Iso Parta 2018 - tätä ei kannata missata

Iso Parta 2018 -viikonloppuun lähdettiin Hollen kanssa ottamalla perjantai vapaaksi ja ajelemalla rennosti paikan päälle päivän kuluessa. Nyt oli siis mahdollisuus osallistua myös parikisaan perjantaina ja radalle lähdimmekin suoraan perille päästyämme, kulkematta lähtöruudun tai toimintakeskuksen kautta. Nina ja Miika olivat paikalla jo odottelemassa meitä paikallisoppaiksi ja peliseuraksi. Reput siis selkään ja radalle.


Päästiin kuittaamaan heti ykkösväylältä Hollen kanssa pörö korttiin ja kakkosväylältä par ja näin pääsimme pieneen karkumatkalle pisteissä. Pelimme jatkui samoin yli kierroksen puolivälin ja olimme hetken aikaa jopa koko kisan kärjessä sekapariluokassa bogeyfreen jatkuessa aina väylälle #11 saakka ja tuloksen ollessa siinä vaiheessa mukavat -2. Fiilis oli loistava, puut väistivät kiekkojamme ja jos toiselle sattui huonompaa tuuria tai virhe, toinen kuittasi korjaamalla tilanteen. Kylläpä rata tuntuikin olevan meidän puolellamme! Muistini mukaan siellä kyllä oli niitä puitakin, olivatko ne mystisesti kadonneet vuoden aikana?


No, toisella puolikkaalla tilanne korjautui kummasti vaikka onnistuimmekin vielä väylän #14 birdiellä pääsemään hetkellisesti kokonaistuloksessa miinukselle. Bogeyt seurasivat toistaan, osa niistä tuli jopa tuplana kun putti katosi sopivasti kummaltakin samalla väylällä ja lopulta tulos oli plussalla kuuden heiton verran. Pientä turnausväsymystä havaittavissa loppukierroksella vai mikä iski, mutta fiilikseen emme antaneet sen vaikuttaa. Viikonloppu oli vasta aluillaan ja majoittautumisen sekä kodassa paistettujen makkaroiden jälkeen viimein sänky kutsui seniorikansalaisia. Unta tarvittiin, jotta aamulla olisimme suht virkeinä koitokseen. Iso Parta - viimeinkin!

Pelaajakokous

Aamupalalla oli mukava vielä höpötellä tuttujen kanssa ja viritellä kroppaa kisakuntoon puuron, sämpylän, kahvin ja raikkaiden vesimeloniviipaleiden avulla. Riku oli järjestänyt meille aamuun myös Pilates-ohjausta ja kehonhuoltoa Minnan ohjaamana ja se jos mikä laittoi veren kiertämään oikeassa paikassa peliä ajatellen. Pääsin aloittamaan Partaharjun radan väylältä #4 ja olin ensimmäinen ryhmästäni paikalla. Hetken mietin, olenko väärässä paikassa... vaan kyllä muutkin lopulta paikalle vaelsivat. Peli käynnistyi tahmeasti bogeylla ja siihen päälle kolmen parin putki ennen seuraavaa bogia. Väylällä #8 taidettiin kalauttaa koko sakki samaan puuhun avauksemme ja minä suhmuroin siitä lopulta tuplabogeyn korttiin. Pieni skarppaus väliin ja par, kunnes sitten väylällä #11 alkoi heitoista olla puhti pois. Jos väylällä on pituutta 234m niin ei voi kuin kummastella, miksi avaan siihen 50-metrisellä kun lyhyemmillä ja kapeammaillakin väylillä lähtee pidempää liitoa.


Kolmannella heitollani taisin viimein päästä pidemmälle kuin Samin avausheitto kantoi ja kukkulalla puttasin tyhmänrohkeasti kaksi kertaa, joista se toinen sitten upposi koriin. Lumiukko pelastettu ainoastaan triplabogiin - on tämä vaan hieno laji!


Pari väylää pelailin taas ihan kohtuupeliä ja väylälle #14 avasin suoraan männyn ja kuusen väliin nyppylän päälle kun kori nökötti siellä alempana montussa. Venytin oikean jalkani kiekon taakse kuusen oksien alle ja kokeilin - kyllä vaan, pystyy neppaamaan antsassa kohti koria. Megasoft Pure siis matkaan kevyellä rannevippauksella ja näyttipä nätiltä kun se kaarteli kauniissa S-kaaressa koriin! Päivä pelastettu - pörö tuloskortissa! Toki kuittasin sen seuraavan väylän bogilla, mutta tuossa vaiheessa alkoi helle jo olla pehmittänyt pään niin, ettei tässä enää tulosta edes mietitty. Pelattiin mukavalla porukalla ja herja lensi ilmassa, niin hyvissä kuin pahoissakin tilanteissa. Parhaat jututhan syntyvät juurikin niistä ei-niin-onnistuneista hetkistä :)


Viha-rakkaus -suhteeni väylän #16 avaukseen ei saanut vahvistusta suuntaan taikka toiseen, kun lähdin tarjoamaan siihen kämmenheittoa. Hieman liikaa kiersin mandoa vasemmalta ja kiekkoni törmäsi puuhun väylän vasemmassa reunassa, juuri harjun reunalla. Onneksi osuma oli kohtuu suora ja kiekko palasi väylälle, josta sain seuraavalla heitolla mandon kierrettyä oikeaoppisesti. Kovin tyytyväinen olin kun olin näin kahdella heitolla jo alhaalla laaksossa, josta oli enää lähestyminen korille... tosin minun ja korin välissä oli muutama puu, jotka onnistuivat blokkaamaan hennon yhteytemme ja näin kohtasimme putin merkeissä vasta useamman heiton jälkeen. Tämän väylän tulokselle ei ole enää nimeä, mutta kortissa seisoi numero 7. Se on aika paljon par3 -väylälle.


Eikös numero 7 ole monenkin ihmisen onnennumero? Tiedä siitä onnesta, mutta kun nyt oltiin vauhtiin päästy, niin heittelin myös toiseksi viimeiselle väylälle samaisen onnenamuletin, kun kakkosheittoni suunta oli hieman liian suora ja jouduin neppailemaan upseja mörrissä jonkin aikaa. Puttikin oli jo tauolla, joten heitin pari seuraavaa väylää nostolle ja nappasin enää vain yhden bogin väylältä #2, jossa kori seisoo jyrkässä rinteessä ja olin 7m par-putilla hiukan alaviistossa. Nössöä, mutta en vaan olisi enää viitsinyt rämpiä mäkeä alas kiekkoa hakemaan kun nälkäkin jo huuteli suolistossa ja piti päästä haastattelemaan kuinka Hollen eka kierros oli mennyt.


Parantelin nestehukkaani litkimällä vettä ja vissyä matkalla ruokalaan ja pikaisesti ehdimmekin Hollen kanssa rupattelemaan kunnes heillä oli pelaajakokous alkamassa. Heidän poolinsa pelasi ensin 18-väyläisen pop-up -radan ja jos meillä meni kierrokseen Partaharjun 23 väylää suorittaessa yli kolme tuntia, niin he selvittivät aamupäivänsä reilussa puolessatoista tunnissa. Kyllä helpotti, kun tiesi, että edessä oli enää ihanaa neppailua naisten kesken ja sitä ennen kunnon ruokatauko ja kahvia ja lepoa.


Johonkin se aika taas hurahti, sillä tajusin syötyäni, että enää oli vartti aikaa nostaa jalat kohti kattoa ja käydä esim. suihkussa. Päädyin suihkuttomuuteen, sillä jos tenniskyynärpääni antaakin minun pelata aika lailla normaalisti, niin juurikin urheiluliivien ym hankalien vaatekappaleiden riisuminen ja pukeminen eivät ole niitä kivuttomimpia suoritteita. Pelipaitanikin oli vielä raikas ja hajuton, eikä kukaan sukkiani alkaisi maastossa nuuskimaan joten samoilla sukilla siis kierrokselle. Pääsin pelaamaan naisten ylemmän sarjan haastajakortissa Vilman, Sannan ja Jonnan kanssa eli pois pingotus ja tilalle höntsämieli sopivassa määrin.


