan liian haastava tai sitten Jadeni on saanut liikaa kolhuja ollessaan kadoksissa kuukauden ajan, sillä se kippasi oikean puolen metsän reunaan vaikka laitoin siihen vain aavistuksen antsaa matkaan. Edelliskerralla tuolla yhdistelmällä päästiin pitkälle väylää ja kiekko kaarsi takaisin keskelle. Nyt jatko oli sen verran haastavassa paikassa, kun piti varoa vedon loppuvaiheessa puuta ja sen lisäksi edessä olevaa kahta puuta, että tiesihän sen, miten siinä käy: osuma. Kolmosheitto kaarteli sitten jälleen liikaa oikealle metsän puolelle ja lopulta oltiin siinä vaiheessa, että tuplabogiputti upposi koriin. Huh. Ja tätä väylää pidin melko varmana nollatulosväylänä, menihän se viime viikollakin aina nollaan ja yleisesti par4-väylät ovat minulle par-kolmosia helpompia. Ei tänään.
Vielä pääsin palauttamaan itseni ihannetuloskantaan parin väylän ajaksi, mutta sitten oli jälleen edessä kärsimysten tie. Heitin kutosväylällä kiekkoni liikaa oikealle, jonne se päätyi hankalaan paikkaan. Pelastautumisheitto kävi väylällä ja kopsahti siellä johonkin kantoon, kiveen taikka runkoon ja palautui jälleen metsän puolelle. Ei paljon, mutta riittävästi. Kolmosheitto nyt keskelle väylää ja viimein pääsin aloittamaan koko väylän pelaamisen. Nyt päivän tarkin heitto, aivan korin juurelle ja vitonen korttiin. Plaah. Vielä seiskaväylä, jolta nostopar, kun se pirkkoputti ei toiminut vieläkään. Ensimmäiselle kierrokselle sain siis 10 par-tulosta ja kaksi tuplaa. Bogeyfree se tämäkin.
Toiselle kierrokselle alkoi hiukan nälkä vaivata itse kullakin ja vatsojen kurniessa jatkoimme heittelyä. Hiukan piti eväitä alkaa säännöstelemään, mutta löytyi minulta silti yksi suklaapatukka jaettavaksi kilpakumppanini sekä poikani kesken, ettei ihan lopu pelistä ilo ja silmät sumene. Itse menin kaakaolla, mustikkakeitolla ja vedellä kohtuuhyvin loppuun saakka. Olin ennätysvauhdissa kahdesta tuplabogistakin huolimatta ja halusin pitää tuon loppuun asti. Muuten en kisaa oikein kisaksi mielläkään, mutta itseäni vastaan yritän aina taistella ja parantaa kerta kerran jälkeen. Siitä sen hyvän mielen saa, jos pystyy omaa suoristustaan parantamaan ja tekemään onnistuneita peliliikkeitä. Tänään niitä oli jo paljon nähty, joskin paljon myös niitä epäonnistumisia sekaan.
Pelini muuttui hiukan löysemmäksi loppua kohti ja se näkyi tuloksessakin. Nyt alkoi tulla perusbogejakin väliin ja par4-väylällä oli vastatuuli yltynyt, mikä teki väylän entistä haastavammaksi. Valitsin väärän kiekon jälleen ja kärsin melkein samoista virheitä kuin ykköskierroksellakin. Pelkästään hölmöä toistaa samat virheet. No, jospa siitä nyt olisi jo jäänyt päähän muistijälki ja toisina päivinä en tekisi tuota enää uudestaan. On näitä virhemahdollisuuksia sen verran paljon, että ensi kerralla jotain muuta, kiitos. Parannustakin tuli sentään loppua kohden väylällä 6, johon sain kakkoskierroksella ihannetuloksen ykköskierroksen tuplaa vastaan. Silti plussaa nyt +7 eli kokonaistulokseksi kokonaista +11 eli "jopa" yhden heiton heitin paremmin kuin edelliskerralla. Ja nyt sentään oli ainekset parempaan! Kyllä mokailut pitäisi saada aina rajoittumaan siihen yhteen heittoon eikä ottaa tuplabogeja, sillä niillä tulos kasvaa eksponentiaalisesti. Nyt tuli tuplamokailuja neljä kun viimeksi onnistuin töppäilemään ainoastaan kerran niin pahasti. Kolmosväylä koitui nyt rasitteeksi jopa kahdella tuplallaan ja tuotti siis plussaa neljän heiton verran. Entinen suosikki.