Aloitimme väylältä #8 pop-up -radalla ja kuinka mukava olisikaan ollut aloittaa birdiellä eikä puuosumalla, huonolla lähestymisellä ja bogeylla. No mutta, eikös se pirkotus vaan tuonut huonoa karkaa kierrokselle, joten uutta matoa koukkuun ja tutustumaan seuraavaan väylään. Odotukseni tälle radalle olivat olemattomat - eikä tämä ole henkilökohtaista järjestäjää kohtaan - ja jokainen väylä oli aina uusi paikka, uusi haaste. En odottanut niin mukavia ja monipuolisia väyliä, mitä aina eteemme tulikaan ja täytyy sanoa, että tykkäsin ihan jokaisesta! Ehkä odotin enemmän metsässä rämpimistä ja sukkien kastumista ja kun pääsimmekin kävelemään ulkoiluteitä ja polkuja pitkin, oli fiilikset katossa. My kind of rata!


Onnistuin saamaan ensimmäisen birdieni jo kolmannelle pelatulle väylälle, kun M4 Light liiteli kauniisti n. 7m päähän korista ja laitoin putin sisään. Siihen yksi par väliin ja jälleen väylältä #12 birdie korttiin hyvällä suoralla River Air -avauksella ja viiden metrin putilla. Seuraavalla väylällä oli puro OB ja kori sen takana, julman hysseheiton päässä. En onnistunut saamaan avaustani riittävän ajoissa vasempaan ja kiekkoni oli purossa. Jatkopaikkani oli puron takana, josta korille oli suora näkyvyys ja matkaa alle 8m. Kylläpä maistuikin upottaa tuosta putti sisään ja napata ympyräkolmonen korttiin!


Pelailtiin siinä tyttöporukassa hyvässä hengessä enkä oikeastaan seurannut ollenkaan mitä tulosta muut pelasivat. Tiesin tässä vaiheessa jo, että olin omalla tuloksellani pakkasen puolella ja siksikin pelasin vain väylä kerrallaan ja tavoitteena oli vältellä bogeja. Oli kyllä mahtavaa päästä pelaamaan tällaista ns. vaistokierrosta: tulet tiipaikalle, käyt tsekkaamassa korin paikan ja väylää sekä sen reunamia. Arvioit sitten etäisyyttä korille, linjoja ja sitä, millä kiekolla, millä heitolla voisit tuon pelata ja sitten pääsetkin jo heittämään eikä ole toista mahdollisuutta. Tykkäsin valtavasti! Tätähän se on, kun tullaan tutustumaan uuteen rataan, paitsi että silloin yleensä tiedetään väylän pituus ja meillä on se toinenkin mahdollisuus avata jos se ensimmäinen ei onnistunutkaan. Tämä oli jotain aivan ihanan silmiäavaavaa ja virkistävää.


Seuraavan birdieni heitin väylälle #1 kun sain nepattua megasoft Puren nostolle ja nyt sain turvallisemman tuntuisen etumatkan nollaan kun olin tuloksessa -2 ja jäljellä oli enää kuusi väylää. Jännä nähdä, kuinka se riittäisi. Kolmelle seuraavalle väylälle sain puristettua parin, putti oli niin tikissä, että kymppiringistä tuli laitettua kaikki pitkätkin putit sisään. Tahtotila miinustulokseen oli kova, en millään halunnut siitä luopua! En välittänyt muiden tuloksista, en sijoituksista, en mistään muusta kuin siitä, että saisin kilpailukierrokselle miinustuloksen. Se on niin harvinaista herkkua, että siitä en luopuisi löysäilemällä ja hölmöilemällä.


Paitsi, että väylällä #5 ei ollut pelikirja kohdallaan ja alkaessani liikaa väistää vasemman reunan isoa kuusta korin lähellä, kapsahdin oikealla oleviin oksiin jo ylärinteessä, josta oli matkaa korille ja hankala heittoasento. Bogey! Nyt oli jäljellä kaksi väylää, joista ensimmäinen tuplamandon kera ylämäkeen ja toinen hyssessä alamäkeen järven rantaan. Matkassa vaani siis monen monta mahdollisuutta saada OB ja pilata tulos. Onneksi en antanut niiden ajatusten vallata liikaa päätäni, vaan pelasin omaa peliäni läpi tuplamandon ja otin parin väylältä #6. Vielä viimeinen väylä. Edessä aina pelkäämäni järvi ja päässäni mietteet kiekon kadottamisesta, kelluvista kiekoista, luottamisesta omaan tekemiseen. Mikä voittaisi?


Avasin luottokiekollani, GStar Roc3. Olen koko kevään tehnyt työtä luottamuksen saavuttamiseksi ja se on toiminut paremmin kuin hyvin. Olemme tehneet kävelylenkkejä ulkoilureiteillä Hollen kanssa siten, että kummallakin on mukana kiekko, johon haluaa tutustua paremmin. Olen muodostanut noiden reissujen aikana niin vahvan luottamussuhteen kiekkooni, että sillä ei voi olla olematta vaikutusta peliin. Sillä heitin tänäänkin lähestymisheittoni niin tuulessa kuin puidenkin välissä. Sillä avasin myös tuon pelätyn vesiväylän. Sillä pääsin nyt puttipaikalle 7-8m päähän korista ja soft Pure oli se kiekko, jolla viimeistelin tulokseeni vielä yhden birdien ja lukemiksi -2! Tämä oli niin taisteltu ja voitettu kierros!

Vähän niistä tuloksistakin... ykköskierroksella tehtiin selvä jako sen suhteen, ketkä taistelevat palkinnoista ja kakkoskierroksella nautittiin pelaamisesta :)

Iso Parta ei ole vain kisa, se on elämys. Palkintojenjako oli suuri tapahtuma sekin, mukana oli lähes kaikki osallistujat ja palkittuja monta. Hollekin sai hienosti kolmannen sijan ruutiukkojen luokassa, sitä tiesimmekin jo odottaa kunhan vaan peli kulkee ja kyllähän se kulki. Naisten kovemmassa luokassa pelattiin vielä sudariakin Ninan ja Jonnan kesken monta väylää ja kyllä senkin aikana nähtiin, että kumpikin oli paikkansa sudarissa ansainnut. Heistä kuullaan vielä - eikä kolmanneksi pelannut Justinekaan varjoon jää. Mahtavia naisia, upeita pelaajia! Oltiin me kaikki ihan hyviä :)


Päivälliseksi nautimme riistakäristystä ja olihan maistuvaa! Vatsat ruuasta tyytyväisinä joku keksi, että otetaan parikisaa pop-up -radalla kun se vielä on aamuun saakka pystyssä. Loistava ehdotus! Yhtäkkiä alkoi puhelimet pirisemään ja kohta oli ykköstiillä kokonaista yhdeksän härkä- taikka sekaparia kiekkoineen ja jakauduttiin kahteen ryhmään. Pyöräytin metrixiin kisan pystyyn ja lisäsin toimitsijaoikeudet tulosten kirjaajille. Matalan kynnyksen kisa sai alkaa!


Tätä on frisbeegolf parhaimmillaan: hyvässä porukassa pelailua, hurttia huumoria, iloista naurua, loistavia liidätyksiä, karuja puuosumia, hyvää läppää ja kiireetöntä kesäiltaa. Vain hyttyset, jotka sankoin joukoin saapuivat meitä piirittämään, olivat ei-toivottuja tässä kombinaatiossa. Kierrettiin koko 18-väyläinen rata ja tämä on kyllä niitä parhaita muistoja tälle kesälle - joka ei oikeastaan ole vielä kunnolla edes alkanutkaan. Kierroksen jälkeen vedettiin uikkarit päälle ja istahdettiin saunan lauteille turisemaan ja palauttelemaan nestetasapainoa, osa taisi käydä uimassakin ja osa pelaili kaljapalloa vesilaseilla. Vuorokauden vaihduttua grillattiin makkaraa kodalla ja siitä valuttiin sitten kukin omalla aikataulullamme petiin. Minulla oli vielä sunnuntaina Lady Tour -kierros Partaharjun radalla edessä ja siihen piti hieman säästellä paukkuja. Enkä turhaan säästellyt, sillä sen kierroksen parasta antia oli täydellisesti pelattu par väylälle #16! Sunnuntain kruunu :)


Olihan viikonloppu! Tässä meni kyllä kaikki aivan kohdalleen: järjestelyt, radat, seura, sää, tarjoilut, puitteet, seura, aktiviteetit, ruokailut, juomat, seura. Kiitos Riku kun tätä järjestät! Kiitos puuhamiehet Jyrki, Make, Sampsa, NBDG-apinatiimi ja kaikki te, joiden ansiosta nyt saatiin pelata ja viettää fribajuhlaa! Kiitos te, jotka tulitte paikalle ja vietitte aikaa seurassamme radalla ja sen ulkopuolella! Fribaajan juhannus, joulu ja vappu oli tässä. Mitä muuta kesä enää voi tarjota!?

Ykköstii kutsuu pelaamaan

Parikisassa lähestyminen oli sitä tasoa, ettei puttia tarvittu

Ykköskierroksen pelikaverit Latif, Anita ja Sami

Avaukseni väylällä #15, kuva sunnuntailn Lady Tourilta

Kakkosväylän kori ei houkuta pelaamaan uhkarohkeaa ja rutiköyhää mitä tulee puttaamiseen

Kakkoskierroksen naiset pelikierroksen jälkeen: Jonna, Vilma, minä ja Sanna

Väylällä #16 otettiin kovat keinot käyttöön Lady Tourilla eikä mandolle suoranaisesti kumarrettu - tuloksena solid par! Kiitos Jenni :)

Tänä vuonna perheen pokaalit kantoi kotiin Holle - ja täysin ansaitusti!

Sekapari-SM 2018 MP40 numeroina

Tämän vuoden Sekaparien SM -kisoihin oli isommat kiintiöt kuin viime vuonna ja näin myös Team HollEmot oli jälleen mukana masters-luokassa MP40. Edellisen kerranhan pääsimme näihin karkeloihin vuonna 2016, ensimmäisenä kilpailuvuotenamme, jolloin Mustikkavuorelle ei ollut liikaa tunkua. Mahtava tapahtuma silloin ja mahtava tapahtuma tänä vuonna Peurungalla! Suosittelen - kannattaa lähteä mukaan, ihan parasta.


Pelimuodot pelattiin tällä kertaa seuraavasti:


1. kierros väylät 1-19 Alternate
2. kierros väylät 4-14 Best Shot, loput Tough Shot
3. kierros väylät 4-13 Tough Shot, loput Best Shot


Yhdestä pelimuodosta ei saatu kerralla kokonaista kierrostulosta, joten kokosin nuo kierrosten väylätulokset erilliseen taulukkoon ja näin sain kerättyä hiukan numeroita siitä, kuinka eri pelimuodot tulikaan kokonaisuudessaan pelattua. Koska kaikista pelimuodoista ei kertynyt täyttä kierrosta, laitoin väylän #14 paremman tuloksen Best Shot -taulukkoon ja huonomman (jos sellaista oli) taas Tough Shot -tulokseen.


Kisan ensimmäinen kierros pelattiin kokonaisuudessaan Alternatea ja siinä meillä näkyi Hollen jännittäminen. Niin - yllättävää kyllä se jännittäjä oli tällä kertaa Holle, kun minä taas nautin jokaisesta heitosta, jokaisesta tilanteesta ja nautin pelistä! Ainoa paikka, missä huomasin tutun pelon iskevän oli väylän 1. vastatuuliavauksessa, jossa valitsin väärän kiekon ja siitä saimme kierroksemme ainoan OB-rankun. Pelimme oli kuitenkin kokonaisuutena ihan kohtuullista, vaikka paripeli ei näyttänytkään parhaita puoliaan kuin ihan väläyksenomaisesti. Tuloksissa olimme sijalla 8. ja numeroina tuo oli +12 ja luokassa sija 8/18.

Alternate, pelikierros 1.



Kierros 2. pelattiin iltapäivällä ja edelleen sää oli lämmin, joskin edelleen hieman tuulinen. Aloitimme väylältä 9. kuten ensimmäisenkin. Best Shot sujui sujuvasti, fiilis oli loistava ja peliparimme super mukavia. Viimeinen puristus kuitenkin puuttui emmekä saaneet päivän aikana yhtään pirkotusta aikaan. Pariinkin otteeseen olimme pitkällä birdieputilla ringissä, mutta niistäkään ei saatu kiekkoa sisään. Finaalikierroksella pelatut Best Shot -väylät sitten avasivat tuonkin tilin ja silloin saimme pelattua Best Shot -osuudellemme kolme birdietä! Näin ykköspäivän yksi harmillinen bogey mukaan laskettuna oli Best Shot -kierroksemme tulos -2 ja siihen olimme melkoisen tyytyväisiä. Paripelin riemuja! Luokassamme sijalla 7/18.

Best Shot pelattiin kahdella eri kierroksella, tässä kootusti yhteen koko MP40-luokan väylät, tässä mukana parien paras tulos väylältä #14 joka pelattiin Best Shot -pelimuodolla kierroksilla 2-3

Kolmas eli finaalikierros aloitettiin Tough Shot -pelimuodolla tutusti väylältä 9. Olimme jo ensimmäisen päivän kakkoskierroksella pelanneet väylät 1-3 sekä 15-19 tuolla kovimmalla pelimuodolla puolikkaaseen bogeyyn eli tulokseen +4 ja jäljellä oli nyt enää 10 väylää. Nuo tiedettiin jo etukäteen hankalammiksi, sillä mukana oli kaksi hankalinta par3-väylää metsässä ja niihin pelasimmekin odotetut tuplabogeyt. Jos toinen onnistui, se ei juuri sillä kerralla onnistunut toiselta. Paripelin pahimmat hetket :) Taistelimme nuo loppuväylät tasan bogeytulokseen ja näin Tough Shot -kierroksellemme tuli tulokseksi +14 ja siihen oli tyytyminen. Luokassamme sijalla 8/18.

Tough Shot -väylät näyttävät sitä paripelin haastavinta osuutta, vain väylä #14 pelattiin Best Shot -pelimuodolla ja tässä taulukossa parin heikompi tulos kierroksilta 2-3

Hiukan yllätyksenä tuossa tuli se, että olimme kaikilla pelimuodoilla niinkin tasaisesti tuolla samoilla sijoituksilla 7-8/18. Toki jos alkaisi laskemaan keskihajontaa tms niin luvuista paljastuisi uusia asioita - ehkä vielä niihinkin tulee pureuduttua myöhemmin. Ainakin Tough Shot -pelimuodossa hajontaa tuli selvästi eniten, muissa pelimuodoissa nippu oli enemmän kasassa, mitä nyt Best Shotissa erottuu kotiradalla pelannut pari melko selkeästi.


Olihan hienot kisat! Näihin palaan vielä tunnelmaraportin kera kunhan löydän aikaa sen kirjoittamiselle.

Talven parikisoja ja lahjanaruja

Talvella on enemmän aikaa höntsäkisailla ja pelata paripelejä kun viralliset kisat ovat tauolla ainakin omassa kisakalenterissa. Hyvä niin. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia tästä ihanasta lajista läpi vuoden - hyvässä seurassa ja rennolla fiiliksellä! Parikisat tuovat oman pikku twistinsä höntsäkierroksien lomaan ja pitävät kilpailunomaisen pelaamisenkin lähellä.

Lohjan Laakspohjan kinkkuparitteluissa joulun alla maahan oli satanut lunta ja laitoimme sinne lahjanarut kiekkoihin hyvällä menestyksellä. Narut vakauttavat kiekkoja jonkin verran ja vastapainoksi valitsin mukaan hiukan alivakaampia malleja kuin mitä kesäkelillä heittäsin. Vip Air Sotakirves oli täällä luottokiekkoni ja lensi todella suoraan metsäisissä pilleissä kun laitoin siihen hiukan hyssekulmaa mukaan. Narun röpötys vain kuului kun kiekko suhahti ohitse. Pelasimme kierroksen Hollen kanssa ihan kivaan tulokseen, +3, enkä tainnut missata yhtään puttia kymppiringistä koko kierroksella! Putin osalta kierros olikin aivan täysosuma, sillä sain olla parimme ensimmäinen puttaaja ja jotenkin edellisillan Puttiralleista oli jäänyt vankka luottamus omaan puttiin. Ja sehän toimi! Paras oli hiukan yli 10m putti, jolla pelastin pitkällä par4 -väylällä #6 bogin ja näin saimme tuplabogeista vapaan kierroksen!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Ford DiscGolfParkissa pelasimme Milliksen ja Royn kanssa eräänä tammikuisena lauantaina kierrosta ja koska olimme hiukan tiukalla aikataululla tällä kertaa, päädyimme pelaamaan parikisaa keskenämme. Kisamuotona oli reikäpeli siten, että he saivat voitetusta väylästä yhden pisteen ja me vastaavasti kaksi pistettä. Reilua - eikö! Tällä leikkimielisellä kisailulla normaalista höntsäilystäkin saatiin hiukan tavoitehakuisempaa ja kilpailullisempaa ilman todellista kisajännitystä ja -tunnelmaa. Ja olihan kierros!

Pelasimme Hollen kanssa täälläkin todella hyvin yhteen eli kun toinen mokasi, sai toinen yleensä paikattua tilanteen ja pelastettua heiton. Toki hävisimme heti alussa muutamalla väylällä ja pelitilanne asettui tasan pelattujen väylien jälkeen tilanteeseen 2-0 ennen kuin pääsimme avoimelle väylälle #11. Tässä pelimme kulki melko tasaisesti kun kummatkin joukkueet hiukan epäonnistuivat heitoissaan ja lopulta väylä oli päätymässä tasatilanteeseen ja bogiin sillä kukaan ei ollut kymppiringissä. Holle heitti kiekkonsa korin alle ja minulla oli vapaus yrittää suoraan sisään n. 20m matkalta. Megasoft Pure matkaan normi lähestymisheitolla hiukan korin oikealle puolelle ja sinnehän se feidasi ja kilahti suoraan ketjuihin! Par ja tasoittavat kaksi pistettä! Olihan onnenkantamoinenkin mukana, sillä loppuväylät pelasimme kaikki tasatilanteeseen ja näin pelimme päättyi ilahduttavasti tasan eikä kenenkään tarvinnut tarjota toisille Burger King -ateriaa :)

Paripelissä on kyllä niin oma taktiikkansa ja tunnelmansa. On suuri ero siinä, onko ensimmäisenä avaamassa ja puttaamassa, sillä ensimmäisellä suorittajalla on henkinen backup siitä pelikaverista mikäli pelimuotona on Bestshot. Ei paineita, ei jännitystä. Sitten mennäänkin tunnelmasta toiseen jos olet toisena suorittamassa ja pelikaverisi on jo epäonnistunut surkeasti omassa heitossaan tai putissaan... jos normaalisti omassa pelissä puttaaminen jännittää, niin paripelissä tässä tilanteessa jännittää vieläkin enemmän. Ehkä pahempi jännitys on vain Alternate -pelimuodossa silloin, kun pelikumppanisi saa täydellisen avauksen kuuteen-seitsemään metriin ja on sinun vuorosi laittaa kiekko koriin. Kisafiiliksen maksimointia. Näin talvikaudella Bestshot ja sen tarjoama rento kisafiilis sopii ja riittää oikein hyvin.

Palasimme Hollen kanssa Ristikivelle vielä uudestaankin parikisaamaan, pelasimme siellä myös joulun aikaan yhden parikisakierroksen tulokseen +2. Nyt oli lisähaasteena lunta ja kiekoissa lahjanarut jarruna, mutta silti lähdimme parantamaan viime kisan tulostamme luottavaisina. Saimme houkuteltua mukaan muitakin sekapareja niin, että nyt oli oma luokka myös meille - mikäs sen parempaa. Eihän meillä realistisesti ollut ihan parhaat mahdollisuudet lähteä voitosta taistelemaan, mutta olihan sekin vähän mielessä. Jos olisi pöljä - tai vaikkapa edes hyvä päivä. Saimme pelikaveriksemme ihan uudet tuttavuudet ja sekä peli että jutustelu sujui heidän kanssaan rennoissa merkeissä. Liekö kisajännityksen puutetta, kun ensimmäiset väylät menivät jälleen miten kuten ja pelasimme lähinnä Hollen heitoilla. Sitten alkoi peli kulkea paremmin ja pääsin jo osallistumaankin peliimme käyttökelposilla heitoilla. Varsinkin putti lähti heti alkuun varmana liikkeelle ja sen suhteen fiilis oli luottavainen. Kaikki puttini upposivat 5-8m matkalta ja puttaaminen oli mieluista. Olisiko taas ollut perjantaisten Puttirallien ansiota?

Pirkotusväyliä tuolla on meille aika vähän ja alkuun nekin jätimme hyödyntämättä sohlaamalla avaukset. Melko hyvin saimme kuitenkin parit pelastettua viimeistään hyvin toimineella putilla, kunnes väylä #14 koitui taas kohtaloksemme. Viimeksi hölmöilimme siinä turhan varovaiset avaukset ja nyt taas oli kummankin lähestyminen ujoa sorttia. Lisäksi missasin mandon väylän #18 avauksessa ja Hollen upsi tyssäsi heti mandon takana kurottelevien puiden oksiin ja näin oli kortissamme kaksi ei-toivottua bogia takaysiltä. Kumpikin olisi vältettävissä tarkemmalla pelillä, mutta tänään nuo väylät olivat liikaa päässeet ihon alle eikä edes onni ollut myötä.

Ensimmäinen pirkotus kutitteli väylällä #1, johon sain nyt ensimmäisen kunnon avaukseni koskaan (Lucid Air Trespass), mutta kiekkoni majaili puun takana lähes kympissä ja haaraputilta emme saaneet putteria kuin korin alarautaan. Kakkosväylällä sain parin pelastettua päivän hienoimmalla putilla kiven päältä ja kolmosellekin par tasaisella pelillä. Kun väylälle #4 sain toimivan avauksen Frost Riverillä ja vielä 8-metrisen putinkin sisään, oli päivä "pelastettu" ja kortissa pörö. Kisassa roikuimme sinnikkäästi toisena vain yhden heiton päässä tasaista ihannetulosta nakuttaneen Millis+Roy -parin takana. Mahtavaa ja yllättävää!

Olimme väylällä #5 jälleen kymppiringin ulkoreunalla hankalalla antsa-haaraputilla, joka napsahti alarautaan ja jäimme ilman pöröä siltä. Hyvä haku, ties kuinka mones. Harmiksemme meillä oli vielä pelattavana melko kinkkisiäkin väyliä kuten #6, joka on ehkä radan hankalin par4 -väylä. Siinä emme onnistuneet kumpikaan täysin millään heitolla ja näin tuloksena oli taisteltu bogi. Kurkistin kokonaistilannetta: nyt jaoimme kakkossijan Cian ja Johanneksen kanssa. Väylälle #7 sain käyttökelpoisen mutta liian lyhyen avauksen ja siitä pääsimme 15m par-putille. Alarauta jälleen ja bogia korttiin. Haastavalla väylällä #8 kumpikin sai hyvän avauksen ja tästä ilahduttavasti par. Olimme kisassa kakkosena ja jännäsimme kuinka tässä lopulta käy.

En ole pelannut väylälle #9 koskaan paria, mutta nyt se oli tavoitteena. Emme tosin siinä onnistuneet edelliskerrallakaan parikisassa. Nyt Hollen avaus oli paremmassa paikassa, tosin puiden keskellä ja kieli keskellä suuta yritimme päästä sieltä korin alle. Ei, ei se onnistunut. Aina kiekon tielle löytyi joku puu katkaisemaan sen eteneminen ja bogiin oli tyytyminen. Saman kohtalon jakoivat näemmä viimeisellä väylällään myös Cia ja Johannes, sillä jaoimme lopulta kakkossijan Milliksen ja Royn napatessa voiton neljän heiton turvin. Olihan hauska kisa ja hyvää yhteispeliä! Paripelit ovat kyllä loistavia tarjotessaan aivan uudenlaisia valintoja peliin ja usein tuli huomattua, että olisi voinut pelata agressiivisempaakin peliä kun toinen oli jo varmistanut paikkansa. Sitten taas jos oma pari epäonnistui, vaikutti se omaankin suorittamiseen - joskus nostavasti, joskus liiallisella paineella. Usein siten, että pyrin vain optimaalisesti seiftiin heittoon ja silloin siitä taas jäi pituutta puuttumaan.

Kaverit mukaan ja paripeliä pykäämään siis. Talvi ja lumihanget - mikä loistava syy painella ulos ja pelaamaan!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Lahjanarutusta, vartissa on kiekot hoidettu taas talvikuntoon

Hyväksi havaittu menetelmä: teippiin viilto, josta halkaistu naru läpi ja kiinnitys kiekon pohjaan keskelle

Ihasteltu ja kummasteltu jäätynyt lätäkkö Ford DiscGolfParkissa, joka on Luonto Suomen (kohdasta 33:30 alkaen) mukaan saattanut syntyä ilmakuplan koon muuttuessa jään alla

Ford DiscGolfParkin väylä #14 ja aurinko

Holle matkalla jonnekin, Ristikivellä, talvella 2018

 

Lumessakin voi toimia rollerit... ainakin jokusen metrin. Tästä par-putti sisään Ristikiven väylällä #12

Niin - kumpi näistä heitoista sitten taas valitaankaan jatkopaikaksi - parikisan riemuja :D

Talvesta voi ja kannattaa myös nauttia - sen näyttävät tässä Roy ja Millis :)

Disc Golf Vikings seuramestaruus 2017

Tulokset kummaltakin kierrokselta. Hauskasti kierrosten parhaista olisi saanut niinkin kovan tuloksen kuin -1! Vaan ei osu ne onnistumiset samalle rundille :)

Edustusseurani Disc Golf Vikingsien seuramestaruuskisat yllättivät minut viime vuonna, kun nappasin sieltä FPM-luokan voiton mukaani. Tänä vuonna lähdin siis puolustamaan mestaruuttani ja aamuun saakka näytti siltä, että kilpailisin luokassani yksin. Vaan onneksi mukaan oli ilmoittautunut viime hetkellä Miia, joka pelasi toukokuun Lady Tourilla kelpo tuloksen Kivikon radalle ja näin voitto ei ollutkaan läpihuutojuttu. Ehei - se vaatisi tänään onnistuneen pelin.

Ehdimme aamutokkurassa parahiksi paikalle ja pelini alkoi väylältä nro #4. Käytössä oli tänään erikoislayout, jossa oli mukana väyliä sellaisenaan, pidennettynä sekä ihan tätä kisaa varten perustettuja väliaikaisväyliä irtokoreineen. Mukavaa ja hiukkasen jännittävääkin, sillä näin ollen pelikirjaa ei näille erikoisväylille ollut tehtynä. Muutenkin lähdin kisaan sillä ajatuksella, että pelailen Kivikon normiväyliä vähän uusia kiekkoja testaillen sekä pelikirjaa mietiskellen ja uudet pelaan suuremmitta riskeittä niin kuin sillä hetkellä hyvältä näyttää. Ihan hyvä pläni!

Päivän ensimmäinen avaus kalahti väylän toiseen puuhun ja kakkosheitolla ei ollut realistisia mahdollisuuksia päästä korille saakka. Vitsailinkin, että tuottaisiko bogialoitus sitten parempaa onnea jos birkulla aloittaminen tekisi juuri päinvastoin. Peli käynnistyi siinä porukkaan tutustuessa - niin samaa seuraa kuin olemmekin, olivat pelikaverini minulle ennestään tuntemattomia. Seuraavaksi pelattiin normiväylät #5-#10 ja ne sujuivat oikeastaan puttia lukuunottamatta ihan nappiin. Tai tietenkin jos lähipeli olisi onnistunut niin, että olisin ollut aina nostolla niin ihannetulosta olisi tullut enemmänkin. Aina olin kuitenkin par-putilla kymppiringissä, eli lupaavaa oli, mutta sitten se putti... Olin tässä vaiheessa tuloksessa +5 ja tsekkasin hiukan miten muut naiset olivat pelanneet. Aika timangisti ja tasaista oli. Mitenhän tässä kävisi!

Ensimmäinen uusi väylä #11A oli n. 65m, ja se heitettiin väylän #11 vastaisesti kallion reunalle. Pohdin väylän muotoa ja totesin, että loiva antsa toimisi tässä parhaiten. Valitsin alivakaimman Opto Air Riverini ja heitin sen lähes flättinä, aivan pienenpienessä kulmassa. Kiekko päätyi kauniisti aivan korin alle! Wau, nyt tuli päivän ensimmäinen pirkotus! Tykkäsin väylästä heti :) Seuraavat viisi väylää onnistuin pelaamaan onnistuneilla avauksilla ja tarkemmalla lähipelillä sen verran lähelle koria, että sain putin sisään ja parit seurasivat toisiaan. Mukana oli Kivikon haastavat väylät #12 ja #13, joiden pelaaminen ihannetulokseen ilahdutti ja toi luottamusta peliin. Myös uudet ja pidennetyt pirkkometsän väylät sujuivat ihan nappiin poislukien normaalina pelattava väylä #17. Sain sen kuitenkin pelastettua bogiin ja olin jälleen tuloksessa +5. Enää oli jäljellä alkupään väylät #1-#3.

Ykkösväylän pelikirjana on seiftaus ja se toimi tänään. Sain siihen nostoparin ja fiilikset nousivat entisestään. Nyt tiesin, että tänään olisi hyvää kierrostulosta luvassa. Kakkosväylälle sain hyvän avauksen, mutta lähestymisheittoni jäi 12-13m päähän korista, pelasin liian varovaisesti. Onneksi tiellä ei ollut mitään ja keskityin nyt puttiini erityisesti. Mietin, että se oli sama putti, mitä talvella sisätreeneissä heitettiin ja sen saisi astua ylikin. Tämä putti korvasi nyt lähes kaikki epäonnistuneet kierroksen aikana menemällä kauniisti sisään! Voi kun se olisikin aina yhtä helppoa!

Vielä extraväylä #3A, joka pelattiin väylän #3 takana olevalla nurmella, avaus melko tiukasti koivujen välistä. Sain ihan toimivan avauksen, joka feidasi liikaa vasempaan ja sieltä oksien lomasta kiekko korin alle ja par. Enää oli pelattavana viimeinen väylä - pidennetty #3. Nyt puut tiin edessä olivat kymmenen metriä kauempana ja asetelma oli niin paljon haastavampi. Huokaisin helpotuksesta, kun Opto Jadeni sujahti aukosta oikean reunan puun kylkeä sipaisten ja tarjosi mahdollisuuden par-tulokseen. Ja sen myös tein! Lopputulos +5 oli toiseksi paras naisten tulos, enkä huonolle hävinnyt - Jenna pelasi upean tuloksen +3 ja olimme näin naisten luokkien kärjessä. Seuraavat naiset olivat tuloksessa +8 ja minun FPM-luokkani kisakumppani Miia tuloksessa +9. Mikään ei ollut vielä ratkennut!

Seuran puolesta oli tarjolla makkaraa ja salaattia sekä juomaa kisatauolla ja hyvin se maistuikin kunhan kävin ensin vaihtamassa kuivan paidan ja sukat päälleni. Upeasti vapaaehtoiset olivat tuoneet meille eväät paikalle ja grillanneet syöntikuntoon pelin aikana. Cia toi vieläpä kaikille naisille muffinssit ja sehän vasta antoikin kaivattua lisäenergiaa, jolla jaksoi pelata taas koko kakkoskierroksen hyytymättä loppuun! Ihania ihmisiä <3

Pelasin Miian sekä kahden avoimen sarjan miehen, Vesa-Matin ja Villen, kanssa kierroksen alkaen väylältä #1. Pelasimme kaikki avauksemme OB:lle - mikä mahtava alku. Vielä droppariltakin kaksi meistä onnistui tuon uusimaan - minä tietenkin olin se toinen onnekas - ja näin kierros alkoi triplabogin makuisena. Huh, huh! Nythän piti lähteä pelaamaan järkevästi ja tarkasti ilman turhia riskejä! Ehkäpä tästä sisuuntuneena napautin kakkosväylälle pisimmän avaukseni koskaan: toisen puurivin ohi, ja siitä olikin helppo nepata kiekko korin alle ja ottaa par korttiin lohdukkeeksi.

Extraväylä #3A meni pitkällä pöröputilla nostopariksi, mutta pidennetty väylä #3 kävi hankalaksi, kun koivunrunko osui kiekkoni reitille. Avaus oli varovainen, joten kiekko karkasi liian aikaisin kädestä. Sain pelastettua tuon bogiin ja vastaavasti nelosen onnistuin pelaamaan ihannetulokseen. Pelini kulki tätä rataa aina väylälle #8 saakka: kaikki ykköskierroksen bogit paransin pariin ja parit taas heikkenivät bogiin. Westside Discs Sotakirves oli valintani tähän alamäkiliidätykseen ja nyt heitin sitä vielä voimakkaammin kuin ensimmäisellä kierroksella: pirkotus! Näytti, että avaus olisi mennyt pitkäksi, mutta olikin aivan nappiosuma. Loistavaa! Kyllä jokaiseen kierrokseen aina yksi pirkko mahtuu - näin Pirkon päivänä etenkin :)

Väylälle #9 onnistuin pelaamaan ihannetuloksen nyt pitkästä aikaa ja halfpipe-väylällä #10 pääsin jälleen par-putille ylärinteeseen. Vieläkään ei ollut putti jiirissä ja sain tyytyä tässä kummallakin kierroksella bogiin - ainoa väylä siis, mihin en pelannut tänään joko paria tai parempaa. Väylällä #11 olin jälleen liian kaukana korista ja tuon nostoparin jälkeen alkoi kevyt tihkusade kun pelasimme väylää #12. Seiftasin sen bogiin samoin kuin seuraavan väylän #13, jossa olin hiukan liian pitkällä putilla. Tänään ei ollut puttipäivä. Extraväylällä #16A hakekasan takana sain esimakua sateen vaikutuksista kun avaukseni lipsahti kädestä ja tuohonkin nyt bogi. Pidennetty #16 taas jäi bogiksi putin takia. Sade oli nyt taukoamatonta.

Pirkkometsän lemppariväyläni (viha-rakkaus) #17 meni nyt nappiin - ellei puttia lasketa. Olin siis 7-8m pöröputilla ja nappasin nostoparin. Nyt tiesin, että tulokseni oli jo +9 enkä halunnut yhtään enempää plussia kierrokselle. Pidennetty #14 niinikään pariin ja enää viimeiselle väylälle, extraväylä #20, joka oli n. 60m saareke alamäkeen. Nyt tiesin jo, että tänään tulisi seuramestaruus, mutta halusin toki pitää kakkossijani naisten kokonaistuloksissa. Halusin, että pokaalini olisi sitäkin kautta perusteltavissa. Avaus samalla kiekolla kuin ensimmäiselläkin kierroksella, Opto River, joka lensi aivan samalla tavalla korin takaa leikaten sen linjaa ja antaen pieniä toiveita holarista. Jälleen pirkkoputti ja jälleen nostopar. Kierros oli takana, sadekin päättynyt ja kisa ohi!

Olihan mukava kuulla kierroksen päätteeksi, että Miiakin nyt päätti hankkia kilpalisenssin ja lähteä pdga-kisoihin mukaan! Meitä yli nelikymppisiä alkaa olla jo mukava määrä ja aina mahtuu mukaan upeita ja taitavia leidejä lisääkin. Mahtavaa! Mukavaa, jos olin myötävaikuttajana tähän myös. Tänään sain nauttia vielä palkintojenjaosta ja Hollen sekä lasten kanssa juhlistimme päivää käymällä Burger Kingissä syömässä ja herkuttelemassa. Tavoitteet saavutettu: FPM-luokan mestaruus sekä toiseksi paras tulos kaikkien seuran naisten keskuudessa! Jälleen yksi upea päivä ja muisto maailman parhaan lajin parissa :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Sunnuntaina olimme vielä Hollen kanssa TD:n ominaisuudessa pitämässä seuran parimestaruuskarkeloita ja nyt pelasimme yhden kierroksen Kivikon normaalileiskaa. Pelaajia virkistääksemme kehitimme uuden pelimuodon neljänneksi ja se sai nyt nimen Counter Shot, sillä muut olivat A=Alternate Shot, B_Best Shot ja D=Dough Shot (Tough). Pientä jäynää siis. Pelimuoto C tarkoitti siis sitä, että kumpikin parin pelaaja pelaa omaa tulostaan väylällä ja väylä on pelattu loppuun kun jompikumpi saa kiekon koriin. Kaikki siihen astiset heitot lasketaan ja aina kauempana korista oleva jatkaa. Saimme positiivisen vastaanoton ja ehkäpä tämä ei ollut kyseisen pelimuodon ainoa käyttötilanne!

Itse kisa pelattiin sateisissa olosuhteissa, joten hattua täytyy nostaa porukalle, josta osa tuli 1-3 tunnin yöunilla pelaamaan ja vieläpä hyvin! Meillä meni peli höntsän piikkiin kun onnistuimme varsinkin C ja D -pelimuodoissa mokailemaan aina vuorotellen ja näin tulostakin kertyi vääjäämättä. Kivaa oli silti pitkästä aikaa taas pelailla yhdessä parikisaa ja eihän tuossa sateessa voi pelata muuten kuin rakkaudesta lajiin :)

Minä ja pokaali, jota jo vuosi sitten odottelin!

 

Koko palkittujen porukka: Avoin, Masters, Naiset, Naiset Masters

 

 

TD:n puuhissa sunnuntaina

 

Hollen avaus väylällä #12

 

Mun avaus samaisella väylällä - hauskasti käsi ja kiekko samassa vauhdissa :)

Pörö on parasta

Kesän loppu häämöttää jo. Ei tämä kummoinenkaan kesä säiden puolesta ollut, mutta kesä kuitenkin. Pelaamiseen ihan jees, sillä ei helle oikein mitään anna lajille, mutta olisihan sitä nyt kesällä joskus kiva olla niin kuuma, että tekisi mieli pulahtaa järveen. Lähinnä olen sinne uittanut kiekkojani ja pitkin hampain niitä hakenut sääret kylmästä kangistuen.

Heittotekniikan ja gripin muutokset ovat vieneet aikaa ja toistoja, mutta ainakin omasta mielestäni muutos on ollut hyvään suuntaan. Heiton tarkkuudessa on paljon parannusta havaittavissa ja ns. grippareita tulee vain silloin, kun viime hetkellä teen jonkin muutoksen heitossa - kuten esimerkiksi päätän sittenkin yrittää avausta korille seiftin väyläsijoituksen sijaan. Kuolleena syntynyt idea. Jos korille yritetään, sinne yritetään tosissaan ja harkiten - ei hetken mielijohteesta. Kädestä lipeävät heitot taas tulevat sateella, kuumalla ilmalla tai silloin, kun keskittyminen herpaantuu ja kiekon puristaminen unohtuu.

Olen katsellut paljon Danny Lindahlin videoita ja ihastun kaveriin kerta kerran jälkeen lisää. Siinä on kyllä sellainen nimi, joka kannattaa painaa mieleen ja laittaa seurantaan! Sain hänen kämmentekniikkavideostaan omaan heittooni jälleen uutta varmuutta ja napakkuutta ja kyllä fore lähtee nykyään jo joka kierroksella vähintään kerran sinne minne pitääkin. Vielä kun saisin tehtyä usein ajatuksissa olleen harkan jokusen kerran, eli kierros pelkillä foreavauksilla. Kesällähän hassuteltiin kerran jo kisassakin siten, että eka kierros piti avata rystyllä ja toinen kämmenellä ja se pitäisi ehdottomasti uusia! Pitää mennä kohti uutta ja epämukavaakin, jotta kehitystä tulisi.

Espooseen saatiin kesän alkajaisiksi uudistettu 20-väyläinen Puolarmaarin rata, jonka yhden uuden väylän raivaustalkoissa mekin olimme mukana. Olemme pelanneet sen nyt kolmesti ja vähitellen alkaa suosikki-pirkotusväylät nousta esille. Jokaiselle kierrokselle lipsahtaa toki myös aina bogeja mukaan ja sekös harmittaa lyhyillä neppiväylillä! Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani jo ruodinkin - mieluummin tuloksessa on sekä pöröjä että bogeja kuin vain pelkkää ihannetulosta toisensa jälkeen. Ilman niitä oikeita onnistumisia kierros on kuin eilispäivän viineri - samat lukemat mutta ilman makua.

Eilen kiersimme radan illan suussa ja yllätykseksemme pääsimme aivan tyhjältä näyttävälle radalle! Yleensä tuolla on saanut jonottaa jokusen ryhmän verran, joten tämä yllätys kelpasi. Heitin ekan heittoni jonkkaan, joten laskimme kierroksen alkaneeksi vasta seuraavalla ja tuo uitto kävi harjoitusheitosta. Fair enough. Par. Kakkos- ja kolmosväylät pelataankin sitten metsän puolella ja molemmista napsin irrallaan olevat birdiet pois. Kiva alku kierrokselle, miinukselta on mukavampi ponnistaa :)

Nelonen meni pariin, tässä antsaa oli pari astetta liikaa enkä osunut avauksellani ihan korille. Vitosella taas kakkosheittoni jäi liian korkeuden takia liian lyhyeksi ja otin muristen bogin vastaan. Onneksi kutosväylällä osuin keskelle mandojen väliin ja seiftasin siitä parin, sillä seiskalla avaukseni kopsahti puuhun väylän vasemmalla laidalla - puristus unohtui - ja tämä bogiin. Nollassa, kylläpä nuo miinukset on hupaa kamaa! Vielä kun edessä oli saarekeväylä, jonka pituudeksi kasvatettiin väyläremontissa 78m, oli plussalle joutuminen lähes varmaa. River Air lähti napsahtaen kädestä ja liiteli kauniisti kaarrellen kohti saarekkeen reunaa. Se oli menossa sisälle! Epäonnekseni kiekko kuitenkin kopsahti OB-tikkuun ja jäi sen väärälle puolelle n. 10cm verran... dropparille siis ja bogia korttiin.

Väylä #9 on ollut pirkotusta vailla, mutta tänään vastasin sen houkuttavaan kutsuun pelaamalla kiekon kahdella heitolla koriin. Nam. Väylä #10 on vanha tuttu ylämäkiväylä, johon sain ensi kertaa niin nappiavauksen, että putiksi jäi nosto ja näin pääsin jälleen miinusmerkkisen tuloksen makuun. Lajin helppous viehätti! Vielä kun suosikkipirkotusväyläni #11 antautui jälleen bägiini palanneelle Prodigy M4 Lightille, olin vankalta tuntuvassa tuloksessa -2. Kylläpä peli kulki ja mieli oli keveä. Jos pirkko päivässä pitää mielen hyvänä, niin VIISI sellaista yhdellä kierroksella kyllä maistuu makeaakin makeammalta :)

No, tuli niitä bogejakin sitten. Pientä epätarkkuutta ja hölmöilyä avauksissa sekä lähestymisissä ja nopeasti ne miinukset taas katosivat. Olin tuloksessa +1 kun siirryttiin viimeiselle väylälle. Olen pelannut nämä vedenylitysväylät aina kelluvilla kiekoilla, mutta nyt oli fiilis yrittää korille. Virhe. Heitin Opto Diamondin liian ahneessa kulmassa ja se kopsahti puun oksista veteen. Sameaan, likaiseen mutapohjaiseen jokeen. Harmitti niin paljon sekä tuo OB, että oma valintani, ja droppariheittoni kasahti liian kauaksi korilta. Loistokierroksen loppumaku oli karvas. Bogin olisin vielä sulattanut, mutta tupla viimeiselle väylälle ja lost disc saivat hetkeksi ärtymään. Life is life - sellaista se on ja tästäkin tuli uutta oppia - joskaan ei ilmaiseksi.

On siinä paljon hyvää - jos on huonoakin :)

Kisakalenteri ammottaa tyhjyyttään edelleen. Olen toki selannut Kisakonetta, mutta mikään ei ole pompsahtanut muita vahvemmin esille ja on tuota rajoittavaa puuhaa arkielämässäkin. Ristikiven kisan poisjäänti oli harmi, mutta millään en sinne olisi ehtinyt, kun samana viikonloppuna oli muuttoa ja flunssanpoikastakin siihen päälle. Kävin kuitenkin nuoremman poikani kanssa viime viikonloppuna Kirkkonummella pelaamassa parikisaa ja se oli kyllä hauskaa yhdessä! Pelattiin ihan hyvä kierros, mukana kolme pirkotustakin, mutta parilla väylällä mokasimme n. 6m putin kumpikin ja samoin parilla väylällä heitimme kumpikin avauksemme mörriin. Parikisassa nuo ovat kyllä ihan no-no. Parikisarintamalla tuli myös lunta tupaan, kun Hollen kanssa odottamamme Sekaparifrisbeegolfin SM-kisat Kaatiksella jätti meidät ulkopuolelle sekä ratinkien että villien korttien osalta. Se olisi ollut kauden pääkisa, nyt sellaista ei oikein ole. Onhan se pettymys.

Loppukaudeksi löytynee viikkokisoja ja parikisoja tästä lähistöltä pelattavaksi ja SM-kisoja Hyvinkäällä lähdemme katsomaan paikan päälle. Olemme myös lupautuneet yhdet parikisat järjestämään itsekin, joten ihan ei tämä kausi ole vielä paketissa. Aurinkoa luvassa tälle viikolle - työpäivän jälkeen siis nokka kohti ulkoilmaa ja kiekkoa liitoon. Vamos!

Onneksi oli parikisa ja best shot - pojan avaus oli korilla lähes nostolla :) Kirkkonummi DGP väylä #1

Joskus kiekot löytävät hyvä paikan piiloutua. Puolarmaarin väylä #16

Näin tyhjää oli kun starttasimme - ylellistä!

Tuo pieni este - OB-paalu - oli kiekkoni tiellä Puolarmaarin saarekeväylällä #8

Lepikon Ryskeen Singletto - onnea 2-vuotiaalle!

Höntsäseuramme Lepikon Ryske, jossa koko lajiin tutustumisemme alkoi vuonna 2015, lähestyy kunnioitettavaa kahden vuoden ikää ja sen kunniaksi piti järjestää jotain ihan uutta. Parikisa sopii linjaan kuin nenä päähän ja kun siihen vielä kehiteltiin mahdollisimman tasapuolinen parinjakokierros alkuun sekä kakkoskierroksen pelimuoto niin siinähän se: Singletto = SINGLe + duETTO. Sitten vain odottamaan, ilmoittautuisiko kisaan ketään muita kuin me innokkaat järjestäjät.

Kisapäivän aattona meitä oli kasassa jo mukavat 15 henkeä ja maininnan arvoista tässä on sekin, että jopa 6 kisaajista oli naisia. Aivan mahtavaa! Arvoimme ryhmät ja niille sopivat lähtöväylät ja vielä tuli hiukan pohdittua sitäkin, kuinka merkkaisimme kilpailun tulokset Skooriniin... ei ihan selkeää, kun kierrostulokset olivat niinkin erilaiset. Sitten vain odottelemaan seuraavaa aamua ja kisapäivää. Pete ja Mervi hoitivat palkinnot sekä kodan tarjoilut kisan jälkeen, meille Hollen kanssa jäi tekninen häröily.

Pelaajakokouksen jälkeen lähdimme ensimmäiselle kierrokselle lumiselle radalle. Hiukan oli uuttakin lunta satanut kovan hankikannon päälle, sellaista märkää tarttuvaa lunta kiekkoja kastelemaan. Aloitusväylänä oli 9, liidätysväylä, jolta liidättelin kiekkoni harkkakierroksella edellisenä päivänä kodan kattoon... nyt hiukan varovaisemmin ja kodan etupuolelta kiekko kaarsi rinteeseen. Ei ihan suurimipia suosikkiväyliäni, sillä liiallisella feidillä saa kiekkonsa pitkälle järven jäälle tai vastaavasti liikaa oikealle heitetyn kiekon joutuu noutamaan hankalasta rinteestä. Nyt kuitenkin kunnialla eteenpäin ja kierros oli alkanut.

Ekan kierroksen saldo oli jonkin verran enemmän plussaa kuin olisi toivonut, mutta olin silti naisten kärjessä. Varmaan oli muillakin samaa lumen ja höntsän yhdistelmää haittaamassa heittojen tarkkuutta. Onneksi ei ollut sama tuuli kuin edellispäivänä, jolloin vastatuuleen heitetyt lätyt kiitivät kauas rinteeseen ja aina väärille väylille saakka... Nyt kaikki mokat pysyivät sentään pienemmässä mittakaavassa. Pirkkoputille en päässyt kuin pari kertaa, mutta aika pitkällä ringin ulkoreunan tuntumassa olivat, ja onnistumiset niistä nollissa. Mahtavan tasainen oli naisten kisa!

Disc Golf Metrix näyttää Skooriniin syötetyt tuloksemme ykköskierrokselta näin

Pieni välipalapaussi oli paikallaan kun siinä jaettiin ryhmät. Eniten heittoja heittänyt sai parikseen vähiten heittoja keränneen ja näin saimme jokaiselle parin paitsi Holle sai luvan olla oma parinsa :) Koska pelimuoto oli Alternate tällä kakkoskierroksella, uskoimme parien olevan todella tasaisia. Ilahduttavasti saimme aikaan kuusi sekaparia ja näin lähdimme jälleen radalle odottavin mielin. Vähemmän heittänyt sai aloittaa ja sen jälkeen parin jäsenet heittäisivät aina vuorotellen.

Aloitin parini Rasmuksen kanssa väylältä 9 ja pääsin heti hiukan liian jännää birdieputtia puttaamaan tai sitten kisahermot olivat vaan yksilöpeliäkin enemmän tiukilla, sillä alaraudan päällä keikkuen kiekko sitten päätti pudota ulos. Jouduin siis avaamaan seuraavan väylän, kun parini sai suorittaa noston koriin.

Koko kierros jatkui aloitusväylällä nähtyyn tapaan. Aina emme olleet putilla avauksella, ja par tuli normisti lähestymisheiton ja putin jälkeen, mutta kyllä niitä pirkkoputteja menetettiin alarautaan ja yksi meni yläraudankin takia. Vai oliko se niin, ettei vaan osuttu keskelle ketjuja... Vuoroin oltiin siis putilla ja vuoroin avaamassa. Birdie-free. Olisipa vaan ollut aika lailla parempi tulos, jos minulla olisi ollut hyvä puttipäivä ja Rasmus olisi saanut avata aina korille... näillä kuitenkin nollatulokseen kunnes edessä oli enää kaksi viimeistä väylää. Helppo homma siis.

No, ei mennyt Rasmuksen avaus ihan nappiin eikä väylälle, mutta ei minun olisi silti tarvinnut heittää hankalasta asennosta kiekkoa antsattomassa antsassa liitelemään järven jäälle. Sieltä sitten sakkojen kera lähestymään koria ja vielä kun mukaan keitokseen lisäsi sen viimeisen nelimetrisen alarautaputin niin päästiin lopulta väylätulokseen +3, mikä oli lopputuloksemme myös koko kierrokselta. Olin aivan varma, että olisimme viimeisiä, mutta suureksi yllätyksekseni sijoituimme erittäin jaetulle kakkossijalle, sillä siihen oli tunkua kokonaista kolmen parin voimin. Jopa Skoorin meni tuloksistamme aivan sekaisin, sillä se näytti kisatuloksemme erittäin satunnaisessa järjestyksessä :)

Skoorinin näkemys kisatuloksista oli ilahduttavan tasavertainen - ei tässä mitään väliä järjestyksellä ollutkaan vaan hyvällä kisafiiliksellä

Lopuksi palkittiin ykköskierroksen voittaja, kokonaiskisan voittaja, parikisan voittaja ja itsensä voittajat ja kaikkihan me oltiin voittajia loppujen lopuksi! Kodalla oli mahtavat hiillokset ja paistettin siinä hyvässä hengessä kisamakkarat, juotiin pillimehut ja jälkipelattiin kunnes oli aika lähteä kotimatkalle. Innokkaimmat jäivät vielä heittämään CTP-kisaa viimeisistä palkinnoista, joita paikallinen yritys Rane Sport oli meille upeasti lahjoittanut. Tällä fiiliksellä olikin mukava ajella taas kohti ruuhkasuomea valmistautumaan työviikkoon ja sitä kautta seuraavana viikonloppuna alkavaan kisaputkeen.

Tällä kertaa ykkösväylällä oli yllättäviä haasteita, kuva ykköskierrokselta

Kakkoskierroksella haasteet olivat kasvaneet sellaisiin mittoihin, että väylä jätettiin pelaamatta ja merkattiin kaikille par korttiin

Lunta riitti vielä hyvin varsinkin avoimille väylille ja siirtymille

 

Mervin puttinäyte toisen kierroksen viimeiseltä väylältä

 

Kodalla oli tunnelmaa ja lämpöä - makkaroitakaan unohtamatta

Liekkien loimottaessa saatiin hetki odotella sopivaa makkaranpaistolämpötilaa

Pillimehut makkaroita odotellessa

 

Suurkiitokset kaikille osallistujille - te teitte tästä kisasta aivan loistavan! Toivottavasti saamme Lepikän radalle toistekin näin mukavasti naisia kisaamaan :)