Reissumme ei silti päättynyt aivan siihen, sillä junnut pelasivat huikean jännittävän pelin ja joutuivat vielä ykkösväylälle sudaroimaan. Palkinto kun oli luvassa junnusarjassa joka tapauksessa. Kummallakin avaus oli ihan hieno, mutta vastustajan lähestyminen kopsahti puuhun ja näin poikani sai hienon voiton puttaamalla par-putin sisään! Hieno päätös hienolle kierrokselle loistoseurassa! Enköhän saa pojan tänne mukaan toistekin, sen verran hyvä oli päivämme ja maistuihan siinä vielä ansaitusti mäkkärieväätkin matkalla kotiin :)
Tulokset Skoorinissa
Naisten sarjassa meitä oli jopa kolme osallistujaa - loistojuttu!
Aloitusväylällä - nyt jo yksi kierros takana ja uusi edessä
Jättilohkareen takana on hyvä puttailla - nostopar tässä syntymässä
Voittoputti uppoa tässä
Meikun viikkokisat
Sunnuntaina ajelin Meikkuun nuoremmat lapset mukanani. Heillä oli kahden tunnin sulkisvuoro sinä aikana kun minä luikastelin Meilahden jäisillä kallioilla. Olin toki varautunut laittamalla järeät liukuesteet kenkiini ulkopuolelle sekä varpaanlämmittimet sisäpuolelle.
Liukuesteet Pro - sopii myös amatööripelaajille :)
Noissa liukuesteissä on sekin hyvä puoli, että kantapäällä voi hyvin pyörähtää, kun terät ovat vain päkiän puolella. Vastaavasti kalliolla kannatti pitää mielessä kävellä päkiöillä, sillä ne olivat paikoin aivan kiiltävän jään peitossa.
Peli lähti jälleen loistavasti käyntiin, ihannetulokset seurasivat toisiaan ja sain heitellä honorissa aina vaan. Itse asiassa heti aloitusväylällä 10 olin birdieputilla jälleen 5-6 metrissä enkä tietenkään saanut pirkkoa kotiutettua. Eikös ne viisaammat sano, että pirkko on huono aloitus kierrokselle... hah. Eipä niitä tullut sen koomminkaan, eli kai se kierros sitten meni hyvin. Joopa joo.
Layout oli jälleen muutettu, kuulemma syynä se, että tiit olivat niin jäiset ja siksi heitettiin kauempaa tai vallan eri paikoista, mutta mene tiedä. Joka tapauksessa muutama väylä oli ainakin monin verroin normia hankalampi ja yhdellä väylällä, bunkkerin päältä heitettävältä, ei oikein lyhytheittoiselle ollut mahdollisuuksia vaan kiekko jumitti pusikkoon turhankin tiiviisti. Oma valintahan se, olisin voinut toki heittää lyhyemmän nössöavauksen ja sitten kakkosheitolla noiden korkeiden ja tiiviiden puskien yli, mutta kunhan koetin onneani ja kättä, että riittääkö läpi. Ei riittänyt. Tripla siitä opetuksesta.
Ilahduttava kierros kokonaisuudessaan, vaikka tulos painuikin loppua kohden sinne samoihin lukemiin lauantain kanssa, +11 siis jälleen. Moraalisesti kuitenkin ihan jees tulos, sillä ei normi-Meikussa ole triplaväyliä eikä oikein tuplaakaan sinne saa ellei ihan hölmöile. No nyt tosin hölmöilin lähes normitapaan heitetyllä triplamandoväylällä, jolla en saanut taaskaan puttia sisään ja nyt se oli alle 5m matkalta... minne ihmeeseen se putti on nyt ulkona kadonnut?? Sisäputit uppoa solkenaan, mutta ulkona ei. Olkoon se nyt sitten alkutalven tilanne ja katsotaan, muuttuuko vai pitääkö siirtää puttitreenitkin ulos. Eikä voi korejakaan syyttää jos heittää alarautaan :)
Pakko myöntää, että en edelleenkään muista Meikun väyliä. Ykkönen, kakkonen, kolmonen on ihan selviä... sitten nelonen taisi olla joku ylämäkiväylä kalliolle - näitä en pysty muistamaan enkä erottamaan mitenkään mielessäni ja varmaan sekin vaikuttaa, kun heittopaikat ja väylät aina hiukan elävät viikkokisasta toiseen. Sitten muistan väylän 16 varmasti, mutta muita en. Sitten kun siellä vaellan porukan mukana heittopaikalta seuraavalle, muistan, että ai niin tämä, mutta aina ne tulevat yllätyksenä, että mikä väylä seuraavana tuleekaan :) Mutta kiva tuolla on heittää, tuloksia kun voisi aina parantaa jos ja jos...
Kakkosen korille oli joku hyljännyt viikinkihattunsa :)
Taistelujen väylä - viimein upsilla pusikosta läpi jäiselle kalliolle
On se vaan aina yhtä kaunis
Merelle päin on upeat näkymät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti